Foorumiarkisto

Ei ne elokuvat, jossa on avoin loppu, ole automaattisesti hyviä.

Ei tietenkään ole. Ei elokuvan tasokkuudelle ole mitään automaattista keinoa.

Selviä loppuja ja hieman avoimempia loppuja tarvitaan. Molempi parempi. Wrestleriä en ole nähnyt, joten en tiedä miten se sopii elokuvan kokonaisuuden pirtaan, mutta mitä olen leffasta ymmärtänyt niin kyseessä on nimenomaan elokuva, joka pelailee teemoillaan enemmän kuin puhtaasti tarinalla jossa olisi alku ja loppu.

Täysinhän se on kiinni katsojasta ja siitä mitä hän elokuvalta haluaa. Huoletonta viihdettä, jossa ei tarvitse päätään suuremmin vaivata -> siinä tapauksessa tottakai kompakti elokuva harmittomalla tarinantapaisella.
Yleensä avoimeksi jäävien elokuvien ja tarinoiden vahvuus piilee siinä, että onnistuessaan ne haastavat katsojan ajattelemaan ja aiheuttavat näin siis pitempiaikaisen vaikutuksen. Tällöin niissä on usein myös enemmän uudelleenkokemisarvoa, jolloin ne pääsevät irti usein valtavirtaelokuvia vaivaasta kertakäytön ongelmasta/leimasta.

Nodachi kirjoitti:

Ravenwood kirjoitti:

Jack DiBiase kirjoitti:

Mites olisi noi Disneyn piirretyt?

Miten noi piirretyt taas liittyy asiaan???

Siten, että Disneyn piirretyissä (ja lähes kaikissa perus Hollywood-komedioissa/draamoissa jne.) on aina sellainen lopetus, jossa näkee tasan tarkkaan mitä rakkaalle päähahmolle tapahtuu, missä hän elää loppuelämänsä, kenen kanssa hän menee naimisiin, minkä nimisiä hänen koiransa tulevat olemaan, onko naapurin Hilda-mummon puolukkasato hyvä seuraavan kymmenen syksyn ajan ja sitä rataa.

Onse perkele kun ei satu diggaamaan yhden elokuvan yhdenlaisesta lopusta. Tarkoittaako se sitten sitä että en pystyisi sulattamaan samankaltaista loppua johonkin toiseen elokuvaan? Ei. On se vittu vittu

The Wrestlerin loppuhan on juuri mahtava, tai ei mahtava, mutta hyvä ainakin. Siinä nimittäin jää muutamia kysymyksiä auki joita voi siinä sitten pohtia.

Esim, mitä kävi Randy The Ramille? Kuoliko hän hypyn jälkeen? No luultavasti, olihan mies jo niin huonossa kunnossa. Mihin lähti se nainen (strippari) sieltä permannolta? Luultavasti hän ei kestänyt katsoa kun Randy oli jo niin huonossa kunnossa ja liikkeiden suorittaminen oli niin vaivalloista. Siinä muutama esimerkki.

Oli myös surullista kun Randy kusi suhteet tyttäreensä. Vähän aikaahan se toimi, mutta sitten ei enää. Onhan näitä.

Static kirjoitti:
Esim, mitä kävi Randy The Ramille? Kuoliko hän hypyn jälkeen? No luultavasti, olihan mies jo niin huonossa kunnossa. Mihin lähti se nainen (strippari) sieltä permannolta? Luultavasti hän ei kestänyt katsoa kun Randy oli jo niin huonossa kunnossa ja liikkeiden suorittaminen oli niin vaivalloista. Siinä muutama esimerkki.

Niin ja (periaatteessa) leffa loppui jo ennen tuota pelottavaa mustaa ruutua. Se päättyi jo siinä vaiheessa, kun mies antoi pakit ämmälle ennen matsia Ayatollahia vastaan. Kaverilla oli mahdollisuus aloittaa uusi elämä, mutta valitsi painimaailman ihka-aidon maailman sijaan.

Ja olihan tuo suuri väärys, ettei 'rassler pokannut yhtään pokaalia Oscar-gaalassa. Etenkin kun miettii näin jälkeenpäin näitä parin vuoden takaisia leffoja ja kuinka ne ovat jääneet mieleen. Slumdog oli ihan okei leffa, muttei missää nimessä mikään 8 Oscarin arvoinen suoritus. Sean Penn vei parhaan näyttelijän pystin ja hyvin kaveri kanssa veti Harvey Milkin roolin, vaikka homomartyyrit eivät juurikaan kiinnosta. Rourke oli silti enemmän, sillä Rourke oli The Ram. Kirjaimellisesti. Marisa Tomei veti myös pirun kovan roolin, mutta hänen tappion erittäin kovassa kategoriassa kumminkin hyväksyn. Sean Pennin voitossa oli enempi jotain poliittista homopaskaa takana.

