Foorumiarkisto

Metalcorea vihataan koska se on muka-kovaa paskaa, millä ei ole tietoakaan oikeasta asenteellisesta metallimusiikista. Metalcore =/= deathcore eli mm. All Shall Perish.

Bändin laulaja on kova metalcore-fani ja itsekin on joutunut kuuntelemaan, mutta hyviä biisejä on löytynyt kys. genrestä tasan yksi. As I Lay Dyingin through Struggle. Jos metalcoresta poistettaisiin sitä vaivaava nopeariffi-breakdown-puhdas kertsi -kaava, niin siitä saattaisi saada jopa jotain ihan toimivaakin.

Riveni kirjoitti:
Kumpikin on ihan järkyttävää paskaa.

Todellakin. Metalcore on muutenkin varmaan paskin musiikin genre. Tai no ehkä grindcore on vielä huonompi.

np. Amorphis - From the Heaven of my heart

Jooh, oli pakko pistää Skyforger pyörimään näin sunnuntai-iltapäivän ratoksi. Mukavaa herkkää tulkintaa, ehdottomasti levyn parhaimmistoa.

Stefa kirjoitti:
Uudempi Trivium on suhteellisen thrashia,

Haaa? Hahhaa!

Thrash-metalilla ja Triviumilla ei ole mitään yhteistä. Triviumilta puuttuu täysin se räkäisyys ja hiomattomuus, mikä tekee thrashista thrashia.

Tämä on metalcorea.

Ainakin videossa olevien ylisöpöjen geelitukkien perusteella kyllä. Ja olipahan muuten aika järkyttävää kuraa.

Ei tämä.

Miksi ei? Mikä BFMV:ssä on erona tuohon edelliseen biisiin? Samat breakdown-jumputukset ja nopeat main-riffit löytyy kummastakin. Unohtamatta tietenkään muovisia soundeja ja söpöjä soittajia. Bulletin pojat tekevät vain vähän löysempää paskaa, mutta sama juttu thrashissa (siis oikeasssa thrashissa) vrt. Anthrax ja Slayer.

DeadManWalking kirjoitti:
Tai no ehkä grindcore on vielä huonompi.

Heh.

Mielipiteet on söpöjä.

Afgrund - Vid Helvetets Grindar, joka oli alan julkaisuista edellisvuoden parhaimmistoa.

Kummallista metalcore vs real metal väittelyä. Sitten Stefa tulee pätemään sillä että mikä on oikeaa metalcorea. Lasketaanko esim. Killswitch Engage oikeaksi metalcoreksi vai onko sekin "metallia"? Tulee ihan mieleen gallerian Sonisphere yhteisö circa 2009 kevättalvi. Kauhea väittely siitä että onko Lamb of God oikeaa metallia vai ei. Suunnilleen kaikki olivat sitä mieltä että metalcore on pelkkää paskaa mutta ei päästy oikein yksimielisyyteen siitä että on LoG oikeaa metallia vai mallcore paskaa.

np. The Beatles - Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band
Harvinaisen timanttinen levy. Päätin täydentää tällä levyhyllyäni kun Nikula tuhosi tämän Radio Rockissa. Yksi parhaista hankinnoistani ikinä. Tämän kanssa kuluu aika vallan mainiosti.

Tänään muuten tuli postissa neljä Triviumin albumia. 60:llä eurolla parasta metalcorea, mitä koskaan on kuultu 8)

Leikki leikkinä, mutta nuo levyt tosiaan tuli. Olipa ne sitten mitä tahansa genreä. En voi sille mitään, mut Trivium toimii tällä hetkellä erittäin hyvin.

Kings of Leon - Because of The Times (2007)

Kerran kun levyistä puhutaan, niin Wiklundin alelaari tarjosi koko KoL:n tuotannon makeaan 20 euron yhteishintaan.

:tu: 1 tykkää

Metalcore on mielestäni aika helvetin kauhea genre. Söpöt mustat geelihiukset ja emo-rääkymistä... Ei vain toimi, ei millään asteella.

Tiedän vain yhden menevän metalcore-kappaleen, ja se on Killswitch Engagen My curse. Eikä sekään varmaan iskisi ilman Guitar Hero 3:sen pakkosyöttöä. Eikä sekään mikään todella hyvä ole, vain menevä kappale.


