Foorumiarkisto

Pink Floyd - The Wall

Albumia nautiskellaan, samalla odotellen kuinka klo 09:00 tärähtää kelloon ja toivon mukaan myös liput Herra Watersin kyseisen show'n keikan liput ovat meikäläisen käsissä. Yksi kaikkien aikojen suosikkini kyseessä, joten vaikka tämä on onkin yhden miehen show on tämä nyt koettava. Eihän sitä tiedä jos Gilmourkin muuttaisi mielensä ja lähtisikin Rogerin mukaan. Noh, annetaan unelmien olla unelmia ja jatketaan nauttimista. Kukaan muu hankkiutumassa samalle keikalle?

Rush - Mystic Rhythms
Kylläpäs tämä biisi maittaa pitkästä aikaa. Harvaan kipaleeseen röyhkeä kasaripulputus tuntuu sopivan yhtä hyvin, mutta tässä tapauksessa se tekee koko biisin. Koko Power Windows-albumi on toki edelleen hillittömän kovaa tykitystä alusta loppuun, Rushin parhaimmistoa.

Juu, Roger Watersin keikalle sai liput hommattua, onhan se pakko. Tämän lähemmäs Pink Floydin livekokemusta tuskin tulen pääsemään, onhan bändi omassa top nelosessa niin pakko se on nähdä, edes vain The Wallin muodossa. Gilmourin puuttuminen toki syö olennaista taikaa mikä on läsnä PF:ssä, mutta ei kaikkea voi saada.

np. Satyricon - Nemesis Divina

Riks raks Norjan maalta.

Problems? - Maanantaina

Toki Pelle on Pelle, mutta Tumppi > Pelle. Ei mikään suuri salaisuus.

Yhden muusikon poismeno aiheuttaa kahden bändin rumpujen kuoleman. :x

Jack DiBiase kirjoitti:
Yhden muusikon poismeno aiheuttaa kahden bändin rumpujen kuoleman. :x

jos portnoy vastasi DT:n viimeisen neljän vuoden tuotannosta niinkuin väitetään niin good riddance

Jack DiBiase kirjoitti:
Yhden muusikon poismeno aiheuttaa kahden bändin rumpujen kuoleman. :x

Portnoyn lähtö tuli kyllä puskista, mutta 20x enemmän vituttaa että Sean O Laoghaire, yksi alan vähän uniikeimmista rumpaleista, potkittiin Primordialista. Tämä siis alkoholi-ja aineongelmien takia. Perkele. Toivottavasti bändiin löydetään edes jokseenkin samaa kaliiperia oleva rumpali. Tämähän tapahtui jo touko-kesäkuun vaihteessa, mutta uutta rumpalia ei vieläkään näy.

Jack DiBiase kirjoitti:

:lol:

Ja tosiaan, tein virheen. Rumpalihan on nimeltään Simon O' Laoghaire, ei Sean O' Laoghaire, eikä varsinkaan Sean O' Haire.

Levyhyllyäni tutkiessani huomasin muutamaan varsin mielenkiintoiseen asiaan. Ensimmäinen oli niinkin timanttinen löytö ja heräteostos kuin Paul Stanleyn soololevy Live to Win jonka samannimisen avausraidan varmasti monet ovat bonganneet South Parkin Make Love, not Warcraft jaksosta.

Kyseessä on kuitenkin ihan hyvä rocklevy, ei tarjoa mitään ihmeellisiä koukeroita, mutta eipä tuo Paul Stanleyn (KISSin) tuotanto niitä tarjoa muutenkaan. Menevää rokkia omaan makuuni, Desmond Childin kädenjälki näkyy muuten vahvasti tässäkin levyssä.

Toinen oli Nightwishin Wishmaster-levy. Se itse asiassa löytyi ihan sieltä hyllyn alkupäästä, ja levyn kotelo oli niin hemmetinmoisen pölyn peitossa, etten aluksi tunnistanut, mistä levystä mahtaa olla edes kyse.