Wankie kirjoitti:

Static kirjoitti:
Esim, mitä kävi Randy The Ramille? Kuoliko hän hypyn jälkeen? No luultavasti, olihan mies jo niin huonossa kunnossa. Mihin lähti se nainen (strippari) sieltä permannolta? Luultavasti hän ei kestänyt katsoa kun Randy oli jo niin huonossa kunnossa ja liikkeiden suorittaminen oli niin vaivalloista. Siinä muutama esimerkki.

Niin ja (periaatteessa) leffa loppui jo ennen tuota pelottavaa mustaa ruutua. Se päättyi jo siinä vaiheessa, kun mies antoi pakit ämmälle ennen matsia Ayatollahia vastaan. Kaverilla oli mahdollisuus aloittaa uusi elämä, mutta valitsi painimaailman ihka-aidon maailman sijaan.

Ja olihan tuo suuri väärys, ettei 'rassler pokannut yhtään pokaalia Oscar-gaalassa. Etenkin kun miettii näin jälkeenpäin näitä parin vuoden takaisia leffoja ja kuinka ne ovat jääneet mieleen. Slumdog oli ihan okei leffa, muttei missää nimessä mikään 8 Oscarin arvoinen suoritus. Sean Penn vei parhaan näyttelijän pystin ja hyvin kaveri kanssa veti Harvey Milkin roolin, vaikka homomartyyrit eivät juurikaan kiinnosta. Rourke oli silti enemmän, sillä Rourke oli The Ram. Kirjaimellisesti. Marisa Tomei veti myös pirun kovan roolin, mutta hänen tappion erittäin kovassa kategoriassa kumminkin hyväksyn. Sean Pennin voitossa oli enempi jotain poliittista homopaskaa takana.

Tavallaan Rourken olisi toivonut nappaavan Oscarin, mutta juuri eilen tuli Canal+ katsottua Slumdog Millionaire ja kyllä se paras elokuva meni ainakin oikeaan osoitteeseen.

Tulipahan tänään katseltua Elefanttimies. Elokuva yllätti minut vaikka olin kuullut että se oli hyvä. Kyseessä on varsin koskettava tarina miehestä jota pidettiin hirviönä. Mutta ei kenenkään katsojan yllätykseksi hän ei olekaan hirviö. Elokuvaa ei voi pitää mitenkään erityisenä kuvausteknisesti mutta täytyy myöntää että mustavalkoisuus yllätti minut hieman. Toihan se elokuvaan ehkä hieman lisää syvyyttä. Välillä olevat sumukohtaukset yms. olivat selvin merkki siitä että kyseessä on Lynchin tekele.

Elokuva seurasi melko tarkasti elefantti miehen, joka oikealta nimeltään oli siis John Merrick, elämää ja monet yksityiskohdat ilahduttivat minua. Elokuva kuitenkin otti tiettyjä taiteellisia vapauksia tehdäkseen päähahmosta sympaattisemman ja korostaaksen sitä että toisia ei saa käyttää hyväksi jne. Elokuva on hyvä ja se olikin ehdokkaana parhaaksi elokuvaksi vuoden 1980 Oscar gaalassa. Tämä kannattaa katsoa.

Olen ilmeisesti siinä vaiheessa elämää että tajuan High Fidelityn idean, sillä katsoin sen äsken ja tajusin mistä siinä oli kyse.

Ei näin


Miksi aprillipäivä on mennyt jo... tämä olisi saanut olla pilaa.

Eipä tuossa mitään pahaa tai väärä ole.

Pattison on ihan ookoo näyttelijä joka kehittyy iän myötä. Tällä hetkellä kaverilla toki on se teinileima, mutta ajan myötä se kuluu pois a lá DiCaprio.

Wankie kirjoitti:
Eipä tuossa mitään pahaa tai väärä ole.

Itseasiassa on harvinaisen oikein että tämän hetken suurin emoilutähti näyttelee historian tunnetuinta emoa.

