Foorumiarkisto

Bad Religioninkin edustamasta melodisesta hardcore punkista, kun on puhe niin Descendents on mahtava. Milo Goes to College on hemmetin hieno 21-minuuttinen levy.


np. Television - Elevation
Tässä biisissä hi-hat sirkuttaa tavalla, joka saa ihmisen nauttimaan olemassaolostaan.

Razorman kirjoitti:
Itselleni Suffer ja No Control levyt toimivat juuri parhaiten Black Flagin debyytin ohella, kun tulee tarve kuunnella LA-punkkia. Ensin mainittu levy lähti soimaan, 1000 More Fools ja When? saavat aina taatun pogoilufiiliksen päälle.

Toki Suffer on merkittävin levy BR:n ja ehkä koko 80 -luvun ronkpunkin historiassa, mutta kamaan... Againts The Grain on taakeinta shittiä, mitä LA:sta on ikinä-koskaan tullut.

Toki kunniamaininta myös GKhanin mainitsemalle Descendentsille. Milo Goes to College on ollut soitossa viimeiset kymmenen vuotta eikä siihen vieläkään kyllästy. Itseasiassa tänään yritin löytää Descendentsin I Don't Want to Grow Up (1985) -levyä CD:n muodossa. Toistaiseksi Suomen mantereella on hiljaista. Kaikki levyt löytyy, mutta juuri tuo mitä haen, vain LP:n muodossa. Dangit.

Ja jatketaan pnukkilinjalla vielä sen verran, että pistetään toinen kova LA-akti soimaan. Operation Ivyn Energy (1989) kuuluu myös kovimpiin levyihin jenkkilän lämmöstä. Monta kovaa hittiä plätyllä, mutta ehkä se suurin ja tunnetuin on nimenomaan "Unity". Toimii(+++).

Operation Ivy - Unity

MR.Off Topic kirjoitti:

Razorman kirjoitti:
^ Viime viikonloppuna kuulin (aamuyöllä, joten varmaan uusinta jostain) YleX:ltä Ruudolfin haastattelun, jossa kertoili tuosta uudesta levystään. Perään soitettiin "Anna sen marinoituu" -biisi. Ei siis aivan vailla mainontaa ole noussut.

Ja lisäksi mestarisoundissakin biisejä taidettiin soittaa, jopa 4 kappaletta peräjälkeen, mutta eihän tuota levyä nyt ole hypetetty samaan tyyliin kuin vaikkapa iki-ihanien 'gensin tyyppien tai vieläkin ihanamman Cheekin levyjä.

Okei, missasin nämä mutta eipä ainakaan isojen radiokanavien tehosoittoihin ole yksikään biisi yltänyt. Ehkä jopa parempi niin.

Marshallsaaret kirjoitti:

MR.Off Topic kirjoitti:

Razorman kirjoitti:
^ Viime viikonloppuna kuulin (aamuyöllä, joten varmaan uusinta jostain) YleX:ltä Ruudolfin haastattelun, jossa kertoili tuosta uudesta levystään. Perään soitettiin "Anna sen marinoituu" -biisi. Ei siis aivan vailla mainontaa ole noussut.

Ja lisäksi mestarisoundissakin biisejä taidettiin soittaa, jopa 4 kappaletta peräjälkeen, mutta eihän tuota levyä nyt ole hypetetty samaan tyyliin kuin vaikkapa iki-ihanien 'gensin tyyppien tai vieläkin ihanamman Cheekin levyjä.

Okei, missasin nämä mutta eipä ainakaan isojen radiokanavien tehosoittoihin ole yksikään biisi yltänyt. Ehkä jopa parempi niin.

Tuli muuten itsekkin hankittua levy ihan fyysisenä. Noita on nyt tullu muutenkin ostettua jonkin verran, mutta yleensä tarkistan levyn laadun ennen ostamista. Tällä kertaa Rudi pääsi suoraan levyhyllyn perälle ja Teflonit seuraavat luultavasti kohta perässä.

