Foorumiarkisto

Noniin nyt on Star Wars nähty, ihan hyvä elokuva oli. Pistän spoiler tageihin vaikka ei spoilaa:

Spoiler

Loppu on ''legendaarinen''. Nyt spoilaa, alkoi kyllä naurattamaan:

Lapsi: Oh, master Skywalker, they're already inside. What shall we do??

Anakinin valomiekka: Bzzzt!

(Lainattu Jannulta VP:stä).

"Shocka" kirjoitti:
Noniin nyt on Star Wars nähty, ihan hyvä elokuva oli.

Itse olen nähnyt Episode 3:sen 6 kertaa, ehdottomasti paras SW-elokuva. Evan McGregor näytteli jälleen aivan loistavan roolin Obi-Wanina.

Katsottiin tuossa äidinkielen tunnilla Stephen Kingin kirjaan perustuva leffa, The Body, Stand By Me. Vuodelta '86, en usko että mikään kovin kummoisen budjetin pätkä. Ihan kelvollinen, jaksoi katsoa kokonaan. Leffan juonihan on sellainen, että 12 vuotiaitten poikien muodostaman jengin, Gordien (Wil Wheaton), Teddyn (Corey Feldman), Chrisin (River Phoenix) ja Vernin (Jerry O Connell), ikätoveri on saanut kolmen päivän eksyksissä harhailun jälkeen surmansa, ilmeisesti junaan törmättyään. Kaverukset lähtevät etsimään ruumista jalan, ja kohtaavat monia vaikeitakin esteitä matkansa varrella. Pahin on kuitenkin vielä edessä, sillä perille päästyään he törmäävät paikalliseen, Acen (Kiefer Sutherland) johtamaan, pahisjengiin. Nähdään varsin intensiivinen kinailu siitä, kuka vie ruumiin pois ja pääsee telkkariin, kunnes Gordien aseella tekemällä päätöksellä ruumis jää paikoilleen.

Hyviä näyttelijäsuorituksia löytyy muutama, kirkkaimpana ehdottomasti yhden lempinäyttelijöistäni, Kiefer Sutherlandin gangsteri rooli. Miestä on ulkonäön perusteella aika vaikea havaita samaksi mieheksi, kuin 24:n Jack Bauer, mutta kyllä hänet toki tunnistaa. Myös River Phoenix vetää hyvisjengin johtajan, Chrisin roolin vähintään kohtuullisesti, tosin ehkä vähän liian siirappisesti. Kolmantena jäi mieleen Corey Feldman, joka esittää kahjon, isänsä mielisairaalaan menettäneen, nuorukaisen roolin ihan hyvin. Päähenkilö Gordieta näyttelevä Wil Wheaton vaikuttaa varsin keskinkertaiselta lapsinäyttelijältä, kolmetoista tusinassa luokkaa. Idiootti-Verniä esittävä Jerry O'Connell on paikkapaikoin ihan hauska, mutta esittää välillä roolinsa vähän yli.

Kaikilla päähenkilöillä (pl. Ace) on omat ongelmansa: Gordie on menettänyt neljä kuukautta sitten autokolarissa lahjakkaan jalkapalloilija isoveljensä, ja on jäänyt todella vähälle huomiolle vanhempiensa osalta. Chris on huonosta perheestä ja taipuvainen pikkurötöksiin, ja Teddyn isä on hullu. Vernillä on lähinnä maallisia ongelmia, hän on hukannut pennipurkkinsa.

Kelpo leffa kumminkin, ***.

Stand By Me:n Kiefer Sutherland: http://www.americanphoto.co.jp/pages/eiga/SU/Previews/Plans-22272.jpg

24:n Kiefer Sutherland: http://www.smh.com.au/ffximage/2004/12/20/kiefersutherland_narrowweb__200x308.jpg

Nojoo. Tarkemmin katsottuna, onhan niissä melko paljon samaa näköä.

"Lutkus" kirjoitti:
Ainahan tällaiset listaukset herättävät närää, joten tuskin tuokaan kaikkia miellyttää. Toki sinne olisi mahtunut muitakin legendaarisia elokuvia ja taasen parin valinta pistää hieman miettimään. Muunmuassa Jackie Chanin tähdittämä jatko-osa Drunken Masterille on ehkä hiukan erikoinen valinta. Hyvä kungfuleffa, muttajuu. Kaikkiaan 33 leffaa noista on nähtynä, joten edessä on vielä pitkä taival muutamien harvinaisuuksien suhteen.

Kyllä aiheutta närää...
[list=1][*:2vkh66ck]Tämän vuosituhannen parhaat elokuvat ovat tuon mukaan Finding Nemo (helvetin tylsä leffa, paitsi, jos sattuu nauttimaan ison sinisen ruudun katselemisesta, tosin kaikki eivät asu meren rannalla), City of God (ihan hyvä leffa, mutta epäilisin, että ei nyt parhaita tällä vuosituhannella tehtyjä) ja LotRit... (joista minun ei kai tarvitse enää sanoa mitään). Missä Big Fish tai Eternal Sunshine of the Spotless Mind, jotka pieksevät nämä mennen tullen? Eivätkä varmaan ole edes ainoat. Nuo valinnat osoittavat mielestäni enemmän sitä, että listan tekijä on pyrkinyt esittämään jotain tiettyä roolia, kuin sitä, että hän olisi valinnut oikeasti leffoja, joista pitää.
[/*:m:2vkh66ck]
[*:2vkh66ck]Barry Lyndon on hyvä leffa, mutta onko se muka parempi kuin Shining, Full Metal Jacket tai Clockwork Orange? Mielestäni ei. Tuo on tietenkin subjektiivista, mutta haiskahtaa siltä, että tuo on valittu tarkoitushakuisesti.
[/*:m:2vkh66ck]
[*:2vkh66ck]Kuten Butt-Kiss jo mainitsi, Drunken Master II:n tyyliset leffat, The Fly pisti pahasti silmään... Jälleen tarkoitushakuista. "Katsokaa millainen kansanmies minä olen, vaikka minulla olisikin tällä listalla 40 leffaa, jotka on nähnyt alle 100 ihmistä koko maailmassa."
[/*:m:2vkh66ck]
[*:2vkh66ck]E.T. Miten joku voi pitää E.T.tä noin hyvänä leffana?[/*:m:2vkh66ck][/list:o:2vkh66ck]

Okei, lisääkin valittamista olisi ollut, mutta tuo saa riittää.

Yleisesti, lista näyttää aivan liikaa siltä, että se on tehty (kuten jo sanoin) tarkoitushakuisesti. Tekijä on halunnut esitellä elokuvien tuntemustaan, 'normaaliuttaan' ja taiteen arvostustaan ja on sillä tavalla päätynyt tekemään epämääräisen sillisalaatin. Okei, oma makuni ei aina ole hienostunein mahdollinen, mutta pyrkisin kyllä mielelläni pois tuollaisesta listasta.

Jotain rajaa.

"Ikuinen pilkunviilaaja" kirjoitti:
ehdottomasti paras SW-elokuva

Mitä? Miten tällaista voi väittää? Alkuperäiset episodit ottavat kyllä voiton kotiin. Ep. III on sitten näistä uusista kyllä paras.

"Ares" kirjoitti:
Barry Lyndon on hyvä leffa, mutta onko se muka parempi kuin Shining, Full Metal Jacket tai Clockwork Orange?

Ei. Tuo ärsytti minua eniten Lotrin ohella (yllättävää). Ja kyllä, minä ainakin olen sitä mieltä että tuossa on lähinnä yritetty löytää elokuvia jotka mahdollisimman harva on nähnyt. Kuten vaikka tuon Kubrickin kanssa: kaikki ovat nähneet Hohdon, useimmat Full Metal Jacketin ja Kellopeliappelsiinin. Mutta loppupeleissä ei kovinkaan moni Barry Lyndonia...
Ärsyttävä tyyppi, ärsyttävä lista.

EDIT: Testit-topic: Ares = Jedi master....oh the irony. Good times.

"Vilkku" kirjoitti:

"Ikuinen pilkunviilaaja" kirjoitti:
ehdottomasti paras SW-elokuva

Mitä? Miten tällaista voi väittää? Alkuperäiset episodit ottavat kyllä voiton kotiin. Ep. III on sitten näistä uusista kyllä paras.

Tässä oli sitä jotain.....tunnetta. Hieno elokuva kerrassaan, tosin tiesi jo alussa että tulee surullinen loppu. Sad.

"wesnt" kirjoitti:
EDIT: Testit-topic: Ares = Jedi master....oh the irony. Good times.

Onko se hauskaa, että sain tuosta varmaan elinikäisiä traumoja, joiden takia herään varmasti usein yöllä kirkuen...

Hmm.. Kai se oikeastaan on...

Katsoin viime yönä The Incrediblesin. Yllätti positiivisesti. Tavallaan leffa oli hyvin tarkasti sitä mitä siltä odottaisikin. Hyvin ennalta-arvattava siinä mielessä. Loppu oli aika antiklimaattinen ja leffa oli todella väkivaltainen lasten elokuvaksi. Kuolemia tuntui olevan aika monta, vaikka yhtään raatoa ei näytettykään (yhtä kauan kuolleena ollutta luurankoa lukuunottamatta).

Miksi pahis kokee tunnontuskia oltuaan osallisena tusinan tai enemmän ihmisen kuolemaan, kun uhri onkin äkkiä lapsi?

Ei mitään hirvittävän vakavasti otettavaa. Supersankarit olivat aika huonosti suunniteltuja (esim. perhe oli aika lähellä Ihmenelosia, mitähän Marvelilla on asiasta pidetty...). Kai se kuitenkin menettelee.

Tämä ansaitsee ehdottomasti oman topicin. Omasta mielestäni paras oli Episodi III ja pohjanoteeraus Episodi I. Anakin ( Hayden Christensen ) oli aivan mainio Episodi Kolmosessa ja Natalie Portman ja Ewan McGregor. Huumoriakin oli alussa mutta sitten loppua myötä kävi vakavammaksi. Jännitys nousi huomattavasti loppua kohti. En kyllä vieläkään ymmärrä sitä juttua että oliko Padme kuolemassa ennen kuin Anakin liittyi Sitheihin? Senhän takia hän liittyi niihin. Periaatteessa hölmöä eetä Episodit menivät sikinsokin mutta Lucas halusi kuulemma tehdä näistä Ensimmäisistä hienompia kuin Episodeista 4,5,6.

Parempi oli kuin LOTR.

Ettäkö mitä mieltä olen kyseisestä trilogiasta? Toki se vanha kunnon alkuperäinen trilogia oli parempi kuin tämä nykyinen.

Alkuperäinen menee ohi siinä mielessä, että sen juoni ja tapahtumat ovat ikäänkuin syvempiä. Parissa vuosikymmenessä Star Warsista kasvoi myytti ja ehkäpä oli Lucasilta virhe odottaa osien I-III tekoa niin kauan. Mutta minkäs teet kun tekniikka oli 80-luvulla vielä niin kehittymätöntä.

