Foorumiarkisto

Nythän saa näköjään oikein mukavasti paikkailla kehnoa leffatietoutta näiden vanhempien teosten kohdalla.

Joskus puolitoista viikkoa takaperin joltain Ylen kanavalta tuli Piukat paikat ja yllätyin jopa siitä, kuinka suuresti pidin elokuvasta. Vaikka elokuva on julkaistu vuonna 1959, niin kyllähän sen tyylikäs huumori (komedia ilman karkeaa alapäähuumoria :shock: ) aiheutti pari naurunremakkaa ja lähes koko pätkän läpi jatkuvan hymyn. Johon myös eittämättä Monroekin oli osatekijä...

Nyt tuli sitten juuri äsken Teemalta katseltua Tuulen viemää ja sehän oli väreissäkin vielä. Ja skeptisenä lähdin katselemaan (onneksi), mutta eipä sitä tarvinnut kauaa kulmiaan kurtistella kun elokuva vei mukanaan. Tarkemmin sitten viikon lopussa, nyt sain sen yhden "täyte"-elokuvankin sieltä listaltani pois.

Viikon päästä tulisi Ben-Hur ja siitä kaksi viikkoa, niin tulee Täältä ikuisuuteen. Mikäs tässä on ollessa. Noita kun ei oikein kuitenkaan raaski ostaakaan, eikä niitä nyt varmaan helposti saa ladattuakaan. Ja sitten jos sellaisen lataisi, niin vähintäänkin joutuisi sovittamaan tekstityksen kohdalleen, jos siihen ylipäätään olisi tekstejä. Kyllä siinä mielellään tukena käyttää ihan englanninkin kielen tekstityksiä, ettei varmasti mitään mene ohi.

Tohtori Outolempi pitäisi kyllä myös saada pikimmiten pois alta, olen varma että tulen nauttimaan kyseisestä tuotoksesta. Olin jo ostaa sen joululahjaksi eräälle, mutta päädyin kuitenkin toiseen vaihtoehtoon.

Lisäksi nyt tietenkin Kummisedät ovat mm. edelleen katsomatta, tai olen muistaakseni joskus 10-ikävuoden tienoilla ne katsonut jopa kokonaankin, mutta se nyt on melkeinpä yhtä tyhjän kanssa. Eli oikeastaan pitäisi myös katsoa Braveheartit, American Beautyt ja muut samoina aikoina katsellut muutkin hyväksi arvostellut pätkät "uudelleen". Näin on toki jo tullutkin tehtyä esim. American History X:n ja Pulp Fictionin kohdalla. Joskus olisi toiveissa, että esim. kaikki IMDB:n top-250 elokuvat olisi nähtynä. Ja Wankiekin tarjoili tuolla toisessa topiikissa kolme itämaista elokuvaa (toivottavasti tulee lisää, niihin kun ei oikein sattumalta tule törmäiltyä...), joita en ole nähnyt. Tosin en ole nähnytkään kuin viitisentoista siellä päin tehtyä elokuvaa, mutta jostain se ojan kaivuukin on aloitettava.

Onko järkeä alkaa katsomaan Kummisetä 2'sta, jos ei ole ykköstä nähnyt?

ViiZei kirjoitti:
Onko järkeä alkaa katsomaan Kummisetä 2'sta, jos ei ole ykköstä nähnyt?

Ei.

Olipahan tuo Marine ihan katsottava elokuva. Räjähdyksiä oli vaan enemmän kun tarpeeksi ja oli siinä muitakin pieniä epäkohtia.

Hirveät musiikit tuossa elokuvassa ainakin oli. Elokuvan olen joskus aikaisemmin katsonut ja nyt kuulin oikeastaan vain musiikit, kun koneella olin samaan aikaan. Aiheutti jotenkin myötähäpeää, kun musiikit tuntuivat olevan halpoja matrix-kopioita. Ei niihin olisi varmaan muuten kiinnittänyt niin paljon huomiota, jos olisi elokuvaa katsonut samaan aikaan.

