Foorumiarkisto

Harry Potter And The Order Of Phoenix

Arvostellaanpas tämä uusin Potter-raina. jonka kävin tänä iltana katsastamassa.

Harry Potter ja Feeniksin Kiltahan on viides kirja Potter-sarjassa. Ja myös pisin tähän mennessä, 1050 sivullaan. Uusin Potter lähentelee myös varmaan tuhatta sivua. No ei siitä enempää. Siirrytään arvosteluun.

1050 sivun takia tätä kirjaa oli varmasti vaikeaa soveltaa elokuvaksi. Itse odotin suoranaista katastrofia. En kuitenkaan pettynyt, vaikka elokuvassa olikin eroavaisuuksia kirjaa kohden. Pimento oli säätänyt sellaisia asetuksia jota kirjassa ei esiinny ja tapahtumissa oli eroavaisuuksia kirjaan paljonkin. Elokuvassa oli myös paljon enemmän mustaa huumoria edellisiin verrattuna, joka on hyvä, kun elokuva itsessään on synkkä. Eniten minua ihmetytti miksi ihmeessä elokuvaan oli lisätty oppilas, jota ei esiinny kirjassa. Olisin hankkinut tilalle Mundungus Fletcherin. Erikoistehosteet olivat todella hienoja.

Elokuvassa edetään melko nopealla vauhdilla tilanteesta toiseen. No, se on selvää, kun aikaa on rajallisesti. Tässä elokuvassa siinä on sentään onnistuttu hyvin. Toisin kuin edellisissä, joissa se itseä häiritsi.

Omasta mielestäni tämä elokuva on parhain Potter-Elokuvista. Ei se täydellinen ole, mutta selvästi parhain tähän mennessä. Antaisin elokuvalle neljä tähteä.

Omasta mielestäni tämä elokuva on parhain Potter-Elokuvista. Ei se täydellinen ole, mutta selvästi parhain tähän mennessä. Antaisin elokuvalle neljä tähteä.

Ja pyh, omasta mielestäni tämä oli paskin Potter-leffa, kirjoihin nähden.

"DeadManWalking" kirjoitti:

Omasta mielestäni tämä elokuva on parhain Potter-Elokuvista. Ei se täydellinen ole, mutta selvästi parhain tähän mennessä. Antaisin elokuvalle neljä tähteä.

Ja pyh, omasta mielestäni tämä oli paskin Potter-leffa, kirjoihin nähden.

Leffa oli toki hyvä, mutta kirjan kanssa sillä on oikeasti hyvin vähän tekemistä.
No, mites mahdutatkaan 1050 sivua pariin tuntiin?
Hyvä leffa, mutta sitä ei voi verrata kirjaan.

Ja tämä 7:s Potter on aivan tajuttoman hyvä; olen 3 päivän aikana lukenut n. 400 sivua.

Silent Hill

Piru että oli hyvä elokuva. Sellainen ihanan kumma, lopetus vain jätti liikaa miettimisen varaan. Voin hyvillä mielin suositella tätä kaikille jotka tykkäävät tälläisistä ihanan kummista kauhuleffoista, ja kaikille joita Silent Hill peli on vetänyt puoleensa useamman kerran.

Sainpa vihdoin katsotuksi Twin Peaks: Fire Walk with Me -pätkän.
Leffahan on eräänlainen esiosa tv-sarjalle ja se käsittelee pääasiassa Laura Palmerin elämän viimeisen viikon kaikkineen yliluonnollisineen sekoiluineen.
Verrattuna tv-sarjaan tämä runsas parituntinen leffa on asteen verran synkempi ja Lynchille ominaista hauskaa outoutta on vähemmän, toki tämän herran työksi tunnistaa, siitä ei ole pelkoa.
Hyvin tämä valottaa tv-sarjaa edeltäviä tapahtumia ja on siksi sarjan ystäville ehdoton tsekattava. Ne jotka eivät sarjasta juurikaan välittäneet, välittävät tästä pätkästä vielä vähemmän.

Spindelmanin kolmannet seikkailut tuli myös katsottua. Tuttua huttua hyvässä ja pahassa. Liian pitkä, Venom oli laimea, Harry Osbourne oli laimea. Huumori toimi, samoin osa toimintakohtauksista. Kyllä tämän yhden kerran katsoo, aivot narikkaan -luokkaa.

Batman Begins

Juoni:
Bruce Wayne muuntautuu Batmaniksi pitkän taipaleen jälkeen. Hänen suurin pelkonsa on lepakot, kuten odottaa saattaa ja eikä pelkoa vähennä se tosiasia, että hänen vanhempansa on murhattu. Gotham City kaupunkia johtaa Falcone niminen mafiamies, eikä kaupungin kaduilla ole turvallista. Rachel, Brucen vanha ystävätär.. sekä Gordon, poliisipäällikkö, tuntuvat olevan ainoita viranomaisia joita ei ole lahjottu Falconen toimesta. Taustalla häärii vielä Tohtori Crane, paremmin tunnetaan nimellä Scarecrow. Batman, tai siis Bruce Wayne palaa "pieneltä" reissultaan siis Gothamiin ja pikku hiljaa valmistelee itsestäänsä Batmania. Hän haluaa pelotella rikollisia omalla pelollaan ja onnistuukin siinä vallan mainiosti.

Omat mietteet:
Itse olen ollut koko elämäni Batman-fani, joten tunnearvoa löytyy tämänkin kohdalla. Elokuvissa en käynyt katsomassa jostakin syystä ja katsoin vasta DVD:ltä ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten. Tämä elokuva oli mielestäni lähinnä valmistautumista seuraaviin jatko-osiin, jossa jo Jokerikin häärii yhdessä Harvey Dentin kanssa, sekä onhan mukana vielä Scarecrowkin. Burton/Schumacher sarjan paras tekele oli ehdottomasti ensimmäinen Batman, kiitos Jokerin ja sen synkkyyden jonka Burton osasi luoda. Nyt näyttäisi siltä, että Nolanistakin löytyy Batman-ohjaaja.. hän osaa tuoda synkkyyden myös hyvin esille. Luulen, että tällä kertaa me näemme sen todellisen Jokerin, sen joka ei ole pelkkä humoristi, vaan täysi psykopaatti.

.. Tunnearvon takia en halua antaa Marilyneitä, vaan arvostelen Number 23 seuraavaksi.

Number 23

Juoni:Carrey esittää koirarankkuria, jonka elämä tuntuu olevan hieman omituista ja tylsää. Hänellä on poika ja vaimo. Eräänä päivänä vaimo löytää kirjan nimeltä: Number 23 ja Carreyn esittämä henkilö samaistuu kirjan päähenkilöön ja loppu onkin sitten liiallista spoilausta..