Nähtyäni Episode I:n vuosia sitten, kirosin Lucasta kuinka hän oli onnistunut pilaamaan hienon elokuvan. Pikkupoika räjäyttää Kauppaliiton aluksen, Jar Jar Binks etc. Ainoa hyvä elokuvassa oli hieno lopputaistelu, josta kiitokset ansaitsee valomiekkailun mestari Darth Maul. Sitten episodi II:n nähtyä trilogia oli kääntynyt selvästi parempaan suuntaan.

Toki Lucas sai uuteen trilogiaan jotain hyvääkin, nimittäin digitaalisen Yodan kakkososaa varten. Tyranuksen ja Yodan valomiekkailu oli enemmän kuin koominen. Olisin kyllä kuvitellut Yodan pelkkää Voimaa käyttäväksi jedimestariksi, mutta käyhän se näinkin.

Cannesin elokuvajuhlilla Lucas sanoi Episodi III:n olevan Bushin vastainen elokuva, joka kertoo siitä miten demokratia vähitellen suistuu diktatuuriin. Mielenkiintoista kyllä, onkohan Bush seuraava Palpatine sitten?

"Razorman" kirjoitti:
Ettäkö mitä mieltä olen kyseisestä trilogiasta? Toki se vanha kunnon alkuperäinen trilogia oli parempi kuin tämä nykyinen.

Alkuperäinen menee ohi siinä mielessä, että sen juoni ja tapahtumat ovat ikäänkuin syvempiä. Parissa vuosikymmenessä Star Warsista kasvoi myytti ja ehkäpä oli Lucasilta virhe odottaa osien I-III tekoa niin kauan. Mutta minkäs teet kun tekniikka oli 80-luvulla vielä niin kehittymätöntä.

Niille jotka nakivat ne vanhat episodit uutena pitavat varmasti niita hienompana kuin naita uusia. Verratkaapa Yodaa nyt ja silloin, kumpi on hienompi. Kylla kannatti odottaa.

"myrkkymara" kirjoitti:
Tämä ansaitsee ehdottomasti oman topicin.

Vähän myöhässä vaan...

"Hyppynen" kirjoitti:

"myrkkymara" kirjoitti:
Tämä ansaitsee ehdottomasti oman topicin.

Vähän myöhässä vaan...

Sithi on sitten kostanut.

Täytyy sanoa, että helposti tämä uuden trilogian paras osa oli. Toimintaa riitti ja juonta vietiin eteenpäin(välillä liiankin nopealla tempolla).
Dookun mutilointi oli kyllä varsin tyylikäs ja kohtaus toi mieleen Jedin Paluun lopun.
Ainoa asia mikä elokuvassa suuremmin häiritsi oli tapa jolla Anakin kääntyi sithiksi, tai oikeastaan se kuinka helposti hän teki sen lopullisen päätöksen. Parin minuutin agitaatiopuhe ja kaveri on valmis listimään kaikki, pikkulapsista vanhoihin mummuihin.
Vader vs. Kenobi oli myös näkemisen arvoista valosapeli-tomintaa ja kun tietää miten kaikki päättyy tämän kaksikon osalta seuraavassa osassa, niin fiilis oli varsin korkealla.
Ei missään nimessä pettymys(ainakaan suuri), vaikkakin Vaderia legendaarisessa outfitissään olisikin katsellut hieman pidemmän aikaa. Kuitenkin jonkinlaista syvyyttä saatiin Vaderin hahmoon ja lopussa kävi jopa sääliksi tätä hyvinkin surullista hahmoa.

Dialogi oli paikoitelllen kökköä, mutta toiminta ja yleinen tunnelma, kun tiesi mitä tuleman pitää, paikkasivat em. mainittua ongelmaa varsin hyvin.

Mainio leffa.

Nyt täytyisi vaan saada käsiinsä Episodit 4-6 ja äkkiä.

Joo eli nyt on sitten Star Wars 3:kin tultu nähtyä.
Oli aika odotusteni mukainen elokuva. Tietysti se latisti tunnelmaa, että tiesi melkein kokoajan mitä tulee missäkin tapahtumaan. Mutta Star Wars faninia ei se minua haitannut.
Itse elokuva oli hieno ja siihen oli mielestäni saatu sopivasti myös huumoria. Erikoistehosteet olivat todella mahtavia. Ehdottomasti paras uuden trilogian Star Wars.

Arvosanaksi antaisin **** -tähteä.

Huhhuijaa.. Tämä teksti saattaa spoilata.

Tulihan se katsottua ja olen aivan SW-huumassa. Ylivoimaisesti paras näistä uusista, mutta ei yllä vanhojen tasolle aivan.

Christensen oli selvästi parempi kuin edellisessä. Kokonaisuutena leffa oli erittäin erittäin synkkä ja surullinenkin.

Ja ehdottomasti plussaa on se, että Jar Jaria ei näykynyt kuin muutamassa kohdassa ja hän ei ehtinyt suutakaan avata onneksi. Wookiet oli mukava lisä (Minä pidän niistä elukoista) ja Yoda jaksoi jälleen näyttää taitojaan.

Valomiekkataistelut olivat jälleen hyviä. Hmm.. Pitäisikö toisen kerran käydä katsomassa?

Annan tässä jokaiselle SW:lle arvosanan:

I - ****
II - ****
III - **** 1/2
IV - *****-
V - *****
VI - *****-

Koska minulla ei ole puoli kahden aikaan yöllä parempaakaan tekemistä, niin valitetaanpa.

1.) Miksi kaikkien boksien tekijät ovat idiootteja? Viittaan siis niihin bokseihin, joissa on 2/3/jne eri elokuvaa samassa pakkauksessa.. Kenen neronleimaus oli esimerkiksi yhdistää Moulin Rouge ja Day After Tomorrow samaan lootaan...voiko siinä olla taustalla mitään järkevää ajattelua? Kukaan ei voi olettaa että näillä kahdella leffalla olisi tarpeeksi yhteistä katsojakuntaa, joten ehkä tuossa haetaan jotain "somethin' for all"-näkökulmaa...mutta silti. Ärsyttävää, olisin Moulin Rougen voinutkin ostaa DVD:lle, mutta en kyllä maksa puolikastakaan senttiä jostain Day After Tomorrow'sta.

2.) Miksi niin moni Mel Gibsonin leffoista liittyy tavalla tai toisella - yleensä saarnaavalla tavalla - uskontoon? Katsoin viikonloppuna taas The Patriotin ja Signsin, jotka molemmat ovat enemmän tai vähemmän rivien välistä luettavaa jeesustelua. Passion of the Christia ei varmaankaan tarvitse edes mainita.

3.) Miksi kukaan IKINÄ päästi Tom Greenin lähellekään kameraa? Se mies ei yksinkertaisesti voi olla kenenkään mielestä edes etäisesti hauska. Katsoin viikonloppuna Road Tripin, ja muuten keskinkertaisen teen movien pilasi kyllä jollain aivan uskomattomalla tavalla Green. Ampukaa se mies! Green on yksinkertaisesti niin epähauska että voin fyysisesti pahoin. Argh.

No jaa, nuo olivat oikeastaan retorisia kysymyksiä joihin en edes odota vastausta (kuten jo mainitsinkin, ei ole parempaakaan tekemistä juuri nyt), halusin vain tuoda elokuvamaailman suurimmat vääryydet tietoonne.
Tietysti suurimpiin vääryyksiin olisi voinut liittää myös jotain pientä Sormusten herrasta tai Padmen kuolemasta, mutta luulen että olen ne maininnut jossain aikaisemminkin - ehkä.

"wesnt" kirjoitti:
1.) Miksi kaikkien boksien tekijät ovat idiootteja? Viittaan siis niihin bokseihin, joissa on 2/3/jne eri elokuvaa samassa pakkauksessa.. Kenen neronleimaus oli esimerkiksi yhdistää Moulin Rouge ja Day After Tomorrow samaan lootaan...voiko siinä olla taustalla mitään järkevää ajattelua?

Day After Tomorrowin pakkomyyminen. Itsekin ihmettelin asiaa kun paikallisessa pAnttilassa silmiinin osui tuplapakkauksia joissa oli ainakin viisi eri elokuvaa lykätty samaan pakettiin DAT:in kanssa. Eikä yhdelläkään elokuvalla ollut mielestäni mitään tekemistä DAT:in kanssa, X-Men mahdollisesti lähimpänä mutta aika hakemista sekin on.

"Silly Cow" kirjoitti:
Day After Tomorrowin pakkomyyminen. Itsekin ihmettelin asiaa kun paikallisessa pAnttilassa silmiinin osui tuplapakkauksia joissa oli ainakin viisi eri elokuvaa lykätty samaan pakettiin DAT:in kanssa. Eikä yhdelläkään elokuvalla ollut mielestäni mitään tekemistä DAT:in kanssa, X-Men mahdollisesti lähimpänä mutta aika hakemista sekin on.

Tuosta DATista en tiedä, mutta CDonissa tungetaan kaiken mukana I, Robot, kuten varmaan jo jossain vaiheessa valitinkin. Toinen vaihtoehto oli kai Garfield. Molemmat innostavat tosissaan...

Tuon I, Robotin kuitenkin hankin, koska Alien tuli halvemmaksi ostaa I, Robotin kanssa kuin ilman (CDonissa 6,95 Twinpakista). Se mitä en tuossa ymmärrä on se, että I, Robotkin oli kohtalainen hitti. Kuvitteleeko joku jossain markkinaosastolla myyvänsä jotain sälää kuten Alien, tällaisen ison hitin varjolla ja siten jotenkin huijaavansa kuluttajia?

Myös Day After Tomorrow oli hitti, Garfield oli selkeästi tuottava leffa... Markkinointipuolella ei leffoista tajuta kuin lukuja, joten enpä yhtään ihmettelisi...

Toisaalta, näin kombinatorisesti, miten nuo parit voidaan valita mitenkään järkevästi? Alien vs. Predator & Moulin Rouge... Mikäs siinä, minulta löytyy molemmat, mutta saatan hyvinkin olla ainut tällä planeetalla (ja todennäköisesti syystäkin). Minun takiani tuollaista paria tuskin kannattaa tehdä. Näin jossain tosin Alien/Aliens -pakkauksen, joka olisi voinut kiinnostaa moniakin.

EDIT: Vielä sellainen huomio, että esim. CDonissa, mistä noita saa jostain syystä todella halvalla, voisi periaatteessa tehdä noita hankintoja, mutta koska valikoima on surkea ja jokainen marginaalisesti hyvä leffa on onnistuttu yhdistämään johonkin toiseen leffaan, joka ei ole niin hyvä, ja noita parituksia on hyvin rajoitetusti, niin tällainen paatunut leffafanikaan (joka pisti suurimman osan viidensadan stipendistään eilen leffoihin), ei löydä kovin paljoa hankittavaa. Käsittääkseni suurin osa leffoista kuitenkin myydään harrastajille tai keräilijöille. Satunnaisesti DVDeitä ostelevia on kai aika vähän. Tietenkin satunnaisia ostajia on helpoin huijata tuollaisella Twinpakilla...

Sitten tilastot... Minä en ainakaan ole nähnyt missään Alienia hintaan 6,95 tai vähemmän, joten ostin sen sitten siitä huolimatta, että ei sen 'kumppani' juuri kiinnostanut. Tilastoissa kaikki kaltaiseni sitten näkyvät myös henkilöinä, jotka ovat ostaneet I, Robotin ja markkinoijat voivat olla tyytyväisiä, koska joku turha B-leffa 70-luvulta menestyy I, Robotin rinnalla.