Wishmaster on hieman toista luokkaa kuin Live to Win, jo lähinnä siksi että sisältö on täysin erilaista. Muutenkin kyseessä on hemmetin kova levy, jäänyt itse asiassa omasta mielestäni hieman turhan varjoon jos vertaa Nightwishin myöhemään tuotantoon. Kuitenkin tällä levyllä löytyy toinen toistaan rautaisempia biisejä, mainittakoon nyt esimerkkeinä The Kinslayer ja Fantasmic, jos joku ei tiedä.

Kolmas liittyy myös Nightwishiin. Nimittäin heidän neljäs studioalbuminsa Century Child. Tälle levyllehän Nightwish oli uudistunut merkittävästi, kun Marco Hietala oli tullut remmiin mukaan. Omasta mielestäni Tarja Turunen, Hietala, Holopaisen sävellykset sekä koko Nightwish ovat parhaimmillaan tällä levyllä, ja ainakin omissa papereissani Century Child on Nightwishin paras kokonaisuus ja samalla luonnollisesti paras albumi.

Once sekä Dark Passion Play ovat luonnollisesti nekin myös todella kovia kiekkoja, ja varsinkin jälkimmäiseltä levyltä löytyvä The Poet and the Pendulum on mahdollisesti koko bändin tuotannon paras biisi. Valitettavasti näiltä kahdelta levyltä löytyy myös pari melko huonoakin biisiä, joten samalle tasolle ei päästä kokonaisuutena Century Childin kanssa.

np. Nightwish - Ever Dream

Hyvää yötä.

juma-vitun-lauta

siperialaista kurkkulaulantaa

http://www.youtube.com/watch?v=DY1pcEtHI_w

siinä vaiheessa kun yksi mies pistää paremmaksi kuin studiollinen miksaustekniikkaa, on syytä katsoa peiliin

http://www.youtube.com/watch?v=xeLle-ly200

Vahvaan vitutukseen :evil:

Myöhäisempi Emperor... kaiketi tuo vitutuksen poistaa jotenkuten, muttei tarjoa musiikin saralta sitä nautintoa, mitä ekat EP:t ja debyytti sisältävät hengästymiseen asti.

Dissection - Storm of the Light's Bane

Hyytävän kova levy! Kannatti ottaa pitkästä aikaa kuunteluun. Jollei jo pelkkä biisimateriaali ole mustaa tappoa, niin viimeisen naulan arkkuun lyö uuden painoksen parannellut rummut. Vahvempaa virvelisoundia saa varsinkin Ruotsinmaalta hakea.

Razorman kirjoitti:
Myöhäisempi Emperor... kaiketi tuo vitutuksen poistaa jotenkuten, muttei tarjoa musiikin saralta sitä nautintoa, mitä ekat EP:t ja debyytti sisältävät hengästymiseen asti.

Dissection - Storm of the Light's Bane

Hyytävän kova levy! Kannatti ottaa pitkästä aikaa kuunteluun. Jollei jo pelkkä biisimateriaali ole mustaa tappoa, niin viimeisen naulan arkkuun lyö uuden painoksen parannellut rummut. Vahvempaa virvelisoundia saa varsinkin Ruotsinmaalta hakea.

Prometheus on aivan helvetin hämärä, mutta sitäkin parempi levy. Emperorin paras mielestäni. Eruption, Prophet, In The Wordless Chamber ja Thorns On My Grave

np. Ensiferum - From Afar


Mahtavuutta. Mitä muuta Ensiferumilta voi odottaa? From Afar on albumina hienointa mitä suomalaiset ovat ikinä tehneet. Uutta albumia odotellessa...

tässä ketjussa on nyt kaksi täysin väärää mielipidettä peräkkäin.

Bushmeister kirjoitti:
tässä ketjussa on nyt kaksi täysin väärää mielipidettä peräkkäin.

Prometheus on oikeasti todella hyvä levy, ja ainakin omasta mielestäni nousee edukseen Emperorin muusta tuotannosta. Give it time.

Bush, etnomuusikkona ja örinän jonkinasteisena harrastajana minun on pakko viilata pilkkua, sillä Tuva ja Siperia ovat eri asioita. Tuva on Mongolian kupeessa sijaitseva valtio, Siperia taasen pohjoisempana. Ja tuo kurkkulaulu on nimenomaan Tuvan alueelta tuleva ilmiö. Mutta aivan tajuttoman kovaa settiähän tuo on.