Brittany Murphykin sitten kuolla kupsahti. RIP.

Nii-ih meni Brittany kuolemaan nuorena. Hupsista keikkaa vaan niin taas yksi nuori näyttelijä kuoli. Sydänvikaanko meni?

The Rocker kirjoitti:
Nii-ih meni Brittany kuolemaan nuorena. Hupsista keikkaa vaan niin taas yksi nuori näyttelijä kuoli. Sydänvikaanko meni?

Veikkaisin. Huumeet tai anoreksia edesauttanut, veikkaan jälkimmäistä.

Kummisedät 1 ja 2 on nyt katsottu ja täytyy sanoa näin yhden katselukerran jälkeen että ensimmäinen osa on parempi. Toinen kesti ikuisuuden eikä siinä siltikään saatu kunnon lopetusta aikaiseksi. Ensimmäinenkin kesti noin puoli ikuisuutta mutta siinä oli tiivis tarina joka oli minulle enemmän mieleen. Tiedä johtuuko se Brandosta vai mistä mutta ensimmäinen osa oli jotenkin selkeästi parempi. Pitää katsoa joskus uusiksi.

Kakkosen lopun lähikuva Michaelin pärstästä kertoo kaiken olennaisen ja on mielestäni yksi vakuuttavimmista lopetuksista, mitä näin äkkiseltään tulee mieleen.
Kylmä, laskelmoiva ja katkera mies on aika kaukana siitä ykkösen alun elämäniloisesta nuoresta kaverista. Tästä kaikesta iso kunnioitus Al Pacinon suorituksen suuntaan.

The Rocker kirjoitti:
Kummisedät 1 ja 2 on nyt katsottu ja täytyy sanoa näin yhden katselukerran jälkeen että ensimmäinen osa on parempi. Toinen kesti ikuisuuden eikä siinä siltikään saatu kunnon lopetusta aikaiseksi. Ensimmäinenkin kesti noin puoli ikuisuutta mutta siinä oli tiivis tarina joka oli minulle enemmän mieleen. Tiedä johtuuko se Brandosta vai mistä mutta ensimmäinen osa oli jotenkin selkeästi parempi. Pitää katsoa joskus uusiksi.

Kakkonen on ehkä sekava elokuva ekalla kerralla. Mutta toisella kerralla ymmärtää tarinan paremmin... Itseäni ehkä eniten harmitti Kummisetä 2'ssa se tarinan hyppely Pacinosta De Niroon. Aina kun pääsin jompaan kumpaan tarinaan mukaan niin taas vaihtui aikakausi leffassa.

Phenomenon kirjoitti:

The Rocker kirjoitti:
Kummisedät 1 ja 2 on nyt katsottu ja täytyy sanoa näin yhden katselukerran jälkeen että ensimmäinen osa on parempi. Toinen kesti ikuisuuden eikä siinä siltikään saatu kunnon lopetusta aikaiseksi. Ensimmäinenkin kesti noin puoli ikuisuutta mutta siinä oli tiivis tarina joka oli minulle enemmän mieleen. Tiedä johtuuko se Brandosta vai mistä mutta ensimmäinen osa oli jotenkin selkeästi parempi. Pitää katsoa joskus uusiksi.

Kakkonen on ehkä sekava elokuva ekalla kerralla. Mutta toisella kerralla ymmärtää tarinan paremmin... Itseäni ehkä eniten harmitti Kummisetä 2'ssa se tarinan hyppely Pacinosta De Niroon. Aina kun pääsin jompaan kumpaan tarinaan mukaan niin taas vaihtui aikakausi leffassa.

Ajattelin itsekin sen nähtyäni, että siitä olisi saanut kaksi loistavaa elokuvaa. Mahdollisesti joku ulottuvuus siitä jäi huomaamatta.