Tässä metalcore tiivistettynä...
http://www.youtube.com/watch?v=QCSW2fVYgIQ

...======DDDDDD

Varsinkin 2:40 alkaen :lol:

Nyt jos koskaan kaikilla musiikkihomoilla on mahdollisuus nostaa harmaita päitään! Olen löytänyt tässä lähipäivinä uutta musiikkityylin tynkää joka on sitemmin tempaissut minut täysin mukaansa. Puhun siis rapcoresta ja nu metallista, jota on muunmuassa RATM, vanha Linkin Park, vanha Papa Roach, Korn, Limp Bizkit ja totta kai Red Hot Chili Peppersin alkupuolen tuotanto. Nyt siis päästäänkin varsinaiseen kysymykseen - osaisiko kukaan teistä suositella mitään edellämainittujen nimien kaltaista bändiä? Kaikista mieluisinta olisi siis kuunnella Linkin Parkin Hybrid Theoryn kaltaista musiikkia.

Ja lisättäköön edelliseen viestiin vielä että P.O.D. on myös tuttu ja kulutuksen alaisena.

Coca kirjoitti:
Nyt jos koskaan kaikilla musiikkihomoilla on mahdollisuus nostaa harmaita päitään! Olen löytänyt tässä lähipäivinä uutta musiikkityylin tynkää joka on sitemmin tempaissut minut täysin mukaansa. Puhun siis rapcoresta ja nu metallista, jota on muunmuassa RATM, vanha Linkin Park, vanha Papa Roach, Korn, Limp Bizkit ja totta kai Red Hot Chili Peppersin alkupuolen tuotanto. Nyt siis päästäänkin varsinaiseen kysymykseen - osaisiko kukaan teistä suositella mitään edellämainittujen nimien kaltaista bändiä? Kaikista mieluisinta olisi siis kuunnella Linkin Parkin Hybrid Theoryn kaltaista musiikkia.

Brittiläinen One Minute Silence tulee lähinnä mieleen. "Buy Now... Saved Later" ja "Available In All Colours" löyty omalta koneelta joskus, ja juurikin tuota meininkiä. Jenkkilästä kastiin voisi varmaan lukea myös Corporate Avengerin, joka tosin taipuu himpun verran enempi rapin kuin metallin suuntaan.

Kiitokset paljon! Yhdestä vastauksesta huolimatta muoltakin vain suosituksia tulemaan. :)

Stefa kirjoitti:

Nikizu kirjoitti:

Stefa kirjoitti:


Jälleen kerran virhelaukaus. Trivium ei ole metalcorea, kuten ei ole Bullet For My Valentine eikä se ole koskaan ollutkaan.

Huvikseenko vai lähes kaikkialla Triviumia on aikoinaan kutsuttu metalcore bändiksi? :lol:

Triviumin kaksi ensimmäistä levyä ( Ember To Inferno & Ascendancy ) ovat aivan selvää metalcorea kun taas tuotanto sen jälkeen ei sitä tosiaan kyllä ole.

Vaikka loppupeleissä sillä ei mielestäni ole paskaakaan väliä mihin genreen tietty musiikki kuuluu, olen silti niin vankasti sitä mieltä että kyseinen ''varhainen'' tuotanto tältä bändiltä on metalcorea, että suorastaan vaadin kuulla sinulta mitä metallin alalajia Trivium sitten tuolloin edusti? Perustelujen kera kiitos.

NP: Trivium - Ascendancy

Nykypäivän Triviumia tuossa meinasinkin. Jos pystyy sanomaan että esimerkiksi Crusade-levy on metalcorea, niin on pahasti kujalla. The Crusade on tosin yksi maailman paskimmista levyistä mitä olen kuullut. Shoguniakaan ei voi laskea metalcoreksi. Uudempi Trivium on suhteellisen thrashia, tosin Triviumin uudempi kama on ihan h**vetin tylsää tavaraa.

Ascendancy on jollain tavalla kyllä metalcorea, enemmän kuin Bullet For My Valentine mikä ei ole sitä koskaan ollutkaan. Ascendancylla on silti paljon muitakin elementtejä, joten se ei mitenkään puhdasta metalcorea ole. Tiedän paljon enemmän muita bändejä mitkä oikeasti edustavat kyseistä genreä enemmän kuin Trivium koskaan.