The Cure - Pornography
Sateiseen ja tuuliseen syyskeliin mitä mainiointa musiikkia. Melko myöhäisherännäinen olen tämän bändin suhteen, mutta soundimaailma sekä Robert Smithin lohduton ulina viehätti välittömästi.

Paskaa te kaikki kuuntelette. Muutama poikkeus siellä täällä, sillloin tällöin.

The Clash - The Magnificent Seven

Biisitä ei mitään muuta sanottavaa kuin: bassoraita.

Magnificent Seven, mahtavuutta hyvinkin. Ja kun elämää suuremmista bassolinjoista oli puhe, niin:

The Smiths - Barbarism Begins at Home
Ei studioversiota löytynyt mistään, mutta käynee tuokin.

Bob James - Where the Wind Blows free

Pari päivää olen popittanut Bob Jamesin jazz-levyjä 70-luvulta ja täytyy sanoa että nyt yhdistyy lähes täydellisellä tavalla jazzin luovuus ja kuunneltavuus. Yleensä jazz on joko yltiöluovaa ja kuuntelukelvotonta tai yksinkertaistettua ja tylsää, mutta näillä levyillä on löydetty upealla tavalla kultainen keskitie tähän akseliin. Bonuksena joka kolmatta biisiä on samplattu jossain rap-biisissä ja lisäaivojumppaa saa näitä miettiessä.

Buckethead

Woooooah :o
Enpä ole kuullut yhtä hyvää kappaletta todella pitkään aikaan. Kyseessä on siis Bucketheadin Whitewash.
Meni heti lataukseen, tuo Colma-levy, ja 3 ensimmäistä biisiä ovat olleet kyllä todella hyviä. Olenko tehnyt todellisen löydön?

Lair of the Minotaur - Carnage

Thrashin ja sludgen yhdistelyä ja bändin debyyttilevyä vuodelta 2004. Kiva pikkubändi jenkeistä jonka soundi on jotenkin siisti. Joku teistä on mahdollisesti kuulleet heitä Tony Hawk-pelissä. Rankkaa settiä, suosittelen!

http://www.youtube.com/watch?v=BhM19JSeqmU

Velocity kirjoitti:
Buckethead

Woooooah :o
Enpä ole kuullut yhtä hyvää kappaletta todella pitkään aikaan. Kyseessä on siis Bucketheadin Whitewash.
Meni heti lataukseen, tuo Colma-levy, ja 3 ensimmäistä biisiä ovat olleet kyllä todella hyviä. Olenko tehnyt todellisen löydön?

Joo, mutta kolme-neljä vuotta jäljessä. Ja tylsäksi tuo kikkailu käy äkkiä vaikka hienoa onkin.

Migu.22 kirjoitti:

Velocity kirjoitti:
Buckethead

Woooooah :o
Enpä ole kuullut yhtä hyvää kappaletta todella pitkään aikaan. Kyseessä on siis Bucketheadin Whitewash.
Meni heti lataukseen, tuo Colma-levy, ja 3 ensimmäistä biisiä ovat olleet kyllä todella hyviä. Olenko tehnyt todellisen löydön?

Joo, mutta kolme-neljä vuotta jäljessä

Itse kuulin myös YES:in Fragilen vasta viime vuonna. Melkein 40 vuotta jäljessä.

Jos vaihteeksi joku puhuisi hyvästä musiikista

Torche - Meanderthal

Joku erehdyksellisesti kutsuu sludgeksi tai stoneriksi muttei tämä ole kumpaakaan nähnyt (bändin oma ultrasöpönimitys on "thunder pop"). Tarttuvaa, jossain indien, post-metallin ja Soundgardenin muodostamassa kolmiossa seilaava levy joka ainakin itselle tarttuu aivolohkoista kiinni ja nostaa hymyn suunpieliin. Baronessin ja 65daysofstaticin kanssa mielenkiintoisempia postmetal-nimiä sieltä kevyemmästä päästä.

