Foorumiarkisto

Mutta Silly Cow on täysin oikeassa joka tapauksessa Kratos, kauhuelokuvia ei ole tarkoitettu katsottavaksi porukalla. Jopa loistelias Hohto oli aika mitäänsanomaton kokemus, kun katsoimme sen armeijassa noin 10-15 hengen lössillä. Ihan sivistyneesti katsottiin ilman mitään läpän heittoa, mutta ei se vain tuntunut juuri miltään semmoisella porukalla.

Joo tehokkuutta voi lisätä myös pitämällä itseään nälässä päiväkausia ja nukkumalla kolme elokuvaa edeltävää yötä rahtarin kanssa yhteisessä sängyssä...

Konstit on monet.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Mutta Silly Cow on täysin oikeassa joka tapauksessa Kratos, kauhuelokuvia ei ole tarkoitettu katsottavaksi porukalla. Jopa loistelias Hohto oli aika mitäänsanomaton kokemus, kun katsoimme sen armeijassa noin 10-15 hengen lössillä. Ihan sivistyneesti katsottiin ilman mitään läpän heittoa, mutta ei se vain tuntunut juuri miltään semmoisella porukalla.

Saattaapi ollakin, itsellä ei kyllä mikään kauhuleffa ole vuosiin tuntunut missään. Kyseinen leffa vaan oli erittäin suuri pettymys kun hypetettiin mm. vuoden pelottavimpana ja yhtenä kaikkien aikojen pelottavimmista elokuvista, loppujen lopuksi vastassa ei ollut mitään aineksia moiseen.

Kummituselokuvat eivät yleensä meikäläiseen kolahda, hohto on toki todella harvinainen poikkeus. Halloween I on edelleen meikäläisen ykkönen.

Varteenotettavia kauhuleffoja ei tällä vuosituhannella olla tehty. Poikkeuksena semi-screamer The Descent (2005), kinky-core The Devil's Rejects (2005) ja Ruotsin kauhuylpeys Låt den rätte komma in (2008).

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Mutta Silly Cow on täysin oikeassa joka tapauksessa Kratos, kauhuelokuvia ei ole tarkoitettu katsottavaksi porukalla. Jopa loistelias Hohto oli aika mitäänsanomaton kokemus, kun katsoimme sen armeijassa noin 10-15 hengen lössillä. Ihan sivistyneesti katsottiin ilman mitään läpän heittoa, mutta ei se vain tuntunut juuri miltään semmoisella porukalla.

Niin kyllähän Manaajassakin on täysin eri meno kun sen katsoo yksin pimeässä ja kylmässä huoneessa keskellä yötä kuin silloin kun sen katsoo parin kaverin kanssa valoisassa huoneessa keskellä päivää. En tosin tiedä pitäisikö katsoa. Ja Halloween 1 on edelleenkin parsa. Uusintaversio oli tosin aika p*ska.

Eikös tuo Devil's Rejects ole Rob Zombien ohjaus, ja siinä tapauksessa myös jatko-osa House of 1000 Corpses -leffalle?

Mikäli niin on asian laita, niin saa olla sitten rutkasti parempi kuin 1000 corpses, joka oli aika pirun tylsä kauhuilu. Huumori oli huonoa ja splatteria ei ollut nimeksikään.

Zombien Halloween-versiointia en halua edes nähdä, koska Carpenterin alkuperäinen on varsin hieno elokuva omassa karsinassaan.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Eikös tuo Devil's Rejects ole Rob Zombien ohjaus, ja siinä tapauksessa myös jatko-osa House of 1000 Corpses -leffalle?

Mikäli niin on asian laita, niin saa olla sitten rutkasti parempi kuin 1000 corpses, joka oli aika pirun tylsä kauhuilu. Huumori oli huonoa ja splatteria ei ollut nimeksikään.

Zombien Halloween-versiointia en halua edes nähdä, koska Carpenterin alkuperäinen on varsin hieno elokuva omassa karsinassaan.

Muistaakseni Devil's Rejects on ihan hyvä leffa. Aika verinen.