Ja mun mielestä metalcorea vihataan vaan sen fanikannan ja epäluulojen takia. Kaikki ajattelee tietenkin sillä että on kuullut jotain Bullet For My Valentinea millä ei ole tekemistä genren kanssa.

Tämä on metalcorea.

Ei tämä.

Hyvät perustelut, ja täytyy olla samaa mieltä kutakuinkin kaikessa. Suosikki bändeihin kuuluu myös linkissäsi ollut Parkway Drive. :tu:

Juuri tuo taitaa olla metalcoren pahin ongelma, kaikenmaailman emo bändit sekoitetaan genreen ja katsellaan kun ne poseeraavat musiikkilehtien kansikuvissa. Söpöt emotytöt viiltelevät bändien logoja ja kirjaimia ranteisiinsa ja... :lol:

Itse siis uskon että Metalcore stereotypioidaan nimenomaan musiikiksi jossa bändien jäsenet ovat kaikki teennäisiä poseerajia takku tukkaisten hevareiden sijaan, fanikanta on emoja ja laulajat homoja ja sepäs jostain syystä vituttaa näitä ''oikean'' metallin kuuntelijoita.

Itse vain kuuntelen sitä musiikkina josta pidän, en jaksa keskittyä siihen kuka muu sitä kuuntelee, tai minkä näköisiä / mitä bändin jäsenet tekevät.

Muutenkin nämä ns ''oikean'' metallin vapahtaja jeesukset internetissä jotka haukkuvat kaiken hiemankin melodisemman tai muuten poikkeavan metallin maanrakoon, ovat varmaan ärsyttävimpiä otuksia mitä vastaan ikinä tulee.

Nikizu kirjoitti:
Muutenkin nämä ns ''oikean'' metallin vapahtaja jeesukset internetissä jotka haukkuvat kaiken hiemankin melodisemman tai muuten poikkeavan metallin maanrakoon, ovat varmaan ärsyttävimpiä otuksia mitä vastaan ikinä tulee.

En ole ikinä kuullut yhtä älyllistä mielipidettä. Tai no olen. Aika montakin itse asiassa. Mutta tosiaan käsittämätöntä että kuunnellaan vain "aitoa metallia" joka tarkoittaa Judas Priestia, Iron Maidenia, Manowaria sekä Metallican, Slayerin, Megadethin ja Anthraxin debyyttejä. Muu tuotantohan kyseisiltä bändeiltä on pelkkää ylituotettua paskaa. Yksi surkuhupaisimmista oli se tyyppi joka väitti kivenkovaan että Slayerin on tuotettu paremmin kuin yhtyeen uusin levytys.

Nuo ihmiset antavat jo melkein syyn leikata hiukset pois, vaihtaa reisarit ja rotsi Jack&Jones farkkuihin ja H&M:ltä ostettuun Lacosten kauluspaitaan ja ruveta kuuntelemaan Voicea, Novaa tai NRJ:tä ja niillä soitettavaa musiikkia.

Mikään ei ole niin varma aivokuoleman merkki kuin pitkä letti yhdistettynä bändipätseillä koristeltuun farkkutakkiin.

Onnistumisen ilo on hieno asia. Vihdoinkin sain Opethin Master's Apprenticesin 1, 2, 3 ja 4 riffi kesytettyä. Eli tätä videota 2:50 asti. Vittu tuota kohtaa mikä tulee 2 minuutin jälkeen sai hakata ja raiskata kunnes se meni päähän. Mutta sit taas, vasta 1/4 koko kappaleesta :|

Velocity kirjoitti:
Onnistumisen ilo on hieno asia. Vihdoinkin sain Opethin Master's Apprenticesin 1, 2, 3 ja 4 riffi kesytettyä. Eli tätä videota 2:50 asti. v***u tuota kohtaa mikä tulee 2 minuutin jälkeen sai hakata ja raiskata kunnes se meni päähän. Mutta sit taas, vasta 1/4 koko kappaleesta :|

Ensimmäiset 2 minuuttia uskomattoman tylsää soitettavaa. :P

Nikizu kirjoitti:

Velocity kirjoitti:
Onnistumisen ilo on hieno asia. Vihdoinkin sain Opethin Master's Apprenticesin 1, 2, 3 ja 4 riffi kesytettyä. Eli tätä videota 2:50 asti. v***u tuota kohtaa mikä tulee 2 minuutin jälkeen sai hakata ja raiskata kunnes se meni päähän. Mutta sit taas, vasta 1/4 koko kappaleesta :|

Ensimmäiset 2 minuuttia uskomattoman tylsää soitettavaa. :P

Jep, mutta loput 8 ei :D

Ja tuo ekat 2 minuuttia on kunnon jytäriffi, ja kun itse soittaa, niin ainakin kovalla volalla ja kunnon palm-mutella(niin että se basso oikein korostuu) siitä saa loistavat fiilikset :D

Velocity kirjoitti:

Nikizu kirjoitti:

Velocity kirjoitti:
Onnistumisen ilo on hieno asia. Vihdoinkin sain Opethin Master's Apprenticesin 1, 2, 3 ja 4 riffi kesytettyä. Eli tätä videota 2:50 asti. v***u tuota kohtaa mikä tulee 2 minuutin jälkeen sai hakata ja raiskata kunnes se meni päähän. Mutta sit taas, vasta 1/4 koko kappaleesta :|

Ensimmäiset 2 minuuttia uskomattoman tylsää soitettavaa. :P

Jep, mutta loput 8 ei :D

Ja tuo ekat 2 minuuttia on kunnon jytäriffi, ja kun itse soittaa, niin ainakin kovalla volalla ja kunnon palm-mutella(niin että se basso oikein korostuu) siitä saa loistavat fiilikset :D

Heh, jep. Sehän riippuu mistä itse tykkää. :P

Nikizu kirjoitti:

Velocity kirjoitti:

Nikizu kirjoitti:

Ensimmäiset 2 minuuttia uskomattoman tylsää soitettavaa. :P

Jep, mutta loput 8 ei :D

Ja tuo ekat 2 minuuttia on kunnon jytäriffi, ja kun itse soittaa, niin ainakin kovalla volalla ja kunnon palm-mutella(niin että se basso oikein korostuu) siitä saa loistavat fiilikset :D

Heh, jep. Sehän riippuu mistä itse tykkää. :P

Opeth on omasta puolesta ainakin tämän päivän parhaimpia proge-yhtyeitä.

Stefa kirjoitti:

Nikizu kirjoitti:

Velocity kirjoitti:


Jep, mutta loput 8 ei :D

Ja tuo ekat 2 minuuttia on kunnon jytäriffi, ja kun itse soittaa, niin ainakin kovalla volalla ja kunnon palm-mutella(niin että se basso oikein korostuu) siitä saa loistavat fiilikset :D

Heh, jep. Sehän riippuu mistä itse tykkää. :P

Opeth on omasta puolesta ainakin tämän päivän parhaimpia proge-yhtyeitä.

DAMN RIGHT!
Ihmettelen miten bändi voi jatkuvasti tuoda markkinoille lähes täydellisiä levyjä.
Muuten, kusin juuri hunajaa kun luin tämän uutisen:

Opeth.com kirjoitti:
Opeth to Release 'In Live Concert at the Royal Albert Hall' DVD This September

21-Jul-2010
As part of the ongoing celebration of their 20th anniversary, Swedish progressive metallers OPETH will release live footage and audio from the band's recent performance at London's famed Royal Albert Hall. "In Live Concert at the Royal Albert Hall", due on September 21 via Roadrunner Records, is a fierce testament to OPETH's continued success in the progressive metal community.

Twenty years and nine records into their legendary career, OPETH's "progressively creative spirit" (ARTISTdirect) remains unwavering, propelling the band through the "Evolution XX: An Opeth Anthology" tour, which brought the Swedish titans to six of the world's most unique venues, and now, with the release of "In Live Concert At The Royal Albert Hall", into the homes of their fans.

The performance at the Royal Albert Hall (recorded on April 5, 2010) includes two sets, the first consisting of the band performing 2000's now-classic, breakthrough epic "Blackwater Park" in its entirety, and the second, a chronologically arranged selection of material from the rest of OPETH's extensive catalogue, totalling almost three hours of music. It is, like the rest of OPETH's greatest work, "purposefully warped in all the right places" (Decibel). The front cover artwork concept pays tribute to DEEP PURPLE's "Concerto for Group and Orchestra", underlining the band's longstanding love for their prog-rock roots.

