Foorumiarkisto

Taas näitä kuolee koko ajan... Vähän vähemmän tunnettu Brad Renfro löytyi viime viikolla kuolleena kotoaan ja nyt oli Heath Ledgerin vuoro. Surullista molempien nuorten miesten osalta että näin kävi. Varsinkin Ledgerin joka huhujen mukaan kai tappoi itsensä siviilielämän ongelmien takia vaikka ura oli kukkeimmillaan.

RIP molemmille vaikka heistä olin kuullut jo aiemminkin.

Enkä todella tarkoittanut että 5 min heti kuolemansa jälkeen, vaan kun sitä alkoi tulla ensimmäisiä huhuja nettisivuilla.

Ai, etkö olekaan herra Ledgerin taloudenhoitaja?
Ja missasit pointtini, lähinnä tuohon, Papankin mainitsemaan, naurettavaan leuhotukseesi viittasin.

Ja tosiaan, Renfro delasi ilmeisesti vähän vastaavanlaisissa olosuhteissa viime viikolla. Aikamoinen yllätys sekin, vaikka hänellä historiaa päihteiden kanssa olikin. Päämiehessä vetäisi nuorena kloppina mainion angstiroolin. Propsit siitä ja RIPit päälle.

IMDB:n triviatiedoissa lukee seuraavaa:

The Joker's character is based on his first two appearances in the comic books, as well as his portrayal in the graphic novel "The Killing Joke." To prepare for the role, Heath Ledger lived alone in a hotel room for a month researching the character and developing his performance, which he claims is based upon Sid Vicious and the character of Alex in A Clockwork Orange (1971). Ledger found the role extremely difficult, and suffered insomnia as a result.

Mikäli tuo on totta, niin melko todennäköinen syy mahdolliselle itsemurhalle. Varsinkin, jos puhutaan pakkomielteisestä harjoittelusta yhdistettynä vahvaan unilääkitykseen.

"Razorman" kirjoitti:
IMDB:n triviatiedoissa lukee seuraavaa:

The Joker's character is based on his first two appearances in the comic books, as well as his portrayal in the graphic novel "The Killing Joke." To prepare for the role, Heath Ledger lived alone in a hotel room for a month researching the character and developing his performance, which he claims is based upon Sid Vicious and the character of Alex in A Clockwork Orange (1971). Ledger found the role extremely difficult, and suffered insomnia as a result.

Mikäli tuo on totta, niin melko todennäköinen syy mahdolliselle itsemurhalle. Varsinkin, jos puhutaan pakkomielteisestä harjoittelusta yhdistettynä vahvaan unilääkitykseen.

Saattaa vahvasti olla, mutta eikö myös ole mahdollista että yliannostus olisi ollut vahinko. Ainahan virheitä lääkkeiden kanssa näy, jos vaikka nyt se johti tähän. Mutta pidän kuitenkin todennäköisempänä aiempaa, sen verran kovalta hommalta vaikutti. Kohta on jo käräjillä Ledgerin omaiset vs. Christopher Nolan...

Nyt sitten mietityttää elokuvan loppu. Meinaan, että selviääkö Jokeri hengissä.. onko tulossa jatkumoa sen osalta kolmanteen Batman-tuotokseen. Mahdotonta ei ole vaihtaa näyttelijää, mutta ei se järin hienolta kyllä kuulosta jos Jokeri jostain syystä jää henkiin tässä elokuvassa.

IMDb:n mukaan Dark Knight on post-production -vaiheessa, joten tuskin Ledgeriä siihen enää tarvitaan. The Crow'kin (jossa oli vielä kuvaukset kesken ja budjetti oli marginaalinen Dark Knightiin verrattuna) saatiin päätökseen ilman Leeta, joten tuskin mitään ongelmaa on.

Uutisoinnin mukaan Ledgerin tapaus ei ollut itsemurha. Tietenkään lopullinen syy ei paljastu vielä reiluun viikkoon. Silti, jos mies tarvitsi unilääkkeitä stressin takia, niiden kanssa tapahtuu helposti vahinkoja. Ongelma on siinä, että jos pienempi annos ei enää vaikuta, niin sitä ottaa helposti enemmän. Koska pillereiden vaikutusaikana nukutaan, käyttäjä ei huomaa negatiivisia sivuvaikutuksia, joten hän ei voi tietää, että annokset alkavat kasvaa vaarallisiksi. Sellaista sattuu.

Tuskin nykyiset leffaroolit olivat itsemurhan arvoisia, jos hän kesti Brokeback Mountaininkin. Se on kuitenkin jenkkilässä tuottanut varmasti joukon tappouhkauksia ja muuta painetta fundamentalisti- ja äärioikeistoryhmiltä.

Kyllähän suoraan sanottuna harmittaa, olen odottanut todella suurella innolla Dark Knight leffaa eikä vähiten Ledgerin Jokeri-roolin takia. Eihän tämä nyt sitä elokuvaa pois ota mutta olisin veikannut hänen lyövän läpi todenteolla leffan jälkeen ja tarjoavan vielä monta loistavaa roolia. Lahjakkuutta ja rohkeutta siihen ainakin piisasi. No, jääpähän mieheltä ainakin muistamisen arvoinen suoritus(tai no, eihän sitä vielä tiedä) viimeiseksi työksi, ei ainakaan käy kuten Raul Julialle...

R.I.P. Heath Ledger

Tuli tossa torstaina käytyä katsomassa tuo American Gangster. Ihan hyvä gangsteri-leffa. Harvoin ne onnistuu pettämään (ainakaan minua). Vaikka olikin turhan pitkä. Hyvä leffa kokonaisuudessaan mutta ei silti voita omaa suosikki gangsteri-leffaa. (Mafiaveljet!)

