"Jack DiBiase" kirjoitti:
1. Ready To Rumble.
2. Älä? Siis siinä ei arvosteltukaan kuinka monta tähteä ne matsit sai?
1. YEAH
2. Minä ainakin odotan vielä tuota tietoa ennen kuin viitsin maksaa elokuvalipun hinnan
Leffat
1. YEAH
2. Minä ainakin odotan vielä tuota tietoa ennen kuin viitsin maksaa elokuvalipun hinnan
"Jack DiBiase" kirjoitti:
Eikä tuosta mitään jatko-osaa tule,Spoiler
sehän kuoli.
Näinkö teki? Kuva katkaistiin vain kesken Ram Jamin ja that was it... Ja en minä mitään "prinssi saa prinsessansa" loppua olisi halunnut, mutta tuo kyseinen lopetus ei vain minua mielyttänyt. Ja kuten aikaisin mainitsin, olihan tuo tavallaan ihan näppärä tapa lopettaa elokuva, monia tuo varmasti miellytti, mutta itse en jostain syystä pitänyt siitä. Tosin tuskinpa se arvosana siihen *****- olisi noussut, vaikka lopetus olisi ollut mieleinen. Kyllä ****½ on minun mielestäni melko oikeutettu arvosana tuolle elokuvalle.
Niin ja olen nähnyt tuon Ready to Rumblen, täydet viisi tähteä. No ei vaisinkaan, ainoa syy tuon katsomiseen oli se, että se on painileffa. Ja aika huono onkin.
"Tzei-em" kirjoitti:
The Wrestlerin lataa... krhm... hankin heti kunhan siitä tulee dvd-versio. Odotukset on kyllä korkealla, koska paljon tätä pätkää on kehuttu.
Anteeksi, mutta sinun on tultava katsomaan se ihan paikalliseen (meidän jalasjärvisten "paikallinen" elokuvateatteri kun on Seinäjoella ) Bio Marilyniin. He lisäsivät sen ohjelmistoonsa minun valitutettua puuttumisesta (kopioiden vähyydellä ja tästä johtuvalla myöhäisellä ensi-illalla pikkupaikoissa ei ollut mitään vaikutusta), mutta kerroin valituksessa elokuvan kiinnostavan "monia" itseni lisäksi: kyllä se kolmekin vähän paremmalta katsojatilastoissa näyttäisi kuin kaksi.
Tosiaan The Wrestlerin ensi-ilta on Seinäjoella 30.1, ja tuona viikonloppuna olisi tarkoitus myös leffa käydä katsastamassa. Odotukset ovat korkealla, toivottavasti ei käy kuin Dark Knightin kanssa.
"Saimou" kirjoitti:
Anteeksi, mutta sinun on tultava katsomaan se ihan paikalliseen (meidän jalasjärvisten "paikallinen" elokuvateatteri kun on Seinäjoella ) Bio Marilyniin.
Sori, olet myöhässä. Kerkesin sen katsoa jo "toista kautta".
The Spirit
Ensiksi täytyy sanoa, että minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä tästä elokuvasta ja odotin lähinnä tylsää sekoiluelokuvaa.
Mutta kaikki tuo loppui jo elokuvan ensi minuuteilla!
Elokuva oli siis tarinankerronnan mestarin, Frank Millerin tuotos, vaikkei perustukaan Millerin omaan sarjakuvaan. Visuaalisesti hyvinkin lähellä Sin Cityä ja juonen tasolla melkeinpä Tarantinoa. Supersankarius vedettiin campmaisen överiksi jo elokuvan ensitaistelussa Spiritin ja Samuel L. Jacksonin esittämän Octopussyn välillä. Molemmat pystyvät ottamaan iskua vastaan enemmän kuin Teräsmies konsanaan ja meno oli hulvatonta koko ajan. Missä muussa elokuvassa muka sankari saa lyhtypylväästä haaroväliin ja vessanpytyn päähänsä minuutin sisään, ilman että meno hidastuu?
Meno oli paikoin täysin päätöntä, mutta hyvällä maulla tehtynä ja koko ajan kasassa pysyen. Meno oli yhtä päätöntä kuin Zoolanderissä, mutta silti pysyi kasassa kuin Tarantinon filmi konsanaan.
Meno ei hirveästi missään vaiheessa hidastunut, vaan jatkuvasti tuli vastaan toinen toistaan mielenkiintoisempia ja hullumpia hahmoja, eikä tylsää hetkeä päässyt missään vaiheessa syntymään. Esimerkiksi Dark Knightissa jo toisella katselukerralla menivät Batmanin osuudet melkeinpä kelaukseen, eikä se Jokerikaan enää tuntunut niin uniikilta. Christian Balen pitäisi katsoa tämä elokuva ja ottaa opiksi miten naamiomiehen tulee eeppisesti murista, eikä kuulostaa keuhkotautiselta. Ei nyt sen suurempia antipatioita Batmania kohtaan, mutta sanompahan vain että Spirit iski kyllä alitajuntaan paljon kovempaa kuin pimeä nihti.
Sarjakuvafilmatisoinneissa tämä ottaa paikkansa Sin Cityn vieressä, ollen vähemmän vakava, mutta toisaalta paljon hämärämpi ja huumoriltaan kierompi. Omalla listallani Sam Jacksonin paras roolityö sitten Pulp Fictionin ja muutenkin koko näyttelijäkaarti oli mahtava, eikä siinä ollut supertähtien ylitarjontaa. Mikäli Musta huumori, Tarantinomaisen vetävä ja päätön dialogi, pilke silmäkulmassa ylivedetty supersankarointi, sekä mahtava visuaalinen toteutus purevat, ei tätä kannata missata. Myös Octopussyn imbesillit, nyrkkeilysäkkeinä toimivat kloonikätyrit aiheuttivat hilpeyttä. Kaverit kun oli nimetty nimillä kuten Eetos, Paatos ja Logos. Paras elokuva sitten Menetetyn Maan.
Ja elokuva tarjoili ehkä eeppisimmän quoten ikinä:
'Dental... and nazies.'
Arvosanaksi neljä ja puoli tähteä viidestä. DVD pakko-ostos.
Tiivistyksenä: Supersankarisekoilu joka toimii kuin junan vessa, vailla sen suurempia heikkoja hetkiä.
Ensiksi täytyy sanoa, että minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä tästä elokuvasta ja odotin lähinnä tylsää sekoiluelokuvaa.
Mutta kaikki tuo loppui jo elokuvan ensi minuuteilla!
Elokuva oli siis tarinankerronnan mestarin, Frank Millerin tuotos, vaikkei perustukaan Millerin omaan sarjakuvaan. Visuaalisesti hyvinkin lähellä Sin Cityä ja juonen tasolla melkeinpä Tarantinoa. Supersankarius vedettiin campmaisen överiksi jo elokuvan ensitaistelussa Spiritin ja Samuel L. Jacksonin esittämän Octopussyn välillä. Molemmat pystyvät ottamaan iskua vastaan enemmän kuin Teräsmies konsanaan ja meno oli hulvatonta koko ajan. Missä muussa elokuvassa muka sankari saa lyhtypylväästä haaroväliin ja vessanpytyn päähänsä minuutin sisään, ilman että meno hidastuu?
Meno oli paikoin täysin päätöntä, mutta hyvällä maulla tehtynä ja koko ajan kasassa pysyen. Meno oli yhtä päätöntä kuin Zoolanderissä, mutta silti pysyi kasassa kuin Tarantinon filmi konsanaan.
Meno ei hirveästi missään vaiheessa hidastunut, vaan jatkuvasti tuli vastaan toinen toistaan mielenkiintoisempia ja hullumpia hahmoja, eikä tylsää hetkeä päässyt missään vaiheessa syntymään. Esimerkiksi Dark Knightissa jo toisella katselukerralla menivät Batmanin osuudet melkeinpä kelaukseen, eikä se Jokerikaan enää tuntunut niin uniikilta. Christian Balen pitäisi katsoa tämä elokuva ja ottaa opiksi miten naamiomiehen tulee eeppisesti murista, eikä kuulostaa keuhkotautiselta. Ei nyt sen suurempia antipatioita Batmania kohtaan, mutta sanompahan vain että Spirit iski kyllä alitajuntaan paljon kovempaa kuin pimeä nihti.
Sarjakuvafilmatisoinneissa tämä ottaa paikkansa Sin Cityn vieressä, ollen vähemmän vakava, mutta toisaalta paljon hämärämpi ja huumoriltaan kierompi. Omalla listallani Sam Jacksonin paras roolityö sitten Pulp Fictionin ja muutenkin koko näyttelijäkaarti oli mahtava, eikä siinä ollut supertähtien ylitarjontaa. Mikäli Musta huumori, Tarantinomaisen vetävä ja päätön dialogi, pilke silmäkulmassa ylivedetty supersankarointi, sekä mahtava visuaalinen toteutus purevat, ei tätä kannata missata. Myös Octopussyn imbesillit, nyrkkeilysäkkeinä toimivat kloonikätyrit aiheuttivat hilpeyttä. Kaverit kun oli nimetty nimillä kuten Eetos, Paatos ja Logos. Paras elokuva sitten Menetetyn Maan.
Ja elokuva tarjoili ehkä eeppisimmän quoten ikinä:
'Dental... and nazies.'
Arvosanaksi neljä ja puoli tähteä viidestä. DVD pakko-ostos.
Tiivistyksenä: Supersankarisekoilu joka toimii kuin junan vessa, vailla sen suurempia heikkoja hetkiä.
Holy shit, joku oikeasti piti The Spiritistä? Tai no, ehkä se on mahdollista nille, jotka eivät ole Eisnerin mestariteoksia lukeneet. Miller on täysi paskaläjä raiskattuaan yhden sarjakuvataiteen kirkkaimmista kultaisen ajan tähdistä.
"Riveni" kirjoitti:
Holy shit, joku oikeasti piti The Spiritistä? Tai no, ehkä se on mahdollista nille, jotka eivät ole Eisnerin mestariteoksia lukeneet. Miller on täysi paskaläjä raiskattuaan yhden sarjakuvataiteen kirkkaimmista kultaisen ajan tähdistä.
Enpä voi väittää alkuperäisteosta lukeneeni, mutta ehkäpä tässä tapauksessa se oli vain etu, sillä en voi sanoa nauttineeni elokuvasta yhtä paljon moneen aikaan. Pitääpi lukaista teos, luulen ma.
Eipä tosin Sin Cityn lisäksi mahda olla muita sarjakuvafilmatisointeja jotka tekisivät kunniaa alkuperäisteokselle? Watchmeniin itselläni on kovat odotukset, sillä vaatii suuremman luokan taitoa paskoa sellainen tarina! Tosin onnistuihan se V for Vendetassakin, eikä Watchmenissäkään (siis elokuvassa) ole Moorella ollut mitään osaa eikä arpaa.
"Riveni" kirjoitti:
Holy shit, joku oikeasti piti The Spiritistä? Tai no, ehkä se on mahdollista nille, jotka eivät ole Eisnerin mestariteoksia lukeneet. Miller on täysi paskaläjä raiskattuaan yhden sarjakuvataiteen kirkkaimmista kultaisen ajan tähdistä.
uuh foorumin epävirallinen "mukaviisas" taas pätemässä, itse katsoin leffan myös ja pidin siitä
Eiköhän karu 5.2 IMDB:ssä kerro ihan kaiken mukaaviisaudestani.
Suosittelen lukemaan kyseisiä sarjakuvia, tosin niidenkin sisältämä tekstimäärä on varmaan liikaa erkon ymmärrys- ja keskittymiskyvylle.
Suosittelen lukemaan kyseisiä sarjakuvia, tosin niidenkin sisältämä tekstimäärä on varmaan liikaa erkon ymmärrys- ja keskittymiskyvylle.
Jos IMDbhen on uskomista niin The Dark Knight on viidenneksi paras elokuva ikinä. Eiköhän tämä riitä.
"Wormmaster" kirjoitti:
Jos IMDbhen on uskomista niin The Dark Knight on viidenneksi paras elokuva ikinä. Eiköhän tämä riitä.
Sitähän se melkein onkin. Ennemmin kyseenalaistaisin Lotr-elokuvien paikan niinkin korkealla.
The Wrestler tuli katsottua. Pidin suuresti. Hieno leffa tosiaan.
Jeps, itsekin The Wrestlerin katsoin, ja eihän se todellakaan pettänyt. Oikein mukava kaksituntinen tuli sen parissa vietettyä ja kyllähän tuota olisi pidempäänkin mielellään katsellut. Ehkäpä parasta tuossa oli juuri se, että kayfabe rikottiin täysin ja näytettiin millaista se homma oikeasti on - homma tuntui hiton realistiselta kaikkine oikeine painijoineen, promootioineen ja backstage-meininkeineen (ei sillä, että itse tietenkään olisin behind the scenes -tunnelmaan koskaan päässyt käsiksi, mutta tuollaista se mitä luultavimmin on). Lisäksi oli hyvä juttu ettei koko homma pyörinyt pelkän showpainin ympärillä, koska ei tätä olisi ehkä jaksanut niin suurella mielenkiinnolla katsoa mikäli se olisi pelkkää painimaailmaan liittyvää matskua sisältänyt - Rourken esittämä hahmo kun oli niin hiton sympaattinen.
Plussat vielä lopetuksesta, joka jätti oikeastaan kaiken auki ja mielen täyteen kysymyksiä: kestikö Robinsonin pumppu tuota RamJam-loikkaa? Jos vastaus on kyllä, miten kävi hänelle ja Pamille? Saiko hän välinsä selvitettyä tyttärensä kanssa? No, vastauksista huolimatta homma on niin, että ainakin Robinson pääsi tekemään sitä mitä hän rakastaa eniten: painimaan. Se on loistava sanoma, ja tämä elokuva yleensäkin antaa mielestäni aika positiivisen kuvan sen surullisenkuuluisan pellepainin oikeasta luonteesta.
The Wrestler (2008) -
Plussat vielä lopetuksesta, joka jätti oikeastaan kaiken auki ja mielen täyteen kysymyksiä: kestikö Robinsonin pumppu tuota RamJam-loikkaa? Jos vastaus on kyllä, miten kävi hänelle ja Pamille? Saiko hän välinsä selvitettyä tyttärensä kanssa? No, vastauksista huolimatta homma on niin, että ainakin Robinson pääsi tekemään sitä mitä hän rakastaa eniten: painimaan. Se on loistava sanoma, ja tämä elokuva yleensäkin antaa mielestäni aika positiivisen kuvan sen surullisenkuuluisan pellepainin oikeasta luonteesta.
The Wrestler (2008) -
"Nodachi" kirjoitti:
Plussat vielä lopetuksesta, joka jätti oikeastaan kaiken auki ja mielen täyteen kysymyksiä: kestikö Robinsonin pumppu tuota RamJam-loikkaa? Jos vastaus on kyllä, miten kävi hänelle ja Pamille? Saiko hän välinsä selvitettyä tyttärensä kanssa? No, vastauksista huolimatta homma on niin, että ainakin Robinson pääsi tekemään sitä mitä hän rakastaa eniten: painimaan. Se on loistava sanoma, ja tämä elokuva yleensäkin antaa mielestäni aika positiivisen kuvan sen surullisenkuuluisan pellepainin oikeasta luonteesta.
Nojoo, itse olisin ehkä ottanut lopetukseen mukaan vielä sen tömähdyksen joka kuuluu kun legenda viimeisen kerran kohtaa kanveesin, ja sen jälkeen musta ruutu ja täysin hiljaista. Mutta ehkä tuo olisi sitten ollut vähän turhan negatiivinen lopetus.
Niin ja vielä tuosta sanomasta...Mulle jäi mielikuva, että Ramilla ei omassa mielessään ollut muuta vaihtoehtoa, kuin mennä takaisin kehään. Yleisöstä oli tullut tavallaan huumetta ja lopulta se johti miehen ensin missaamaan jälleen yhden (viimeisen) mahdollisuuden tyttärensä kanssa. Ja kun kaveri sai vielä yhden mahdollisuuden, valitsi hän kehän, sen sijaan, että olisi siirtynyt nauttimaan normaalista elämästä (vrt strippariin jonka oletan aloittavan uuden elämän).
Mutta kokonaisuutena nousi kyllä elokuvan ansiosta rispektit painijoita kohtaan suunnattomasti. Jotenkin sitä ei ole koskaan täysin tullut ajateltua mitä kaikkea he joutuvatkaan tekemään katsojien viihdyttämiseksi. Siispä, nousen nyt seisomaan ja osoitan kunnioitusta kaikille painikehään ikinä nousseille.
The Wrestler vihdoinkin nähty. Vähän harmitti ettei Seinäjoen ensi-iltaan ollut eksynyt minun ja murzun lisäksi kuin viisi muuta katsojaa, mutta minkäs sille voi että junttilassa asuu.
Elokuva oli todella hyvä. Tarina oli hieno, ja roolisuoritukset kerrassaan loistavia. Sen lisäksi kuvaus ja äänet, joihin en edes yleensä kiinnitä huomiota, olivat nappisuorituksia.
Hienointa elokuvassa oli kuitenkin se, että se nousee sitä hienommaksi mitä enemmän sitä jälkeenpäin miettii. Jo elokuvan loppuessa oli tyytyväinen olo, mutta juuri ne aukot ja niiden miettiminen tekee tästä elokuvasta niin hyvän. Kun vielä wrestling-fanille oli porkkanana oikeita painijoita, ja lopputekstimusiikkikin nivoutui täydellisesti elokuvan tarinaan ja tunnelmaan, ei voi kuin ihailla lopputulosta.
Loistava elokuva, joka todellakin oli jopa ylihinnoitellun lipun väärti. Käykää katsomassa, jos ette ole sitä vielä tehneet.
Elokuva oli todella hyvä. Tarina oli hieno, ja roolisuoritukset kerrassaan loistavia. Sen lisäksi kuvaus ja äänet, joihin en edes yleensä kiinnitä huomiota, olivat nappisuorituksia.
Hienointa elokuvassa oli kuitenkin se, että se nousee sitä hienommaksi mitä enemmän sitä jälkeenpäin miettii. Jo elokuvan loppuessa oli tyytyväinen olo, mutta juuri ne aukot ja niiden miettiminen tekee tästä elokuvasta niin hyvän. Kun vielä wrestling-fanille oli porkkanana oikeita painijoita, ja lopputekstimusiikkikin nivoutui täydellisesti elokuvan tarinaan ja tunnelmaan, ei voi kuin ihailla lopputulosta.
Loistava elokuva, joka todellakin oli jopa ylihinnoitellun lipun väärti. Käykää katsomassa, jos ette ole sitä vielä tehneet.
"Saimou" kirjoitti:
Sen lisäksi kuvaus ja äänet, joihin en edes yleensä kiinnitä huomiota, olivat nappisuorituksia.
Saman huomasin itse. Mielestäni tähän elokuvaan sopi hyvin se elokuvassa paljon käytetty Randya seuraava kamera. Ja se Randyn raskas hengitys oli kyllä ihan ykkönen.
Katsoin viimein paljon puheen alla olleen Perikadon(Der Untergang).
En jaksa kirjoittaa pitemmin, pistän ranskalaisia viivoja:
-Sota oli kuvattu erittäin onnistuneesti, ja eihän sitä voi ymmärtää. Aivan hirveää touhua.
-Hitler oli elokuvassa kylmä kuin kivi; "15000-20000 nuorta kuolee tämän takia" -"Siihen ne on tarkoitettukin" -Hitler
-Paras sotaleffa minkä itse olen nähnyt. Mukana on runsaasti dramatiikkaa, verta, epätoivoa, neuvottelua ja kaikkea Hitlerin viimeisiin päiviin liittyvää.
Mutta siis loistava elokuva, aivan uskomatonta työtä. Tämä on harvoista elokuvista joille antaisin oikeasti lähemmäs viittä tähteä. Vaikka elokuva ei täydellinen ole, en löytänyt siitä mitään itseäni häirinnyttäkään, ja se tosiaan on paras sotaelokuva jonka olen nähnyt.
En jaksa kirjoittaa pitemmin, pistän ranskalaisia viivoja:
-Sota oli kuvattu erittäin onnistuneesti, ja eihän sitä voi ymmärtää. Aivan hirveää touhua.
-Hitler oli elokuvassa kylmä kuin kivi; "15000-20000 nuorta kuolee tämän takia" -"Siihen ne on tarkoitettukin" -Hitler
-Paras sotaleffa minkä itse olen nähnyt. Mukana on runsaasti dramatiikkaa, verta, epätoivoa, neuvottelua ja kaikkea Hitlerin viimeisiin päiviin liittyvää.
Mutta siis loistava elokuva, aivan uskomatonta työtä. Tämä on harvoista elokuvista joille antaisin oikeasti lähemmäs viittä tähteä. Vaikka elokuva ei täydellinen ole, en löytänyt siitä mitään itseäni häirinnyttäkään, ja se tosiaan on paras sotaelokuva jonka olen nähnyt.
"Velocity" kirjoitti:
Katsoin viimein paljon puheen alla olleen Perikadon(Der Untergang).
Perikatohan se rules... http://www.youtube.com/watch?v=9PuGKuPw5EA
"Trisu" kirjoitti:"Velocity" kirjoitti:
Katsoin viimein paljon puheen alla olleen Perikadon(Der Untergang).
Perikatohan se rules... http://www.youtube.com/watch?v=9PuGKuPw5EA
En viitsi Opethin The Night And The Silent Wateria keskeyttää katsoakseni tuon videon, mutta tosiaan, juuri tuollaisten videoiden pohjalta alunperin tämän elokuvan ostin. Noita Hitler-huutaa-subtitleillä-videoita alkaa olla jo satoja.
Ei se mitään, loistaviahan niistä monet ovat.
"Velocity" kirjoitti:"Trisu" kirjoitti:"Velocity" kirjoitti:
Katsoin viimein paljon puheen alla olleen Perikadon(Der Untergang).
Perikatohan se rules... http://www.youtube.com/watch?v=9PuGKuPw5EA
En viitsi Opethin The Night And The Silent Wateria keskeyttää katsoakseni tuon videon, mutta tosiaan, juuri tuollaisten videoiden pohjalta alunperin tämän elokuvan ostin. Noita Hitler-huutaa-subtitleillä-videoita alkaa olla jo satoja.
Ei se mitään, loistaviahan niistä monet ovat.
Joo itselle heräsi myös kiinnostus tuohon leffaan näiden pohjalta. Ehkäpä tässä saisi joskus sen ihan katsottuakin - kunhan ensin on alta pois koulun puolesta katsottavaksi annetut Fannyt & Alexanderit ynnä muut kolmetuntiset boredomleffat.
Elämässähän ei tarvita muita henkilödraamoja kuin Taksikuski. Tuppaa vaan olemaan enemmän totta kuin elämä itse. Harmaat itseääntoistavat päivät.
Jonakin päivänä tulee sade... jne.
Ja Perikato on todella hieno elokuva myös.
Jonakin päivänä tulee sade... jne.
Ja Perikato on todella hieno elokuva myös.
Katsastin juuri leffan "WANTED" http://www.imdb.com/title/tt0493464/.
Messevän mukavaa menoa ja hienoja tahallaan yliampuvia toimintakohtauksia. Muutamat mukavat juonenkäänteet ja WTF-hetket pelittävät. Kuin Fight Clubin ja Matrixin sekoitus. Pääosan esittäjä tuntui alussa liian nössöltä siihen rooliin, lopussa juuri sopivalta.
Maikkarin arvostelussa leffateatteripätkänä 2 tähteä by "en tykkää tästä leffakategoriasta Minna Karila" ja DVD-versiosta 5 tähteä by "paljo kivempi Atso Suopanki".
Omat pinnat
Tsekatkaa, suosittelen.
Messevän mukavaa menoa ja hienoja tahallaan yliampuvia toimintakohtauksia. Muutamat mukavat juonenkäänteet ja WTF-hetket pelittävät. Kuin Fight Clubin ja Matrixin sekoitus. Pääosan esittäjä tuntui alussa liian nössöltä siihen rooliin, lopussa juuri sopivalta.
Maikkarin arvostelussa leffateatteripätkänä 2 tähteä by "en tykkää tästä leffakategoriasta Minna Karila" ja DVD-versiosta 5 tähteä by "paljo kivempi Atso Suopanki".
Omat pinnat
Tsekatkaa, suosittelen.
"ToNy-MaN" kirjoitti:
Katsastin juuri leffan "WANTED"
Tuli tuo myös katsottua viikko vai kaksi sitten. Ei mikään surkea elokuva.
On olemassa WANTED-pelikin. Ihan vain tiedoksi, jos heräisi kiinnostus.
Huhhuh, mikä leffaviikko takana! Ensin Pulp Fiction, jonka jälkeen Snatch, Reservoir Dogs, Into the Wild, City of God ja RocknRolla. Mukaan mahtui myös yksi huono leffa (Alien Raiders) ja muutama lasten animaatio (Kung-Fu Panda ja joku toinen, jonka nimeä en tähän hätään muista), mutta ei niistä sen enempää. Heitänpä ihan mielihyväkseni tähtiarvosanat katsomistani pätkistä:
City of God: *****
Pulp Fiction: *****
Reservoir Dogs: *****
Snatch: ****
Into the Wild: ***½
RocknRolla: ***
Koskaan ennen en ole moiseen tähtiviidakkoon törmännyt, mikä on toisaalta ihan hyväkin asia — tuntuipa tämä viikko sen takia erikoiselta ja mahtavalta. Kaikista eniten rakastin Rio de Janeiron likaisesta alamaailmasta kertoneesta City of Godista, joka oli äärimmäisen liikuttava, vaikuttava ja tehokas leffa. Täydellinen mestariteos. Ja mestariteoksista puhuttaessa ei ole todellakaan syytä jättää Tarantinon kumpaakaan ykkösleffaa nimeämättä, sillä sekä Pulp Fiction että Reservoir Dogs olivat aivan putipuhdasta kultaa. Näiden lisäksi myös Snatch — etenkin trippaavan editoinnin ja naurettavien kohtausten avulla — oli uskomatonta katseltavaa, eivätkä Into the Wild tai RocknRollakaan — hieman huonommista arvosanoistaan huolimatta — kylmäksi jättäneet — hienoa!
Uusia mestariteoksia metsästämään.
City of God: *****
Pulp Fiction: *****
Reservoir Dogs: *****
Snatch: ****
Into the Wild: ***½
RocknRolla: ***
Koskaan ennen en ole moiseen tähtiviidakkoon törmännyt, mikä on toisaalta ihan hyväkin asia — tuntuipa tämä viikko sen takia erikoiselta ja mahtavalta. Kaikista eniten rakastin Rio de Janeiron likaisesta alamaailmasta kertoneesta City of Godista, joka oli äärimmäisen liikuttava, vaikuttava ja tehokas leffa. Täydellinen mestariteos. Ja mestariteoksista puhuttaessa ei ole todellakaan syytä jättää Tarantinon kumpaakaan ykkösleffaa nimeämättä, sillä sekä Pulp Fiction että Reservoir Dogs olivat aivan putipuhdasta kultaa. Näiden lisäksi myös Snatch — etenkin trippaavan editoinnin ja naurettavien kohtausten avulla — oli uskomatonta katseltavaa, eivätkä Into the Wild tai RocknRollakaan — hieman huonommista arvosanoistaan huolimatta — kylmäksi jättäneet — hienoa!
Uusia mestariteoksia metsästämään.
Loistavaa että tykkäsit City of Godista (alkuperäinen nimi siis Cidade de deus). On myöskin omia suosikkileffojani. Ennen kuin katsoin sen, olin hädin tuskin kuullut koko elokuvasta, mutta vaikutuin kyllä todella. Jotain elokuvan arvostuksesta kertoneekin se että se nimettiin neljässä kategoriassa Oscar-ehdokkaaksi. Mikään niistä ei edes ollut parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscar, joka on kyllä suuri vääryys huomioiden elokuvan tason mutta ne ehdokkuudet menevätkin jakoon aina poliittisin perustein.
Tuli tuossa eilen katsottua ehkä yksi paskimmista leffatapauksista vähään aikaan, nimittäin Stephen Kingin samannimiseen romaaniin perustuva Desperation. En löydä yhtäkään hyvää syytä kenellekään tämän katsomiseen, sillä suoraan sanottuna mikään ei toiminut. Suht hyvään ideaan pohjautuva juoni pilattiin täydellisesti paperinohuella hahmokaartilla ja suorastaan järkyttävällä toteutuksella. Miten vuonna 2006 kuvattu elokuva voi näinkin vakuuttavasti näyttää ja tuntua joltain halvalta ysäripätkältä?
Aiheesta toiseen; Saw-viisikko on nyt vihdoin katsottu ja yllättävän hyvä fiilis jäi. Tässä on ehkä eniten ennakkoluuloka herättänyt elokuvasarja, joka kuitenkin teki loppupeleissä vaikutuksen yllättävän koukuttavalla juonellaan. Eipä ole näin yksityiskohtainen väkivalta ollut koskaan minun juttuni, mutta eivätpä tuossa onneksi yöunet kärsineet liikaa.
I > III > IV > II > V
Että näin.
Aiheesta toiseen; Saw-viisikko on nyt vihdoin katsottu ja yllättävän hyvä fiilis jäi. Tässä on ehkä eniten ennakkoluuloka herättänyt elokuvasarja, joka kuitenkin teki loppupeleissä vaikutuksen yllättävän koukuttavalla juonellaan. Eipä ole näin yksityiskohtainen väkivalta ollut koskaan minun juttuni, mutta eivätpä tuossa onneksi yöunet kärsineet liikaa.
I > III > IV > II > V
Että näin.
The Wrestler
-Ensiksi sanon, etten ole kovin hyvä arvostelemaan leffoja. Se tuntuu minulle jotenkin... vieraalta. The Wrestlerin Itä-Suomen reissullani tosiaan näin, ja olihan se aikamoinen leffa. Leffa oli todella tunteikas ja mahtavasti rakennettu. Minut tosiaan vakuutti se, että painia ei kuvailtu minään leikkihommana, jopa kyseisen leffan nähnyttä pari kaveriani alkoi hieman käsittää lajin toisin. Randyn hahmo oli todella mielenkiintoinen. Hän ei ollut mikään täydellinen pulmunen, mitä usein henkilöt elokuvissa ovat. Hän oli todella sympaattinen, joka todella taisteli paremman elämän puolesta. Välienselvittelyt ihmisten kanssa olivat myös erittäin haikeita hetkiä. Rourke veti uskomattoman hyvän suorituksen, hän osasi tehdä Robinsonista joka tilanteessa niin sympaattisen, jota ei voinut kuin kannustaa. Käsikirjoitus oli myös erittöin toimiva. En tiedä onko totta, mutta olen kuullut, että Rourke veti tämän leffan ilman palkkaa. Jos totta on, ei voi muuta kuin ihailla.
Oikeat painijat toivat erittäin maukkaan mausteen myös jo muutenkin loistavaan soppaan. Rourken kehäotteet eivät tosiaan lumonneet, mutta kuka voisi odottaa näyttelijältä sen kummoista suoritusta nuoraneliössä. Leffan juoni toimi, ei tuo minua haitannut. Leffan synkän draaman keskellä oli myös pieni annos komiikkaa, Ram lihatiskillä oli suht huvittava. Hänen raivokohtaus tosin oli aika...tunteellinen.
Loppu oli tosiaan mahtava, ja tuo jätti minut odottamaan jopa jatko-osaa. Vaikka sitä ei tulisi, se ei haittaisi. Kysymyksiä jäi ilmaan niin paljon, että ne olisi toisaalta kiva jättää ihan mieleen arvailtavaksi ja spekuloitavaksi.
Leffassa natsasi lähes kaikki, mutta se pieni jokin puuttui. Juoni oli oiva, roolisuoritukset hyviä, Ram symppis, Pam hot ja vaikka mitä, mutta välillä leffa tuntui jotenkin omituiselta. En edes osaa sanoa, mitä tässä olisi pitänyt parantaa, mutta ihan täydelliseksi tämä ei silmissäni kohoa. Upea elokuva kaikesta huolimatta, ja Springsteenin kappale oli mielettömän hieno.
4/5
Maradona-leffan näin jo joulukuussa, mutten ole jaksanut sitä arvostella. Ehkä tulen tekemään sen. Laitan nyt lähimuistista muutamien elokuvien tähtiarvosanat, nyt kun en jaksa arvostella niitä.
Maradona - 2/5
David Galen Elämä 3/5
World Trade Center 2+/5
-Ensiksi sanon, etten ole kovin hyvä arvostelemaan leffoja. Se tuntuu minulle jotenkin... vieraalta. The Wrestlerin Itä-Suomen reissullani tosiaan näin, ja olihan se aikamoinen leffa. Leffa oli todella tunteikas ja mahtavasti rakennettu. Minut tosiaan vakuutti se, että painia ei kuvailtu minään leikkihommana, jopa kyseisen leffan nähnyttä pari kaveriani alkoi hieman käsittää lajin toisin. Randyn hahmo oli todella mielenkiintoinen. Hän ei ollut mikään täydellinen pulmunen, mitä usein henkilöt elokuvissa ovat. Hän oli todella sympaattinen, joka todella taisteli paremman elämän puolesta. Välienselvittelyt ihmisten kanssa olivat myös erittäin haikeita hetkiä. Rourke veti uskomattoman hyvän suorituksen, hän osasi tehdä Robinsonista joka tilanteessa niin sympaattisen, jota ei voinut kuin kannustaa. Käsikirjoitus oli myös erittöin toimiva. En tiedä onko totta, mutta olen kuullut, että Rourke veti tämän leffan ilman palkkaa. Jos totta on, ei voi muuta kuin ihailla.
Oikeat painijat toivat erittäin maukkaan mausteen myös jo muutenkin loistavaan soppaan. Rourken kehäotteet eivät tosiaan lumonneet, mutta kuka voisi odottaa näyttelijältä sen kummoista suoritusta nuoraneliössä. Leffan juoni toimi, ei tuo minua haitannut. Leffan synkän draaman keskellä oli myös pieni annos komiikkaa, Ram lihatiskillä oli suht huvittava. Hänen raivokohtaus tosin oli aika...tunteellinen.
Loppu oli tosiaan mahtava, ja tuo jätti minut odottamaan jopa jatko-osaa. Vaikka sitä ei tulisi, se ei haittaisi. Kysymyksiä jäi ilmaan niin paljon, että ne olisi toisaalta kiva jättää ihan mieleen arvailtavaksi ja spekuloitavaksi.
Leffassa natsasi lähes kaikki, mutta se pieni jokin puuttui. Juoni oli oiva, roolisuoritukset hyviä, Ram symppis, Pam hot ja vaikka mitä, mutta välillä leffa tuntui jotenkin omituiselta. En edes osaa sanoa, mitä tässä olisi pitänyt parantaa, mutta ihan täydelliseksi tämä ei silmissäni kohoa. Upea elokuva kaikesta huolimatta, ja Springsteenin kappale oli mielettömän hieno.
4/5
Maradona-leffan näin jo joulukuussa, mutten ole jaksanut sitä arvostella. Ehkä tulen tekemään sen. Laitan nyt lähimuistista muutamien elokuvien tähtiarvosanat, nyt kun en jaksa arvostella niitä.
Maradona - 2/5
David Galen Elämä 3/5
World Trade Center 2+/5
Tuli tässä tämän viikon aikana jälleen kaikki kuusi Star Warsia katsottua, jokunen sana jokaisesta voisi olla paikallaan.
Episodi I oli elokuvana varsin hyvä. Siinä oli periaatteessa kaikki pätevän Tähtien sota toiminnan/seikkailun ainekset: Mielenkiintoiset päähenkilöt, jouhevasti kulkeva tarina, massiivinen taistelukohtaus, näyttävä valomiekkamittely, ym. Tämä on näistä uusista Star Warsseista ainut, joka ei ammu vielä ylitse toiminnallaan. Sitä on juuri sopivasti, yksi lyhyt valomiekkataistelu ja lopussa yksi pitempi, maan kamaralla käytävä Gunganien ja droidien sotatanner, sekä avaruudessa käytävä näyttävä taistelu. Ja ne kaikki oli vielä hienosti laitettu tapahtumaan samaan aikaan. Tarinaa kuljetettiin ihan mukavasti eteenpäin, pääasiassa keskityttiin vain Anakinin löytämiseen ja vapauttamiseen, sekä Palpatinen lisääntyvään valtaan. Kaikinpuolin onnistunut elokuva, vaikka Jar Jar onkin hiukan ärsyttävä hahmo ja Darth Maulille olisin toivonut jatkoköyttöä, hän oli varsin cool hahmo ja hänen kuolemansa oli typerästi toteutettu.
Episodi II oli luonteeltaan jo paljon erilaisempi kuin I. Sen huomaa heti elokuvan tunnelmasta, en tiedä miten sitä kuvailisi. 10 vuotta menty I:sen tapahtumista eteenpäin, Anakin on jo aikuinen jedioppilas, Padme on senaattori ja Palpatine kerää yhä lisää valtaa. Tämä elokuva on siitä jännä, että vaikka mitään mullistavaa juonellisesti ei tapahdukaan, niin Anakinin hahmoa viedään lähes koko ajan eteenpäin ja tässä osassa alkaa jo selvästi näkyä niitä muutoksia mitä hän kokee. Hän on röyhkeä ja ylimielinen, ei meinaa totella Obi-Wanin ohjeita ja käskyjä, sekä toimii pääasiassa tunnepohjalta teoissaan, selvä Sithin luonne. Radikaalein mutos hänen hahmossaan oli hänen äitinsä kuolema ja sen aiheuttama tuska ja sitä seurannut raivo. Mutta myös juonellisesti mentiin mukavasti eteenpäin Star Wars mytologian tarinaa, klooneille annettiin uskottava selitys ja niiden käyttöönotto on jo ensimmäisiä merkkejä Imperiumin aikaisesta Tähtien sodasta. Myös Palpatinesta alkaa ensimmäistä kertaa näkyä läpi hänen suunnitelmiaan. Hyvä elokuva siis, mutta rokotteena toimii Padmen ja Anakinin rakkaustarina, se on vain niin imelää katseltavaa. Toki välttämätön tarinan kannalta, mutta olisivat nyt vähän paremmin toteuttaneet.
Episodi III onkin sitten jo melkoista ilotulitusta. Se on hemmetinmoinen sääli, että tämä leffa mentiin pilaamaan niin pienillä jutuilla. Tällä leffalla olisi voinut olla ihan käsittämättömän hieno toteutus, kaikki puitteet siihen olivat, mutta homma vedettiin överiksi. Okei, alun kolossaalinen avaruustaistelu on HUIKEAA katseltavaa ja Palpatinen pelastus/Dookun kuolema oli hienoa seurattavaa, suoraa toimintaa joka vei samalla juonta ja Anakinin hahmoa eteenpäin. Mutta mikä vittu tämä Grievous on? Herranjestas, droidi jolla on peräsuoli ja silmät, ajattelee kuin ihminen. Nojoo, menee hahmona vielä, mutta mitä vittua, nyt lyötiin jo hiukan överiksi kun hän osaakin yhtäkkiä valomiekkailla neljällä miekalla. Vittu mitä paskaa. Droidit huokailevat ja elehtivät kuin ihmiset ja vähän hassuttelevatkin. R2 pystyisi tuhoamaan melkein galaksin. Vanhat jedit ja Sidious hyppivät ja leijailevat ilmassa kuin tuulen riepottelemat nauhat (ei kovin loogista jos ottaa huomioon vanhempien tähtien sotien Obi-Wanin tai Vaderin liikehdinnän, olisivat vähän voineet rajoittaa). Mitä täällä oikein tapahtuu!? Siitä huolimatta että moni asia ampuu ihan turhaan yli ja ilotulitusta on aivan liikaa tässä leffassa, niin pidän tätä parhaana elokuvana näistä kolmesta. Ihan niistä syistä, että tunnelma tässä leffassa on niin synkkä, Anakinin muuttuminen on tehty varsin uskottavasti ja Palpatinen vallankaappaus/jedien tuhoaminen on suorastaan nerokas. Obi-Wanin ja Anakinin taistelu on myös harvinaista herkkua, voi sitä katkeruuden ja epäonnistumisen määrää kun Anakin huutaa Obi-Wanille jalattomana ja kädettömänä, laavan nuolemana epämuodostumana vihaavansa häntä. Erittäin hieno kohtaus.
Episodi IV. Tätä olen aina pitänyt huonoimpana Star Warssina. Ehkä siksi, että visuaalinen anti on niin ontuvaa ja juoni on liian helppo ja kaavamainen. Mutta huono elokuva tämä ei missään nimessä ole, yllätyksettömyys vain vähän rokottaa. Edes Obi-Wanin kuolema ei ole juurikan hätkähdyttävä, siitäkin olisin ehkä toivonut vähän eeppisempää. Ei sinänsä mitään ihmeellistä sanottavaa tästä leffasta.
Episodi V on toiseksi paras Tähtien sota, vaikka monet tätä parhaimmaksi sanovatkin. Alkumittelöt Hothilla on hienosti toteutettu ja Luken koulutus Dagobahilla on mukavaa katseltavaa. Ja tässä osassa on oikeasti toimivaa huumoria mukana, Leian ja Solon rakkaustarinan kehitys aiheutti monesti naurunpyrähdyksiä, Yodan sekoiluista nyt puhumattakaan. Olisivat Leian ja Solon kemiasta saaneet ottaa oppia Anakinin ja Padmen rakkaustarinaan, tämä on toteutettu tyylillä. Lopun valomiekkataistelu Luken ja Vaderin välillä on vakuuttava, ehkä juuri senkin takia kun Luke häviää. Myös tämä legendaarinen "I am your father" kohtaus on koko saagan hienoimpia hetkiä, voi kuinka vääristyneen ilmeen Luke onkaan kasvoilleen saanut siinä. Tarinallisesti tämä leffa kuljettaa eteenpäin oikeastaan vain Leian ja Solon rakkaustarinaa sekä Luken jediksi kasvamista ja yhteyttä Vaderiin. Kapinallisten sotaan tämä elokuva ei juurikaan keskity, on vain se yksi hyökkäys Hothiin josta kapinalliset sitten pakenevat. Todella hyvä elokuva, klassikkomateriaalia. Siitäkin huolimatta, että Keisarin hologrammi on jotenkin ihan omituinen, niin ulkomuodoltaan kuin ääneltään.
Episodi VI on oma suosikkini kaikista Tähtien sodista. Elokuva ei vakuuttanut enää ihan samalla tavalla kun on sen kirjan lukenut, se oli kuitenkin parempi. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että tämä on paras näistä kuudesta. Jabban kanssa käydyt välienselvittelyt avaavat leffan hienosti, päästään heti alussa näyttämään millainen jedi Lukesta on tullut. Yodan kuolema on tunteikas tapahtuma, paljon toimivampi kuin Obi-Wanin kuolema. Kapinallisten viimeinen yhteenotto Imperiumin kanssa on näyttävää katseltavaa, vanhempien Star Warsien ainut iso avaruustaistelu. Vaderin sisäiset kamppailut Luken yrittäessä käännyttää häntä takaisin, Vaderin ja Luken eeppinen valomiekkataistelu, Keisarin myrkylliset manipulaatiot, Vaderin lopullinen valaistuminen ja Keisarin tuhoaminen, Leian ja Solon välinen kemia, taistelut kuussa, kaikki toimii. No okei, ewokit ovat vähän naurettavia, onhan se nyt vähän hauskaa kun mukamas pelottavat Imperiumin sotilaat ovat täysin avuttomia pienten karvapallojen heitellessä vähän kiviä heidän päälleen. Mutta muuten, elokuva on erittäin onnistunut. Lopussa kun Luke ottaa Vaderin naamion pois ja lausuu viimeiset sanansa, sekä kohtaus jossa Luke polttaa Vaderin ruumiin, siinä on kaksi kenties koko Star Wars saagan hienointa ja tunteisiin vetoavinta hetkeä. Ai että jos nämä leffat olisi tehty kronologisessa järjestyksessä, Anakinin viimeisiin hetkiin olisi voitu laittaa joku kymmenen sekunnin nopeista välähdyksistä koostuva katsaus hänen menneisyyteensä, kun hän oli pieni poika Tatoiineilla, kun hän nauroi ja oli onnellinen Padmen kanssa Naboossa, seikkailuja Obi-Wanin kanssa...Semmoiset toimivat, elämän välähdys hetkessä (vähän sama kuin Final Fantasy X:n loppuvideossa kun Tiduksen hetkiä käydään nopeasti läpi, ne jotka ovat pelanneet varmaan tietävät mistä puhun). Huomasinpa että elokuvan loppujuhlinnassa näytetään jopa Coruscanttia, en ennen ole tätä havainnut. Upea leffa.
Yksittäisinä elokuvina Tähtien sodat eivät mielestäni toimi. Pitää katsoa heti kaikki kuusi, tai edes trilogiat kokonaan. Tämä saaga kun on nimenomaan hieno kokonaisuus. Jokaisessa leffassa on omat huonot puolensa, mutta kokonaistarina on niin mahtava ettei sitä voi olla ihailematta. Toki näin jälkikäteen sanottuna jokaisesta leffasta olisi saanut vielä paljon paremmankin, idea ja tarina kun antavat puitteet erinomaisiin leffoihin. Mutta näin tällä kertaa, joka tapauksessa erittäin hieno paketti scifiä, kuten fanit tietävätkin. Laitetaan loppuun vielä elokuvat omaan parhausjärjestykseen:
1. Episodi VI
2. Episodi V
3. Episodi III
4. Episodi I
5. Episodi II
6. Episodi IV
Episodi I oli elokuvana varsin hyvä. Siinä oli periaatteessa kaikki pätevän Tähtien sota toiminnan/seikkailun ainekset: Mielenkiintoiset päähenkilöt, jouhevasti kulkeva tarina, massiivinen taistelukohtaus, näyttävä valomiekkamittely, ym. Tämä on näistä uusista Star Warsseista ainut, joka ei ammu vielä ylitse toiminnallaan. Sitä on juuri sopivasti, yksi lyhyt valomiekkataistelu ja lopussa yksi pitempi, maan kamaralla käytävä Gunganien ja droidien sotatanner, sekä avaruudessa käytävä näyttävä taistelu. Ja ne kaikki oli vielä hienosti laitettu tapahtumaan samaan aikaan. Tarinaa kuljetettiin ihan mukavasti eteenpäin, pääasiassa keskityttiin vain Anakinin löytämiseen ja vapauttamiseen, sekä Palpatinen lisääntyvään valtaan. Kaikinpuolin onnistunut elokuva, vaikka Jar Jar onkin hiukan ärsyttävä hahmo ja Darth Maulille olisin toivonut jatkoköyttöä, hän oli varsin cool hahmo ja hänen kuolemansa oli typerästi toteutettu.
Episodi II oli luonteeltaan jo paljon erilaisempi kuin I. Sen huomaa heti elokuvan tunnelmasta, en tiedä miten sitä kuvailisi. 10 vuotta menty I:sen tapahtumista eteenpäin, Anakin on jo aikuinen jedioppilas, Padme on senaattori ja Palpatine kerää yhä lisää valtaa. Tämä elokuva on siitä jännä, että vaikka mitään mullistavaa juonellisesti ei tapahdukaan, niin Anakinin hahmoa viedään lähes koko ajan eteenpäin ja tässä osassa alkaa jo selvästi näkyä niitä muutoksia mitä hän kokee. Hän on röyhkeä ja ylimielinen, ei meinaa totella Obi-Wanin ohjeita ja käskyjä, sekä toimii pääasiassa tunnepohjalta teoissaan, selvä Sithin luonne. Radikaalein mutos hänen hahmossaan oli hänen äitinsä kuolema ja sen aiheuttama tuska ja sitä seurannut raivo. Mutta myös juonellisesti mentiin mukavasti eteenpäin Star Wars mytologian tarinaa, klooneille annettiin uskottava selitys ja niiden käyttöönotto on jo ensimmäisiä merkkejä Imperiumin aikaisesta Tähtien sodasta. Myös Palpatinesta alkaa ensimmäistä kertaa näkyä läpi hänen suunnitelmiaan. Hyvä elokuva siis, mutta rokotteena toimii Padmen ja Anakinin rakkaustarina, se on vain niin imelää katseltavaa. Toki välttämätön tarinan kannalta, mutta olisivat nyt vähän paremmin toteuttaneet.
Episodi III onkin sitten jo melkoista ilotulitusta. Se on hemmetinmoinen sääli, että tämä leffa mentiin pilaamaan niin pienillä jutuilla. Tällä leffalla olisi voinut olla ihan käsittämättömän hieno toteutus, kaikki puitteet siihen olivat, mutta homma vedettiin överiksi. Okei, alun kolossaalinen avaruustaistelu on HUIKEAA katseltavaa ja Palpatinen pelastus/Dookun kuolema oli hienoa seurattavaa, suoraa toimintaa joka vei samalla juonta ja Anakinin hahmoa eteenpäin. Mutta mikä vittu tämä Grievous on? Herranjestas, droidi jolla on peräsuoli ja silmät, ajattelee kuin ihminen. Nojoo, menee hahmona vielä, mutta mitä vittua, nyt lyötiin jo hiukan överiksi kun hän osaakin yhtäkkiä valomiekkailla neljällä miekalla. Vittu mitä paskaa. Droidit huokailevat ja elehtivät kuin ihmiset ja vähän hassuttelevatkin. R2 pystyisi tuhoamaan melkein galaksin. Vanhat jedit ja Sidious hyppivät ja leijailevat ilmassa kuin tuulen riepottelemat nauhat (ei kovin loogista jos ottaa huomioon vanhempien tähtien sotien Obi-Wanin tai Vaderin liikehdinnän, olisivat vähän voineet rajoittaa). Mitä täällä oikein tapahtuu!? Siitä huolimatta että moni asia ampuu ihan turhaan yli ja ilotulitusta on aivan liikaa tässä leffassa, niin pidän tätä parhaana elokuvana näistä kolmesta. Ihan niistä syistä, että tunnelma tässä leffassa on niin synkkä, Anakinin muuttuminen on tehty varsin uskottavasti ja Palpatinen vallankaappaus/jedien tuhoaminen on suorastaan nerokas. Obi-Wanin ja Anakinin taistelu on myös harvinaista herkkua, voi sitä katkeruuden ja epäonnistumisen määrää kun Anakin huutaa Obi-Wanille jalattomana ja kädettömänä, laavan nuolemana epämuodostumana vihaavansa häntä. Erittäin hieno kohtaus.
Episodi IV. Tätä olen aina pitänyt huonoimpana Star Warssina. Ehkä siksi, että visuaalinen anti on niin ontuvaa ja juoni on liian helppo ja kaavamainen. Mutta huono elokuva tämä ei missään nimessä ole, yllätyksettömyys vain vähän rokottaa. Edes Obi-Wanin kuolema ei ole juurikan hätkähdyttävä, siitäkin olisin ehkä toivonut vähän eeppisempää. Ei sinänsä mitään ihmeellistä sanottavaa tästä leffasta.
Episodi V on toiseksi paras Tähtien sota, vaikka monet tätä parhaimmaksi sanovatkin. Alkumittelöt Hothilla on hienosti toteutettu ja Luken koulutus Dagobahilla on mukavaa katseltavaa. Ja tässä osassa on oikeasti toimivaa huumoria mukana, Leian ja Solon rakkaustarinan kehitys aiheutti monesti naurunpyrähdyksiä, Yodan sekoiluista nyt puhumattakaan. Olisivat Leian ja Solon kemiasta saaneet ottaa oppia Anakinin ja Padmen rakkaustarinaan, tämä on toteutettu tyylillä. Lopun valomiekkataistelu Luken ja Vaderin välillä on vakuuttava, ehkä juuri senkin takia kun Luke häviää. Myös tämä legendaarinen "I am your father" kohtaus on koko saagan hienoimpia hetkiä, voi kuinka vääristyneen ilmeen Luke onkaan kasvoilleen saanut siinä. Tarinallisesti tämä leffa kuljettaa eteenpäin oikeastaan vain Leian ja Solon rakkaustarinaa sekä Luken jediksi kasvamista ja yhteyttä Vaderiin. Kapinallisten sotaan tämä elokuva ei juurikaan keskity, on vain se yksi hyökkäys Hothiin josta kapinalliset sitten pakenevat. Todella hyvä elokuva, klassikkomateriaalia. Siitäkin huolimatta, että Keisarin hologrammi on jotenkin ihan omituinen, niin ulkomuodoltaan kuin ääneltään.
Episodi VI on oma suosikkini kaikista Tähtien sodista. Elokuva ei vakuuttanut enää ihan samalla tavalla kun on sen kirjan lukenut, se oli kuitenkin parempi. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että tämä on paras näistä kuudesta. Jabban kanssa käydyt välienselvittelyt avaavat leffan hienosti, päästään heti alussa näyttämään millainen jedi Lukesta on tullut. Yodan kuolema on tunteikas tapahtuma, paljon toimivampi kuin Obi-Wanin kuolema. Kapinallisten viimeinen yhteenotto Imperiumin kanssa on näyttävää katseltavaa, vanhempien Star Warsien ainut iso avaruustaistelu. Vaderin sisäiset kamppailut Luken yrittäessä käännyttää häntä takaisin, Vaderin ja Luken eeppinen valomiekkataistelu, Keisarin myrkylliset manipulaatiot, Vaderin lopullinen valaistuminen ja Keisarin tuhoaminen, Leian ja Solon välinen kemia, taistelut kuussa, kaikki toimii. No okei, ewokit ovat vähän naurettavia, onhan se nyt vähän hauskaa kun mukamas pelottavat Imperiumin sotilaat ovat täysin avuttomia pienten karvapallojen heitellessä vähän kiviä heidän päälleen. Mutta muuten, elokuva on erittäin onnistunut. Lopussa kun Luke ottaa Vaderin naamion pois ja lausuu viimeiset sanansa, sekä kohtaus jossa Luke polttaa Vaderin ruumiin, siinä on kaksi kenties koko Star Wars saagan hienointa ja tunteisiin vetoavinta hetkeä. Ai että jos nämä leffat olisi tehty kronologisessa järjestyksessä, Anakinin viimeisiin hetkiin olisi voitu laittaa joku kymmenen sekunnin nopeista välähdyksistä koostuva katsaus hänen menneisyyteensä, kun hän oli pieni poika Tatoiineilla, kun hän nauroi ja oli onnellinen Padmen kanssa Naboossa, seikkailuja Obi-Wanin kanssa...Semmoiset toimivat, elämän välähdys hetkessä (vähän sama kuin Final Fantasy X:n loppuvideossa kun Tiduksen hetkiä käydään nopeasti läpi, ne jotka ovat pelanneet varmaan tietävät mistä puhun). Huomasinpa että elokuvan loppujuhlinnassa näytetään jopa Coruscanttia, en ennen ole tätä havainnut. Upea leffa.
Yksittäisinä elokuvina Tähtien sodat eivät mielestäni toimi. Pitää katsoa heti kaikki kuusi, tai edes trilogiat kokonaan. Tämä saaga kun on nimenomaan hieno kokonaisuus. Jokaisessa leffassa on omat huonot puolensa, mutta kokonaistarina on niin mahtava ettei sitä voi olla ihailematta. Toki näin jälkikäteen sanottuna jokaisesta leffasta olisi saanut vielä paljon paremmankin, idea ja tarina kun antavat puitteet erinomaisiin leffoihin. Mutta näin tällä kertaa, joka tapauksessa erittäin hieno paketti scifiä, kuten fanit tietävätkin. Laitetaan loppuun vielä elokuvat omaan parhausjärjestykseen:
1. Episodi VI
2. Episodi V
3. Episodi III
4. Episodi I
5. Episodi II
6. Episodi IV
"Mahti Ankka" kirjoitti:
Yksittäisinä elokuvina Tähtien sodat eivät mielestäni toimi.
Imperiumin vastaiskuun ja Jedin paluuseen se ehkä sopii, joskin ainakin Imperiumin vastaisku on tosin yksinäänkin hieno elokuva (mutta avautuu parhaiten muiden kanssa). Ensimmäinen Tähtien Sota (josta myöhemmin tuli osa neljä) on ihan pätevä elokuva vaikkei muita olisi tehtykään. Tavallaan se toimii jopa paremmin ilman muita elokuvia, koska Imperiumin vastaisku muutti koko tarinan ja monet hahmot aivan toisiksi.
1, 2 ja 3 eivät taas toimi edes muiden lisänä. Näistä kolmesta ykkönen on oikeasti paras elokuva (joskin ärsyttää tukahdutettua sisäistä Tähtien Sota faniani). Kakkonen on puuduttavan tylsää paskanjauhantaa ja politikointia ja kolmonen on käytännössä sitä samaa. Toiminta kaikissa kolmessa on aika puuduttavaa pitemmän päälle, ja ykkösessä se on parhaimmillaan koska sitä on melko vähän. Kaikki kolme vaativat alkuperäisten elokuvien lisäksi jonkinlaista tietoa elokuvien ulkopuolelle jäävästä Tähtien Sota-maailmasta.
Ja ei pidä unohtaa aivan käsittämättömän kökköjä CGI-klooneja. Droidiarmeijalta tällaisen väkinäisen liikehdinnän ymmärtää tottakai, ovathan ne robotteja, mutta MIKSI miljoonabudjetti piti upottaa säälittäviin CGI-hahmoihin? Kloonien liikkeet ovat niin epärealistisisia, niin mekaanisia ette tekee oikein pahaa katsoa kahta jälkimmäistä uuden trilogian elokuvaa.
Itse tosin pidän uuden trilogian hunouden pääsyynä lähinnä juuri Lucaksen ohjausta. Hän ei itse ohjannut kahta parasta elokuvaa, Imperiumin Vastaiskua ja Jedin Paluuta. Lucaksen puuduttava ohjaustyyli ei todellakaan sovi mäiskeeseen, vaikka se toimikin suht hyvin sen ihka-alkuperäisen elokuvan kanssa. Itse olen aina pitänyt Lucasta huonona ohjaajana ja tiesin uuden warssitrilogian floppaavan heti kun hän ilmoitti ohjaavansa ne kaikki.
Itse tosin pidän uuden trilogian hunouden pääsyynä lähinnä juuri Lucaksen ohjausta. Hän ei itse ohjannut kahta parasta elokuvaa, Imperiumin Vastaiskua ja Jedin Paluuta. Lucaksen puuduttava ohjaustyyli ei todellakaan sovi mäiskeeseen, vaikka se toimikin suht hyvin sen ihka-alkuperäisen elokuvan kanssa. Itse olen aina pitänyt Lucasta huonona ohjaajana ja tiesin uuden warssitrilogian floppaavan heti kun hän ilmoitti ohjaavansa ne kaikki.
Rööperi, kuinka moni on katsonut?
Elokuva oli todella, ja tätä ei voi korostaa tarpeeksi, todella kliseinen. Silti Rööperi nousi mielestäni tämän kotimaisen harmaan massan yläpuolelle hyvänä elokuvana. Hahmot olivat mielestäni realistisia, ja elokuvassa kuvattiin hyvin rikollismaailman raadollisuutta.
Loppu kustiin mielestäni täysin. Elokuva oli erittäin pessimistinen ja surullinen kuvaus ihmisistä, jotka olivat tehneet elämässään vääriä valintoja, mutta loppu oli kuitenkin kuin eri elokuvasta. Itse olisin lopettanut elokuvan vaikka jonne ei olisi Karin ja Tompan lisäksi muita ilmestynyt.
Kokonaisuutena katsomisen arvoinen, ja voin suositella lämpimästi.
4/5
Elokuva oli todella, ja tätä ei voi korostaa tarpeeksi, todella kliseinen. Silti Rööperi nousi mielestäni tämän kotimaisen harmaan massan yläpuolelle hyvänä elokuvana. Hahmot olivat mielestäni realistisia, ja elokuvassa kuvattiin hyvin rikollismaailman raadollisuutta.
Loppu kustiin mielestäni täysin. Elokuva oli erittäin pessimistinen ja surullinen kuvaus ihmisistä, jotka olivat tehneet elämässään vääriä valintoja, mutta loppu oli kuitenkin kuin eri elokuvasta. Itse olisin lopettanut elokuvan vaikka
Spoiler
Krisun hautajaisiinKokonaisuutena katsomisen arvoinen, ja voin suositella lämpimästi.
4/5
"jorgos" kirjoitti:Ensimmäinen elokuva sitten Matin, minkä olen käynyt elokuvateatterissa katsomassa ja samalla myöskin parhaimpia suomalaisia elokuvia vähään aikaan.
Rööperi, kuinka moni on katsonut?
Ei ainakaan omasta mielestäni ollut mitenkään häiritsevän kliseinen, tai ainakaan en ajatellut sitä tippaakaan itse elokuvan aikana. Tosin nyt kun jälkeenpäin pakotit sitä ajattelemaan, niin kyllähän siitä nousee pointteja mieleen. Elokuva vei kyllä täysin mennessään ja nautin sen koko kahden tunnin kestosta. Lisäksi melko tyypilliseen suomalaiseen tapaan, mukana oli myös paljon huumoria.
Ei olisi kyllä tippaakaan haitannut jälkeenpäin vaikka olisin joutunut liput ostamaan. Mutta nyt mentiin kuitenkin ilmaislipuilla sisään veljen kanssa .
Eilen tuli todellinen kauhuelokuvien klassikko SubLeffalta, nimittäin Hohto, joka siis perustuu Stephen Kingin samannimiseen kirjaan. Elokuvan ohjaaja oli Stanley Kubrick ja perheenpäänä Jack Nicholson. Eli kyseessä oli nykaikana hyvin harvinainen kauhuelokuva, joka on varustettu hyvällä juonella!
Ja vaikka elokuva olikin tehty 1985, niin pulssi kävi kovilla kierroksilla vielä elokuvan loputtuakin. Eli todellakin elokuva sisälsi "ajatonta kauhua". Lisäksi kamerakulmat ansaitsevat todellakin erityismaininnan. Kun tämä pikkupoika vetelee polkuautollaan pitkin hotellin käytäviä, niin kamera kääntyy polkuauton perässä aivan pojan näkökentän tahtiin. Ja itse en ole vuosikausiin katsonut kauhuelokuvia..... mutta tämä oli pakko nähdä.
Ja vaikka elokuva olikin tehty 1985, niin pulssi kävi kovilla kierroksilla vielä elokuvan loputtuakin. Eli todellakin elokuva sisälsi "ajatonta kauhua". Lisäksi kamerakulmat ansaitsevat todellakin erityismaininnan. Kun tämä pikkupoika vetelee polkuautollaan pitkin hotellin käytäviä, niin kamera kääntyy polkuauton perässä aivan pojan näkökentän tahtiin. Ja itse en ole vuosikausiin katsonut kauhuelokuvia..... mutta tämä oli pakko nähdä.
Hohto löytyy Blu-raylta, ja onhan se hyvä elokuva. Harmi vaan, ettei nykyään tunnu pelottavan oikein mikään. 15-vuotiaana sai vielä hyvät creepsit, mutta nykyään ei pelota Resident Evil 4, Hohto, Dead Space, Blair Witch.... tai oikeastaan mikään. Jos joku voi kunnon kauhuleffaa suositella, otan mielellään suosituksia vastaan. I wanna creep out. Olen kuullut että Rec:n espanjaversio on hyvä, pitäisi kai katsastaa.
The Ring, Kauna ja Hohto on ne parhaat mitkä olen nähnyt, myös Pet Sematary Stephen Kingiltä oli ihan ok, mutta eivät nuokaan oikeastaan ole edes kovin pelottavia. Ainakaan kunnolla pelottavia. Katsomisen arvoisia kuitenkin.
Ja kaunasta ja ringistä on myös japsiversiot (jotka siis ovat ne alkuperäiset) ja kuulemma ne ovat vielä parempia. En ole katsonut kuitenkaan kuin amerikkalaiset versiot.
Ja kaunasta ja ringistä on myös japsiversiot (jotka siis ovat ne alkuperäiset) ja kuulemma ne ovat vielä parempia. En ole katsonut kuitenkaan kuin amerikkalaiset versiot.
"Velocity" kirjoitti:Oletkos katsonut David Lynchin Mulholland Driven? Pelottavuutta en takaa, mutta joka tapauksessa niin ikään hyvä elokuva. Oikeastaan ennemminkin tosin trilleri, mutta kyllä siellä muutama sellainen säpsäyttävä kohtaus löytyi....
Jos joku voi kunnon kauhuleffaa suositella, otan mielellään suosituksia vastaan. I wanna creep out. Olen kuullut että Rec:n espanjaversio on hyvä, pitäisi kai katsastaa.
PS: Olet turruttanut itsesi....
"Velocity" kirjoitti:
Hohto löytyy Blu-raylta, ja onhan se hyvä elokuva. Harmi vaan, ettei nykyään tunnu pelottavan oikein mikään. 15-vuotiaana sai vielä hyvät creepsit, mutta nykyään ei pelota Resident Evil 4, Hohto, Dead Space, Blair Witch.... tai oikeastaan mikään. Jos joku voi kunnon kauhuleffaa suositella, otan mielellään suosituksia vastaan. I wanna creep out. Olen kuullut että Rec:n espanjaversio on hyvä, pitäisi kai katsastaa.
In The Mouth of Madness. Hämärä ja omanlainen tunnelma kyseisessä leffassa.
Kauna oli ihan hirveetä shaissea kun sen näin joskus aikoinaan. Loppukin oli ihan jäätävän huono. Hohto on elokuvana erinomainen, mutta kirjana ylivoimainen.
Mikäli haluat Velocity ahdistavan ja omalla tavallaan myös hyvin pelottavan elokuvanautinnon, niin suosittelen ennemin Lynchin Inland Empirea kuin Mullholland Drivea. Inland Empire täyttäisi periaatteessa kaikki psykologisen kauhuelokuvan määritelmät, vaikka se ei suoranaisesti kauhuelokuva olekaan. Leffa itsessän vaatii useita katselukertoja ennenkuin siitä mitään ymmärtää (kyllä, se on äärimmäisen haastava elokuva juonellisesti seurata), mutta elokuvan tunnelma on ainutlaatuisen karmiva. Hidastempoista, salaperäistä juonenkulkua, jota ympäröi käsin kosketeltava nimetön kauhu. Ehkäpä tunnelmaltaan väkevin elokuva mitä olen koskaan nähnyt.
Mikäli haluat Velocity ahdistavan ja omalla tavallaan myös hyvin pelottavan elokuvanautinnon, niin suosittelen ennemin Lynchin Inland Empirea kuin Mullholland Drivea. Inland Empire täyttäisi periaatteessa kaikki psykologisen kauhuelokuvan määritelmät, vaikka se ei suoranaisesti kauhuelokuva olekaan. Leffa itsessän vaatii useita katselukertoja ennenkuin siitä mitään ymmärtää (kyllä, se on äärimmäisen haastava elokuva juonellisesti seurata), mutta elokuvan tunnelma on ainutlaatuisen karmiva. Hidastempoista, salaperäistä juonenkulkua, jota ympäröi käsin kosketeltava nimetön kauhu. Ehkäpä tunnelmaltaan väkevin elokuva mitä olen koskaan nähnyt.
Jollei muuta, niin Inland empire ainakin hämmentää katsojan tehokkaasti. Alku on vielä käsitettävissä, mielenkiinto herää, kunnes sitten päästäänkiin niin sekalaiseen randomiuteen ettei oikein mitään rajaa. Malliesimerkki elokuvasta, jolle voi yhtä hyvin antaa niin yhden, kuin viisikin tähteä. En suosittele kyllä kenellekään lyhytpinnaiselle toiminnan ystävälle ja kyllä osalle korkeammankin kulttuurin suosijoista jättää paskan maun suuhun. Jotta elokuva olisi vielä vaikeammin seurattava, on Lynch heitellyt väliin täysin irrelevantteja kohtauksia, jotka eivät liity mitenkään mihinkään. Vaikeaselkoisuus ja leffan pituus eivät todellakaan säästele katsojaa, saati istumalihaksia.
On the other hand, leffa on niin hämmentävä että se tekee mieli katsoa toistekin, jos vaikka ymmärtäisi vähän jostakin jotakin. Itse ajattelin leffan vielä toistamiseen katsastaa, heti kun löytyy jostain kolmisen tuntia aikaa.
On the other hand, leffa on niin hämmentävä että se tekee mieli katsoa toistekin, jos vaikka ymmärtäisi vähän jostakin jotakin. Itse ajattelin leffan vielä toistamiseen katsastaa, heti kun löytyy jostain kolmisen tuntia aikaa.
Velo,kannattaa katsastaa Kaunan alkuperäisversio. Tämä amerikkalainen "The Grudge" näyttää lasten aamupiirretyiltä japskiversioon verrattuna. http://en.wikipedia.org/wiki/Ju-on:_The_Grudge
Katsoin tänään Hancockin (vai onko se Hancok). No eniveis oli ihan jees leffa. Vähän jäi vaivaamaan aika tökkö juoni. Sankari haluaa putsata mainettaan ja siinä onnistuukin jo leffan keskivaiheilla. Sitten yhtäkkiä heitetään se toinen ihmenainen mukaan juoneen. Loppukin tuli vähän yllättäen jotenkin. Vähän jäi kaivelemaan tuo. Muuten hyvä leffa
"Rocky" kirjoitti:
Jollei muuta, niin Inland empire ainakin hämmentää katsojan tehokkaasti. Alku on vielä käsitettävissä, mielenkiinto herää, kunnes sitten päästäänkiin niin sekalaiseen randomiuteen ettei oikein mitään rajaa. Malliesimerkki elokuvasta, jolle voi yhtä hyvin antaa niin yhden, kuin viisikin tähteä. En suosittele kyllä kenellekään lyhytpinnaiselle toiminnan ystävälle ja kyllä osalle korkeammankin kulttuurin suosijoista jättää paskan maun suuhun. Jotta elokuva olisi vielä vaikeammin seurattava, on Lynch heitellyt väliin täysin irrelevantteja kohtauksia, jotka eivät liity mitenkään mihinkään. Vaikeaselkoisuus ja leffan pituus eivät todellakaan säästele katsojaa, saati istumalihaksia.
On the other hand, leffa on niin hämmentävä että se tekee mieli katsoa toistekin, jos vaikka ymmärtäisi vähän jostakin jotakin. Itse ajattelin leffan vielä toistamiseen katsastaa, heti kun löytyy jostain kolmisen tuntia aikaa.
Itse olen kaksi kertaa sen nähnyt, mutta jo toisella kertaa se oli paljon selkeämpi elokuva, vaikka ei todellakaan kaikki palaset ole loksahtaneet kohdilleen. Mutta ensimmäinen kerta tuon elokuvan kanssa on pakostakin sekava, koska ei ole mitään käsitystä miten elokuva loppuu, tai mistä juoni ylipäänsä edes kertoo. Ensimmäinen katselu menee täysin hämmennykseen ja toivottomaan yritykseen saada juonesta kiinni. Mutta toinen katselu oli todellakin selkeämpi, kun tiesi jo etukäteen miten elokuva etenee ja miten yllätyskäänteet toimivat, saa keskittyä enemmän niihin pieniin yksityiskohtiin (joita elokuvassa on helvetisti) ja yrittää niiden avulla rakentaa juonta järkeväksi. Kolmannen kerran katselen varmaan jossain vaiheessa pian.
Kävimpä katsomassa kaverin kanssa Watchmenin Seinäjoella juuri. Sarjakuvasta olen kuullut pelkkää hyvää ja leffakin on saanut hyviä kommentteja, ja koska en ole sarjakuvaa lukenut niin leffaan katsominen tapahtui mukavista nolla-asetelmista. Muutama sananen.
Aluksi se oleellisin: Leffa oli hyvä. Se oli todella hyvä. Dark Knight sai juuri varteenotettavan kilpailijan parhaan supersankarileffan tittelistä, vaikka loppujen lopuksi tämä ei ollut edes supersankarileffa. Käyttäkäämme siis sanaa sarjakuvaleffa. Watchmen oli erittäin moniulotteinen elokuva, jossa tapahtumat soijoittuivat monille eri tasoille, aina henkilöistä miljöihin. Tarina keskittyi globaaliin maailmantilaan, mutta myös useiden päähenkilöiden henkilökohtaiseen elämään ja heidän taustoihin. Loppujen lopuksi kaikki liittyi kuitenkin kaikkeen ja lopussa kaikki punoutui hienosti yhteen. Ja tarina oli todellakin mielenkiintoinen, se keskittyi todella moneen eri näkökulmaan, motiiviin ja persoonaan. Hienointa leffassa oli juuri persoonalliset henkilöhahmot ja heidän motiivinsa. Ei ollut kliseistä hyvä vs. paha vastakkainasettelua, vaan erilaisia näkökulmia jotka johtivat konflikteihin, niin maailmanlaajuisella tasolla kuin henkilöhahmojen omassakin elämässä. Ja koska jännitys säilytettiin melkolailla loppuun asti ja yllätysmomentteja oli monia, niin ei voi valittaa. Ei todellakaan.
Visuaalisesti Watchmen oli myös näyttävä, kuten odottaa saattaa jos on nähnyt 300 leffan. Mutta ylipaisuvaksi mätöksi elokuva ei mene, taistelukohtia on juuri sopiva määrä ja ne piristävät mukavasti tapahtumia. Hidastetut kohtaukset olivat tyylikkäitä ja ohjaus oli muutenkin varsin onnistunutta. Myös musiikeille on nostettava hattua, klassikoita on käytetty onnistuneesti (mm. Wagnerin Ride Of The Valkyries, joka taisi olla kohtauksen huomioiden tribuuttia Ilmestyskirja. Nyt -elokuvalle, Bob Dylanin All Along The Watchtower, Simon & Garfunkelin The Sound Of Silence etc.) ja välillä luotiin melko mielenkiintoista kontrastia musiikin ja tapahtuman välille.
Kaikinpuolin hyvin onnistunut elokuva, jossa oli pieniä yksittäisiä hämmästyksen aiheuttajia, mutta ei sovi rokottaa niiden takia. Ehdottomasti pitää se sarjakuvakin nyt lukea, kun jo leffakin oli näin vaikuttava. Arvosanaa en anna, pitäisi katsoa useammin ennenkuin koko tarinan ymmärtää. Juuri sellainen leffa mitä ei ymmärrä kokonaan ensimmäisellä kerralla, varsinkaan jos sarjakuvaa ei ole lukenut. Puhtaana elokuvanautintona kuitenkin erinomainen elokuva, nollatasolta lähdettäessä. Suosittelen.
Aluksi se oleellisin: Leffa oli hyvä. Se oli todella hyvä. Dark Knight sai juuri varteenotettavan kilpailijan parhaan supersankarileffan tittelistä, vaikka loppujen lopuksi tämä ei ollut edes supersankarileffa. Käyttäkäämme siis sanaa sarjakuvaleffa. Watchmen oli erittäin moniulotteinen elokuva, jossa tapahtumat soijoittuivat monille eri tasoille, aina henkilöistä miljöihin. Tarina keskittyi globaaliin maailmantilaan, mutta myös useiden päähenkilöiden henkilökohtaiseen elämään ja heidän taustoihin. Loppujen lopuksi kaikki liittyi kuitenkin kaikkeen ja lopussa kaikki punoutui hienosti yhteen. Ja tarina oli todellakin mielenkiintoinen, se keskittyi todella moneen eri näkökulmaan, motiiviin ja persoonaan. Hienointa leffassa oli juuri persoonalliset henkilöhahmot ja heidän motiivinsa. Ei ollut kliseistä hyvä vs. paha vastakkainasettelua, vaan erilaisia näkökulmia jotka johtivat konflikteihin, niin maailmanlaajuisella tasolla kuin henkilöhahmojen omassakin elämässä. Ja koska jännitys säilytettiin melkolailla loppuun asti ja yllätysmomentteja oli monia, niin ei voi valittaa. Ei todellakaan.
Visuaalisesti Watchmen oli myös näyttävä, kuten odottaa saattaa jos on nähnyt 300 leffan. Mutta ylipaisuvaksi mätöksi elokuva ei mene, taistelukohtia on juuri sopiva määrä ja ne piristävät mukavasti tapahtumia. Hidastetut kohtaukset olivat tyylikkäitä ja ohjaus oli muutenkin varsin onnistunutta. Myös musiikeille on nostettava hattua, klassikoita on käytetty onnistuneesti (mm. Wagnerin Ride Of The Valkyries, joka taisi olla kohtauksen huomioiden tribuuttia Ilmestyskirja. Nyt -elokuvalle, Bob Dylanin All Along The Watchtower, Simon & Garfunkelin The Sound Of Silence etc.) ja välillä luotiin melko mielenkiintoista kontrastia musiikin ja tapahtuman välille.
Kaikinpuolin hyvin onnistunut elokuva, jossa oli pieniä yksittäisiä hämmästyksen aiheuttajia, mutta ei sovi rokottaa niiden takia. Ehdottomasti pitää se sarjakuvakin nyt lukea, kun jo leffakin oli näin vaikuttava. Arvosanaa en anna, pitäisi katsoa useammin ennenkuin koko tarinan ymmärtää. Juuri sellainen leffa mitä ei ymmärrä kokonaan ensimmäisellä kerralla, varsinkaan jos sarjakuvaa ei ole lukenut. Puhtaana elokuvanautintona kuitenkin erinomainen elokuva, nollatasolta lähdettäessä. Suosittelen.
Hitman-leffa tuli katseltua tänään. Kriitikoilta haukut saanut leffa oili minusta kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä. Ainut asia mikä ei oikein sopinut kuvaan oli pääosanesittäjän ulkonäkö, joska hän on ihan liian "söpöpoika" Mr. 47:n rooliin (veti roolin kyllä hyvin), mutta muuten leffa olikin sitten oikein hyvä ja viihdyttävä. Onneksi leffa ei myöskään seuraillut liian orjallisesti pelisarjan tapahtumia, vaan otti hieman vapauksia mukailla niitä, kuitenkin pysytellen tyylillisesti melko lähellä esikuviaan. Myöskin naispääosan esittäjä, uusimmasta Bondista tuttu Olga Kurylenko oli roolissaan tietenkin helvetin nätti, mutta myöskin roolisuorituksessaan hyvä.
Arvosana nousee kahdeksaan tähteen kymmenestä, ottaen huomioon että arvosteltavana on nyt toimintaleffa jollaisia pitäkin arvioida nimenomaan viihdyttävyyden perusteella, ei taiteellisten arvojen.
Arvosana nousee kahdeksaan tähteen kymmenestä, ottaen huomioon että arvosteltavana on nyt toimintaleffa jollaisia pitäkin arvioida nimenomaan viihdyttävyyden perusteella, ei taiteellisten arvojen.
Kuinkas moni täällä jo kuolaa valmiiksi The Expendables-leffaa odotellessaan. Tuon leffan kuvaukset alkavat 28. maaliskuuta ja julkaisupäivämäärä on vuoden 2010 puolella.
Elokuvan juonena on, että ryhmä sotilaita lähtee tappamaan jotain diktaattoria Etelä-Amerikkaan (who cares ). Sillä elokuvan näyttelijäkaarti on kirjaimellisesti kova ja äijämäinen.
Elokuvan on ohjaa ja käsikirjoittaa Sylvester Stallone, joka myös itse näyttelee elokuvassa. Muita elokuvassa näytteleviä henkilöitä ovat: Mickey Rourke, Jason Statham, Jet Li, Arnold Schwarzenegger, Eric Roberts, Forest Whitaker, Dolph Lundgren, Danny Trejo (ei lopullista vahvistusta), David Zayas (Dexterin Angel Batista), Randy Couture, Stone Cold Steve Austin, Aaron Aguilera (WWE:ssä paininut Jésus) ja Robert Knepper (lopullista vahvistusta ei ole saatu). Naiskauneutta edustavat viimeisimmän uutisen mukaan Charisma Carpenter (mm. Buffy vampyyrintappajan Cordelia Chase) ja Gisele Itie.
Huhujen mukaan Sly olisi ensin tarjonnut Jean-Claude Van Dammelle tuota Lundgrenin nyt näyttelemään roolia, mutta belgialainen kieltäytyi. Randy Couturen roolihahmoon oli alunperin kaavailtu Wesley Snipesia, mutta tämä roolihahmo kirjoitettiin kuitenkin uudelleen Couturelle sopivaksi.
Kuten tuolla eräällä foorumilla asioista keskulteltiin, niin tästä elokuvasta puuttuu pari tärkeää elementtiä:
- Samuel L. Jacksonin mulkosilmätuijotus yhdistettynä veret seisauttavaan "Motherfucker":iin.
- JCVD:n kierrepotku, mieluiten hidastettuna.
- Bruce Willis rööki suussa, krapulainen ilme päällä (kuten aina) ja yltä päältä veressä.
- Steven Seagal, käsilukko ja legendaarinen "annetaan pahiksille tasoitusta tyhjentämällä oma ase ennen turpakäräjiä"-kohtaus.
Luvassa varmasti testosteronilla täytetty toimintapläjäys.
Elokuvan juonena on, että ryhmä sotilaita lähtee tappamaan jotain diktaattoria Etelä-Amerikkaan (who cares ). Sillä elokuvan näyttelijäkaarti on kirjaimellisesti kova ja äijämäinen.
Elokuvan on ohjaa ja käsikirjoittaa Sylvester Stallone, joka myös itse näyttelee elokuvassa. Muita elokuvassa näytteleviä henkilöitä ovat: Mickey Rourke, Jason Statham, Jet Li, Arnold Schwarzenegger, Eric Roberts, Forest Whitaker, Dolph Lundgren, Danny Trejo (ei lopullista vahvistusta), David Zayas (Dexterin Angel Batista), Randy Couture, Stone Cold Steve Austin, Aaron Aguilera (WWE:ssä paininut Jésus) ja Robert Knepper (lopullista vahvistusta ei ole saatu). Naiskauneutta edustavat viimeisimmän uutisen mukaan Charisma Carpenter (mm. Buffy vampyyrintappajan Cordelia Chase) ja Gisele Itie.
Huhujen mukaan Sly olisi ensin tarjonnut Jean-Claude Van Dammelle tuota Lundgrenin nyt näyttelemään roolia, mutta belgialainen kieltäytyi. Randy Couturen roolihahmoon oli alunperin kaavailtu Wesley Snipesia, mutta tämä roolihahmo kirjoitettiin kuitenkin uudelleen Couturelle sopivaksi.
Kuten tuolla eräällä foorumilla asioista keskulteltiin, niin tästä elokuvasta puuttuu pari tärkeää elementtiä:
- Samuel L. Jacksonin mulkosilmätuijotus yhdistettynä veret seisauttavaan "Motherfucker":iin.
- JCVD:n kierrepotku, mieluiten hidastettuna.
- Bruce Willis rööki suussa, krapulainen ilme päällä (kuten aina) ja yltä päältä veressä.
- Steven Seagal, käsilukko ja legendaarinen "annetaan pahiksille tasoitusta tyhjentämällä oma ase ennen turpakäräjiä"-kohtaus.
Luvassa varmasti testosteronilla täytetty toimintapläjäys.
"kurhela" kirjoitti:
Kuinkas moni täällä jo kuolaa valmiiksi The Expendables-leffaa odotellessaan. Tuon leffan kuvaukset alkavat 28. maaliskuuta ja julkaisupäivämäärä on vuoden 2010 puolella.
Täällä odotetaan. On kyllä niin sairas casting, että mitäs sitä hyvällä juonella. Van Damme on ainoa joka tuosta puuttuu että kaikki "parhaat" olisivat koossa, mutta tosiaan mies kieltäytyi roolista kun Syltty ei saanut vakuutettua häntä roolinsa merkityksestä sekä juonen laadusta. Varmaan aika eeppistä kamaa luvassa.
On kieltämättä aika timanttinen cast kasarin toimintaklassikoiden hengessä. Olettaa sopii, että Sly jatkaa Rambolla alkanutta yltiöväkivaltaisten toimintaleffojen henkiin herättämistä 2000-luvulle. Hieno homma.
Komppaan Khania. Ensimmäisen kerran tähän kiinnitin huomiota, luettuani tämän jostain lehdestä. Näyttää kyllä kieltämättä aika nannalta tuo casting. Suurena Sly fanina, Rockyt, Rambot, Cobrat, Over the Top:it sun muut leffat nähneenä pidän kyllä todellakin Stallonen roolista, niin leffassa kuin leffassakin. Jotenkin vaan Stallone luonnehtuu tuosta Action-sankarin roolista niin hemmetin hyvin, ettei mies turhaan ole korkeassa arvostuksessa minun silmissäni. Kasari-aikoinaan Stallonella oli juuri se sellainen oikea luukkikin sonnistautumaan kaikkiin niihin rooleihin. Arnoldiin niin ei ole tullut tutustettua, mitä nyt Terminator leffoissa ollut, ja kuitenkin yhden leffan silti mieheltä olen nähnyt, ja ihan mukavaa rooliahan mies veti. Nämä kaksi jo yhdessä kuulostavat kieltämättä erittäin hyvältä, mutta vielä Mickey Rourke mukana! The Wrestlerin katsastettua jäi erittäin hyvä maku leffasta, vaikka loppu jättikin suht-avoimeksi, mutta mikäs siinä, jos yleisön varaan lasketaan elokuva päätettäväksi, ellei jatko-osan mahdollisuutta sitten ole. Kalkkarokäärmeet sun muut vielä mukana.. Ei kertakaikkiaan, että herahtaa jo vesi kielelle.. Varmaankin tämä suht hyvin kuvasi ensi-reaktiotani tämän uutisen kuultuani;
Eipä ole epävarmaa, lähteekö tämä leffa sitten uunista ulos tultuaan katsastukseen.
Eipä ole epävarmaa, lähteekö tämä leffa sitten uunista ulos tultuaan katsastukseen.
Arska leffoista pitää suositella kyllä ehdottomasti Total Recallia. Siinä on oikeasti kiero juoni, täynnä mahtavia one-linereitä (tapettuaan vaimonsa: "Consider this a divorce."), toimintaa, raakaa toimintaa ja uskomattomia ilmeitä arskalta. Eikä sovi unohtaa hänen huonoa aksenttiaan. Jopa "futuristiset" tietokoneet ja autot ovat mahtavia, kuvaputket löytyy ja autot ovat törkeän rumia laatikkoja.
Total Recal on myös juonellisesti varsin onnistunut. Vieläkään me katsojat emme voi tietää,
Arskan övereimpiä elokuvia, Commandoa ja End of Daysiä ei toki voi sivuttaa. Mikä onkaan kovempi kamppailu kuin Arska vs Saatana? Loistavaa komediaa kummatkin.
Spoiler
tapahtuiko kaikki oikeasti vai oliko Arska sittenkin sekoamassa? Sillä kaikki mitä tapahtui, tuli suoraan siitä ohjelmasta, jonka Arska siellä aivopesupaikassa valitsi. "Agenttiseikkailu", "Mars", "Avaruusolioita", Sama nainen. Oliko koko aivopesulafka vain kulissi, jolla Arskan oikeat muistot palautettiin, vai tuliko arska hulluksi? Tätä on pohdittu jo miltei kaksivuosikymmentä.Arskan övereimpiä elokuvia, Commandoa ja End of Daysiä ei toki voi sivuttaa. Mikä onkaan kovempi kamppailu kuin Arska vs Saatana? Loistavaa komediaa kummatkin.