Rock Star oli kyllä todella mainio leffa. Kunnon rock´n´roll meininkiä \,,/

"Thunder" kirjoitti:
Rock Star oli kyllä todella mainio leffa. Kunnon rock´n´roll meininkiä \,,/

Pitäis kyllä tsekata tuo leffa. On ollu jo pidemmän aikaa suunnitelmissa, mutta en ole saanut itsestäni sen vertaa irti että olisin sen itselleni hommannut.
Sama pätee myös Spinal Tapiin.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Sama pätee myös Spinal Tapiin.

Spinal Tap on ... ööö ... Noh, kyllä se kannattaa katsoa. Sehän on kuvattu täysin dokumentin näköiseksi ja myös rakennettu samalla tavalla. Spinal Tapin historia menee ehkä överiksi monessa kohtaa, mutta eipä sillä väliä. Tuosta kannattaa hommata DVD... niitä saanee melko halvalla (jossain oli 5,95) ja siinä olevat extrat ovat mukava lisä leffaan. Poistetut kohtaukset ovat about yhtä pitkä pätkä kuin itse elokuva ja suurimmaksi osaksi melkein samaa tasoa. Extroissa on myös musavideoita ja uusi mockumentary bändin jäsenten nykytilasta.

Ilta-Sanomissa luki että Star Warssista olisi tulossa seitsemäs osa. Se keskittyisi 100 vuotta ennen episodi 1 aikaan ja sen pääosassa esiintyisi Yoda.

Järkevää. Tosin, eikös Lucas kehunut tekevänsä jonkinlaisia Star Wars tv-sarjoja? Odotellaan nyt vaan sitten sitä überboksia missä on kaikki Star Warsit ja monta tuntia extroja.

Rantinpas huvikseni jälleen Star Warsista.

IMDBn Top 50 Sci-fi-leffojen kärki on Star Wars IV - The New Hope ja Star Wars V - Empire Strikes Back. Tässä on pienehkö ongelma. Kumpikaan leffoista ei ole sci-fiä.

"Miten niin? Nehän ovat futuristisia ja niissä on kaikenlaisia sädeaseita ja avaruusaluksia."

Niinpä, mutta sepäs ei vielä teekään sci-fiä. Tuo on lähinnä fantasiaa. Jos nyt katsotte vaikka sen ensimmäisen leffan alun, se on kertomus jostain, mikä tapahtui kauan sitten, kaukaisessa galaksissa tai jotain muuta sellaista. Sci-fissä on kuitenkin kysymys ensisijaisesti teknologian ja tieteen vaikutuksesta yhteiskuntaan, ei (turhista) seikkailuista, jotka ohittavat itse tieteen ja harjoittavat lähinnä epämääräistä mystiikkaa.

"Wikipedian sci-fi-artikkeli" kirjoitti:
In defining the scope of the science fiction genre, we speak of the effect of science or technology, or both, upon society or persons; within the context of imaginative fiction there are a few variables.

It is possible to apply the creative imagination to different areas of this idea, for example:[list][*:3joumxts]the effect of imagined science[/*:m:3joumxts]
[*:3joumxts]the imagined effect of actual science[/*:m:3joumxts]
[*:3joumxts]imagined technology based upon actual science[/*:m:3joumxts]
[*:3joumxts]imagined technology based upon imagined science[/*:m:3joumxts]
[*:3joumxts]the effect of science and technology, or both, upon imagined societies[/*:m:3joumxts]
[*:3joumxts]the effect of science and technology, or both, upon imagined individuals, etc., etc.[/*:m:3joumxts][/list:u:3joumxts]

Tuon ei pitäisi jättää paljoakaan liikkumavaraa. Star Wars ei ole sci-fiä. Samaa voisi sanoa osasta Star Trek -jatkumoakin. Ainakaan TOS (The Original Series teille ei-geekeille) ei ole sci-fiä. Jos katsotaan pikaisesti IMDBn listaa, niin siitä löytyy ainakin Incredibles (supersankaritarina), Donnie Darko (fantasiaa), Back to the Future (komedia), Spider-Man 2, X2 (supersankaritarinoita), ET (mitälie) ja Delicatessen (öö.. jotain muuta), jotka eivät kuuluisi listalle, koska ne eivät täytä ehtoja.

Toistoa: Kaikki futuristinen ei ole sci-fiä.

Toisaalta, IMDBn listalta löytyy myös paljon nokkelia huomioita, kuten Eternal Sunshine of the Spotless Mind, jota ei normaalisti pidettäisi sci-finä, vaikka se sitä on.

Riittänee tältä päivältä...

Tuli sitten katsottua Seitsemän samuraita loppuun... ja hyvä elokuvahan se oli. Ei sitä suotta olla kehuttu legendaariseksi leffaksi. Kuten tunnettua, Seitsemän rohkeaa miestä on länkkäriversio tästä ja sen kyllä huomaa. Hyvin moni asia on molemmissa samalla lailla; kylät ovat hyvin samanlaisia, esim. lähistöllä olevaa jokea myöten. Hahmot ovat lähes identtisiä, tarina on sama, vaikkakin tässä alkuperäisessä se on paljon pidemmin kerrottu. Molemmat ovat silti oikein onnistuneita elokuvia. Ainoa asia mikä heikentää "seitsemän samurain" laatua on se että se on valtavan pitkä, 201 minuuttia. Saman tarinan olisi hyvin voinut kertoa 30-60 minuuttia lyhyemmässä ajassa sen suuremmin kärsimättä. Antaisin tälle arvosanaksi 8+.

8+... Olet aika ankara IMDBn korkeimmalle rankatun foreign filmin suhteen... Sinänsä kyllä ymmärrettävää... Mielestäni Kurosawankin tuotannossa on parempia leffoja, puhumattakaan sitten Leonesta.

... mutta tänään säästän teidät Kurosawalta ja alkuun kirjoitan muutamasta rupuleffasta, jotka katselin eilen ja sitten parista todellisesta klassikosta, jotka katsoin tänään...

Ensin siis eiliset...

Shaft... Oscar-voittaja... eipä uskoisi (Paras original song, Isaac Hayes - Shaft, sai myös ehdokkuuden parhaasta dramaattisesta scoresta, mutta ei voittanut). Tuosta varmaan jo päättelitte, että ei ole kysymys John Singletonin rasistisesta paskasta, vaan siitä aidosta alkuperäisestä vuodelta 1971.

Toki tuo alkuperäinenkin sisälsi rasismia, mutta se se ei ollut samaan tapaan puhtaasti rasistinen. Tuossa alkuperäisessä pahiksetkin voivat olla mustia ja kaikki valkoiset eivät ole uskomattoman typeriä tai korruptoituneita. Se on jopa kohtalaisen tasapuolinen... ainakin verrattuna tuohon uudempaan vastineeseensa.

Richard Roundtree hoitaa roolinsa todella hyvin.

Muuten leffa on sitten hyvin keskinkertainen. Yksinkertainen tarina, jota ei edes kerrota kovin hyvin...

Porky's II taitaa olla kaikista leffoistani heikoimmin arvosteltu IMDBssä. Score on mukavat 4.0. Miksiköhän yleensä hankin tuon? Jotain idean tapaista leffassa oli, mutta se onnistuttiin tyrimään täysin. Tuon tyyppisissä leffoissa on yleensä ainakin suuri määrä tissejä pelastamassa, mutta tästä puuttui nekin melkein kokonaan (yhdet löytyi). Ei tuo huonoin leffa ole mikä minulta löytyy (Blair Witch Project tulee ainakin huonompana mieleen), mutta aika lähellä sitä.

Dodgeball: A True Underdog Story oli aika tyypillinen komedia. Pari hyvää ideaa, jotka oli enemmän tai vähemmän ripattu Baseketballista, jotka eivät leffaa hirvittävän pitkälle kantaneet. Stephen Root on aina mainio, samoin Ben Stiller siinä omassa roolissaan, mutta muuten hiukan onttoa. Vince Vaughn jonkinlaisena vakavana hahmona kaiken keskellä ei vain toiminut lainkaan. Jos aiotaan tehdä tuollaista puhdasta komediaa, niin yritetään edes pitää hahmot hauskoina. Luulisi Jim Carreyn opettaneen meille edes sen verran.

Finaalina AVP... jota en oikeastaan edes jaksanut katsoa... pistin vain pyörimään tuohon sivuun kommenttien kera. Raitoja oli kaksi, mutta otin niistä Paul Andersonin (ohjaaja, kirjoittaja), Lance Henriksenin (tiedätte kyllä kuka hän on) ja jonkun naisen, joka oli leffan pääosassa.

Kommenttiraidalla kolmikko lähinnä kehui toisiaan ja ohjaaja ajoittain omaa erinomaisuuttaan. Parempiakin olen kuullut. Ilman soundtrackia leffa ei tietenkään näyttänyt juuri miltään, mutta tuskin se musiikki mitään olisi auttanut. Lähinnä tuo oli kuitenkin vain täynnä visuaalisia 'nautintoja', vaikka siitä ei löytynyt edes niitä tissejä.

Sitten pari selvästi parempaa leffaa...

The Man Who Shot Liberty Valance... James Stewart ja John Wayne samassa leffassa? Tämän on pitänyt olla tapaus aikoinaan. Mielenkiintoinen trivbit: Leffassa John Wayne on ensin, mutta kansissa James Stewart. Leffassa Stewart on enemmän esillä. Onkohan tuosta väännetty paljonkin kättä aikoinaan.

Olin nähnyt tämän joskus kauan, kauan sitten ja muistin vain, että se on hyvä. Harmi kyllä IMDBn Plot outline spoilasikin sitten koko leffan pointin. Edelleen hyvin toimiva, tosin. Rankattu jopa IMDBn 6. parhaaksi westerniksi. Suosittelen, kaikille. Tuossa on paljon mielenkiintoista. Se ei ole western perinteisessä mielessä, vaan siinä käsitellään paljon mm. politiikkaa territorioissa.

Historian oikeellisuudesta en sitten sano mitään...

Wayne ja Stewart ovat omat itsensä. Se ei ole mitenkään huono juttu. Wayne on Wayne ja hän on legendaarinen siinä roolissaan, jota hän jälleen kerran veti. Stewart on jälleen yhtä uskottava tavallinen mies, joka päätyy epätavalliseen tilanteeseen.

Tarinassa Stewart ja Wayne tunsivat toisensa, toinen sai naisen, neuvotteli osavaltion perustamisesta, päätyi senaattiin ja oli kuuluisa ympäri maata, toinen alkoholisoitui. Se, miten tuohon päädyttiin, muodostaa varsinaisen tarinan... Helvetin hyvin kerrottu leffa. Tämäkin oli hankintalistallani, joka ei ole missään vaiheessa ollut kovin pitkä.