Mafiaveljet on kyllä ihan hyvä, muttei pärjää parille ekalla Kummisedälle eikä Once Upon Time in Americalle.

Mafiaveljet on hyvää rokkia, Kummisedät ja OUTiA suurenmoista oopperaa!

Tuli tuosta Batmanin uusimmasta tuotoksesta mieleen että onko tämä vain ensimmäiseen Batmaniin perustuva uusinta?

"Super-RKO!" kirjoitti:
Tuli tuosta Batmanin uusimmasta tuotoksesta mieleen että onko tämä vain ensimmäiseen Batmaniin perustuva uusinta?

Ei.

Scarface > Kummisetä 1 > Kummisetä 2 > Kummisetä 3 > Goodfellas > American Gangster >>>>>>>>> Casino

"Hyppynen" kirjoitti:
Scarface > Kummisetä 1 > Kummisetä 2 > Kummisetä 3 > Goodfellas > American Gangster >>>>>>>>> Casino

Kummisetä 3? Sanoisinko, että luokittelu menisi suunnilleen näin:

Goodfellas > Scarface > Kummisetä 1 > Casino > Untouchables > Kummisetä 2 > Once Upon Time In America > A Bronx Tale > The Departed > Kummisetä 3

Pöh. Ei ole Kummisetä ykköstä parempaa mafialeffaa. Goodfellas on ihan hyvä leffa, mutta Joe Pescin mukana olo laskee pisteitä niin, että se jää koko Kummisetä trilogian taakse.

"Hautsi_" kirjoitti:
Pöh. Ei ole Kummisetä ykköstä parempaa mafialeffaa. Goodfellas on ihan hyvä leffa, mutta Joe Pescin mukana olo laskee pisteitä niin, että se jää koko Kummisetä trilogian taakse.

Harvoin kuulee noin väärää mielipidettä...

Onko Scarface muka mafialeffaksi laskettavissa? Minun mielestäni ei. Samankaltainen leffa toki kuin mafialeffat, mutta eihän Tony Montana ollut leffassa mikään mafiaukko?

No, oli miten oli, Kummisedät (minun mielestäni myös kolmonen, pidin siitä enemmän kuin kakkosesta) ja Once upon a time in America ovat parempia leffoja kuin Goodfellas.

Kummisetä 3 on niistä kolmesta juuri se paras osa. Ykkönen on mahtava, kakkonen on tylsä ja kolmonen pitää tiukasti otteessaan koko kestonsa ajan.

Goodfellaskin on aivan loistava.

Kakkonen tylsä? Okei ehkä Viton nuoruusvuosista kertominen ei toimi niin hyvin kuin elokuvan maineesta voisi päätellä, vaikka De Niro mainio onkin, mutta leffan nostaa yksinään viiden tähden kerhoon Al Pacinon suoritus ja se kuinka Michaelin hahmo kehittyy. Kaikki Michaelin tekemät ratkaisut elokuvan kuluessa petaavat tietä sille katkeruudelle, kylmyydelle ja itseinholle mikä ukon silmistä kuvastuu hänen istuessaan järven rannalla elokuvan lopussa Fredon kuoltua. Aivan mahtava.

Toinen pikku juttu mikä leffasta pitää mainita on se Pacinon ilme, kun Fredo lipsauttaa epäsuorasti pöhnäspäissään olevansa se perheen petturi. Ei sellasta ilmettä vain voi näytellä, vetää sanattomaksi lähes.

Kyllä Scarface on mafiaelokuva, kertoohan se chicagon mafiasta ja innoittajan on toiminut itse Al Caponen elämä. Scarface vuodelta 1983 kertoo vuorostaan huumekartelleista, jotka ovat verrattavissa mafiaan, mutta varsinaisesti kyseessä ei siis ole mafiaelokuva. Mutta alkuperäinen Scarface vuodelta 1932 kertoo juuri Chicagon mafiasta.

Ja koska täällä kaikilla lukee pelkkä Scarface, meidän on pakko olettaa, että kyseessä on tämä alkuperäinen eikä De Palman versio samasta tarinasta. Termit oikein, ettei tule sekaannuksia. ;)

De Palman scarface on loistava elokuva, mutta niin on alkuperäinenkin. Kannattaa tutustua.

Täällä varmastikin puhuttiin tuosta 25 vuoden takaisesta versiosta, ei kai sitä alkuperäistä kukaan ole nähnytkään täältä. Mutta se alkuperäinenkin pitäisi joskus katsella, kun tuo remake oli sekin melko hyvä.

Paras Caponesta tehty mafialeffa on kuitenkin The Untouchables. Siinä Caponea näyttelee yksi parhaimmista, eli De Niro.

Burman viidakko, hurmetta ja John Rambo.

Olipahan ramboilua kerrakseen, vieläkin fiiliksissä tästä Syltyn uusimmasta pätkästä. Jos uusimman Rockyn tapauksessa tuntui Stallonen terävyys kaikonneen, niin Rambo IV tulitti "vanhalla kivuttomalla" moiset harhaluulot täysin palasiksi. Ohjaus ja näytteleminen stunttikohtauksine päivineen hoitui vanhalta konkarilta ilman minkäänlaisia ongelmia. Äärimmäinen väkivältä oli todellakin äärimmäistä, sillä noin ylilyötyä gorea ei ole vähään aikaan tullut katsottua. Siinä mielessä realistinen ja säälimätön kuvaus sodasta pahimmillaan.