Noh, Pattinson on kuitenkin ihan tarpeeksi taitava näyttelijä. Hyvä vain että saa karistettua tämän kamalasti kirjoitetun mormonipedofiilivampyyriroolihahmonsa ja voi siirtyä vakavempiin rooleihin. Robertilla oli varmaan Twilightin setissä orpo olo kun jokainen muu "näyttelijä" oli kuin suoraan jostain lukion teatterikurssilta.

Silti Cobainista elokuvan tekeminen on varsin turhaa. Gus Van Santin puolifiktiivisen Last Daysin ylittäminen on miltei mahdotonta, joten floppihan se tulee olemaan.

Seuraavaksi varmaan Tupac leffa?

Olihan se Notoriouskin ihan hyvä.

David Fincher elokuvan ohjaajana ei kuulostaisi lainkaan huonolta. Onhan Fight Club suosikkielokuvani.

Jos Nirvana-leffa siis toteutuu, itselläni on jo hyvä ehdokas Dave Grohlin rooliin.

Genghis Khan kirjoitti:
Jos Nirvana-leffa siis toteutuu, itselläni on jo hyvä ehdokas Dave Grohlin rooliin.

Näyttelee itseään?

On muuten ihan helvetin kostea paska.

http://www.imdb.com/title/tt0245712/

Tuli tosiaan eilen taas puolivahingossa katsottua aivan erinomainen pätkä, eikä edes haitannut että joutui tapittamaan sen SubLeffalta. Siellä kun tekstien ajoitukset tuntuvat olevan vasemmalla kädellä sutaistuja ja kaiken huipuksi välillä jää tekstejä ilmestymättä ruutuun. Kai ne on säädetty liian lähelle toisiaan tjs, joten ei oikein viitsisi ei-englanninkielisiä elokuvia tuolta katsoa. Rashomonin seuraaminen kärsi kyllä vähäsen tuon vuoksi, kun sen joskus viime kuussa katselin tuolta kanavalta.

Mutta tosiaan kuten IMDB-linkki kertoo, niin pätkän nimi oli Amores Perros - rakkaat koirat. Eli kyseessä meksikolainen elokuva, joka oli ehdolla 2001 Oscareissa parhaan ulkomaisen elokuvan -kategoriassa. Tämä on taas tyyliltäänkin niitä minun elokuviani, eli tässä kerrotaan kolme tarinaa. Yksi kertoo alaluokkaisesta perheestä, joka joutuu hankkimaan rahaa laittomin keinoin tullakseen toimeen. Toinen yläluokkaisesta pariskunnasta ja kolmas ammattitappaja-pultsarista (eikö kuulostakin hienolta :) ), joka jätti yläluokkaisen elämän ja perheensä. Ja sitten tosiaan näiden kolmen varsinaisen päähenkilön tarinat kohtaavat toisensa hetkeksi negatiivisissa merkeissä ja se tapahtuma muuttaa lopulta kaikkien elämän.

Ja mistä se rakkaat koirat tuohon nimeen tulee, niin tässä tavallaan rinnastetaan ihmisen ja koiran elämä. Kaikissa kolmessa tarinassa on mukana koira ja ne toimivat ikään kuin vertauskuvina omistajilleen. Tätä piti oikein jäädä pohtimaan elokuvan jälkeen. Kaikkien näiden tarinoiden ytimessä on rakkaus ja tarkemmin sanottuna sen vaikeus. Love's a bitch, sellainen viesti tästä välittyy, kuten joku tuolla IMDB:n puolella asian kiteytti.

Tosiaan katsokaa ehdottomasti jos saatte joskus mahdollisuuden. Ainakin minä pidin tästä suunnattomasti ja se löysi kyllä paikkansa omien suosikkieni joukkoon. Meni kaksi ja puoli tuntia kertaakaan kelloon katsomatta.

EDIT: Tässä muuten oli sama ohjaaja, käsikirjoittaja ja pari näyttelijää kuin Babelissa.

Isoveli osti kyseisen leffan joululahjaksi ja yllätti myös hyvin positiivisesti. Erinomainen elokuva, vaikkakaan ei täydellinen. Tunnelma on aika realistinen ja karu koko leffan ajan.

Tuli katsottua Clash Of The Titans, eli Titaanien Taistelu, 3D:nä.

-Ihan helvetin huono elokuva. Naurettavasti toteutettu juoni, kaikki oli niin geneeristä ja nähtyä, Kraken oli ehkä mielikuvituksettomin hirviö jonka olen ikinä nähnyt...