The Devil's Rejects on huomattavasti parempi kuin 1000 Corpses. Tämä ensiohjaus floppasi kokemattomuutten. Mitä taas Zombien Halloween näkemykseen tulee, niin käsittääkseeni sekin on aikamoinen floppi ja ihan vaan rahamielessä tuotettu.

Taidan olla aika yksin sen ajatuksen kanssa että pelottavuus eio ole kovin hyvä juttu kauhuelokuvassakaan. Karmivuus vielä menee, mutta olen liian heikkohermoinen pitääkseni pelottelusta. Onneksi se on myös melko harvinaista. Viimevuosina ainoa elokuva joka on oikeasti pelottanut oli Hohto, joka siis olisi muuten loistava. Se on oikeastaan aina ollut aika pelottava, mutta nuorempana ihan eri syystä kuin nykyään. Aiemmin pelottavia juttuja olivat mm. ne kamalat kaksoset ja se ruttoinen mummeli, mutta nykyään ne hienovaraisemmat jutut - kuten intiaaniviittaukset ym - vaikuttavat enemmän.

Nykykauhu ei oikeastaan ole hyvää eikä pelottavaa. Saw sai kauhunväristyksiä aikaiseksi kun näin kaupassa sen nelososan. Pelottavaa miten sellainen roska on tarpeeksi suosittu samaan edes yhden jatko-osan.

"Hyrkanos" kirjoitti:

Nykykauhu ei oikeastaan ole hyvää eikä pelottavaa. Saw sai kauhunväristyksiä aikaiseksi kun näin kaupassa sen nelososan. Pelottavaa miten sellainen roska on tarpeeksi suosittu samaan edes yhden jatko-osan.

En laskisi Saw-sarjaa (joka muuten on mainettaan parempi) kauhuun, sillä mielestäni kauhuksi voidaan luokitella ainoastaan elokuvat, jotka pyrkivät tavalla tai toisella pelottamaan, säikyttelemään tms katsojaa. Itse asiassa melko vähissä on nykyään hyvät jenkkikauhuleffat (=lontoonkieliset). Sanovat, että kannattaisi suunnata katse Japaniin...

"edgecution" kirjoitti:

"Hyrkanos" kirjoitti:

Nykykauhu ei oikeastaan ole hyvää eikä pelottavaa. Saw sai kauhunväristyksiä aikaiseksi kun näin kaupassa sen nelososan. Pelottavaa miten sellainen roska on tarpeeksi suosittu samaan edes yhden jatko-osan.

En laskisi Saw-sarjaa (joka muuten on mainettaan parempi) kauhuun, sillä mielestäni kauhuksi voidaan luokitella ainoastaan elokuvat, jotka pyrkivät tavalla tai toisella pelottamaan, säikyttelemään tms katsojaa. Itse asiassa melko vähissä on nykyään hyvät jenkkikauhuleffat (=lontoonkieliset). Sanovat, että kannattaisi suunnata katse Japaniin...

Eikös se olekaan amerikka mitä ne puhuvat? Minä kun olen näin aina luullut.

"edgecution" kirjoitti:
Itse asiassa melko vähissä on nykyään hyvät jenkkikauhuleffat (=lontoonkieliset). Sanovat, että kannattaisi suunnata katse Japaniin...

Se on aivan se ja sama suuntaako katseen Amerikkaan vai Japaniin, sillä nykypäivänä kaikki Hollywood kauhuleffat ovat jotain japsi re-makeja.

"edgecution" kirjoitti:
1. En laskisi Saw-sarjaa (joka muuten on mainettaan parempi) kauhuun, sillä mielestäni kauhuksi voidaan luokitella ainoastaan elokuvat, jotka pyrkivät tavalla tai toisella pelottamaan, säikyttelemään tms katsojaa.

2. Sanovat, että kannattaisi suunnata katse Japaniin...

1. Termiä pitää vähän suhteellistaa, kun ei mitään kunnon kauhua ole aikoihin tehty. Nykyään riittää varsin hyvin että elokuva on ällöttävä ja huonolle filmille kuvattu

EDIT: Kauhuun ei ole muuten koskaan kuulunut yleisön pelottelu. Joskus ennen vanhaan pelotti ne idea kauhutarinoiden takana (elävät kuolleet, ihmisen pimeä puoli ym). Sitten joku keksi säikyttelyn, yhtäkkiä oletettiin että kauhuelokuvan pitää saada aikaisi välitön reaktio. Kyllä oikeasti riittää että hahmot ovat kauhuissaan.