Stanley Kubrick teki vuonna 1957 leffan Paths of Glory. Huomasin itsekin vasta tänään, että kyseinen leffa on IMDBn listalla sijalla 39 ja 3. paras sotaleffa (ylempänä on vain Schindler's List, joka ei mielestäni ole edes kunnon sotaleffa, ja Lawrence of Arabia). Tämänkin on lähinnä oikeussalidraama, mutta hyvä sellainen. Kubrickin leffaksi tämä on poikkeuksellisen nopeatempoinen ja se ei haittaa lainkaan. Tarina etenee hyvin ja sotakin saadaan näyttämään ajankohtaan nähden hyvin pahalta. Se ei tainnut olla kovin suosittua vielä 50-luvulla.

Leffassa kolme sotilasta saa melko mielivaltaisesti isosta joukko-osastosta syytteen pelkuruudesta hyökkäyksen aikana. Rangaistus: Kuolema. Paitsi, jos heidän esimiehensä pystyy vapauttamaan heidät syytteistä. Erilainen sotaleffa, mutta toimii.

Tästä on näköjään tulossa yhä enenevissä määrin meikäläisen blogi, mutta menköön...

Star Wars IIIsta sen verran, että en ole sitä vieläkään nähnyt, mutta eipä ole vielä mitään kiirettä... IMDBn score on tippunut aika nopeasti. Taisi olla 8.3 tai 8.4 parhaimmillaan, nyt se on vain 7.8 (8.0 ilman TOP250 painotuksia). Ilmeisesti se ei ole enää kovin hyvä kun on päässyt alkuihmetyksen, tmv. yli.

Sitten muualle...

Katsoin tänään 12 Angry Menin. Syynä tähän oli vain se, että se oli korkeimmalle rankattu leffa IMDBssä, jota en ollut vielä nähnyt. Kyllä, olen IMDBn pikku orjapoika ja teen kaiken mitä se minulta pyytää.

Anyhow, ihan mielenkiintoinen leffa. Edusti jotain, mikä nykyään on täysin unohdettu (ainakin melkein). Lähes koko elokuva tapahtui todella pienessä tilassa. Vain aivan alussa ja lopussa on pikku pätkä, joka tapahtuu yhden huoneen ulkopuolella. Rear Window oli hiukan samaan tyyliin tehty. Pidin molemmista leffoista paljon. Molemmat perustuvat myös kohtalaisen yksinkertaiseen, mutta mielenkiintoiseen ideaan.

12 Angry Men käsittelee (kuten nimestä voi periaatteessa arvata) 12 valamiehen keskustelua murhasta. Alkuun suurin osa (11) on sitä mieltä, että syytetty on syyllinen, mutta 12. on sitä mieltä, että nuorella syytetyllä on oikeus vähintäänkin siihen, että he käyvät tapauksen kunnolla läpi, eivätkä jätä sitä vain pikaisen käsittelyn jälkeen tapahtuvaan syylliseksi julistamiseen.

Koska se 12. mies sattuu olemaan Henry Fonda, ei ole mitenkään vaikea päätellä mihin hommassa päädytään, mutta matka on ihan mielenkiintoinen.

Katsoin tänään sekä Eternal Sunshine of the Spotless Mindin että Being John Malkovichin...vaikka aikaa tässä koneella ei olekaan enää montaa minuuttia, sen verran pitää sanoa että liikaa Kaufmania yhtenä päivänä jättää olon hiukan sekavaksi. Voin ihan rehellisesti sanoa että BJM on yksi omituisimmista elokuvista mitä olen vähään aikaan nähnyt. Toisaalta oli aika "helppoa" huomata että molemmat käsikirjoitukset olivat Kaufmanin, ne kuitenkin muistuttivat toisiaan...ehkä nimenomaan siinä mielessä että ne olivat molemmat omalla tavallaan outoja.

Välikommentti: Nelonen on pieksemässä kolmosta elokuvatarjonnassa, "maikkari" ei nykyään näytä mitään muuta kuin Bondien ja Turhapurojen uusintoja. Tai nykyään ja nykyään, se on näyttänyt niitä niin kauan kuin minä muistan. Muuttunut on kai lähinnä se, että Nelonen on ruvennut panostamaan nimekkäämpiin ja uudempiin elokuviin. Ihan jees.

Olen muuten nähnyt tuon Arexen maintiseman jury-leffan, ja siitä tuli muistaakseni televisioversiokin jokin aika sitten kolmoselta. Anyhow, kannattaa katsoa, se on aika mielenkiintoinen.

"wesnt" kirjoitti:
Välikommentti: Nelonen on pieksemässä kolmosta elokuvatarjonnassa, "maikkari" ei nykyään näytä mitään muuta kuin Bondien ja Turhapurojen uusintoja. Tai nykyään ja nykyään, se on näyttänyt niitä niin kauan kuin minä muistan. Muuttunut on kai lähinnä se, että Nelonen on ruvennut panostamaan nimekkäämpiin ja uudempiin elokuviin. Ihan jees.

Nojaa. Bondeja on tullut viimeksi ~2 vuotta sitten (pl. vähän aikaa sitten tullut pätkä), ja Turhapuroja tuli muutama viime vuonna. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että Nelonen on kunnostautunut enemmän leffojen suhteen. Tosin olen edelleen katkera siitä, ettei Nelkku näyttänyt kuin Sormuksen ritarit. Ei trilogiaa voi tuolla tavalla kesken jättää.

Neloselle noottia myös lauantaisesta Dead Sexy leffasta. Ihan oikeasti huonoin näkemäni pätkä, todellista aivot-narikkaan-viihdettä. Suorastaan katsojien älykkyyskapasiteetin aliarviontia. Loppukin aika vitun teennäinen ja arvattava. Hirveää paskaa.

Tänään maikkarilta Pelikaanimuistio, joka vaikuttaisi aika hyvältä. Joku nähnyt? Ares? Wesnt? Anybody?

EDIT: Hälytys! En ole muistanut arvioida uusimpia katsomiani leffoja. Mutta hengittäkää rauhassa, problem solved.

The Rock

Alcatrazista kertova leffa, pääosissa Nicolas Cage, joka muuten on yksi lempinäyttelijöistäni, Sean Connery, ja Ed Harris. Perusidea on se, että Harriksen johtama eliittisotilasryhmä on vallannut hylätyn Alcatrazin saaren, ja nämä pahikset uhkaavat vapauttaa jonkinnäköistä virusta San Franciscoon saarelta käsin. Myrkyn erikoisasiantuntija, FBI:ssä työskentelevä Stanley Goodspeed (Cage) ja ainoa Alcatrazista elävänä karannut ihminen, John Mason (Connery) lähtevät sitten vesittämään sotilaiden aikeet. Ihan hyvä leffa, mutta lopun hävittäjä-pommitusvaiheen dramaattisuus ja hollywoodsiirappisuus otti jonkin verran päähän. Päähenkilöt vetävät roolinsa erittäinkin hyvin, varsinkin Cage ja Connery.

***½

The Gladiator

Rooman imperiumin aikakaudelle sijoittuva harvinaisen pitkä leffa, joka on miljoonabudjettileffaksi aika surullinen ja traaginen. Russell Crowen roolihahmo Maximus on leffan alussa kunnioitettu sotapäällikkö ja tuleva keisari, keskivaiheilla kuolemaantuomittu ja orja, ja lopulta maan taitavin gladiaattori ja kansankiihottaja. Crowe vetää haastavan roolinsa mainiosti, ja välittää kostonhimonsa kotisohvalle asti. Myös Joaquin Phoenix, eli Commodus näyttelee paskiaista hyvin, eikä Connie Nielsenin Lucilla hahmostakaan löydy suurempaa valittamista. Leffa on suurimmalta osalta hyvin toteutettu, mutta lopun taistelu Maximuksen ja Commoduksen välillä olisi saanut olla vähän tunteikkaampi. Elokuva perustuu kuulemma ainakin joiltain osin tositapahtumiin, olisikin mielenkiintoista kuulla, kuinka paljon. Sen verran supermieheltä Maximus vaikuttaa, etten ainakaan kovin suoraan yhtenäisyyteen jaksa uskoa.

***½

Tänään maikkarilta Pelikaanimuistio,

Niinnoh... Firma oli aikoinaan hitti, joten sen takia joku keksi, että nyt aletaan sitten tekemään urakalla John Grisham -leffoja. Tosin, tuon oikeudet oli varmaan jo hankittu ennen sen tekemistä, tai sitten Firman menestys sai tosiaan paljon liikettä Hollywoodissa, koska tämä ilmestyi jo samana vuonna.

Ei mikään hyvä elokuva, mutta kyllä sen kestää oksentamatta. Riippuen tietenkin siitä, että kuinka paljon jaksaa katsoa Julia Robertsia, joka ei ole ainakaan minua koskaan innostanut.

Voin ihan rehellisesti sanoa että BJM on yksi omituisimmista elokuvista mitä olen vähään aikaan nähnyt.

Omituinen on tosiaan varmaan oikea sana. Yleensä pidän omituisesta, mutta tuosta en ole kuitenkaan ihan varma. Olen monta kertaa hypistellyt DVDtä käsissäni, mutta toistaiseksi on jäänyt ostamatta. Todennäköisesti, jos sen saa jossain vaiheessa todella halvalla, se ilmestyy hyllyyni, mutta se jää nähtäväksi.

Eternalista taas on muodostumassa yksi suosikeistani. Arvostan Jim Carreyta aivan toisella tapaa sen jälkeen, samoin kuin Michel Gondrya.


EDIT: Jospa vaikka en tuplapostaisi tällä kertaa...

Joskus aikoinaan joku leffakriitikko valitti Kubrickista väittäen häntä keskinkertaiseksi. Hänen perustelunsa oli se, että kai sitä nyt kuka tahansa tekee hyvän leffan, jos käyttää siihen yhtä paljon aikaa kuin Kubrick.

Ehkäpä, mutta toisaalta, väittäisin, että siihen on pakko olla jokin syy, että Kubrickin leffoja löytyy IMDBn TOP 250 peräti 8 kappaletta (+ ajoittain Barry Lyndon, joka roikkuu aivan loppupäässä). Kun otetaan huomioon, että hän teki vain 11 täysimittaista leffaa, niin onko sillä enää väliä, että hän käytti mielellään aikaa ja harkintaa? Eipä kukaan muu ole päässyt vastaaviin tuloksiin (ehkäpä Tarantino aikanaan, paha sanoa).

Joka tapauksessa, katselin juuri äsken sen kahdeksannen noista leffoista, jota en ollut vielä aiemmin nähnyt. Kyseessä on The Killing, joka oli miehen ensimmäinen täyspitkä vuodelta 1956.

Leffa on kerrottu melko omituisesti. Välillä kertoja jauhaa läpi kellonaikoja, mikä on tarpeen, koska tapahtumat eivät etene täysin kronologisesti. Tarinakin on outo, koska se tuntuu sisältävän aika monta kaukaa haettua tapahtumaa. Miksi asiat pitää tehdä monimutkaisesti, kun se vain lisää epäonnistumisen todennäköisyyttä?

Kaikkiaan kuitenkin todella hyvä leffa. Parempi kuin odotin. Kubrick ei taaskaan pettänyt.