-...eikä asiaa auttanut että Liam Neeson oli Zeus. Zeus näyttää tältä:
http://psalmtrees.files.wordpress.com/2009/08/zeus.jpg
eikä tältä:
http://www.iwatchstuff.com/2009/10/05/clash-of-titans-neeson-zeus.jpg

-3D-efektit ihan hiton rumia, siis 20% ajasta leffassa ei ollut 3D-efektejä lainkaan. Vähän väliä oli todella suttuisia kohtia ja muutenkaan ei visuaalisesti yhtään minkään arvoinen. Todellinen pettymys.

Ihan järkyttävää paskaa, kiteytettynä. :thumleft:

Onhan leffa nyt pakko katsatsaa kun siinä on Neeson ja Fiennes.
Muuten odotukset ovatkin aika alhaalla, eikä asiaa auta se että kreikan mytologiasta kertovassa elokuvassa on Kraken.
Neeson nyt sai umpihuonon Taken-elokuvankin nousemaan sinne kahden tähden kieppeille käytännössä yksinään, niin eiköhän tämänkin voihan elokuvateatterissa vilkaista. Ei sillä että näyttelijöiden takia elokuvat hyviä olisivat, mutta Neeson ja Fiennes nyt pyörivät omissa kirjoissani siellä Eastwoodin ja Leen kanssa kärjessä.

Rocky kirjoitti:
Onhan leffa nyt pakko katsatsaa kun siinä on Neeson ja Fiennes.
Muuten odotukset ovatkin aika alhaalla, eikä asiaa auta se että kreikan mytologiasta kertovassa elokuvassa on Kraken.
Neeson nyt sai umpihuonon Taken-elokuvankin nousemaan sinne kahden tähden kieppeille käytännössä yksinään, niin eiköhän tämänkin voihan elokuvateatterissa vilkaista. Ei sillä että näyttelijöiden takia elokuvat hyviä olisivat, mutta Neeson ja Fiennes nyt pyörivät omissa kirjoissani siellä Eastwoodin ja Leen kanssa kärjessä.

Ei kannata ainakaan maksaa. Wareta tai jotain jos on pakko, mutta 3D lähinnä häiritsi kun se oli niin huonosti tehty. Ralph Fiennes oli Hadeksena ihan hyvä, mutta järkyttävää paskaa ei yksi näyttelijä pelasta. Ja Neeson oli vain epäuskottava Zeuksena. En suosittele.

Velocity, mistä sinä tiedät miltä Zeus näyttää? :-k

Rocky kirjoitti:

Neeson nyt sai umpihuonon Taken-elokuvankin nousemaan sinne kahden tähden kieppeille käytännössä yksinään.

Taken oli huono? Ensimmäinen ihminen jonka kuulen väittävän jotain tälläistä.

Taken oli parasta actionia vuosiin.

Taken oli omassa lajityypissään erinomainen paukuttelu. Juoni oli sitä semi-perinteistä kidnappaushuttua, mutta todella taidokkaasti toteutettuna. Ja Neeson on ehdottomasti kovempi jannu kuin kaiken maailman vindieselit ja... dwaynejohnsonit?

Phenomenon kirjoitti:

Taken oli huono? Ensimmäinen ihminen jonka kuulen väittävän jotain tälläistä.

Taken oli parasta actionia vuosiin.

Niin no itse en noita pelkkiä rymistelyleffoja juuri minään pidä. Ainoat katsottavat ovat Arnold-pätkät, niissä ei puuduttava toimintakaan onnistu puuduttamaan kun Arska vetelee one-linereita sarjatulella.

Jos Takenia olisi tähdittänyt joku Matt Damon tai Vin Diesel niin elokuvaa ei olisi sen muiden ansioiden... ansiosta(?) kyllä katsonut loppuun kuin kovimmat softaaja-amikset. Juoni oli moneen kertaan nähty, tosin ihmiskauppa-kuvio oli karuudessaan ihan hienosti tehty, ja räjähdykset sun muut ammuskelut ovat itselleni aika triviaaleja.

Pikapuolin eli 23.15 alkaa Stargate (the movie) TV2:selta.