Mallina kappale "Healer"

Nyt löytyi Cypress Hill jälleen kerran uudelleen!<3

Coca kirjoitti:
Nyt löytyi Cypress Hill jälleen kerran uudelleen!<3

Kesän Provinssirockissa nähtiin tuokin rap yhtyelegenda.

np. Pendulum - In Silico

Pendulumin ainoa albumi mihin en ole pahemmin paria biisiä enempää perehtynyt. On tuo yhtyeen uusin, Immersion ollut niin kovassa kuuntelussa keväästä asti että ei ole muuhun muistanut edes koskea oikeastaan. Provinssissa bändi veti festarin parhaimman keikan ja joulukuussa taas katsomaan kaapelitehtaalle näillä näkymin. Ikääkin k-18 keikalle on siihen mennessä.

Kyllä tämä ihan mukavalta levyltä tuntuu, ehkäpä heikompi kuin yhtyeen kaksi muuta albumia.

Next album: Kylesa - Static Tensions

Siistiä sludgea kyseessä. Viimeaikoina sludgempi kama alkanut maistumaan kiitos Mastodonin.

Myös bushmeisterin mainitsema Torche on ollut kokeilussa mutta ei ihan ensimmäisellä kerralla auennut. Myös Baroness ei ole ainakaan toistaseksi vielä kolahtanut.

Stefa kokeile Burstia ja High on Firea näin alkuun. Hyvin samankaltaista menoa Mastodonin kanssa.

Muuhun musiikkiin liittyen nyt kun on armeija keskeytynyt niin keikkasyksy on avautunut. Kolme keikkaa parin kuukauden säteellä olisi tarkoitus mennä katselemaan. Anatheman keikkailu on listalla ensimmäisenä, sitten marraskuussa Dark Tranquillityn näen vihdoinkin, lisäksi Helvation "festarin" lauantaipäivälle löytyy lippu. Sieltä neljästä yhtyeestä kiinnostavat progemetalkoneet Seventh Wonder ja Nightingale. Municipal Wasten loppuvuoden keikka on vielä auki, rahatilanteesta riippuen.

Kalisia - Cybion

Ranskasta asti sai levyn tilata mutta kyllä kannatti. Kevyesti viime vuoden paras levytys, ja yksi 2000-luvun ehdottomaan eliittiin kuuluvia teoksia. Kuunteli mitä metallia tahansa. Kyseinen levy on 71 minuuttinen scifi-teemalla höystetty konseptialbumi. Genreä on paha määritellä johtuen niin monipuolisesta ja värikkäästä soitannasta. On death metallia, jazz- ja elektrovaikutteita, progemetallia, jotain ehkä sinfonisempaa metallia ja muuta. Puhdasta nerokkuutta. Suosittelen jokaiselle joka vähänkin tykkää musiikista joka kertoo tarinaa.

Supa kirjoitti:
Stefa kokeile Burstia ja High on Firea näin alkuun. Hyvin samankaltaista menoa Mastodonin kanssa.

Pitänee muistaa kyseiset bändit. Sludgempi kama on jotenkin vaan alkanut kiinnostamaan.

Between the Buried and Me - White Walls

BTBAMin Colors-levy tuli taas ihailtua läpi. Kuinka voikaan olla noin hyvin yhteen hiottu levy kyseessä. Viiden tähden tavaraa alusta loppuun ja White Walls on sairaan upea biisi. BTBAM on 2000-luvun kovimpia progemman setin yhtyeitä, sitä ei pysty kiistämään.

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa saman bändin viimeisin albumi, The Great Misdirect. Mulla on vieläkin ongelmia sanoa kumpi levy on parempi sillä pidän molempien kokonaisuudesta suuresti. Tosin viimeiseksi mainitussa on yhtyeen lempibiisini: Fossil Genera, joka hohtaa eeppisyydellään.

Betweeniä kuunnellessa tulee mieleen ihan provinssirock, missä kyseisen suosikkiyhtyeeni näinkin livenä. Upea keikka oli ainakin soitollisesti. Nannaa korville alusta loppuun, vaikka vituttaa että eivät soittaneet Sun of Nothingia tai Disease, Injury, Madnessia. Muuten heidän settinsä oli todella hyvä. Kaikkea löytyi keikan aloittaneesta The Decade of Statuesista keikan lopettaneeseen White Wallsiin.