Omat mietteet:
Nojoo, alku oli ehkä yksi paskimpia mitä olen tsiikannu vähään aikaan. Sitten tarina saatiin rullaavasti käyntiin ja elokuvasta tuli paikoitellen jopa mielenkiintoinen. Tekemällä tehdyt käänteet huvittivat hieman, mutta ei se häirinnyt liikaa. Suosittelen elokuvaa kokemuksena, laadusta en osaa sanoa mitään. Carrey näyttelemässä ei-komediaa on vähän outo juttu minulle, jostakin syystä

Carrey näyttelemässä ei-komediaa on vähän outo juttu minulle, jostakin syystä

Carrey näyttelemässä ei-komediaa on kuin vanhempien rakastelu: nekin voivat sitä tehdä mutta ei sitä pidä katsoa.

"DeadManWalking" kirjoitti:

Carrey näyttelemässä ei-komediaa on vähän outo juttu minulle, jostakin syystä

Carrey näyttelemässä ei-komediaa on kuin vanhempien rakastelu: nekin voivat sitä tehdä mutta ei sitä pidä katsoa.

Niin, mutta toisaalta Carrey on katsomisen arvoinen ei-komedioissa. Teit väärän vertauksen sinänsä, parempi olisi ollut: Carreyn ei-komedian katsominen on yhtä outoa mutta mahdollista kuin se, että Sillanpää suutelisi naista.

"Nodachi" kirjoitti:
Requiem for a Dream

Rakkautta, huumeita, epätoivoa, synkkyyttä, masennusta... loistava elokuva, jota en tosin katsoisi ihan heti uudestaan. Sen verran masentava se on. Harvoin elokuvat ovat pysäyttäneet, mutta tämä oli poikkeustapaus. Suosittelen kaikille.

Juuri äsken katsoin tämän ja aikamoinen tekele on kyseessä. Tämä on ehkä ainut elokuva, jonka aikana en nauranut kertaakaan. Oli kyseessä sitten kuinka synkkä ja ahdistava leffa, niin ainahan jokaisessa on ainakin yksi kohta, missä naurahtaa, muttei tässä.

Requiem for a Dream on vaikuttava kuvaus addiktioista ja oman elämän hallinnan täydellisestä menettämisestä. Se on niin synkkä ja ahdistava, että välillä meinaa pää räjähtää, muttei sitä voi olla katsomatta.

****½

"PapaShango" kirjoitti:
Nyt näyttäisi siltä, että Nolanistakin löytyy Batman-ohjaaja.. hän osaa tuoda synkkyyden myös hyvin esille.

Täytyy kyllä olla eri mieltä. Tai ainakin sain sen käsityksen tekstistäsi, että pidit leffasta. Makunsa kullakin, mutta ainakin minun makuuni kyseinen tekele oli surkein Batman-leffa ja yleisestikin elokuvana surkein pitkään aikaan. Näin sen ollessani intissä, joten siitä on jo jonkin aikaa, mutta sen verran muistikuvaa elokuvasta on, että leffa hyppi pirun nopeasti paikasta toiseen ja siihen yritettiin sisällyttää ihan liikaa kaikkea. Kaiken kaikkiaan elokuvasta jäi todella tyhjä, mutta sekava olo. Pidän erittäin paljon Batman-sarjan leffoista, myös Batman & Robinista vaikkei se mikään mestariteos olekaan, mutta Batman Begins oli kyllä sellaista kuraa, että sitä en aio kyllä ikinä edes ladata koneelleni.

Aikalailla jakaa kyllä mielipiteitä tuo Batman Begins. Itse olen sen kannalla, että se on kaikkien aikojen paras Batman leffa, tai no Jokeri Batmanin jälkeen. Tai no en tiedä, siinä toisessa batmanissakin kun on hohtoa.

Kuitenkin pointti on se, että tuo Begins on hyvä leffa. Sen hienous on juurikin siinä, että se on modernilla tavalla näyttävä leffa, mutta silti uskollinen vanhemmille Batmaneille. Ja ennenkaikkea elokuvan viehätys on siinä, että se on uskottava, siinä annetaan pätevä tarina Batmanin kyvyille ja pahikset ovat myös realistisia. Vanhoissa Batmaneissa kun on aina ollut se ongelma, että ne hahmot ovat hiukan liian lapsellisia ja näin se uskottavuus kärsii.

Batman Begins oli omalla tavallaan ihan hyvä elokuva, mutta toisaalta taas ei ollut. Pahikset olivat paperia, mutta ei mikään ihme, sillä paperia ne ovat olleet myös sarjakuvissa. Toisaalta taas oli hyvä, ettei Batmania heti laitettu kohtaamaan näitä tunnetuimpia pahiksia. Vanhoissa bätmäneissä, etenkin kakkosessa, jota pidän kaikista parhaimpana, pistettiin näitä hahmoja aika tavalla uuteen uskoon, joten saa nähdä, mitä he saavat aikaan tähän Dark Knightiin. Sinänsä pelottavaa ajatella joku muu kuin Nicholson jokerina, sen verran hyvä ja mieleenjäävä hän oli.

Itse odotan tällähetkellä tulevaa Hitman-elokuvaa, sillä ainakin huhujen mukaan kässäri olisi ollut kovaa kamaa ja uskollinen pelisarjalle. Saa nähdä, miten se toimii elokuvana, mutta sen aion kyllä käydä ihan teatterissa katsastamassa. (JOS se nyt edes suomeen tulee...?)

"Riveni" kirjoitti:
Itse odotan tällähetkellä tulevaa Hitman-elokuvaa, sillä ainakin huhujen mukaan kässäri olisi ollut kovaa kamaa ja uskollinen pelisarjalle.

Niin odottaa moni muukin Hitman-pelejä pelannut henkilö. Näyttelijäksihän piti tulla Vin Diesel, mutta joidenkin ongelmien takia hänelle annettiin potkut ja tilalle tuli joku muu (sry, en muista nimeä). Ja pahan virheen tekevät, jos eivät tuo Suomeen tuota elokuvaa.

"Tzei-em" kirjoitti:

"PapaShango" kirjoitti:
Nyt näyttäisi siltä, että Nolanistakin löytyy Batman-ohjaaja.. hän osaa tuoda synkkyyden myös hyvin esille.

Täytyy kyllä olla eri mieltä. Tai ainakin sain sen käsityksen tekstistäsi, että pidit leffasta. Makunsa kullakin, mutta ainakin minun makuuni kyseinen tekele oli surkein Batman-leffa ja yleisestikin elokuvana surkein pitkään aikaan. Näin sen ollessani intissä, joten siitä on jo jonkin aikaa, mutta sen verran muistikuvaa elokuvasta on, että leffa hyppi pirun nopeasti paikasta toiseen ja siihen yritettiin sisällyttää ihan liikaa kaikkea. Kaiken kaikkiaan elokuvasta jäi todella tyhjä, mutta sekava olo. Pidän erittäin paljon Batman-sarjan leffoista, myös Batman & Robinista vaikkei se mikään mestariteos olekaan, mutta Batman Begins oli kyllä sellaista kuraa, että sitä en aio kyllä ikinä edes ladata koneelleni.