Onko kukaan foorumin musahomoista seurannut tuota Radio Aallon kaikkien aikojen top 365 parasta biisiä -listausta? Itse olen aina silloin tällöin töissä kuullut osia tästä listasta ja ihan hyvältä on omaan korvaan tuntematonkin musiikki kuulostanut.

Japeet kirjoitti:
Onko kukaan foorumin musahomoista seurannut tuota Radio Aallon kaikkien aikojen top 365 parasta biisiä -listausta? Itse olen aina silloin tällöin töissä kuullut osia tästä listasta ja ihan hyvältä on omaan korvaan tuntematonkin musiikki kuulostanut.

Radio Aalto onkin paras kanava Suomen valtavirtaradiossa. Tajusin muuten verrattaen myöhään, mistä kanava on saanut nimensä... :knock:

Japeet kirjoitti:
Onko kukaan foorumin musahomoista seurannut tuota Radio Aallon kaikkien aikojen top 365 parasta biisiä -listausta? Itse olen aina silloin tällöin töissä kuullut osia tästä listasta ja ihan hyvältä on omaan korvaan tuntematonkin musiikki kuulostanut.

Musahomo en ole, mutta läpi vuoden on listaa seurattu (oikeastaan tällä hetkellä kuuntelenkin lähinnä tuota listaa), ja onhan se ihan kiva. Paikoitellen voi kyllä ihmetellä ihmisten mielipiteitä varsinkin kun nämä "korkeammat" (no, eihän tässä edes top-sataan olla päästy) sijoitukset alkavat paljastua. Siltikin, oikein kiinnostavaa seurattavaa :) Ja Radio Aalto tosiaan on aikalailla paras iso radiokanava tällä hetkellä.

Tänään PMMP:n keikalle 8)

np. PMMP - Matkalaulu

I don't wanna be me - Type O Negative
Varsin toimiva kappale. Simppeli, mutta toimiva rakenne ja hieno kitarasoolo. Pari hitaampaa kohtaa toimivat hyvin. Pakko digata.

Kyllä se on niin että instrumentaaliseen, rentouttavaan masturbointiin on vain yksi oikea väline*, ja se on Don Caballero. "American Don" ja "What Burns Never Returns" soineet taas päivät päästyään, ja ilokseni voin huomata että vihdoinkin pystyn keskittymään rumpukomppikuvioihin siellä jossain kekseliään kitarannäppäilyn alla.

*kaksi, jos eturauhashierojat lasketaan

Bushmeister kirjoitti:
Kyllä se on niin että instrumentaaliseen, rentouttavaan masturbointiin on vain yksi oikea väline*, ja se on Don Caballero. "American Don" ja "What Burns Never Returns" soineet taas päivät päästyään, ja ilokseni voin huomata että vihdoinkin pystyn keskittymään rumpukomppikuvioihin siellä jossain kekseliään kitarannäppäilyn alla.

*kaksi, jos eturauhashierojat lasketaan

ei kiinosta

Velocity kirjoitti:

Bushmeister kirjoitti:
Kyllä se on niin että instrumentaaliseen, rentouttavaan masturbointiin on vain yksi oikea väline*, ja se on Don Caballero. "American Don" ja "What Burns Never Returns" soineet taas päivät päästyään, ja ilokseni voin huomata että vihdoinkin pystyn keskittymään rumpukomppikuvioihin siellä jossain kekseliään kitarannäppäilyn alla.

*kaksi, jos eturauhashierojat lasketaan

ei kiinosta

sä olet paska posteri lopeta postaaminen heti

Aika hyvä. :lol:

Mä haluun antaa... mielihyvää! Iloa ja nautintoaa-aa-aa! Me digs.

np. Bob Dylan - Like A Rolling Stone
Yksinkertaisesti yksi parhaista kappaleista minkä olen ikinä kuullut. Kaunista, huikeaa, adjektiivit loppuvat kesken. Kertsi on yksinkertaisesti hieno, säkeistöt loistavia ja melodia silkkaa parhautta.

Juno - Kaks Raitaa ft. Timo Pieni Huijaus

Hienon hieno biisi ja Timo Pieni on kyllä loistava laulaan ton kertsin tosta. Juno muutenkin suomen parhaita räppäreitä tällä hetkellä ja kaikkien kiinnostuneiden kannattaisi tarkistaa 13 ja V-tyyli.

