Foorumiarkisto

Tänään tosiaan luvassa Oscarvalvojaiset.

Kyllä veikkaan, että Avatar niitä pystejä saa. Se on aivan se ja sama onko leffa hyvä vai paska, niin kauan kun siinä on Cameron-leima. Toki Hurt Lockerille toivon pystejä, mutta pahoin pelkään ettei käteen tartu kuin muutama säälipalkinto. Preciousiin uskon sen verran, että palkintoja heruu 1-2 - mutta niitä "isoja" pystejä. Up vie tottakai animaatiokategorian ja syystäkin. Se kumminkin on erinomainen animaatio. Up in the Air floppaa ja Inglourious Basterds floppaa. District 9:lle toivon kaikkea hyvää, mutta eipä noita ehdokkuuksia taida olla kuin... öh, yksi?

Loppujen lopuksi oli tämä aika kökkö leffavuosi... mitä nyt Hollywood -leffoihin tulee.

Oscarvalvojaiset pystyyn? Olutta, lonkkua ja fishermania pullo. :D Ei vais, pitäs saada likkakin eskariin aamulla...

Transformers F-yeah (toivon että tuo termi joskus nähdään sanakirjassa). On se hassua kun katsoin vitoselta Roger Rabbittia, jonka lopetin vähän ennen loppua katsoakseni paljon parjattua Transformersia. Vähän ajan päästä huomasin että näiden kahden ainoa ero oli megabeibessä, jonka näyttelijä oli Tranformersissa kameran edessa kun Roger Rabbittissa se oli piirroshahmo. Muuten kyseessä oli melkein sama juttu. Onhan tietenkin erona se että Roger Rabbitissa tuo hölmöjen sarjakuvahahmojen ja tosikkojen ihmisten yhteentörmäys on itsetarkoituksellinen ja hyvin tiedostetty asia, jonka vuoksi siitä on saatu irti kaikenlaista huumoria ja satiiria. Tranformersissa hölmöt sarjakuvahahmot (tai oikeastaan kyse taitaa olla alkujaan leluista) kohtaavat tosikkoja ihmisiä, ilman että elokuvan tekijät ovat huomanneet ajatuksen potentiaalia. Pikemminkin asiaa käsitellään niinkuin moiset oliot kuuluisivat elokuvan sisäiseen maailmaan, vaikka lapsellista komiikkaa harjoittavat jättirobotit ovat selkeästi jotain aivan muuta kuin mielisairaat virkamiehet, stereotyyppiset läskineekerit tai yleensä mikään muukaan.

Kun 2000-luvulla on tehty paljon elokuvia sarjakuva- ym. hahmoista, niin tranformersin heikkous tulee hyvin esiin verratessa sitä niihin muihin Siinä kun esimerkiksi hämähäkkimiehen maailma sellaisenaan sopi melko hyvin ihan aikuiseen elokuvaan, ja Batman saatiin muokattua omanlaiseksi (tosin Batman on tainnut kasvaa ulos minkäänlaisesta kaanonista jo kauan sitten), Transformersia myydään aikuisten elokuvana aivan samoilla tehokeinoilla kuin sitä myytiin lasten TV-sarjana, elokuvana tai leluina. Lisäksi on huomaioitava että kyseessä on tosiaan lelumallisto jota markkinoitiin sekuntasarjalla ja elokuvalla, jolloin herää kysymys sen filmatisoinnin mielekkyydestä. Sitäpaitsi kaksi vitsiä kusemisesta olisi ollut liikaa jo Farrellyn veljesten elokuviin. Yhdenkin tekeminen onnistuneesti on harvinaista.

Tämä on muuten ensimmäinen näkemäni elokuva jossa on Megan Fox. Olen kuullut paljon hyvää Megan Foxin ulkonäöstä ja paljon pahaa näyttelijän taidoista. Jälkimmäisen ymmärrän hyvin, mutta liekö vika meikkauksessa, valaistuksessa ja kuvauksessa, mutta Megan Fox näytti aivan Bronsonilta Huuliharppukostajasta. Se lookki ei tietenkään ole yhtään paha asia,jos on Bronson - Megan Foxia se pukee vähän vähemmän.

ToNy-MaN kirjoitti:
Oscarvalvojaiset pystyyn? Olutta, lonkkua ja fishermania pullo.

Ei nyt aivan.

Isosiskolla ollut tällainen perinne viimeiset viisi(+) vuotta. Vieraat pistävät parhaat päälle, kävellään punaista mattoa pitkin olohuoneeseen ja katsotaan gaala livenä. Tottakai koko illan on tarjolla pientä purtavaa ja skumppaa.

Ainoa huono puoli tässä on se, että aamuvuoro edessä... mutta samapa tuo. Työkaverit ovat jo tottuneet siihen, että näytän Boris Karloffilta aamuvuoroissa.

Juuri lopetin tuon Transformersin katsomisen kun aloitin vähän jälkijunassa. Kerran olen aikaisemmin nähnyt ja sen sanon että on kyllä hieno elokuva. Joissain kohdissa ehkä ei erota hyviksiä pahiksista mutta muuten kyllä tosi hyvä leffa.

Wankie kirjoitti:

ToNy-MaN kirjoitti:
Oscarvalvojaiset pystyyn? Olutta, lonkkua ja fishermania pullo.

Ei nyt aivan.

Isosiskolla ollut tällainen perinne viimeiset viisi(+) vuotta. Vieraat pistävät parhaat päälle, kävellään punaista mattoa pitkin olohuoneeseen ja katsotaan gaala livenä. Tottakai koko illan on tarjolla pientä purtavaa ja skumppaa.

Ainoa huono puoli tässä on se, että aamuvuoro edessä... mutta samapa tuo. Työkaverit ovat jo tottuneet siihen, että näytän Boris Karloffilta aamuvuoroissa.

Osoite oli?

Hurt Lockerille en toivo yhtään pystiä, paskin sota/draama elokuva mitä olen ikinä nähnyt.

Wankie kirjoitti:

Isosiskolla ollut tällainen perinne viimeiset viisi(+) vuotta. Vieraat pistävät parhaat päälle, kävellään punaista mattoa pitkin olohuoneeseen ja katsotaan gaala livenä. Tottakai koko illan on tarjolla pientä purtavaa ja skumppaa.

Tämän täytyy olla jokin vitsi? Jos joskus ryhdyn komediasarjan käsikirjoittajaksi niin tämä juttu kyllä eksyy mukaan.

aLoe kirjoitti:
Hurt Lockerille en toivo yhtään pystiä, paskin sota/draama elokuva mitä olen ikinä nähnyt.

Vittu haluutsä turpaas?

aLoe kirjoitti:
Hurt Lockerille en toivo yhtään pystiä, paskin sota/draama elokuva mitä olen ikinä nähnyt.

:lol: Hurt Lockerille 6 pystiä mukana paras ohjaaja ja paras elokuva.

Se oli täysin surkea tekele, IMO. Leffat joita minä katson ovat suuremmaksi osaksi juuri sotaelokuvia. Voisin katsoa tuon leffan kai, toisen kerran jos se vaikka paranisi.

aLoe kirjoitti:
Se oli täysin surkea tekele, IMO. Leffat joita minä katson ovat suuremmaksi osaksi juuri sotaelokuvia. Voisin katsoa tuon leffan kai, toisen kerran jos se vaikka paranisi.

Mikäs on paras? Tuntematon sotilas?

Tuntematon on mielestäni yksi parhaista, mutta minulla ei edes ole varsinaisesti mitään lempi elokuvaa. Parhaimmat sotaelokuvat mitä olen nähnyt: Tuntematon, Assembly, Kauriinmetsästäjä, Platoon, Talvisota, Tae Guk Gi -The Brotherhood of War.

Mutta kerro toki miksi Hurt Locker on paskin sota/draama minkä olet koskaan nähnyt. Perusteluitta en tuollaista niele.

Show_Stopper kirjoitti:
Mutta kerro toki miksi Hurt Locker on paskin sota/draama minkä olet koskaan nähnyt. Perusteluitta en tuollaista niele.

No saatana sillon ku aLoe sanoo jotain niin se on saletisti niin. :evil:

Olin tyytyväinen sekä Bridgesin ja Waltzin saamiin Oscareihin ("That's a bin-go!"), mutta olisin kyllä odottanut Preciouksen saavan enemmän pystejä.

Ihan hyvä vaan että Avatar sai vain sille tehosterymistelynä kuuluneet pystit eikä sen enempää.

Bushmeister kirjoitti:
Ihan hyvä vaan että Avatar sai vain sille tehosterymistelynä kuuluneet pystit eikä sen enempää.

Agreed!

Ja joo, tuo oli mulle kaikista tärkein juttu tuo Christoph Waltzin voitto. Onneksi olkoon tuostakin pystistä hänelle!

Ylempiin iso kyllä. Erittäin hienoa, että Avatar sai ne tehostepalkinnot eikä mitään muuta ja maailman isoin peukku Waltzin Oscarille. Oli aivan mahtava Kunniattomissa paskiaisissa.

Samoin minulle, tosi tyytyväinen olen Walzin poksusta, ihan oikeaan osoitteeseen meni.

Viimeinkin sain tuon gaalan ladattua ja katsottua. Sitä ennen ehdin vain spoilaantua kolme kertaa ja naissivuosa (Youtube...), miessivuosa (toinen foorumi), ohjaaja ja paras elokuva (Telkku.comin Ilta-Sanomien lööpit) spoilaantuivat niissä.

Golden Globet ja Oscarit menivät toisinpäin tuossa ohjaaja ja paras elokuva -kategorioissa ja hyvä niin, vaikken tosiaan Avataria olekaan nähnyt. Nais- ja miessivuosa, sekä miespääosa olivatkin helposti arvattavissa ja Sanda Bullockia odottelin myöskin tuon naispääosan voittajaksi. Steve Martin ja Alec Baldwin hoitivat hommansa hyvin (hauskasti) isäntinä ja ehdottomasti illan suurimmat röhönaurut tulivat kun jo autuaasti Avataria mm. Conanissa promonnut Ben Stiller ilmestyi jakamaan Oscarin parhaasta maskeerauksesta. Ja teki sen sitten Avatarin.... ööh..... hahmoksi maskeerattuna :D .

EDIT: Unohdin sanoa, että olen myös tyytyväinen, että Jeff Bridgeskin tuli ja sai omansa, odotetusti. Itse pidin tuolla miessivuosa kategoriassa vielä Stanley Tuccin roolista elokuvassa Oma taivas (The Lovely Bones). Itseasiassa tuo Tuccin hahmo oli ainoa asia, mikä tuossa Peter Jacksonin tekeleessä oli hyvää. Parhaiten elokuvaa lyhyesti kuvannee se, että tuntui kuin olisin katsonut kehnoa koko perheenelokuvaa. Kaiken muun päälle se oli vieläpä liian pitkäkin.

Samoin naissivuosa kategoriassa pidin myös Anna Kendrickin suorituksesta elokuvassa Up in the Air. Vaikkakaan se nyt ei ollut Oscarin arvoinen suoritus kuitenkaan, niin yllätyin kun huomasin IMDB:stä*, että sehän on Twilight-saagassakin mukana Jessicana. Paljon muuta ei siellä ansiolistalla vielä ollutkaan.

*Aina tapana katsoa elokuvan jälkeen IMDB:stä, että keitä siellä ruudulla oikein näkyikään ja tiirailla sitten, että missä elokuvissa he ovat aikaisemmin olleet mukana.

Tuosta King Kongista puhuessa tuli vastaan se tosiasia että tuo TOP 25 lista on ainakin omalta kohdaltani melko tyhjänpäiväinen. El ise ei siis kerro oikeastan mitään. Nyt sitten törmäsin siihenkin asiaan että se voi muuttua melko pian, jopa siltä osin mikä siinä jokseenkin pitää paikkansa.

Tuossa joku aika sitten pelailin aikoinaan ostmaani Warriors peliä, ja mieleeni tuli että voisin yrittää sen elokuvankin löytää jostain (sehän olikin melko edullinen Discshopissa). Leffa on silkkaa parhautta. Jo elokuvan pinnalliset tekijät, kuten se kauhea kovistelu ja "värien" tyylittely olivat tarpeeksi tehdäkseen siitä hyvän. Varsinaisesti se pääsi TOP vitoseen nimenomaan puhtaasti elokuvallisten ansioidensa vuoksi. Tarina oli kerrottu tavalla jota ei voitaisi sovittaa juuri mihinkään muualle kuin elokuvaan (no siihen peliin tietenkin, mutta elokuvallinen kerronta pelissä on vähän kuin kirjallisuus elokuvassa). Jopa 70-luvun kauhein banaalius, eli montaasit olivat tehty järkevästi ja kerrontaa tukien. Yksi ehdoton hienous oli yksinkertainen tarina jonka saa kokonaisuudessaan kerrottua parissa lauseessa. Elokuvassa ei keskitytäkään siihen mitä tapahtuu vaan miten ja miksi. Kaikki taustatiedot ovat turhia yksityiskohtia, jotka on tarkoituskin unohtaa (kuka V*:n Cyrus? Billy Rayn veli?)

Mielenkiintoinen kontrasti luodaan keskittymällä Warriors-jengin edustajien persooniin, kun muut jengit ovat käytännössä epäinhimillistettyjä väkivaltakoneita. Hahmoissa on paljon syvyyttä jota ei tyrkytetä katsojalle vaan sen näkee enemmänkin kontekstista (kuten se että nuoret penskat ovat harjanvarsi perseessä yrittäessään todistaa kypsyytensä). Toki mukana on vähän jotain päälleliimatun oloista, kuten jostain ihme syystä Warriorsien mukaan lähtevä Mercy, joka tulisi uskoa horoksi koska niin sanotaan.

Hauska yksityiskohta on se, etteivät jengit ole yhtä banaaleja kuin todellisuudessa. Yhtään kansallisuuden tai rodun mukaan perustettua jengiä ei ole, vaan jopa Skinheadeillä on etnistä diversiteettiä.

Jos jakaisin tähtiä niin *****

Katselinpa Avatarin eilen yöllä ja täytyy sanoa ettei se hassumpi elokuva ollut. Tarina oli niin klassikko eikä siihen oltu näytetty edes yrittävän keksiä mitään omaperäistä, mutta eipä tuo juuri haitannut. Ympäristö ja tapahtumapaikat olivat loistavat, joten toimiva pläjäyshän tuo oli. Tämä Kenraali oli kyllä niin stereotyyppinen pahis, mikä voi olla, ja toisaalta niin sanottu hyvis oli stereotyyppinen hyvis. Näyttelysuorituksilla ei kyllä elokuvassa juhlittu, mutta eipä noita liikaa tainnut ollakkaan. Kerrassaan jännä elokuva, mutta on toki parempiakin nähty. Seuraavassa kappaleessa puhutaan elokuvan lopusta eli JOS ET OLE KATSONUT ELOKUVAA ÄLÄ LUE SPOILEREISSA OLEVAA KAPPALETTA!

Spoiler

Lopetukseen olisin odottanut, että elokuvan hyvis olisi pelastanut tämän nartun tulemalla, jollain viispäisellä norsulla metsästä ja jyräämällä sen pienen koneen täysin. Toki lopetus toimi näinkin, mutta oli hieman liian ennalta arvattava. Odotin myös, että elokuvaan olisi sisälletetty myös se satu, missä prinsessa pussaa sammakkoa ja se muuttuu ihmiseksi. Tietysti tässä elokuvassa juuri toisinpäin. Ei, kun ei. :(

Tuli tuossa maanantaina ostettua pari kappaletta Hayao Miyazakin leffoja, Naapurini Totoro ja Henkien kätkemä. Miyazakin töihin on ollut tarkoitus tutustua jo pidemmän aikaa, kun niistä aina saa ylistyspuheita lukea, mutta jostain syystä ovat kuitenkin jääneet aina hyllyyn.

Naapurini Totoro (Hayao Miyazaki, Japani, 1988)
Naapurini Totoro on todella kaunis ja koskettava kuvaus lapsuudesta ja mielikuvituksen voimasta. Tarinan pääosassa olevat siskokset ja heidän suhteensa on luotu todella uskottavasti. Itse en ainakaan muista nähneeni toista lastenelokuvaa, jossa sisarusten viha-rakkaus-suhdetta olisi kuvattu näin hyvin. Tyttöjen mielikuvituksen (vai oliko sittenkään...) luomat Totoro ja muut ovat hieman hämmentäviä, mutta samalla todella hauskoja. Vaikka tätä lastenelokuvaksi kutsutaankin, niin aivan varmasti tämän seurassa viihtyvät kaikenikäiset, sillä onhan se kiva välillä sukeltaa takaisin sinne lapsuuden viattomuuteen. Teknisesti elokuva on myös oikein kaunista katsottavaa.
****

Henkien kätkemä (Hayao Miyazaki, Japani, 2001)
Ja sitten hypätään neljätoista vuotta eteenpäin ja Miyazakin ehkä arvostetuimpaan elokuvaan. Ja olihan Henkien kätkemän katsominen sellainen kokemus, että arvostus on todella ansaittua. Totorossa mielikuvitus pääsi valloilleen vain pienissä määrissä, mutta tässä katsoja viedään kokonaan jonnekin ihmeelliseen, unenomaiseen fantasiamaailmaan. Hahmot, musiikki, tunnelma - kaikki hipovat täydellisyyttä. Tämä on elokuva, joka pitää kokea.
*****

Ja eilen tuli myös katsottua Yle Teemalla esitetty Sympatiaa Herra Kostajalle, joten heitetään nyt siitäkin pikaiset kommentit.

Sympatiaa Herra Kostajalle (Chan-wook Park, Etelä-Korea, 2002)
En muista, että olisin aikaisemmin nähnyt korealaista elokuvaa, joten jälleen yksi uusi maa listalle! Sympatiaa Herra Kostajalle on erittäin rankka elokuva. Aiheet ovat rankkoja ja toteutus on rankka. Elokuvassa käsitellään elinkauppaa, kidnappausta ja kostamista. Päähenkilönä elokuvassa on kuuromykkä Ryu, jonka sisko tarvitsisi uuden munuaisen ja Ryu yrittää auttaa häntä kaikin mahdollisin keinoin. Ja asiat eivät tietenkään mene niin kuin oli suunniteltu. Näyttelijäsuoritukset ovat elokuvassa todella vangitsevia, varsinkin Ryuta näyttelevä Ha-kyun Shin on pelottavan hyvä roolissaan. Kuvaus on toteutettu varsin mainiosti ja hieman oudot kuvakulmat sopivat tarinaan hyvin. Elokuvalla on omat heikkoutensa (hieman ontuva käsikirjoitus nyt päälimmäisenä), mutta kyllä kokonaisuus on sen verran hyvä, että neljä tähteä lätkäistään.
****

Alkuviikko on siis mennyt varsin hyvien elokuvien parissa. Loppuviikosta sitten taas kahden tähden pätkiä. :|

Henkien Kätkemä on kyllä Miayzakin paras leffa, mutta Totorolla on erinomainen voima pelastaa päivä. Täydellinen hyvänolon leffa, jonka jälkeen elämä maistuu ihmeen hyvälle.

Liikkuva Linna kannattaa myös katsoa, lähes yhtä kova elokuva kuin edellämainitut.

Hyrkanos kirjoitti:
Tuossa joku aika sitten pelailin aikoinaan ostmaani Warriors peliä, ja mieleeni tuli että voisin yrittää sen elokuvankin löytää jostain (sehän olikin melko edullinen Discshopissa). Leffa on silkkaa parhautta. Jo elokuvan pinnalliset tekijät, kuten se kauhea kovistelu ja "värien" tyylittely olivat tarpeeksi tehdäkseen siitä hyvän. Varsinaisesti se pääsi TOP vitoseen nimenomaan puhtaasti elokuvallisten ansioidensa vuoksi. Tarina oli kerrottu tavalla jota ei voitaisi sovittaa juuri mihinkään muualle kuin elokuvaan (no siihen peliin tietenkin, mutta elokuvallinen kerronta pelissä on vähän kuin kirjallisuus elokuvassa). Jopa 70-luvun kauhein banaalius, eli montaasit olivat tehty järkevästi ja kerrontaa tukien. Yksi ehdoton hienous oli yksinkertainen tarina jonka saa kokonaisuudessaan kerrottua parissa lauseessa. Elokuvassa ei keskitytäkään siihen mitä tapahtuu vaan miten ja miksi. Kaikki taustatiedot ovat turhia yksityiskohtia, jotka on tarkoituskin unohtaa (kuka V*:n Cyrus? Billy Rayn veli?)

Mielenkiintoinen kontrasti luodaan keskittymällä Warriors-jengin edustajien persooniin, kun muut jengit ovat käytännössä epäinhimillistettyjä väkivaltakoneita. Hahmoissa on paljon syvyyttä jota ei tyrkytetä katsojalle vaan sen näkee enemmänkin kontekstista (kuten se että nuoret penskat ovat harjanvarsi perseessä yrittäessään todistaa kypsyytensä). Toki mukana on vähän jotain päälleliimatun oloista, kuten jostain ihme syystä Warriorsien mukaan lähtevä Mercy, joka tulisi uskoa horoksi koska niin sanotaan.

On muuten kyseessä hieno peli ja elokuva. Voisin veikata, että signaturesi on leffasta/pelistä lainattu. Pitäisi kyllä kyseinen pätkä etsiä jostain käsiini ja katsoa taas pitkästä aikaa.

Tzei-em kirjoitti:
Voisin veikata, että signaturesi on leffasta/pelistä lainattu.

Se on ehdottomasti yksi helpoimmin lainattavia leffoja sitten Kellopeliappelsiinin ja Kummisedän.

Hyrkanos kirjoitti:
Se on ehdottomasti yksi helpoimmin lainattavia leffoja sitten Kellopeliappelsiinin ja Kummisedän.

Tietyllä tavalla kyllä. Verkkokalvoihin on palanut pysyvästi se kohta elokuvasta, missä se pahis kalisuttelee typerännäköisesti sormistaan roikkuvia tyhjiä pulloja yhteen ja huutaa harvinaisen ärsyttävällä äänellä "Warriors, come out and play!".

Tänään menen katsomaan tuon Alice In Wonderlandin ensi-illan. Saanut hyviä arvosteluita ja näyttelijätkin ovat tähtikaartia, suurempina tietysti Depp ja Hathaway. En ole koskaan ennen nähnyt Liisa Ihmemaassa elokuvia enkä piirrettyjä. Tämä vissiin on jo semmoista aikaa missä se Liisa on jo 19v ja palaa sinne maailmaan.

Noh noh, tulipas tuo Alice In Wonderland katsottua nyt 3D:nä. Ennakko odotuksiin nähden elokuvan laatu oli erittäin positiivinen yllätys. Tuohon 3D:hen piti vähäaikaa totutella kun oli ensimmäinen 3D:nä nähty elokuvani, mutta oli kyllä todella hienoa. Vielä kun istuin aika lähellä valkokangasta kun ei parempia paikkoja saanut. Tuntui että kivet lensivät silmille ja kaiken maailman koivun lehdet ja perhoset lensivät silmien edessä. Oli kyllä hieno kokemus, eikä yhtään kaduta että 10 euroo tästä maksoin.

Toivottavasti Burton on luonut narkomaanin paniikkikohtauksenomaisen houreunen ja oman kyvyttömyyden myöntämisen vaikeuden risteyksestä löytyvän maailman. Sillä, sitähän se alkuperäinen tarinakin on.
Äärimmäisen ahdistavaa kamaa.

Kyllä sieltä maailmasta löytyi niitä normaaleja psykoottisia rusakkoja ja kahjoja oranssihiuksisia miehiä.

Tuplaa työntää mutta ei mahda mitään kun ei liity yhtään edelliseen.

Elikkäs vuokrasin muutama tunti sitten Denzel Washingtonin & John Travoltan psykologisen trillerin The Taking Of Pelham 123



Travoltan useita elokuvia pidetään huonona, mutta tämä ei ollut huono. Tämä oli tällainen perus psykologinen trilleri, mutta Travolta oli aivan loistava. Mielipuoli meklari joka ryöstää metron ja ottaa hostageja. Mikäs sen parempaa. Rakastin Travoltan kommenteja elokuvassa, oli tosi särmikkäitä ja juuri tuollainen samankaltainen ihmisen olisi tosi elämässä. Tosi äkkipikainen ja kärsimätön. Ei paljoa arkaillut kun puhuttiin hostageiden surmaamisesta. Enpä kerro juonesta enempää, mutta kannattaa katsoa jos et ole nähnyt.

***½ / *****

Vuokrasin myöskin The Wrestlerin mutta se katsotaan sitten huomis aamuna.

Mistä lähtien suomen kielestä on kadonnut sana "panttivanki"?

Kuvottavaa kielen raiskausta. Vai pitäisikö sanoa reippaamista?

O-L-E-N P-E-L-A-N-N-U-T L-I-I-A-N P-A-L-J-O-N C-S.

Noei. Elokuvassa toisteltiin niin pirusti hostage sanaa että se jäi päähän.

Tykkäsin kyllä itsekin ylemmästä. Denzel Washington on yksi niistä nimistä, joiden voi aina olettaa onnistuneen rooleissaan. Travoltalle myös pisteitä hyvästä suorituksesta.

Sain juuri - ja viimein - katsottua Vihreän mailin. Hieno ja koskettava elokuva, joka tuotti samanlaisia tuntemuksia kuin Shawshank Redemption, eikä ihan sattumalta. Pätkät joiden jälkeen tunnet muuttuneesi ihmisenä ovat niitä kaikkein onnistuneimpia. Michael Clarke Dunkanin roolisuoritus oli saada minutkin herkäksi (mitään en toki myönnä), eikä Hanksin tunnelmaan eläytyminen ainakaan auttanut asiaa. Lähes kolmituntinen pituus tuntui enintään kahdelta.

Ja niin lista elokuvista jotka on nähtävä ennen mullan kutsua kapenee taas kerran. Leffan jälkeen sainkin saman tien idean lukea Stephen Kingin alkuperäisromaani, motivaatio kirjojen lukemiseen kun on ollut hakusessa jo aivan liian kauan.

Justiisa sain The Wrestlerinkin katsottua.



Mickey Rourke veti roolinsa kyllä tosi hyvin. Elokuva oli paikoittain hivenen tylsä ja paikoittain tosi hyvä. Nyky staroista itse bongasin ainakin R-Truthin, Necro Butcherin ja Sabinin. Saattoi siellä muitakin olla mutta itse ainakin nämä kaverit tunnistin. CZW chantit olivat kivoja. :)

Loppu ei ollut hyvä, elokuvaa olisi voitu vielä jatkaa mutta se tyssäsi aivan yhtäkkiä.

***½ / *****

TupsuVeitikka kirjoitti:
Loppu ei ollut hyvä, elokuvaa olisi voitu vielä jatkaa mutta se tyssäsi aivan yhtäkkiä.

Olemmekohan katsoneet edes samaa elokuvaa? :shock:

Eikös elokuvassa parasta ollut juuri se ei-kaupallinen, semisti taiteellinen loppu? Sen sijaan, että Hollywoodmaisesti kaikki loppuu onnellisesti - saa katsoja itse päättää / päätellä kuinka tarina päättyy.

Siis elokuva loppui vain kesken. Sitä olisi voitu jatkaa vielä vaikka miten monella tavalla. Paljon hehkutettu Ram vs. Ayatollah vain päättyi siihen kun Ram hyppäsi yläköydeltä ja ruutu meni mustaksi. En tiedä, en osaa selittää. Vittu.

TupsuVeitikka kirjoitti:
Siis elokuva loppui vain kesken. Sitä olisi voitu jatkaa vielä vaikka miten monella tavalla. Paljon hehkutettu Ram vs. Ayatollah vain päättyi siihen kun Ram hyppäsi yläköydeltä ja ruutu meni mustaksi. En tiedä, en osaa selittää. v***u.

Mites olisi noi Disneyn piirretyt?

Jack DiBiase kirjoitti:

TupsuVeitikka kirjoitti:
Siis elokuva loppui vain kesken. Sitä olisi voitu jatkaa vielä vaikka miten monella tavalla. Paljon hehkutettu Ram vs. Ayatollah vain päättyi siihen kun Ram hyppäsi yläköydeltä ja ruutu meni mustaksi. En tiedä, en osaa selittää. v***u.

Mites olisi noi Disneyn piirretyt?

Miten noi piirretyt taas liittyy asiaan???

TupsuVeitikkahan puhuu ihan asiaa. Se leffan loppu oli ihan typerä. Muutenkin koko leffa oli aika tylsä, ku nukahdinkin kesken kaiken. Eikä se toisellakaan kerralla parantunut. Ihan mitäänsanomaton.

Jack DiBiase kirjoitti:

TupsuVeitikka kirjoitti:
Siis elokuva loppui vain kesken. Sitä olisi voitu jatkaa vielä vaikka miten monella tavalla. Paljon hehkutettu Ram vs. Ayatollah vain päättyi siihen kun Ram hyppäsi yläköydeltä ja ruutu meni mustaksi. En tiedä, en osaa selittää. v***u.

Mites olisi noi Disneyn piirretyt?

Hienoa, ylitit itsesi Jack. =D>

Enpä ole oikein Disneyn piirretyistä innostunut, mistäs senkin vetäisit.

Ravenwood kirjoitti:
TupsuVeitikkahan puhuu ihan asiaa. Se leffan loppu oli ihan typerä. Muutenkin koko leffa oli aika tylsä, ku nukahdinkin kesken kaiken. Eikä se toisellakaan kerralla parantunut. Ihan mitäänsanomaton.

Varmasti riippuu ihmisestä. Ainakin minulle leffan parhaat kohdat olivat nimenomaan ne hiljaiset hetket kun ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään.

Oletteko ennen katsoneet draamoja, saati sitten Aronofskyn leffoja? Samaa "leffa poikki ja pinoon" kaavaa niissä toistetaan.

Wankie kirjoitti:

Ravenwood kirjoitti:
TupsuVeitikkahan puhuu ihan asiaa. Se leffan loppu oli ihan typerä. Muutenkin koko leffa oli aika tylsä, ku nukahdinkin kesken kaiken. Eikä se toisellakaan kerralla parantunut. Ihan mitäänsanomaton.

Varmasti riippuu ihmisestä. Ainakin minulle leffan parhaat kohdat olivat nimenomaan ne hiljaiset hetket kun ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään.

Oletteko ennen katsoneet draamoja, saati sitten Aronofskyn leffoja? Samaa "leffa poikki ja pinoon" kaavaa niissä toistetaan.

Harvemmin draamoja katson. Wrestlerin katsoin koska aihe oli mielenkiintoinen. Ei se missään nimessä pettymys ollut.

Sain vihdoin ja viimein kirjattua DVD-hyllyn tiedot Exceliin. Ja nyt kun ne kerran ovat kaikki siellä kauniisti listattuna, niin on hyvä hetki aloittaa Katso kaikki omistamasi leffat-projekti! Aakkosjärjestyksessä mennään ja leffat ovat pääasiassa listattuna englanninkielisillä nimillään. Yhteensä elokuvia löytyy tällä hetkellä 309.


[Rec] (Jaume Balagueró & Paco Plaza, Espanja, 2007)
Rec kertoo kahdesta henkilöstä koostuvasta tv-ryhmästä, jotka tekevät ohjelmaa palomiesten yöstä. Juontaja Angéla (Manuela Velasco) ja kuvaaja Pablo (Pablo Rosso) lähtevät palomiesten mukaan rutiininomaiselle työkeikalle. Rutiini muuttuu kuitenkin pakokauhuksi, kun talossa onkin jonkinlainen tartuntavaara, eikä kukaan saa poistua talosta...