Joo, Begins jakaa mielipiteitä. Tunnearvoltaan 'ensimmäinen' Batman ('89) on paras, mutta pidän kyllä parhaimpana teoksena noin muuten Beginsia. Todellakin hyvä, että viholliset olivat 'tylsiä', mutta se tuokin lisämaustetta seuraavaan elokuvaan jossa Ledger on Jokerina ja olen aika varma, että onnistuu siinä hyvin. Nämä Batmanit noudattaa noita tummia Dark Knight-sarjakuvamaisia piirteitä ja se on hyvä. En halua nähdä Nicholsonin ja Romeron kaltaista jokeria enää toistamiseen, vaan tällä kertaa haluan nähdä sen tumman ja aidon psykopaattijokerin. Tunnearvoltaan Batman ja Robin on myös hyv..loistavaa viihdettä, vaikkakin muuten ehkä aika kuraa. Forever taas nyt oli vielä jonkunlainen.

Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että Nolan työskentelee tuon Dark Knightin ison budjetin (noin 150 miljoonaa dollaria) tuomien rajoitusten kanssa. Se tarkoittaa, että leffan pitää olla PG-13, mikä taas tarkoittaa, että se ei saa sisältää juurikaan verta tai muuten väkivaltaa, jonka MPAA voi ahtaassa maailmassaan tulkita liian raa'aksi. (You know, ihmisiä saa ampua vaikka satoja, kunhan he eivät vuoda verta.)

Silti, itsekin odotan marginaalisella innolla uutta Jokeria. Nicholsonin Jokerin kanssa ei kannata kilpailla, joten hahmon voi vetää aivan hyvin täysin toiseen suuntaan ja perustaa se enemmän Dark Knight Returnsiin ja ensimmäisiin Batman-sarjakuviin, joissa Jokeri esiintyi silloin joskus 70 vuotta sitten.

Muutenkin leffarintamalla näkyisi olevan paljon mielenkiintoista tulossa:
[list][*:3flx6oy2]Stardust julkaistiin viime perjantaina... näytti kusevan box officessa, mutta ihmisten reaktiot ovat olleet erittäin positiivisia. Toivottavasti tämä ei vaikuta tuleviin Gaiman-adaptaatioihin. (Coraline on seuraava)[/*:m:3flx6oy2]
[*:3flx6oy2]Beowulf. Onko Angelina Jolie koskaan tehnyt yhtään hyvää elokuvaa? Ei tule yhtään mieleen... Robert Zemeckis on ollut ohjaajana lähinnä 'iffy'. Pari hyvää leffaa ja paljon epämääräistä sontaa. Polar Express? Hirvittävää kuraa. Toisaalta, mainittakoon jälleen Neil Gaiman, joka käsikirjoitti tämän Roger Avaryn (mm. Pulp Fiction) kanssa.[/*:m:3flx6oy2]
[*:3flx6oy2]My Name is Bruce. Tämä käväisi jo IMDb:n TOP 250:ssä, vaikka sitä ei ole vielä edes julkaistu. Bruce Campbellin fanit eivät kyllä anna itsestään tässä suhteessa kovin hyvää kuvaa... Silti, leffan idea on mielenkiintoinen ja vaikka leffan taso ei ehkä olekaan paras mahdollinen, niin se on varmasti erittäin viihdyttävä[/*:m:3flx6oy2]
[*:3flx6oy2]Alice. Tämä perustuu siis American McGee's Alice -nimiseen tietokonepeliin... En ole osa sitä alakulttuuria, joten en tiedä kuinka suosittu se on, mutta henk. koht. sanoisin, että vaikka pelin toteutus ei mielestäni ole aivan paras mahdollinen, niin sen idea on todella mielenkiintoinen. Tässäkin on tietenkin se mahdollisuus, että ihmiset rikkovat sen. Ohjaaja on ohjannut lähinnä musiikkivideoita, mikä ei yleensä lupaa hyvää ja Sarah Michelle Gelleriin pätee sama kuin Jolieen... ei yhtään hyvää elokuvaa. (Lisähuomiona todettakoon, että The Air I Breathe kuulostaa hyvältä, mutta en ole sitä nähnyt.)[/*:m:3flx6oy2][/list:u:3flx6oy2]

Eiköhän noista joku onnistu...

Nyt kattelin pari elokuvaa taas tänään, eli Pirates Of The Caribbean - Kuolleen miehen kirstu (?) sekä Crank.

POTC oli ihan mielenkiintoinen tapaus, sillä en muista ykkösosasta juuri mitään, enkä olekaan sitä lähes kokonaan edes katsonut. Nyt kakkosen katselin ja ihan menevä pätkä.. ei siinä mitään. Ihan hyvä, että on jäänyt näitä "suuria" elokuvia joskus katsomatta niin voi aina tylsinä päivinä nauttia ja yllättyä positiivisesti. Komediaa riitti ja se on hyvä..

Crank oli myös loistokas. Mies, jonka syke ei saa laskea liian alhaiseksi tai muuten mies kuolee = nerokasta. Loistava action-pätkä, joka vetää kaiken yliampuvaksi ja mikäs siinä, hemmetin huumorintäytteinen pätkä. Näitä lisää!

Jees, sain tiedon että 300 on toimitettu onnistuneesti minulle kotiin,,, ongelma on vain siinä että en pääse sitä katsomaan vielä f'n kolmeen viikkoon. Fuk te sit sanoi pappa kun poliisin tappoi.

Tuli jokunen aika sitten katsottua ne Tähtien Sodan ensimmäiset osat. Pimeän uhka oli ihan kiva leffa, mutta surkea lisä TS-jatkumoon. Kloonien hyökkäys oli tylsä, ja muutoinkin vähän kolho. Ehdottomasti paras kolmikosta oli Sithin Kosto. Sithin kosto oli loistava, siinä oli kaikkea. Siis ihan kirjaimellisesti kaikkea. Kaikkea sitä mitä koko trilogiasta olisi pitänyt löytyä. Se kaikki oli tungettu pariin tuntiin. Hyviä ideoita oli vaikka kuinka, ja itseasiassa liikaa. Siinä kun kahdessa ensimmäisessä annettiin liikaa aikaa täysin tyhjänpäiväisille juonenkäänteille, käsiteltiin kolmannessa vähän kaikkea pinnallisesti. Kehuja pitää antaa juonella jolla Anakin saatiin käännytettyä pahaksi. Mutta pitikö jo puolen tunin sisässä kääntää sekin perslealleen. Jos Darth olisi syntynyt ensimmäisessä elokuvassa, ja yrittänyt tappaa vaimonsa viimeisessä, olisi asiat hyvin, mutta ei näin.