Kyllä, Kummisetä kakkosen lopetus on täydellinen. Kuten arvostelussani mainitsinkin, siinä on ehkä elokuvahistorian hienoimpia lopetuksia, kun ensin kuvataan hengissä olevaa perhettä menneisyydestä jolloin Michael oli vielä nuori ja tulevaisuuden jännityksiä odottava mies, ja sitten vaihdetaan synkkyyteen vajonneeseen, vanhentuneeseen ja katkeraan mieheen. Veret seisauttava kohtaus.

Mahti Ankka kirjoitti:
Kyllä, Kummisetä kakkosen lopetus on täydellinen. Kuten arvostelussani mainitsinkin, siinä on ehkä elokuvahistorian hienoimpia lopetuksia, kun ensin kuvataan hengissä olevaa perhettä menneisyydestä jolloin Michael oli vielä nuori ja tulevaisuuden jännityksiä odottava mies, ja sitten vaihdetaan synkkyyteen vajonneeseen, vanhentuneeseen ja katkeraan mieheen. Veret seisauttava kohtaus.

Mielestäni siitä puuttui jotain. Tai siis homma jäi ikään kuin kesken. Lopetus tuli vain niin puuntakaa että siitä jäi vain mieleen ajatus: "Tässäkö se nyt oli?". Loistava elokuva toki mutta mielestäni ensimmäinen osa oli parempi. Palaillaan asiaan sitten kun olen katsonut sen toiseen kertaan.

Katsoin Iron Manin vihdoinkin. Jostain kumman syystä päähäni oli syntynyt ennakko-oletus, että tämä olisi parhaimmasta päästä viime vuosina ilmestyneistä supersankari-elokuvista. Että tällä elokuvalla olisi tarjota jotain mieltä liikuttavaa.

Petyin varsin paljon.

Eipä ollut tarjota. Sen sijaan ärsyttävää pg13-toimintaa, ärsyttäviä onelinereita ja tylsää juonentapaista löytyi. Okei, Downey Junior on kolea kolli oikeassa elämässä ja Jeff Bridges on sentään The Dude, mutta tässä leffassa kaksikko ei päässyt vauhtiin. Leffasta ei jää jälkipolville juuri mitään kerrottavaa. Korkeintaan Leslie Bibbin kankku.


Viime viikolla juoksutin silmieni editse Kentucky Fried Movien ja Little Miss Sunshinen.
KFM oli varsin hauska noin kahdestakymmenestyä sketsistä koostuva hassuttelu. ZAZ-kolmikon parhaimmillaan mahtavan huumorin alkujuuret oli hyvin havaittavissa tässä leffassa. Ei kolmikon myöhempien aikojen mestariteosten tasolla lähelläkään, mutta puolustaa paikkaansa ihan kivasti.
LMS oli pienoinen pettymys. Odotin enemmän ja liikaakin, sain hauskan ja lupsakan indie-henkisen elokuvan eksentrisillä hahmoilla ryyditettynä. Unelmien muodossa pakotettujen yhteiskunnan vaateiden vapautumisesta, oman itsensä itsenäiseen toteuttamiseen muista piittaamatta. Eräänlainen kasvutarina tämäkin. Carrell oli hyvä tragikoomisena enona.

Avatar kolme-dee oli kyllä ihan vitun jees.

Ensimmäinen puoli tuntinen meni pieneen silmäsärkyyn, mutta sitten kun silmät tottuivat 3D-maailmaan, niin leffanautinto nousi muutamalla prostentilla normaaliin 2D:hen verrattuna. Ei se nyt mukavaa ole maksaa 10 euroa leffalipuista, mutta sellainen fantasiaspektaakkeli kumminkin oli kyseessä, että teatterista astui ulos hymy huulilla. Ei ehkä niin hyvä kuin odotin, mutta silti erinomainen.

****

Itselläni on tuollaista höpöhöpöä kohtaan niin suuret ja vähättelevät ennakkoluulot, etten todennäköisesti kykenisi elokuvan visuaalisesta annista edes nauttimaan. Ja se on osaltaan sääli.

Mutta huomenna sitten Frank Capran feelgood-klassikko Ihmeellinen on elämä Ylen puolelta puolenpäivän aikoihin. Ja kaikkihan tsekkaa kyseisen hienon elokuvan, joka yleensä onnistuu takaaman kivan joulufiiliksen.