Pain Of Salvation - Kingdom Of Loss

Loistava biisi, joka kertoo nykyajan kulutuskulttuurista, juurikin jenkkien menosta. Perfexión.

Velocity kirjoitti:
Pain Of Salvation - Kingdom Of Loss

Loistava biisi, joka kertoo nykyajan kulutuskulttuurista, juurikin jenkkien menosta. Perfexión.

Pain of Salvationin Disco Queen ja öö.. Ribcage tjsp. ovat myös harvinaisen jeppiskamaa.

Itselläni pyörii tällä hetkellä iki-ihana St. Thomasin Cornerman. Sylettää aivan tajuttomasti ensi kertaa vuosiin, joten yrityksenä on lieventää sitä laadukkaalla musiikilla, joka ei kyllä ota luonnistuakseen alkuunkaan. Ei toimi vihainen rässi, ei painostava ja masentava doom/folkkailu, ei toivoaherättävä mies ja kitara - setti, ei edes uusi Kent. Haistakoot kiire ja "velvoitteet" pitkän paskan. Mie haluun vaan olla rauhassa, hoitaen kyllä itselleni oikeasti tärkeät asiat, mutta on kuulemma PAKKO tehdä myös sitä ja tätä, ihan vain sen takia, että se jonkun muun mielestä pitäisi hoitaa niin, ja se kaikki on pakko tehdä tai päättää HETI, tai vähintään asap. Onko pakko aina suorittaa, vaikkei itse halua? Onko pakko aina miellyttää muita?

Mää niin muutan joku kaunis päivä keskelle mehtää piilopirttiin, eläen korkeintaan aurinkokellon mukaan syöden jäniksiä ja havunneulassoppaa. Talvella kuolen sitten kylmyyteen tai nälkään, mutta voin ainakin olla onnellinen että pääsin irti "velvoitteista". Haha, pellet.

Migu.22 kirjoitti:

Velocity kirjoitti:
Pain Of Salvation - Kingdom Of Loss

Loistava biisi, joka kertoo nykyajan kulutuskulttuurista, juurikin jenkkien menosta. Perfexión.

Pain of Salvationin Disco Queen ja öö.. Ribcage tjsp. ovat myös harvinaisen jeppiskamaa.

Itselläni pyörii tällä hetkellä iki-ihana St. Thomasin Cornerman. Sylettää aivan tajuttomasti ensi kertaa vuosiin, joten yrityksenä on lieventää sitä laadukkaalla musiikilla, joka ei kyllä ota luonnistuakseen alkuunkaan. Ei toimi vihainen rässi, ei painostava ja masentava doom/folkkailu, ei toivoaherättävä mies ja kitara - setti, ei edes uusi Kent. Haistakoot kiire ja "velvoitteet" pitkän paskan. Mie haluun vaan olla rauhassa, hoitaen kyllä itselleni oikeasti tärkeät asiat, mutta on kuulemma PAKKO tehdä myös sitä ja tätä, ihan vain sen takia, että se jonkun muun mielestä pitäisi hoitaa niin, ja se kaikki on pakko tehdä tai päättää HETI, tai vähintään asap. Onko pakko aina suorittaa, vaikkei itse halua? Onko pakko aina miellyttää muita?

Mää niin muutan joku kaunis päivä keskelle mehtää piilopirttiin, eläen korkeintaan aurinkokellon mukaan syöden jäniksiä ja havunneulassoppaa. Talvella kuolen sitten kylmyyteen tai nälkään, mutta voin ainakin olla onnellinen että pääsin irti "velvoitteista". Haha, pellet.

"They baptise you, grow you up and teach you to see the world how they want you to. You'll be a valuable slave to the modern world's oppressors, who guide you through a pre-determined path and tell you what you should be and do. In the end, they promise there to be salvation and eternal life. Just for a second, think for yourself and question authority. If you act like the corrupt society tells you to, you will have eternal life? It all becomes all too obvious. But, If you fail to question authority like the masses do today, well, then it's another life lost to the system"
-Viisaita sanoja, en muista mistä, mutta copypastesin sen silloin notepadiin talteen. So damn true.