2. Huonoja ne sielläkin ovat. Ainakin ne muutamat mitä olen nähnyt.

"Wankie" kirjoitti:
Varteenotettavia kauhuleffoja ei tällä vuosituhannella olla tehty. Poikkeuksena semi-screamer The Descent (2005), kinky-core The Devil's Rejects (2005) ja Ruotsin kauhuylpeys Låt den rätte komma in (2008).

Ainakin The Ring ja Rec ovat onnistuneita. Creeps guaranteed.

Juuri tuli katsottua puhuttu 2012. Hyvin perinteinen amerikkalainen ylipitkä massabudjettikatastrofileffa (yhdys sana), joka sisälsi niin kliseistä hömppää, että nauru oli monesti lähellä.

Mutta. Aijai niitä tehosteita. Ajai. Kaikki oli niin aidonnäköistä, että alkoi ihan masentamaan se näky edessä rullaavasta totaalituhosta. Huomasin reagoivani hiljaa itsekseni joka ikiseen mahdolliseen tehostepätkään. Laajakankaalla näkyy lähestyvä massiivinen tsunamiaalto, koko teatteri tärisee... "siis eijjumaaaaalauta!"

Jos jokin elokuva on luotu teatterikatsomiseen, se on tämä. Siirappia ette toki saa irti vaikka miten hinkkaisitte, mutta tuon efektivyörytyksen jälkeen se ei edes haittaa. Illuusio hyvästä elokuvasta on jälleen luotu, ja ne saivat minut nalkkiinsa!

Itse en muuten The Ringistä saanut millään ilveellä karmivaa/pelottavaa elokuvaa. Katsoin sen siis melko pimeässä huoneessa kahden muun ihmisen kanssa. Olihan se ihan mielenkiintoinen, mutta ei kylläkään pelottava. Pettymys maineeseensa verrattuna.

Minua taas pelottaa kaikki. Muutama viikko sitten sain sellaisen idean, että katson kaksi viikkoa putkeen yhtä soittoa pelkkiä kauhuelokuvia. Olihan se melkoista terapiaa.

The Others on omasta mielestäni loistava esimerkkitapaus ehdasta kummitustarinasta. Näistä uudemmista elokuvista myös ainakin Haunting In Connecticut seisautti veret muutamassa kohdassa, vaikka olikin elokuvana varsin keskinkertainen.

Ja näen sen Drag Me To Hellin häiriintyneen mummelin vieläkin aina valojen sammuessa.

"Japeet" kirjoitti:
Itse en muuten The Ringistä saanut millään ilveellä karmivaa/pelottavaa elokuvaa.

Sama juttu täällä, ja kuten aiemmin sanoin, olen sentään hyvin heikkohermoinen. Ei sillä että elokuvalla juuri muutakaan arvoa olisi, tyhjänpäiväinen dekkari hölynpölyjuonella.

Orpokoti oli elokuva joka onnistui minut kyllä hyytämään. Jos hyviä kauhuelokuvia haeskelee niin sitä suosittelisin varauksetta. Jo mainittu Otherskin oli priimaa. Että kyllä hyviä kauhuelokuvia nykyäänkin tehdään, vaikkakin harvakseltaan.

Drag Me to Hell oli toisessa ääripäässä myös mielestäni erittäin onnistunut, vaikkakin tunnelmaltaan täysin erilainen.

Jos haluatte nähdä hyvän kauhuleffan katsokaa The Brood.

"Wankie" kirjoitti:
Låt den rätte komma in

Oli todella mitäänsanomaton "kauhu"elokuva, erehdyin valitettavasti joku aika sitten pikkusiskon hehkutuksista innostuneena katsomaan.

"Silly Cow" kirjoitti:
Orpokoti oli elokuva joka onnistui minut kyllä hyytämään.