Thinking back to the concert, frontman Mikael Åkerfeldt says "OPETH had a magical night playing the Royal Albert Hall. It was a dream come true, and now afterwards, it still feels like a dream. We got it all on film, and this, our third live recording and DVD, might be my personal favourite.

"One couldn't help to think of all the fantastic artists that played there over the years. Looking back at this night of celebration brings me fond memories of our 20th anniversary — this package is the delayed birthday present."

The release will be available as three very special configurations:

01. Limited-edition vinyl box set, which includes:

* Double-DVD set of OPETH's performance at the legendary Royal Albert Hall, in its entirety, including bonus features.

* A set of four 180-gram LPs of the concert's live audio in its entirety. The vinyl is housed in black poly lined inner sleeves which are packaged as two double gatefold set with exclusive artwork. Vinyl only available in this box set.

* Exclusive, numbered lithograph with artwork designed by Mikael Åkerfeldt and long time OPETH designer Travis Smith.

* 20-page, LP sized booklet printed on coated paper stock that chronicles the night's events in photos.

* Expanded, exclusive artwork and more.

02. Five-disc set that consists of two DVDs and three CDs. The set not only includes the legendary evening captured on video, but the concert's live audio in its entirety as well.

03. Double-DVD set of OPETH's performance at the legendary Royal Albert Hall, in its entirety, including bonus features.

The concert feature will have 5.1 Dolby Surround, produced and mixed by Jens Bogren on all three configurations. The bonus features consist of a 45 minute ´fan questions´ interview and 45 minute documentary named ´On Tour with Opeth´.

Track listing is as follows:

Set 1

* The Leper Affinity
* Bleak
* Harvest
* The Drapery Falls
* Dirge For November
* The Funeral Portrait
* Patterns In The Ivy
* Blackwater Park

Set 2

* Forest Of October
* Advent
* April Ethereal
* The Moor
* Wreath
* Hope Leaves
* Harlequin Forest
* The Lotus Eater

The Rocker kirjoitti:
En ole ikinä kuullut yhtä älyllistä mielipidettä. Tai no olen. Aika montakin itse asiassa. Mutta tosiaan käsittämätöntä että kuunnellaan vain "aitoa metallia" joka tarkoittaa Judas Priestia, Iron Maidenia, Manowaria sekä Metallican, Slayerin, Megadethin ja Anthraxin debyyttejä. Muu tuotantohan kyseisiltä bändeiltä on pelkkää ylituotettua paskaa. Yksi surkuhupaisimmista oli se tyyppi joka väitti kivenkovaan että Slayerin on tuotettu paremmin kuin yhtyeen uusin levytys.

Jep, tässähän on nimenomaan se syy miksi metalcorea vihataan, voi luoja...

Mostal0 kirjoitti:

The Rocker kirjoitti:
En ole ikinä kuullut yhtä älyllistä mielipidettä. Tai no olen. Aika montakin itse asiassa. Mutta tosiaan käsittämätöntä että kuunnellaan vain "aitoa metallia" joka tarkoittaa Judas Priestia, Iron Maidenia, Manowaria sekä Metallican, Slayerin, Megadethin ja Anthraxin debyyttejä. Muu tuotantohan kyseisiltä bändeiltä on pelkkää ylituotettua paskaa. Yksi surkuhupaisimmista oli se tyyppi joka väitti kivenkovaan että Slayerin on tuotettu paremmin kuin yhtyeen uusin levytys.

Jep, tässähän on nimenomaan se syy miksi metalcorea vihataan, voi luoja...

:| ? Nyt meni auttamatta ohi.

Juno & Nopsajalka - Stereot

Ekalla parilla kerralla tämä biisi tuntu liian hitaalta kesäbiisiks, mutta kolmen neljän kuuntelu kerran jälkeen alkaa pää heilua musiikin tahdissa. Ehdoton kesähitti itselleni ja mukavaa kuunneltavaa isommalla porukalla joen rannassa kaljojen kanssa. Loistava biisi, jota kyllä mielellään fiilistelee ja biisinhän löytää monspin sivuilta ladattavana kuhan jaksaa kaivella.

