Bret Hart

Pituus: 183 cm
Paino: 100 kg
Syntynyt: 2.7.1957
Kotikaupunki: Calgary, Alberta (Kanada)
Ammattilaisdebyytti: 1976
Lopetusliike: Sharpshooter

Bret Hart on suuren painijan ja kouluttajan Stu Hartin poika. Hän kasvoi suuren veljesparven keskellä ja päätti ryhtyä isänsä tapaan ammattilaispainijaksi. Dungeonissa hän harjoitteli sellaisten nimien kuin British Bulldog ja Chris Benoit muiden muassa ja oppi wrestlingin taidot hyvin.

Nimellä “The Hitman” Bretistä tuli eräs Stampede Federationin vetonauloista. Hänen karismaansa vaikutti osaltaan hänen luontainen ujoutensa. Esimerkiksi haastattelutilaisuuksissa hän käytti aurinkolaseja, koska ei halunnut yleisön näkevän silmiään ja tästä tuli yksi hänen tavaramerkkinsä. Voitettuaan lukuisia mestaruuksia Stampedessa hän siirtyi WWE:iin vuonna 1985, aluksi low-cardiin. Bret osallistui Wrestlemania II:n Battle Royaliin, jonka voitti Andre the Giant. Hän alkoi saada parempaa pushia muodostettuaan Jim “The Anvil” Neidhartin kanssa Hart Foundation-tagteamin. Hart Foundation voitti British Bulldogseilta WWE:n joukkuemestaruuden tammikuussa 1987, tosin hyvin kiistanalaisella tavalla, sillä Hart ja Neidhart olivat lahjoneet mestaruusottelun erotuomarin puolelleen. Hart Foundation piti mestaruusvöitä lokakuuhun saakka, jolloin Strike Force riisti ne heiltä.

Seuraavat pari vuotta Hart Foundation lähinnä feudasi muiden tagteamien kanssa ja tavoitteli takaisin menettämäänsä joukkuemestaruutta. Tämä toteutui vihdoinkin, kun he elokuussa 1990 voittivat Demolitionin Summerslamissa ja voittivat mestaruuden. He pitivät sitä hallussaan Wrestlemania VII:een saakka, minkä jälkeen Hart Foundation hajosi.

Bret Hartilta ei kuitenkaan kestänyt kauaa tehdä lähtemätön vaikutus WWE:ssä myös soolouralla. Vuoden 1991 King of the Ring-turnauksessa hän voitti ensin Pete Doughertyn, sitten Skinnerin ja lopulta Mike Rotundan ja nousi kehän kuninkaaksi. Tämän ansiosta Bretille annettiin mestaruusottelu Intercontinental-mestari Curt Hennigiä vastaan Summerslamiin. Kamppailun päätteeksi Bret selvisi voittajana uudella lopetusliikkeellään Sharpshooterilla, jonka johdosta Hennig joutui luovuttamaan.

Bret pisti mestaruusottelussa joulukuun 1991 Tuesday in Texasissa myös Skinnerin luovuttamaan, mutta hävisi mestaruuden tammikuussa 1992 Mountielle. Sairauden takia hän ei käyttänyt oikeuttaan uusintaotteluun vaan antoi ottelupaikkansa Roddy Piperille. Piper kukisti Mountien ja vei mestaruuden vuoden 1992 Royal Rumblessa. Bret kohtasi Piperin Wrestlemania VIII:ssa, jossa molemmat ottelivat hienon matsin, jonka Bret lopulta voitti ja nousi Intercontinental-mestariksi toisen kerran.

Hävittyään mestaruuden British Bulldogille vuoden 1992 Summerslamissa Bret päätti siirtyä vielä isompiin kuvioihin, tähtäimenään maailmanmestaruus. Hän saavutti tavoitteensa lokakuussa voittamalla WWE:n maailmanmestaruuden Ric Flairilta. Hart piti mestaruutta hallussaan puoli vuotta, puolustaen sitä muun muassa Papa Shangoa, Shawn Michaelsia (Survivor Series 1992) ja Scott Hallia (Royal Rumble 2003) vastaan. Kaikissa otteluissa “Hitman” Hart pisti vastustajan Sharpshooteriin ja voitti luovutuksella.