Jos jostain pitää valittaa, niin pakollinen naispääosa oli turha. Sarahia (ei sentään Connoria) ei näkynyt kuin harvakseltaan ja suurin osa siitä oli kliseistä panikointia. Erikoismaininta vielä Graham McTavishin esittämälle Lewikselle. Eipä paperilla uskoisi, että brittiaksenttia käyttävästä palkkasoturijoukkion johtajasta saisi noin uhkaavan ja häijyn oloisen, mitä juuri näin. Lopetus tuli hieman yllättäen, mutta sen siitä saa, kun kyllästyttää itsensä katsomalla yli parituntisia leffoja. Tiivis 80 minuutin paketti todellista äijäviihdettä. Pakkohankinta DVD:lle tulevaisuudessa.

uusin rocky oli ensimmäisen jälkeen paras.

btw, sain tästä orgasmin:

http://imdb.com/title/tt0901469/

Jip jip, Oscarit on jaettu enkä ole henkilökohtaisesti täysin tyytyväinen lopputulokseen. Kolme elokuvaa sain katsottua parhaasta elokuvasta ehdolla olleista.

Illan suurvoittaja Menetetty maa oli kieltämättä laatua alusta loppuun mutta jokin siitä jäi puuttumaan. Varsinaista vikaa elokuvassa oli hyvin vähän, jos ollenkaan ja hyviä puolia oli runsaasti. Elokuvan katsoi erittäin mielellään ja mm. Javier Bardenin pysti oli täysin ansaittu, sen verran hyytävän roolisuorituksen hän veti. Se, mikä minun kirjoissani pudottaa Menetetyn maan jumbosijalle nähdyistä ehdokaselokuvista oli se melko mitäänsanomaton tunne mikä minulla oli elokuvan nähtyäni. Se ei herättänyt mitään erikoista enkä jäänyt suu auki hämmästelemään sen erinomaisuutta.

Juno oli varsin pirteä tuttavuus. Dialogi oli hauskaa, juoni koskettava ja soundtrack loistava. Oscaria en uskonutkaan Junon voittavan, se oli siihen tarkoitukseen kenties turhan kepeä ja hauska. Mutta kaikessa kepeydessään ja hauskuudessaan se oli täydellinen. Eritoten rakastin Michael Ceran suoritusta, hän onnistuu vähäisillä eleillä ilmaisemaan useita eri tunteita uskottavasti ja koskettavasti. Minä pidin Junosta erittäin paljon.

Mutta kaikkein eniten iski Sovitus. Aloittessani sen katsomisen minulla ei oikeastaan ollut juurikaan mielikuvaa minkälaisesta elokuvasta on kyse. Juonen pääkohdat tiesin, sekä sen että elokuvaa on kehuttu. Trailerin perusteella aavistuksen odotin pukudraamaa mutta sainkin väkevää draamaa. Minä rakastin niin montaa asiaa tässä elokuvassa, musiikkia, kuvausta (massiivinen melkein viiden minuutin kamera-ajo on jotain käsittämätöntä), näyttelijöiden suoritusta (isonimi Keira Knightley on loppupeleissä melko näkymätön, hänen siskonsa näyttelijät (mielestäni jokaiset heistä) varastavat huomion) sekä juonta. Näin elokuvan jo toistamiseen tämän viikon aikana Oscar-iltamiemme aikana ja loppu iski aivan yhtä kovaa ja silmät kostuivat aivan samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin kerralla. En nyt lähde arvottamaan Sovitusta muihin suosikkielokuviini verrattuna, ja olen muutoinkin erittäin huono tekemään jonkinlaista paremmuuslistaa elokuvista, mutta tällä hetkellä olen rakastunut siihen.

En nyt kuitenkaan lähde väittämään että Sovitukselta ryöstettiin Oscar, tunnustan Menetetyn maan ansiot, vaikka itseeni ne ansiot eivät samalla tavalla kolahtaneet kuin esim. Oscar-valitsijoihin.


Ja monta peukkua pystyyn Sukuvika-elokuvalle. Juno muun viihteellisyyden lomassa muistutti minua siitä kuinka paljon sitä sarjaa kaipasinkaan.

Rambo tuli katsottua äsken ja tosiaan aika samat fiilikset kuin Razormanilla. Kelpo viihdettä ilman turhia jaaritteluja, joskus toimii tälläinenkin, varsinkin kun leffa oli täynnä yltiömäistä väkivaltaa.
Varsinkin loppu, kun John pääsee niittämään vihulaisia itkk:lla, on hurmehista juhlaa. Räjähtäviä ruumiita ja irtojäseniä, mässäilyviihdettä parhaimmillaan.

Noista Oscareissa esillä olleista elokuvista Juno kiinnostaisi selvästi eniten. Täytynee tsekkailla lähiaikoina.

Omasta mielestäni parhaan elokuvan Oscari meni täysin oikeaan osoitteeseen. Itse olin katsellut kaikki ehdokkaat läpi ja Menetetty maa oli veikkauksenikin ennen gaalaa tämän pystin vastaanottajaksi.

Coenin veljeksethän eivät olleet Fargon jälkeen saaneet oikein mitään kovin sykähdyttäviä elokuvia aikaiseksi. Eivät heidän elokuvansa tokikaan huonoja ole olleet, mutta jotenkin yhdentekeviä, ei mitään kovinkaan vakavia elokuvia.

Juuri se ratkaisevin tekijä, joka nostaa elokuvan yli muiden ehdokkaisen ja samanlaisten takaa-ajo trillereiden, Anton Chigurh. Javier Bardemilta aivan mahtava suoritus. Jo tämän perusteella tämä on pakko nähdä.