American Beauty, Forrest Gump vai Beautiful Mind? Nuo kolme ovat kaikki hyllyssä ja ajattelin katsoa leffan ennen RAWta.

Kaikki muut on nuista tylsyyttä paitsi Forrest Gump IMO.

Forrest Gump tietenkin. Kaunis mieli on myös hyvä elokuva, mutta Forrest Gumpissa on kaikki mitä elokuvalta voi odottaa.

American Beaty on mielestäni jopa aika huono (on siinä ne pari legendaarista kohtaa). Todella yliarvostettu, tosin vihaan Kevin Spaceyta, joten se ehkä vaikuttaa minun elokuvanautintoon.

IMDB:n käyttäjät tuntuvat olevan usein kanssani eri mieltä, etenkin arvostelujen kirjoittajat. Tässä viime ajoilta tulee mieleen kaksikin tapausta. Joku aika sitten katsottiin emännän ja sen kavereiden kanssa Another Gay Movie, joka oli oksettavin ja paskin elokuva, minkä olen pitkään aikaan nähnyt (enkä ole edes mikään homofoobikko), mutta IMDB:ssä se sai tyylilajinsa huomioon ottaen aika hyvät arvostelut, ja taisipa joku kehaista sitä nerokkaaksikin elokuvaksi.

Tänään sitten katsoin emännän kanssa Boat Tripin, mikä oli kielteisistä ennakko-odotuksistani huolimatta varsin viihdyttävä ja kevyesti pureskeltava hömppäkomedia. Tämä leffa sitten saikin IMDB:ssä aika huonot arvostelut osakseen. Etenkin ruotsalaiset kihisivät IMDB:n laudalla kiukusta kun Ruotsista esitettiin niin paljon (vääriä) stereotypioita, mikä teki elokuvasta oikeastaan suomalaisesta näkökulmasta vielä hauskemman.

En keksinyt minne pistää, mutta vaikka nyt tänne.

Action-tähti kertoo saaneensa niskaansa hiusmurtuman uusimaan elokuvansa taistelukohtausta tehdessään.

Stallonella on The Expendables -elokuvassa taistelukohtaus painijatähti Steve Austinin kanssa. Kuvauksissa sattuneen onnettomuuden vuoksi 63-vuotias Stallone leikattiin ja hänen niskaansa laitettiin metallilaatta.

– Kohtaus Steve Austinin kanssa oli sen verran väkivaltainen, että sain niskaani hiusmurtuman. Enkä minä nyt vitsaile, Stallone kertoo FHM-lehdelle.

– En ole kertonut tätä kenellekään, mutta jouduin käymään mittavassa leikkauksessa jälkikäteen. Minulla on nyt metallilaatta niskassani, konkarinäyttelijä paljasti lehdessä.

Stallonen lisäksi The The Expendables -leffassa nähdään tuttuja actiontähtiä. Mukana ovat ainakin Bruce Willis, Mickey Rourke sekä Dolph Lundgren.

Lähde: MTV3:n nettisivut

Jaahas, että tällain. Austin ja niskan murtaminen, tutun kuulosta. Enpä tiennyt edes Austinin olevan tuossa leffassa, odotan tuota nyt vielä suuremmalla innolla.

Perhana sentään, en muistanut miten hyvä ja koskettava elokuva The Wrestler oikein onkaan. Äsken se tuli toiseen kertaan katsastettua, oli se jotenkin niin erilaista katsoa elokuvateatterissa jolloin en oikein päässyt juoneen mukaan.

Monessa kohtaa alkoi miettimään asioita ihan kunnolla "The Ramin" kannalta ja miehen aatoksista paistoi selvä suru ja kaipaus showpainia kohtaan, lajia kohtaan jota hän rakasti.