Bretin seuraava maailmanmestaruushaastaja oli todellinen raskassarjalainen Yokozuna. Monumentaalinen ottelu käytiin huhtikuussa 1993 Wrestlemania IX:ssä. Bret tuli kehään värikkäässä pinkissä trikoissaan ja hyökkäsi nopeasti Yokozunaan kiinni, mutta tämä työnsi hänet pois. Yokozuna oli liian iso, jotta Bret olisi saanut kunnon otetta ja tämä kaatoi hänet maahan. Bret koetti patentoitua kyynärpääiskuaan, mutta Yokozuna sai perille clotheslinen ja legdropin. Yokozuna otti kuristusotteen, mutta Bret pääsi irti ja iski yläköydeltä. Bret sai ottelussa useita kahteenlaskuja, mutta Yokozuna pääsi aina irti. Siksi Bret otti kulmauksen pehmusteet irti ja paiskasi Yokozunan pään päistikkaa siihen. Hän pisti Yokozunan tiukasti Sharpshooteriin, mutta japanilaisen manageri Mr. Fuji otti käsiinsä suolaa ja heitti sitä hänen silmilleen. Yokozuna pääsi irti, selätti heikentyneen mestarin ja voitti maailmanmestaruuden. Heti tämän jälkeen Hulk Hogan tuli paikalle ja protestoi voittopäätöstä. Yokozuna haastoi Hoganin mestaruusotteluun ja Hogan selätti japanilaisen lähes välittömästi saaden puolestaan voiton ja mestaruuden. Bret sen sijaan joutui lähtemään Wrestlemaniasta ilman kumpaakaan. Koko jäljelläolevan WWE-kautensa aikana Hogan ei myöntänyt Bretille mestaruusottelua, vaikka se monen fanin mielestä olisi hänelle kuulunut.

Vaikka olikin syrjässä mestaruudesta, Bret voitti King of the Ring-turnauksen jo toisen kerran vuonna 1993. Voiton juhlinta loppui kuitenkin lyhyeen kun kruunauksen aikana Jerry “The King” Lawler hyökkäsi hänen kimppuunsa. Tästä alkoi pitkäaikainen vihanpito Bretin ja Lawlerin välillä ja heidät määrättiin ottelemaan Summerslamiin. Siellä Lawler teeskenteli loukkaantunutta ja toi sen sijaan kehään Doink the Clownin, jonka Bret päihitti. Raivostunut Lawler päätti siksi ryhtyä ottelemaan ja hurjistunut Bret otti Lawlerin Sharpshooteriin ja kun Bret kieltäytyi päästämästä irti, hän ansaitsi itselleen diskauksen.

Seuraavaksi Bret otti tähtäimeensä Shawn Michaelsin, joka oli alituisesti loukannut Hartien perhettä. Miesten Survivor Seriesin matsiin Bret toi veljensä Owenin, Brucen ja Keithin, jotka taistelivat Michaelsin iskumiehiä vastaan. Kun Bret Hart oli lepäämässä Michaelsin miesten antamista iskuista, hänen veljensä Owen Hart tappeli kehässä Michaelsia vastaan, joka oli ainoana vastustajan tiimistä jäljellä. Michaels iski Owenin Bretin kulmaukseen, mutta Bret ei tehnyt vaihtoa, ja Michaels sai tilaisuuden selättää Owen, josta näin tuli ottelun ainoa Hartin veljes joka eliminoitiin. Kun Michaels oli eliminoitu, Owen riensi takaisin ringsidelle raivoissaan siitä, mitä oli tapahtunut. Owen sanoi olevansa kyllästynyt asemaansa Bretin varjossa. Veljekset yrittivät kuitenkin vielä sovintoa ja Royal Rumblessa he saivat mestaruusottelun joukkuemestaritiimi Quebecersiä vastaan. Ottelussa Bretin polvi alkoi kuitenkin temppuilla ja erotuomari päätti keskeyttää matsin. Owen raivostui ja hyökkäsi veljensä kimppuun.

Kaikki ei silti ollut hullusti Bretin kannalta, sillä hän onnistui voittamaan Royal Rumblen yhdessä Lex Lugerin kanssa, kun molemmat putosivat kehästä samaan aikaan. Molemmista tuli maailmanmestaruuden ykköshaastajia Yokozunaa vastaan. Jonkin ajan kilpailun jälkeen Bret määrättiin kohtaamaan Wrestlemania X:ssä sekä Owen että Yokozuna. Bretillä oli silloin tunteikas ilta, kun Owen onnistui voittamaan hänet. Mutta main eventissä Bretin ottelussa Yokozunaa vastaan hän sai hyvityksen vuoden takaisesta tappiostaan ja nousi WWE:n maailmanmestariksi toisen kerran.