Paleface - Talonomistaja

Radiosta tämän kuulin ensimmäistä kertaa ja kyllähän Paleface kuulostaa suomeksi todella hyvältä. Kertosäe jää heti päähän soimaan hieman erikoisella toteutuksellaan ja taustat kolahtavat itseeni erittäin kovaa myös. Verseistä olisiko kolmas, joka on sama muistaakseni ekan kanssa toimii erittäin hyvin. Hieman nopeampana sama verse, jossa painotetaan vähän erilailla ja heti kuulostaa ihan eri verseltä. Kyllä räpissäkin voi kikkaillajakakkailla ja välillä turhankin paljon...

Minusta Stereoiden kaltaiset ''coverit'' ovat ihan helvetin ärsyttäviä. Ne pistävät auttamatta korvaan, enkä tarkoita hyvällä tavalla. En osaa edes varsinaisesti selittää tätä fiilistä, jonka tuo biisi itsessäni aiheutti, mutta kuunnelkaapa ensin Bob Marleyn kappale Stir It Up ja sen jälkeen tuo. Armotonta hampaiden kirskuttelua. Hyi.

Itsellä taas ehkä täää Juno ja Nopsajala iskee paremmin. Saatto johtua kyl et juutuubbi laadun Stir it up kipalees oli jotenki liia hiljasel biitti. Itseeni kuitenkin iskee tämä kappale koska se on rento ja kaikinpuolin sopiva kesäbiisi. Saa hyvän fiiliksen päälle ynnä muut semmoista ja ei itseäni haittaa, vaikka tämä on niin sanottu "cover".

Olisi tietenkin pitänyt mainita, että Marleyn versiota olen jo useamman vuoden ajan kuunnellut. Sama ilmiö tuli esiin ku Mobb Deepin kestosuosikista kyhättiin SMC Hoodratsversio.

Coca kirjoitti:
Olisi tietenkin pitänyt mainita, että Marleyn versiota olen jo useamman vuoden ajan kuunnellut. Sama ilmiö tuli esiin ku Mobb Deepin kestosuosikista kyhättiin SMC Hoodratsversio.

Joka on varmaan yksi hauskimmista vitseistä ikinä.

Pyhää vihaa ja suurta rakkautta, joo mä kaiken nään.

Kameli kirjoitti:
Pyhää vihaa ja suurta rakkautta, joo mä kaiken nään.

Absinttia?

Njiqhadda - Nji. Njiijn. Njiiijn.

Suht kelpo tunnelmasaavutus/matalantason pörinälevy bändiltä joka julkaisee noin kahdeksan-yhdeksän levyä vuodessa. Ei mitään käsitystä kuka näistä maksaisi mutta kai jollakulla rahaa on. Melkein herkeää okkultistiseksi meno välistä.

Velocity kirjoitti:

Kameli kirjoitti:
Pyhää vihaa ja suurta rakkautta, joo mä kaiken nään.

Absinttia?

Melko lähellä, J. Karjalainen.

np. Obituary - Slowly We Rot
"Näin se tehdään." - Bloodbathin Sodomizer. Sodomizer tosin puhui Deiciden debyytistä mutta uskon saman lauseen koskevan myös tätä levyä. Homma etenee vahvasti alusta loppuun ja sopivan liejuinen soundi täydentää kokonaisuuden. Diggaan kyllä kovasti.

http://www.youtube.com/watch?v=wQyoL9t8iZk

on kyllä vain yksi GWAR, ja se GWAR on mahtava GWAR.

GWAR.

The National - High Violet
Yksin kotona, hämärä sateinen kesäilta ja olemassaolon mitättömyys. Tämä levy on jotain suurta. Kerrankin kirkasotsainen hype on osunut paikalleen. Yksittäisiä hittibiisejä levyltä on vaikea poimia, mutta täydellisen kuulaan soundimaailman sisään kätketty yhtäjaksoisen upea biisimateriaali puhuu puolestaan. Terrible Love shoegaze-leijuntoineen, Little Faith ja Bloodbuzz Ohio musertavine nostatuksineen, Lemonworld eteerisine tunnelmointeineen... Aika näyttää minkälaiseksi levyksi High Violet muodostuu pitkäaikaisemman kuuntelun myötä, mutta tällä hetkellä se on kovimpia levyjä hetkeen aikaan.