Loppu on oikeasti mahtava, jäin miettimään monenlaista asiaa. Miten kävi Pamille, alias Cassidylle, kun hän häipyi sieltä ylhäältä katsomasta ottelua? Minne hän meni? Mitä hän ajatteli? Surullista oli myös se, kuinka Ram kusi tapaamisensa tyttärensä kanssa, jolloin välit häneen menivät lopullisesti poikki. Mies parka. Ja siinä kohdassa, kun Ram suoritti viimeisen Ram Jaminsa, aloin pohtimaan, että kuinka siinä loppujen lopuksi kävikään. Tämä kohta herätti monenmoisia tunteita.

Annoin lopputekstien rullata loppuun ja samalla kuuntelin sitä hyvää ja rauhallista kappaletta joka siinä taustalla soi. Taisi laulunkin nimi olla sama kuin koko elokuvalla, The Wrestler.

Felon tuli katsottua viime yona, ja taytyy sanoa etta yksi parhaista vankila-leffoista, hyvin realistinen patka siita kuinka rankkaa vankilassa voi olla, ja kuinka pienesta jonkun henki voi riippua.

Kiitokset vain sille jonka top-25 listasta tuo elokuva loytyi, tuskin olisi muuten tallaista helmea loytanyt. :mrgreen:

Tarkastin tuossa Forrest Gumpin ja täytyy myöntää että kyseessä on yksi parhaista näkemistäni elokuvista. Ellei jopa paras. Mielestäni parempi kuin American Beauty jota pidän myös todella hyvänä elokuvana. Loistavia elokuvia molemmat.

Pakko kehua Klaus Härön Postia pappi Jaakobille-leffaa. Pitkän aikaa olin jo mainisten perusteella sitä mieltä, että pidän elokuvasta aivan takuuvarmasti ja niinhän siinä sitten kävi, kun lauantaina viimein sai aikaiseksi sen katsastamisen. Heikki Nousiainen kuuluu ehdottomasti suosikkikaartiin kotimaisista näyttelijöistä ja kävipä tuossa taannoin niinkin, että kyseinen herra kävi duunipaikalla ostoksilla enkä saanut sanaa suustani, kun olin niin mielissäni. Normaalisti en jaksa julkimoista välittää pätkääkään, kun niitä näkee töissä päivittäin.
Enivei, pienellä näyttelijäkaartilla tehty yksinkertainen elokuva, jota ei turhaan helmeksi kutsuta. Aina ei tarvi erikoisefektejä ja säpinää onnistuneeseen elokuvaan.

Juu, Postia pappi Jaakobille on kyllä hieno leffa. Itse katsoin sen pari maanantaita sitten, kun näyttivät sen Ylellä. Hieno minimalistinen kuvaus kahden erilaisen ihmisen epätavallisesta suhteesta hienoilla näyttelijöillä. Klaus Häröstä on tulossa jonkinlainen Suomen Bergman, sillä molemmilla on hieno taito tehdä surumielisiä ja melankolisia, mutta silti kauniita elokuvia.

Bergmanista puheen ollen, tsekkasin eilen Mansikkapaikan. Yhden päivän mittainen kertomus automatkasta, jolla Victor Sjöströmin esittämä vanha kyyninen tohtori Isak matkaa miniänsä Mariannen kanssa kohti Lundin kaupungissa järjestettävää tilaisuutta. Siellä hänet on määrä nimittää kunniatohtoriksi. Matkan aikana tohtori vaipuu muistojensa maailmaan enemmän tai vähemmän surrealististen unien myötä, ja muistelee elämänsä epäonnistuneita ihmissuhteita.

Elämän suuret kysymykset ja ihmissuhteet ovat tässäkin vuoden 1957 Bergman-leffassa läsnä, ja niitä käsitellään tutulla intensiteetillä. Unien, takaumien ja matkan aikana käytyjen keskustelujen aikana Isakin menneisyys alkaa valjeta pala palalta, ja mies rupeaa itse katsomaan elämänsä toiselta kannalta. Ammattitaidostaan huolimatta Isakin elämä on ollut kovin tyhjää. Vaikka vanhan miehen angsti ja havahtuminen sisäiseen tyhjyyteen ovatkin elokuvassa pääosassa, on kyseessä kuitenkin melko ihmisläheinen ja lämminhenkinenkin teos.