Uuden maailmanmestarin ensimmäiseksi haastajaksi tuli Diesel (Kevin Nash), jota vastaan Bret puolusti vyötään King of the Ringissä. Koska Dieselillä oli tukenaan Shawn Michaels, Bret värväsi avukseen entisen liittolaisensa Jim Neidhartin. Suunnitelma ei kuitenkaan toiminut. Ensiksi Neidhart mukiloi Dieselin, mikä aiheutti matsin keskeytyksen diskaukseen ja tämän hän jälkeen moukaroi vielä Bretiä vasaralla. Syynä Neidhartin käytökseen oli Owen, jonka Neidhart auttoi voittoon King of the Ring-turnauksessa, jolloin Owen nousi Bretin maailmanmestaruuden uudeksi ykköshaastajaksi.

Tilanne näytti huonolta Bretin kannalta, mutta hän päätti taistella uuden kumppaninsa British Bulldogin kanssa. Mestaruusottelu järjestettiin Summerslamissa teräshäkkiottelussa ja häkin ulkopuolella olivat aisaparit Bulldog ja Neidhart. Raa’assa ottelussa Bret onnistui juuri ja juuri pakenemaan häkistä ennen Owenia ja säilytti mestaruuden. Owen ja Neidhart jatkoivat alituista Bretin ja Bulldogin vainoamista, sillä Owen oli entistä päättäväisemmin Bretin mestaruuden perässä. Owen ja Neidhart saivat lisäksi puolelleen Bob Backlundin, joka oli ollut WWE:n mestari 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Hurjalla Crossface Chicken-Wing luovutusotteellaan Backlund oli vaarallinen vastustaja ja Survivor Seriesiin järjestettiin mestaruusottelu Bretin ja Backlundin välille. Ottelu oli “I Quit”-matsi ja Backlundin vahvistuksena oli Owen sekä Bretin nurkassa Bulldog. Ottelun aikana Owen kolkkasi Bulldogilta tajun kankaalle ja avusti sitten Backlundia sen verran, että tämä sai Bretin luovutusotteeseensa. Ottelua seuranneen Owenin ja Bretin äidin oli pakko heittää pyyhe kehään Bretin puolesta ja Backlund julistettiin uudeksi maailmanmestariksi.

Vaikka Backlund menettikin pian mestaruuden Dieselille, vihanpito säilyi yhtä kiihkeänä kuin ennenkin. Enemmän kuin kostoa Bret mietti silti mestaruuden takaisinottoa ja hän haastoi Dieselin mestaruusotteluun vuoden 1995 Royal Rumbleen. Ottelu meni kuitenkin piloille, kun siihen sekaantuivat paitsi Owen ja Backlund, myös Shawn Michaels ja Jeff Jarrett. Nyt Bret halusi Backlundin pään vadille ja sai tilaisuuden tehdä sen Wrestlemania XI:ssä.

Ottelun tuomarina toimi Roddy Piper – tuomarin merkitys sinänsä oli pieni, sillä tämäkin ottelu oli “I Quit”-matsi. Heti alussa Bret pieksi Backlundin nurkkaan ja tipautti Headbuttin. Backlund onnistui estämään nopean Sharpshooter-yrityksen, mutta Bret kuristi seuraavaksi Backlundia köysillä. Vieläkin tämä kieltäytyi luovuttamasta ja pakeni vielä toisestakin Sharpshooterista. Seuraavaksi Bret pisti päälle Figure Four Leglockin, mutta jälleen Backlund rimpuili irti. Backlund kesti vielä pari Legdropia ja Grapevinen ja sai sitten päälle Crossface Chicken-Wingin. Mutta Bret pääsi irti, yritti vielä kerran Sharpshooteria ja tällä kertaa sai sen pidettyä. Backlund joutui nöyrtymään ja luovutti, joten lopulta Bret sai kostettua Survivor Seriesin nöyryytyksen.

Wrestlemanian jälkeen vihanpito Owenin kanssa jäi sivuraiteille, kun Bret halusi lopullisesti ratkaista välinsä pitkäaikaisen vihollisen Jerry Lawlerin kanssa. In Your House I:ssä Bret voitti ensin Lawlerin apurin Hakushin, mutta matsin heikentämänä hävisi sen jälkeen Lawlerille. King of the Ringiin määrättiin erikoinen “Kiss my Foot”-ottelu (!) jossa häviäjän olisi suudeltava toisen jalkaa. Vaikka Hakushi yritti auttaa Lawleria, Bret sai tämän Sharpshooteriin ja Lawlerin oli nöyrryttävä Bretin edessä. Tähän Hart-Lawler feudi lopulta päättyi.