Taru Sormusten Herrasta- trilogia

Vaikka en usein fantasy- elokuvia katsokkaan niin nyt tuli katsottua. Jotenkin tuntui että nämä olisivat vähän "neiti" tavaraa. Näyttelijät olivat enimmäkseen hyviä, mutta itseeni ei se Frodon "OOH!" ilme kolahtanut. Ja aika ajoin rupesi oksettamaan se Klonkku, se oli vaan niin saamarin oksettavan näköinen. Eikös Klonkku ollutkin normaalin näköinen ennen? Smigul jotain. Koko trilogia oli erittäin masentavan oloinen ja ei tuonut mitenkään erikoisemmin hyvän olon tunnetta. Jos pitäisi paras valita niin se olisi kyllä se ensimmäinen.

Muuten osa kolmosen loppuosa tulivuorilla= muistuttaa SW III Anakin vs Obi-Wan taistelun loppuosaa missä Anakin palaa siellä vuoren juurella.

Tänään jotain hiukan erilaista...

DOKKAREITA!

Näistä on äkkiä tullut muoti-ilmiö. Lähinnä kai sen takia, että Michael Moore onnistui oikeasti tekemään rahaa dokkareilla. En oikein tiedä, että onko tuo hyvä asia. Näin isot yhtiöt innostuvat dokumenteista, jolloin niiden tekemiseen saa rahaa. Toisaalta... ne myös hallitsevat niitä. Onneksi (kuten Michael Moore sanoo The Corporationissa) monet yhtiöt ovat niin kiinnostuneita rahan tekemisestä, että ne eivät tajua mitä heidän rahoillaan tehdään.

Niinhän se kyllä ainakin osittain menee...

Tämä on jo aika hyvä todiste dokumenttien näkyvyydestä: http://www.imdb.com/chart/documentary . Katsokaa äänestäneiden määriä... Kahta lukuunottamatta, määrät liikkuvat muutamassa tuhannessa. Mitkä ne kaksi ovatkaan?

Aloitetaan kuitenkin Super Size Mella.

Kirjoitinkohan tästä jo? Enpä muista, samapa se. Mielenkiintoinen tapa tehdä leffaa... uhrata nyt oma ruumiinsa tuollaisen eteen. Tosin, leffan tuloilla hän melko varmasti pystyy elättämään itsensä koko loppuelämänsä, kunhan vain tajuaa suunnitella rahankäyttöä. Tosin, jos hän tekee pari muuta samanlaista projektia, se loppuelämä ei ole välttämättä kovin pitkä.

Homman nimi oli siis se, että herra Spurlock (tjsp.) söi kuukauden ajan vain McDonaldsin ruokaa. Sinä aikana hän lihoo, kehittää riippuvuuden McRuokaan ja onnistuu saamaan ruumiinsa todella huonoon kuntoon. Koko leffan ajan pääsemme nauttimaan mielenkiintoisista faktoista. Minun 1,5 l kokista päivässä on lievää... Tuossa esiteltiin mies, joka joi 8 litraa soft drinkejä päivittäin.

Prkl.

Selvisi myös miksi newyorkilaiset ovat verrattaen hyvässä kunnossa... HE KÄVELEVÄT. Mikä on kai muille jenkeille aivan tuntematon käsite.

Ihan mielenkiintoinen leffa, mutta eipä saanut minua vielä harkitsemaan laihduttamista, erityisesti koska jokainen tyttöystäväni on yrittänyt lihottaa minua, joten voin välttää sen omistamalla jo valmiiksi mahan. Tosin, tästä en aio enää lihoa ja leffassa herra Spurlockin tyttöystävä kertoo syyn...

Sitten The Corporation... Katsokaa tämä. Heti. Siinä on osia, joita ei kannata ottaa liian vakavasti, mutta siinä on paljon, mikä pitäisi ottaa. Erityisesti, koska monet teistä ovat juuri sitä sukupolvea, jonka aivopesemistä tuossa käsitellään. Luulisi teitäkin kiinnostavan...

Suomi on onneksi vielä jonkinlainen oikeusvaltio ja emme ole ainakaan vielä ehtineet samaan tilaan, jota tuossa kuvataan, mutta ei se ole mikään mahdoton ajatus. Erityisesti ensimmäisen osan analyysi osakeyhtiöstä, joka päätyy siihen lopputulokseen, että jos osakeyhtiö on henkilö (niin kuin se useimmissa länsimaissa lain mukaan on), se on psykoottinen.

Kuten sanoin, kannattaa katsoa. Koko osakeyhtiön instituutio asetetaan mielenkiintoisella tavalla kirkon ja vastaavien instituutioiden (eri aikoina) rinnalle eli jokainen instituutio on tavallaan jo syönyt edustajansa ja hallitsee sen osia.

Sai hiukan ajattelemaan omaa rooliani osakeyhtiön hallituksen PJnä. Tosin, meillä on vain neljä omistajaa, joista osa elää hyvin vahvojen ideaalien mukaan (minä ml.), joten meillä ei ainakaan vielä ole vaaraa. Kirjoitin meille myös selkeät eettiset ohjeet, joista ainakin osasta olemme onnistuneet pitämään kiinni, vaikka siitä ehkä onkin meille taloudellista haittaa.

Ja viimeisenä Fog of War... tai tarkemmin The Fog of War: Eleven Lessons from the Life of Robert S. McNamara. Kuka oli Robert Strange McNamara (tuo on hänen oikea toinen nimensä)? Yhdysvaltojen puolustusministeri seitsemän vuoden ajan hyvin mielenkiintoisella ajanjaksolla. Can you say Cuban missile crisis? Or Vietnam War? Hän oli ministerinä Kennedylle ja Johnsonille. Lisäksi hänellä on mielenkiintoista faktaa toisesta maailmansodasta. Erityisesti tilastotiedot kuolemista Japanissa kiinnittivät huomioni. Ilmeisesti ydinpommi oli vain kärpäsen paska verrattuna sitä edeltäneisiin pommituksiin.

McNamara itkee parissa kohtaa. Mies, joka on osaltaan vastuussa lukemattomien ihmisten kuolemista, itkee sitä. Miten hän on kestänyt tuon tiedon kanssa vuosikausia? Rationaalisella ajattelulla todennäköisesti.

Suosittelen.

Tänään katsottiin viimein Braveheart. Mielestäni todella hieno elokuva. Ehkä jopa paras, Pitkän kuuman kesän kanssa samoilla linjoilla. Jotenkin jä päähän siitä lopusta kun

Spoiler

Wallacea kidutettiin, ja ne lopettaisi kun se anoisi armoa, eli sanoo mercy. Sitten se alkoi yrittää sanoa jotain, ja ne lopetti ja totesi että "the prisoner has something to say". Sitten Gibsoni karjaisee täysillä siitä "FREEEDOOOOM!"

Se jäi vaan jostain syystä päähän. Hieno leffa, hieno leffa. Mahtava. Upea.

Green Mile...

Ei mikään Shawshank Redemption, mutta ihan hyvä kuitenkin. Aivan liian pitkä ja jotenkin tuntuu omituiselta, että siellä Green Milella oli töissä vain harvinaisen hyväsydämisiä ihmisiä (Percya lukuunottamatta). Toisaalta, loppujen lopuksi aika mitäänsanomaton leffa, lähinnä sen takia, että se oli aivan liian pitkä ja kolmen tunnin aikana ei tapahtunut juuri mitään.

Spoiler

Yksi kohtaus jäi harvinaisen hyvin mieleen... Kun Tom Hanksin hahmo (nimi ei jäänyt mieleen, sori) on parantunut ja tulee kotiinsa, hän jää tuijottamaan vaimonsa persettä. Hyvin todellinen kohtaus, jonka kaltaisia näkisi mielellään enemmänkin. Tosin, jos pari ei ollut päässyt neljään kertaan kertaakaan sitten sen jälkeen kun he olivat 19, jotain toivomisen varaa olisi ollut...

Sitten toiseen aiheeseen... AFI on viime aikoina tehnyt erilaisia listoja elokuvateollisuuden 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Yksi listoista on 50 sankaria ja 50 pahista (villainille ei taida oikein olla kunnon suomennosta). Se löytyy täältä: http://afi.com/Docs/tvevents/pdf/handv100.pdf .

Koska en oikein arvosta AFIa ja olen hyvin tietoinen, että se ei osaa tehdä mitään todellisia listoja ja ne mitä he osaavat tehdä, ovat hyvin Hollywood-suuntautuneita, päätin itse listata muutaman hahmon joista pidän kummastakin kategoriasta. Huomatkaa, että nämä eivät välttämättä ole mitään puheenvuoroja leffojen puolesta, eivätkä suoraan näyttelijöiden puolestakaan (vaikka se ulottuvuus on luonnollisesti mukana), vaan nimenomaan hahmojen puolesta. Vaikka nämä ovatkin numeroidussa järjestyksessä, se ei tarkoita, että tämä olisi järjestys. Kunhan nyt vain käytin tuota hienoa ominaisuutta.

"Heroes":[list=1][*:3tozellk]Ash (Evil Dead, Book of the Dead, Army of Darkness): Yllätys, yllätys, hän ei ole AFIn listalla... Onkohan kukaan valitsijoista koskaan edes nähnyt leffoja? (Paitsi tietenkin DeLaurentiisit, jotka tuottivat viimeisen leffoista) .. mutta hei, kuka ei rakastaisi Ashia? Hänellä on hieno kaari tavallisesta nuorukaisesta melko lailla psykoottiseen tilaan. Lopun ylinäytelty Dirty Harry -kopio on aivan loistava.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Joe/Monco/Blondie/The Man With No Name (Fistful of Dollars, For a Few Dollars More, The Good, the Bad and the Ugly): Clint Eastwoodin legendaarinen hahmo. En tiedä oikein, että mikä on virallinen versio... on kyseessä sama hahmo vai vain kolme hahmoa, jotka muistuttavat toisiaan. Joka tapauksessa, hiljainen, synkkä, tappava ja helvetin ovela. Lisäksi perinteiset westernsankarin yliluonnolliset ominaisuudet... Mahtavaa. Blondie ei ole AFIn listalla, koska leffat tehtiin Euroopassa.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Inspector 'Dirty' Harry Callahan (Dirty Harry ja sen heikot jatko-osat): Nykyisen toimintasankarin esimuoto. Tätä nähdään nykyään ehkä liikaakin, mutta onhan se vaikuttava ja kukaan ei ole vielä pystynyt tekemään sitä yhtä hyvin kuin Clint Eastwood. Dirty Harry löytyy AFIn listalta sijalta 17.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]John McClane (Die Hard, Die Harder, Die Hard: With a Vengeance): Edellisen modernimpi muoto, josta tuli Bruce Willisin bravuurinumero, jonka hän toisti aika monessa leffassa.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Oskar Schindler (Schindler's List): Hyvin ihmisläheinen verrattuna noihin edellisiin. Schindlerissä oli sitä jotain. Täydellinen valehtelija, täydellinen manipuloija ja päättää käyttää taitojaan ja resurssejaan hyvään. AFIn listalla sijalla 13.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Inigo Montoya (Princess Bride): Aloittaa pahiksena, mutta hänen todelliset tavoitteensa paljastetaan aika nopeasti. Yksinkertainen hahmo, joka on sivussa itse tarinassa, mutta hänellä on hyvä oma kaari ja hän pääsee näyttämään taitonsa. Hiukan ehkä yksiuloitteinen, mutta ei se haittaa.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Sir Galahad the Chaste (Monty Python and the Holy Grail): "But I don't want to be saved!"[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Sanjuro Kuwabatake (Yojimbo, Sanjuro): Esimuoto Clint Eastwoodin nimettömälle miehelle... itse asiassa Fistful of Dollars on tehty Yojimbon käsikirjoituksen päälle... Vanha, kokenut ja ovela samurai, joka ei anna Japanin tiukkojen sosiaalisten sääntöjen kiusata itseään, eikä hätäile turhia.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Baron Munchausen (Adventures of Baron Munchausen): Mielikuvituksen esitaistelija normaaliutta vastaan.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Nameless (Ying xiong/Hero): Sankari, joka käyttää päätään moraalisiin pohdintoihin, jotka ovat monimutkaisempia kuin "Sä oot paha, mä tapan sut". Jotain aivan uutta ja erilaista...[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Tom Doniphon (The Man Who Shot Liberty Valance): Teki uhrauksia, joihin ainakaan minä en koskaan pystyisi.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Constable Ichabod Crane (Sleepy Hollow): Hyvin johnnydeppmäinen hahmo... loistava pelkuri, joka voittaa omat pelkonsa ja ennakkokäsityksensä taistellessaan jotain vastaan, mikä on hänen maailmankuvansa ulkopuolelta.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]The Dude (Big Lebowski): Älkää kysykö...[/*:m:3tozellk][/list:o:3tozellk]

Riittänee...