Se oli junnuna aivan ässä leffa. Toki Russell on Russell enkä kaverista ole koskaan pitänyt, muttei miehen puinen suoritus tätä(kään) leffaa pilaa. Efektit ovat luokkaa b-leffa, mutta taitaa leffa muutenkin olla semisti bee-materiaalia. Onneksi helvetin hyvä soundtrack paikkaa visuaalisesti puutteellisen maailman. Pätkää en ole ties kuinka moneen vuoteen nähnyt... mutta tänään se tapahtuu. Kiitos YLE.

Vielä kun näkisi The Fifth Elementin...

Fifth Element on muuten todella hyvä. Näin sen muutama vuosi sitten uudemman kerran teinivuosien jälkeen, ja yllätyin ettei se kuulunutkaan niihin "silloin hyviin" elokuviin. Ehkä vähän useammin scifielokuvissa pitäisi huomioida se ettei ne nyt niin vakavia ole.

Jep, tuli itsekin tuo Fifth Element katseltua joskus vuosi sitten. En edes tajunnutkaan, että kyseessä on se elokuva jonka alku syöpyi niin hyvin pentuna mieleen, että nytkin vielä muisti melko tarkasti mitä siinä tapahtuu. Hyvä pätkä tosiaankin.

Shawshank Redemption tuli katsastettua pari viikkoa sitten ja ei oikein kolahtanut. Tosin katsoin sen mahataudin heikentämänä, jolloin oli täysi työ edes jaksaa keskittyä elokuvaan ja istua sen keston ajan. Ehdottomasti katson tämän vielä joskus telkkarista uudestaan. Mutta ihan hyvähän se näinkin oli, mutta tokkopa se mielipide tästä taivaisiin nousee toisenkaan kerran myötä.

The Fifth Element on todella hyvä leffa - tai ainakin muistaakseeni on. Sen on viimeeksi nähnyt joskus 90 -luvun puolella. Leffassa on oikeastaan vain muutama sellainen "no joo" -juttu. Näistä ensimmäinen on Gary Oldman pahiksen roolissa. Leffamaailman suurimpia stereotypiota. Toinen enemmän tai vähemmän ärsyttävä juttu on Chris Tucker. Fifth Elementissä Tucker vielä menettelee, mutta Rush Houreissa miestä ei enään voi sietää. Aivan helvetin ärsyttävä, kimeä-ääninen neekerinpenikka.

Mitä taas tuohon eiliseen Stargateen tulee, niin kivoja nostalgisia kiskejä siitä kyllä sain. En muistanut, että leffa oli noinkin paljon samanlainen kuin itse tv-sarja. Muutama juttu kumminkin tökki. James Spader oli ehkä vähän liian hönö Daniel Jacksonin roolissa ja kyllä tuo Kurt Russellin puinen näytteleminen hieman ärsytti. Leffa oli muutenkin hieman kuivempi kuin muistin. Toki siinä oli paljon äksöniä, mutta silti muutama hyvin kuiva kohta jäi mieleen.

Menneenä viikonloppuna tuli katsastettua paljon kehuttu The Hurt Locker, jonka mm. sanotaan olevan "paras Irakin sodasta kertova elokuva".

Leffa keskittyi aikalailla pelkkään pommien purkamiseen, joten välillä se alkoi käymään hieman tylsäksi. Mutta sitähän se Irakin sota varmaan hyvin pitkälti onkin; pommien purkamista. Eihän sieltä päin toimitettavissa uutisissa kerrotakaan muista kuin autopommi-iskuista tai vastaavista.

Whateva, elokuvassa oli kuitenkin hyvä tunnelma ja katsojalle välittyi sotilaiden väsymys ja tahto päästä kotiin.

Onko kellään ehdotusta toiseksi elokuvaksi joka kuuluu sarjaan Epic Movie, Disaster Movie, Meet The Spartans? Olis tarkoitus 2 tällaista elokuvaa vuokrata ensi viikonlopuksi. Superhero Movie onse toinen mutta ehdotuksia toiseksi?

Static kirjoitti:
Menneenä viikonloppuna tuli katsastettua paljon kehuttu The Hurt Locker, jonka mm. sanotaan olevan "paras Irakin sodasta kertova elokuva".

Leffa keskittyi aikalailla pelkkään pommien purkamiseen, joten välillä se alkoi käymään hieman tylsäksi. Mutta sitähän se Irakin sota varmaan hyvin pitkälti onkin; pommien purkamista. Eihän sieltä päin toimitettavissa uutisissa kerrotakaan muista kuin autopommi-iskuista tai vastaavista.

Whateva, elokuvassa oli kuitenkin hyvä tunnelma ja katsojalle välittyi sotilaiden väsymys ja tahto päästä kotiin.

