Jännää kyllä, että joku voi väittää Force Unleashedin voittavan Tie Fighterin parhaana warssipelinä, vaikka kyseessä on täysin erilaiset pelit. Tie Fighter on avaruussimu, Force Unleashed ei tule sitä olemaan. Unleashedin tyyliset pelit eivät minua niinkään paljon kiinnosta, joten Tie Fighter vuodelta '94 ON näistä peleistä se parempi.
In PC Gamer's May 1997 issue, TIE Fighter Collector's CD-ROM ranked #1 in a top 50 greatest games of all time list. In their 2007 list, the TIE Fighter Collector's CD-ROM ranked third of the top 50 greatest games of all time
10 vuodessa on siis vain 3 peliä päässyt Tie Fighterin edelle. Peli on myös monilla muilla listoilla aina siellä kärkipäässä. Se ei ole menettänyt hohtoaan vielä tänäkään päivänä ja tuskin menettää vielä pitkään aikaan.
Ja ei hyvät grafiikat tarkoita huonoa peliä, mutta ne vievät usein pelintekijöiltä aikaa muilta osilta. Minua ei kiinnosta, tuhoutuuko terästynnyri aidosti vai ei, jos muuten pelimaailma on suppea ja putkimainen. Esimerkiksi paljon hehkutettu Bioshock oli turha itseääntoistava putkiräiskintä, toisin kuin ei-grafiikkaan painottuneet edeltäjänsä System Shockit.
Max Payne taas oli ajallaan innovatiivinen ja graafisesti näyttävä, joten siinä esimerkki siitä, ettei hyvät grafiikat sulje mitään pois. Nykyisistä peleistä on tosin vaikea sellaisia löytää.
Pieni listaus takavuosien onnistumisista eri kategorioissa, eli pelejä, jotka ovat yhä nykyään huipputasoa.
Strategia:
Hearts of Ironit: Viimevuosien parasta ja mielenkiintoisinta strategiaa. Karttastrategia, eli ei grafiikkaneroille mutta se mahdollistaa myös reaaliaikaisen, kaikki maailmansodan aikaiset maat kattavan pelimaailman, kun tehot eivät mene grafiikkojen pyörittelyyn. Tietokonevaltiot yrittävät parhaansa mukaan elää oikean historian mukaisesti, siitä bonusta. Miinuksena pitää todeta, että diplomatia ja politiikka ovat mukana vain mausteena ja niiden vaikutukset ovat turhan pieniä. Myös liittoumat ontuvat hieman. Supervalta, joka hallitsee koko eurooppaa aina uralille saakka ei saa jotain säälittävää ruipelovaltiota naapurustostaan liittolaisekseen? Varsin epäuskottavaa.
Rome Total War: Massiivisia taisteluita ihan kelpo grafiikoilla vielä nykyaikanakin. Taistelusysteemi on toimiva ja vuoropohjainen muu peli toimii myös hyvin. Perhepolitikointi tuo lisää intoa ja kenraalien kehittyminen on myös mukavaa lisää. Miinuksena automaattinen kaupankäynti ja varsin kökkelö diplomatia, mutta tämä onkin enemmän taistelusimu kuin valtiosimu.
Muita mainitsemisen arvoisia rategioita ovat esimerkiksi Red Alert, Age of Empires, Close Combatit, Europa Universalis 1 & 2 jne.
FPS ja kaikki sen sukuiset pelit:
Duke Nukem 3D: Ei niinkään pelattavuudeltaan, mutta pelin sisältämä camphuumori jaksaa viihdyttää vielä vuosienkin jälkeen. Grafiikat eivät nykymittapuulla ole mistään kotoisin, mutta se ei haittaa. Naurettava idea ja kliseinen Duke letkauksineen päihittää mennen tullen monien uusien pelien protagonistit.
Max Payne: Ykkönen ja kakkonenkin, vaikka jälkimmäinen ei mitään uutta varsinaisesti tuonutkaan. Ykkösessä olivat ajalleen huippugrafiikat, huippupelattavuus, mielenkiintoinen juoni ja innovatiivinen bullettime.
Hitman sarja: Etenkin kakkonen, joka on varmaan paras "FPS" peli ikinä. Ei toki, Blood Money on yksi harvoista hyvistä "uusista" peleistä.