Muutenkin käsikirjoitus on jopa nerokas, juonikuvio rakentuu hitaasti kokoon. Ja ohjaajat ovat työstäneet tarinan intensiiviseen muotoon.

Sanotaan nyt tosin tuosta tyhjästä tunteesta mikä elokuvata jää. Viimeinen kohtaus on todellakin hieman, voisiko sanoa irtonainen ja tavallaan jättää tarinan kesken. Olisiko Silly Cowille mahdollisesti tämä jättänyt pahan jälkimaun? Lopetus tapahtuu hieman kuin seinään ja äkkiseltään varmasti katsojastakin tuntuu hämmästyneeltä, kuin olisi vedetty matto jalkojen alta. Koko tarina vähän ikään kuin murenee kasaan.

Toki miksei vain voisi ajatella, että pahis pääsee karkuun ja sheriffi on jäänyt johtolankojen puutteessa ja iän painaessa eläkkeelle. Kohtaa sen legendaarisen eläkeiän ongelman, ei ole oikein mitään tekemistä. Yrittää tyrkyttää apuaan vaimolleen, joka vakuuttelee, että kyllä hän pärjää jne.

Ehkäpä tämä lopetus yrittää kuvata sheriffi Bellin tunnetta, kun hän on siirtynyt erittäin kunnioitetusta, työteliäästä ja kiireisestä virasta, eläkkeelle jolloin hänellä on vain ja ainoastaan aikaa. Koska hänen apunsa ei kelpaa hänen vaimolleen, sen jälkeen kun hän on pohtinut lähtisikö hän kalaan jne. Hän varmasti tuntee itsensä hyödyttömäksi, tämä jättää hänen sisälleen jonkinlaisen tyhjyyden tunteen.

En osaa selittää paremmin, toivottavasti ymmärrätte. Olen tätä itse vähän mietiskellytkin. Kyllä se vähän valottaa järkeä ja vie pois tätä kömpelöä lopun tunnetta, nostaen lopetuksen jopa hyväksikin. Mielipiteensä kullakin, joka tapauksessa elokuva on must-see materiaalia.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Rambo tuli katsottua äsken ja tosiaan aika samat fiilikset kuin Razormanilla. Kelpo viihdettä ilman turhia jaaritteluja, joskus toimii tälläinenkin, varsinkin kun leffa oli täynnä yltiömäistä väkivaltaa.
Varsinkin loppu, kun John pääsee niittämään vihulaisia itkk:lla, on hurmehista juhlaa. Räjähtäviä ruumiita ja irtojäseniä, mässäilyviihdettä parhaimmillaan.

Pikkuhiljaa minuakin on alkanut kiinnostamaan tuon uuden Rambo aiheisen leffan näkeminen. Lähinnä kiinnostuin siitä kun kuulin että se on ns. "ball to the walls" toimintaa. YEAH! Sinänsä sääli että Taistelijan perintö on mitä on, mutta minkäs teet.

BTW, tuo Rambosta kertovien elokuvien jatkumo onkin melko mielenkiintoinen. Ensin tuli elokuva First Blood, jonka jälkeen Rambo - First Blood 2 ja Rambo kolme, sekä vihoviimeisenä (toivottavasti) Rambo. Aika outo alokuvajatkumo sinänsä. Tässä siis teoriani siitä, miten nuo nivoutuvat yhteen. First Blood kertoo Rambon tarinaa siviilielämän vaikeuksissa. Sittemmin Rambo - First Blood 2, joka oli jatko-osa kahteen elokuva sarjaan, niin First Bloodiin kuin Ramboon. Samalla se päätti First Blood sarjan, ja nimi oli mukana lähinnä nivotakseen sarjat toisiinsa. Tätä seurasi Rambo kolme, joka jatkoi Rambo sarjaa. Rambo sarja teki Tähtien Sodat, ja aloitti sarjat ajallisesti myöhemmin, joten nyt ilmestynyt Rambo on siis Rambo sarjan ensimmäinen osa, jolloin sarja olisi kokonaisuudessaan Rambo, Rambo - First Blood 2 ja Rambo 3. Näiden sivutarinana on First Blood.

Koska minulla on vain First Blood tuoreessa muistissa, en voi mennä varmaksi sanomaan mitään elokuvien sisäisestä kronologiasta.

Ihan mielenkiintoisesti päätelty, mutta esim. tässä uusimmassa leffassa Rambo näkee painajaisia menneistä elokuvista tutuista tapahtumista, Trautmannkin siellä mukana ähisee.
Ja koko leffan ajan Rambon hahmo on kuvattu nimenomaan vanhana, katkeroituneena ja kyynisenä entisenä soturina. Vaikka tosiaan ei mitään syväanalyysia herran henkiseen puoleen tehdäkään

Dwayne Johnsonin seuraava huippurooli: HAMMASKEIJU!

http://www.variety.com/article/VR111798 ... id=13&cs=1

Missä vaiheessa muuten tiputtivat nimen "The Rock" pois elokuvista? Hyvä asia tietty, alkoi itseänikin häiritsemään.

Johnson is currently starring in Disney's "Witch Mountain," and he will be seen starring this summer opposite Steve Carell in the Warner Bros. comedy "Get Smart."

Apua, eivät kai Hollywoodin törpöt ole tekemässä tuosta loistavasta 60-luvun agenttikomediasta leffaa? Pistää kyllä harmiksi ihan edesmenneen Don Adamsin puolesta, joka tuossa sarjassa esitti siis pääosaa, Maxwell Smartia. Eihän Get Smart ollut mikään oivaltavin komedia, mutta toisaalta 60-luvulla tuo meininki nyt oli vähän erilaista. Siitä huolimatta kyseessä oli oikeasti hauska ja kiinnostava sarja, sääli jos se mennään pilaamaan elokuvalla, kun nuo remaket yleensä tuppaavat olemaan aika surkeita...