Tim Buckley - Starsailor

Buckleyn pojan, Jeffin, Grace-levy on jo hyväksi todettu ja sen sekä toisella foorumilla käynissä olevan biisikisan innoittamana olen tehnyt tuttavuutta myös Tim Buckleyn tuotantoon. Tällä vuoden 1970 levyllä siirryttiin kauas pois perinteisemmästä ilmaisusta ja alettiin toden teolla vääntämään omaperäistä ja inspiroivaa musiikkiaan. Elokuvamaista, mystistä ja hyvin kiehtovaa. Harvassa ovat ne hetket, kun Buckley suostuu laulamaan, sillä suuri osa ajasta menee joikaamiseen ja jonkinlaiseen rituaalinomaiseen mylvintään sekä instrumenttien sekaan tungetaan reilulla kädellä studioefektiä. Ei huonoa lainkaan, tätä tulee kuunneltua vielä paljon. Yöaikaan varsinkin toimii kuin .44 Baltimoren kaduilla.

Jungle Fire

Tippui tänään postista jotain hienoa, nimittäin Wormedin uusi cd-sinkku "Quasineutrality". Sama murhaava oksennussinfonia hellii korvia, kun atonaalinen riffittely ja sarjatulirummut säestävät viemäristä kantautuvia tarinoita maailmankaikkeudesta ja sen glooriasta. Ja tällä kertaa joku on vielä löytänyt ihan oikean tuottajan mukaan porukkaan, jolloin halukkaat voivat jopa kuunnella basson möyryämistä.

10/10 rakastuisin uudelleen.

Yksi nykyajan pop-musiikin trendeistä kyllä on kuvottavuudessaan yli muiden, ja se on autotune. Siis jos osaa laulaakin, niin miksi se ääni pitää "korjata" niin vitun rumasti nuotista toiseen?

Tässä pari ihan helvetin ärsyttävää tapausta:
http://www.youtube.com/watch?v=6_KpAf2X5yo

T-painista en tiedä, osaako oikeasti laulaa vai ei, mutta hyi vittu tuo autotune-ilotulitus... disgusting.

Sitten tähän törmäsin pari päivää sitten:
http://www.youtube.com/watch?v=y_-UiAwEgbQ&feature=avmsc2

Siis koko biisillähän on niin perus pop-kaava kuin voi vain olla, ei siinä mitään, ihan toimiva kaava, mutta jos esim. todistetusti kohdassa 0:45 ainakin 1 akka tuosta porukasta osaa laulaa, niin miksi vitussa koko kappale pitää pilata sillä vitun häiritsevällä, muka-hienolla autotunella? Gosh, tuo ilmiö saisi kuolla ja pikaiseen. Daft Punk teki sen oikein, mutta voi jumalauta kun sitä kuulee nykyään koko ajan, aivan liian yli-korostetusti, joka vitun ikisessä radiobiisissä...
Ja vielä tuosta videosta, niin miksi siinä pitää aina olla se fuckin' tanssi... kohta 1:55... On ne tytöt seksikkäitä, mutta eikö kenelläkään ole oikeasti kanttia rikkoa kaavaa ja tehdä edes omaperäistä musiikkivideota? Karmea totuus on että tuo kierrätettävä paska ja porno, ja paskaporno, myy.

Surullistahan tuo Velon linkittämä meininki on, mutta eipä sen paskuuden toitottamisesta pahemmin kostu. Jäitä hattuun nyt vaan ja keskity siihen kaikkeen hyvään musiikkiin mitä maailmasta löytyy. Kuten:

The Fall - The Classical
MESSAGE FOR YA! MESSAGE FOR YA!

Tai kuten...

Tuo kommentti tuossa videon alapuolella kiteyttääkin melko hyvin ajatukseni.

LucasJohansson kirjoitti:
what is this? no naked girls? I can't believe my eyes and ears, this is actually a video with a message and a story :O

Eikä tosiaan turhaa Auto Tune-pelleilyä, mutta eipä tällainen musiikki juuri tänäpäivänä myöskään menesty tai löydä edes niitä kuulevia korvia, jotka sattuisivat pitämään. Kappalehan on jo viime vuodelta, mutta vasta nyt tuli otettua itsekin huomioon.