Koska kyseessä on muistini/triviapääni mukaan espanialainen elokuva, niin tulee pakostikin mieleen toinen vastaava, joka myös perustui orpokotiin; Paholaisen Selkäranka. Että osasi olla tyhjänpäiväinen elokuva. Kun aloin sitä katsomaan, keksin huumorimielessä ajatuksen siitä että espanialainen käsitys kauhusta on kalpea haamu joka huhuilee nurkissa. Olin melko yllättynyt että tuo vitsini muistutti todellisuutta melkolailla ainakin Paholaisen Selkärangan kohdalla.

"Show_Stopper" kirjoitti:

The Others on omasta mielestäni loistava esimerkkitapaus ehdasta kummitustarinasta.

Eikä vähiten hemaisevan Nicole Kidmanin ansiosta, joka todellakin osaa hommansa, eli näyttelemisen. The Others on yksi harvoista kummitusjutuista josta pidän, vaikkei se nyt niin pelottava ehkä ollutkaan.

"Smark" kirjoitti:
Oli todella mitäänsanomaton "kauhu"elokuva, erehdyin valitettavasti joku aika sitten pikkusiskon hehkutuksista innostuneena katsomaan.

Älä nyt, se on paras komediakauhu koskaan. Komedian siitä tekee ruotsin kieli.

The Others on ihan mukiinmenevä... mutta syystä tai toisesta suurin osa kauhuleffoista kusee ja pahasti. Mielikuvista oli huomattavasti enemmän 70-80 -luvulla ja tuolloin parhaat kauhutarinat/saagat saivat alkunsa. Tai no, okei, tuolloin kanssa nähtiin ehkä paskimmat ideat koskaan... mutta mielummin aaltomaista menestystä kuin nykypäivän tasapaksua re-make paskaa. Muutenkin vaikuttaa siltä, että nykypäivänä kaikki kauhuleffat ovat screamereita ja itse en oikeastaan välitä ollenkaan kyseisestä sub-genrestä. Kaikki psykologinen tavara on sata kertaa parempaa.

Ja mitä nyt kauhuklassikoihin tulee, niin Hellraiser on aina yhtä ässä. Jatko-osat eivät toimi ollenkaan, mutta tämä alkuperäinen tekele on taakia shittiä.

Your suffering will be legendary, even in hell!

Kyllä. Hellraiser on mahtava. En ole jatko-osia nähnyt, eikä kieltämättä edes kiinnosta.

Hellraiser ja Pinhead, niissä on sitä jotain. Yhteensä 5 jatko-osaa omistan tuon alkuperäisen lisäksi, mutta ette ole kyllä mitään menettäneet vaikka ette niitä olekaan nähneet. Kakkonen oli vielä ihan jees, mutta kaukana oli ykkösen jännitys. Kolmonen oli melkoisen läppä ja nelonen meni jo jonkinlaiseksi avaruus sci-fiksi, aika mitäänsanomaton sekin. Sitten on tullut niitä ylimääräisiä Hellraisereita, missä ollaan virtuaalimaailmassa ja missä lie aina. Hellraiser: Inferno on jatko-osista melkeinpä se paras, siinä oli jo yritystä enemmän ja loppu oli tyylikäs.

Mutta Pinhead, siinä on sitten hieno hahmo.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Hellraiser: Inferno on jatko-osista melkeinpä se paras, siinä oli jo yritystä enemmän ja loppu oli tyylikäs.

Inferno oli ihan katsottava, mutta kyllä itse pidän tuota kakkososaa nimensä mukaan toiseksi parhaana. Tämä jatko-osa otti yksinkertaisesti liikaa kritiikkiä fanien puolesta, koska alkuperäinen käsikirjoittaja ja ohjaaja puuttui. Kun pitää nämä kaksi asiaa mielessä ja hyväksyy elokuvan erilaisuuden ensimmäiseen osaan verrattuna, niin jää tuosta jatko-osasta varsin hyvä fiilis. Koko sarja lähti lapasista vasta kolmannen osan myötä. Se on huono. Ei hauskan huono, vaan yksinkertaisesti huono.

Eilen tuli maikkarilta The Cannonball Run. Kovin ihmettelin miten elokuva niin suurella ja nimekkäällä näyttelijäkaartilla voi flopata täysin? Toki elokuva oli ihan katsottava... mutta kun Burt Reynolds, Roger Moore, Dean Martin, Farrah Fawcett, Jackie Chan ja Peter Fonda ovat samassa elokuvassa, niin voisi odottaa lievästi enemmän. Melkein yhtä paha tapaus kuin Mars Attacks!

Äskön tarttui kaupasta hyllyntäytteeksi mukaan 2001 Avaruusseikkailu ja Huuliharppukostaja. Molemmille leffoille jonkinlaisia ennakko-odotuksia on joten varmaan aika nopeasti tulee katsottua, hintaahan näille tuli yhteensä se 15 euroa eli varsin kohtuullinen hinta, varsinkin jos leffat osoittautuvat maineidensa veroisiksi.

Wankien kanssa samoilla linjoilla Cannonball runista.

"Japeet" kirjoitti:
Äskön tarttui kaupasta hyllyntäytteeksi mukaan 2001 Avaruusseikkailu ja Huuliharppukostaja. Molemmille leffoille jonkinlaisia ennakko-odotuksia on joten varmaan aika nopeasti tulee katsottua, hintaahan näille tuli yhteensä se 15 euroa eli varsin kohtuullinen hinta, varsinkin jos leffat osoittautuvat maineidensa veroisiksi.

Jos se alkaa tuntumaan liian hintavalta, niin vika on yksin sinussa :-)

"Wankie" kirjoitti:
Melkein yhtä paha tapaus kuin Mars Attacks!

Mitä hittoa? Mars Attacks! on pirun hieno elokuva! En varsinaisesti luokittelisi sitä camp-huumorileffaksi, mutta aika ronskisti on ollut tekijöillä pilkettä silmäkulmassa kun teosta ovat väsänneet, ja komedianahan se täytyy ottaa 100%:sti. Tosin en ole nähnyt kyseistä pätkää ainakaan 5-8 vuoteen, joten sanomiseni on täysin muistikuvien varassa.

"Tzei-em" kirjoitti:
Mitä hittoa? Mars Attacks! on pirun hieno elokuva! En varsinaisesti luokittelisi sitä camp-huumorileffaksi, mutta aika ronskisti on ollut tekijöillä pilkettä silmäkulmassa kun teosta ovat väsänneet, ja komedianahan se täytyy ottaa 100%:sti. Tosin en ole nähnyt kyseistä pätkää ainakaan 5-8 vuoteen, joten sanomiseni on täysin muistikuvien varassa.

Jos samassa elokuvassa on Jack Nicholson, Glenn Close, Pierce Brosnan, Danny DeVito, Annette Bening, Martin Short, Michael J. Fox, Sarah Jessica Parker ja Natalie Portman... niin voisi ehkä, maybe, kenties, odottaa lievästi enemmän kuin kerran katsottava, semi-viihdyttävä, heikosti käsikirjoitettu ja väkisin yhteen purkitettu komedia. Mars Attack! on jotenkin niin 'tehty' ja vaikka itsekkin siitä nuorena pidin, nykypäivänä ei tuollaista moskaa jaksaisi katsoa... edes Tom Jonesin takia. Aikoinaan mietin, että miten vitussa näin suuri ja nimekäs näyttelijäkaarti ollan saatu samaan elokuvaan... mutta sitten kuulin, että elokuvan ohjasi Tim Burton (joka on yksin omista suosikkiohjaajista) ja siinä siis vastaus. Tämän jälkeen olen vain miettinyt, että miten vitussa Tim Burton on voinut ohjata näin paskan elokuvan?

Poikkeus vahvistaa säännön, vai miten se nyt menikään.

Höhö. Joku linkitti C&H:n strippiin toisessa topikissa, ja tuli vähän selailtua.

Linkki

Loistava

"Jack DiBiase" kirjoitti:
Höhö. Joku linkitti C&H:n strippiin toisessa topikissa, ja tuli vähän selailtua.

Linkki

Loistava

Nyt ei kyllä ihan auennut...

EDIT: Ellei vitsinä ole se, että Twilight on niin huono elokuva

"Tzei-em" kirjoitti:

"Jack DiBiase" kirjoitti:
Höhö. Joku linkitti C&H:n strippiin toisessa topikissa, ja tuli vähän selailtua.

Linkki

Loistava

Nyt ei kyllä ihan auennut...

EDIT: Ellei vitsinä ole se, että Twilight on niin huono elokuva

Itsekin kyllä nauroin pitkään tuota kun jylppygalleriasta pongasin.

Viikko takaperin tuli katseltua Departures, joka voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin 2009. Ja voin vain sanoa, että täysin aiheesta. Kuolema-aiheen pohjalle rakennettu tunteikas, koskettava ja viihdyttävä elokuva. Lisäksi musiikki oli kaunista ja ylipäätään kaikki oli kunnossa. Paremmin tätä tuskin voi enää tiivistää:

Even though the plot line is the "death", it's done with such kindness, softness and emotion (every little thing in the Japanese culture is made like a piece of art) and being able to make us feel so much emotions concerning the subject was really enjoyable. It's really a must see, the music is so captivating in every moment of grief.

Ehdottomasti vuoden paras elokuva, mitä olen nähnyt, ellen nyt sitten taas unohda jotain. Tippahan siinä tuli lopulta useiden pidättelyjen jälkeen väkisin linssiin.

Pari viikkoa sitten kävin leffateatterissa katsomassa hehkutetun ja sikamaisella budjetilla väännetyn leffan 2012, josta raapustelin arvostelunkin paikalliseen lehteen. Kovasta hypestä huolimatta elokuva oli lähinnä karvas pettymys; pätkä oli täynnä kliseisiä ja ennalta arvattavia juonenkäänteitä sekä ärsyttäviä hahmoja. Visuaalisesti tajunnanräjäyttävä kokemus, muilta osa-alueilta valtavasta potentiaalista huolimatta melkoista kakkaa.
**

Eilen käytiin taas muijan kanssa elokuvissa, ja tällä kertaa valittiin vähän jouluisempi pätkä, nimittäin Saiturin joulu. 3D-lasit silmille ja ruudusta läpi, hienoa! Tässäkin tapauksessa oli tosin sitä samaa vikaa kuin 2012:ssa, eli leffa keskittyi enemmänkin visuaaliseen supernäytökseen erikoisefektien pommituksella kuin liikuttavien hahmojen rakenteluun ja vaikuttavien juonenkäänteiden luomiseen. Ihan kiva feel good -leffa, joskin hieman ryysitty tapaus. Joulutunnelmaa tämä sai kuitenkin luotua, ja jos vain yhtään suurenmoiset 3D-efektit ja hymyn huulille jättävät animaatioelokuvat kiinnostavat, on Saiturin joulu erittäin hyvä valinta.
***

Eilen tuli tuo suurin kotimainen elokuvateattereihin. Kai se pitää käydä joku päivä katsastamassa, sillä onhan kyseessä aina haukutun Koivusalon elokuva, sekä se, että se perustuu maailman mahtavimpaan kirjaan.

Miten Roland Emmerichin elokuva voi olla pettymys?

Katselin eilen Prozac Nationin. Todella ahdistava elokuva. Ja myös todella hyvä. Christina Ricci veti tapaansa kuuluen loistoroolin, eikä Riccin roolihahmon äitiä näytellyt Jessica Lange paljon huonommaksi jäänyt. Voin suositella, mutten todellakaan miksikään kännileffaksi.

Viimeisimpänä olen katsonut kotimaisen TV elokuvan Poliisin Poika. Todella hauska pätkä jonka pääosassa on Kai Lehtinen. Leffa sisältää paljon sutkautuksia joita on katsotavissa esim youtubessa. Suosittelen kaikille jotka eivät ole leffaa katsoneet.

"Hyrkanos" kirjoitti:
Miten Roland Emmerichin elokuva voi olla pettymys?

Tuli muuten tästä mieleen, että kirjoitin äidinkielen preliminäärikokeessa dystopiaelokuvista ja käytin aiheena juuri tuota 2012-leffaa. Harmi vain, etten muistanut Emmerichin nimeä oikein vaan nimesin hänet Emmeckiksi. No, tuskin siitä pisteitä lähtee, mutta hauska juttu kuitenkin.

Sairastavan illan vietoksi vuokrasin tänään Operaatio Valkyrien. Jännittävä ja juoneltaan koukuttava leffa, jossa aiheena oli yritys salamurhata Adolf Hitler. Tylsiä hetkiä ei pahemmin ollut, mutta hitusen enemmän odotin vauhtia ja mukaansa tempaivasuutta. Pisteitä laski myös päärolissa Claus Von Stauffenbergiä näytellyt Tom Cruise. En tykkää Cruisesta sitten yhtään. Kaikenlaiset efektit laidasta laitaan olivat upeita.

Haitoistaan huolimatta tasokas leffa mainiolla juonella. Voisin jopa antaa suosituksen katsoa tämä leffa.

Arvosana: ***1/2 / *****

"enska" kirjoitti:
Eilen käytiin taas muijan kanssa elokuvissa, ja tällä kertaa valittiin vähän jouluisempi pätkä, nimittäin Saiturin joulu. 3D-lasit silmille ja ruudusta läpi, hienoa! Tässäkin tapauksessa oli tosin sitä samaa vikaa kuin 2012:ssa, eli leffa keskittyi enemmänkin visuaaliseen supernäytökseen erikoisefektien pommituksella kuin liikuttavien hahmojen rakenteluun ja vaikuttavien juonenkäänteiden luomiseen. Ihan kiva feel good -leffa, joskin hieman ryysitty tapaus. Joulutunnelmaa tämä sai kuitenkin luotua, ja jos vain yhtään suurenmoiset 3D-efektit ja hymyn huulille jättävät animaatioelokuvat kiinnostavat, on Saiturin joulu erittäin hyvä valinta.
***

Tänään kävin minäkin katsastamassa saman pätkän. Ensin oli tarkoitus mennä katsomaan tuo 2012, josta enska pari sanaa sanoikin. Häneltä tuntui tulevan samanlaista kritiikkiä kuin parilta kaverilta, jotka ovat kyseisen elokuvan nähneet. Ehkä oli iha hyvä, että myöhästyin näytöksestä. Eipähän mennyt rahoja turhaan...

No mutta, voisin nyt mainita pari asiaa tuosta Saiturin joulusta. Oli kyllä ihan mainio Disney-pätkä ja Jim Carreykin ääninäyttelijänä pääosassa. Juuri tuo visuaalinen puoli oli erittäin kaunista katseltavaa ja yllätyinkin, kuinka hyvältä nuo elokuvat saadaan näyttämään kun käytetään tuota 3D-tekniikkaa. Lasit vaan päähän ja elokuvakokemus muuttuu heti pari astetta paremmaksi. Juonikin oli ihan viihdyttävä, vaikkakin melko ennalta arvattava. Ainahan nämä sadut päättyvät onnellisesti.

Spoiler

Kyllä siinä minunkin tuli hymyiltyä, kun tämä päähenkilö, vanha äkäinen mies, löysi vihdoin ilon elämästä ja joulusta ja alkoi levittämään saamaansa iloa kaikille.

Tuli eilen katsastettua Tim Burtonin uusinta tuotantoa, nimittäin 9. Olen Burtonin edellisistäkin animaatioista tykännyt pirusti, eikä tämäkään elokuva ollut pettymys. Normaali Burtonin synkkä ilmapiiri ja jännä tarina, suosittelen.

Eilen Maikkarilta tuli Tappajahai, ja pakkohan se oli jälleen katsoa. Niin uskomattoman hyvä leffa, mahtava käsikirjoitus ja aihe, kauhua, vähän toimintaakin ja sopivasti huumoria mukana keventämässä. Varmaan ainoa näkemäni viiden tähden leffa. Tai Rocky, Rocky 3 ja Rocky 4 saattavat saada minulta tuon leiman.