Ja herra Johnson ei nähtävästi koskaan sitten saanut sitä haluamaansa statusta vakavasti otettavana näyttelijänä, vaan tässä kävi kuten arvelinkin, että mies jatkaa uraansa sitten tällaisissa umpisurkeissa lastenleffoissa.

Get Smartin nimiroolin vetää sentään Steve Carrell, joka on hemmetin hauska tyyppi. Toki ei se nyt remaken puolesta vielä mitään sano, mutta paljon huonommalta voisi näyttää paperilla.

"kurhela" kirjoitti:
Sanotaan nyt tosin tuosta tyhjästä tunteesta mikä elokuvata jää. Viimeinen kohtaus on todellakin hieman, voisiko sanoa irtonainen ja tavallaan jättää tarinan kesken. Olisiko Silly Cowille mahdollisesti tämä jättänyt pahan jälkimaun? Lopetus tapahtuu hieman kuin seinään ja äkkiseltään varmasti katsojastakin tuntuu hämmästyneeltä, kuin olisi vedetty matto jalkojen alta. Koko tarina vähän ikään kuin murenee kasaan.

En sanoisi että tuosta on kyse. Minun on vaikea selittää missä tarkalleen ottaen ongelmani Menetetyn maan kanssa on. Parhaimpana ehkä mieleeni tuli vertaus esimerkiksi Angle vs. Samoa Joe -ottelusta joka on pistetty Impactiin vain aikaa viemään ilman kunnon taustatarinaa. Teknisesti ottelu tulisi olemaan erittäin hyvä mutta ilman feudia siitä puuttuisi kosketuspinta joka mahdollistaisi henkilökohtaisen yhteyden otteluun. Siltä minusta tuntui Menetettyä maata katsoessa.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Get Smartin nimiroolin vetää sentään Steve Carrell, joka on hemmetin hauska tyyppi. Toki ei se nyt remaken puolesta vielä mitään sano, mutta paljon huonommalta voisi näyttää paperilla.

Paperilla schmaperilla!! Jostain asiasta josta joskus pidin ollaan tekemässä remake joka ei millään muotoa (ei sinänsä että olisin saanut käsiini käsikirjoituksen) voi olla yhtä hauska ja hyvä kuin alkuperäinen. Itse asiassa olen varma (vaikka käsikirjoitusta en ole vieläkään saanut) että tämä remake häpäisee kaiken mitä alkuperäinen versio edustaa.

Minä olen valmis nousemaan barrikadeille! Uskon veljet yhtykäämme!

eli toisin sanoen se on tarpeeksi täynnä hölynpölyä ollakseen veteen piirretty viiva 2?

Lost Highway (1997)

Kaikki tietävät Twin Peaksin erittäin hyvin, mutta varmasti Twinarin tekijän David Lynchin muut teokset ovat hieman jääneet unholaan. Pakko myöntää, että itselläkin ne on ollut aika hukassa. Nyt sitten katsoin vähän aikaa sitten Blue Velvetin, jonka jälkeen halusin kokea toisen Lynchin leffan (Itse olen nähnyt nyt siis vain 3).

Lost Highway kertoo miehestä nimeltä Fred ja hänen vaimosta Reneestä. Fred ja hänen vaimonsa saavat paketin, joka sisältää videokasetin. Kasetissa näkyy heidän talonsa ulkopuolelta. Seuraavalla kerralla tulee taas paketti, mutta tällä kertaa kuvataan heidät nukkumassa ja siitä tämä tarina oikeastaan starttaa. Enempää en viitsi paljastaa, enkä pystykään sillä Lynchin leffat ovat niin tulkinnanvaraisia tuotoksia. Jokatapauksessa mielenkiintoinen tapaus ja etenkin Blaken rooli jäi parhaiten mieleen mystisenä miehenä. Lynch osaa kyllä luoda hyvin nämä mystiset roolihahmot, kun kerta Blue Velvetissäkin "Ben" iski helvetin lujaa tajuntaani. Twin Peaksissa sellaisia oli moniakin, mutta eivät olleet niin vahvoja rooleja kuin näissä elokuvissa.

Nyt on aika katsoa elokuvia. Toivottavasti 2/3 niistä on hyviä, koska vain yksi näistä jo nähtyä kamaa.

Vakavaa puolta edustaa Queen Of The Damned, joka jostain syystä on vain nähtävä. Mielenkiintoinen juoni, ainakin luultavasti. Ja onhan mukana Jonathan Davisin sävellyksiä paljoltikin ja jonkunsortin cameoesiintyminen. Toivon parasta, kunhan ei liian oudoksi mene.

Sitten on aika haukutulle animaatiolle Free Jimmy, jonka pelkkä synopsis sai hymyn naamalle, heh. Joten katseluun menee. Ja onhan siinä ääninäyttelijänä itse Pegg. Toivon että arvostelijat olisivat edes sen verran väärässä, ettei tämä elokuva kaadu pakotetun omaisesti väännetyn huumorin ylikäytölle.

Shaun Of The Dead, zombieparodia joka on pakko omistaa. Ja onhan tietty viime katselukerrasta jo n. vuosi. Muistan sen että laatukamaa oli ja, no, tottakai se on kun Pegg loistaa jälleen mukanaolollana. Koska Dawn Of The Dead, eli se "alkuperäinen" elokuva oli kuraa, tekee tämän katsominen minut jälleen onnelliseksi. Hollywood kaatuu Briatannian kuninkaiden jalkoihin.