Ja aiheeseen sopivaa musiikkia, ensimmäinen minuutti on kyllä niin totta:
http://www.youtube.com/watch?v=PvE2Oo0DPFA

Mun päässä on soinut koko päivän ihan älyttömän raaka Memphis-rap-styge Kicking'N Doors. Kuulin radiosta sunnuntaina ja iski aika kovaa. Gangsta-kertsi sata kertaa putkeen ihan hävyttömällä biitillä ja ihan menevillä verseillä höystettynä on aika toimiva kombo. Tätä kaavaa Three 6 Mafia onkin käyttänyt onnistuneesti ja sillä on myös listamenestystä niitetty. Frayser Click onkin vähän UG:mpaa kamaa, mutta vähintäänkin yhtä raa'at horrorcoret kuin 36M:llä pahimmillaan.

Frayser Click - Kicking'N Doors youtubessa.

NOFX - The Malachi Crunch

Hyvin aliarvostettu biisi NOFX:n parhaalta levyltä. Erottuu muutenkin hyvin NOFX:n massatuotannosta olemalla ei-niin humoristinen biisi, jossa on jopa semisti synkkyyttä.

http://www.youtube.com/watch?v=W37vX0TTyew

Siinä biisi, joka on seksiä ja intohimoa täynnä. Hyvä meininki ja hieno rokkisoitto. Bif Naked - Funeral of a Good Girl.

The Adolescents - Kids of The Black Hole

Vielä viimeinen ronkpunk biisi tähän hätään. Nyt jätetään postaaminen muutamaksi viikoksi, jotta teidän paskat hevibiisit saavat edes pientä näkyvyyttä. The Adolescents - The Adolescents (tai "The Blue Album") kuuluu kumminkin musiikin yleissivistykseen, joten ellei biisi kerro mitään, pistetään se samantien kuunteluun. Ehkä uppoaa ehkä ei. SoCal pnukkia UK saundeilla ja äijämäisillä sanoituksilla.

en tiedä kuuluuko viesti tänne vai iloketjuun mutta w/e

tänään kaupassa käydessä oli rykelmä n. 13-vuotiaita hopparinalkuja lusmuilemassa pelikoneiden vieressä, ja luukuttivat innosta hehkuen ja huudellen puhelimistaan musiikkia

se sattui olemaan Leevi & The Leavingsin "Keskiviikko"-kokoelma

suomalaisella nuorisolla on toivoa vielä

Bushmeister kirjoitti:
tänään kaupassa käydessä oli rykelmä n. 13-vuotiaita hopparinalkuja lusmuilemassa pelikoneiden vieressä, ja luukuttivat innosta hehkuen ja huudellen puhelimistaan musiikkia

se sattui olemaan Leevi & The Leavingsin "Keskiviikko"-kokoelma

Ja biisinä varmaan "Sopivasti lihava", jolle jonnet ovat tykänneet höhöttää niin kauan kuin muistini on pelannut?


The National - High Violet

Tulipa ostettua digipak tästä. Huomattavasti paremmin toimii nyt, kun joutuu kadulla seuraamaan ihmisiä kulkemassa päät tuulitakkien syvyyksiin painautuneena ja katsekontaktia välttelevänä. Ei mikään kesälevy tämä, vaan hyvinkin lohdutonta ja maalailevaa syystunnelmointia. Sinkkulohkaisu Bloodbuzz Ohio on selkeästi kuluvan vuoden kovimpia biisejä.

"Not to hurt anybody I like, but I don't have the drugs to sort it out"

On kyllä suurenmoinen mestariteos tuo levy. Joanna Newsomin Have One On Me on toinen upea levy tältä vuodelta, mutta mikään levy ei ole pitkiin aikoihin tehnyt minuun niin kokonaisvaltaista vaikutusta kuin High Violet. Kyllä tuo levy sikäli kesälevystä käy, että iltahämyssä kun maisema kiitää junan ikkunan editse, tuntuu levyn lohdullinen lohduttomuus Matt Berningerin toismaailmallisella baritonilla varustettuna sopivan siihen hetkeen loistavasti. Mutta ei tuo tosiaan mitään iloisten kesäpäivien musiikkia ole.

