np. Esoteric - The Maniacal Vale
Toissa vuoden parhaimpia yllätyksiä metallirintamalta itselleni. Esoteric on edelleen rajoittunut omassa kuuntelussani vain tähän albumiin, mutta eiköhän tuossa jossain vaiheessa muitakin levyjä tule kuunneltua, homma on vaan sillä lailla että tässäkin on aikasta paljon pureksittavaa edelleen. Tyylinä on nimittäin "depressiivinen funeral death/doom metal" näin tarkalleen ottaen. Tämä ei siis ole mitään Swallow The Sunin kaltaista melankolista death/doomia, vaan oikeasti melkoisen painostavaa tavaraa. Puolitoista tuntia on tälläkin levyllä mittaa, vaikka biisejä on vain 7. Tempot laahaavat todella hitaissa lukemissa lähes koko ajan ja Greg Chandlerin riipaisevat kirkunat yhdistettynä jättiläismäiseen kitaravalliin saa aikaan melkoista äänikollaasia, joka vaatii kyllä totuttelua. Toivon pilkahdusta ei näy koko levyn aikana edes pienimmissä määrin. Helvetin tunnelmallista musiikkia.
Toissa vuoden parhaimpia yllätyksiä metallirintamalta itselleni. Esoteric on edelleen rajoittunut omassa kuuntelussani vain tähän albumiin, mutta eiköhän tuossa jossain vaiheessa muitakin levyjä tule kuunneltua, homma on vaan sillä lailla että tässäkin on aikasta paljon pureksittavaa edelleen. Tyylinä on nimittäin "depressiivinen funeral death/doom metal" näin tarkalleen ottaen. Tämä ei siis ole mitään Swallow The Sunin kaltaista melankolista death/doomia, vaan oikeasti melkoisen painostavaa tavaraa. Puolitoista tuntia on tälläkin levyllä mittaa, vaikka biisejä on vain 7. Tempot laahaavat todella hitaissa lukemissa lähes koko ajan ja Greg Chandlerin riipaisevat kirkunat yhdistettynä jättiläismäiseen kitaravalliin saa aikaan melkoista äänikollaasia, joka vaatii kyllä totuttelua. Toivon pilkahdusta ei näy koko levyn aikana edes pienimmissä määrin. Helvetin tunnelmallista musiikkia.