Siinäpä siis tämän illan kolmikko. Ja eikun vain nauttimaan elävää kuvaa, spoilattuna kuulokkeilla ja PC-ruudulla.

Viime aikoina on tullut katseltua erittäin paljon laadukkaita ruotsalaisia poliisielokuvia nimeltään Beck.

Näitä ruotsalaisia tv-elokuvia on tehty reilusti yli 20 kappaletta, ja suomessakin MTV3-kanava on tainnut esittää pari vuotta sitten niistä 12 ensimmäistä osaa, ja Viasatin TV1000 Nordic-kanava esittää kyseisiä elokuvia päivittäin.

Elokuvien päähenkilö on keski-ikäinen rikospoliisi Martin Beck. Lisäksi muissa tärkeissä rooleissa on Beckin tytär, sekä hänen apulaisensa, kovaotteinen Gunvald Larsson. Gunvald on henkilökohtainen suosikkini elokuvien hahmoista.

Elokuvat eivät perustu pelkästään rikosten ratkaisuun, vaan jokaisessa elokuvassa tarinoiden päähenkilöillä on myös omia henkilökohtaisia ongelmiaan. Elokuvien loistavuus piilee niiden inhimillisessä maisemassa, esimerkiksi poliisit ovat täysin normaaleja ihmisiä, eivät mitään Jussi Vareksen kaltaisia työttömiä ja lievästi alkoholisoituneita yksityisetsiviä.

Suosittelen elokuvia erittäin lämpimästi kaikille poliisisarjojen, -kirjojen ja -elokuvien ystäville. Beck elokuvat ovat lisäksi huomattavasi laadukkaampia kuin suomalaiset Varekset.

Ostin eilen Rockyn täydellisen boksin, jossa on Rockyt 1-6, ensi viikolla aion katsastaa kaikki nuo leffat, ehkä jopa jotain arvostelua, vaikka kaikki ne ovat nähneet...

BTW, Rock on vanhentunut todella.

Tuli pari viikkoa sitten katsottua intissä David Lynchin Inland Empire ja täytyy sanoa, ettei yhtä mielenkiintoista elokuvakokemusta ole tullut koskaan vastaan. Olen aiemmin Lynchilta tosiaan nähnyt vain Twin Peaksin, joten tiesin oikeastaan vain hiukan mitä odottaa. En ikinä kuitenkaan kuvitellut että edes Lynch menisi noin pitkälle kuin missä Inland Empiressa on menty. Lyhyesti sanottuna leffa kertoo Puolalaisesta kesken jääneestä elokuvasta, jonka eräs jenkkiryhmä filmaa omana versiona loppuun. Tämän alkuperäisen version aikana oli kuitenkin näyttelijöitä kuollut, joten sen uskottiin olevan kirottu. Näin siis pähkinänkuoressa, muuta ei oikeastaan voi leffasta edes sanoa, siitä ei nimittäin tajunnut oikein mitään. Tähän syynä on se, että leffa on pilkottu Tarantinomaisesti outoihin aikajanoihin, mutta tämän lisäksi se on pilkottu aivan helvewtin pieniin palasiin. Asiaa ei myöskään helpota se, että leffasta ei oikeasti saa selville koska mikäkin tapahtuma tapahtuu ja tapahtuuko se oikeasti, onko kaikki vain toista ulottuvuutta vai todellisuutta. Sekavaa? No sitä juuri.

Enempää en oikeastaan osaa leffasta vielä sanoa, mutta sen verran täytyy mainita että se vaatii runsaasti katsomisia alle ennenkuin siitä saa otetta. Tai sellainen fiilis ainakin jäi. Koko leffan punainen lanka on nimittäin piilotettu ja viipaloitu epäsuorasti vähän kaikkialle, ja koska tapahtumat vaihtuvat niin nopeaa ja sekavassa aikajärjestyksessä, niin niitä ei voi mitenkään saada purkkiin yhdellä kertaa. Vielä haastavamman leffasta tekee se, että se on kestoltaan lähes kolme tuntinen ja tunnelmaltaan aivan uskomattoman ahdistava. Twin Peaksista tuttua kieroa huumoria on mukana, mutta pääosin tunnelma on helvetin tumma ja painostava. Potenttiaalia kuitenkin vaikuttaisi olevan todella paljon, joten pitänee pian katsoa uudestaan, koukuttava se ainakin on ellei siitä mitään muuta saa irti.

Täytynee tsekata muitakin Lynchin leffoja piakoin, mmm-mm.

EDIT. Niin joo, mikähän se juttu niiden jänisten kanssa oli?

Twin Peaksin lisäksi olen nähnyt Lynchilta toistaiseksi vain Mulholland Driven (Blue Velvet odottaa tosin hyllyssä vielä katselua).

Osa Inland Empiren kuvauksesta sopisi melkeinpä Mulholland Driveen, sillä erittäin kieroa sekoilua on siinäkin. Leffan ensimmäinen puolisko menee jokseenkin loogisesti, mutta siinä vaiheessa, kun eräs cowboy astuu eräässä kohtauksessa kuvioihin ja käskee "herätä unesta", niin tapahtuu... jotain. Monia elokuvia on katsottu, mutta yksikään ei ole noin äkkiä tipauttanut kärryiltä. Kärjistäen voisi sanoa, että alkaa siitä eteenpäin katsomaan toista elokuvaa, mutta samoilla näyttelijöillä. Jotain tolkkua sain toisella katsomiskerralla, mutta eipä tuo täysin auennut vieläkään.