Kun Backlund ja Lawler oli hoidettu, Bret keskittyi täysipainoisesti maailmanmestaruuden takaisinsaamiseen. Survivor Series (1995) toimi jälleen mestaruusottelunäyttämönä ja vastassa oli Diesel, joka oli pitänyt mestaruutta hallussaan jo vuoden ajan. Jottei Royal Rumblen kaltainen katastrofi toistuisi, ottelusta tehtiin No Disqualification-matsi. Ja Bret onnistui pyörittämään jättimäisen Dieselin hartiat mattoon ja nousi kolminkertaiseksi maailmanmestariksi.

Royal Rumble 1996:ssa Bret puolusti mestaruutta Undertakeria vastaan, mutta Diesel keskeytti ottelun hyökkäämällä Bretiä vastaan ja aiheutti tälle diskausvoiton. In Your House 6:ssa helmikuussa Diesel sai uusintaottelunsa, jossa hän ja Bret taistelivat teräshäkkimatsissa. Mutta nyt puolestaan Undertaker toi Bretille voiton, kun tämä murtautui häkkiin ja veti Dieselin ulos häkistä.

Undertakerin ja Dieselin kiistellessä, uudeksi ykköshaastajaksi nousi Shawn Michaels. Bret ja Michaels taistelivat mestaruudesta Wrestlemania XII:ssa tunnin mittaisessa Iron Man-ottelussa, joka on jäänyt WWE:n historiankirjoihin. Molemmat miehet antoivat kaikkensa ja juuri ennen otteluajan päättymistä, tilanteen ollessa tasan, Bret oli saanut Michaelsin Sharpshooteriin. Silloin aika meni umpeen ja ottelu pistettiin jatkoajalle äkkikuolema-periaatteella. Michaels oli saanut koottua sen verran voimia, että sai selätettyä Bretin ja vei tämän maailmanmestaruuden.

Bret Hart piti muutaman kuukauden tauon otteluista. Sen aikana, vuoden 1996 loppupuolella Stone Cold Steve Austin alkoi haastatteluissa heittää otteluhaasteita Bretille. Austin höysti puheitaan vielä lukuisilla loukkauksilla Hartien perhettä kohtaan. Lopulta Bret palasi fanien suureksi riemuksi ja kohtasi Austinin Survivor Seriesissä. Lähes puoli tuntia kestäneen ottelun päätteeksi Bret sai selätysvoiton ja osoitti olevansa edelleen huippukunnossa. Bret päätti nousta jälleen kerran maailmanmestariksi ja haastoi silloisen mestarin Sycho Sidin mestaruusotteluun In Your House 12:ssa joulukuussa. Valitettavasti vanhan vihamiehen Shawn Michaelsin väliintulo aiheutti Bretin häviön.

Vihaa uhkuva Bret hyökkäsi ja mukiloi Michaelsia jokaisen tilaisuuden tullen, minkä johdosta Bretin suosio fanien keskuudessa alkoi laskea. Royal Rumblessa Bret epäonnistui ykköshaastajuuden hankkimisessa. Mutta helmikuussa In Your House 13:ssa järjestetyssä Battle Royalessa, joka käytiin vapaana olevasta maailmanmestaruudesta, Bret nappasi voiton Undertakerin, Austinin ja Vaderin edestä ja nousi mestariksi jo neljättä kertaa. Ikävä kyllä Bret hävisi mestaruuden jo vuorokauden kuluttua Sycho Sidille, kun Austin iski Bretiä tuolilla.

Bret alkoi turhautua yhä enemmän WWE:n toimintaan ja valitti, että hänen vaivoin hankkimansa voitot huijattiin jatkuvasti häneltä pois. Maaliskuussa hän piti Raw’ssa puheen, jossa hän haistatti pitkät yhdysvaltalaisille wrestling-faneille sanoen etteivät nämä ansaitse hänen kunnioitustaan. Bret kertoi tehneensä parhaansa sopeutuakseen näiden maailmaan, mutta se oli ollut turhaa, sillä näiden tulkinnat arvoista, perinteistä ja tyylistä olivat erilaisia kuin hänen. Shawn Michaels yritti sanoa oman sanansa, mutta kun tämä ilmaantui paikalle, Bret hakkasi hänet. Viikon päästä Raw’ssa Bret keskeytti Owenin ja British Bulldogin välisen ottelun ja toisti sanomansa, että yhdysvaltalaisfanit ja WWE olivat liitossa kanadalaisia vastaan. Bret sai Owenin ja Bulldogin unohtamaan riitansa ja yhdessä kolmikko muodosti stablen nimeltä Hart Foundation, johon liittyivät myös Neidhart ja Brian Pillman.