Kid Rock - Cocky

Hyvä levy ja piristävää vaihtelua kuunnella vähän tämmöstä. Loistava levy, mutta Devil without a cause on kyllä parempi. Pitäis pistää nuo loputkin hankintaan tässä joku päivä.

Posteljoona & ystävät - Miks en osaa

Tää on parhautta!!! Eilen näin näiden keikan ja ostin levyn sieltä. Toimii :)

Godspeed You! Black Emperor - Lift Your Skinny Fists Like Antennas to Heaven
Sarjassamme niitä täydellisiä levyjä. Sinfonianomainen neljän 20-minuuttisen osan ympärille rakentuva teos, joka sisältää ambient-hurinoita, kenttä-äänityksiä, elokuvallista tunnelmointia, valtaisia crescendoja ja paljon muuta, post-apokalyptiseen ja lohdullisen lohduttomaan äänimaailmaan käärittynä. Oikeina hetkinä kuultuna tämän quebeciläiskollektiivin suurenmoisin teos on ehkä kauneinta musiikkia koskaan.

Lady Antebellum on hyvää. Kantripop voittoon (FTW)!

Niin ja Chisu on Suomen albumilistan ykkönen! Hahaa, vanha levy nousi takaisin kärkeen 45 viikon listalla olon jälkeen. Chisu :heart:

Niin ja mitäs muuta... Alanis Morissette on raskaana jollekin lucky bastardille. Onnea heille! :)

Final Frontier

Darien Fawks kirjoitti:
Chisu on Suomen albumilistan ykkönen! Hahaa, vanha levy nousi takaisin kärkeen 45 viikon listalla olon jälkeen. Chisu :heart:

Tän viikon albumilistalla oli itse asiassa isompikin pommi kuin Chisun palaaminen ykköseksi, sillä Ruudolfin Asfalttisoturin viimeinen hidas -levy nousi listan neloseksi ilman minkäänlaista mainstream-median hypetystä. No okei, yksi aamupäivä Ylex:llä puhuttiin itse asiassa pitkä tovi Ruudolfista, mutta keskustelun lopuksi nämä formaattien ja soittolistojen kangistamat älykääpiöt soittivat Cheekkiä, tietysti...

^ Viime viikonloppuna kuulin (aamuyöllä, joten varmaan uusinta jostain) YleX:ltä Ruudolfin haastattelun, jossa kertoili tuosta uudesta levystään. Perään soitettiin "Anna sen marinoituu" -biisi. Ei siis aivan vailla mainontaa ole noussut.

Bad Religion - Delirium of Disorder

Ei missään nimessä paras levy, saati sitten paras biisi - mutta kovassa soitossa tällä hetkellä, kun iPod soi kaupungille pyöräilessä. Vanha tiukka BR toimii aina. Suuren status-updatena pitää vielä sanoa, että kyseisen levyn "Boy on Fire" löytää tiensä vasempaan käteen kutakuinkin kuukauden päästä. Seitsemän kuukauden (tatska)jonotos alkaa olla pikapuolin finito.

Razorman kirjoitti:
^ Viime viikonloppuna kuulin (aamuyöllä, joten varmaan uusinta jostain) YleX:ltä Ruudolfin haastattelun, jossa kertoili tuosta uudesta levystään. Perään soitettiin "Anna sen marinoituu" -biisi. Ei siis aivan vailla mainontaa ole noussut.

Ja lisäksi mestarisoundissakin biisejä taidettiin soittaa, jopa 4 kappaletta peräjälkeen, mutta eihän tuota levyä nyt ole hypetetty samaan tyyliin kuin vaikkapa iki-ihanien 'gensin tyyppien tai vieläkin ihanamman Cheekin levyjä.

Wankie kirjoitti:
Bad Religion - Delirium of Disorder

Ei missään nimessä paras levy, saati sitten paras biisi - mutta kovassa soitossa tällä hetkellä, kun iPod soi kaupungille pyöräilessä. Vanha tiukka BR toimii aina.

Itselleni Suffer ja No Control levyt toimivat juuri parhaiten Black Flagin debyytin ohella, kun tulee tarve kuunnella LA-punkkia. Ensin mainittu levy lähti soimaan, 1000 More Fools ja When? saavat aina taatun pogoilufiiliksen päälle.