Hauskinta elokuvassa ovat juuri vanhan Isakin ja nuoren Mariannen, sekä matkan aikana mukaan tulevien niin ikään nuorten Saran, Victorin ja Andersin keskinäiset suhteet. Niin vanhuutta kuin nuoruuttakin Bergman käsittelee kunnioittavasti, eikä suinkaan niitä jotenkin vastakkain asetellen.

Kaiken lisäksi näyttelijäkaartin suoritukselta ei voisi enempää toivoa. On suorastaan ironista, että juuri tämä leffa jäi Victor Sjöströmin viimeiseksi, sillä tuolloin kasikymppinen herra kuoli 1960. Parempaa joutsenlaulua uralle ei kuitenkaan olisi osannut toivoa. Myös Ingrid Thulinin Marianne on mainion ironinen ja piikittelevä, joka ilmaisee suoraan ajatuksensa Isakista.

The Wrestlerkin tuli viimein tuossa joululomalla nähtyä, erittäin hieno elokuva oli sekin. Siitä voisi jopa vetää tietynlaisia yhteyksiä Mansikkapaikkaan, sillä molemmissa ovat pääosassa omalle intohimolleen elämänsä omistaneet ihmiset, jotka kuitenkin elämän muilla osa-alueilla ovat epäonnistuneet, ja havahtuvat siihen, että epäkohtia on paikattava.

Onkos täällä paljon näiden exploitaatio elokuvien ystäviä? Vaikka Cannibal Holocaustin, Salon yms. leffojen? Niin sairaita leffoja että melkein pakko katsoa vaan sen takia että voi sanoa nähneensä. Mielenkiintoista että suurin osa niistä on italialaisten tekemiä. Vai onko?

The Rocker kirjoitti:
Onkos täällä paljon näiden exploitaatio elokuvien ystäviä? Vaikka Cannibal Holocaustin, Salon yms. leffojen? Niin sairaita leffoja että melkein pakko katsoa vaan sen takia että voi sanoa nähneensä. Mielenkiintoista että suurin osa niistä on italialaisten tekemiä. Vai onko?

En voi sanoa missään tapauksessa että olisin niiden ystävä, mutta muutamia exploitaatioleffoja olen nähnyt. Italiastahan niitä 1970-luvulla tuli aika paljon, mutta on niitä jenkkiläisiäkin olemassa.

Itse olen nähnyt kokonaisina leffoina lähinnä sexploitaatioleffoja (kai niitä muitakin tyyppejä on mutta väkivallalla mässäilyt ei niinkään kiinnosta) kuten Ilsa-leffat ja Lipstickin. Tietysti sitten erinäisiä Emmanuelle-sarjan leffoja ja niiden kopioita myös mutta ne eivät sitten enää taida sopia kuvaan. Verikekkereistä taas sitten olen nähnyt vain pätkiä.

Kaiken kaikkiaan aika paskaa ovat olleet ainakin ne mitä itse olen nähnyt. Kauhuleffat nyt ovat muutenkin täyttä roskaa keskimäärin vaikkei tuohon exploitaatio-genreen menisikään.

Exploitaatio leffat ovat kyllä pääasiallisesti tehty silkkaa ihmisten järkyttämistä varten. Ja se näkyy huonona näyttelynä ja heikkona dialogina puhumattakaan heikoista tarinoista. Ei taiteellisesta näkökulmasta mitään järkevää katsottavaa poikkeuksena Cannibal Holocaust joka on omasta mielestäni ainoa hieno exploitaatio cannibaali elokuva.

Cannibal Holocaust ei ole missään mielesssä eksploitaaatio-elokuva. Tai ehkä siitä saa sellaisen kuvan jos haluaaa, mutta kokonaisuutena kyseinen elokuva on raskas kritiikki elämänmuotoamme vastaan.

