Foorumiarkisto

← Muu keskustelu

Leffat

Jostain syystä vastanäin myöhään tulin katsoneeksi Seitsemännen Sinetin. Harmitta sinänsä, sillä se kuuluu ehdottomasti sinne parhaiden elokuvien joukkoon Aguirren, King Kongin ynnä muiden kanssa. Jotain erinomaista on oltava elokuvassa jonka päähenkilöihin kuuluu ilveilijöitä, mutta kuitenkin valtaosan komiikasta hoitaa kuolema niin konkreettisesti kuin abstraktistikin. Elokuvan huippuhetkiin kuuluu mm. kohtaus jossa teatteriseurueen laulun keskeyttää ruttoteemainen katumuskulkue, johon kuuluva munkki pitää varsin ivaavan puheen kylän ihmisten elämästä.

Tällaisia elokuvia virheellisesti kutsutaan taide-elokuviksi, mutta pikemminkin voitaisi sanoa että ne ovat ihan oikeita elokuvia tylsän valoshown sijaan. Ne kertovat kuvan ja äänen välityksellä asioita joita ei voida nähdä tai kuulla. Ihan samaan luokkaan kuuluu tuo em. Aguirre: Jumalan viha.
Höh, mistäs lähtien taideelokuvat eivät ole olleet oikeita elokuvia?
Taide-elokuvat terminä elää vain nuorten suuntaa etsivien miesten sydämissä. Terminä se tuottaa heille ylemmyyden tunnetta ja tuntoa jonkun 'pyhän' ymmärtämisestä.

Ongelma joka meitä nykyajan katsojia vaivaa, on se, että meidän katsomistottumuksemme ovat muokattu täysin sopimaan kaupallisen elokuvan muotteihin. Jos joskus uskallamme laittaa itsemme peliin ja alttiiksi, voimme huomata että se paljon puhuttu taika vanhoissa elokuvissa ei ole pelkästään nostalgikkojen höpinää, se on tosiasia. Elokuvat mustavalkoaikoina(esimerkiksi) olivat suurten romaanien veljiä ja siskoja, tänä päivänä elokuvat ovat videopelien sisaruksia. Missäpä menimme vikaan, missäpä otimme harha-askeleen. Juutalaiset.
"Mahti Ankka" kirjoitti:
Höh, mistäs lähtien taideelokuvat eivät ole olleet oikeita elokuvia?


Tarkoitin lähinnä asian niin päin, että ne muut eivät ole oikeita elokuvia. Esimerkiksi Roland Emmerich tai Michael Bay eivät ole tehneet ikinä yhtään elokuvaa. Ne teokset joita nykyhollywoodissa tehdään, ovat vain tyhjänpäiväisiä valoheijastuksia. Ne ovat viihdettä ihmisille jotka osaavat samaistua kissaan, joka jahtaa taskulampun valoa. Ei sillä että sellaisesta pitämisessä mitään vikaa on, mutta sen näyttmisestä rahastaminen on vähän moraalitonta.

Elokuvan on tarkoitus esittää jotain valon ja äänen takaa. Tai siis se tarkoitus on ollut Kuumatkasta (Le Voyage dans la lune, 1902) lähtien. Hollywood on palannut ehkä enemmän elokuvan teon juurille kuin koskaan ennen. Nykytuotanto on samanlaista tyhjänpäiväistä roskaa kuin ensimmäiset filmatut teokset, kuten Roundhay Garden Scene (1888) tai Man Walking Around A Corner (1888). Ne palvelevat vain heijastuksen ihmettä äimistelevien ihmisten haluja. TV-esityksenä joku Armageddon vastaa nuotioon tuijottamista (tosin nuotio on kelvannut minulle viiteeksi jopa viideksi tunniksi, mutta Armageddon ei ole kiinnostanut koko mittansa vertaa
Viikko sitten kävin katsomassa uusimman Bondin...

007 & Quantum Of Solace
-Jotkut kriitikot aevostelleet tätä jopa parhaaksi Bondiksi. Noh, olen samaa mmieltä. Vanhat Bondit eivät niin sytyttäneet, mutta CR oli jo mahtava. Tämä sitäkin parempi. Juoni oli hyvä, itsenäisesti toimiva Bond punomassa kostoa, saaden samalla mm. agenttivirastosta potkut. Elokuvan tunnari ei ollut mieleeni, mutta ei se leffaa huonontanut, vaikka Cornellin esittämä ''Youn Know My Name'' Casino Royalesta oli reilusti parempi. Heti alun autokohtaus oli huima, ja nopeaa actiontykitystä lähes koko leffa olikin. Lopputaistelusta olisin ehkä toivonut jotenkin vähän erilaista, mutten valita, sillä sekin oli oiva. Olga Kuruylenko (tjsnp) oli ihan hyvä näyttelijä, ja pirun kuuma Bond-tyttönä. Hänen rooli oli myös ihan hyvä, päästä kostamaan omalle vihollisellensa kanssa. Huumoria leffassa ei tällä kertaa niin ollut, mutta kyllähän jännitys ja suuri toimintamäärä ainakin jotenkin korvasivat. Tosin kaikesta kehumisesta huolimatta, kohtaus oopperassa noin elokuvan keskivaiheilla oli vähän tylsempi kuin muut. Ohjaus ja leikkaus toimivat, ja Daniel Craig loisti roolissaan. Toivon mukaan seuraavaa Bondia ei hirveän kauaa tarvitsisi odotella, ja toivon mukaan Craig jatkaisi siinäkin.

Mutta kokonaisuudessaan, yllätyin totaalisesti leffasta, ja vain positiivisesti, ihan mahtava leffa. Kyllä lähes parhaita leffoja,m mitä olen nähnyt, ainakin toimintaleffoista!

* * * * *
Käsittääkseni tällä foorumilla on melko monta Batman-intoilijaa joten päätin tulla jakamaan teille pari linkkiä joissa AVGN (kyllä te tiedätte kuka se on) esittelee kaikki Batman-leffat, hyvin eri tyylillä kuin mistä hänet tunnetaan. Kannattaa katsella jos aihe kiinnostaa, siellä kun esitellään jopa sitä 60-luvun huumorisarjaa edeltäviä Batman-leffoja.

Osa 1

Osa 2

Osa 3
"Tirkka" kirjoitti:
60-luvun huumorisarjaa edeltäviä Batman-leffoja.


Ne itseasiasssa olisivat aika mielenkiintoisia nähdä. Tosin olen enempi teräsmies fani (enkä senkään fani) mutta silti vanhat Batman sarjat voisivat olla melko mielenkiintoisia

EDIT: Itseasiassa minulle oli aika yllätys että Batman on melkein yhtä vanha kuin Teräsmies, myös sarjakuvien ulkopuolella.
Enpä tiedä, onko täällä ollut tästä vielä, mutta tammikuussa tulossa wrestlingleffa nimeltään ''The Wrestler.'' Oikeista painijoista pitäisi esiintyä ainakin Ron Killings ja Necro Butcher. Odotan kyllä aika lailla.

Traileri:
http://www.youtube.com/watch?v=p_TDzemiYu4
Eikös tosta ole povattu vanhalle hourupäälle, Mickey Rourkelle Oscaria? Ihmeellinen on elämä, 10 vuotta sitten Rourke oli hasbeen ja totaalisen sekopäinen. Nyt herran ura on ollut jo muutaman vuoden jyrkässä noususuhteessa ja vieläkö jopa pystin nappaa...
En valittaisi, sen verran cooli kaveri on kyseessä.

Barfly!
VARMAAN SPOILAAN JOTAIN!!
En kuitekaan niin paljon että käyttäisin tagia


Uskaltauduin katsomaan Dark Knightin. Se oli hieman parempi kuin Begins, muttei mikään kovin erinomainen. Periaatteessa pääteema oli sama kuin Batman Returnsissa, mutta käsitelty huonommin. Elokuva jakautui tyhjänpäiväisiin neuvotteluihin/suunnitteluihin ja halpoihin (ei viittaa rahaan mitenkään) tehosteisiin. Henkilökohtaisesti ärsyynnyin elokuvan jopa normi hollywood-tasoa huonommasta fysiikasta (itseasiassa se ärsytti jo Beginsissä, jossa tuhoisa junaturma vastasaisi oikeasti suurinpiirtein äkkijarrutusta). Tietenkin joitain vapauksia pitää sallia, mutta Dark Knightissa ne menivät ihan liian pitkälle (esim. öljypommit tai rekan voltti). Hyvääkin toki elokuvassa oli. Bruce Waynen kiristäjä ja loppu. Loppu oli hyvä koska sen sanomana oli "nyt saa riittää, ei enään Batmania". Kunnon lopetus jossa luodaan status quo. Tosin on kai liikaa kuviteltu että noin tuottaisa elokvua ei saisi jatko-osia, mutta niistä on turha kai odttaa muuta kuin "seikkailua apinoiden parissa".

P.S. Batmanin tyttöystävän olisi pitänyt kohdata kohtalonsa jo Beginsissä. Holmesin kanssa se olisi ollut paljon parempi
Ei viitsi enään edittiä käyttää, kun tulee liikaa lisää asiaa tajunnanvirrasta. Pari muuta elokuvaa kehiin =>

Katsoin tänään myös Mean Streetsin. Ostin DVD:n joskus kauan sitten, ja välttelin sen katsomista koska odotin jotain roskaa (juu, en kuulu niihin ihmisiin joitenka mielestä Scorsese on nero). Se olikin oikein miellyttävä draama. Parasta oli se että kaikki hahmot ovat jotenkin hulluja, ja vain muutamia sellaisiksi syytellään. Esimerkiksi epilepsia = hullua, mutta satunnaisten tappelujen aloittamien jotenkuinkin mistä syystä tahansa = ei hullua. Johnny Boy sai mitä ansaitsi - toimiva hahmo muuten, tulee mieleen pari kaveria.

Eilen katsoin niin ikään kaksi elokuvaa, joista molemmat loistavia (tosin olin jo ne nähnyt aiemmin joten tiesin että ne olivat loistavia). Kellopeliappelsiini ja Vampyyri. Kaikkihan tuntevat Kellopeliappelsiinin. Se on se sairain ja kieroutunein elokuva ikinä. Tai siis siinä piestään väkeä, tapetaan jokunen ja turmellaan katsojia näyttämällä häpykarvoja. Itseasiassa se on varsin nerokas tekele, jota ei oikein voi sanoin kuvata. Se pitää nähdä itse (sellaisiahan hyvät elokuvat ovat). Vampyyri taas on perinteisempää kamaa. Jotenkin luulen että olen sitä jo kehunut täällä, mutta menkään mahdollisesti toisen kerran. Vampyyri on käytännössä ääniraidallinen mykkäelokuva, jossa pidetään yllä tiheää tunnelmaa kaikenlaisin tempuin. Vampyyri on ehkä paras kauhuelokuva ikinä. Kauhu ei synny pelkästään jonkin kammottavan ajattelusta (kuten sen ajan hollywood kauhussa) tai halvoista tehosteista (kuten säikyttely), vaan pelottavimmasta asiasta koskaan - siitä mitä ei ymmärretä. Läpi elokuvan tapahtumissa on sadunomainen fiilis ja mitä tahansa voi tapahtua. Elokuvan kulkua on vaikea seurata, koska jokainen kohtaus on taideteos itsessään, jolloin on helppo unohtaa miten päädyttiin mihinkin tilanteeseen. Vähän yli tunin elokuvassa tehdään verensiirto, luetaan vampyyrimyyttejä, seurataan hautajaisia ruumiin näkökulmasta, ihmetellään omatoimisia varjoja ja tietenkin seivästetään vampyyri. Kenelläkään ei ole kiire mihinkään, mutta hidastempoiseksi elokuvaa ei voi haukkua. Symboliikka on elokuvassa vailla vertaansa. Parhaana esimerkkinä tunnettu maanviljelijä, viikatteen kanssa soittamassa kelloa ja kulkemassa lautalla. Vampyyri on niitä elokuvia, joista moni ei ole kuullutkaan, mutta joita ei ole varaa jättää näkemättä.
Häh, eikö The Wrestleristä ole ollut juttua .

The Wrestler traileri
http://www.imdb.com/title/tt1125849/

Back in the late 80s, Randy The Ram Robinson (Mickey Rourke) was a headlining professional wrestler. Now, twenty years later, he ekes out a living performing for handfuls of diehard wrestling fans in high school gyms and community centers around New Jersey. Estranged from his daughter (Evan Rachel Wood) and unable to sustain any real relationships, Randy lives for the thrill of the show and the adoration of his fans. However, a heart attack forces him into retirement. As his sense of identity starts to slip away, he begins to evaluate the state of his life — trying to reconnect with his daughter, and striking up a blossoming romance with an exotic dancer (Marisa Tomei) who is ready to start a new life. Yet all this cannot compare to the allure of the ring and passion for his art, which threatens to pull Randy The Ram back into his world of wrestling. Director Darren Aronofsky presents a powerful portrait of a battered dreamer, who despite himself and the odds stacked against him, lives to be a hero once again in the only place he considers home inside the ring. THE WRESTLER had its North American premiere at the 2008 Toronto International Film Festival and won the Golden Lion at the 2008 Venice Film Festival.


Painikohtaukset on kuvattu ROHin tapahtumassa ja menossa mukana mm. Necro Butcher, Ron Killings, Austin Aries, Larry Sweeney. Kyllähän tämä on jokaisen painifanin pakko nähdä. Toivottavasti tulisi ihan teatteriin asti myös Suomessa.
Todellakin toivotaan, että tulee Suomen teattereihin asti.

Onhan tuo nyt mitä luultavammin jokaisen todellisen rasslin'-fanaatikon pakko nähdä (niin kuin sanoitkin). Trailer oli hyvä, sillä se herätti jopa hieman tunteita.

Jos tuota ei Suomen teattereissa tulla näkemään niin 110% varmasti tulen katsomaan sen keinolla, jos toisella.
Kyllä kuvauksia on tainnut olla muuallakin, ainakin CZWssä ja JAPWissä. Hyväksi väitetty joten katsotaan, muuten wrestlingelokuvat eivät kiinnosta.
Telkasta tulee Van Helsing. Katsoin sitä ensimmäiset puoli tuntia, jonka perusteella jo uskallan sanoa että se on huonoin elokuva mitä on ikinä tehty. Tähän luettelen mukaan myös kaikki mahdolliset halpisindiet, Ed Woodin elokuvat (joskin Plan 9 From Outer Space on todella huono - mutta ainakin olen onnistunut sitä katsomaan kokonaiset 45 minuuttia), Uwe Bollin elokuvat ja jopa Mortal Kombat kakkosen. Enkä edes ole mikään kovin ankara kriitikko. Periaatteessa pidän kaikesta jossa on Dracula, Frankensteinin hirviö sekä Jekyll/Hyde. Mutta jos niistä kaikista poistetaan kaikki se joka tekee hahmoista sitä mitä ne ovat, niin pelkät nimet eivät paljon pelasta. Tiesiköhän Van Helsingin tekijät edes Kuka on Hyde? Ainakin minulle tuo Shrekin ja Hulkin vääränvärinen äpärälapsi on aivan uusi tuttavuus. Tosin kauhun kultavuosina Jekyll & Hyde olikin MGM:n juttu, eikä Universalin, kuten kaikki muu.
"Hyrkanos" kirjoitti:
Telkasta tulee Van Helsing. Katsoin sitä ensimmäiset puoli tuntia, jonka perusteella jo uskallan sanoa että se on huonoin elokuva mitä on ikinä tehty.


Vähän samoilla linjoilla olen, kolme varttia jaksoin elokuvaa kituuttaa. Aivoni räjähtivät siinä vaiheessa kun kului kaksikymmentä minuuttia siihen, kun sankarit ihmettelivät vamppyyrejä ja miettivät miten niitä voisi tappaa.. Luulisi hirviöidenmetsästäjien yms. tietävän edes jotain kuuluisimmasta hirviötyypistä.. Mr. Hyde oli järkyttävä eikä toiminut lainkaan, samoin ihmissudet olivat totaalisen epä-eeppisiä. Dracula oli outo emoilija ja hänen morsiammensa täysiä käsiä taistelussa. 'Nuff said.
Kuiva kausi elokuvien parissa päättyi eilen (tai oikeastaan tänään/viime yönä) kun katsoin Oliver Stonen Natural Born Killersin eli härmäksi Syntyneet tappajiksi.
Leffahan sai heti ilmestymisensä aikoihin runsaasti paskaa niskaansa ja monista höyrypäiden tekemistä veriteoista leffan tekijöitä on yritetty vuosien varrella saada osavastuuseen. Toisaalta tuollaiset syytökset ymmärtää, kun kerran kyseessä on Amerikan Yhdysvallat, mutta katsojat jotka leffaa haukkuvat tuppaavat missaaman sen pointin.

Toki, se on kohtalaisen väkivaltainen ja pöyristyttävä, mutta mistään eksploitaatio-elokuvasta ei ole kyse. Väkivaltaisen pinnan alta löytyy varsin nasevaa yhteiskunnallista kritiikkiä ja amerikkalaisten media- ja tv-keskeisyyden satiiria. Ehkä tyylikkäin esimerkki on alun sitcom-kohtaus, tjeu.

Visuaalinen puoli onkin elokuvan toinen vahvuus sanoman lisäksi. Elokuva on kokeellinen ja kuvallinen anti ylittää välillä jopa katsomiskynnyksen salamaleikkauksineen kaikkineen. Tälläinen tyyli sopiikin elokuvan luonteeseen, tarinan kuvauksen kohteena kuitenkin on, mielipuolisen pääparin lisäksi länsimaalainen vääristynyt ja vastenmielinen MTV-mediakulttuuri, joka lietsoo ihmisiä ihannoimaan julkisuutta ja julkkiksia.

Ei tämä mikään kaljan kera kaveriporukalla katsottava pätkä ole, mutta jos haluaa elokuvan joka vaatii katsojaltaan hieman ajatustyötä, niin ehdottomasti nauha pyörimään vaan. 15 vuotta elokuvan ilmestymisen Stonen visio on varsin paikkansa pitävä, kun miettii minkälaiset ohjelmat hallisetsavat tv:tä ja mistä roskalehdet kirjoittavat.
"Hyrkanos" kirjoitti:
Telkasta tulee Van Helsing. Katsoin sitä ensimmäiset puoli tuntia, jonka perusteella jo uskallan sanoa että se on huonoin elokuva mitä on ikinä tehty.


No jos se on huonompi kuin Boogeyman, niin se on jo saavutus. Teki mieli itkeä kun olin katsonut sen. Se enemmänkin nauratti kuin pelotti. Hirrrrveää paskaa koko leffa. Ainoa syy, jonka takia edes viitsin katsoa oli Emily Deschanel. Vitutti jo katsoessakin ja vielä enemmän elokuvan loppumisen jälkeen, kun millekään ei annettu mitään selitystä. Järkevää tai järjetöntä.
"Merovingi" kirjoitti:
No jos se on huonompi kuin Boogeyman, niin se on jo saavutus. Teki mieli itkeä kun olin katsonut sen. Se enemmänkin nauratti kuin pelotti. Hirrrrveää paskaa koko leffa. Ainoa syy, jonka takia edes viitsin katsoa oli Emily Deschanel. Vitutti jo katsoessakin ja vielä enemmän elokuvan loppumisen jälkeen, kun millekään ei annettu mitään selitystä. Järkevää tai järjetöntä.


Boogeyman on toki varsinainen pohjakosketus, mutta kuten sanoit, siinä on Emily Deschanel. Van Helsing on silti ihan oma lukunsa. En uskonut ikinä näkeväni Day After Tomorrowia huonompaa elokuvaa, mutta Van Helsing syöksi minut katsojana toivottomuuden kaivoon jo jossain vartin paikkeilla, ja se toinen vartti oli ihan fyysisestikin raskasta.
Boogeymania tai Van Helsingia en ole nähnyt, eikä edes kiinnosta - kiitos hyvien arvosteluiden. Mutta jos haluatte nähdä lisää paskaleffoja, niin katsokaa Mitäs Me Spartalaiset/Meet the Spartans. Täytyy ottaa tietty huomioon, että kun Boogeyman ja VH on tehty tosissaan, niin Spartalaiset on komedia missä lainaillaan ties mistä elokuvista. Mutta todella, todella paska sellainen. Pakko tosin myöntää, etten pystynyt katsomaan koko leffaa loppuun asti, joten ehkä loppu olisi pelastanut koko paskan.
Itse jätin tämän uuden King Kongin kesken ja se onkin ainut maksettu filmi joka on kärsinyt kyseisen kohtalon. Elokuva on ehkä vuosikymmenen tylsin, ainakin siihen kolmanteen tuntiin saakka, jolloin kyllästyin.
"Riveni" kirjoitti:
Itse jätin tämän uuden King Kongin kesken ja se onkin ainut maksettu filmi joka on kärsinyt kyseisen kohtalon. Elokuva on ehkä vuosikymmenen tylsin, ainakin siihen kolmanteen tuntiin saakka, jolloin kyllästyin.


Jos kyse on Jacksonin King Kongista (koska oletan vuosikymmenen olevan tämä vuosikymmen), niin se oli oikeasti melkoinen pettymys. Pääosin se oli turhaan venytetty ja tietokoneapina ei vain ole niin hieno juttu. Tosin ongelmana on myös se että se on klassikko elokuvan täysin turha uusversio, joka on tehty ihan vaan siksi. Sellaiset harvemmin onnistuu.
Eddie Murphy seuraavan Batmanin Arvuuttajaksi

Ihan jees, Eddie tuo varmasti oman lisänsä Arvuuttajan-hahmoon, ehkä suurin syy on hänen ihovärinsä. Itse en ainakaan osaa kuvitella "niggaa" Arvuuttajana, tosin tuo vihreä puku kyllä sopii varmaan loistavasti hänelle
"Ham" kirjoitti:
Eddie Murphy seuraavan Batmanin Arvuuttajaksi

Ihan jees, Eddie tuo varmasti oman lisänsä Arvuuttajan-hahmoon, ehkä suurin syy on hänen ihovärinsä. Itse en ainakaan osaa kuvitella "niggaa" Arvuuttajana, tosin tuo vihreä puku kyllä sopii varmaan loistavasti hänelle


Itse uskon Eddien toimivan tosi hyvin Arvuuttajana. Katsotaan kuitenkin vasta sitten, kun leffa tulee ulos.
Kuullostaa kyllä aika räikeältä vaihtoehdolta, jos on tarkoitus jatkaa synkkää linjaa.
Suoraan sanottuna: Ei vittu mitä paskaa. Eddie Murphysta tulee ensimmäisenä mieleen ne järkyttävän huonot ja paskat perhekomediat, jotka keskittyvät alapäähuumooriin. Ei sovi yhtään uuden Batmanin synkkään kuvaan. Ellei kolmannessa elokuvassa siirrytä 60-luvun camp-meininkiin.

Shia LaBeouf Robinina? Ensiksi, en ymmärrä, miksi Robin piti tuoda mukaan? Kyllä, hän kuuluu hahmokavalkaadiin, mutta hänkään ei tunnu sopivan uuteen Batmaniin.
"Merovingi" kirjoitti:
Eddie Murphysta tulee ensimmäisenä mieleen ne järkyttävän huonot ja paskat perhekomediat, jotka keskittyvät alapäähuumooriin.


Onko Murphy tehnyt joskus jotain muitakin elokuvia?
Ai niin! Järkyttävän huonot elokuvat lihavuudesta ja pieruista!

Lienee kyllä silkkaa Scheissea tuo uutinen, sillä uuteen elokuvasarjaanhan ei pitänyt ohjaajan mukaan tulla Robinia ollenkaan. Kissanainenkaan tuskin toimisi. Viime Batmanin Kissanainenkin vain ilmestyi vailla päämäärää tappelemaan random-ihmisten kanssa tietyissä kohdin elokuvaa, vailla sen suurempaa tarkoitusta. Epäilen vahvasti ettei ketään näistä kolmesta tulokkaasta nähdä seuraavassa elokuvassa.
Ainakin toivon sitä..
"Rocky" kirjoitti:
"Merovingi" kirjoitti:
Eddie Murphysta tulee ensimmäisenä mieleen ne järkyttävän huonot ja paskat perhekomediat, jotka keskittyvät alapäähuumooriin.


Onko Murphy tehnyt joskus jotain muitakin elokuvia?

Beverly Hillsin kyttä
Noh noh, onhan Eddie nykyään vakavasti otettava näyttelijä Oscar-ehdokkuutensa johdosta. Pysti olisi Eddielle kuulunut.
Ankka tuo Batman-uutinen taisi sitten kuitenkin olla, ehdinkin sitä jo hieman epäillä kun lähde oli niinkin vähäistä luottamusta herättävä kuin The Sun.

Mutta kuitenkin, kritiikin määrä on siltä kannalta huvittava että pilviin (heh) ylistetty Heath Ledger oli julkistamisen aikaan uskomattoman väärä valinta Jokeriksi. Hauskaa on myös nähdä kuin asiat x ja y eivät sovi elokuvaan tietämättä yhtään miten asioita x ja y aiotaan elokuvassa käsitellä tai minkälainen elokuvasta ylipäätänsä tulee.
Eddie Murphy...siis mustamies...esittämään arvuuttajaa? Itse en ainakaan osaa kuvittella mustaihoista arvuuttajaa .
Rasisti.



Ankkahan taisi olla.

Toisaalta nyt kun asiaa olen päivän mittaa miettinyt niin en kyllä yhtään pahakseni pistäisi mustaa Arvuuttajaa. Robinin ja Kissanaisen mukanaolo olisi kyllä mielestäni ollut aika kyseenalainen veto, tai no, miksei Kissanaisestakin oikealla tyylillä saisi ihan toimivaa rikollista, mutta Robinia en kyllä tahtoisi enää nähdä valkokankaalla.
"Wormmaster" kirjoitti:
Rasisti.





Alertissa on vaarallinen natsi.
No lol. Ne mitään kissanaista sinne ala tunkemaan saati sitten Robinia. Ja nekku Arvuuttajana? DDDDDDDDDDDdd

Noh, otetaanpa iisisti.
En vain pääse siitä yli että Blade Runner on ehdottomasti kaikkein yliarvostetuin elokuva ikinä (kymmenen yliarvosteuimman listalle pääsee muutama muukin Riddley Scottin elokuva). Näin sen joskus teininä ja ajattelin että se on melko tyhjänpäiväinen ja ihmetetlin sen saamaa fanikuntaa. Myöhemmin olen sitten ajatellut etten vain nuoruuttani täysin tajunnut leffan ideaa. Uudelleen leffan katsottuani humasin että asuin jo teinina aivan oikeaan. Muistin elokuvasta lähinnä satunnaisia kohtauksia ja pikkujuttuja (kuten liian nopeasti vanhentunut insinööri, tai mikälie), joten katselukokemus oli jotakuinkin uusi. Haluasini vielä sanoa että Blade Runnerilla oli kaikki mahdollisuudet voittaa minut puolelleen. Olin valmis pitämään siitä, mutta odottanut ihmeitä. Lisäksi Blade Runnerin juoni on mielestäni sinänsä melko lupaava.

On selvää että elokuvia katsoessa pitää vähän laskea logiikan tasoa, mutta Blade Runner odottaa katsojalta sitä ihan liikaa. Minkä logiikan mukaan on järkevää tehdä mahdollisimman ihmisenkaltaisia robottiorjia? Siis ymmärrän että ihmisen on helppo ajatella itsensä korvaajaksi fyysisesti samanlainen robotti, mutta miksi niille annetan yhtään mitään edellytyksiä ruveta myös henkisesti ihmisen kaltaiseksi? Miksi niille annettiin tunteet (toki selitettiin että ne itse kehittivät tunteensa, mutta miksi annettiin siihen mahdollisuudet)? Miksi niille annettiin jonkinlainen tietoisuus omasta olemassaolostaan? Miksi ne tehtiin tunnistamattomaksi? Jotenkin koko Voight-Kampff kone tuntuu tyhmältä idealta, sillä miksi pitäisi tarvita kone jolla tehdään joku parin kymmenen minuutin testi vaaralliseksi tiedettyjen robottien tunnistamiseksi? Mikä pahinta elokuvan ensimmäinen kohtaus tuo esiin valtaosan näistä ongelmista. Se ei siis vihjaa muutamille tarkkaavaisimmille jostain pikkusesti juonellisesta porsaanreijästä, vaan melko suoraan kertoo että seuraavat 100+ minuuttia ovat täysin ääliömäistä satuilua. Robotit (ai niin, unohdin ihan että ne ovat replicantteja) tietävät miksi testi tehdään, ne tietävät että Blade Runnerit ovat niiden vihollisia, ja silti ne pitäisi saada testiin vapaehtoisesti, sillä oletettavasti ei voida tietää ovatko ne ihmisiä vai robotteja. Systeemi ei vain voi mitenkään toimia, vaikka logiikkakeskuksiaan kuinka yrittäisi löystää.

Elokuvan arvostus perustuu myös paljolti sen vaikutuksiin pop-kulttuurissa. Esimerkiksi sen näkemystä tulevaisuuden kaupungista pidetään ainutlaatuisen ja uraa uurtava pionerityönä. Toki kyseisen kaltainen näkemys sellaista onkin, mutta Blade Runnerilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Blade Runnerin kaupunki oli tehty kunnianosoituksena Metropolikselle, jossa vastaava pilvenpiirtäjistä koostuva taivaskaupunki jo nähtiin. Lisäksi Metropolis taisi olla ensimmäinen elokuva jossa kaupungissa liikuttiin lentävillä ajoneuvoilla (koska elokuva on vodelta 1927, niin ajoneuvot olivat ihan vain pieniä lentokoneita). Blade Runner on paljon muustakin velkaa Metropolikselle. Esimerkiksi metropolis kertoo sorretuista työntekijöistä ja keinotekoisista ihmisistä (Blade Runnerissa nämä asiat tosin yhdistettiin).

Koska ennen itse alokuvaa, olin katsellut DVD:llä ollutta dokumenttia, jossa tuotiin esiin että varsinaisena teemana Blade Runnerissa on ihmisyys ja todellisuus. Tämä lisäsi uskoani siitä että elokuva saattoi vain olla liian hyvä minulle joskus kymmenen vuotta sitten. Väärässä olin. Teemaa käsitellään pitkälti samalla tavalla kuin Scifin merkkiteoksessa Solariksessa, ja lopputvistikin on aika pitkälti vastaava (tähän asiaan palaan, joten jos uskot sen olevan spoileri [ei muuten ole, selitän sen sitten] niin koita välttää sen lukemista, en käytä tageja). Blade Runnerissa asiaan paneudutaan lähinnä vain muutamalla vuorosanalla, ja kuvalla jotka saattavat über nörteille faneille jotain merkitä. Solariksesta ihmisyyttä käsiteltiin valtaosa elokuvan mitasa, ilman alleviivauksia.

No nyt tulee sitten se spoleri. Solaris päätty kohtaukseen jossa Kelvin palaa vanhempiensa kotiin joka onkin Solariksessa. Tämä kohtaus viittaa siihen että Kelvin itse on vain Solariksen tuote. Blade Runnerissa Deckard on itse robotti (anteeksi replicantti). Tämä minulle paljastui kun katsoin arvoteluja Internetistä elokuvan katsomisen jälkeen. Tämä tieto myös oli melko yllättävä. Tämä siis voi jonkun mielestä spoilta elokuvaa, mutta en pidä sitä spoilerina, koska elokuva ei anna olettaa että Deckard olisi mitään muuta kuin ihminen. No okei on Rachelin kysymys siitä onko Deckard testannut itsensä ja mielikuva yksisarvisesta. Nämä asiat eivät itseasiassa kerro yhtään mitään. Lisäksi kun oikein tarkkaan mietin, niin ehkä sittenkin merkittävänä vihjeenä oli se, että Deckardin piti olla legendaarinen Blade Runner, mutta todellisuudessa hän onkin aivan tunari. Tämän asian kanssa olen kahden vaiheilla. Jos Deckard on robotti, niin hänen elämänsä saattoi alkaa vasta kun hänet nähtiin elokuvassa ensikertaa. Tämä selittäisi sen, miten tuo täysi tunari on onnistunut selviämään hengissä robottijahdeistaan - niitä ei koskaan tapahtunut ja hänelle vain uskotellaan että hän on ylivertainen. Toisaalta se herättää kysymyksen; Miksi Deckardista tehtiin niin surkea, jos tarkoitus oli käyttää häntä ylivertaisena Blade Runnerina? Ainoa looginen päätelmä siis onkin että Deckard on ihan oikea ihminen, joka hankki mainetta loistavana Blade Runnerina, mutta joka myöhemmin sortui alkoholismiin, itsesääliin ja muuhun rappeuttavaan. Mikään ei kuitenkaan selitä miksi Deckard halutaan tekemään työtä, jota ei selvästikään oikein hallitse - ainakaan enään. Yleensäkin vihaan elokuvissa ja tv-sarjoissa sitä että joku ylivertainen tyyppi selviää tehtävistään pelkällä tuurilla (lukuunottamatta tietenkin komedioita joissa se on pääasia). Deckard on täysi tunari. Kerran hän pelastuu koska Rachel sattui paikalle pelastamaan, ja useamman kerran robotin armeliaisuuden vuoksi. Yksikään sankari ei saisi pelastua noin. Jos kyse olisi ollut hyvästä tuurista niin, että pahikset tekevät jotain mokia, jolloin se olisi tavallaan ollut opetus pahuuden luonteesta niin olisin sen hyväksynyt, mutta kyse ol ivain siitä, että Deckard joutui epäpätevyyttään tilanteisiin joissa hengenlähtö oli lähellä, ja hänellä oli satumainen tuuri. Tästäpä tulikin mieleeni, kun Batty kuoli lopussa, heräsi taas kysymys; Miksi Deckard lähetettiin tappamaan robotteja tilanteessa, jossa hän joutui kilpailemaan näiden luonnollisen kuoleman kanssa. Lopuksi Deckardia vielä kehutaan Battyn kuoltua "parasta ennen"-päiväyksen tultua, jolloin poissuljetaan mahdollisuus että Deckard oli testikappale, jolla testattiin uuden robotin kykyä toimia Blade Runnerina. Miksi siis kehuttiin, kun kaikesta päätellen Deckard oli melko epäonnistunut. Deckard tappoi vain yhden robotin niin, että voisi sanoa hänen olleen jollain tasolla parempi. kahta muuta hän ei tappanut, ja käärmenaisen onnistui tappamaan vain koska luoti on robottia nopeampi. Niin ja miksi se käärmenainen piti edes tappaa? Ovatko eroottiset tanssijat todellakin niin suuri uhka ihmiskunnalle?

Pari sanaa Riddley Scottista

Puhtaasti taiteellisilta ansioiltaankin Blade Runner on vain keskinkertainen. Syy tähän on selvä - Riddley Scott ei ole kovin kummoinen ohjaaja. Scottin elokuvissa on usein hyvä käsikirjoitus, jännä juoni ja hyvin toteutettu visuaalinen ilme (lavastus, tehosteet ym ym). Nämä kaikki ovat siis asioita, joissa Scottin ansiona on melko ammattitaitoisen henkilön hyväksyminen porukkaan. Poikkeuksena on tietenkin Alien (lukuunottamatta sen visuaalista ilmettä), jossa on melko lapsellinen juoni, ykstoikkoinen käsis sun muuta roskaa. Alien on kuitenkin hyvä elokuva, ja ehdottomasti Scottin paras. Mitään muuta kovin merkittävää Scott ei ole onnistnut tekemään. Alienin jälkeen paras on ehkäpä Thelma ja Louis, joka on ihan hyvä, mutte imikään maata mullistava. Scottin maine siis perustuu pääasiassa mutamaan elokuvaan - Blade runnerin, Alieniin, Thelma & Louiseen ja Gladiaattoriin. Mitä niiden ansiona sitetn on. Blade Runner on paperilla loistava. Pidin elokuvasta nuorena suunnattomasti, kunnes näin sen Edelleenkin pidän elokuvan tarjoamista mahdollisuuksista, ja siitä että sen laitut tekijät ovat ainakin lainattu scifin parhaimmistosta (eli em. Metropolis ja Solaris). Lisksi Blade Runnerilla on melko merkittävä kulttufanikunta. Blade Runner epäonnistuu Riddley Scottin vuoksi. Alien on oikeasti hyvä elokuva. Jos Scott olisi voinut jatkaa edes suurinpiirtein yhtä hienolla linjalla, niin kaikki kehu on ansaittua. Mutta karu todellisuus on, että Alien ei ole hyvä Scottin ansiosta, vaan hänestä huolimatta. Thelma & Louisesta sanoinkin kaiken sanottavan. Gladiaattori kohdalla hehkutus on tavallaan ymmärrettävä. Se on uskomaton kokemus sellaiselle, joka ei ole koskaan nähnyt Ben Huria, Quo Vadista, Spartacusta, Kymmentä Käskyä... ja tietenkin niilel nuorille naisille (ja tasapuolisuuden vuoksi myös miehille) joista Russell Crowe on hottis! (voi kuinka kovasti voisinkaan kertoa mielipiteistäni Russell Crowista)

Lisään vielä maininnan yhdestä vähemmän meuhkatusta Scottin elokuvasta - Kingdom Of Heaven. Pidän suorastaan ihmeellisenä sitä, että joku voi tehdä elokuvan keskiajan uskonnollisuudesta - niin katolisuudesta kuin islamistakin - ja silti niin että se on mielestäni tylsä (Scottin lisäksi siinä on myös onnistunut Eric Till, Lutherilla - en ymmärrä miten joku voi käsitellä Lutheria niin ettei se kiinnosta minua). ELokuvassa oli jopa hyvä lähtökohta, uskonnollisuuden mielettömyys keskiajalla. Miten ihmeessä siitä tuli niin tylsä? Ai niin, Scott ihastui cgi-tulipalloihin, sehän se oli.

Luulen tietäväni miksi Riddley Scottia pidetään jonain nerona. Hän on sopivan tasapaksu pintaliitäjä, jolla on pari kulttileffaa, ja muutama todella suosittu elokuva meriitteinään. Riddley Scott on sopiva tyyppi haastateltavaksi merkityksettömiin dokumentteihin ja muutenkin elokuvanteon keulakuvaksi. Suurena ongelmana on hyvien ja tunnettujen ohjaajien puute. Hollywood koostuu nykyään toimitsijoista, jotka eivät koskaan kokeneet elokuvan alkuaikoja, jolloin se muutettiin tivolien erikoisuudesta taidemuodoksi. Nykyinen sukupolvi on tutustunut klassikoihin, kun ne ovat olleet klassikkoja. Riddley Scottin sukupolvi ei koskaan käynyt katsomassa komediahupailua, koska siinä on Chaplin josta kaikki puhuvat. Scottin sukupolvi ei käynyt katsomassa Kansakunnan Syntyä nähdäkseen mistä se kaikki kohu johtui. Scottin sukupolvi ei nähnyt Last Laughia esimerkkinä eurooppalisesta elokuvasta. Riddley Scott on alitajuisesti omaksunut hyvin nopasti sen, mitä Hollywood on ja sopeutunut siihen, kuten valtaosa sukupolvestaan.

Blade Runner - yliarvostettu ja oikeastaan huono elokuva
Riddley Scott - yliarvostettu ja oikeastaan huono ohjaaja
Dark Knightin Mr.Reese on arvuuttaja, eiköhän se ole aivan selvä juttu jo, eli ei mitään Eddie Murphyjä. Ankka mikä ankka.

Ja Blade Runner on ehkä yksi kakkien aikojen parhaista elokuvista. Hyrkanos on yksinkertaisesti väärässä. Kannattaa toki ottaa kouraan myös Do Androids Dream of Electric Sheep, jonka kanssa elokuva saa aivan uusia näkokulmia. Scottista muuten olen kyllä suuresti samaa mieltä.
Elokuvan katoin joskus ihan ala-aste ikäisenä, joten en muista paljoakaan siitä. Sen muistan, että kaverilla oli Blade Runner-peli ja se ownas persettä. JOS KIINNOSTI
Ei 4 Real ole rasisti, hän on maahanmuuttokriittinen.

Ja joululomallahan tulee vaikka mitä kivaa... Fanny ja Alexander, Laitakaupungin valot, Blues Brothers, Blade Runner (vaikka sitä onkin ylempänä parjattu), Dancer in the Dark näin muutamia mainitakseni. Katsoo jos ehtisi vastaanottimen ääreen istahtaa.
"Japeet" kirjoitti:
Ankkahan taisi olla.

Toisaalta nyt kun asiaa olen päivän mittaa miettinyt niin en kyllä yhtään pahakseni pistäisi mustaa Arvuuttajaa. Robinin ja Kissanaisen mukanaolo olisi kyllä mielestäni ollut aika kyseenalainen veto, tai no, miksei Kissanaisestakin oikealla tyylillä saisi ihan toimivaa rikollista, mutta Robinia en kyllä tahtoisi enää nähdä valkokankaalla.


Robin ei tule olemaan mukana, se on lähes varmaa. Niin Christian "Batman" Bale kuin ohjaaja Christopher Nolankin ovat sanoneet että eivät aio tehdä Batman-leffaa jos Robin on mukana siinä. Enkä usko että molempia haluttaisiin vaihtaa uusiin vain sen takia että Robin saataisiin mukaan leffaan.

Kissanainen taas on Jokerin jälkeen merkittävin Batmanin vastustaja joten hän tulee takuuvarmasti olemaan mukana jossain vaiheessa uudelleen Batman-elokuvassa, halusitte sitä tai ette. Kissanaisen rooliin ollaan oltu istuttamassa käsittääkseni joko Rachel Weisziä tai Angelina Jolieta. Kumpi tahansa kelpaisi minulle aivan mainiosti. Kah, noistahan olikin jo mainittu tuolla The Sunin uutisessa, joka onkin kyllä totaalista paskaa, kuten kyseisen lehden uutiset aina.

Muista roistoista tähän tulokkaaseen ollaan joidenkin lähteiden (joita en muista) mukaan oltu tuomassa Pingviiniä (jota esittäisi Philip Seymour hoffman, sopisi rooliin loistavasti) sekä Poison Ivyä.

Itse toivoisin Harley Quinnin olevan mukana tuossa uudessa leffassa. Sen melko vähän perusteella mitä olen Batman-piirrettyjä ja sarjakuvia seurannut, se on ehdoton suosikkihahmoni. Ja koska Jokeri oli mukana edellisessä, Harley Quinn sopisi paremmin kuin hyvin mukaan tähän seuraavaan Jokerin rakastajattarena. Arvuuttajaa minä en sen sijaan missään nimessä haluaisi nähdä enää uudelleen.

Batman Forever ja Batman & Robin tuli katsottua männä viikonloppuna. Kumpikin oli minusta ihan viihdyttäviä leffoja, vaikkakin olivat taidepläjäyksestä kaukana. Molempien leffojen roistot olivat melko huonoja, ehkä Poison Ivyä lukuunottamatta, mutta muuten ne olivat ihan kelpo leffoja ja itseäni ainakin viihdyttivät ihan hyvin. Ovat ne kuitenkin huonompia kuin Batman ja Batman Returns. Batman Begins olisi sitten vuorossa seuraavana, kunhan joskus viitsin sen katsella.
Harley nyt vain sattuu olemaan apokryfinen hahmo, eli esintynyt pääasiassa vain juuri piirretyissä. Hän voisi kuitenkin jotenkuten korvata Jokerin jättämän aukon, jonka psykiatrina Harley alunperin synnyintarinansa mukaan toimikin.

Arvuuttaja taas on köyhä Jokeri-Ripoff ja hahmona tuskin kykenisi tuomaan mitään mielenkiintoista uusiin elokuviin. Pingviini ja Kissanainen olisivat tietenkin toinen asia, joista molemmista saisi varmasti jopa täysin uusia suuntauksia.
Pingviini vielä menee, mutta kissanaista en pysty sulattamaan Nolanin Batmaneihin. Kaksinaama vielä pystyy muuntautumaan yhdessä elokuvassa, mutta kissanainen mielestäni ei. (Ellei sitten tee pari elokuvaa jossa tämä kissainen nainen olisi. ) Etenkin jos neekerihuuli-Angelina on kissanaisena niin .. lol?

Arvuuttaja taas mielestäni sopisi elokuvaan, mutta paras olisi, jos olisi vain yksi pahis ja se olisi sitten kai tuo Pingviini.
Leffan eilen katsoin,
12 Angry Men,
oli tosi hyvä.


Sitten katsoin Oldboyn. Ihan jees, mutta aika yliarvostettu lol lol.
"Riveni" kirjoitti:

Arvuuttaja taas on köyhä Jokeri-Ripoff ja hahmona tuskin kykenisi tuomaan mitään mielenkiintoista uusiin elokuviin.
Arvuuttajasta hyvän pahiksen tekee se, että hän tietää Batmanin henkilöllisyyden. Dark Knight-elokuvassa aika vahvasti vihjaillaan tulevasta pahiksesta, eli Arvuuttajasta.
Nyt kun tuon uusimman Batmanin on kolmeen otteeseen nähnyt, niin on selkeä kuva elokuvasta jo jäänyt mieleen. Ajattelinkin tehdä ihan perinpohjaisen ja kattavan arvostelun kyseisestä elokuvasta, kun osaa katsoa sitä jo syvemmin kuin mitä ensimmäisen kerran jälkeen. Joten, Ankan näkemys tästä paljon puhutusta ja suitsutetusta leffasta tulkoon tässä, vaikka paljon tästä on jo puhuttukin.

The Dark Knight

kuva

Chris Nolan otti työkseen luoda uusi Batman elokuvasarja ja vuonna 2005 yleisö sai maistaa Batman Begins elokuvan uuden näkemyksen Batmanista. Synkempi ja realistisempi kuvaus Batmanin synnystä ja siihen liittyvistä syy - seuraus suhteista kiinnitti kaikkien huomion. Begins olikin kauttaaltaan hyvin onnistunut Batman elokuva, jossa keskityttiin nimenomaan Batman hahmon alkuvaiheisiin, asia johon aikaisemmat leffat eivät ikinä keskittyneet. Begins toimiikin erinomaisena pohjustuksena uudemmalle The Dark Knight leffalle, joka tuli ulos tämän vuoden kesällä. Enää ei tarvitse keskittyä kertomaan miten Batman syntyi, miten Gothamin rikollisuus on missä on, vaan nyt keskityttiin täysin itse asiaan, eli Batmanin taisteluun rikollisuutta vastaan. Batman onnistuu estämään Gothamin tuhon Beginssissä ja alkaa nyt puhdistaa mätää kaupunkia pysyvästi rikollisuudesta. Pikkurikolliset eivät enää uskalla rötöstellä, koska Batman on aiheuttanut pelkoa heihin. Suuri taistelu mafiaa vastaan vie kuitenkin paljon Batmanin energiaa, mutta yhdessä syyttäjä Harvey Dentin ja komissaario Jim Gordonin kanssa he alkavat saada yliotetta taistelussaan. Lopulta mafia saadaan nalkkiin ja näyttäisi siltä, että rikollisuus on poistumassa Gothamista kokonaan. Mutta, tuntematon henkilö nimeltä Jokeri tulee sekoittamaan pakat ihan täysin. Hän ryöstää mafian pankit, hän horjuttaa virkavallan auktoriteettia ja vie koko gothamin hulluuden ja kaaoksen partaalle. Taistelu mafiaa vastaan onkin kääntynyt taisteluksi Jokeria vastaan, joka osoittautuu paljon vaarallisemmaksi tekijäksi kuin mafia voisi ikinä olla. Ja näin klassinen yhteenotto Jokerin ja Batmanin välillä on tuotu moderniin, synkkään ja oikeasti mielenkiintoiseen muottiin.

Se tarinasta, jokainen kuitenkin tietää miten se menee. Kunhan pohjustan. Sitten itse analyysiin. The Dark Knight on kenties puhutuimpia elokuvia koko 2000-luvulla ja sen suosion ja menestyksen määrä on lähes käsittämätön. Mikä on aiheuttanut tällaisen reaktion? Aikaisemmat neljä Batman leffaa olivat kaikki tunnettuja, mutta Nolan on vienyt tämän homman ihan uudelle tasolle. Kaikki on putsattu ja tuloksena on täysin omalaatuinen kerronta Batmanista. Jos lähtee vertaamaan tätä elokuvaa aikaisempaan Beginssiin, niin The Dark Knight on selkeästi monitasoisempi ja mutkikkaampi elokuva. Begins meni suoraviivaisesti koko ajan eteenpäin keskittyen täysin Batmaniin ja sen syntyyn, mutta Dark Knightissa juoni on paljon värikkäämpi. Ruutuaikaa saa niin mafian kujeilut, Jokeri, Batman, syyttäjä Harvey Dent, virkavalta, Bruce Wayne ja hänen siviilielämänsä. Tuntuisi että päähenkilöitä tässä elokuvassa on vähintään kolme, eli Batmanin lisäksi jopa suurempaan rooliin nouseva Jokeri ja Harvey Dent, sekä tietenkin kaksinaama. Ja tämä on mielestäni todella hieno piirre tässä elokuvassa, ei ole mitään selkeää kaksikkoa taistelemassa, vaan mukana on paljon muitakin tekijöitä. Alussahan leffa keskittyy täysin mafian, poliisin ja Batmanin keskeisiin välienselvittelyihin, mutta pikkuhiljaa takavasemmalla ollut Jokeri pääsee kaikkien niskan päälle ja hänestä tuleekin se suurin uhka Gothamille. Ja tähän kun lyödään vielä Gothamin sankarin, syyttäjä Harvey Dentin hiljalleen tapahtuva muutos kaksinaamaksi, niin saadaan mukaan jälleen uusi uhka Gothamille. Lopulta käykin niin, että mafia on enää jäänne entisestään ja Jokeri on noussut Gothamin suurimmaksi rikolliseksi ja samalla hän on syössyt Gothamin toivon rajan yli samankaltaiseksi rikolliseksi. Voisin sanoa, että tämän elokuvan tarina ja sen toteutus ovat lähes nerokkaita, kuvaus on nyvin realistista ja synkkää, toisin kuin aikaisempien Batmanien jopa naiivi tyyli. Henkilöhahmotkin ovat rutkasti mielenkiintoisempia kuin koskaan Batmanin historiassa (sarjakuvia en ole tosin lukenut).

Kaikista mielenkiintoisimmat ja keskeisimmät hahmot ovat tietenkin itse Batman sekä Jokeri ja kaksinaama. Sanomattakin selvää, näistä kolmesta suurimman huomion saa Jokeri, vaikka Batman onkin leffan päähenkilö. Heath Ledger on kuitenkin onnistunut vangitsemaan niin jäätävän persoonan Jokerille että se varastaa shown ihan totaalisesti leffassa. Jack Nicholsson on pieni kärpäsen paska Ledgerin suoritukseen verrattuna. Tämän elokuvan Jokeri on hyytävä, todellinen mysteeri. Kukaan ei tiedä mistä hän on tullut, kuka hän on tai mitä hänen menneisyytensä pitää sisällään. Kukaan ei tiedä mitkä hänen motiivinsa ovat, kukaan ei ymmärrä tämän hahmon mieltä ja ajatusmaailmaa. Jokeri on hyvin ainutlaatuinen hahmo, hän osoittaa virkavallalle että heidän sääntönsä ja lakinsa ovat turhia, hän syöksee koko Gothamin kaaoksen ja anarkian valtaan nerokkailla suunnitelmillaan ja hän vie Batmania talutusnuorassa koko leffan ajan. Hän kääntää kansan Batmania vastaan, hän pakottaa Batmanin ylittämään rajan hyvien ja pahojen tekojen kanssa, hän turmelee Harvey Dentin sielun ja tekee rikollisen murtajasta itse rikollisen, hän tuhoaa koko mafian organisaation palasiksi...Ja miksi? Kaikki tämä vain sen takia, koska hän saa tyydytystä siitä. Ei rahasta, ei henkilökohtaisista syistä, vaan siksi että hän rakastaa kaaosta. Jokerin motiivit voivat kuitenkin olla paljon syvemmällä, katsojalle jätetään hyvin paljon tulkinnanvaraa tämän hullun/neron mielen syövereistä. Itse kuvittelisin että Jokerin todelliset motiivit menevät jonnekin kauas lapsuuteen. Leffan aikanahan Jokeri tekee sen asian hyvin selväksi, että hän vihasi isäänsä, vaikka ne arpijutut eivät olleetkaan totta. Mitä luultavimmin Jokerilla on ollut melkoisen karmea ja vääristynyt lapsuus, jossa häntä on kohdeltu hyvin häiriintyneesti väärällä tavalla. Tästä on luonnollisesti jäänyt kovat jäljet hänen mielenterveyteensä ja luultavasti vastoinkäymiset ovat seuranneet häntä läpi elämän. Hän on luultavasti opiskellut joskus jotain kemiaa ja fysiikkaa, koska hän tietää räjähteistä todella paljon. Luultavasti Jokeri on mielenevikainen ja sairastaa psykopatiaa, mikä selittäisi hänen kylmyytensä. Psykopaateilla kun ei ole tunteita, he eivät pysty kokemaan myötätuntoa, rakkautta tai sääliä. Jokeri murhasi itse omat vanhempansa ja koska hänen mielensä on hyvin sairas ja omalaatuinen, hän kokee olevansa maailmassa täysin yksin. Hän katkeroituu ja haluaa että koko muukin maailma sairastaa samaa kuin hän ja kokee samat karmeudet mitä hän. Siksi hänen elämänsä ainoa tarkoitus on luoda kaaosta, vain sillä tavalla hän tuntee olevansa elossa. Hänellä ei ole mitään menetettävää, hän on menettänyt jo kaiken ja tämän takia häntä ei voi kiristää, hänen kanssaan ei voi neuvotella eikä häntä voi uhkailla millään tavalla. Itseasiassa uskon että hän toivoo mielessään kuolemaa, sillä hänhän suorastaan nauraa kuolemalle leffan aikana. Kohtaus kaksinaaman kanssa sairaalassa, lopussa kun hän on putoamassa...Hän suorastaan nauttii siitä että hän käy lähellä kuolemaa. Se on ainut pakotie hänelle, muuten hän jatkaa koko elämänsä kaaoksen ja tuhon kylvämisessä.

Tällainen tulkinta minulla on Nolanin Jokerista. Äärimmäisen mielenkiintoinen hahmo, juuri ainutlaatuisuutensa ja mystisyytensä vuoksi. Mutta Batman on myös hyvin mielenkiintoinen, hän on kuolevainen supersankari, joka ei todellisuudessa edes ole sankari. Hänellä ei ole supervoimia. Hän puolustaa yhtä asiaa mikä ajaa häntä eteenpäin: Oikeudenmukaisuus. Hänen teoissaan tarkoitukset pyhittävät keinot, hän temppuilee kaiken aikaa eettisen oikean ja väärän rajamailla, hän tekee laittomia ja vääriäkin tekoja mihin kukaan muu ei pysty, mutta hänen päämääränsä ovat oikeat ja hyvät. Jokeri kuitenkin pistää Batmanin tässä elokuvassa melkoisen ahtaalle, ja se mitä Batman oli Beginssissä, niin tässä elokuvassa hän on se potenssiin 2. Hän on pimeyden ritari, joka tekee kaikkensa Gothamin puolesta, mutta hän joutuu silti kaupungin kansan hampaisiin, eikä hän näin ole hyvä eikä paha (Jokeri taas on pahin paha, hän saa mafiankin näyttämään hyviksiltä). Hän on erillinen tekijä joka ottaa kaikkien vihat niskoilleen, mutta hän jatkaa silti taisteluaan rikollisuutta vastaan. Todella hienosti toteutettu hahmo, juuri sen takia, että hän ei ole perinteinen sankari, vaan oman käden oikeuteen nojaava taistelija joka joutuu rikkomaan lakia koko ajan saavuttaakseen päämääränsä. Hän on kaikkien puolella mutta samalla hän on kaikkia vastaan. Batmania voisi jopa kutsua antisankariksi paikoitellen, vaikka sitä hän ei kuitenkaan taida olla.

Harvey Dent, alias kaksinaama on kolmanneksi mielenkiintoisin hahmo The Dark Knightissa. Gothamin valo, mies joka hoitaa jäätävällä auktoriteetilla rikolliset telkien taakse ilman naamaria ja laillisin keinoin, Batmanin avustuksella tottakai. Dent on hyvin oleellinen tekijä tässä leffassa, hän on linkki Batmanin ja Jokerin välillä. Aluksi hän on tämän leffan todellinen sankari, mutta leffan kuluessa Jokeri saa hänestä (kuten muistakin) yliotteen ja painostaa hänet omilla kieroilla teoillaan rajan yli. Dent polttaa naamansa ja menettää tyttöystävänsä Rachelin. Tämän seurauksena hän janoaa kostoa kaikille jotka ovat vastuussa tapahtuneesta tragediasta. Lain oikeasta kädestä tulee murhaaja, kostaja, oman pahan olonsa tyydyttäjä. Gothamin todellinen toivo murtuu sille tielle mitä vastaan hän on kaiken aikaa taistellut, klassinen kääntyminen hyvästä pahaan. Batman saa pysäytettyä kaksinaaman, mutta samalla hän joutuu ottamaan Dentin hirmuteot omalle kontolleen, ettei Gotham menetä toivoaan paremmasta tulevaisuudesta. Ja lopulta, Jokeri saadaan viimein pysyvästi(kö?) pyöreään huoneeseen ja hänen aiheuttama kaaos pysähtyy mafian toiminnan kanssa, mutta hintana on se, että Batmanistä tulee ihmisten vihaama ja Gotham menettää toivon pilkkeensä Dentin.

Juuri tämä lopetus on mielestäni loistava. Tavallaan Jokeri sai kaiken mitä halusikin, hän syöksi Gothamin totaalisen kaaoksen ja sekasorron valtaan, sekä aiheuttaa pysyviä vaurioita kaupungin moraaliin, mutta samalla mafia pyyhitään kartalta pois ja Gothamiin palaa rauha, ehkä. Tavallaan Jokeri voitti taistelunsa (vaikka hän itse ei sitä edes kilpailuna ajattele) ja elokuva loppuu varsin synkkiin tunnelmiin. Hyvä ei voittanut täydellisesti tässä elokuvassa ja hyvä niin. Mielenkiinto säilyy todella korkealla tulevaa Batman leffaa kohtaan. Kaiken kaikkiaan The Dark Knight on siis erittäin onnistunut Batman elokuva, joka nostaa tämän legendaarisen supersankarisaagan ihan uudelle jalustalle. Elokuva on, kuten sanottu, hyvin moniulotteinen ja värikäs, sekä onnistuneella tavalla realistinen ja synkkä. Henkilöhahmoja löytyy joka lähtöön ja ne ovat hyvin mielenkiintoisia ja siitä suuri plussa että päähenkilöitä on todellakin runsaat määrät. Jokainen hahmo on tärkeässä osassa elokuvaa ja loppujen lopuksi kaksinaaman käyttökin on hyvin onnistunut. Ei haittaa että hän jäi pahiksena selkeästi Jokerin varjoon, sillä hän täytti paikkansa leffassa upeasti ja sai kuitenkin Batmanin arkkivihollisen Jokerin näyttämään THE bad assilta. Vaikka aluksi pidin joitakin juttuja tässä elokuvassa huonoina ratkaisuina, niin nyt on todettava että juoni ja tarina, kerronta ja tyyli, ihan kaikki tässä leffassa on toteutettu melko originaalisti ja onnistuneesti. Soraäänet menevät omasta korvastani sisään ja toisesta ulos, itse en näe mitään syytä miksi tämä leffa ei nousisi tulevaisuudessa suuren klassikon asemaan. Todella kunniallinen toteutus legendaariselle sarjakuvalle. Täydet viisi pojoa annettava.

Arvosana: *****
Hyvä arvostelu kerrassaan, kiitokset siitä.

Kolmanteen vaan James Franco näyttelijäkurssille ja jokeriksi, niin saadaan loppu tälle _Nolanin_ sarjalle. Naama menis maskin takia, äänikin menis harjoittelun kautta. Nojoo, jätän nämä ajatusleikit ensivuodelle jolloin saamme luultavasti vastauksia kolmannesta elokuvasta.
Katsottiinpa kaverin kanssa eilen Dark Knight Blu-Raylla. Kuvanlaatu aivan mahtava, äänimaailma todella hyvä ja elokuva on melkoinen tekele.

Suosittelen. Ja tosiaan on hienoa Blu-Raylla nähdä kun kaupunkikuvassa näkee kaikki rakennukset todella tarkasti, ei mitään suttua missään. Ja tuo on vasta 720p.... intin jälkeen sitten se 1080p Samsung.

"WHY SO SERIOUS!?"
kuva
"Velocity" kirjoitti:
Katsottiinpa kaverin kanssa eilen Dark Knight Blu-Raylla. Kuvanlaatu aivan mahtava, äänimaailma todella hyvä ja elokuva on melkoinen tekele.

Suosittelen. Ja tosiaan on hienoa Blu-Raylla nähdä kun kaupunkikuvassa näkee kaikki rakennukset todella tarkasti, ei mitään suttua missään. Ja tuo on vasta 720p.... intin jälkeen sitten se 1080p Samsung.
Nääh, ei vedä vertoja videotykille ja kunnon kotiteatterijyminälle, sekä popcornin hajulle
"PapaShango" kirjoitti:
"Velocity" kirjoitti:
Katsottiinpa kaverin kanssa eilen Dark Knight Blu-Raylla. Kuvanlaatu aivan mahtava, äänimaailma todella hyvä ja elokuva on melkoinen tekele.

Suosittelen. Ja tosiaan on hienoa Blu-Raylla nähdä kun kaupunkikuvassa näkee kaikki rakennukset todella tarkasti, ei mitään suttua missään. Ja tuo on vasta 720p.... intin jälkeen sitten se 1080p Samsung.
Nääh, ei vedä vertoja videotykille ja kunnon kotiteatterijyminälle, sekä popcornin hajulle


Oli itelläkin surroundi ja subbari kolmasosa-teholla(pistä täydet ja olo on sietämätön ), huone pimeänä, pepsit ja sipsit ja mukava tunnelma.

Ja videotykki vaan menettää kaiken värin ja kontrastin.
Katsoinpa minäkin vihdoinkin nuo kaksi uusinta Lepakkomiestä.

Ja varsin hyviä ne molemmat olivat. En nyt näin yhden kerran perusteella osaa sanoa kumpi oli se parempi, molemmat palvelivat kokonaistarinaa tietenkin.

Dark Knightin hehkutuksissa ollaan tottakai menty ylettömyyksiin. Ledger oli Jokerina hyvä, teki hahmosta kiehtovamman version kuin Nicholson, mutta ei se herran esitys mielipuolena nyt niin ennennäkemätön ollut. Kyllä noita pakkoliikkeisiä sekopäitä on nähty vuosien varrella elokuvissa jo useampi kappale. Kuitenkin, Dark Knight oli hyvä leffa, kenties jopa se parhain supersankarileffa, mutta ei nyt sentään kaikkien aikojen parhaimpia elokuvia. Mukavan synkkä, toiminnallinen ja kiehtova. Neljä lumihiutaletta.

Romeron alkuperäisen zombie-trilogian päätösosa eli Day pyörähti myös silmieni editse. Trilogian paras. Pohdiskeleva ja brutaali.

Southern Comfortin cajun-mellastukseen tutustuin viime yönä. Kyynistä settiä tässäkin, viikonloppukertauksilla olleet kansalliskaartilaiset saivat aimo annoksen uudisraivaajien juurekasta raivoa. Koko tarinahan oli tottakai Vietnam-allegoria ja kritiikki oli varsin onnistunutta. Parempi luonnonhelman kalmanjuhla kuin hengenheimolaisensa Syvä joki.