Katottiin kyseistä leffaa joku viikonloppu kaverilla. Jostain syystä ei itseeni kolahtanut yhtään. Aika perus jenkkilän leffa loppupeleissä. Alkuun kohtuu mielenkiintoinen, mutta sitten se mielenkiinto lopahtaa.

Sen verran on pakko kommentoida että Chris Tucker on aivan loistava Rush Hour leffoissa. Chan&Tucker kemia pelaa hyvin.

nWo-Sting kirjoitti:
Chan&Tucker kemia pelaa hyvin.

"What happening?"
"Leave me alone!"

Olen yrittänyt löytää Tuckerin hauskuutta ties kuinka monta vuotta. En vaan ymmärrä, mitä hauskaa miehessä on. Joko olen tylsä, huumorintajuton homo tai sitten se miehen hauskuus on liian hyvin piilossa. Kaverin kimeä ääni on ärsyttävämpi kuin Chris Rockin (se pelkästään on jo suuri saavutus) ja punch-linet sun muut ovat aivokuollutta, muksuille suunnattua huumoria. Sitten kun tsekkaa miehen stand-up -komiikkaa, niin ei niistäkään irtoa mitään. Perus neekeriläppää, joka ei edes erotu joukosta.

Tuckerhan on helvetin hauska jätkä, Rush Hourit on hyviä leffoja, mutta miehen parhaana leffana pitäisin "Money Talks" nimistä pätkää, kannataa katstastaa. :wink: Olihan se RH 3 aika huono tosin verratuna edeltäjiinsä.

Ei se kyllä mun mielestäni mitään lapsille suunnattua läppää ole, mutta mielipiteensä kullakin. Vaikka mielipiteesi paskoja ovatkin.

Tuckerin paras roolisuoritus on ehdottomasti Friday'ssa.

Eilen TV2:lta näkynyt The Yes Men Fix the World -dokkari oli rautaa.

En yleensä näe minkään arvoisina 'maailmanparantajia', jotka marssivat barrikadeilla punavihreiden aatteiden puolesta, mutta sitäpä ei Yes Men olekaan. Kaksikko Bichlbaum & Bonanno pureutuu porvariyhteiskunnan epäkohtiin tiukalla ja jossain määrin ylilyövällä satiirilla. NY Times -lehden feikkaaminen, ihmiskynttiläksi päätynyt talkkari sekä ravintopallo, jolla imetään eläimistä ravinto talteen pahan päivän varalle saivat aikaan hyvät repeilyt. Jos ei edellä mainitut sano mitään, tai kiinnostus heräsi, niin hetimmiten katsomaan kys. dokkari.

Taisi olla sarjassaan toinen, joten pitää se ensimmäinen jossain vaiheessa saada katsottavaksi.

Stan Helsing - surkein parodia elokuva koskaan.

Vuokrattiin tuossa kavereiden kanssa Stan Helsing sekä American Pie; Naked Mile. Stan Helsingistä sen verran sanon että elokuva oli aivan surkea, paska, epätoivoinen. Yleensä parodia elokuvat sentään naurattavat mutta tuo ei.

*

Paraikaa kolmoselta tulee yksi kaikkien aikojen huonoimmista (tai siis parhaista) elokuvista, eli House of the Dead. Tuo jos jokin on katsomisen arvoinen leffa.

Reindeerspotting on parasta huumetta. Suosittelen.

John Travoltan tähdittämä From Paris with Love tuli katsastettua eilen tylsän vappuillan ratoksi kun ei sitä mihinkään jaksanut lähteä hurvittelemaan.

Oikein kelpo toimintaelokuva ja kehuttava suoritus Travoltalta, vaikken herran muita elokuvia olekaan kauheasti nähnyt. Sujuvia räiskintäkohtauksia ja muutenkin tuntui Travoltan liipaisinsormi olemaan melko herkkänä koko elokuvan ajan.

Kyllä tätä voi hyvin suositella, jos vain toiminnasta ja Travoltasta pitää.

***

Static kirjoitti:
John Travoltan tähdittämä From Paris with Love

Joo, oli kyllä ihan kelpo meininkiä, eikä tarvinnut pitkästyä.