"Hyrkanos" kirjoitti:
Tuli jokunen aika sitten katsottua ne Tähtien Sodan ensimmäiset osat. Pimeän uhka oli ihan kiva leffa, mutta surkea lisä TS-jatkumoon. Kloonien hyökkäys oli tylsä, ja muutoinkin vähän kolho. Ehdottomasti paras kolmikosta oli Sithin Kosto. Sithin kosto oli loistava, siinä oli kaikkea. Siis ihan kirjaimellisesti kaikkea. Kaikkea sitä mitä koko trilogiasta olisi pitänyt löytyä. Se kaikki oli tungettu pariin tuntiin. Hyviä ideoita oli vaikka kuinka, ja itseasiassa liikaa. Siinä kun kahdessa ensimmäisessä annettiin liikaa aikaa täysin tyhjänpäiväisille juonenkäänteille, käsiteltiin kolmannessa vähän kaikkea pinnallisesti. Kehuja pitää antaa juonella jolla Anakin saatiin käännytettyä pahaksi. Mutta pitikö jo puolen tunin sisässä kääntää sekin perslealleen. Jos Darth olisi syntynyt ensimmäisessä elokuvassa, ja yrittänyt tappaa vaimonsa viimeisessä, olisi asiat hyvin, mutta ei näin.

Itse katsoin pitkästä aikaa DVD:ltäni alkuperäiset SW't. Loistava saaga, ei voi muuta sanoa. Uusista en ala sanomaan sen kummempia, ehkä ne kaksi ekaa olivat vähän lasten elokuvia, kun taas Sithin kostossa oli jo jotain pahuuden hohtoakin. Pidän jokaisesta SW-elokuvasta tasavertaisesti tosin, joten en ala enempää kommentoimaan.

Kirjoitetaanpas pikkanen arvostelu juuri katsomastani elokuvasta viime vuosikymmeneltä.

Fargo tuli katsottua ja aika jännä leffahan se oli. Samalla aivan järjettömän hauska kaikessa sairuudessaan, mutta myös vakava ja koskettava. Prison Breakista tutuksi tullutta Peter Stormarea (Abruzzia) oli mielenkiintoista nähdä ensimmäistä kertaa elokuvassa ja vieläpä näinkin humoristisena hahmona. Steve Buscemi veti tyypillisen "paskan puhuja" -roolinsa hyvin eikä noissa muissakaan valittamista ollut. Leffa löytyy IMDB:n listalta 110 parhaan joukosta enkä pistäisi pahakseni vaikka se muutaman sijan tuosta nousisikin.

Tällaista tällä kertaa.

Kaikki sitten katsovat ensi viikolla Kill Billit, jotka ovat IMO maailman parhaimpia elokuvia.

En ole ikinä kokenut samanlaista fiilistä, kun katsoin Kill Billit DVD:ltä..

Elokuvan nimi: - Driven

Elokuva: - Elokuva sijoittuu pääosissa formulakisailuun.

Päänäyttelijät: - Sylvester Stallone, Burt Reynolds, Kip Pardue & Don Carmody

Muuta: - Driven elokuva on siis 2001 julkaistu. Elokuva sijoittuu formulakisailuun, jossa entinen rallikuski Joe Tanto hälytetään auttamaan nuorta tulevaisuuden formulakuskia, Jimmy Bly:tä. Elokuva on todella hyvä paketti kokonaisuudessaan, joten suosittelen katsomaan.

^Toivottavasti toi oli huono läppä.

Juuri äsken sain katsottua David Lynchin muutaman vuoden takaisen Mulholland Driven, ja olihan kokemus. Elokuvataidetta parhaimmillaan: visuaalisesti tyylikäs, mainiot näyttelijäsuoritukset, lynchmäinen outous ja yleinen häröys.
Leukaa tulee keräiltyä edelleen lattian pinnasta, koska lopetus ei selkeyttänyt yhtään mitään, päinvastoin: päässä pyörii joukko kysymyksiä siitä mitä elokuvassa edes oikeasti tapahtui. Mainio elokuvakokemus, paino "kokemuksella".

Uudestaan on katottava lähiaikoina, kesällä katsottu Lynchin Blue Velvet pitäisi myös uudestaan katsella.

Etsikääpä jostain edullisesti Eraserheadin dvd, niin saatte lämmintä kättä kourakaupalla.

Ganes = Ihan skitso panoleffa. Toki sen katsominen maksaa vain kympin, ja parhaassa tapauksessa rahat voi vaatia takaisin lippuluukulta, jos oikein ilkeäksi ryhtyy, mutta sitä lähe kahta tuntia et koskaan tule saamaan takaisin.

Jay Shermanin sanoin; It Stinks!

Katsoin tuossa äsken pitkän pitkän tauon jälkeen Aleksanterin ja on vähän negatiivisia ja positiivisia ajatuksia leffasta. Elokuvahan siis kertoo luonnollisesti Aleksanteri suuresta, hänen elämästään ja kuolemastaan. Otetaan vaikka ne hyvät puolet ensin: Kerronta on varsin onnistunut. untuvikkokin saa tämän leffan perusteella melko hyvän kuvan Aleksanterista, sillä tämä elokuva käy hänen elämänsä läpi aloittaen siitä pienestä unelmoivasta pojasta, josta kasvoi yksi historian merkittävin ja suurin kuningas ja valloittaja. Juoni kulkee kronologisesti eteenpäin, mutta ne pienet aikahyppelyt ovat kyllä melko hienosti laitettu tähän. Leffa keskittyy nimenomaan niihin merkittävimpiin historiallisiin tapahtumiin, mitä Aleksanteri suuri sai aikaiseksi, eli Persian, Egyptin ja Intian valloitukset ja niitä seuranneet muutokset. Aleksanterin unelma oli yhdistää kansakunnat, jonka seurauksena hänen valtava kunnianhimonsa päätyy lopulta hänen kohtalokseen. Taistelut ovat hienoja, dialogit hämmentäviä mutta kiehtovia, ja tarinan kasvattelu on toteutettu kerrassaan upeasti, aina valloituksista Aleksanterin kuolemaan asti.

Ja ne huonot puolet, tai oikeastaan vaan se yksi huono puoli: Tämä leffa kestää lähes 3 tuntia. Tämän kaltainen elokuva kyllä vaatiikin melko pitkän ajan toimiakseen, mutta välillä tempo meinaa olla niin laahaava että se käy jo tylsäksi. Mikäli tuota tempoa oltaisiin saatu hiukan nopeammaksi ja sisältöä vähän enemmän, niin tämä olisi täydellinen elokuva. Kuitenkin, kun Anthony Hopkins on viimein sanonut elokuvan viimeiset sanat ja lopputekstit tulevat ruutuun tyylikkään leffamusiikin saattelemana, niin mielen valtaa väistämättä sellainen jännä tunne, että tämähän oli erittäin tyhjentävä kokemus. Ne huonot puolet siis muuttuvat melko merkityksettömiksi lopussa. Hyvin eeppinen elokuva siis kyseessä, joka ansaitsee kyllä melko korkeat pisteet. Suosittelen kaikille joita historia kiinnostaa, onhan tämä aika sivistäväkin leffa, vaikka tämä historian kulku onkin tuotu esille luultavasti todellisuudesta poikkeavalla ja suurentelevalla tavalla. Eiköhän sellaiset neljä tähteä viidestä mene tälle.

Maameren tarinat (ゲド戦記, Gedo Senki)
Japani 2006
Ohjaus: Goro Miyazaki
Tuottajat: Toshio Suzuki, Tomoko Ishii
Käsikirjoitus: Goro Miyazaki, Keiko Niwa, (Ursula K. Le Guin)
Musiikki: Tamiya Terashima
Äänet: mm. Bunta Sugawara, Junichi Okada, Aoi Teshima, Jun Fubuki

Maameren tarinat on Ghiblin toinen eeppinen soturisaaga. Ensimmäinen samantyyppinen tarina on Mononoke Hime vuodelta 1997, jota vielä toistaiseksi ei ole julkaistu Suomessa. Toinen elokuvia yhdistävä tekijä on se, etteivät ne ole mitään lastenelokuvia, väkivaltaisuuden (mitä tosin kummassakaan ei ole yhtään liikaa) ja rankkojen aiheiden takia.

Miyazaki-nuorempaa ei sinänsä saisi heti verrata isäänsä, mutta toisaalta on pakko, sillä ilman isän mestariteoksia ei olisi poikaakaan kokeilemassa siipiään animaatio-ohjaajana. Le Guinin kirjasarjasta olisi pitänyt tehdä elokuva jo 80-luvulla isä-Miyazakin ohjaamana, mutta kirjailija ei myöntänyt ohjaukseen lupaa. Nyt kun lupa myönnettiin, oli Hayao toisen projektin, Liikkuva Linnan kimpussa, ja isän vastusteluista huolimatta poika tarttui suureen haasteeseen. Ja visuaalisuutta lukuunottamatta huomaa, ettei kyseessä ole Hayao Miyazakin elokuva, sillä hänen omaleimaiset teemansa loistavat poissaolollaan - valitettavasti.

Elokuva alkaa, kun Maameren saarilla ilmasto ja elämä alkavat käyttäytyä kummallisesti. Tavallisesti säyseinä olentoina pidetyt lohikäärmeet taistelevat toisiaan vastaan, mereltä nousee myrskyjä, sato on huono ja karjaa kuolee. Päähenkilö, Prinssi Arren murhaa isänsä ja pakenee isän maaginen miekka mukanaan. Hän kohtaa vaeltavan arkkimaagin Gedin, joka tunnetaan paremmin nimellä Varpushaukka. Kaksikko matkaa kohti Hortin kaupunkia, jossa Ged kaaokseen syytä etsiessään esittelee Arrenille kaupungin julmuutta: yhteiskunta horjuu, huumeriippuvaiset katulapset vaeltavat kaduilla ja orjakauppa käy. Teemojen kehittely on alussa mielenkiintoista ja elokuva käynnistyy hyvin. Muutamien selkkausten jälkeen parivaljakko hakeutuu Gedin vanhan ystävän, entisen noidan Tenarin maatilalle, jossa Arren tapaa toistamiseen orjakauppiailta pelastamansa tytön, Therrun.

Tämän jälkeen juoni alkaa hieman huojua, eikä käänteistä aina saa oikein selvää. Ged saa selville että maailman epätasapainon syy onkin kuolemattomuutta tavoittelevan Cob-velhon (josta ainakaan minä en saanut selkoa oliko kyseessä velho vai noita...) avaama portti elämän ja kuoleman välille. Tarinan asetelmat ovat eeppiset ja niistä saisi aikaiseksi oikein mainion tarinan, mutta tässä käy vähän samalla tavalla kuin kotoisen Kalevalaa ja kung-fu'ta yhdistäneen Jadesoturi -eepoksen kanssa: hahmot jäävät hieman ontoiksi ja suurieleinen musiikki ei tunnu istuvan elokuvaan sitten millään. (No, näitä elokuvia ei kannata vertailla, joten jätetään vertailu tähän.)

Loppuratkaisukin on melko laimeasti toteutettu, jossa toistuu tämä ongelma pahvinmakuisesta eeppisyydestä - komea musiikki pauhaa, mutta sekään ei saa tapahtumia dramaattisiksi, vaikka niiden pitäisi olla sitä. Vaikka kyseessä ei olekaan lastenelokuva, syyllistyy se loppua kohden vähän liiankin alleviivaavaan selitykseen elämän ja kuoleman kysymyksistä. Käsittääkseni Le Guinin pohdinnat kirjoissa menivät jo korkeamman luokan filosofian puolelle (hän pohti mm. anarkismia, feminismiä, Vietnamin sotaa ja ihmisen raadollisuutta kirjallisuutensa kautta), että toisaalta ehkä niinkään monimutkaisia mietintöjä ei olisi tarvinnut sisällyttää, mutta jos olisi ollut jotain siltä väliltä. Myös mm. Arrenin motiivit isänsä murhaan jäävät epäselviksi (vaikka hän yhdessä vaiheessa kertookin, ettei ymmärrä miksi teki sen) ja sitä, miksi juuri lohikäärmeiden väliset taistelut nostattavat myrskyjä ja katovuosia.

Visuaalisesti elokuva taas on loistava. Ja kauniihin maisemiin Tamiya Terashiman musiikki sopiikin - joka itse asiassa on varsin hyvää ja kestää vertailua Ghiblin hovisäveltäjän Joe Hisaishin komeisiin sävellyksiin. Käsityönä animoitu elokuva onkin jossain määrin lämminhenkisemmän näköinen kuin uudemmat Ghibli-elokuvat, sillä en huomannut valkokankaalta yhtään tietokonetehostetta. Vaikka tietokoneellakin luotuja maisemia ei Ghiblin tapauksessa voi missään nimessä sanoa kliinisiksi, on tässä kuitenkin jotain parempaa mitä Liikkuva Linnan kuvituksessa, vaikka se huikeaa olikin. Hortin kaupunki on pikkutarkasti piirretty, kun taas suuret niittymaisemat on tyylin mukaisesti maalattu hieman pelkistetymmin. Eli ainakaan yhdessä asiassa tämä elokuva ei petä.

Puutteistaan huolimatta kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kelvoton tekele. Vaikka se onkin pienoinen pettymys verrattaessa muihin Suomeen tuotuihin Ghibli-teoksiin, on se kuitenkin ihan kelvollinen animaatio ja peittoaa mm. Disneyn nykyiset tekeleet täysin - jos nyt halutaan verrata. Myös kun otetaan huomioon, että Goro-poika ei ole käsittääkseni saanut minkäänlaista koulutusta elokuvaohjauksen saralta, vaan on oppinut kaiken isältään, ei lopputulos ole mikään erityisen huono. Varsinkin kun lähtökohdat olivat niin kunniahimoiset. Eikä siinäkään oikein olisi järkeä, että poika tekee täysin samanlaisen elokuvan kuin mitä isä olisi tehnyt. Se mikä tosin jäi hieman mietityttämään, oli se, että elokuvassa oli harvinaisen selkeä asettelu hyvän ja pahan välillä, kun yleensä Ghibli-elokuvissa tällaista erottelua ei ole. Myös huumorin puute harmittaa, sillä vaikka Hayaon elokuvat eivät ole mitään komedioita, on niissä kuitenkin hillittyä mutta hauskaa tilannekomiikkaa. Tämän elokuvan hahmot ovat taas kovin totisia, eikä huumoria pysty repimään kuin korkeintaan muutamasta kohtauksesta.

Maameren tarinat ei ole yhtä uskomaton kuin Henkien kätkemä tai Liikkuva linna, eikä se ole yhtä hellyttävä ja lämminhenkisen lapsellinen kuin Naapurini Totoro tai Kikin lähettipalvelu, vaan se on aavistuksen laimeahko ja kaksijakoinen mutta loppujen lopuksi ihan kelvollinen fantasiaseikkailu, eikä minusta yhtään ylipitkä vaikka se lähenteleekin pituudeltaan kahta tuntia. Toivoa sopii, että poika oppii vielä ja pystyy jatkamaan Studio Ghiblin perinnettä, sillä vaikka kyseessä onkin ihan kelvollinen debyytti, ei näillä lahjoilla kovinkaan pitkälle pötkitä...

***/*****

"Hyrkanos" kirjoitti:
Ganes = Ihan skitso panoleffa. Toki sen katsominen maksaa vain kympin, ja parhaassa tapauksessa rahat voi vaatia takaisin lippuluukulta, jos oikein ilkeäksi ryhtyy, mutta sitä lähe kahta tuntia et koskaan tule saamaan takaisin.

Jay Shermanin sanoin; It Stinks!

Ja musiikkikin aika perseestä loppujen lopuksi.

Elokuvaa en ole kyllä vielä katsonut.

- Pitäis uusin Halloween ja Postal-elokuva katsastaa seuraaviksi. Postal on ilmeisesti jo ilmestynyt, mutta Halloweenista ei ole tarkempaa tietoa.

Postal vaikuttaa ainakin trailerin perusteella häpeilemättömältä ja yliampuvalta, aivan kuten pelikin.
Ja onhan Uwe Boll paskaohjaajien kuningas, eli lähtökohdat todellakin kunnossa elokuvan suhteen.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Postal vaikuttaa ainakin trailerin perusteella häpeilemättömältä ja yliampuvalta, aivan kuten pelikin.
Ja onhan Uwe Boll paskaohjaajien kuningas, eli lähtökohdat todellakin kunnossa elokuvan suhteen.

Totta. Kerrankin Uwen paskuus voi kantaa hedelmää, vai miten sitä sanotaankaan.

Halloween onkin mielenkiintoinen kysymysmerkki, kun en kyseisen ohjaajan aikaisempia mättöjä ole nähnyt.

Death Proof oli kaamea pettymys. Se yritti jäljitellä Reservoir Dogsin täydellistä paskapuhe-dialogia, muttei onnistunut siinä... ne henkilöt tuntui jotenkin epäaidoilta, näyttelemällä näytellyiltä, jotka olivat olevinaan cooleja, mutteivat oikesti sitä olleet.

Tähän se mielestäni kaatui.

Savetkaa mut. Tiedättekö sen leffan Dodgeball eli Boltsit pelissä, niin löytyiskö teiltä sitä biisiä mikä tulee siinä kohtaa kun se Ice menee yrittää iskee sitä muijaa, ni tulee se biisi mis siin kuuluu jotai hornyy tai jtn.

Joo sekava viesti.

"finlay" kirjoitti:
Death Proof oli kaamea pettymys. Se yritti jäljitellä Reservoir Dogsin täydellistä paskapuhe-dialogia, muttei onnistunut siinä... ne henkilöt tuntui jotenkin epäaidoilta, näyttelemällä näytellyiltä, jotka olivat olevinaan cooleja, mutteivat oikesti sitä olleet.

Tähän se mielestäni kaatui.

Oliskohan ihan tarkoituksella jopa huonoja hahmoja ja ylinäyttelemistä roskaelokuvia kunnioittaen tehdyssä elokuvassa...

"The Goldberg" kirjoitti:

"finlay" kirjoitti:
Death Proof oli kaamea pettymys. Se yritti jäljitellä Reservoir Dogsin täydellistä paskapuhe-dialogia, muttei onnistunut siinä... ne henkilöt tuntui jotenkin epäaidoilta, näyttelemällä näytellyiltä, jotka olivat olevinaan cooleja, mutteivat oikesti sitä olleet.

Tähän se mielestäni kaatui.

Oliskohan ihan tarkoituksella jopa huonoja hahmoja ja ylinäyttelemistä roskaelokuvia kunnioittaen tehdyssä elokuvassa...

No mutta eikö tarkoituksella huonosti tehty ole silti huonosti tehty?

Eihän se niin mene, sillä tarkoituksella huonosti tehty tarkoittaa sitä, että se on tehty hyvin huonoksi. Ei siis hyvin huonoksi, vaan hienosti huonoksi, jolloin se ei ole enää oikeasti paska, vaan hyvällä tavalla paska. Tiedostamattomasti tai epätarkoituksellisen huonosti tehty elokuva on sitten huonolla tavalla huono.

"Mitähän mä muuten aina hölötän, sekin on jännä!"

"The Goldberg" kirjoitti:

"finlay" kirjoitti:
Death Proof oli kaamea pettymys. Se yritti jäljitellä Reservoir Dogsin täydellistä paskapuhe-dialogia, muttei onnistunut siinä... ne henkilöt tuntui jotenkin epäaidoilta, näyttelemällä näytellyiltä, jotka olivat olevinaan cooleja, mutteivat oikesti sitä olleet.

Tähän se mielestäni kaatui.

Oliskohan ihan tarkoituksella jopa huonoja hahmoja ja ylinäyttelemistä roskaelokuvia kunnioittaen tehdyssä elokuvassa...

Kyllä tuo idea tuli selväksi jo alkumetreillä (tarkemmin sanottuna ennen leffan katsomista), mutta ne eivät vaan tuntuneet "hyvällä tavalla" huonoilta.

Poikkeuksena Kurt Russell, joka oli itse asiassa niin hyvä, että sai minut puolelleen koko leffan ajaksi. Mitähän se sitten kertoo muiden hahmojen onnistuneisuudesta? tai minusta ihmisenä...

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Eihän se niin mene, sillä tarkoituksella huonosti tehty tarkoittaa sitä, että se on tehty hyvin huonoksi.

Noinhan sitä halutaan aina uskotella, mutta todelisuudessa huono on huono. Jos se on tarkoituksellista, se on jotakuinkin sama kuin kertoisi katsojan olevan idiootti.

"Hyrkanos" kirjoitti:

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Eihän se niin mene, sillä tarkoituksella huonosti tehty tarkoittaa sitä, että se on tehty hyvin huonoksi.

Noinhan sitä halutaan aina uskotella, mutta todelisuudessa huono on huono. Jos se on tarkoituksellista, se on jotakuinkin sama kuin kertoisi katsojan olevan idiootti.

Ei, se kertoo että katsoja on joko fiksu tai idiootti. Toiset tajuaa sen, toiset ei.

Mutta eikö tarkoituksella tehty huono elokuva voi silti olla oikeasti huono? Ja en nyt siis puhu Death Proofista, vaan ylipäätänsä...

Mikä siinä on niin hienoa, kun vedetään homma överiksi?