Se kohtaus kahvilan takapihalla on jäätävä. Vain Lynch voi rakennella sen niin nerokkaasti. Spoilausta pelkäämättömät näkevät sen tuosta.

Se kohtaus kahvilan takapihalla on jäätävä

Hyh, toi on järkyttävä kohtaus. Pikkuhiljaa rakennetaan ja sitten iskee, oli siinä pienoiset tärinät hetken aikaa päällä kun ton leffan ja kohtauksen kattelin aikoinaan.
Mutta joo leffa on hyvä, edes DVD:ltä löytyvät Lynchin vinkit leffan ratkaisemiseksi eivät hirveästi valottaneet meininkiä, joten turvauduin netin keskustelulautojen syövereihin ja mielenkiintoisia teorioita sieltä löytyi. Mutta tuo leffa on toki paljon muutakin kuin vain sen idean ratkaisemista. Visuaalisesti jälleen kerran todella vahva leffa Lynchiltä.

Inland Empire pitäis kattoa, kuten myös Lost Highway. Hemmetti, Eraserhead olis pakkohankinta myös, mutta sitä ei mistään tunnu saavan.

Lynchistäpä tuli mieleen että ostin tuosa viikok sitten kasan DVD-elokuvia, mm. Lynchin Dyynin (ostin myös se Sci-fin minisarjan samasta aiheesta). En dyyniä ollut vuosiin nähnyt, ja yllätyin että se itseasiassa ei ollut läheskään niin huono kuin muistin. Itseasiassa elokuva on jopa lähestulkoon hyvä (vaikkakin siinä on täysin turhia hahmoja, selittämättömiä tekijöitä ja Hollywood lisiä). Elokuva on itseasiassa parempi kuin paljon kehuttu minisarja (kehut tiukemmasta suuremmasta uskollisuudesta lähdemateriaaliin).

Muita ostamiani elokuvia oli Charlton Hestonin "ne" elokuvat, eli Kymmenen Käskyä ja Ben Hur. Ben Huria en ole vielä katsonut, ja viimeksi sen olen nähnyt sen liian kauan sitten. Kymmenen Käskyä sen sijaan tuli katsottua heti seuraavana päivänä. Yli kolmetuntiseksi eepokseksi se oli melkoisen koukuttava. Valtaosin yhtä pitkät elokuvat saavat mielenkiinnon laatumaan viimeistään kahden tunnin jälkeen, muttei Kymmenen käskyä. Ei Charlton! Kymmenen Käskyn katsominen saa Egyptin prinssin aikoinaan aikaansaaman hypen vaikuttamaan melko naurettavalta (varsinkin ne upeat kohtaukset piirrosanimaatiossa). kymmenen Käskyä on ehdottomasti paras Raamattuun perustuva elokuva koskaan (ne yleensä eivät ole niin kamalan huonoja). Tämä siitä huolimatta että silkan tarinana kerronnan lisänä oli melko kunnianhimoiset tuotantoarvot, jotka einakin nykyhollywoodiissa käytännössä pilaavat minkä tahansa elokuvan. Toki kehuissani on hiukan Charlton-lisää.

EDIT: Katsomatta on vielä myös Monty Pythonin Elämän Tarkoitus.

Inland Empiressa oli myös pari aika jäätävän psykoa kohtaa, meinasi sydän tulla rinnasta ulos molemmilla kerroilla. Täytyy tosiaan tuosta leffasta mainita vielä ainakin ne lukuisat killer-kuvakulmat ja musiikki. Naamoista on lähikuvaa lähes koko ajan ja ne tärisevät kamerat saavat aikaan melko erikoisia viboja. Musiikit ovat sitten tajuttoman häiriintyneitä, miljoona viulua vetää 16-osa riitasointua minkä kerkeää ja naps, seuraava kohtaus ja musiikki lakkaa kuin seinään. Ahdistavaa, todella ahdistavaa.

Lynchin taianomaisuus on tuo, että kukin voi tulkita omallalailla noita elokuvia ja monet tajuavat elokuvan idean erillain kuin toiset. Inland Empireä en ole vielä katsonut, enkä katso ennen kesää. Miksi näin? Hyvää kannattaa säästää.

Mulholland Drive jätti kyllä ihan oudot ajatukset katselemisen jälkeen. Nyt se odottaa hyllyssä toista katselukertaa, mutta en tiedä milloin olen siihen valmis. Oli oikeasti niin hämmentävä kokemus koko elokuva. Tietääkö Lynch itsekään, mitä oikein kirjoitti.. Ja kyllä, tuo kohtaus oli todella hienosti tehty. Oikeasti kyllä sai säikähtää.

Blue Velvet oli kanssa vähän.. erikoinen. Oli se ihan katseltava, mutta en kyllä luultavasti toista kertaa katsoisi.

EDIT: Ja jooh, tuli katseltua juuri Hiljaiset Sillat (The Bridges of Madison County; http://imdb.com/title/tt0112579/), ja hyvä elokuvahan se oli. Tätä ei varmaan kannata katsella äijäporukalla, mutta yksin katsottuna pidin tästä. Tämän elokuvan katselemiseen innostus tuli Lost In Translationista, joka on minusta kyllä hieno elokuva. Eivät varmasti kovin moni tykkää, mutta kannattaa kokeilla...