Avatarinkin sain katsottua ja juoni oli todellakin tuttua perushuttua, mutta voi jösses niin oli kyllä komea elokuva ja äänetkin kunnossa. Kyllä kun antoi kliseiden valua vain ohi ja antautui elokuvan vietäväksi, niin kaksi ja puoli tuntia hurahti ohi kevyesti ja jäi erinomaiset fiilikset kaikesta omasta skeptisyydestä huolimatta. Mutta että viime vuoden paras elokuva (kuten Golden Globeissa kävi...)? Ei millään tuolla monet kerrat nähdyllä juonella.... Mutta kyllä minä sille fiilispohjaisella, melko anteliaalla arvostelutyylilläni päädyin lätkäisemään yhdeksäisen IMDB:hin kuitenkin kun kerta täysinäisiä tähtiä tuolla joutuu heittelemään. Tosiaan joku 8,5 olisi ollut aika sopiva.

Missä välissä Independence Daystakin on ehtinyt tulla näin vanha leffa. Juurihan se oli niitä telkkarin uutuus-leffoja. :o

Jack DiBiase kirjoitti:
Missä välissä Independence Daystakin on ehtinyt tulla näin vanha leffa. Juurihan se oli niitä telkkarin uutuus-leffoja. :o

Itse mietin ihan samaa leffaa katsoessani. Näytti melkein mustavalkoleffalta =p

Näytti melkein mustavalkoleffalta =p

Ei, kyllä se oli yli puoleen väliin saakka radiokuunnelmatasoa. Odotin vain koska Orson Wellesin ääni tulee mukaan. Sitten huomasin että minulla oli teksti-tv päällä.
Mutta näitähän sattuu.

Genghis Khan kirjoitti:

Näytti melkein mustavalkoleffalta =p

Ei, kyllä se oli yli puoleen väliin saakka radiokuunnelmatasoa. Odotin vain koska Orson Wellesin ääni tulee mukaan.

Tuostapa tuli mieleeni, että katsoiko kukaan muu jokunen aika sitten Yle Teemalta sitä elokuvaa joka kertoi Orson Wellesin aiheuttamasta invaasiopaniikista? Kelpo leffa sinänsä ,mutta varsinainen hienous oli siinä se yksityiskohtainen kuvaus radiokuunnelman luomisesta.

En katsonut, olisi ehkä pitänyt. Ennakkoluuloni tv-elokuvia kohtaan on aiheuttanut monen oletettavasti ihan mukavan katsontanautinnon missaamisen.

Ostintuplan jossa oli Day The Earth Stood Still vuodelta 1951, ja sen uusversio toissavuodelta. Koskaan en ole nähnyt kahta elokuvaa periaatteessa samasta tarinasta, jotka niin paljon poikkeavat toisistaan.

DTESS pitäisi olla kaikille tuttu elokuva. Äijä ja robotti tulevat lentävällä lautasella maahan kertomaan jotain tärkeää, joka on käytännössä "jos aiotte matkustaa avaruudessa, älkää olko kusipäitä". Pyyntöä vahvistetaan uhkauksella kostaa interplanetaarinen väkivalta tuhoamalla ihmiskunta. Perusasetelma on siis ihan hyvä. On ymmärrettävää että muita aurinkokunnan asukkaita (kyseinen heppu, Klaatu, matkusti vain 250 miljoonaa mailia maahan) huolestuttaa ihmisten mahdollisesti mukanaan tuoma uhka. Ihmiset ovat väkivaltaisia ja tavallisesti kahden puolen keskinäisessä riidassa kolmas saa turpaansa. Sodanvastainen viesti on aina yhtä ajankohtainen, varsinkin kun se ihan yhtälailla voisi olla henkilökohtainen. Koko elokuvan ajan sanomaa tehostetaan kuvaamalla melko uskottavaa ihmisten käytöstä. Se tekee siitä ns. viiden tähden klassikon. Niin ja jossain vaiheessa maailma pysähtyy kuuntelemaan Klaatua, joten nimikin selvisi.