Tirkka kirjoitti:
Italiastahan niitä 1970-luvulla tuli aika paljon, mutta on niitä jenkkiläisiäkin olemassa.

Italian eksploitaatioaaltohan alkoi aikoinaan toogaleffoista, joista italialaiset innotuivat Quo Vadisin ja Ben HUrin myötä. Tavallaan spagettilänkkäritkin ovat sitä samaa kastia, vaikka LEonen teokset huijaavat ihmisiä uskomaan että niissä oli (yleisesti) jotain taiteellistakin arvoa.

Eksploitaation paras suuntaus on Bruceploitaatio, eli Bruce Leen nimellä mainostetut paskat kungfu-elokuvat, joissa ei Bruce Leetä ole.

Genghis Khan kirjoitti:
Cannibal Holocaust ei ole missään mielesssä eksploitaaatio-elokuva. Tai ehkä siitä saa sellaisen kuvan jos haluaaa, mutta kokonaisuutena kyseinen elokuva on raskas kritiikki elämänmuotoamme vastaan.

Tämä nyt ei ole erityisesti suunnattu Khanille, mutta että osaa ärsyttää se, että vaikka minkälaisen merkityksettömän ja juonettoman elokuvan ulos pukkaakin, niin aina löytyy ihmisiä jotka mukamas löytävät elokuvasta suuremman sanoman. Ja varmaan 90% näistä tapauksista elokuvan tekijät eivät varmasti suunniteleet siihen mitään sanomaa.

Riveni kirjoitti:

Genghis Khan kirjoitti:
Cannibal Holocaust ei ole missään mielesssä eksploitaaatio-elokuva. Tai ehkä siitä saa sellaisen kuvan jos haluaaa, mutta kokonaisuutena kyseinen elokuva on raskas kritiikki elämänmuotoamme vastaan.

Tämä nyt ei ole erityisesti suunnattu Khanille, mutta että osaa ärsyttää se, että vaikka minkälaisen merkityksettömän ja juonettoman elokuvan ulos pukkaakin, niin aina löytyy ihmisiä jotka mukamas löytävät elokuvasta suuremman sanoman. Ja varmaan 90% näistä tapauksista elokuvan tekijät eivät varmasti suunniteleet siihen mitään sanomaa.

Harvoin missään taiteessa se suurempi sanoma onkaan tekijän suunnittelema.

Zombieland
Lienee ainoa kiinnostava leffa jonka voisi käydä oikein teatterissa katsastamassa tänä talvena. Maikkarin Outi taas mukavasti näytti osaamistaan vertaamalla leffaa zombieleffoihin kuten "Army of Darkness" jossa en kyllä ole vielä yhdelläkään katselukerralla nähnyt zombieita... Ja pirulaiset sensuroivat kun kysyn kommenteissa että mistä moinen. :)

Uneton Seattlessa 8)

Meg Ryan <3333

Kai sitä perään voisi katsoa Vaarallisen suhteen. En ole tätäkään nähnyt varmaan kymmeneen vuoteen, joten en varmasti voi kaikkea muistaa elokuvasta.

Eka Tom Hanksia ja Meg Ryan josta vaihdetaan Michael Douglasiin ja Glenn Closeen. This is so cool.

Herätys olisi kuudelta, taidan olla huomenna kipeä. 8)

http://www.youtube.com/watch?v=IYpeKbHKVbU

Fatal Attraction nyt vielä menee, mutta yhdenkään miehen ei tulisi omasta tahdosta katsoa romanttista komediaa.

Wankie kirjoitti:
Fatal Attraction nyt vielä menee, mutta yhdenkään miehen ei tulisi omasta tahdosta katsoa romanttista komediaa.

Lasketaanko pillun saaminen omaksi tahdoksi?

Jack DiBiase kirjoitti:
Lasketaanko pillun saaminen omaksi tahdoksi?

Osta Fleshlight... tulee halvemmaksi.

Wankie kirjoitti:
Fatal Attraction nyt vielä menee, mutta yhdenkään miehen ei tulisi omasta tahdosta katsoa romanttista komediaa.