No siinähän se onkin, jos sen osaa tehdä oikein, niin silloin sen homman on tehnyt hyvin huonosti. Huonostikin voidaan siis tehdä. En ole Death Proofia nähnyt, joten en siitä sitten osaa sanoa, mutta Tarantinon tuntien homman pitäisi olla hanskassa.

Näin viikonloppuna elokuvan Inside Man. Tiesin elokuvasta etukäteen vain pari asiaa: Se kertoo pankkiryöstöstä, siinä pakotetaan panttivangit ottamaan vaatteen pois, ja laittamaan haalarit ja maskit päälleen ja pääosassa on Clive Owen. Myöhemmin selvisi, että sitä tähdittävät myös Denzel Washington, Jodie Foster ja Christopher Plummer.

Ensin ajattelin, että katotaan nyt huvin vuoksi, en uskonut, että pankkiryöstö elokuvasta voi saada enää mitään uutta irti, koska olen nähnyt sellaisia niin monta. Elokuvan juoni oli kuitenkin yllättävän mielenkiintoinen. Siinä on mielenkiintoiset henkilöhahmot, siinä tapahtuu muutakin kuin pelkkä pankkiryöstö, ja mukaan on nerokkaasti saatu syvällisempääkin sanomaa. Replat ok, ja näyttelijäkaarti hyvä. Eikä edes ollut siirappia mukana. (pettymys )
Loppujen lopuksi koko ryöstö on erittäin nerokkaasti suunniteltu, ja elokuva muutenkin hyvä. Toimintaakin löytyy, mutta valitettavasti ei auto takaa- ajokohtauksia, eikä räjähdyksiä. (ainakaan muistaakseni) Suosittelen toiminta elokuvien ystäville. Negatiivista: tiettyjä asioita olisi voinut vielä enemmän syvennellä (en sano tarkemmin, koska ne liittyvät juoneen.), ja poliisin toiminnan realistisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Tietysti kaikkea ei tarvitse, eikä pidäkään katsoa vakavana ja mutruhuulisena. Tämän elokuvan yksi vahvuus kenties on, ettei tiedä pitäisikö juttuub suhtautua negatiivisesti vai positiivisesti. Ja jännitys säilyy loppuun asti.

Kokonaisarvosanani elokuvalle: 4/5

Aresin postittama Blade Runner tuli tuossa viikko sitten katsastettua ja ihan kiva leffa oli. Ei ehkä kuitenkaan juonellisesti kaiken kuulemani hehkutuksen arvoinen, mutta onpahan tuokin klassikko nyt sitten nähty. Tosin en tiedä kuinka radikaalisti tämä Director's Cut eroaa alkuperäisestä leikkauksesta, joten täytyisi kaiketi sekin katsella ennen kuin hakkaa mielipiteensä kiveen.
Taiteellisesta näkökulmasta oli kyllä helvetin tyylikäs leffa, kasari yhdistettynä lähitulevaisuuteen toimi niin pirun hienosti, tuosta näkökulmasta kyllä täyden kympin leffa, juoneltaan ja tapahtumiltaan korkeintaan seiskan luokkaa.

Edellä jo keskustelua herättäneen Tarantinon Death Proofin katsoin myös ja oli kyllä pettymys. Ei nyt varsinaisesti huono elokuva, mutta hirveän tylsä.
Ja toki, pastissi se oli 70-luvun roskaleffoista, mutta pastissistakin voidaan tehdä oikeasti kiinnostava ja hyvä elokuva kuten Quentin itse osoitti Kill Billin ensimmäisellä osalla. Elokuvan hyviksi puoliksi voidaan laskea Kurt Russell karismoineen(luonnollisesti!) ja Burt Reynoldsin viiksiä henkivät takaa-ajo -kohtaukset. Muuten leffa oli innotonta dialogia(innottomuus johtui varmasti pitkälti karismattomista naisnäyttelijöistä jotka suurimman osan leffan puheesta tuottivat), kolari ja törmäys, innotonta dialogia, kolari ja törmäys...
Alkupuoliskon kolarista nousee tältä suunnalta gore-peukut pystyyn, lihamyllymeininkiä toden totta.
Yhteenvetona todettakoon seuraavaa: ensimmäinen Tarantino-leffa jonka aikana toivoin pätkän jo loppuvan.

Tällä hetkellä tuntuisi olevan yksi leffa ylitse kaiken kiinnostavuudessaan, nimittäin mestari Lynchin Inland Empire, pakko nähdä.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Aresin postittama Blade Runner tuli tuossa viikko sitten katsastettua ja ihan kiva leffa oli. Ei ehkä kuitenkaan juonellisesti kaiken kuulemani hehkutuksen arvoinen, mutta onpahan tuokin klassikko nyt sitten nähty. Tosin en tiedä kuinka radikaalisti tämä Director's Cut eroaa alkuperäisestä leikkauksesta, joten täytyisi kaiketi sekin katsella ennen kuin hakkaa mielipiteensä kiveen.
Taiteellisesta näkökulmasta oli kyllä h**vetin tyylikäs leffa, kasari yhdistettynä lähitulevaisuuteen toimi niin pirun hienosti, tuosta näkökulmasta kyllä täyden kympin leffa, juoneltaan ja tapahtumiltaan korkeintaan seiskan luokkaa.

Uh, kiitos kun muistutit Blade Runnerin olemassa olon. Todella mahtava idea kertakaikkiaan. Kaikkihan alkoi, kun kaverini hommas joskus tarha-ikäisenä Blade Runner pelin (pakko saada jostain se) ja jo pelkästään peli vaikutti niin uskomattoman tehokkaalta, mystiseltä. Pitääpä jostain hommata käsiini tuo elokuvakin ja katsastaa se, kun viime katsomastakin on niin paljon aikaa.

Tänään voisi muutenkin keskittyä elokuviin. Täällä Pohjantähden alla olisi mielenkiintoinen katsottava ja sehän on yksi parhaista kotimaisista elokuvista mitä on tehty. Ihmettelen jos ette ole sitä nähnyt, sillä siinä yhdistyy realismi, huumori ja raakuus :p. Muutenkin Koskelan suku on merkittävä asia suomalaisessa fiktio-kerronnassa (onhan se Tuntemattomassa Sotilaassakin yksi pääelementeistä).

Pasolinin Saló - Sodoman 120 päivää tuli katsottua, aikalailla maineensa veroinen leffa kaikessa häiriintyneisyydessään ja vastenmielisyydessään.
Juonihan menee suunnilleen niin, että neljä vaikutusvaltaista(ja fasistia) vanhempaa miestä kaappaavat 9 poikaa ja 9 tyttöä syrjäiselle kartanolle, ainoana tarkoituksenaan tyydyttää lapsilauman avulla seksuaalisia perversioitaan. Fasismin vastainen elokuva harvinaisen kärjistetyllä ja graafisella tavalla, hidastempoinen(samat kuviot toistuvat läpi elokuvan), mutta silti katsomisenarvoinen, jos ei muuten niin pelkästään kulttistatuksensa takia.