Huhtikuussa 1997 eräässä Raw’n lähetyksessä Bret loukkasi polvensa pahasti taistellessaan Austinin kanssa Street Fight-ottelussa. Palattuaan Bret sai jälleen tilaisuuden otella maailmanmestaruudesta Summerslamissa, vastassaan silloinen mestari Undertaker. Vince McMahonin yllätysvetona oli laittaa Shawn Michaels ottelun tuomariksi. Bretillä ja Michaelsilla oli jatkuvasti sanaharkkaa matsin aikana ja lopulta Michaels yritti lyödä Bretiä. Bret kuitenkin väisti ja Michaelsin isku osui Undertakeriin. Sitten Bret teki nopean selätyksen ja Michaels ei voinut muuta kuin laskea kolmeen ja luovuttaa Bretille tämän viides maailmanmestaruus.

Shawn Michaels sai ykköshaastajuuden ja kiinnityksen mestaruusotteluun Survivor Series 1997:ään. Tästäkin ottelusta tuli eräs WWE:n historian kuuluisimpia, joskin toisenlaisista syistä kuin Wrestlemania XII:ssa. Bret oli jättänyt eroilmoituksensa WWE:lle ja sanoi Vince McMahonille, että Survivor Seriesin ottelu olisi hänen viimeisensä yhtiössä. Hän halusi kuitenkin itse luopua mestaruudestaan eikä hävitä sitä Michaelsille jälleen kerran. Mutta ottelussa, kun Michaels oli saanut Bretin Sharpshooteriin, McMahon tuli areenalle ja keskeytti ottelun. Michaels julistettiin uudeksi mestariksi, vaikka Bret ei ollut luovuttanut eikä joutunut selätetyksi. Bret oli tyrmistynyt McMahonin screwjobista, sylkäisi tämän kasvoille ja käveli pois areenalta ja WWE:stä.

Bret oli saanut hyvän sopimuksen WCW:stä ja joulukuussa hän ilmaantui sen lähetyksiin. Sekä WCW-tiimi että Hollywood Hoganin nWo-stable koettivat saada hänet riveihinsä. Starrcadessa Bret näytti, millä puolella oli, kun hän toimi erikoistuomarina Larry Zbyskon ja Eric Bischoffin välisessä ottelussa. Kun nWo:n Scott Hall yritti auttaa Bischoffia, Bret pisti Hallin Sharpshooteriin ja Zbysko sai diskausvoiton. Myöhemmin PPV:n aikana Bret auttoi vielä Stingiä voittamaan WCW:n maailmanmestaruuden nWo:n johtajalta Hoganilta.

Pian Starrcaden jälkeen WCW:iin saapuivat Jim Neidhart ja British Bulldog, jotka olivat myös lähteneet WWE:stä vastalauseena Survivor Seriesin tapahtumille. Ensimmäisessä PPV-matsissaan Souled Outissa tammikuussa 1998 Bret voitti Ric Flairin, kun tämä joutui luovuttamaan Sharpshooterin puristuksissa. Sama toistui pian tämän jälkeen järjestetyssä Internet-PPV:ssä Boston Brawlissa, jossa Flair luovutti jälleen.

Huhtikuussa 1998 Bret auttoi Hollywood Hogania voittamaan Randy Savagelta maailmanmestaruuden. Bret oli selvästi siirtynyt nWo:n puolelle, vaikka ei virallisesti sen riveihin liittynytkään. Bret ja Savage ottelivat Slamboreessa ja Bret onnistui huiputtamaan tuomarina toiminutta Roddy Piperia antamaan hänelle diskausvoiton. Seuraavan illan Nitrossa Piper kuitenkin julisti Savagen voittajaksi, minkä johdosta Piper ja Savage kohtasivat Bretin ja Hoganin Great American Bashissa. Bret ja Hogan voittivat, kun Savage luovutti Bretin Sharpshooterissa.

Bret jatkoi nWo:ssa yrittämällä saada Stingin sen jäseneksi. Eräänä iltana Thunderissa hän tuli esiin Eric Bischoff, Giant ja Vincent (Virgil) rinnallaan. Bret sanoi, että Stingillä ei olisi tulevaisuutta Kevin Nashin kanssa (Nash oli Hoganin vihollinen tuohon aikaan). Sting voisi luottaa ainoastaan Bret Hartiin, sillä heillä kahdella oli sama lopetusliike ja koska musta ja valkoinen olivat sekä Stingin että nWo:n värit. Myös Chris Benoit joutui Bretin värväysyritysten kohteeksi. Bret jopa auttoi Benoit’n voittoon tämän taistellessa Booker T:n kanssa TV-mestaruuden ykköshaastajan paikasta. Benoit kieltäytyi sekä voitosta että kutsusta nWo:iin ja Bret luovutti hänen suhteensa. Kesäkuussa Bret syytti Nitron lähetyksessä Benoit’ta kiittämättömäksi ja fanien turmelemaksi. He ottelivat myöhemmin samassa lähetyksessä ja Bret onnistui voittamaan hakkaamalla Benoit’ta vierailla esineillä. Muutenkin Bret alkoi käyttäytyä yhä väkivaltaisemmin ja hyökkäillä painijoiden kimppuun mukiloiden näitä terästuolilla. Heinäkuussa 1998 Bret voitti ensimmäisen mestaruutensa WCW:ssä, kun hän Nitron lähetyksessä voitti USA:n mestari Diamond Dallas Pagen.

Ajan mittaan Bret alkoi kuitenkin entistä enemmän kaivata entisenlaista fanien kannatusta ja loitontua nWo:sta. Hän otteli ryhmän johtajaa Hollywood Hogania vastaan eräässä TV-lähetyksessä. Hogan keskitti iskunsa Hartin polveen, joka oli kärsinyt vammoja aiemmin. Sting, jonka kanssa Bret oli ystävystynyt, tuli auttamaan Bretiä. Mutta yllättäen Bret palasi kehään ja hyökkäsi Stingiä vastaan, osoittaen olevansa edelleen nWo:n puolella. Sting ja Bret olivat nyt täydessä sodassa ja Halloween Havocissa Bret voitti entisen ystävänsä lyötyään tätä mailalla tuomarin ollessa kolkattuna. Seuraavan illan Nitrossa Bret hävisi USA:n mestaruutensa Diamond Dallas Pagelle ja raivostuneena hakkasi tätä raivoisasti terästuolilla. Page ja Bret kohtasivat World War III:ssa äärimmäisen tiukassa matsissa. Bretin voitto näytti varmalta, sillä ottelun tuomari oli nWo:n riveissä. Mutta kun WCW:n tuomari tuli paikalle ja heitti virkaveljensä ulos, DDP sai Bretin hartiat mattoon ja voiton.

Seuraavassa Nitrossa Bret otti Giantin avulla mestaruusottelussa DDP:n USA:n mestaruuden itselleen, mutta tuon voiton jälkeen Bret jäi sivuun painimisesta. Hänen nivusvaivansa olivat käyneet sen verran pahoiksi, että edessä oli sairasloma.

Maaliskuussa 1999 Bret vieraili Mad TV-showssa, missä hän hyökkäsi koomikko Will Sasson kimppuun. Viikkoa myöhemmin WCW:n johtaja Ric Flair pakotti Bretin puolustamaan USA:n mestaruutta Roddy Piperia vastaan. Pitkän ottelun päätteeksi Will Sasso ilmaantui kehään ja auttoi Piperin voittoon. Myöhemmin Bret murskasi Sasson helposti näiden välisessä ottelussa, jossa Sasson koomikkopari Debra Wilson iski kolleegaansa tuolilla.

Huhtikuussa Bret haastoi Goldbergin otteluun ja kerskui päihittävänsä tämän viidessä minuutissa. Torontolaisyleisön edessä hän huijasi Goldbergin puskemaan itseään. Goldberg iski päänsä suoraan teräslevyyn, jonka Bret oli piilottanut vaatteidensa alle. Hart teki epävirallisen selätyksen. Tämän jälkeen hän tarttui mikrofoniin ja ilmoitti Eric Bischoffille lopettavansa WCW:ssä. Hän lähti jälleen pois pitkäksi aikaa, koska hän tarvitsi vaivoihinsa jo kirurgista hoitoa.

Bret teki shokeeraavan paluun Slamboreessa, kun hän iski Goldbergia tuolilla illan pääottelun aikana tämän otellessa Stingiä vastaan. Hän murjoi hyvin väkivaltaisesti Goldbergin polvia ja fanit alkoivat vihata häntä entistä enemmän. Kevin Nash haastoi Bretin otteluun ja Bret suostui, mutta matsi peruuntui Bretin veljen Owenin toukokuussa 1999 sattuneen traagisen kuoleman jälkeen. Murtunut Bret lopetti taas painimisen pitkäksi aikaa. Hän kiitti kesäkuussa Nitron lähetyksessä faneja näiden tuesta, mutta ei luvannut palata enää kehiin.

Hän kuitenkin palasi ja haastoi syyskuussa 1999 Hollywood Hoganin. Bret alkoi seurata Hogania ja vaatia ottelua. Mutta kun Hoganin toverit Lex Luger ja Sting kääntyivät tätä vastaan, Hogan yllättäen liittoutui Bretin kanssa. Näiden kaksikon välisen ottelun aikana Sting iski useita kertoja Bretiä mailalla, yhden iskun suoraan kasvoihin kun Bret piti Lugeria Sharpshooterissa. Eräässä toisessa ottelussa Luger murjoi pahasti Bretin jalkaa, kunnes Goldberg tuli hätiin ja pelasti Bretin. Luger ja Bret ottelivat vielä Halloween Havocissa, mutta Bretin jalka oli niin huonossa kunnossa, että hänen oli pakko luovuttaa.

Huolimatta vammoistaan Bret osallistui WCW:n maailmanmestaruusturnaukseen, joka järjestettiin kun Stingiltä otettiin mestaruus pois. Ensimmäisellä kierroksella Bret voitti Goldbergilta USA:n mestaruuden itselleen neljännen kerran kun Kevin Nash ja Scott Hall nujersivat ottelua hallinneen Goldbergin. Nashin ja Hallin “apu” inhotti Bretiä ja hän luopui mestaruudesta myöhemmin. Seuraavalla kierroksella Bret päihitti Perry Saturnin ja Billy Kidmanin ja pääsi marraskuun Mayhemin semifinaaliin. Siellä hän otteli jälleen kerran Stingiä vastaan ja pisti tämän luovuttamaan Sharpshooterissa. Lopulta hänen vastaansa tuli finaalissa Chris Benoit ja Bret onnistui kääntämään Benoit’n Crippler Crossfacen Sharpshooteriksi, jolloin Benoit luovutti. Ottelun jälkeen Bret ja Benoit kättelivät toisiaan ja pysyivät ystävinä. Kahden WCW-vuoden jälkeen Bret oli lopultakin noussut huipulle ja piteli maailmanmestaruutta. Hänen terveytensä oli kuitenkin jo sen verran pahassa jamassa, että mestaruuskausi tulisi jäämään lyhyeksi.

Bretiä vastassa olivat edelleen Nash, Hall ja näiden liittolainen Jeff Jarrett. Paitsi Benoit, Bretin puolella oli myös Goldberg, joka yhtä lailla vihasi Nashia, Hallia ja Jarrettia. Joulukuussa Bret ja Goldberg muodostivat tagteamin ja onnistuivat viemään Creative Controlilta WCW:n joukkuemestaruuden, jolloin Bret piti yhtä aikaa kahta WCW:n arvostetuinta vyötä. Hänen ja Goldbergin välillä oli kuitenkin jännitystä, sillä Goldberg oli määrätty maailmanmestaruuden ykköshaastajaksi Bretiä vastaan Starrcadeen. Nash ja Hall hyödynsivät tilanteen haastamalla Bretin ja Goldbergin joukkuemestaruusmatsiin vain viikkoa ennen Starrcadea. Ennen matsia he hakkasivat Bretin polven todella pahaan kuntoon, joten Goldberg joutui yksin puolustamaan joukkuemestaruutta. Tämän jäädessä alakynteen Bret nilkutti kehän laidalle auttamaan toveriaan, mutta polven huonon kunnon vuoksi Nash nappasi hänet ja sai selätyksen, jolloin Nash ja Hall veivät mestaruudet.

Starrcadessa Bret ja Goldberg kävivät pitkän ja tuskallisen ottelun maailmanmestaruudesta. Lopussa, kun Bret sai Goldbergin Sharpshooteriin, erotuomarina toiminut Roddy Piper yhtäkkiä soitatti kelloa, vaikka Goldberg ei ollut luovuttanut. Myöhemmin paljastui, että matsin lopetus oli yhden WCW:n johtajan, Vince Russon, ideoima. Russo oli itse siirtynyt WCW:iin WWE:stä ja Starrcaden lopetus oli tavallaan hyvitys Survivor Series 1997:n screwjobista. Bret ei pitänyt tästä eikä halunnut voittaa WCW:n päättämällä tavalla. Seuraavassa Nitrossa hän luopui maailmanmestaruudesta sanoen, että Goldberg ansaitsi uuden mahdollisuuden voittaa se. Bret ja Goldberg kävivät Nitrossa uusintaottelun, mutta siinäkin Goldberg kaatui massiiviseen juonitteluun. Bret iski tätä vyön alle ja pisti päälle Figure Four Leglockin. Nash, Hall ja Jarrett ryntäsivät kehään ja hyökkäsivät Goldbergin kimppuun. Bret liittyi mukiloijiin ja selätti Goldbergin voittaen näin uudelleen maailmanmestaruuden. Piperin väliintuloyritys ei onnistunut ja Bret maalasi kavereidensa kanssa nWo-tunnuksen Goldbergiin ja Piperiin. Vanha nWo:n musiikki alkoi soida ja Nash julisti, että “Band is back together”. WCW:ssä oli koittanut uudelleen nWo:n aika. Myös Scott Steiner palasi sen jäseneksi.

Thunderissa joulukuun lopussa nWo astui esiin ja julistautui WCW:n eliittiryhmäksi. Goldberg keskeytti seremonian ja sanoi hakkaavansa joka ikisen nWo-laisen. Bretin otellessa Chris Benoit’ta vastaan mestaruudesta Jarrett syöksyi pelastamaan toverinsa häviöltä. Goldberg syöksyi jälleen esiin ja lähti Bretin perään, mutta tämä pakeni autoonsa ja ajoi pois. Kerran kun Nash taisteli Sid Viciousia ja Wallia vastaan, Bret tuli kehään ja iski Wallia baseballmailalla. Myös Nash teki Wallille mailaniskun ja sai selätyksen. Benoit yritti auttaa Sidiä ja Wallia, mutta Scott Steiner hoiteli tämän. nWo juhli voittoa ja pisti Sidin tämän autoon ja Bret ajoi sen yli nWo:n Monster Truckilla.

WCW:n uusi johtaja Terry Funk asettui poikkiteloin Bretin kanssa ja uhkasi, että jos nWo sekaantuisi Souled Outin mestaruusotteluun, Bretiltä otettaisiin maailmanmestaruus pois. Eräässä Thunderissa Funk haastoi Bretin Hardcore-matsiin. Ottelusta tuli raaka, mutta se päättyi kaksoisdiskaukseen, kun Jarrett ja Steiner auttoivat Bretiä David Flairin ollessa Funkin apuna.

Juuri kun nWo oli jälleen voimiensa päivissä, Bret Hartin vammat alkoivat pahentua ratkaisevasti. Hänen piti jälleen jäädä sairaslomalle ja luopua maailmanmestaruudesta.

Bret Hartin painiura päättyi tammikuussa 2000. Hän palasi vielä WCW:iin yhdessä Russon ja Bischoffin kanssa huhtikuussa. Kerran Bischoffin otellessa Hogania vastaan, Bret riensi kehään terästuolin kanssa ja iski raivoisasti Hogania sillä. Bret halusi kohdata Hoganin vielä kerran ja kerskui tämän pelkäävän, mutta matsista ei tullut mitään, kun Bret joutui jälleen sairaslomalle.

Bret palasi vielä kerran, elokuun New Blood Risingiin, jossa hän näyttäytyi yhdessä kahden kanadalaissupertähden Lance Stormin ja Mike Awesomen kanssa. Eräässä Nitron lähetyksessä Bret pelasti Vince Russon Goldbergin kynsistä, joka oli juuri aikonut haudata Russon kaivamaansa hautaan. Bret huijasi vielä kerran Goldbergia, kun hän syyskuun War Games 2000:ssa paukautti teräshäkin oven päin tämän kasvoja juuri kun Goldberg oli lähtemässä häkistä ja voittamassa maailmanmestaruuden (voitto meni Kevin Nashille). Thunderissa Bret herjasi Goldbergia, jolloin tämä ryntäsi esiin, mutta Steiner kolkkasi Goldbergin ja pisti päälle Steiner Reclinerin. Bret hehkutti Goldbergin pudonneen suoraan ansaan.

Lokakuussa 2000 Bretin WCW-sopimus purettiin, sillä oli käynyt selväksi, ettei hän voisi enää palata painimaan. Hän ilmoitti Internet-sivuillaan marraskuussa lopettavansa lopullisesti painimisen ja kiitti kaikkia faneja ja työtovereitaan vuosien varrelta.

Bret Hart on niitä supertähtiä, jotka tullaan ikuisesti muistamaan wrestlingin piirissä. Neljännesvuosisadan kestäneellä urallaan hän antoi aina kaikkensa faneille ja wrestlingille, vaikka se vei häneltä veljen ja terveyden. Hän sai fanit sekä rakastamaan itseään palavasti että vihaamaan raivoisasti. Vaikka sekä WWE että WCW usein kohtelivat häntä kurjasti, hän ei halunnut lopettaa uraansa ennen kuin oli pakko. Lukuisille omille faneilleen Bret “Hitman” Hart on aina se, miksi hän kerran itse julistautui: “The best there is, the best there was, and the best there ever will be.”

Kirjoittanut Vili Lehtoranta