Moninpelimaailmasta pitää ehdottomasti mainita tietenkin se klassikko, Counter Strike, ja varsinaisista sotamoninpeleistä Red Orchestra, jonka realistisuus ylittää kaikki tähänastiset pelit. Silti moninpelien kuninkuutta pitävät Tribes 1 & 2, jotka tarjosivat ajalleen ja vielä nykyäänkin kelpo grafiikkaa. Capture the Flag vietiin tribeseissä niin lähelle täydellisyyttä, ettei sitä ole kyetty muissa peleissä ylittämään. Massiiviset kentät, jetpackit ja maata pitkin "hiihtäminen" olivat ja ovat yhä innovatiivisia. Nopeatempoista tiimipelaamista, jossa otettiin kolmiulotteisuudesta kaikki irti eikä oltu vain jumissa maan pinnalla. Kaikki Halot ja muut ufohipat kalpenevat mennen tullen.
Erikoismininnat vielä sellaisille peleille, kuten Thief-sarja, jotka uskalsivat erottua joukosta.
RPG ja siihen liittyvät pelit
Falloutit: Ykkönen ja kakkonen ovat ehdottomasti sieltä roolipelien parhaimmasta päästä. Pelattavuus on edelleen loistava, taistelusysteemi toimii ja maailmassa on paljon tehtävää. Hyvän ja Pahan roolin vetämisellä oli oikeasti jotain väliä, toisin kuin monissa uudemmissa peleissä, esimerkiksi juuri muuten onnistuneessa KotoRissa. Fallout 2 on mahdollisesti historian paras peli.
Baldurs Gatet: Laaja pelimaailma, paljon sivujuonia ja paljon tutkittavaa. Mielenkiintoiset hahmot, joiden väliset historiat ja kanssakäymät keskustelut eivät vielä tänä päivänäkään löydä itselleen vastusta. Hahmoluokalla on oikeasti konkreettistakin väliä, kuten Fallouteissa ja juoni ihan mielenkiintoinen. Ominaisuuksia on paljon enemmän ja dialogia löytyy paljon, juuri sen ansiosta pieksee esimerkiksi Oblivionin mennen tullen, vaikka sekin oli todella hyvä peli.
Final Fantasy 8: FF sarjan ehdotonta kultaa. Maailma on kaunis, hahmot mielenkiintoisia ja juoni mukaansatempaava. Graafinen ulkoasu on edelleen enemmän kuin vain katsottava. Pelattavuus ja hahmonkehitys parempia kuin aikaisemmissa ja jälkimmäisissä sarjan peleissä.
The Way: Tämä pitää vielä mainita, ehdottomasti paras Freeware peli kautta aikojen. Loistava juoni, aivan kelpo pelattavuus ja musiikin ja omalla tavalla kauniiden maailmojen luoma loistava tunnelma.
Muita tämän kategorian pelejä ovat esimerkiski Ocarina of Time, joka on varmaan paras konsolipeli kautta aikojen (no okei, FF8 oli konsolipeli myös Moninpeliropeista pitää mainita Ultima Online, joka edustaa mmorpg:n kultaa. Omavarainen ekonomia ja toisten pelaajien kanssa toimeentuleminen ovat huipussaan. Jos lähdet väärien tyyppien kanssa reissuun, mikään ei estä heitä päästämästä sinua päiviltä ja nyysimästä kamojasi. Toista se on nykyään, kun taistelut pitä hyväksyä ja kaikki vihulaiset ovat käytännössä aina npcitä.
Autopeleistä en osaa oikeastaan sanoa mitään, koska ne eivät vain ole koskaan kiinnostaneet. Arcadepelaaminen on toki ihan viihdyttävää, mutta muuten autopelit eivät vain ole mielestäni rahan arvoisia.
Kategorioiden ulkopuolelta löytyy vielä sellaisia helmiä, kuten seikkaulupeleistä Grim Fandango, Broken Sword 1, Monkey Islandit, Myst ja sen jatko-osa Riven. Myös tasohyppelyn ja fpsn välimaastoon tippuva MDK ansaitsee maininnan, vaikka sen uudeleenpeluuarvo onkin varsin pieni. Myös GTA3 ja Vice City ovat kelpo pelejä, viimevuosien parhaimmistoa. San Andreas oli jo liian yliampuva minun makuuni.
Yksi syy sille, mikseivät uudet pelit ehkä nappaa on se, että ne kierrättävät noita samoja ideoita, jotka on jo nähty. Kuitenkaan omalla listallani ei yllä ole varsinaisesti mitään "nostalgiapelejä" tyyliin Super Mario Brosit Duke Nukemia lukuunottamatta, vaan olen edelleen sitämieltä, että ne ovat pelattavuudeltaan, juoneltaan ja ominaisuuksiltaan yhä huipputasoa.