Jäbä kirjoitti:
Varmaan ainoa näkemäni viiden tähden leffa. Tai Rocky, Rocky 3 ja Rocky 4 saattavat saada minulta tuon leiman.

Et ole ilmeisesti kovin montaa elokuvaa elämäsi aikana katsonut? Edes ensimmäinen Rocky ei ole viiden tähden elokuva, vaikka erittäin hieno elokuva onkin.

DeadManWalking kirjoitti:

Jäbä kirjoitti:
Varmaan ainoa näkemäni viiden tähden leffa. Tai Rocky, Rocky 3 ja Rocky 4 saattavat saada minulta tuon leiman.

Et ole ilmeisesti kovin montaa elokuvaa elämäsi aikana katsonut? Edes ensimmäinen Rocky ei ole viiden tähden elokuva, vaikka erittäin hieno elokuva onkin.

Mutta Rocky IV on silti loistava :cheers:

DeadManWalking kirjoitti:

Jäbä kirjoitti:
Varmaan ainoa näkemäni viiden tähden leffa. Tai Rocky, Rocky 3 ja Rocky 4 saattavat saada minulta tuon leiman.

Et ole ilmeisesti kovin montaa elokuvaa elämäsi aikana katsonut? Edes ensimmäinen Rocky ei ole viiden tähden elokuva, vaikka erittäin hieno elokuva onkin.

Olen minä kohtalaisesti leffoja nähnyt, mutten leffojen suurkuluttajaksi voi itseäni sanoa. Varmasti lukuisia monien hehkuttamia kuuluisiakin leffoja en ole nähnyt. Rocky puolestaan on aivan mahtava elokuvasarja, ja sanoisin ehkä jokaisen Rockyn olevan yli neljän tähden mielestäni, ja mahdollisesti niiden kolmen mainitsemani olevan viiden tähden elokuvia. Etenkin nelonen. Vitonen on minusta se Rockyista heikoin, siitä en ihan varmaksi sittenkään sanoisi, antaisinko sille neljää tähteä.

Riveni kirjoitti:
(500) Days of Summer oli kyllä aikamoinen yllätys. Odotin jotain tusinatason romanttista komediaa, mutte elokuva ei ollut lähelläkään sellaista. Kahden ihmisen minimalistinen kehityskertomus ilman turhaa Hollywoodmaisuutta. Yksi koko vuoden parhaista elokuvista

Voiko tätä paljon paremmin sanoa? Romanttiset komediatkin ovat ihan kivoja, jos ne ovat oikein tehtyjä, eli oikeasti hauskoja. Jättävät hyvän mielen ja tarjoavat jotain, mille nauraakin. Tämä sen sijaan oli jo paljon enemmän. Helkkarin onnistunut tarina kahdesta ihmisestä ja kuuluu ehdottomasti vuoden parhaimpiin tämän vuoden elokuviin, itse en ole nähnyt varmaan yhtään yhtä hyvää leffaa tänä vuonna, vaikka pari meneekin aika lähelle. Niin vähän kuitenkin tulee loppujen lopuksi elokuvia katsottua (ja kauheasti hyviä klassikoita näkemättä myös), että esim. tuohon leffojen top kaksvitoseen ei itsellä ole mitään aikeita osallistua. Mutta siis.. tämä toimi pirun hyvin, musiikkin pelasi. Ja Zooey Deschanelista toki aina vankka plussa.

Koivusalon Täällä Pohjantähden alla tuli tosiaan joitakin viikkoja sitten katsottua ja oli kai se ihan hyvä, mutta hankala tuota nyt on hirveän järkevästi arvostella.. Monet näyttelijäsuoritukset olivat todella onnistuneita ja niin.. En minä kyllä ihan ymmärtänyt sitä, missä tässä Koivusalo nyt oli (kuten hehkutti) pystynyt kauheasti tuomaan jotain uutta. Pituuskin oli näköjään pakko olla yhtä pitkä kuin Laineen versiossa, vaikka todellinen veto olisi ollut typistää tuo ainakin 2½ tuntiin, olisi minusta ollut ihan mahdollista.