Jostain syystä tykkään kuunnella sekä Colors että The Great Misdirect levyn putkeen. Upean musiikin määrä on taattu.

En malta odottaa yhtyeen tulevaa EP:tä ja joskus tulevaisuudessa tapahtuvaa uutta keikkaa.

High on Fire ei ainakaan nykyisellään mitään sludgea ole. Uusin levy kaahaa lähes kuin Slayer ja melodisuus sekä thrash-elementit ovat vallanneet tilaa raskuudelta. Mutta kannattaa se bändi silti ottaa kuunteluun, varsinkin levyt Blessed Black Wings ja Death is this Communion. Ei ainakaan ole tylsää musiikkia, kuten Mastodon.

The Fall - I Feel Voxish

Pitkäksi venynyt The Fallin sulattelu alkaa tehdä tulosta. Tässä biisissähän on nerokas junnaava basso sekä muutenkin asenne kunnossa. Perverted by Language kuulostaa levynä mukavalta nipulliselta erilaisia biisejä, johon palaa mielellään useammankin kerran.

np. Bloodbath - Resurrection Through Carnage
Ruotsi dödistä ammattimiesten tekemänä. Voiko paremmaksi mennä? Ei juurikaan jos on Åkerfeldt on vokaaleissa, Anders Nyström kepittäjänä, Jonas Renkse basson varressa ja Dan Swanö rummuissa. Mikäli nimet eivät sano mitään oma on häpeäsi.

jos kunnollista sludgea halajaa niin:

Buzzov-En
Soilent Green
Eyehategod
Acid Bath
Crowbar
Mammoth Grinder ("Rage And Ruin"-lätty)

Acid Bath ja Crowbar nyt ainakin helpoiten lähestyttäviä. Crowbar - Planets Collide

The Rocker kirjoitti:
np. Bloodbath - Resurrection Through Carnage
Ruotsi dödistä ammattimiesten tekemänä. Voiko paremmaksi mennä? Ei juurikaan jos on Åkerfeldt on vokaaleissa, Anders Nyström kepittäjänä, Jonas Renkse basson varressa ja Dan Swanö rummuissa. Mikäli nimet eivät sano mitään oma on häpeäsi.

Periaatteessa Bloodbathissa on kaikki kohdallaan, mutta loppujen lopuksi ainakin tuo Åkerfeldtin aikainen Bloodbath on melko tylsää. Se on liian kaavamaista ja pohjimmiltaan aika kasvotonta death metallia, koukuttaviuus ja särmikkyys puuttuu. Mutta isoja nimiä on, kenties sen takia se pärjääkin niin hyvin.

np. Kylesa - Static Tensions

Tästä ehdeinkin jo mainitsemaan. Psykedeelisen rokin vaikuttamaa sludgempaa menoa missä Kylesa onnistuu aika hyvin saamaan mukaansa. Etenkin tämä viime vuoden levy on ollut ihan kivassa kuuntelussa viimeaikoina (pitäisi vanhempaankin tutustua) ja uusi levykin ilmestyy ensikuussa. Jostain syystä Kylesan soundit pelaavat vaan niin hyvin. Kylesa on siitä hauska että bändillä on kaksi rumpalia ja heidätkin on soundeissa erotettu hyvin (toinen kuuluu vasemmasta, toinen oikeasta). Kyllä alkaa jo harmittamaan kun ei ole päässyt livenä kokemaan.

Kylesa - Scapegoat

Mahti Ankka kirjoitti:

The Rocker kirjoitti:
np. Bloodbath - Resurrection Through Carnage
Ruotsi dödistä ammattimiesten tekemänä. Voiko paremmaksi mennä? Ei juurikaan jos on Åkerfeldt on vokaaleissa, Anders Nyström kepittäjänä, Jonas Renkse basson varressa ja Dan Swanö rummuissa. Mikäli nimet eivät sano mitään oma on häpeäsi.

Periaatteessa Bloodbathissa on kaikki kohdallaan, mutta loppujen lopuksi ainakin tuo Åkerfeldtin aikainen Bloodbath on melko tylsää. Se on liian kaavamaista ja pohjimmiltaan aika kasvotonta death metallia, koukuttaviuus ja särmikkyys puuttuu. Mutta isoja nimiä on, kenties sen takia se pärjääkin niin hyvin.

Juuh kyllähän Nightmares Made Flesh on kovempi julkaisu. Sitä uusinta lättyä ei hyllystä löydykään, pitänee hankkia.

Kuuntelussa Babez For Breakfast, ja nyt kyllä on niin kasaria tavaraa kyseessä ettei mitään määrää. Paljon suoraviivaisempaa kuin edellinen levy, mutta kovaa tavaraa. Ei tämä ehkä Deadachea voita, mutta hyvänkuuloinen levy kuitenkin.

Ja tosiaan, tämä on ihan uskomattoman kasaria. Edes alkuperäinen kasarirokki ei ole yhtä kasaria kuin tämä.

Hurts-bändin Happiness on ehkä tämän vuoden suurin yllättäjä. MTV:llä tullut nähtyä mainostusta kyseisestä bändistä ja pakkohan se levy oli ottaa kuunteluun.. Noh, non-stoppinahan tuo on sitten pyörinyt ja ainoastaan yksi biisi koko levyltä on sellainen, joka ei iske. Me likey!

Toinen uusi tuttavuus on barcelonalainen Microguagua, railakas reggaebändi mahtavalla esiintymisfiiliksellä. Vahingossa törmäsin Barcelonassa kyseiseen bändiin ja pakkohan se show oli jäädä katsomaan. Ja tietenkin levy komistaa hyllyä nyt.
Eipä tullut häävi video, kiitos täyden muistikortin.
Microguagua

Vittu, että vihaan reggaeta.

Ei mitään henkilökohtaista, kunhan vaan halusin huutaa tuon kärkkään mielipiteeni.

Nyt soi taas vaihteeksi Nationalin uusin. Ihan kiva, mutta Boxer on edelleen parempi.

Fugazi ja Jesus Lizard ovat olleet kovassa kuuntelussa viime aikoina. Kuten myös supersöpö säröpop-bändi Yo La Tengo.

Genghis Khan kirjoitti:
v***u, että vihaan reggaeta.

Word (life).

Velocity kirjoitti:
Kuuntelussa Babez For Breakfast, ja nyt kyllä on niin kasaria tavaraa kyseessä ettei mitään määrää. Paljon suoraviivaisempaa kuin edellinen levy, mutta kovaa tavaraa. Ei tämä ehkä Deadachea voita, mutta hyvänkuuloinen levy kuitenkin.

Ja tosiaan, tämä on ihan uskomattoman kasaria. Edes alkuperäinen kasarirokki ei ole yhtä kasaria kuin tämä.

Jäätävän kova albumi! Kerran olen läpi kuunnellut ja voin jo hyvillä mielin sanoa tämän olevan Lordia parhaimmillaan :P. Jättää taakseen niin Deadachen kuin vanhemmatkin levyt.

np. Lordi - Loud and Loaded

Jep.

KOmus101 kirjoitti:
Jäätävän kova albumi! Kerran olen läpi kuunnellut ja voin jo hyvillä mielin sanoa tämän olevan Lordia parhaimmillaan :P. Jättää taakseen niin Deadachen kuin vanhemmatkin levyt.

Kaksi sanaa: Get Heavy.

Valitettavasti ei ole edelleenkään Lordilta tuon levyn voittanutta tullut, enkä tämän levyn jälkeen enää uskokaan että sellainen tulee. Ei nyt ihan DUD, mutta omasta mielestäni selkeästi huonoin Lordin levy. Mutta kuten sanottu, ei mikään täysin paska kuitenkaan.

Call of the Wedding toimii hyvin, melko perinteinen Lordin slovari.

no lol jotain euro viisu musiikkia

Wankie kirjoitti:
no lol jotain euro viisu musiikkia

http://www.youtube.com/watch?v=qh7hiaq0aWU kirjoitti:
Wig Wam - In my dreams

Siinä on kunnon Euroviisumusiikkia. Varmaan paras esitys mitä koko kilpailun historiassa on nähty ikinä. Mukaanlukien Jari Sillanpää.

DeadManWalking kirjoitti:

Wankie kirjoitti:
no lol jotain euro viisu musiikkia

Wig Wam - In my Dreams

Siinä on kunnon Euroviisumusiikkia. Varmaan paras esitys mitä koko kilpailun historiassa on nähty ikinä. Mukaanlukien Jari Sillanpää.

Ja korjataanpa tietenkin vielä nuo URL:t oikein.

nyt soi Paleface - Helsinki - Shangri-La

:shock:

täähän on hyvä. tän perusteella on koko levy kuunneltava.

tuolta löytyy ilmaseks ja _LAILLISESTI_: http://www.levykauppax.fi/artist/paleface/helsinki_shangri_la/

^ Kiitos linkistä. Kovaa settiähän tuo Paleface tosiaan vetää, itselleni se tämän vuoden odetetuin levy ollut heti Talonomistaja sinkusta asti. Sitten kuuliin kappaleen "Saapuu Elokuun Yö" ja myöhemmin vielä "Syntyny Rellestää" ja täytyy sanoa, että johan on kultaista settiä. Ostoon menee, kun teen tässä syksy-kauden Funkiest tilauksen.

Joo, Palefacen uusi kuulostaa kyllä loistavalta. Etenkin kansanmusiikkimeiningit toimii. Hilja Grönforsin sämplääminen tuossa Saapuu elokuun yö -kipaleessa on tyylikkäin veto pitkään aikaan ylipäätään missään. Pelastaa kotimaisen levyvuoden, sillä alkuvuoden Ville Leinosen Majakanvartijan uni ja Pekko Käpin Vuonna '86 -levyjä lukuunottamatta ei kotimaisella rintamalla mitään kovin kaksista ole julkaistukaan. Itse asiassa loppuvuosi tuo muitakin lupaavia äänitteitä, sillä Islajan Keraaminen pää vaikuttaa myös mainiolta. Sekä myös seuraava:

Circle - Rautatie
Yli kaksi vuotta ehti vierähtää ennen kuin Circle sai uuden studiolevyn ulos. Kovin on outoa settiä taas, ehkä jopa Katapultiakin kierompaa. Tämä yrittää jotenkin olla "normaali", mutta kaikki on silti niin vinksahtanutta. Westerlundin Janne pääsee lauleskelemaan oikein suomeksi Lääke-biisissä. Ja Vaellus on kasarisyntikkapulputuksineen oikein mainio riffijytäily. Kyseessä on myös Circlen ehdottomasti progein levy - sointuja on ehkä enemmän kuin Circlen tuotannossa yhteensä ja monet biisit koostuvat monista eri osista.

Ja eihän mainio Ektro-syksy tähän lopu, Lehtisalon ja Samae Koskisen Arkhamin Kirjasto -projekti pukkaa seiskatuuman ulos jahka Kirkle palaa Euroopan-rundilta, Lehtisalolta ilmestyy soololevy ja sitten vielä Susi-Unto-niminen kokoonpano pistää levyä tulemaan. Mainiota.

jos tuntee omaavansa minkäänlaista rakkautta Black Sabbathin aloittamaa doom metalia kohtaan, on silloin velvollisuus katsastaa Black Pyramidin 2009-vuoden itsenimetty debyyttilevy. niin julmetun kovaa Sabbath-groovea, johon sotketaan kaikki parhaat palat doomin vuosikymmeniltä: tahdikkaasti lainattua influenssia löytyy niin Electric Wizardista, Eyehategodista, Cathedralista ja Candlemassista ja jopa Omin ja Sleepin tapaisista stoneridoomklassikoista. levy on doomifaneille sama kuin uusin Michael Cera-elokuva popkulttuurihipstereille.

Black Pyramid - "Mirror Messiah"

Jooh Palefacen levy täälläkin pyörii. Levyn kovinta antia ovat tottakai lyriikat. Ja ei kokonaisuutena levyllä juuri notkahduksia ole, ehkä Syntyny rellestää on aiheeltaan vähän irrallinen.
Vähän pelottaa kuinka kestävää kuuntelua levyä kestää, kun heti iskee näin kovaa.
Huolimatta tästä, yhteiskuntakriittistä kamaa ilman typeriä Asan pseudokryptisiä bobdylanismeja. Vihdoinkin.