Vuoden 2008 uusversio on mahdollisesti tyhjänpäiväisin elokuva ikinä. Se ei välttämättä ole sellaisenaan huonoin, sillä sen jaksoi kerran katsoa (esim. jotain Van helsingiä en jaksanut katsoa kuin puoli tuntia, eikä edes utelisisuus ole saanut minua harkitsemaan asiaa uudestaan) ja siinä oli muutamia lieventäviä asianhaaroja. Elokuvan tekijät eivät varmaankaan olleet edes nähnyt alkuperäistä (ja kuten sanoin, sen pitäisi olla kaikille tuttu), sillä niin vähän siitä oli ymmärretty. Perustapahtumat ovat pitkälti samoja, mutta menettävät täysin merkityksensä kokonaan muutetulla sanomalla. Tällä kertaa Klaatu päätti tappaa ihmiset koska nämä kohtelevat planeettaansa niin ilkeästi, tai suoremmin lainattuna "ihmiskunta tuhoaa Maan". Miten ihmiskunta maan tuhoaa, se jää arvoitukseksi. Alkupäräinen Klaatu tuli kertomaan että muualla maailmankaikkeutta ei tykätä väkivaltaisista idiooteista, Keanu Reevesin Klaatu tuli näyttämään miten käyttäydytään kuin väkivaltainen idiootti. Klaatu tappaa poliisin poliisin, koska tämä "oli tiellä". Mutta koska poliisi ei ollut uhka, hänet voitiin herättää henkiin. Kukapa väkivaltainen idiootti ei toivoisi voivansa tappaa hetken mielijohteesta, jos on mahdollisuus päästä pälkähästä. Tosin miksi herättää joku henkiin vain kuollakseen yhdessä muiden kanssa uudestaan?

Miksi muuten Klaatua edes kiinnostaa miten elämä maassa tuhoutuu? Maan elämällä on enään n. kuudesosa olemassaoloajastaan jäljellä. Onko Klaatu vain tekopyhä versio Iron Eyes Codysta? Jos Klaatulla olisi edes ollut suunnitelma maan varalle, niin se olisi vähän selväntänyt asiaa. Lisäksi herä muutama muu kysymys. Eikö ihmisten pyrkimykset levittäytyä muualle maailmankaikkeuteen ole maan elämän tulevaisuus? Koska kykenemme ilmeisesti tuhamaan planeetan, niin kai voimme jonkun pienemmän planeetan muuttaa asuttavaksi. Otetaan nyt vaikka Mars tuosta vierestä, jonka ongelma on kylmyys ja ohut ilmakehä. Ihmisethän osaavat korjata ne ongelmat. Kun Aurinko on liian lämmin Maalle, se alkaa lähestymään sopivaa lämpöä Marsille. Siitä saadaankin melkein viisi miljardia vuotta lisäaikaa Maasta kotoisin olevalle elämälle. Jos Klaatua todella huolestuttaa elämää ylläpitävien planeettojen vähyys, niin eikö ennemmin kannata opettaa tähtienvälistä matkailu meille kaikesta päätellen planeetan muokkaukseen kykeneville ihmisille?

Ihan vain juonipuolelta jäi ihmetyttämään miksi Klaatu muutti suunnitelmansa. Muutama ihminen sanoi parantavansa tapojaan, mutta mitä se auttaa? Eihän nekään edes tiedä mitä tapoja parantaa. Alkuperäisen elokuvan vetonaula, Klaatun robotti Gort, on täysin yhdentekevä tässä uudessa elokuvassa. Ilmeisesti 30 metrinen (alkup. oli 2.5 metrinen) robotti on hyvä ja tehokas kulkuneuvo nopeasti lisääntyvälle mikroskooppiselle tupajumille.

Ehkä kaiken muut olisi vielä voinut sulattaa, jos Klaatun käytös olisi ollut edes johdonmukaista. Sen sijaan se vaihteli silkasta vihamielisyydestä myötätuntoiseen armeliaisuuteen täysin mielivaltaisesti.

Kahdelle elokuvalle viisi ja puoli tähteä, joista viisi alkuperäiselle halpikselle.

Tuli juuri katsottua Joel Schumacherin ohjaama "Phantom of the Opera" joka yllätti mukavasti vaikka oli hyvin musikaalipitoinen. Eniten tässä miellytti Gerard Butler josta en uskonut että mies osaisi laulaa noin upeasti. Leffan tunnari vallan mahtava. Vaikka Nightwish vetäisee saman biisin niin alkuperäinen pieksee jopa sen ehkä 3-1... http://www.youtube.com/watch?v=Ej1zMxbhOO0

^Itsellä tuli aikanaan katsottua aikanaan kyseinen leffa telkusta ja yllätyin todella positiivisesti. Ihan piti leffahyllyyn hankkia joukon jatkeeksi, vaan tosiaan tokalla kerralla tajusin Herra Kummituksen olevan Butler ja nyt sen leffan nähdessä päässä soi vaan "This is madness! This is Sparta!" :shock: