Jaahas, tänään olisi vuorossa kokonainen leffatrilogia. Kolmesta leffasta saa paljon tekstiä irti, varsinkin kun kyseessä on tämän mittaluokan trilogia, mutta yritän tiivistää sanomani parhaani mukaan.
The Godfather Trilogy
Päätin ottaa nämä leffat syyniin samassa paketissa, sillä koen tämän leffatrilogian nimenomaan yhtenä kokonaisuutena, jossa jokaisen osan toimivuus on riippuvainen muista leffan osista. Tämä Mario Puzon kirjoihin perustuva, Francis Ford Coppolan valkokankaalle tuoma leffatrilogia on elokuvien historiassa yksi merkittävimpiä virstanpylväitä. Vuonna 72 maailma näki ensimmäisen osan ja jo kaksi vuotta myöhemmin vuonna 74 tuli trilogian toinen osa ulos. Kolmatta osaa saatiin odotella vähän pitempään, sillä se näki päivänvalon vasta vuonna 90, mikä tukee leffan 20 vuotista hyppyä kakkososasta eteenpäin varsin mallikkaasti. Elokuvathan kertovat (kerrottakoon nyt niille harvoille, jotka tätä eivät vielä tiedä) Italialais-Amerikkalaisesta Corleonen mafiaperheestä, joka sai alkunsa 1920-luvun Amerikassa, kun Amerikkaan lapsena tullut Vito Corleone (Marlon Brando/Robert De Niro) murhasi silloisen mafiapomon ongelmien takia ja otti alueen itselleen haltuun. Vuosien saatossa hänen maineensa kasvoi perheen mukana ja lopulta hän oli suuressa mafiapomon asemassa, ympärillään suuri joukko sotilaita, lakimiehiä ja ennenkaikkea tärkeitä perheenjäseniä. Lopulta hänen poikansa Michael Corleone (Al Pacino) joutuu ottamaan isänsä soihdun vastaan ehkä jopa vahingossa, tai sanotaanko pakon edestä ja tästä alkaa uuden Kummisedän kivinen elämä kohti suuruutta, jota hän ei alunperin koskaan edes halunnut.
Kummisetä I on ehdottomasti trilogian kuuluisin ja legendaarisin osa. Elokuva on kestoltaan kolmetuntinen, mutta pitää otteessaan alusta loppuun hyvin vankasti, mutta tämä vaatii katsojalta totaalista keskittymistä elokuvaan. Tämä ei ole teos, jota voisi katsoa vähän sivusilmällä tai puutteellisella keskittymisellä. Vito Corleone (tässä elokuvassa loistelias Marlon Brando) on jo vanha mies, mutta hänen asemansa vaikutusvaltaisena Kummisetänä on suurempi kuin koskaan. Hän auttaa oman käden oikeudella sorrettuja ja nöyryytettyjä sukulaisiaan/ystäviään ja saa vastalahjaksi aina mitä milloinkin. Kunnioitusta, vastapalveluksia, rahaa, you name it. Ongelmat saapuvat kuitenkin Corleonen perheeseen, kun Kummisetä ei suostu yhteistyöhön huumekaupan kanssa. Seuraa veren vuodatusta ja lopulta avoin mafiaperheiden välinen sota, jossa kukaan ei ole lopulta turvassa.
Kummisetä I on kaikinpuolin täydellinen elokuva. Siinä on erinomaiset näyttelijäsuoritukset, syvällistä draamaa ja fantastinen juoni. Elokuva käy ajallisesti läpi usean vuoden ajanjakson ja on kiehtovaa seurata, kuinka elokuvan hahmot muuttuvat ja kasvavat elokuvan aikana. Etenkin Michael Corleonen muutos elokuvan aikana on käsin kosketeltavaa, kuinka koulun ja armeijan (ja tämän myötä toisen maailmansodan) jälkeen hän palaa Amerikkaan sotasankarina, nuorena miehenä jolla on koko elämä vielä edessä, mutta joka joutuu perhettään koskevan mafiasodan imaisemaksi. Lopulta hänen halveksuma mafiaelämä vie hänet lopullisesti mukanaan vastoin hänen kaikkia suunnitelmiaan ja isänsä Viton kuoltua hänestä tulee itse Kummisetä, joka hoitaa perheen ja mafian asioita. Ja samalla hän antaa tilaa sisällä syntyneelleen hirviölle koko ajan enemmän ja enemmän. Tämä muutos on kuvattu erittäin hienosti leffan tasaisen vahvan tempon mukana ja kun tähän laitetaan vielä jämäkät ja tajuntaan iskevät aloitukset sekä lopetukset leffalle, niin puhutaan mestariteoksesta, joka on tittelinsä ansainnut.
Kummisetä II on ykkösosan loisteliaisuudesta ja legendaarisuudesta huolimatta oma suosikkini koko trilogiasta. Tämä osa keskittyy kertomaan ovelasti ajasta toiseen hyppien Vito Corleonen (Robert De Niro tässä elokuvassa) lapsuutta ja nousua Kummisedäksi Amerikassa, sekä hänen lapsensa Michael Corleonen elämää Kummisetänä ykkösosan jälkeisessä ajassa. Yli kolmen tunnin kestollaan tämä elokuva sisältää paljon sulateltavaa, mutta palkitsee sitäkin paremmin katsojan. Kummisetä II on ehdottomasti synkin Kummisetä elokuva ja juuri sen takia pidän siitä niin paljon. Elokuva syventyy hienosti kertomaan syyt Vito Corleonen nousulle Kummisedän asemaan, mikä valaisee katsojaa paljon jopa ykkösosan juonesta. Mutta tämän elokuvan hienoin elementti on se, miten se pureutuu Michael Corleonen yhä mielenkiintoisemmaksi käyvään persoonaan, kuinka Michael hukkuu ongelmiin joita hän ei koskaan laittanut alulle, kuinka hän joutuu taistelemaan mafiatoimiensa ylläpitämiseksi raskaasti muuttuvassa maailmassa, ja kuinka kaikki hänen vastoinkäymisensä ja elämäntyylin varjopuolten vaikutukset tekevät hänestä kylmäverisen hirviön. Hirviön, joka eksyy koko ajan pahemmin ja pahemmin oman elämänsä pimeisiin puoliin, eikä lopulta tiedä enää miten tähän tilanteeseen on päästy ja minkä takia. Avioero ja moraalisemmin yhä kyseenalaisemmat murhaamiset ovat vain eräitä Michaelin synkkiä puolia. Ja mitä tehokkaammin hän yrittää irtautua tästä elämästä, sitä pahemmin hänelle tulee vastoinkäymisiä eteen ja sitä syvemmälle hän vajoaa. Elokuva lopetus on kenties elokuvahistorian vaikuttavimpia, kun elokuva kuvaa menneisyyden Michael Corleonea, nuorta miestä joka hymyssä suin värväytyy armeijan leiviin veljiensä halveksunnasta huolimatta ja kuinka kamera sitten palaa jo vanhentuneeseen Michael Corleoneen, jonka kaikki veljet ovat jo kuolleet, viimeisimpänä hänen toinen isoveljensä, jonka hän itse murhautti. Tämän Michael Corleonen katse on hyytävän synkkä, siitä on kadonnut kaikki nuoruuden elinvoima ja toivo paremmasta elämästä. Tämä kakkososa on ehdottomasti trilogian haastavin ja vaikein elokuva, mutta samalla myös palkitsevin.
Kummisetä III sulkee trilogian ympyrän hienosti, vaikkakin jää kahden edeltäjänsä varjoon. Juuri tämän takia kolmososaa on moitittu ehkä vähän turhankin paljon, kun sitä lähdetään automaattisesti vertaamaan edeltäjiinsä, jotka jo kolmasosan ilmestyessä pitivät vahvaa mestariteosten asemaa. Totuus kuitenkin on, että Kummisetä III on elokuvana erittäin onnistunut, joskaan ei mestariteos. Elokuva kuvaa nyt vanhan Michael Corleonen elämää 70-luvun lopulla. Hän on vuosikymmenet yrittänyt saada perheensä liiketoimet laillisiksi muuttuneessa maailmassa, mutta jälleen hän joutuu verenvuodatuksen keskelle vastoin tahtoaan, eikä hän näin kykene irtautumaan vanhasta elämästään. Michael Corleone on kuitenkin vanhoilla päivillään muuttunut mies, hän on vuosien saatossa alkanut ymmärtämään elämän todellisia arvoja ja katumaan synkkiä tekojaan. Hän saanut sisäisen hirviönsä kuriin (joka oli kakkososassa täysin valloillaan) ja yrittää samalla sovittaa menneisyytensä syntejä, joista osa on valitettavasti sovittamattomissa. Michaelin lapset ovat jo nuoria aikuisia, jotka kulkevat omia polkujaan (tyttären ollessa kuitenkin Michaelin leivissä), mutta Michaelin isoveljen, edesmenneen Sonnyn poika Vincent Mancini (Andy Garcia) lähtee Michaelin alaisena vanhan koulukunnan tyylillä hoitamaan mafia-asioita, mikä koituu lopulta Michaelille suureksi ongelmaksi. Verta vuodatetaan jälleen paljon ja jokainen osapuoli saa tästä kyllä osansa. Ja juuri kun Corleonen suvun maine oli puhdistumassa.
Kolmososa on leffana varsin erilainen edeltäjiinsä verrattuna. Leffan aikakausi on hyvin erilainen, eikä tilaa perinteiselle mafiatoiminnalle enää oikein ole, vaikkakin ihmisiä tapetaan edelleen suuremmissa määrin. Tämä elokuva keskittyy lähinnä kuvaamaan vanhaa, muuttunutta ja parannuksen tehnyttä Michael Corleonea, joka haluaa päästä irti kaikesta laittomasta toiminnasta, sekä erityisesti menneisyytensä haamuista. On aika kuljettaa soihtu jälleen eteenpäin ja tällä kertaa Kummisedän mantelin perii Michaelin veljenpoika Vincent Mancini. Elokuvan juoni on jouheva, vaikkakin lopussa se alkaa jo hiukan junnata paikoillaan. Mutta lopussa saadaan kokea jälleen tragedia, joka murtaa Michaelin sydämen totaalisesti. Hän pääsee viimein vanhoilla päivillään irti mafiatoiminnasta, osaltaan heikon kuntonsa takia, mutta myös sen takia että hän on lopen uupunut siihen elämään. Tämän hinta on kuitenkin valtava. Mutta rattaat eivät pydähdy, Vincent jatkaa hänen työtään ja näin Kummisedän perintö ei kuole. Koston kierre ei katkea, veren vuodatus ei lopu, ehkä juuri tässä on elokuvan sanoma. Mikään ei lopulta kuitenkaan koskaan pysähdy. Lopulta elokuva päättää tämän upean trilogian Sisiliassa rauhassa viimeisiä hetkiään viettävään Michael Corleoneen, joka kuolee vanhana miehenä, rauhassa ja luonnollisesti puutarhassaan, aivan kuten hänen isänsäkin vuosikymmeniä sitten.
Kummisetä trilogia on äärimmäisen merkittävä teossarja elokuvahistorialle. Kaksi ensimmäistä osaa ovat ehdottomia mestariteoksia ja klassikkoja, kolmannen osan ollessa hyvä elokuva, joka sulkee tarinan onnistuneesti. En varmaan valehtele, jos väitän, että tässä on kyseessä paras koskaan tehty trilogia. Henkilökohtaisella tasolla I ja II osa ovat myös parhaita elokuvia maailmassa yhdessä psykologisen sotaelokuva Apocalypse Nown (myös Coppolan käsialaa) sekä Tarantinon Kill Billien kanssa. Miksi nämä elokuvat sitten ovat saavuttaneet niiden nykyisen arvostetun aseman, missä ne nauttivat sekä kriitikoiden että suuren yleisön varauksetonta suosiota? Ehkä tällaisia mestariteoksia yksinkertaisesti syntyy silloin, kun lyödään yhteen erinomaisen kirjailijan erinomainen tarina, erinomainen ohjaaja ja erinomainen näyttelijäkaarti, jossa on rutkasti persoonallisuutta. Kaikki kertakaikkiaan vain toimii, kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Jokainen elokuvan osa on oma teoksensa, mutta täysiin oikeuksiinsa ne pääsevät vasta muiden osien tukemana. Kakkososa on paljon parempi, jos on nähnyt ykkösen ja kolmososa on parempi jos on nähnyt sekä ykkösen ja kakkosen. Ehkä ykkösosa on ainut, mikä puolustaa paikkaansa myös yksilönä ja ehkä sen takia se on juuri suosituin, vaikka itse pidän edelleen kakkososaa trilogian vaikuttavimpana ja puhuttelevimpana osana.
Summa summarum, kun puhutaan Kummisetä trilogiasta, puhutaan mestariteoksesta jonka jokaisen leffan ystävän tulisi nähdä. Näissä elokuvissa elokuvan voima ja vaikutus konkretisoituvat vahvimmalla mahdollisella tavalla. Syvällisyyttä, draamaa, vahvoja persoonia ja elävän elämän vaihtelevia vaikutuksia, niitä tämä trilogia tarjoaa parhaimmillaan.
The Godfather I: *****/*****
The Godfather II: *****/*****
The Godfather III: ****/*****
Kokonaisarvosana : *****/*****