Sitten pahiksia... [list=1][*:3tozellk]Jack Torrance (The Shining): Jack Nicholson osaa hommansa... AFIn listalla sijalla 25.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Joker (Batman): ... helvetin hyvin. AFIn listalla sijalla 45.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Dr. Hannibal Lecter (Silence of the Lambs ja jotain muitakin leffoja, joita en ole nähnyt): Kysyttävää? AFIn listalla sijalla 1.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Alex De Large (Clockwork Orange): Nykyaikaisen kasvatuksen tulos.. AFIn listalla sijalla 12.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Begbie/Beggs (Trainspotting): Kunnon paskiainen.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Verbal Kint/Keyzer Soze (Usual Suspects): Ovelasti tehty hahmo, jonka todellinen luonne paljastuu vasta aivan viime metreillä.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]French Taunter (Monty Python and the Holy Grail): "Go away or I shall taunt you a second time!"[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Angel Eyes (The Good, the Bad and the Ugly): Lee Van Cleefin loistava opportunistinen pahis.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Stansfield (Leon): Psykoottinen huumekyttä, kaunista.[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]SSgt. Bob Barnes (Platoon): Sodan pahasti sekoittama kessu, joka tekee mitä tahtoo jossain Vietnamin viidakoissa... mikäs sen mukavampaa[/*:m:3tozellk]
[*:3tozellk]Trevor the Rat (Meet the Feebles): Bletchin pienen rikollisjoukon todellinen toimija. Hoitaa mm. pornotuotantoa ja huumekauppaa.[/*:m:3tozellk][/list:o:3tozellk]

Hiukan erikoista, että sain tuohon enemmän hyviksiä kuin pahiksia ja enemmän tekstiäkin... Jokin on nyt vialla. Täytynee mitata kuume tai jotain.

"Ares" kirjoitti:
13.The Dude (Big Lebowski): Älkää kysykö...

Tämä oli positiivinen yllätys...
Tuohan hahmo on aivan loistava! Elokuva itsessäänkin on loistava, ja The Dude on hahmona jotenkin vaan niin mahtava. Jos ette ole kyseistä elokuvaa nähnyt niin kannattaa hankkia jostain ja katsoa.

Hankin hiljattain joitain Billy Wilderin leffoja... Ihan vain koska hän oli tunnettu ohjaaja, jonka leffoja minulta ei löytynyt... Tuli vasta nyt katsottua niistä ensimmäinen eli Stalag 17 (Vankileiri 17).

Tämä taisi olla ensimmäinen sotavankileffa. Great Escapen tapaiset taitavat olla tälle aika paljon velkaa. Leffan alussakin on jonkinlainen esittely, jossa mainitaan, että tuon tyyppisiä leffoja ei ole ainakaan liikaa. Ehkä tämä siis oli oman pienen subgenrensä esi-isä... en tunne aivan niin paljon elokuvahistoriaa, että menisin tuosta lyömään vetoa, ainakaan huonolla kertoimella.

Helvetin hyvin rakennettu tarina. Leffa näyttää jossain vaiheessa siltä, että sille ei voi saada järkevää loppua, mutta sieltä se tuli kuitenkin aika loistavasti. William Holden sai ansaitusti roolistaan Oscarinkin. Tuossa luotiin myös aika monta hahmoa, joita myöhemmissä vastaavissa leffoissa on käytetty, kuten pakollinen scrounger.

Kiinnostaisi tietää myös jotain siitä, että kuinka hyvin leffa oikeastaan kuvasi vankien oloja. Leiri oli perseestä, ruokaa ei juuri ollut, paikat pistettiin kuntoon vain "Geneven miehen" takia ja niin edelleen... mutta toisaalta heillä oli ruokaa ja vain yksi mies/punkka, vaatteita riitti ja he saivat Punaisen ristin avustuksia... Ei se siis keskitysleiriä ainakaan vastannut...

Joka tapauksessa, kuten yleensä nämä leffat, joista kirjoittelen, suosittelen.

"Ares" kirjoitti:
Hankin hiljattain joitain Billy Wilderin leffoja... Ihan vain koska hän oli tunnettu ohjaaja, jonka leffoja minulta ei löytynyt... Tuli vasta nyt katsottua niistä ensimmäinen eli Stalag 17 (Vankileiri 17).

*Clips clips*

Itsekin olen tuon leffan nähnyt, ja kirjoitinkin siitä tänne joskus jotain pientä. Tykkäsin itsekin todella paljon, paljolti teikäläisen jo mainitsemista syistä johtuen.

Sitten kysymys, joka on vaivannut minua siitä lähtien kun leffan näin, eli puolisentoista vuotta: Mikä on se kappale, jota vihelletään useamman kerran pätkän aikana, mm. aivan lopussa? Se tiditidii ti dii tidii hurraa hurraa..... On aivan sellainen tunne, että tuo pitäisi ehdottomasti tuntea, mutta ei vain ole tullut mieleen.

Tänään tuli muuten maikkarilta Lauantain perheleffa (Spot), jonka pääosassa näytteli David Arquette. Voisi kuvitella, että olisi SE Arquette, mutta ei ainakaan 'Alertin painijaesittelyssä mainita, että olisi k.o. leffassa esiintynyt. Luulisin kuitenkin samaksi mieheksi.

"Henkka" kirjoitti:
Tänään tuli muuten maikkarilta Lauantain perheleffa (Spot), jonka pääosassa näytteli David Arquette. Voisi kuvitella, että olisi SE Arquette, mutta ei ainakaan 'Alertin painijaesittelyssä mainita, että olisi k.o. leffassa esiintynyt. Luulisin kuitenkin samaksi mieheksi.

Tiedä sitten onko tuo sarkasmia tai jotain, mutta samainen David Arquettehan tuossa leffassa esiintyy, joka oli aikoinaan loistava WCW world heavyweight mestari.

Sitten kysymys, joka on vaivannut minua siitä lähtien kun leffan näin, eli puolisentoista vuotta: Mikä on se kappale, jota vihelletään useamman kerran pätkän aikana, mm. aivan lopussa? Se tiditidii ti dii tidii hurraa hurraa..... On aivan sellainen tunne, että tuo pitäisi ehdottomasti tuntea, mutta ei vain ole tullut mieleen.

Sitä samaista kappaletta käytettiin Dr. Strangelovessa. Nimeä en tiedä. Ilmeisesti kuitenkin jokin hyvin kansallismielinen kappale...

EDIT: Olit tosiaan näköjään maininnut tuon leffan sivulla 4, mutta se ei löytynyt haussa, koska olit käyttänyt väärää numeroa (47).

Kumpi onkaan parempi.. Huuliharppukostaja vai Hyvät, pahat ja rumat.

Molemmat ovat tietenkin Sergio Leonen mahtavasti kuvattuja ja kerrottuja lännenelokuvia, joita tahdittaa iki-ihanat Ennio Morriconen musiikit, jotka lyöttäytyvät kuviin aivan uskomattomalla tavalla. Sergio Leonen tyyli kuvata; paljon lähikuvia silmistä ynm. on vertaansa vailla.

Huuliharppukostaja on omalla tavallaan laahaavampi kuin Hyvät, pahat ja rumat. Mutta kuitenkaan sitä ei voi sanoa tylsäksi, Harmonica on todella mielenkiintoinen hahmo, hiljainen mies, huuliharpun ja revolverin kera. Molemmista elokuvista löytyy sangen mielenkiintoiset hahmot, mikä on tietenkin elokuvien kannalta todella tärkeää. Clint Eastwood Hyvissä, pahoissa ja rumissa Blondiena (hyvä), jumalattoman nokkelana ja helvetin hyvänä ampujana. Lee Van Cleef Enkelinsilmänä (paha) ja loistavaakin loistavempi Tuco ( Eli Wallach, hahmona ruma), joka on koko elokuvan paras hahmo, tuoden huumoriakin mukanaan. Huuliharppukostajassa Charles Bronson on Harmonicana loistava, unohtamatta Henry Fondaa raakalaismaisena Frankina.

Vaikea näitä on mennä erittelemään kumpi on parempi ja kumpi huonompi. Hyvät, pahat ja rumat vetää ehkä hiukan paremmin mukaansa ja ei ole aivan niin laahava kuin Huuliharppukostaja. Tosin Huuliharppukostajan osittainen laahaus kuuluu asiaan ja leffa etenee suhteellisen sopivalla temmolla ja takuu varmalla Leonen tyylillä, tunnelmaa poislaskien. Molemmista on pakko vielä mainita loppukohtaukset, jotka molemmat ovat loistavia.

Jos etsii jotain hyvää westerniä, niin tässä on kaksi varmasti genrensä kärkipäähän kuuluvaa, suosittelen.

Myös koko dollaritriologiaan kannattaa tutustua, Kourallinen Dollareita, Vain Muutaman Dollarin Tähden ja Hyvät, Pahat ja Rumat. Rio Bravo on myös katsomisen arvoinen tekele. Mies, joka ampui Liberty Valancen pätkän olen nähnyt joskus nappulana ja sen kyllä joskus haluisin vielä katsoa. Katsellaan, jos sattuisi nenän eteen kohtuullisella hinnalla. Unforgivenistä myös pidin, kun se aikanaan tuli MTV3:selta.

Tim Burtonin Batman Returnsin varmaan katson seuraavan viikon aikana kaverini luona, aikoinaan pidin siitä todella paljon ja tällä hetkellä odotan, että saan nähdä sen. Ohjaksissa on kuitenkin Tim Burton, jumankavita. Ja mukana on vielä kova jätkä, Danny De Vito aliarvostettu, loistava tyyppi. Aikaa on kulunut ihan kiitettävästi, kun tämän elokuvan viimeksi katsoin....

