Foorumiarkisto

np. Suffocation - Despise the Sun

Jumalauta kun on ihanaa mättöä. Siis härreguud mitä menoa. Tätä kuuntelee enemmänkin. Laulu, kitarat ja rummut kaikki ovat äärimmilleen vietyjä. Harvoin on näin orgastisia kuunteluhetkiä ollut.

Tänään soi MF DOOM - Special Herbs vol. 0-9.

Käytännössä tämä massiivinen 80 biisin paketti pitää sisällään biittinikkari MF DOOMin taustatuotannon hyvin suurelta osin. Kaveri on löytänyt aivan tajuttoman määrän toimivia funk/chill/r&b-sampleja ja joukosta löytyy tuttuja biittejä niin DOOMin omilta levyiltä kuin muidenkin (lähinnä Wu-Tang-)artistien levyiltä. Lisäksi latasin "kaupan päälle" Special Blends -mixtapen, jossa paketin parhaille biiteille on miksattu räppiklassikoiden lyriikoita erinomaisen toimivalla tavalla. Joukosta löytyy mm. Mobb Deepin Shook Ones pt. II, Gang Starrin Just to Get a Rep, Nasin One Love, MOPin Ante Up ja kenties erästäkin suomalaista DJ-kollektiivia aikanaan inspiroinut mainio Audio Two'n Top Billin' -raita. Suosittelen rap-nörteille, amatööriräppäreille, DOOM-faneille ja Wu Tangin viime aikojen tuotantoja seuranneille. Itse kuulun käytännössä kaikkiin kategorioihin paitsi etten osaa räpätä itse nimeksikään, joten olen amatööriräppääjä vain ajatuksen tasolla ja biisien mukana.

Tätä kuunneltuani piti myös pyöräyttää yksi Top Billin -mixtape. Tällä kertaa kunnian sai vol. 9 "Just When You Thought It Was Safe in the Club". Nyt voisikin sitten painua yöpuulle.

Devin Townsend - Noisy Pinkbubbles

Kuunnelkaa itse. Ei tätä voi sanoin kuvailla tai kommentoida. Löytyy vuoden 1998 Infinity albumilta, eikun kuuntelemaan!

np. Pyhimys & Twang Kings - Tulva

Tässä onkin sitten heti toisiksi parasta Pyhimystä. Levystä en osaa sanoa muuta oikeastaan että lyriikka pelaa kuten Pyhimyksellä aina ja etenkin Twang Kingsien tekemät biitit ovat upeita. Tulva kuuluu kuunnella aina kokonaisuudessaan (kuten levyt yleisesti) eli mahdotonta valita yhtä tiettyä loistavaa biisiä kun koko levy on suhteellisen täydellinen paketti Suomen parasta rappia.

Van Halen - You Really Got Me

Ehdottomasti yksi Van Halenin parhaista kappaleista. Videossa voisi olla toivomisen varaa, mut käyhän se tämäkin :)

np. Carcass - Heartwork

Tänään oli nihkeä keikka soittokunnalla, torven soittoon paska tatsi ja "kiksejä" (=epäonnistunut äänenmuodostus) tuli ihan liikaa. Siispä aloitamme puhtaalta pöydältä, nautimme viskiä, extra vahvaa nuuskaa ja Carcassia, huomenna koitetaan vetää keikat paremmalla tatsilla. Ohan tää kova levy, death metallin kovimpia tuotoksia, etenkin mitä tulee melodiseen death metalliin. Kyllä se Jalometallin keikka kutkuttaisi niin pirusti...

Mokoma - Turhuuksien turhuus

Lisää tavaraa uudelta levyltä. Äänenlaatu on mitä on, mutta käsittääkseeni pätkä on nauhoitettu radiosta. Ei siinä mitään, vieläkin kuulostaa hemmetin hyvälle. Katsotaan nyt kumminkin mitä tuo puolentoista viikon päästä julkaistava albumi tuo tulleessaan. En odota mitään Stam1nan kaltaista menestystä. Se riittää, että pistetään paremmaksi kuin "Luihin ja Ytimiin". Tosin, jo nämä kaksi (julkaistua) biisiä taitavat tehdä levystä paremman... kunhan kokonaisuus vaan pysyy kasassa.

Mitä vittua, Slayer soolo!? Nojjaa, ihan mukiinmenevä biisi. Alkoi ihan hyvin, mutta jäi jotenkin paikalleenjunnaavaksi lopulta. Toki edistystä viime levyyn on huimasti, mutta pelkään vähän että ei välttämättä tämäkään levy jaksa kauhean pitkään innostaa alkuhuuman jälkeen.

Eniten Mokomassa nykyään ottaa päähän, yllättävää kyllä, Marko Annala. Miehen laulutyyli oli loistavan rapeaa Kurimuksella, TMRH:lla se puhtaiden/raspilaulujen harmonia oli erinomaista ja KLK:lla hän pisti uudet kierrokset silmään ja se homma toimi silloin myös mitä parhaiten. Mutta nyt alkaa kuulostaa jo vahvasti siltä, että laului herra mitä tahansa niin kaikki biisit kuulostaa samalta. Nykyään hänen puhdas laulu on samanlaista jollotusta jokaisessa biisissä ja Sydänjuuret kappaleessa juuri tämä otti eniten päähän. Murinat lähtee vielä aika mallikkaasti, mutta jos Annalaa nyt death metal vokalistina alan muihin miehiin lähtee vertaamaan, niin ei pärjää kyllä mitenkään kovimmille nimille.

np. Desert Sessions - In My Head... Or Something.

QOTSA:n myöhempiä hittejä ja muuta mukavaa alkuperäisinä näennäisesti editoimattomina autotalliversioina. Toimii loistavana korvasta sisään ja ulos -taustamusiikkina kurssityötä rustaillessa (ja vain kolmatta kuukautta rästissä).

np. Municipal Waste - Sadistic Magician
The Art of Partying levyn ehdoton helmi. 2 minuuttia parasta thrashiä pitkään aikaan. Aivan helvetin tiukka kappale joka toimii täydellisesti.

np. Hoods - Punk's Dead, Emo Kids Next

Mukava minuutin pitunen ralli kunnon hardcorea 8)

The Rocker kirjoitti:
np. Municipal Waste - Sadistic Magician
The Art of Partying levyn ehdoton helmi. 2 minuuttia parasta thrashiä pitkään aikaan. Aivan h**vetin tiukka kappale joka toimii täydellisesti.

Sitäpä mennäänkin kesällä tuskaan muiden muassa katselemaan. Maittavaa menoa varmasti tulee vaikkei aivan suosikkeihini kuulukaan. Varsinaista Thrash- ja death metallin juhlaa koko festari muutenkin.

Exivious - Waves of Thought

Exivious on progerockkia soitteleva instrumentaaliyhtye. Siinä musisioimassa on myös Cyniciltä kaksi jäsentä. Vallan maittavaa menoa siis. Bändillä on hyvin paljon samaa Gordian Knotin kanssa. Eikä sinänsä mikään ihme, myös Gordian Knot koostuu Cynicin jäsenistä ja edustaa samaa genreä. Hassua vaan että molemmissa bändeissä vaikuttavat eri Cynicin jäsenet. Musiikki on äluyttömän kikkailevaa, maalailevaa ja monimutkaista. Jazz-vaikutteilta ei voida välttyä, mutta ei toisaalta myöskään Cynicmäisiltä leijunta ja kovatempoisilta kohdilta. Suosittelen kokeilemaan jos progressiivinen musiikki kiinnostaa. Myös Gordian Knotia.

http://www.myspace.com/sejostaeipuhuta Tämä yhtye on menestynyt aika kohtalaisesti. Heidän omakustannelevynsä sai Suelta 10/10, Miasmalta 5/5 ja Inferno nimesi tämän yhtyeen kuukauden bändiksi. Se herätti kiinnostukseni ja tämä yhtye onkin osoittautunut kiinnostukseni arvoiseksi.

Pelle Miljoona - Hyvää yötä maailma (Live @ Hyvät, Pahat ja Rumat)

EB ei koskaan tule olemaan näin siisti... tai cool... saati sitten herccä.

np. Gorillaz - Plastic Beach

Ainakin miljoonatta kertaa soitossa ollut levy. On siis ankarasti tullut soiteltua koko kuukausi tätä, jota pidän tällä hetkellä vuoden parhaana levynä. Gorillazin comebackia tuli odoteltua ties kuinka kauan ja näin mahtava levy pääsi bändiltä ulos. Suomeen kun pääsisi nämäkin!

Ja hei, onhan Stylon musavideossa sentään Bruce Willis!

np. Turbonegro - Ass Cobra
Loistava punk levy hienolta yhtyeeltä. Loistavaa jälkeä tuotannollisesti ja musiikillisesti. Hulvattomat kappaleiden nimet ja sanoitukset sekä Imorgen Skal Eg Dauen alussa oleva puhe ovat loistavia humoristisia lisiä levyllä. Tämä yhdistettynä raivoisaan hc-punkkiin toimii hyvin.

np. The Dillinger Escape Plan - Option Paralysis

Kyllä tuntuu uskomattoman kovalta tämä uusi levy ekalla kuuntelulla! Pakko kuunnella lisää että avautuu enempi. Silti, vaikuttaa siltä että DEPllä on vielä homma hallussa hyvin!

Stefa kirjoitti:
np. The Dillinger Escape Plan - Option Paralysis

Kyllä tuntuu uskomattoman kovalta tämä uusi levy ekalla kuuntelulla! Pakko kuunnella lisää että avautuu enempi. Silti, vaikuttaa siltä että DEPllä on vielä homma hallussa hyvin!

Juuri samainen levy menossa, viimeistä biisiä viedään. Ja hemmetin hyvältä vaikuttaa, ei ehkä niin monipuolinen musiikillisesti kuin Ire Works, mutta hidastelua on tullut jopa Ire Worksia enemmän, mikä tekee tästä aika mielekkään levyn. Kaaosta ja tunnelmointia on nyt oikeastaan yhtä paljon tarjolla ja paketti toimii loistavasti. Tuskinpa menee Ire Worksin ohi, mutta saa nyt nähä.

Aijai, lämmöllä muistellaan viime kesän keikkaa. Tulisivat joskus kunnon klubikeikalle johonkin lähelle.

Olen aina ollut enemmän Miss Machinen puolelle mutta tuo Option Paralysis on kyllä pirun tiukka jo ensimmäisellä kuuntelulla. Tulee varmaan toista kertaa kuunteluun tänään.

np. The Chariot - Everything is Alive, Everything is Breathing, Nothing is Dead and Nothing is Bleeding

Toinen sekamelska yhtye Dillingerin, Convergen sun muiden lisäksi. Tämä mathmetal/core on kyllä helvetin kovaa settiä ja livenä ihan pirun toimivaa varmasti! Chariot on ehdottomasti yksi parhaimmista. Etenkin kun kyseinen kuuntelussa oleva levy on niin raa'an kuuloinen pelkästään siksi että se on tahallaan jätetty miksaamatta.

Stefa kirjoitti:
np. The Dillinger Escape Plan - Option Paralysis

Kyllä tuntuu uskomattoman kovalta tämä uusi levy ekalla kuuntelulla! Pakko kuunnella lisää että avautuu enempi. Silti, vaikuttaa siltä että DEPllä on vielä homma hallussa hyvin!

Tässä paraikaa kyseistä lättyä kuuntelen Spotifysta, mutta ei kyllä oikein taida olla meikäläisen musiikkia tämä... Paikoittain ehkä hivenen liikaa ihme häröilyä ja sekoilua, eikä melodiatkaan oikein kuulosta erityisen hyviltä omaan korvaani. Siellä täällä tulee välillä vastaan hyvänkuuloisia kohtia, mutta yksikään kappale ei tähän mennessä ole ollut kokonaisuutena kovinkaan hyvä.

Toiset tykkäävät sekoilusta ja matemaattisista vinkunoista, toiset ei. :wink:
Ja mitä nyt noita Dillingerin livevetoja katsonut youtubesta niin ei jumankauta! Tahtoisin olla paikan päällä. Noh, onneksi tuo Converge tulee kesällä Suomeen, jos se vähän helpottaisi vitutustani.

np. Cynic - Traced In Air

Olen saanut jostain syystä tästä levystä enemmän irti kuin Focuksesta. Olen tässä tämän vuoden puolella vasta bändiin kunnolla tarttunut ja ainakin tämä levy maistuu erittäin hyvältä.

DEP:stä jää tylsimmillään ja pahimmillaan (eli useimmiten) sellaset fiilikset, että biisien kokonaisuudesta viis kunhan sisältää mahdollisimman paljon päätöntä kikkailua ja poukkoilua. Oikeastaan aikalailla kaikki nuo "matikkametallin" nimet aiheuttavat vastaavanlaisen tylsistyttävän ähkyn.
Onhan oikeasti mahdollista säveltää biisejä, jotka toimivat yhtälailla kokonaisuutena kuin kokeellisina osasina itse biisin sisällä. Tästä parhaimpana esimerkkinä tietenkin King Crimsonin 21st Century Schizoid Man, joka edelleen 41 vuotta ilmestymisensä jälkeen jaksaa hämmästyttää. Hämmästyttää tavalla, joka saa matikkametallistit lähinnä näyttämään noviiseilta.
Mutta jos nyt jotain matikkacorea on pakko kehua, niin annan ääneni Don Caballeron 90-luvun puolenvälin levyillä. Instrumentaalitouhua ei niin raskaissa tunnelmissa.

Psyyke - Temppeli
Muutama viikko sitten julkaistun Eilisen jälkeen -suomipostpunkkokoelman suurimpia helmiä. 80-lukulainen goottimelodisuus yhdistettynä rienaaviin sanoihin ja vokalistin komeaan kähinään. Rockia hei.

Nojaa, kyllähän DEP:n tyyliin kuuluu se kaaosmainen poukkoilu, mutta ainakin Ire Worksilla se homma saatiin hienosti kasaan. Jo levyn aloitusraita Fix Your Face kertoo kaiken oleellisen, hirveällä draivilla vedetään mutta kappaleessa on silti selkeä päämäärä. Mahtavasti kasvaa koko ajan loppua kohden, vaikka meno onkin sekavaa. Ja sitten jos puhutaan näistä bändin vähemmän kaoottisista biiseistä, niin ei niitä ainakaan voi epämääräisiksi sanoa. Sinkkubiisi Milk Lizard on kaikessa rullaavuudessaan mahtavaa taidonnäytettä perinteisen biisikaavan toteuttamisesta onnistuneesti ja Ire Worksin päätösraita Mouth Of Ghosts on kerrassaan upea kappale, jonka kasvattelu on tehty hemmetin hienosti. Sudeilla ja riisutulla pianolla aloitetaan ja pikkuhiljaa nostetaan nyansseja ja rakennetta suuremmaksi, kunnes lopussa vedetään raskaalla kädellä komiasti maaliin. Muutenkin nyt uudella levyllä tuntuu, että sävellystaito on jälleen kasvanut huimasti, sitä kaaosta ja poukkoilua oli yllättävän vähän mukana. Saa nähä millaiseen suuntaan tuokin bändi tästä vielä kehittyy, tekeekö ns. Mastodonit.

Ja 21st Century Schizoid Man on kyllä vedenpitävä klassikko, aivan hemmetin räväkkä ja mielipuolinen aloitus muuten niin seesteiselle levylle. Guitar Prolla hemmetin hauska myös vetää, joskis easy tasollakin aiheuttaa jo hiukan päänvaivaa...

np. Bohren & Der Club Of Gore - Black Earth

Illan pimeään annos vahvaa Twin Peaks tunnelmaa. "Doom jazz" on homman nimi, täydellisen hämyistä, unenomaista ja melankolista fiilistelyä hyvin minimaalisella tatsilla. Livenäkin tulisi Suomeen piakoin, pitää vahvasti miettiä tämän katsastamista. Voisi olla vähintään hypnoottinen keikka.

Doh, Guitar Hero piti sanomani, ei Guitar Pro.

np. Pendulum - Hold Your Colour

Ihan siinä mielessä kokeilin kun provinssissa tulen tämän näkemään ja olen myyty. Hyvää teknokamaa on aina todella jees kuulla! Saa nähdä miten tämä bändi toimii livenä.

Nojuu, en noista parin viime levyn meiningeistä tiedä DEP:n kohdalla koska oma kuunteluni sijoittuu vuosiin 05/06 ja pääasiassa Miss Machineen. Mutta eipä tämä nyt sitä miksikään muuta, että omalla kohdallani nuo matikkametallit ja kohkaukset ovat aikalailla nähty juttu.
Ja toisaalta, mikäli Miss Machinelta löytyvä Unretrofied-biisi kuvastaa bändiä silloin kun haluavat tehdä kokonaisia biisejä, niin en tiedä kumpi suuntaus on parempi. Unretrofied on kaikessa korniudessaan ja päälleliimattuineen koukkuineen yksi suurimmista myötähäpeän aiheuttajista yhä nykyäänkin.

Asylum Party - Picture One
Fransmannit kylmäaaltoilee.

Stepa - Made in Sodankylä tulvii korviin kuulokkeista. Tänään julkastu, jos tämän sais huomena hankittua ihan materiaallisenakin.

MR.Off Topic kirjoitti:
Stepa - Made in Sodankylä tulvii korviin kuulokkeista. Tänään julkastu, jos tämän sais huomena hankittua ihan materiaallisenakin.

Perjantaina olisi levynjulkasu keikka eräässä paikallisessa paikassa. Taitaa kyllä jäädä käymättä kun lippuja myydään vain yhdeksään asti :D

Genghis Khan kirjoitti:
Nojuu, en noista parin viime levyn meiningeistä tiedä DEP:n kohdalla koska oma kuunteluni sijoittuu vuosiin 05/06 ja pääasiassa Miss Machineen. Mutta eipä tämä nyt sitä miksikään muuta, että omalla kohdallani nuo matikkametallit ja kohkaukset ovat aikalailla nähty juttu.
Ja toisaalta, mikäli Miss Machinelta löytyvä Unretrofied-biisi kuvastaa bändiä silloin kun haluavat tehdä kokonaisia biisejä, niin en tiedä kumpi suuntaus on parempi. Unretrofied on kaikessa korniudessaan ja päälleliimattuineen koukkuineen yksi suurimmista myötähäpeän aiheuttajista yhä nykyäänkin

Unretrofied on Setting Fire To Sleeping Giantsin ohella ehdottomasti heikointa mitä Miss Machinella on tarjota. Ensimmäinen on levykokonaisuuteen nähden täysin irrallinen ja siirappinen venkutus ja jälkimmäinen on liian kertakäyttöinen hittibiisi. Ei sovi sinne kaaoksen sekaan, joka muuten maistuu itselleni ainakin loistavasti ja juuri siksi Miss Machine ei voikaan kilpailla Ire Worksin kanssa, joka on kokonaisuutena erittäin toimiva, vaikka heitteleekin tyylillään aina elektronisen musan kosiskelusta siihen matikkakaaokseen ja groovaavasta roketti metallista tunnelmalliseen fiilistelyyn.

http://www.youtube.com/watch?v=Qp1oQf_2508 <- Ehdottomasti oma suosikkini yhtyeeltä, kyseessä siis edellä mainittu Mouth Of Ghosts. Pystyy DEPkin tunnelmoimaan onnistuneesti jos se vain haluaa. Livenä tämä oli ehdoton kohokohta koko keikassa, aivan käsittämättömissä fiiliksissä olin. Joillekin varmasti vähän tylsä biisi, mutta ei ainakaan minulle. Kesti tosin kauan ennenkuin tämän biisin mahtavuuden osasin tunnustaa.

Pelkästään videoiden perusteella uskallan väittää DEPiä yhdeksi parhaaksi livebändiksi pelkästään sen sekoilun takia. Tässä on yksi suosikki livevideoista kautta aikojen:
http://www.youtube.com/watch?v=t8nBxeFubrM

Miten voi häärätä keikalla noin paljon? Upean näköistä, ei mitään rajaa.

Itsellä jatkuu soittimissa Pendulum

Joo siis livenähän tuo bändi pääsee kunnolla oikeuksiinsa, Ilosaarirockin meininki oli ihan käsittämätöntä, niin bändiltä kuin yleisöltäkin. Keskellä päivää teltassa, kun porukka on vielä nousuhumalassa ja energisiä, ja sitten tulee tuommoinen bändi näyttämään miten livenä soitetaan. Se mosh pit oli infernaalinen ja se pamahti pystyyn ensimmäisellä sekunnilla kun bändi aloitti (itse olin siellä keskellä ja menoahan se oli, tosin puolen tunnin pittaamisen jälkeen oli pakko mennä hengähtämään ja lepuuttelemaan selkää...ei tykännyt palanut selkänahka siitä touhusta). Ehdottomasti parhaita livekeikkoja mitä olen kokenut.

Ankka, tuo linkittämäsi biisi oli kyllä varsin tyylikäs enimmäkseen mutta lopun huutomylläkkä toikin sitten mieleen taas Killswitch Engagen eli kaikki se alussa saavutettu tyylikkyys katosi tyystin. Eli onhan tuossa biisissä potentiaalia, mutta en vain kykene sulattamaan tuota hitaan rakentelun ja tyylikkään rytmittelyn yhteennaittamista 2000-luvun tylsän huutolaulu-metallin kera.

Joose Keskitalo - Tule minun luokseni, kulta
Mies, kitara, läheisyydenkaipuu ja kuolema. Peruselementit hanskassa.

Genghis Khan kirjoitti:
Ankka, tuo linkittämäsi biisi oli kyllä varsin tyylikäs enimmäkseen mutta lopun huutomylläkkä toikin sitten mieleen taas Killswitch Engagen eli kaikki se alussa saavutettu tyylikkyys katosi tyystin. Eli onhan tuossa biisissä potentiaalia, mutta en vain kykene sulattamaan tuota hitaan rakentelun ja tyylikkään rytmittelyn yhteennaittamista 2000-luvun tylsän huutolaulu-metallin kera.

Se voi kyllä pilata vähän tuon biisin tunnelmaa, mutta itse en tuota huutokohtaa edes huomaa häiritsevästi, liekö syynä sitten se että tuohon bändiin ja Puciaton vaihtelevaan laulutyyliin on tottunut niin vahvasti.

Core lauluahan tuo on, mutta jostain syystä Puciaton ääni on perinteiseen metalcore jollotukseen verrattuna selkeästi uniikimpaa ja tyylikkäämpää, sen karjunnankin oikeasti kuulostaessa primitiiviseltä mukarankkuuden sijaan. Ja DEPiin se sopii mainiosti.

ViiZei kirjoitti:

MR.Off Topic kirjoitti:
Stepa - Made in Sodankylä tulvii korviin kuulokkeista. Tänään julkastu, jos tämän sais huomena hankittua ihan materiaallisenakin.

Perjantaina olisi levynjulkasu keikka eräässä paikallisessa paikassa. Taitaa kyllä jäädä käymättä kun lippuja myydään vain yhdeksään asti :D

Saa nähdä, koska käy Sodiksessa heittämässä keikkaa nii sinne vois sitte suunnata. Rollossa toki ois vielä parempi.

Röyksopp - You Don't Have A Clue

Pari päivää sitten putkahti postista Röyksoppin Junior (2009). Täytyy sanoa, että on helvetin hyvä levy. Se on huomattavasti parempi kuin The Understanding (2005)... mutta Melody AM:n (2001) edelle en sitä ainakaan vielä uskalla pistää. Soundien puolesta Junior kuulostaa aivan näiden kahden edellisen levyn sekoitukselta ja se toimii. Todella pirstakka, kaunis ja tasainen paketti. Helposti neljän tähden matskua.

Seuraavaa levyä odotellen... joka muuten julkaistaan jo ensi kuussa. :tu:

Divine Heresy - Facebreaker

Jos ruvetaan rumpaleista puhumaan, niin Divine Heresyn rumpali Tim Yeung on kyllä ehdoton numero uno! Tän biisin tublabasarit kyllä potkii naamaan niin kovaa, et ei mitään järkee. Tää biisi tai oikeastaan mikä vaan biisi DH:ltä kuuluu ehdottomasti perjantaihin. Vielä tähän kylmä kalja kyytipojaks, nii kyl toimii 8)

Divine Heresyssä pientä triggauksen makua?

Nyt annan teille kaikille arvosteltavaksi progressiivista death metallia, nimittäin Becoming the Archetypea. Sillä heidän levynsä Dichotomy on yksi lempialbumeistani. Kuten olette top-levyt listasta huomanneet:

http://www.youtube.com/watch?v=sqTNttO9FI8

Yksi suosikkibiiseistäni pelkästään eeppisen syntikan takia.

Stefa kirjoitti:
Divine Heresyssä pientä triggauksen makua?

Mitä tarkoittaa triggaus? Oikeesti. En tiiä :oops:

Ravenwood kirjoitti:

Stefa kirjoitti:
Divine Heresyssä pientä triggauksen makua?

Mitä tarkoittaa triggaus? Oikeesti. En tiiä :oops:

"Laiskat rumpalit", jotka eivät jaksa virittää kunnolla rumpujaan, voivat laittaa rumpuihinsa triggerit, joiden kautta rumpujen ääni voidaan muokata oikeastaan millaiseksi halutaan, eli akustisista rummuista saadaan tällä tavoin sähkörummun kaltaisia ääniä. Yleensä, varsinkin metallimusiikissa(melkeempä jokainen metallibändi), triggerit laitetaan pelkkiin basareihin. Metallissa varsinkin nopeat tuplabasarin iskut erottuvat paljon paremmin triggereiden avulla, triggerit siis laitetaan koskettamaan kalvoa ja se tunnistaa kalvolle osuneet iskut ja johdattaa ne siitä sitten eteenpäin äänenmuokkausta varten rumpumoduuliin.

Okei! Tim Yeung on silti aika kova jätkä. :)

Volga kirjoitti:
"Laiskat rumpalit", jotka eivät jaksa virittää kunnolla rumpujaan, voivat laittaa rumpuihinsa triggerit, joiden kautta rumpujen ääni voidaan muokata oikeastaan millaiseksi halutaan, eli akustisista rummuista saadaan tällä tavoin sähkörummun kaltaisia ääniä. Yleensä, varsinkin metallimusiikissa(melkeempä jokainen metallibändi), triggerit laitetaan pelkkiin basareihin. Metallissa varsinkin nopeat tuplabasarin iskut erottuvat paljon paremmin triggereiden avulla, triggerit siis laitetaan koskettamaan kalvoa ja se tunnistaa kalvolle osuneet iskut ja johdattaa ne siitä sitten eteenpäin äänenmuokkausta varten rumpumoduuliin.

Ahaa, nyt sainkin seikkaperäisen määritteen sille, miksi 2000-luvun rumpusoundi on ehkä perseestä olevin asia koskaan missään.

New Order - Blue Monday
Tarvinneeko tämä klassikko esittelyjä. Pitkä, junnaava, tummasoundinen synapopteos.

Ihan nopea (vaikkakaan ei edes nopein), mutta varsin persoonaton metallirumpali. Niinkuin vähän koko bändikin. Tyylitajuisempia äärimetallirumpaleita on vaikka millä mitalla, kuten monitaitajat Sean Reinert ja Gene Hoglan, sekä sieltä ihan äärimmäisyyksistä mm. Nilen George Kollias, Originin John Longstreth ja Cryptopsyn Flo Mounier pesevät sata nolla tuon jamppa perusrumpalin. Tsekkaappa huviksesi vaikka tämä (ei ehkä niitä originin parhaita biisejä, mutta menkööt), tämä ja tämä noin vaikka alkuun, niin saat vähän osviittaa.

Periaatteessahan joku voisi jopa väittää noita kaikkia "ihan perus" mättörumpaleiksi mutta se on yksin kertaisesti väärin. Tyylijatuttomia nopeuskaahaajia löytyy yllinkyllin, mutta nämä herrat laittavat peliin kyllä paljon persoonaa. Kollias on yksi maailman nopeimmista rumpaleista, mutta miehen soitossa on sellaista groovea ja puhdasta voimaa, että ei sitä voi kun ihailla. Ja sopii Nileen niin perkuleen hyvin. Longstreth ei ehkä omissa kirjoissa ole yhtä tyylitajuinen rumpali, mutta tyypin tyyli on niin ällistyttävä että oksat pois, häne soittonsa kuulostaa siltä kun siellä soittaisi oikeasti kymmenen rumpalia. Pellit, tomit, virveli ja basari elävät kaikki ihan omaa elämäänsä mutta paketti pysyy todella hienosti kasassa. Cryptopsyn Mounierin vetovoima on taas hänen tavassaan luoda hallittua kaaosta: miehen soitto ei ole rytmilleen millintarkkaa (tai sitten on) tai millään tavalla selkeää, mutta tuo äärimmäisyys yhdistettynä poukkoileviin ja haahuileviin kuvioihin saa miehen soiton kuulostamaan aivan törkeän hyvältä. Kunnon kaaosta josta monet saisivat ottaa oppia.

Hoglan ja Reinerthan menevät sitten periaatteessa vähän eri liigaan, he kun eivät niinkään ole koskaan painottaneet äärimmäisyyteen (vaikka varsin extreme tavaraa heidänkin soitto on), vaan polyrytmiseen leikittelyyn ja hemmetin tyylitajuiseen komppaamiseen.

Periaatteessahan hyvän rumpalin tunnistaa silloin, jos soitto kuulostaa helpolta. Oli tyyli mikä tahansa.

np. Tuomari Nurmio - Luuta Ja Nahkaa

Laadukasta ja vähän "normaalimpaa" Nurmiota, vaikka varsin vinksahtanut on tämänkin levyn tunnelma. Oma suosikkini taitaa edelleen olla kuitenkin Kongontien Orkesterin Tangomanifesti. Nerokas tangolevy. Laatua on tämäkin.

Mä en vaan pysty kuuntelee tota Nilee ton laulajan takia. Tuo murina ei vaan tossa määrin uppoa yhtään. Tuo Divine Heresy on ehkä "rankinta" musiikkia mitä kuuntelen. Tai no ehkä Slayer. Mut en mä oikeen noita musiikkityylejä osaa vertailla. Kuuntelen vaan sitä, mikä mun korvaan kuulostaa hyvältä.

Ravenwood kirjoitti:
Mä en vaan pysty kuuntelee tota Nilee ton laulajan takia. Tuo murina ei vaan tossa määrin uppoa yhtään. Tuo Divine Heresy on ehkä "rankinta" musiikkia mitä kuuntelen. Tai no ehkä Slayer. Mut en mä oikeen noita musiikkityylejä osaa vertailla. Kuuntelen vaan sitä, mikä mun korvaan kuulostaa hyvältä.

Älä vielä sano, kyllä minäkin joskus ajattelin että Mokoma on ehdottomasti rankinta mitä saatan kuunnella. Musiikkimaussa on se hieno juttu, että sitä voi kehittää ja jalostaa koko ajan eteenpäin. Eikä tuosta Divine Heresystä ole oikeasti enää pitkä matka sinne death metallin syvimpiin syövereihin. Minullakin se hyppy tuli suoraan Strapping Young Ladista Deathiin ja siitä sitten Deicidestä Nileen ja kumppaneihin.

Ja jos pilkkuja nussitaan, niin Nilessä on aina vähintään se kaksi vokalistia, yleensä useampi. Sanders murisee matalalta ja Toler-Wade karjuu korkeammalta, ja ne loput ördäykset suorittaa kuka nyt milloinkin, keikkabasistit tai vierailevat tähdet levyillä. Sanders on vokalistina ehdottomasti oma idolini, suurimmat vaikutteet itse mörisijänä olen ottanut juuri häneltä. Matalalta ja hitaasti. Ihan tajuttoman matalalta herra osaa kurlata, joku The Black Flamen alku aiheuttaa aina kylmät väreet. Käsittämätöntä.

Siinä teille todellista black-metallia. Neekerien musiikkia kun noi muutenkin on

http://www.youtube.com/watch?v=JLkOYHYQ2tc

^ Juuri pari päivää sitten näin tuon, Armstrongin ilmeet on kyllä aika korvaamatonta herkkua, etenkin tuossa musiikissa.

np. Sepultura - Beneath The Remains

Jaahas, pikkulinnut lailoi että tänään olisi Ismo Alanko Teholla vaakuna Night Clubissa. Siispä avaamme tänään hommaamani Glenlivet ja Black Velvet viskit ja alamme nauttimaan yksinolon antimista, kunnes pääkoppa on humallutettu tarpeeksi vahvasti tällä jumalten juomalla ja kykenee ottamaan maksimaalisen nautinnon keikasta. Ja huomenna Agents Wilhelmissä. Nice.

No mä oon tota Nilee joskus yrittäny aikasemminkin kuunnella, mut toi örinä linja ei oikein uppoo. Semmoset biisit missä on örinää ja sit "normaalia" laulua toimii mun mielestä paljon paremmin. En sit tosta Nilestä tiiä onko niillä semmosia biisejä. Pitäis varmaan tutustua yhtyeeseen vähän tarkemmin.

Kyllä mäkin joskus ajattelin, et Metallica on kaikkein rankin bändi ikinä, mitä aion kuunnella. :lol:

Ravenwood kirjoitti:
No mä oon tota Nilee joskus yrittäny aikasemminkin kuunnella, mut toi örinä linja ei oikein uppoo. Semmoset biisit missä on örinää ja sit "normaalia" laulua toimii mun mielestä paljon paremmin. En sit tosta Nilestä tiiä onko niillä semmosia biisejä. Pitäis varmaan tutustua yhtyeeseen vähän tarkemmin.

Eihän ne nyt ihan silmänräpäyksessä uppoakaan. Mutta toki pitää muistaa sekin, että tuo Divine Hersey on kuitenkin tunnelmaltaan enemmänkin äärimmäistä metalcorea, joka on vain näennäisesti puettu death metallin kaapuun käyttämällä sille ominaisia juttuja. Joten ei välttämättä sinänsä niin hyvää porttimusaa itse death metalliin, loppujen lopuksi kuitenkin niin erilaista musiikkia kyseessä. Kaikki tallaa tavallaan toki, jos ei uppoa niin ei uppoa.

Eipä Nilellä noita puhtaita lauluja oikeastaan ilmene. Oikeastaan ainut mikä tulee mieleen on uuden levyn nimikkoraita Those Whom the Gods Detest, jossa joku tyyppi lauleskelee kertosäkeessä taustalla Toler-Waden kanssa puhtaasti.

Mahti Ankka kirjoitti:

Eipä Nilellä noita puhtaita lauluja oikeastaan ilmene. Oikeastaan ainut mikä tulee mieleen on uuden levyn nimikkoraita Those Whom the Gods Detest, jossa joku tyyppi lauleskelee kertosäkeessä taustalla Toler-Waden kanssa puhtaasti.

Kuuntelin ton biisin, mut ei se kyllä oikein uponnut. :? Ehkä se tästä pikkuhiljaa, kun sillon tällön kuuntelee, niin alkaa maistumaan.

Tällä hetkellä The Offspring maistuu ihan hyvin kaljan kera :wink:

Minä aiemmin kirjoitti:
äärimmäistä metalcorea

Eli siis toisinsanoen deathcorea...

En arvellutkaan että tuo biisi nappaisi, tunnut kuitenkin pitävän puhtaasta laulusta metallissa silloin kun se on tarttuvan kertosäe melodian muodossa, ja tuossa Nilen biisissä se puhdas laulu on täysi tehokeino, joka ei ole pääroolissa vaan syventää jo olemassaolevaa tapahtumaa.