Kuulisin mieluusti perustelut tälle.

Bilyeu kirjoitti:

Wankie kirjoitti:
Fatal Attraction nyt vielä menee, mutta yhdenkään miehen ei tulisi omasta tahdosta katsoa romanttista komediaa.

Kuulisin mieluusti perustelut tälle.

Eikö tuo ole aika ymmärrettävä kommentti mulkkuihin ja nahkahomoiluun ulkoasunsa perustavalta tyypiltä? Vastahan Wankie kehotti DiBiasea pysymään erossa naisista. Wankie ei kokenut äitinsä rakastavan häntä, josta syystä hänen ajatusmaailmassaan naiseus on pahuutta. Tästä syystä kaikkien miesten pitäisi pysyä erossa paitsi naisista, myös asioista jotka voisi yhdistää miesten ajatuksia naisten ajatusmaailmaan, kuten romatisista komedioista.

Kyse on siis pohjimmiltaan oman naiseuden pelosta.

EDIT: Fatal Attractions = perinteiseen heteroseksuaalisuuteen puettua homoerotiikkaa. Glenn Close voi olla muodollisesti nainen, mutta hänellä on miehen habitus aina etunimeä myöten.

Kyllä asiaa menee niin, etten vain jaksa raahata telkkaria keittiöön saakka... olettaen, että antaisin naiselleni luvan edes katsoa telkkaria, saati sitten elokuvia.

Eli pelkäät siis naisia niin paljon ettet uskalla edes käskeä naistasi raahaamaan telkkaa

Hyrkanos kirjoitti:
Eli pelkäät siis naisia niin paljon ettet uskalla edes käskeä naistasi raahaamaan telkkaa

Kuka nyt muovista putkiloa pelkäisi?

Kyllä hetero voi katsoa romanttista komediaa..

Ainakin jos on sinut seksuaalisuutensa kanssa.

Phenomenon kirjoitti:
Kyllä hetero voi katsoa romanttista komediaa..

Ainakin jos on sinut seksuaalisuutensa kanssa.

Mimmoinenkohan olisi homoille suunnattu romanttinen komedia? Joku Scandinavian Gays tanssiryhmän jäsen iskee silmänsä tavalliseen DTM:n kanta-asiakkaaseen, mutta seuraavalla kerralla tämä kaino sielu ei olekkaan paikalla. Rooleissa Jasper Pääkkönen ja Salkkari-Ossi + tottakai Martti Suosalo jota ilman ei Suomalaisia Elokuvia voi tehdä.

Riveni kirjoitti:
Mimmoinenkohan olisi homoille suunnattu romanttinen komedia? Joku Scandinavian Gays tanssiryhmän jäsen iskee silmänsä tavalliseen DTM:n kanta-asiakkaaseen...

Ei ihan vielä sitten ole romanttisten komedioiden (tai draamojen sen puoleen) psykologia hallussa vai?

randomdude kirjoitti:
Nykysalkkarien uudet näyttelijät muistuttavat minua Kaurismäen leffoista. Toistetaan repliikkejä ilman tunnetta. Ja nyt joku elitisti tulee aukomaan päätään ja kertomaan kuinka hillittömän lahjakas K-mäki on. 8)

No, kunnioitan toki mielipidettäsi, tämä sukupolvihan on tuudittautunut siihen, että Avatar ja 300 on mahtavimpia leffoja ikinä.

Kumiorava kirjoitti:

randomdude kirjoitti:
Nykysalkkarien uudet näyttelijät muistuttavat minua Kaurismäen leffoista. Toistetaan repliikkejä ilman tunnetta. Ja nyt joku elitisti tulee aukomaan päätään ja kertomaan kuinka hillittömän lahjakas K-mäki on. 8)

No, kunnioitan toki mielipidettäsi, tämä sukupolvihan on tuudittautunut siihen, että Avatar ja 300 on mahtavimpia leffoja ikinä.

Pulp Fiction, Kill Billit ja Sin City lisätään listaan.