Elokuva on toteutettu samalla tyylillä kuin Blair Witch Project ja Cloverfield, eli se on kuvattu käsivaralla dokumentaarisella tyylillä. Tämä voi tietenkin ärsyttää osaa katsojista, mutta itse kyllä tykkään tästä varsinkin, kun se on Recissä toteutettu varsin mallikkaasti. Tyyli tuo elokuvaan aivan erilaista todellisuudentuntua. Angelán (ja Pablon) tuntema pelko on aivan käsinkosketeltava. Harmi vain, että talossa oleskelevien muiden hyypiöiden hahmot ovat aika mitäänsanomattomia, eikä heistä saa juuri mitään irti.

Elokuvan juoni on varsin yksinkertainen ja monet kerrat nähty, mutta kyllä se silti toimii, kun kerronta on kunnossa. Elokuva on todella lyhyt (1 h 15 min), mutta samalla todella intensiivinen ja otteesaan pitävä. Tunnelma tiivistyy loppua kohden ja viimeiset minuutit ovatkin sitten aikamoista meininkiä. En muista milloin joku elokuva olisi viimeksi saanut samanlaisia pelon tuntemuksia aikaan, kuin tämän pätkän viimeiset hetket. Kyseessä oli oikeasti aika karmivaa settiä.

Pienellä viilauksella tässä olisi ollut aineksia kauhuklassikoksi, mutta kyllä tämä näinkin kelpaa. Oikein mainio elokuva.

****

Mahti Ankka kirjoitti:
Liikkuva Linna kannattaa myös katsoa, lähes yhtä kova elokuva kuin edellämainitut.

Joo, täytyy ehdottoamsti napata tuo mukaan, jos sattuu jostain löytymään.

Ravenwood kirjoitti:

Jack DiBiase kirjoitti:

TupsuVeitikka kirjoitti:
Siis elokuva loppui vain kesken. Sitä olisi voitu jatkaa vielä vaikka miten monella tavalla. Paljon hehkutettu Ram vs. Ayatollah vain päättyi siihen kun Ram hyppäsi yläköydeltä ja ruutu meni mustaksi. En tiedä, en osaa selittää. v***u.

Mites olisi noi Disneyn piirretyt?

Miten noi piirretyt taas liittyy asiaan???

Siten, että Disneyn piirretyissä (ja lähes kaikissa perus Hollywood-komedioissa/draamoissa jne.) on aina sellainen lopetus, jossa näkee tasan tarkkaan mitä rakkaalle päähahmolle tapahtuu, missä hän elää loppuelämänsä, kenen kanssa hän menee naimisiin, minkä nimisiä hänen koiransa tulevat olemaan, onko naapurin Hilda-mummon puolukkasato hyvä seuraavan kymmenen syksyn ajan ja sitä rataa.

Ne leffat, joiden päätyttyä päähän jää kysymyksiä ovat niitä parhaita. Mielessään voi sitten pohtia mitä hahmoille tapahtuikaan ja miten he jatkoivat elämäänsä (jos jatkoivat) - ilman täysin tyhjentävää montaasia häistä ja tanssimisista kukkapelloilla kymmenen söötin lapsen ja ihanan koiran kanssa. Itse siis diggasin The Wrestlerin lopetuksesta, jos se jollekin vielä jäi epäselväksi.

Wrestlerin loppu jätti juuri ärsyttävän mukavasti paljon kysymyksiä ilmaan. Mutta sellaisia "fiksuja" lopetuksia ei tällänen pullamössösukupolvipissikset osaa arvostaa.

ToNy-MaN kirjoitti:
Wrestlerin loppu jätti juuri ärsyttävän mukavasti paljon kysymyksiä ilmaan. Mutta sellaisia "fiksuja" lopetuksia ei tällänen pullamössösukupolvipissikset osaa arvostaa.

"Fiksut" lopetukset on semmosia, et jos leffa menestyy nii voidaan tarpeen vaatiessa läväyttää pari jatko-osaa markkinoille.

Ravenwood kirjoitti:
"Fiksut" lopetukset on semmosia, et jos leffa menestyy nii voidaan tarpeen vaatiessa läväyttää pari jatko-osaa markkinoille.

Jatko-osa vaatisi uuden ohjaajan (Aronofsky on sen verran indie-kaveri, ettei ikinä väsäisi jatko-osaa) ja uuden tuotantoyhtiön (sama juttu kuin ohjaajan kanssa). Siinä sellainen kombo joka ei tule koskaan tapahtumaan.

Toki tuo päätelmä sopii moneen leffaan, mutta The Wrestleriin ei.

Ei ne elokuvat, jossa on avoin loppu, ole automaattisesti hyviä. Itse pidän paljon enemmän sellaisista elokuvista, jossa lopetus on selvempi. Silloin elokuville tyypillinen katharsis eli "puhdistumisen tunne" menee paremmin läpi, joka on osittain niiden tarkoituskin.

Julkaise listasi ehdottomasti, Supermac! Vaikka jo etukäteen pelkkänä tiedostona.