Mana Mana - Complete... kaikki
Lisää synkistelyä. Minä luulin bändin soittavan jonkin sortin postpunkkailua, mutta melkoiselta hevanderiltahan tämä vaikuttaapi. Suomen Type O Negative tai jotain? Koska onhan tämä eittämättä melkoisen anti-iloista ja elämänkielteistä veivaamista. Katsoo nyt miten toimii. Jouni Mömmön vokaalinen ulosanti on ainakin kaikessa rujossa toteavaisuudessaan tietyllä tapaa viehättävää.

Itsekin kuuntelin viimein tuon The Nationalin uuden levyn. Ensikuuleman perusteella jatketaan hyvin pitkälti siitä, mihin Boxer jäi. Levyn ekaa biisiä ensimmäistä kertaa kuunnellessa tuli kylmät väreet, ja se lienee aika hyvä merkki tuleviakin kuunteluita ajatellen. Latasin platan huomiselle junamatkalle tutustumiskuunteluun, kuten myös Arcade Firen uutuuden.

Kuukauden levy -palkinto menee kuitenkin Ruudolfille, joka on vuonna 2010:kin Suomen raikkain räppäri; ei kuitenkaan enää fresh out of poikamiesboksi vaan aviovuode. Uusi levy on oikeastaan alusta loppuun aika timanttista kamaa ja on ainakin 3 viikon ajan kestänyt aikamoista tehosoittoa. Omasta mielestäni kohokohdat Asfalttisoturi-sinkun lisäksi ovat Solosen kanssa tehty Tyyttää-remixbiisi aiemmasta Tööttää-kipaleesta; Jodarok-featti Aina takas kotiin, joka jatkaa miesten vanhan Kotiin-dueton linjoilla; Secret Weapon -samplella leikittelevä Anna sen marinoituu ja Vähäset Äänet -fiilistely Ihan ku ei ois pamahtanu. Tätä levyä voin varauksetta suositella kaikille hölmöjen vitsien, rap-musiikin, suomenkielisen musiikin ja hyvän mielen ystäville.

Marshallsaaret kirjoitti:
Kuukauden levy -palkinto menee kuitenkin Ruudolfille, joka on vuonna 2010:kin Suomen raikkain räppäri; ei kuitenkaan enää fresh out of poikamiesboksi vaan aviovuode. Uusi levy on oikeastaan alusta loppuun aika timanttista kamaa ja on ainakin 3 viikon ajan kestänyt aikamoista tehosoittoa. Omasta mielestäni kohokohdat Asfalttisoturi-sinkun lisäksi ovat Solosen kanssa tehty Tyyttää-remixbiisi aiemmasta Tööttää-kipaleesta; Jodarok-featti Aina takas kotiin, joka jatkaa miesten vanhan Kotiin-dueton linjoilla; Secret Weapon -samplella leikittelevä Anna sen marinoituu ja Vähäset Äänet -fiilistely Ihan ku ei ois pamahtanu. Tätä levyä voin varauksetta suositella kaikille hölmöjen vitsien, rap-musiikin, suomenkielisen musiikin ja hyvän mielen ystäville.

Itselle ei kolahtanut ihan noin hyvin, mutta saattaa johtua siitä, että itselleni iski jostain syystä tarve kuunnella Junoa ja 13 levy aukesi itselleni aivan uudella tavalla. Loistava levy, joka hieman jätti varjoonsa Rudin uutta julkaisua, mutta eiköhän tuo tule vielä kuunneltua moneen kertaan läpi. Nyt olisi tarkoitus metsästää Timi Lexikonin ja Tefloneitten uusi levy. Muutenkin pitäisi tehdä taas Funkiestistä levy tilaus.

The National - High Violet
Muutama kuuntelukerta takana, enkä vielä uskalla julistaa Boxeria paremmaksi, saati sitten suoranaiseksi mestariteokseksi. Lupaavammalta tämä kuulostaa joka kerta, mutta tietty synkkämielinen laahaavuus pistää paikoitellen ärsyttämään. Vaatisi edellislevyn Mistaken for Strangersin kaltaisia intensiivisempiä rykäisyjä.

Oonko muuten ainoa joka saa Nationalista pääasiassa Leonard Cohen -viboja? Sen takia niin vaikea mieltää yhtyettä koleaksi nykyajan hipster-bändiksi.

Et toki. Itelle tulee kans Cohen aika kivasti mieleen. Ehkä joku Brucekin vähän, silloin kun mies on vakavimmillaan. Ja ei Nationalia nyt missään nimessä voi koleaksi hipsterbändiksi leimata, onhan sillä takana jo yli kymmenvuotinen ura ja muitakin meriittejä.

Kyllähän levyltä intensiivisyyttä löytyy, vaikkakin eri muodossa kuin Boxerilla. Se vain ilmenee pikkuhiljaa, kasvavina crescendoina. Afraid of Anyone, Bloodbuzz Ohio ja England ovat mainioita esimerkkejä tästä. Mutta onhan Boxer "rockimpi" tapaus, sitä ei käy kiistäminen. Sen sisäistäminen on vielä vähän vaiheessa, mutta kohtuullisen kelvolta levyltä vaikuttaa sekin.

Office Building - To See Only Shadows
Laurilan Jannen ja kumppaneiden folkrock-melankoliaa vuosituhannen alusta. Laurilan korkeaääninen lohduton vonkuminen ja Pekko Käpin maittavat viulukuviot toimivat edelleen. Ehdoton syyslevy ollut jo vuoden-pari.

Ja jos sitä pikkuhiljaa virittäytyisi huomisen tunnelmiin vähän NWOFHMin ja Teemu Elon Puhuvien Eläinten muodossa. Ja Khan, jos miittiehdotus on vielä voimassa, niin bongaa pitkätukkainen hyypiö jolla on paidassa tällainen, ja häiriköi ihmeessä.

Kyllä nämä yläasteen "hittibiisit" tai ainakin paljon kuunnellut biisit jaksaa naurattaa. Loistavaa sanoitusta tässäkin biisissä :D

"Nestettä paljon ettei ala huimaa
Kostutetaan eikä survota kuivaa
Karvat pois koska turkis on murhaa
Kandeiks suhun ees nuijapäit uhraa
Jätän puolitiehen jos et oo mieleeni
Etit toisen miehen joka sun puskis piilee
Mä etin semmosen muijan joka imee ja nielee
Aivan salut
Mä lähen nyt menee "


Niin ja biisihän on Black Bird - Tartuntavaara

Orava, miittiehdotus on tottakai yhä voimassa. Bongaa sä vuorostasi pipopäinen buddyholly-rillinen vätys. Olettaen toki, että selviän tästä illasta hengissä.
Mutta joo, tulen kyllä koputtamaan olkapäälle kun sut bongaan.

np. Kemmuru - Humehii

Jepulis, näin tehdään.

Circle - Golem/Vesiliirto
Tuplavinyyli kuuden vuoden takaa, liveveivausta hevijunttauksesta kakofoniseen metsäfolkiin sekä minimaaliseen junnaukseen Rätön tarinoinnilla varustettuna. Erittäin toimivaa settiä. Jotenkin sitä toivoisi bändin jossain vaiheessa kääntävän kelkkaansa pikkuhiljaa siitä hevanderista poispäin, mikä tosin oli havaittavissa joku viime keväänä Jyrockissa. Flow'n setti oli melkoisen hevipainotteista, mutta veikkaanpa huomisen Porin teatterin keikan tuovan mukanaan taas jotain ihan muuta.

np. Julma-Henri & RPK - Ongelma ristii kädet

Loistava sinkku Julma-Henrin ja RPK:n tulevalta levyltä "Henri". Loistavan taustan on Roopek tehnyt biisille ja Julma-Henrikin riimittelee pitkästä aikaa ja silloinhan Henri on aika loistava. Pidin AGF:stä, pidin SRJTNT:stä, pidin Henrin ja Kasperin Outo Nauhasta, joka on muuten aivan loistava, ja pidin Psykoterapiasta. Psykoterapia on ehkä huonompi kuin kolme muuta, mutta se oli kokeilevaa musiikkia, joka ei ihan osunut nappiin, mutta tällä kertaa ainakin tämän biisin perusteella tulossa loistavaa musiikkia. RPK tosiaan tehny aivan tajuttoman kovan taustan biisille ja ei voi Henriäkään sanoituksien huonoudesta haukkua, sillä itse ainakin tykkään.

Bring Me The Horizon - It Never Ends

Uusia ulottuvuuksia hakeva, ja helvetin hyvä biisi. Simple

np. Behemoth - Evangelion

Moi taas. Näköjään voi olla elämässäkin jopa niin kiirusta, ettei kerkeä edes musiikkia kuuntelemaan, nytkin tullut jotain kahden viikon taukoa kunnolliseen musiikin kuunteluun kun ollut niin helvatan kiirusta joka paikassa velvollisuuksien, harrastusten ja ihmissuhteiden saralla. Blogin listakin jäätää aika pahasti mutta kyllä se vielä loppuun kolutaan. On kiva kuunnella taas nopsakkaa death metalliakin pitkästä pitkästä aikaa, paluu Behemothin uutukaiseen maistuu mukavasti. Ei yhtyeen parhaita levyjä mutta mainio tekele silti, joskin saundit sausivat olla hiukan rosoisemmat ja materiaali vähän vaihtelevampaa (poislukien erinomainen Lucifer päätösraita kaikessa black metallisessa paatoksessaan). Kuitenkin kirpeitä riffejä ja sooloja viljellään erittäin hyvällä maulla, on Behemothilla edelleen homma hanskassa kaikkien tyylinmuutosten jälkeenkin. Toivotaan vain että Nergal paranee sairaudestaan, oli se mikä tahansa. Voimia hänelle.

Mahti Ankka kirjoitti:
np. Behemoth - Evangelion

Moi taas. Näköjään voi olla elämässäkin jopa niin kiirusta, ettei kerkeä edes musiikkia kuuntelemaan, nytkin tullut jotain kahden viikon taukoa kunnolliseen musiikin kuunteluun kun ollut niin helvatan kiirusta joka paikassa velvollisuuksien, harrastusten ja ihmissuhteiden saralla. Blogin listakin jäätää aika pahasti mutta kyllä se vielä loppuun kolutaan. On kiva kuunnella taas nopsakkaa death metalliakin pitkästä pitkästä aikaa, paluu Behemothin uutukaiseen maistuu mukavasti. Ei yhtyeen parhaita levyjä mutta mainio tekele silti, joskin saundit sausivat olla hiukan rosoisemmat ja materiaali vähän vaihtelevampaa (poislukien erinomainen Lucifer päätösraita kaikessa black metallisessa paatoksessaan). Kuitenkin kirpeitä riffejä ja sooloja viljellään erittäin hyvällä maulla, on Behemothilla edelleen homma hanskassa kaikkien tyylinmuutosten jälkeenkin. Toivotaan vain että Nergal paranee sairaudestaan, oli se mikä tahansa. Voimia hänelle.

Loistava levy. Ja Nergalilla on siis todettu leukemia.

Ai se on selvinnyt, vissiin vähän pihalla musamaailman menosta siis muutenkin. Todella paha sairaus, erittäin huono homma. Ikävää todellakin. Ei ole onni joillekin suotuisa, tapasin tuossa viime viikolla yläasteaikaisen historian opettajanikin, hänellä oli aikoinaan eturauhassyöpä josta hän kuitenkin selvisi. Nyt kävi ilmi että hänellä on aivokasvain, veti aika hiljaiseksi.

np. The National - High Violet

Pomppinut useammin kuin kerran tämä tälläkin foorumilla silmille, pitää itsekin testata. Ja kuulostaa oikeastaan siltä kuin odotinkin, varsin pitkäikäisen levyn elementtejä on jo ensimmäisellä kuuntelulla havaittavissa. Eiköhän tätä kuuntele sulatellessa vielä pitkään.

Niin ja siihen leukemiaan ei siis auta enää kemoterapia. Tarvitsee luuydintä.

np. CKY - Flesh Into Gear
Varsin passeli rock rallatus joka tuo hyvänmielen.

kannattikohan repiä raamattuja...

Jack DiBiase kirjoitti:
kannattikohan repiä raamattuja...

Worth every second 8)

NP: Mokoma - Juurta Jaksain -ep
Ihan perushyvää settiä ainakin näin ensikuuntelulla, paitsi Sydänjuurten akustinen versio svengaa aivan saakelin kovaa, melkein yhtä tykki, jos ei parempikin kuin normiversio. Sais Mokoma enemmänkin harrastella akustista touhua.

Raised Fist - Friends & Traitors

WHOA! Aivan tajuttoman kova bändi! Ja tää uus levy on täyttä timanttia 8)

Ravenwood kirjoitti:
Raised Fist - Friends & Traitors

WHOA! Aivan tajuttoman kova bändi! Ja tää uus levy on täyttä timanttia 8)

Uusi levy = fail, vanhempi materiaali = win. Kuten niin monella muullakin bändillä...

Itsellä pyörii oma Bad Brains suosikki, Regulator. Koko päivä mennyt pahoilla aivoilla ja uskonnolla. Mutta millään muulla ei ole mitään väliä, kuin sillä että Anal Thunder levyttää taasen.

Migu.22 kirjoitti:

Ravenwood kirjoitti:
Raised Fist - Friends & Traitors

WHOA! Aivan tajuttoman kova bändi! Ja tää uus levy on täyttä timanttia 8)

Uusi levy = fail, vanhempi materiaali = win. Kuten niin monella muullakin bändillä...

Eikös se ole kaikilla bändeillä että eka levy on hyvä ja kaikki sen jälkeen auttamatonta Scheissea?


np. Dawid Bowie - Kooks

Ehkä maailman paras hyvänmielenkappale, aina tulee hymy suupieleen kun tätä kuuntelee. Hunky Dory on kokonaisuudessaan erittäin pätevä levy, löytyy Life on Marssia ja Changessia ja kaikkea.
Muutenkin nyt on tullut laajennettua musiikkirepertuaaria Bowien lisäksi Beatlesiin, Jethro Tulliin ja Zappaan, kun tajusin Tampereen kirjastojen musiikkiosastojen loistavuuden. Hyvää shittiä, varsinkin Tull kolahtelee kivasti.

Migu.22 kirjoitti:

Ravenwood kirjoitti:
Raised Fist - Friends & Traitors

WHOA! Aivan tajuttoman kova bändi! Ja tää uus levy on täyttä timanttia 8)

Uusi levy = fail, vanhempi materiaali = win. Kuten niin monella muullakin bändillä...

Itse ainakin pidän Veil of Ignorancesta siinä missä Dedicationistakin. Veil of Ignorancessa on haettu uusia tyylilajeja ja toteutus on omalla tavalla kaunis. Bändit muuttuvat, minkäs sille voi.

np. Bison B.C. - Dark Ages
Tässä onkin sitten uusi tuttavuus. Bison B.C. kulkee aika lailla tyyliltään käsi kädessä Mastodonin, Kylesan ja Baronessin kanssa. Sludgempaa progeilua on siis kyseessä mutta ihan toimivaa settiä tuntuu tämän vuoden levy olevan. Ei siinä mitään, Mastodon ja Kylesa ovat jo valmiiksi helvetin hyviä bändejä ja ei samanlainen tyyli ole pahitteeksi.

Fucking :banger:

Uutta Scars On Broadwayn levyä tässä ootellaan.

Heck yeah. Kolmen kuukauden Spotify Premium...

Fozzy on kyllä loistavaa muzakkia. Tämä tuorein levykin on niin douppia menoo.

Np. Iron Maiden - Fear of the Dark

Ja tällä kertaa nimenomaan albumiversio tästä kappaleesta, sillä jotenkin se Rock in Rio liveversio on ylihypetetty ja puhkisoitettu, vaikka eeppinen onkin. Kuitenkin viime aikoina olen kallistunut siihen, että tämä alkuperäinen albumiversio on parempi.