Menneisyyden Otteen katsoin edeltävällä viikolla ja pidin siitä aikamoisesti. Kevin Bacon, Sean Penn ja Tim Robbins esittävät lapsuuden tovereita. Yksi tovereista kokee järkyttävän tapauksen poikana ja ei ole päässyt kunnolleen vielä aikusenakaan sen yli. Parin kymmenen vuoden päästä he eivät ole enää mitään varsinaisia ystäviä, mutta kun Sean Penin esittämän Jimmyn tytär löytyy murhattuna, kohtaa miehien tiet uudelleen ja loistava tarina on valmis. Eastwoodin ohjaamista leffoista, jotka minä olen nähnyt ehdottomasti paras (Million Dollar Babya en ole vielä nähnyt, mutta se on kuulemma aika kova muuvi). Tämän leffan löysin Anttilasta hintaan 7.95 ja pidän tätä erittäin hyvänä hankintana.

Itse nostain elokuvan nimeltä Rockstar aika korkealle kun rankataan parhaita leffoja kasaan. Ihan vain tyylinsä takia ja onhan siinä aivan loistavaa muusiikkiakin mukana.

Hiukan myöhässä tulee tämä, mutta menköön.

"Henkka" kirjoitti:
Tänään maikkarilta Pelikaanimuistio, joka vaikuttaisi aika hyvältä. Joku nähnyt? Ares? Wesnt? Anybody?

"Ares" kirjoitti:
Tosin, tuon oikeudet oli varmaan jo hankittu ennen sen tekemistä, tai sitten Firman menestys sai tosiaan paljon liikettä Hollywoodissa, koska tämä ilmestyi jo samana vuonna

Olin nähnyt juu.. Itse asiassa Pelikaanimuistion oikeudet ostettiin muistaakseni Grishamilta jo ennen kuin hän edes aloitti kyseisen opuksen kirjoittamista, joten kaipa niillä jotain kysyntää tosiaan oli. Tämän luin jo kauan sitten, mutta viime viikolla luin jostain muistaakseni aika puolivillaisesta arvostelusta että Grisham oli kaavaillut Julia Robertsia tuohon osaan kirjoittamisen aloittamisesta saakka. Mikä varmaan kertoo aika paljon herran kyvystä ymmärtää lahjakkuutta. Ei sillä että minulla olisi jotain Juliaa vastaan, köhyksirooiläpiuranköh.

Omituinen on tosiaan varmaan oikea sana. Yleensä pidän omituisesta, mutta tuosta en ole kuitenkaan ihan varma. Olen monta kertaa hypistellyt DVDtä käsissäni, mutta toistaiseksi on jäänyt ostamatta. Todennäköisesti, jos sen saa jossain vaiheessa todella halvalla, se ilmestyy hyllyyni, mutta se jää nähtäväksi.

Noh, minä maksoin siitä muistaakseni 6 euroa. Laskeskelin että kyllä siitä tuon verran voi maksaa, ei se mikään huono elokuva ole (ja onhan siinä Malcovich). Omituinen on tosiaan yleensä hyvä asia, ja olen siitäkin samaa mieltä että tuon elokuvan kanssa on hiukan vaikea päättää... Lopulta, pyörittyäni Kuopion maximakasiinin DVD-osastolla noin puoli tuntia, päätin että kyllä sitä prkl voisi vaikka Notting Hillistä tuon verran maksaa (no ei voisi, mutta kuitenkin).

Eternalista taas on muodostumassa yksi suosikeistani. Arvostan Jim Carreyta aivan toisella tapaa sen jälkeen, samoin kuin Michel Gondrya.

Hear hear.

"Hatebreeder" kirjoitti:
Hieno leffa, hieno leffa. Mahtava. Upea.

Provosoitko sinä minua tarkoituksella vai oletko kotoisin USA:sta? Just wonderin'.

Tämän leffan löysin Anttilasta hintaan 7.95 ja pidän tätä erittäin hyvänä hankintana.

Jep, kävin itse asiassa ostamassa tuon ennen tänne kirjastoon tuloa. Muistaakseni myös arvostelin sen neljän tähden arvoiseksi jossain tämän topicin alkusyövereissä (neljä tähteä on aika paljon minun taulukollani....[ei sanaakaan siitä että Sithin kosto sai 3+]). Anyway, tuossa leffassa on (mm) loistava casting. En edes viitsi muistella kuinka monta Oscar-ehdokkuutta niistä ropisi (eikä niillä edes olisi mitään väliä) ja muutenkin tuo on kyllä hyvä leffa. Sanomattakin selvää, että olin asteen verran vittuuntunut Kuninkaan paluun viedessä parhaan elokuvan Oscarin esimerkiksi tältä. H-u-o-h.
EDIT: Helvetin forumilaiset, minä sekoitan teidät. Se siitä tulee kun ei käy leffat-topicissa muutamaan viikkoon. Blaaah.

Kuka katto eilen Gladiaattorin? Musta se on hyvä leffa tai oli, mutta kun sen on monta kertaa nähny niin sä alkaa vaikuttaa tylsältä kuten kaikki muttkin leffat kun ne katsoo monta kertaa läpi.

Kumpi onkaan parempi.. Huuliharppukostaja vai Hyvät, pahat ja rumat.

Without a doubt, Il Buono, il Bruto, il Cattivo.

Olin nähnyt juu.. Itse asiassa Pelikaanimuistion oikeudet ostettiin muistaakseni Grishamilta jo ennen kuin hän edes aloitti kyseisen opuksen kirjoittamista, joten kaipa niillä jotain kysyntää tosiaan oli.

Omituista... miksi joku olisi ollut niin innoissaan niistä oikeuksista, että olisivat hankkineet noin varhaisessa vaiheessa, kun Firmakin oli vasta tullut teattereihin? Helvetti, jotain Hyviä enteitä pyöritellään vuosia ja sitten siitä ei edes tule mitään, kun rahoittajia ei löydy riittävästi, mutta joku helvetin keskinkertainen Grisham-leffa saadaan tehtyä alle vuodessa? Where's the effing justice in that?

(Ja jos leffa sitten joskus tulee, niin sen on parempi olla Gilliamin ohjaama, prkl.)

Ei sillä että minulla olisi jotain Juliaa vastaan, köhyksirooiläpiuranköh.

Hei, sillä roolilla on saatu Oscar ja siihen päälle kaksi ehdokkuutta. Kaipa sitten Akatemian päättävät elimet pitävät cleavagesta. Siihenhän se Erin Brockovichin rooli kuitenkin kai perustui... en tosin ole leffaa nähnyt, joten enpä sano mitään. Can't really blame them...

Noh, minä maksoin siitä muistaakseni 6 euroa. Laskeskelin että kyllä siitä tuon verran voi maksaa, ei se mikään huono elokuva ole (ja onhan siinä Malcovich).

On sitä 6 euroa maksettu surkeammistakin elokuvista, tuo on jo ihan hyvä sijoitus.

Jep, kävin itse asiassa ostamassa tuon ennen tänne kirjastoon tuloa. Muistaakseni myös arvostelin sen neljän tähden arvoiseksi jossain tämän topicin alkusyövereissä (neljä tähteä on aika paljon minun taulukollani....

Ei ollut tuo quote muuten minun viestistäni... Itseltänikin tuo löytyy (kuten kaikki tarkkaavaiset fanini varmasti tietävät), mutta maksoin siitä reilusti 10,95.

Anyway, tuossa leffassa on (mm) loistava casting. En edes viitsi muistella kuinka monta Oscar-ehdokkuutta niistä ropisi (eikä niillä edes olisi mitään väliä) ja muutenkin tuo on kyllä hyvä leffa.

Ehdokkuuksia en muista, mutta kaksi voittoa (Sean Penn, Best Actor ja Tim Robbins, Best Actor in a supporting role).

Pieni kommentti: Yllättäen minulta löytyy 23 leffaa kokoelmistani, jotka ovat voittaneet parhaan leffan Oscarin. Osa oli aika yllättäviä (lähinnä todella positiivinen All Quiet on the Western Front), suurin osa melko keskinkertaisia leffoja, suhteessa siihen, että niiden pitäisi olla vuotensa parhaita, yksikään voittajista ei ole luokiteltavissa varsinaisiin omiin suosikkeihini, vaikka joitain olen tässäkin topicissa suositellut (ja montaa dissannut), mutta siellä on muutama todellinen helmi. Oma suosikkini noista on todennäköisesti Amadeus, mutta myös Unforgiven ja One Flew Over the Cuckoo's Nest ovat todella hyviä elokuvia ja todennäköisesti ansaittuja voittoja.

Muuten... blah.

Omituista, muuten, että monissa tapauksissa tuo voittaja on vielä tunnettu elokuva, mutta muut ehdokkaat ovat hukkuneet historian hämäriin. Ovatko voittajat oikeasti parempia? Nääh.. Voiko voitolla oikeasti saada niin paljon mainetta? Ehkä. Onko takana poliittista peliä, jolla taataan tietyn leffan voitto ottamalla ala-arvoisia vastaehdokkaita? Eihän sitä koskaan tiedä... Paitsi, että Kubrickin leffat ovat usein olleet ehdolla, mutta eivät ole koskaan voittaneet...

Tuota viimeistä kommentoitakoon vielä niin, että ehdokkaathan valitsee pieni ryhmä asiantuntijoita tietyltä alalta. Niinpä parhaan leffan Oscareiden ehdokkaat valitsee pieni ryhmä tuottajia. Olisiko mikään ihme, jos siinä astuisi raha jotenkin kuvaan?


EDIT: Löytyi syy ostaa Being John Malkovich... ainakin se on indyleffa.

EDIT2: Löytyi jotain mistä antaa krediittiä Lucasille... Ripattuaan suunnilleen täysin hahmonsa Kätketystä linnakkeesta, hän ainakin auttoi myöhemmin Kurosawaa tuottamalla kansainvälisen version Kagemushasta. (Noh, hän on ollut myös hyvin avoin sen suhteen, että rippasi ne hahmot, joten sekin on kai hyvä ominaisuus... jossain eettisessä ajattelutavassa.)

Hei, sillä roolilla on saatu Oscar ja siihen päälle kaksi ehdokkuutta. Kaipa sitten Akatemian päättävät elimet pitävät cleavagesta. Siihenhän se Erin Brockovichin rooli kuitenkin kai perustui... en tosin ole leffaa nähnyt, joten enpä sano mitään. Can't really blame them...

Sillä roolilla nimenomaan. Minä olen niin kyllästynyt siihen että Roberts tuntuu olevan samassa prkln roolissa joka ikisessä elokuvassa. Toki se on hyvä, jopa Oscar-hyvä, juttu siinä vaiheessa kun käsikirjoitus oikeasti vaatii sellaista roolisuoritusta, mutta pitääkö se nyt joka paikkaan tunkea. Ei mitään stunt-Oscareita vaan cleavage-Oscar niin päästäisiin tästäkin.

Ei ollut tuo quote muuten minun viestistäni...