Tähän väliin on pakko kehua Clint Eastwood pakettia Isiemme Liput/Kirjeitä Iwo Jimalta. Leffathan kertovat Jenkkien hyökkäyksestä Iwo Jiman saarelle. Isiemme Liput kertovat tarinan jenkkien näkökulmasta ja Kirjeitä Iwo Jimasta japanilaisten näkökulmasta.

Katsoin ensin tuon Isiemme Liput leffan ja se oli ihan mukava pätkä. Tosin välillä vähän sekava, muttei se kauheasti haitannut, sillä kyllä kaiken tajusi viimeistään kun oli katsonut molemmat leffat. En kylläkään pahemmin pitänyt kiertue jutusta, joka leffassa oli (tajuatte jos olette nähneet leffan tai katsotte sen joskus tulevaisuudessa). Isiemme Lipuille antaisin varmaankin 3/5 tähteä.

Mutta sitten laitoin Kirjeitä Iwo Jimaan dvd-soittimeen ja istahdin katsomaan sitä. Ja se oli niin helvetin upeaa! Eastwood osaa ohjaajan työn kunnioitettavan hyvin. Leffan tarina oli hieno ja muutenkin kyseessä on yksi parhaista leffoista mitä olen nähnyt. Leffa täydensi hienosti Isiemme Liput -leffaa, ja selvitti muutaman kohdan joka oli jäänyt hieman epäselväksi IL:n jälkeen. Kirjeitä Iwo Jimasta on mestariteos, joka ansaitsee viisi tähteä viidestä. Hieno leffa. Suosittelen.

Molemmat leffat kannattaa toki katsoa, sillä ne täydentävät toisiaan loistavasti. Kannattaa varmaankin aloittaa Isiemme Liput -leffasta. Ainakin luulen se tuntuu paremmalta kokemukselta niin päin.

Noniin, aikaa Hitman Movien ensiesitykseen on vajaat 3 viikkoa. Odotukset ovat jo tässä vaiheessa huikeat, sillä Hitman-pelit ovat todella loistavia ja nyt jos elokuva pettää niin siitä tulee sanomista.

Hitmanmovie.com:ssa väitetään Suomen ensi-illan olevan 30. päivä tätä kuuta, mutta eipäs olekaan. Kiitos niiden jotka möhlivät aikataulujen kanssa.

Ja traileria katsoin vähän oudolla silmällä sillä miksi niinkin outoon persoonaan kuin 47 pitää laittaa joku helvetin tyttökaveri? Hollywood-leffat ovat juuri tällaisia. (Ei naisia - ei rahaa)

E: Elokuvan traileri

"Tebacka" kirjoitti:
Noniin, aikaa Hitman Movien ensiesitykseen on vajaat 3 viikkoa. Odotukset ovat jo tässä vaiheessa huikeat, sillä Hitman-pelit ovat todella loistavia ja nyt jos elokuva pettää niin siitä tulee sanomista.

Hitmanmovie.com:ssa väitetään Suomen ensi-illan olevan 30. päivä tätä kuuta, mutta eipäs olekaan. Kiitos niiden jotka möhlivät aikataulujen kanssa.

Ja traileria katsoin vähän oudolla silmällä sillä miksi niinkin outoon persoonaan kuin 47 pitää laittaa joku h**vetin tyttökaveri? Hollywood-leffat ovat juuri tällaisia. (Ei naisia - ei rahaa)

Mitä paskaa?
Sen tiedän, että Hitman on eliitti; hän toimii yksin ja on hiljainen, huomaamaton ja tappava. Jos nyt tuosta tehdään hollywood-rape-off niin voi jumankauta. Itse en elokuvalta juuri tuollaisista syistä johtuen odota yhtään mitään.

Odotuksia Hitman -leffan kohdalla ei nosta sekään, että Timothy Olyphant on pääosassa. Die Hard 4.0 osoitti, ettei kehitystä ole miehen kohdalla juurikaan tapahtunut, vaan kyseessä on se sama puupökkelö kuin Deadwoodissakin.

Mene ja tiedä sitten. Ei luulisi neliseiskan roolin olevan ylivoimainen kellekään.

Hoh, ainakin kaikkien nettiin vuotaneen kässärin lukeneiden mielestä kyseessä on loistava ja uskollinen elokuva. Ja mikö tuohon naiseen tulee, niin miten se eroaa vaikkapa 47:an ja Mei-Lingin suhteesta, joka oli sivuroolissa kahdessa ensimmäisessä pelissä.

Itselläni on suhteellisen kovat odotukset, sillä pökkelö-Olyphant on juuri loistava valinta rooliin, ainakin paljon parempi kuin ehdotetut Jason "One-Role" Statham ja Vin Diesel. Ja jos juoni on niin hyvä kuin sen lukeneet hehkuttavat, niin tämä voi olla jopa vuoden paras elokuva. Toki pettymyksiäkin tulee, kuten hyvältä vaikuttanut 300-elokuva, joka raiskasi sarjakuvan perusidean turhilla ja lisätyillä Queen-Gorgo kohtauksilla.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Postal vaikuttaa ainakin trailerin perusteella häpeilemättömältä ja yliampuvalta, aivan kuten pelikin.
Ja onhan Uwe Boll paskaohjaajien kuningas, eli lähtökohdat todellakin kunnossa elokuvan suhteen.

Ja tämän ohjaajan taidot huomioon ottaen, saatatte löytää minut ranteet auki, jahka Far Cry- elokuvan ensi-ilta koittaa. Ja jos Boll jatkaa pelielokuvien tekoa näin laadukkaalla linjalla, saattaa hänetkin löytää ranteet auki lipputulojen julkitulluttua.

Ja tähän Hitman- leffaan otan kantaa. Jos tämä elokuva kusee, löydätte minut tällä kertaa epäiltynä Xavier Gensin murhaepäiltynä huostaan otettuna.

Kahtelin just sitten vihdoin tuon Rob Zombien tekemän Halloween-uusintapläjäyksen. Ilman sen kummempia spoilereita kerron, että elokuva kertoo Michael Myersista lapsesta murhahetkiin saakka, tosin teini-Michael jää tällä kertaa pois elokuvasta. Ihan kivasti tulee ruumita ja Zombie näyttää nämä raakuudet melkein kaikki. Sekä tutun ihanan lapsitähden, aikaisemmista Halloweeneista se pikkuinen tyttö, tissit näkyvät. Michaelista on tehty isokokoisempi kuin alkuperäisestä, joka tuo jännää lisävaloa tähän pätkään. Toisaalta, tästä elokuvasta ei saa sellaisia viboja kuin alkuperäisestä. Hahmo ei jäisi pelkästään tämän elokuvan jälkeen elämään legendana, joten sinänsä aika heikohko suoritus Zombielta.. etenkin ärsytti ne tietyt kohdat jotka voi tunnistaa myös alkuperäisestä.

+ Raakuus on kovempaa kuin alkup.
+ Michael Myers
+ Tissit
- Ei jää elämään legendana
- Näyttelijät eivät olleet kummoisia