Wrestlingin kultainen kunnia

Kirjoittanut Vili Lehtoranta, 10.6.2005


IV KAYFABE MURTUU

4.1. Orlandon nauhoitukset

Toukokuussa 1993 WCW aloitti kuuluisat Orlandon nauhoitukset, jotka johtivat lopullisesti yleiseen tietoisuuteen sen tosiasian, että wrestlingissä kaikki katsojille näytettävä oli tarkoin suunniteltua. Jo tammikuussa 1991 Tom Zenk oli hävinnyt TV-mestaruuden takaisin Arn Andersonille kolme päivää voittonsa jälkeen. Mutta ottelua ei lähetetty useaan viikkoon ja koska WCW ei tunnustanut mestaruusvaihdosta ennen kuin vaihtuminen oli lähetetty televisiosta, Zenk jatkoi mestaruuden puolustamista. Zenk puolusti mestaruutta vielä tammikuun lopun Clash of the Championsissa Bobby Eatonia vastaan vaikka mestaruus oli jo vaihtunut Andersonille ja Dave Meltzer esitti käytännöstä kärkevän huomautuksen Wrestling Observer Newsletterissa. Helmikuussa 1991, kuusi päivää ennen Wrestlewaria, Freebirds oli nauhoituksissa hävinnyt joukkuemestaruuden Steinereille. Erikoiseksi asian tekee sen, että Freebirds laitettiin voittamaan joukkuemestaruus vasta tulevassa Wrestlewarissa Doomilta. Näin Freebirds oli hävinnyt vyöt jo ennen kuin voitti ne ja WCW sai jälleen käytännöstään murskakritiikkiä.

Orlandon TV-nauhoitukset tekivät tällaiset tilanteet vakituiseksi tavaksi WCW:ssä. Säästääkseen rahaa WCW lopetti areenoiden varaamisen ja pystytti oman studionsa Disney Studiosin alueelle Floridan Orlandoon. Siitä lähtien siellä nauhoitettiin WCW Worldwide-ohjelmaa. Studiolla nauhoitettiin putkena ohjelmia koko loppuvuotta varten myöhemmin esitettäväksi televisiossa ja suurin osa mestaruusvaihdoksista paljastui niissä etukäteen. Nauhoitusten aikana Hollywood Blondes oli joukkuemestari mutta Orlandossa mestaruusvöitä kantoivat muun muassa Paul Roma ja Arn Anderson sekä Nasty Boys. Barry Windham jatkoi oikeasti NWA:n maailmanmestarina mutta Orlandon nauhoituksissa paljastui, että Ric Flair tulisi voittamaan sen häneltä ja myöhemmin menettäisi sen Rick Rudelle. Myös Sid Vicious esiintyi Orlandossa yllään WCW:n maailmanmestaruusvyö.

Vain USA-mestaruusvyön kantajan vaihdokset onnistuttiin pitämään salassa. WCW teki parhaansa pitääkseen painifanit poissa yleisöstä. Siksi yhtiö kävi säännöllisesti hakemassa Disney Worldista yleisöä Orlandon studiolle ja luovutti itse katsojille kyltit ja paidat. Mutta tietysti aina silloin tällöin aitojakin faneja onnistui “soluttautumaan” yleisöön. He raportoivat kaikista uusista mestareista ja lähettivät tulokset yhä kasvaville Internetin uutisryhmille. Asia oli tietysti hyvin kiusallinen WCW:lle. Orlandon studioilla kuvattiin Worldwidea vuoteen 2000 saakka mutta isot ottelut siirrettiin jo aiemmin suoriin lähetyksiin.

4.2. Nature Boyn paluu

Flairin paluu painikehään tapahtui hyvän storylinen kautta. Flair oli vetänyt omaa TV-showtaan nimeltä “A Flair for the Gold”, johon hän kerran kutsui vieraaksi joukkuemestarit Austinin ja Pillmanin. Hollywood Blondes käyttäytyi hyvin epäkunnioittavasti ja seuraavalla viikolla Pillman esiintyi Flairina ja veti ohjelman nimeltä “A Flair for the Old”. Siksi kesäkuun Clash of the Championsissa Flair ja Arn Anderson haastoivat Blondesit matsiin joukkuemestaruudesta. Flair saapui otteluun myrskyisten suosionosoitusten saattelemina ja fanit jopa alkoivat buuata kun Anderson aloitti ottelun. Fanit huusivat “We want Flair” aina kun Anderson oli kehässä ja räjähtivät kun Flair vaihdettiin sisään. Ottelu oli kaksi kolmesta-matsi ja Horsemenit voittivat kaksi erää mutta eivät saaneet vöitä, sillä yhä Flairin kanssa vihoitteleva NWA-mestari Windham hyökkäsi hänen kimppuunsa ja aiheutti diskauksen.

Ikävä kyllä katsojalukujen kohdalla Flairin paluu ei ollut menestys, sillä Clash of the Champions sai historiansa huonoimmat katsojaluvut. Hollywood Blondes joutui yhtiön johdon sylkykupiksi, sillä johto oli ärsyyntynyt siitä, että Austin ja Pillman olivat päässeet yleisösuosikeiksi ilman heidän järjestämäänsä pushia.

Sid Vicious ja Vader liittoutuivat yhteen tiimiksi nimeltä “Masters of the Powerbomb”. Sotaa Stingin ja Davey Boy Smithin kanssa pohjustettiin heinäkuun Beach Blastia varten tehdyssä promofilmissä. Sting ja Davey Boy pelasivat rannalla lentopalloa orpolasten kanssa. Vader ja Sid saapuivat häiritsemään heitä ja heidän kiistellessään Cheetum-niminen kääpiö tunkeutui Stingin ja Davey Boyn veneeseen ja laittoi sinne pommin. Onneksi orpolapset varoittivat Stingiä ja Davey Boyta ja he ehtivät paeta räjähdystä.

Heinäkuun Beach Blastissa Davey Boy Smith selätti Vaderin ja vihollisuudet kahden tiimin välillä jatkuivat. Illan mestaruusmatsissa Flair haastoi lopultakin Windhamin ja voitti NWA-mestaruuden itselleen – kuten Orlandon nauhoituksissa oli jo etukäteen paljastunut. Toisessa ottelussa WCW ovelasti huijasi katsojia: Orlandon nauhoituksissa Arn Anderson ja Paul Roma olivat esiintyneet joukkuemestareina, joten kaikki odottivat Hollywood Blondesin menettävän vyönsä Beach Blastissa. Blondes yllättäen säilytti mestaruutensa mutta tämä huijaus kolahti pian WCW:n omaan nilkkaan.

4.3. Tiet eroavat

NWA oli alkanut ärsyyntyä Orlandon nauhoitusten johdosta. Rick Rude oli siis jo esiintynyt Orlandon nauhoituksissa NWA-mestaruusvyö yllään eikä keskusfederaatio NWA ollut mielissään, että sen promootio WCW käytti maailmanmestaruusvyötä miten huvitti. Lisäksi NWA odotti maailmanmestarin painivan kaikissa federaatioon kuuluvissa promootioissa, ei vain WCW:ssä. NWA teki päätöksensä ja kielsi WCW:iä laittamasta Rudea mestariksi. Mutta WCW:kin teki oman ratkaisunsa. Yhtiö kielsi painijoitaan ottelemasta NWA:n alaisissa promootioissa ja jätti eroilmoituksensa NWA:lle.

Vanha NWA:n maailmanmestaruusvyö jäi kuitenkin WCW:n omistukseen sillä WCW katsoi sen kuuluneen kauppaan, jossa WCW osti Crockettin toiminnan. Kun WCW:n ero astui voimaan syyskuussa 1993, vyö lakkasi lopullisesti edustamasta NWA:n maailmanmestaruutta. Mutta Rick Rudesta WCW aikoi edelleen tehdä mestarin, sillä heillä oli jo paljon Orlandon studiolla nauhoitettuja televisio-otteluita, joissa Rude esiteltiin mestarina.

Ric Flairin oli määrä pudottaa vyö Rudelle syyskuun Falll Brawlissa ja WCW promotti tuota ottelua edelleen NWA:n maailmanmestaruusotteluna. Syynä oli jälleen Orlandon esittämätön kuvamateriaali, jossa Rude puhui tulevista mestaruusotteluistaan NWA-mestarina. NWA haastoi WCW:n oikeuteen estääkseen Fall Brawl-ottelun mainostamisen NWA-mestaruusmatsina. Oikeusistuin määräsi jutun NWA:n hyväksi ja juttu sotkeentui entisestään.

Koska WCW ei voinut promota Flair-Rude -ottelua sen enempää WCW:n kuin NWA:n mestaruusmatsinakaan, Fall Brawl-ottelussa ilmoitettiin panoksena olevan vain “Big Gold Belt”. Ottelussa Ric Flairin seuralainen Fifi läpsäisi Rudea. Kun Rude vetäisi Fifin kehään, Flair otti hänet Figure Fouriin. Mutta tuomarin keskittyessä Fifiin Rude nappasi jotakin trikoistaan ja iski sillä Flairia. Rude irrottautui, selätti Flairin ja voitti kultavyön itselleen.

Fall Brawlin voiton jälkeen WCW kertoi muodostaneensa kansainvälisen komitean (International Board of Directors). Komitea johti itsenäistä yhtiötä nimeltä WCW International, joka oli päättänyt tunnustaa Rick Ruden mestarikseen arvonimellä WCW International World Champion.

Syksyllä 1993 Hollywood Blondes hajosi Pillmanin loukkaannuttua. Arn Anderson ja Paul Roma voittivat joukkuemestaruuden (jota he olivat puolustaneet jo etukäteen Orlandon nauhoituksissa). Hollywood Blondesin tilalle löytyi yksi WCW:n suosituimmaksi tagteamiksi myöhemmin nouseva Harlem Heat, jonka jäseninä olivat veljekset Booker T ja Stevie Ray. Ei-painillinen henkilökunta sai merkittävän lisäjäsenen kun legendaarinen selostaja/haastattelija “Mean” Gene Okerlund siirtyi WWE:stä WCW:iin. Vuoden 1994 alussa yhtiöön siirtyi WWE:stä myös Bobby “The Brain” Heenan.

Halloween Havocissa Flair sai uusintaottelun WCW International-mestaruudesta mutta joutui diskatuksi. Muissa matseissa Paul Orndorff voitti Ricky Steamboatin uloslaskulla, Sting selätti Sid Viciousin, Dustin Rhodes puolusti USA-mestaruutta Steve Austinia vastaan ja Ice Train, Charlie Norris ja Shockmaster voittivat Equalizerin ja Harlem Heatin. Cactus Jack palasi kehään mutta hävisi Vaderille WCW:n maailmanmestaruusottelussa, kun Harley Race pudotti Jackin taserilla. Clash of the Championsissa marraskuussa sekä Rude että haastaja Hawk laskettiin ulos.

4.4. Flair pelastaa päivän

WCW:llä riitti päänvaivaa Orlandon nauhoituksista jatkossakin. Kuten edellä mainittiin, niissä esitettiin Sid Vicious tulevana WCW:n maailmanmestarina. Käsikirjoituksen mukaan Masters of the Powerbomb hajotettaisiin ja face-Sid voittaisi mestaruuden Vaderilta Starrcadessa.

Halloween Havocin jälkeen WCW lähti kiertueelle Englantiin. Siellä Sid joutui jostakin syystä riitaan Arn Andersonin kanssa painijoiden asuttaman hotellin baarissa. Miehet laitettiin nopeasti järjestykseen ja he menivät huoneisiinsa. Mutta myöhemmin Sid lähti Andersonin huoneeseen, joidenkin tarinoiden mukaan tuolilla aseistettuna. Heti kun Anderson avasi oven alkoi tappelu mikä päättyi siihen, että huoneessa olleet sakset löysivät tiensä Andersonin kehoon. Kun muut painijat vihdoin saivat tappelun keskeytettyä, Anderson oli saanut pahoja haavoja. Yksi pisto oli mennyt todella läheltä hänen munuaistaan ja hän oli vaarassa menettää toisen silmän näkönsä. Myös Sidillä oli pahoja haavoja.

Jollain ihmekonstilla WCW sai Sidin ja Andersonin salakuljetettua maasta ilman poliisin sotkemista asiaan. WCW halusi yhä odottaa, josko Sid toipuisi ottelukuntoon Starrcadeen mennessä mutta painijat nostivat kapinalipun ja vaativat Sidille potkuja. He pitivät yksinomaan häntä syyllisenä koska Sid oli itse mennyt Andersonin huoneeseen riitaa haastamaan. Monet painijat uhkasivat jäädä pois tulevasta Battlebowl-PPV:stä jos Sid ei saisi kenkää. WCW ei voinut muuta kuin erottaa Sidin ja nyt se vaipui yhä syvemmälle ongelmien suohon.

Yhtiö mietti kuumeisesti, kenet Vader saisi vastaansa Starrcadessa. Hän oli vuoden 1993 aikana jo käynyt läpi Cactus Jackin, Davey Boy Smithin ja Stingin. Ricky Steamboatille tai Dustin Rhodesille ei ehdittäisi järjestämään tarpeeksi pushia Starrcadeen mennessä. Rick Rude oli yksi yhtiön suurimpia heelejä eikä hänenkään turnille olisi riittävästi aikaa. Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Ric Flair.

Lisämausteeksi ottelusta tehtiin career-ottelu: jos Flair häviäisi, hänen uransa päättyisi (taas kerran). Ennen Vader-Flair -matsia Rick Rude voitti WCW International-mestaruusmatsinsa vastikään WWE:stä saapunutta Big Boss Mania vastaan. Muissa matseissa Cactus Jack voitti Maxx Paynen, Shockmaster voitti King Kongin ja Steve Austin voitti USA-mestaruuden Dustin Rhodesilta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Nasty Boysin (Brian Knobs ja Jerry Sags) piti kohdata Flair ja Ricky Steamboat mutta suunnitelmien muututtua Nasty Boys sai mestaruusmatsin Stingin ja Hawkin pitämästä joukkuemestaruudesta. Ottelun piti päättyä diskaukseen kun Sags keskeyttäisi selätyslaskun mutta hän vahingoittui eikä voinut tehdä sitä. Hätäratkaisuna Missy Hyatt juoksi suorittamaan keskeytyksen mutta hän ei ollut pukeutunut sopivaan asuun ja hänen pukunsa yläosa putosi pois suorassa lähetyksessä. Ja yhdessä vuoden huippumatsissa Ric Flair selätti Vaderin ja voitti WCW-mestaruuden.

Kiitokseksi tilanteen pelastamisesta Ted Turner teki Flairista vastaavan bookkaajan. Mutta hänellä tulisi olemaan valtava urakka pelastaa WCW, sillä yhtiö oli tehnyt päättyvänä vuonna 23 miljoonan dollarin tappiot. Kun Turner sai luvut käsiinsä, hän harkitsi jopa WCW:n toiminnan lopettamista. Eric Bischoff sai Turnerin luopumaan aikeestaan ja esitti ratkaisuksi sen, että WCW hankkisi lisää näkyvyyttä median ja fanien keskuudessa. Siihen tarvittaisiin lisää rahaa ja Bischoff suostutteli Turnerin avaamaan kukkaron nyörit, jotta voisi palkata enemmän tunnettuja urheilutähtiä WCW:iin.

4.5. Menestystä merten takana

Maaliskuussa 1994 WCW lähti Euroopan-kiertueelle. Sen tähtenä oli Sting, joka puolusti kiertueen aikana edellisenä vuonna voittamaansa WCW European Cup-palkintoa. Suurinta julkisuutta sai kuitenkin Cactus Jackin ja Vaderin välinen ottelu Münchenissä, jossa Jackin pää jäi ulospudotessa kehäköysien väliin. Kehäköydet oli viritetty tavallista tiukemmalle ja ainoa keino välttää tukehtuminen oli, että Jack riuhtaisi väkisin pään irti köysistä. Hänen oikea korvansa repeytyi ja putosi pois muutaman minuutin jälkeen matsin aikana.

Euroopan-kiertueen tähti sai huhtikuussa kotimaahan palattuaan mestaruusottelun WCW International-mestaruudesta Rick Rudea vastaan Spring Stampedessa. Sting oli pahasti alakynnessä, sillä Harley Race sekaantui otteluun ja aikoi lyödä häntä terästuolilla. Mutta kun Sting väisti iskun, tuoli mäiskähti Ruden selkään. Sting sai äkkiselätyksen ja voitti mestaruuden. Rude sai uusintaottelun jo kahden viikon päästä Japanissa NJPW-showssa ja voitti vyön takaisin valetinsa Lady Loven avustuksella. Mutta tuo ottelu jäi Rick Ruden viimeiseksi, sillä hänen selkänsä vahingoittui matsissa niin pahasti, että hänen piti jäädä eläkkeelle.

WCW päätti luovuttaa International-mestaruuden takaisin Stingille ja keksi selitykseksi sen, että ottelun videonauha paljasti Ruden iskeneen Stingiä mestaruusvyöllä matsin aikana ja joutuneen diskatuksi. Sting oli liian ylpeä ottaakseen vastaan mestaruuden ilman ottelua ja siksi toukokuun Slamboreessa Sting ja Vader kävivät vyöstä mestaruusottelun, jonka Sting voitti. Slamboreessa pääsivät WCW:n Hall of Fameen Jody Hamilton, Ole Anderson, Harley Race, Ernie Ladd, The Crusher sekä Dick the Bruiser. Muissa otteluissa Austin voitti Johnny B. Baddilta TV-mestaruuden, Terry Funk ja Tully Blanchard ottelivat kaksoisdiskaukseen ja Flair säilytti WCW-mestaruuden ottelussa Barry Windhamin kanssa.

4.6. Hulkamanian maihinnousu

Ric Flair näki WCW:n tulevaisuuden lepäävän nuoren Steve Austinin harteilla ja oli luvannut tälle, että hänestä tulisi ennen pitkää uusi WCW-mestari. Mutta Bischoffilla oli toisenlaiset suunnitelmat. Hänellä oli tähtäimessä entinen WWE:n ykkösnimi Hulk Hogan. Hogan oli lähtenyt WWE:stä kesällä 1993 ja kun hän oli töissä elokuvastudiolla filmaamassa Thunder in Paradisea, Bischoff ja Turner menivät hänen puheilleen. He tarjosivat Hoganille mahtavaa sopimusta, joka sisälsi täyden määräysvallan hänen oman hahmonsa suhteen.

Samaan aikaan kun Hulk Hogan solmi sopimuksen WCW:n kanssa, yhtiö päätti yhdistää WCW-mestaruuden ja WCW International-mestaruuden yhdeksi maailmanmestaruudeksi. Stingin ja Flairin välille määrättiin Winner Takes All-matsi kesäkuun 1994 Clash of the Champions 27:een. Ennen ottelua Hulk Hogan kertoi haastattelussaan haastavansa ottelun voittajan maailmanmestaruusmatsiin. Ottelussa Flair vetäisi liittolaisensa Sensational Sherrin eteensä kun Sting hyökkäsi. Sting järkyttyi Sherrin ottamasta iskusta ja Flair teki yllätysselätyksen ja voitti yhdistetyn maailmanmestaruuden. Sherri ja Flair alkoivat piestä Stingiä mutta Hogan pelasti hänet pahemmalta löylytykseltä.

Hogan sai mestaruusottelunsa Bash at the Beachissa heinäkuussa ja selätti Flairin Leg Dropin jälkeen. Mutta Hogan ei valloittanut yksin WCW:n huippua, sillä hän järjesti työpaikan myös muille WWE:n aikaisille ystävilleen. WCW:iin saapuivat muiden muassa Brutus Beefcake, Honky Tonk Man ja Hacksaw Jim Duggan. Tässä uudessa tilanteessa Austinilla ei ollut enää toivoa maailmanmestaruudesta. Hän hävisi USA-mestaruusvyönsä Dugganille ja loukkaantui pahasti pian sen jälkeen. Sairaslomalla ollessaan Austin sai potkut Bischoffilta, vaikka wrestling-maailmassa yleensä vallitsi kirjoittamaton sääntö, että loukkaantumisen vuoksi poissa olevia painijoita ei eroteta. Tervehdyttyään Austin paini hetken aikaa ECW:ssä ja loi sitten menestysuran WWE:ssä “Stone Cold” Steve Austinina.

Hoganin valtakauden alettua muutkin lahjakkaat painijat jäivät entisten WWE-läisten varjoon. Austinilla, Chris Benoit’lla, Ricky Steamboatilla, Steven Regalilla ja muilla ei kuitenkaan ollut paljoa vaihtoehtoja. Austinin ohjella myös Vader lähti WWE:iin, jouduttuaan sitä ennen lukuisia kertoja Hoganin pieksemäksi. Vader ei kuitenkaan päässyt McMahonin palveluksessa lähellekään sitä huipputasoa millä oli ollut WCW:ssä. Jotkut siirtyivät Japaniin tai aloittelevaan ECW:iin mutta monen kohtalona oli myös jäädä WCW:iin entisten WWE-tähtien varjoon.

Kesällä 1996 Hulk Hogan muodosti WCW:n sisälle muodollisesti itsenäisen, WCW:iä vastaan taistelevan joukkion nimeltä New World Order (nWo). Hän itse oli nimellä Hollywood Hulk Hogan WCW/nWo:n maailmanmestari, vahvistuksenaan usein joukkuemestaruutta pitävät Scott Hall ja Kevin Nash (hekin entisiä WWE-läisiä). Hogan oli maailmanmestarina yhtäjaksoisesti kesästä 1996 vuoden 1997 loppuun, jolloin Sting pitkällisen jännityksen rakentelun jälkeen voitti mestaruuden Hoganilta. Samaan aikaan WCW:iin liittyi myös WWE:stä myrskyisissä merkeissä lähtenyt Bret Hart.

ylös

1 kommentti

  1. 25.1.2018

    […] sisältöä vuosiemme varrelta. Peli on avattu Vili Lehtorannan huikean kattavilla katsauksilla wrestlingin sekä Andre the Giantin historioihin. Jatkoa seuraa säännöllisesti, joten pitäkäähän osiota […]

Vastaa