Olen niin laiska etten jaksa etsiä sitä kenen viestistä tuon poimin.. Joku vWo:n jäsen ehkä, jos olen kerta sekaisin mennyt. Whaaatever. Tästä lähtien en kirjoita keneltä quottasin niin säästyn paitsi tältä ongelmalta, myös aikaavievältä ="Ares"-merkinnältä (sillä minä kirjoitan kuitenkin sen verran hitaasti että tuohon saattaa pahimmillaan mennä jopa sekunti, ja aikani on sen verran kallista että ylimääräisten sekuntien käyttö painiforumilla ei ole anteeksiannettavaa).

Pieni kommentti: Yllättäen minulta löytyy 23 leffaa kokoelmistani, jotka ovat voittaneet parhaan leffan Oscarin.

Ja kerrot tuon vielä julkisesti?

Ovatko voittajat oikeasti parempia?

...

Olisiko mikään ihme, jos siinä astuisi raha jotenkin kuvaan?

...

Spämmikertoimeni varmaankin nousee kaikesta tästä pisteillä vastailusta, mutta mitä muutakaan minä voisin sanoa. Ja jotainhan minun on aina päästävä sanomaan..

Välikommentti: Minä rakastan Amadeusta (kun nyt sen mainitsit), se on kuulemma Anttilassa alennuksessa ja minä olen metsästänyt sitä viimeiset kaksi viikkoa (tosin minulla on se jo VHS:llä, mutta sehän ei tunnetusti ole sama asia). Suuri rakkauteni tähän elokuvaan saattaa tosin liittyä jotenkin siihen että elokuva kertoo Mozartista ja ihanasta nerokkuuden ylimielisestä ylivallasta. Hmm.

Tuosta voittavan elokuvan tunnettavuudesta vielä. Kuten Ares mainitsikin, yleensä tunnetuin elokuva voittaa ja tämän lisäksi vielä Oscarin voittaminen itsessään tuo elokuvalle lisää kuuluisuutta. Mutta tärkeä osa tuota varmaankin ainakin USA:ssa on myös Oscareita edeltävät mainoskampanjat...on aika hyvin tiedossa että suuren budjetin leffat mahtavimmilla mainoskampanjoillaan ovat aina ne jotka voittavat, koska there's no such thing as bad publicity, aka viimeistään tuossa vaiheessa tulee iso vaihde päälle ja se jonka mersu kulkee koviten, voittaa. Surullista mutta totta. En minä koskaan parhaan elokuvan Oscarille ole antanut mitään arvoa, mutta toisaalta näyttelijäsuorituksista annetut Oscarit ovat useammin ansaittuja, I'll say that much.
Ja Conan O'Brienin pitäisi juontaa Oscarit.

"wesnt" kirjoitti:
Olen niin laiska etten jaksa etsiä sitä kenen viestistä tuon poimin..

Facha.

Joku vWo:n jäsen ehkä, jos olen kerta sekaisin mennyt. Whaaatever. Tästä lähtien en kirjoita keneltä quottasin niin säästyn paitsi tältä ongelmalta, myös aikaavievältä ="Ares"-merkinnältä (sillä minä kirjoitan kuitenkin sen verran hitaasti että tuohon saattaa pahimmillaan mennä jopa sekunti, ja aikani on sen verran kallista että ylimääräisten sekuntien käyttö painiforumilla ei ole anteeksiannettavaa).

Kamoon, kyllä minä nyt se arvoinen olen?

Ja kerrot tuon vielä julkisesti?

En osaa hävetä mitään.

Minä rakastan Amadeusta (kun nyt sen mainitsit), se on kuulemma Anttilassa alennuksessa ja minä olen metsästänyt sitä viimeiset kaksi viikkoa (tosin minulla on se jo VHS:llä, mutta sehän ei tunnetusti ole sama asia). Suuri rakkauteni tähän elokuvaan saattaa tosin liittyä jotenkin siihen että elokuva kertoo Mozartista ja ihanasta nerokkuuden ylimielisestä ylivallasta. Hmm.

Minulle oli pitkään hiukan epäselvää, että mikä leffasta oikeastaan teki loistavan. Robert Zemeckis kuitenkin selitti asian Forrest Gumpin kommenttiraidalla... Leffasta tekee erikoisen se todella tyylikkäästi tehty kertoja. Salierin kommentit kaikkeen ovat aivan loistavia. Tavallaan se on hyvin sarjakuvamaista, jossa lukijalle voi välittää helposti hahmojen ajatuksia. Salieri tekee samoin.

Abraham kyllä ansaitsi Oscarinsa osastaan.

Leffa suosituksia niille joilta ne on jääny näkemättä: Mortal Kombatit ja Ready to Rumble. Jos ei niitä ole nähny, ei tiedäkään kuinka hyviä ne on. Jos ei nähtyäänkään tajua kuinka hyviä ne, ei voi sanoa tietävänsä elokuvista yhtään mitään

Are you trying to be funny? 'Cause I don't find that very funny.

Sitten taas bloggaillaan... ja tänään ollaan ilmeisesti hiukan tavallista kriittisemmällä tuulella...

To Kill a Mockingbird... Oikeussalidraama aiheesta, joka on varmasti ollut vielä vuonna -62 hyvin arkaluonteinen, erityisesti jenkkilän eteläosissa. Hyvät näyttelijät, hiukan erikoinen tarina, jonka opetuksena on kai se, että ei pidä kuunnella juoruja ja elää liian ennakkoluuloisesti.

Ainut ongelma leffan kanssa on se, että se on liian yksinkertaistettu. Tuntuu siltä, että lapset on pistetty audience surrogaten rooliin ja heille selitetään asioita, jolloin ne väkisinkin yksinkertaistetaan, vaikka lapset olisivatkin kuinka älykkäitä tahansa. Se jättää leffaan hiukan sellaisen leiman, että se on tarkoitettu lapsille, mutta samalla se on Suomessakin K-16, joten se on kai sitten tarkoitettu yksinkertaisille aikuisille.

Hyvä leffa, mutta jossain määrin yliarvostettu. Oli tosin hauska nähdä Duvall hyvin varhaisessa roolissa...

Mielenkiintoinen sattuma, mutta tässä seuraavassa puhuttiin heti alussa tuosta edellisestä leffasta. Kyseessä on siis Almost Famous. Joku IRCin puolella oli tästä innoissaan (olisikohan ollut BunnyMan), mutta ei se minuun tehnyt samanlaista vaikutusta. Ihan hyvä leffa, mutta loppujen lopuksi, ei mitään erikoista. Myöskin melko ennalta-arvattava. Tuskinpa siinä oli kovin montaa kohtausta, jota ei olisi ollut jokaisen käsikirjoittajan leffassa, jos hänelle oltaisiin annettu sama aihe. Ainut hiukan erikoisempi juttu oli äiti.

Juuri tuon takia leffa tuntuu hiukan oudolta. Jos se tosiaan oli omaelämänkerrallinen, niin miksi siinä ei ole kunnon erikoisia tapahtumia? Oikeassa elämässä tapahtuu kuitenkin kaikenlaista erikoista, mikä tuosta leffasta puuttuu melko lailla. Siinä vain joukko kliseitä putkessa.

Sunset Blvd. on Billy Wilderia. Ihan perustavaraa. Jälleen kliseitä, mutta saattaa toki olla, että ne eivät olleet vielä kliseitä vuonna 1950. Toisaalta, hienoa, että mukaan otettiin vanhempi tähti. Noihin aikoihin vanhoille naisille kun ei oikein ollut hommia leffoissa.

Jälleen ihan hyvä leffa, mutta sanoisin, että se on raskaasti yliarvostettu. IMDBssä se roikkuu parhaiden leffojen listalla sijalla 31 (ainakin tänään), mutta ei se kyllä sitä luokkaa ole. Wilder on hyvä ohjaaja ja Holden osaa vetää tuollaisia rooleja hyvin, mutta kaksi nimeä eivät saisi tehdä leffasta noin arvostettua.

Pidin leffassa kertojasta. Eipä se paljoa kertonut, mutta puuttui sekä alussa, että lopussa. Minulle tuli myös sellainen tunne, että tuo on saanut paljon vaikutteita Edgar Allan Poelta, mikä ei ole huono juttu. Kerronta olisi voinut kuitenkin olla intensiivisempää. Desmond kuvataan lähinnä eksentrisenä, ei hulluna, kuten pitäisi.

Käsikirjoittajat muuten pelkäsivät, että leffaa ei katsottaisi kovin suopeasti Hollywoodissa, joten he käyttivät nimeä "A Can of Beans" tuotantovaiheessa. Leffassa on myös aika monta kovaa cameota, kuten Buster Keaton ja Cecil DeMille. Jo pelkästään näiden takia kannattaa katsoa.

Ja lopuksi Vidocq. Tälle leffalle aion olla suopeampi kuin edellisille, mutta vain koska IMDB on ollut tätä kohtaan hyvin kriittinen. Vidocq on itse asiassa historiallinen hahmo ja monet elämänkertatiedot, joita leffassa annetaan, ovat tosia. Tämä on itse asiassa jo viides leffa miehestä (ja neljäs samalla nimellä), tosin edellinen tehtiin vuonna 1946. Tämä leffa ei sinänsä kuitenkaan perustu tositapahtumiin.

Leffa on kuvattu hyvin erikoisella tavalla, joka kuitenkin toimii, ainakin useimmiten. Tarina on ihan ok ja pienet yksityiskohdat tekevät siitä mielenkiintoisemman (kuten etsivä, joka jatkuvasti puhdistaa jonkinlaista haavaumaa kasvoissaan, yököttävää ehkä joidenkin mielestä, mutta tuo realismia). Ongelmana oli kuitenkin jonkinlainen yleinen amatööritoiminnan leima. Kameratyöskentely ja erikoisefektit olivat ehkä huipputasoa, mutta tarina oli aika keskinkertainen.

Erityisesti DVDn kannet tuovat amatöörimäisen toiminnan leimaa. Ilmeisesti takakannen kirjoittaja ei ole edes katsonut leffaa, koska se on yksinkertaisesti päin persettä. Tosin, se myös spoilaa aika mukavasti ja vei aika pitkälti terää loppuvaiheesta. Lisäksi siinä on suomalaisittain vähintäänkin nolo virhe: Ekstroissa on "Musicvideo Apocalypse"... joka paljastuu sitten DVDtä katsellessa Apocalypticaksi.

Kaikkiaan, parempi kuin IMDBn 6.5, mutta todennäköisesti heikompi kuin nuo kolme edellistä. Harmillista sinänsä, että DVDllä on paljon ekstroja, jotka minua kiinnostaisivat, mutta ne ovat pääosin ranskaksi, ilman subtitleja...

"Ares" kirjoitti:
Are you trying to be funny? 'Cause I don't find that very funny.

No I am not ja sama ruotsiksi

Se että ei naurattanu, kertoo siitä että huumorin tajua on, mutta se että luulee tommosta vitsiks, on outoa...

Pari suositusta tuli mieleen vielä, mutta en muista nimiä. No kuvailen niitä niin joku joka tietää sanokoon nimet. Eli toisessa oli poliisi joka meni eristetylle saarelle tutkimaan tytön katoamista, jonka oletti liittyneen saaren pakana uskontoon

Toinen taas kertoo nuoresta ja naisellisesta samuraista johon muut samurait rakastuu

Nimet ei tosiaan mieleen oo jääny valitettavasti