Pitäisi säätää laki jossa määrätään että jokaisen Lynchin elokuvan koenäytöksen yleisölle tulisi antaa seuraavanlainen kyselylomake:

[ ] Tajusin
[ ] En tajunnut

Mikäli yli 90% ruksaa jälkimmäisen vaihtoehdon, Lynch olisi pakotettu muuttamaan elokuvansa yksinkertaisemmaksi.

Elokuvat kuuluu tajuta, ilman ohjaajan antamia mystisiä "vihjeitä" tai kirjallisuuden professoreiden tutkimuksia. Kyllä David, me tiedämme että olet älykäs ihminen ja osaat kirjoittaa haastavaa draamaa. Todistit sen jo Twin Peaksilla. Voisitko siis lopettaa sen monisyvyisen metaforilla wänkkäyksesi ja ruveta tekemään kunnon elokuvia Filmille tallennettuja tajunnanvirtoja voit tehdä sitten vapaa-aikanasi omaan kirjastoosi.

Ja Hiljaiset sillat romantisoi syrjähyppyä tavalla joka ei olisi koskaan suotavaa mikäli sukupuolet käännettäisiin tosin päin. Eikä se kyllä muutenkaan ollut kovin erikoinen romanttisena draamana.

Aika samaa mieltä olen Silly Cow:n kanssa Lynchistä. Mutta kai se on joidenkin mielestä hauskaa sanoa, että hän "ymmärtää" Lynchin elokuvien tarkoituksen ja juonen täydellisesti. Pitäkööt huvinsa.

Mutta tuo syrjähyppy tuntui itsestäkin tuota katsoessa väärältä, mutta sitten se tavallaan "unohtui" välillä. Periaatteessa oikeinhan tuo elokuva loppui sitten.

"Silly Cow" kirjoitti:
Pitäisi säätää laki jossa määrätään että jokaisen Lynchin elokuvan koenäytöksen yleisölle tulisi antaa seuraavanlainen kyselylomake:

[ ] Tajusin
[ ] En tajunnut

Mikäli yli 90% ruksaa jälkimmäisen vaihtoehdon, Lynch olisi pakotettu muuttamaan elokuvansa yksinkertaisemmaksi.

Elokuvat kuuluu tajuta, ilman ohjaajan antamia mystisiä "vihjeitä" tai kirjallisuuden professoreiden tutkimuksia. Kyllä David, me tiedämme että olet älykäs ihminen ja osaat kirjoittaa haastavaa draamaa. Todistit sen jo Twin Peaksilla. Voisitko siis lopettaa sen monisyvyisen metaforilla wänkkäyksesi ja ruveta tekemään kunnon elokuvia Filmille tallennettuja tajunnanvirtoja voit tehdä sitten vapaa-aikanasi omaan kirjastoosi.

En näe syytä miksi Davidin pitäisi tehdä tavallisia elokuvia joita tulvii joka päivä hevonperseestä meidän katsottavaksi. Lynchin elokuvien tajuaminen vie jo koko hommasta kaiken ilon ja haastavuuden. Kuten sanoin aikaisemmin, ideana minusta on se, että kukin voi tulkita noita elokuvia oman halunsa ja mietteidensä mukaan. Antaa Lynchin tehdä sitä, mitä hän parhaiten osaa. Mystiset vihjeet ja päättömyydet pistävät aina mietityttämään ja se, että pitää pohtia jotakin elokuvasta tuo väkisinkin propseja leffalle. Ei esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta-elokuvat jäänyt mun päähän kummittelemaan sen kummemmin kun olin ne katsonut.

En minäkään ymmärrä monia maalauksia ja silti niistä moni on maailmankuuluja teoksia.

EDIT; Ja Lynchin kauhu perustuu: Ihminen pelkää sitä, mitä se ei tajua.

"PapaShango" kirjoitti:
En näe syytä miksi Davidin pitäisi tehdä tavallisia elokuvia joita tulvii joka päivä hevonperseestä meidän katsottavaksi.

On yksi asia tehdä elokuvia jotka haastavat katsojan miettimään näkemäänsä ja pohtimaan elokuvaa. On toinen asia tehdä elokuvia joiden tapahtumissa ei ole järkeä ja jotka eivät suostu kertomaan tarkoitusperiään vaikka uhkaisi fyysisellä väkivallalla. Vielä täysin eri asia on tehdä mielikuvituksetonta massaviihdettä jossa pääidea on että niitä katsoessa ei tarvitse miettiä.

Lynchin elokuvien tajuaminen vie jo koko hommasta kaiken ilon ja haastavuuden.

Ei. Elokuvat tulee tajuta. Jos ei tiedä mitä elokuva yrittää viestittää sen katsominen on loppupeleissä ollut ajan haaskuuta. Mikäli elokuvia ei pitäisi tajuta voisi ihan yhtä hyvin katsoa loistavia irrallisia kohtauksia eri elokuvista.

Antaa Lynchin tehdä sitä, mitä hän parhaiten osaa. Mystiset vihjeet ja päättömyydet pistävät aina mietityttämään ja se, että pitää pohtia jotakin elokuvasta tuo väkisinkin propseja leffalle.

Lynch osaa parhaimmillaan tehdä loistavaa viihdettä, kuten olen jo aikaisemmin sanonut. Hän nyt on vain jostain saanut sellaisen käsityksen että hän on megaluokan nero ja kirjoittajaguru jonka ei tarvitse välittää pätkääkään minkälaisia hänen tuotoksistaan tulee tai onko niillä jotain annettavaa katsojille.

Ei esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta-elokuvat jäänyt mun päähän kummittelemaan sen kummemmin kun olin ne katsonut.

Mainitsin Twin Peaksin esimerkkinä hyvästä Lynchista (tai no, ainakin ensimmäinen kausi, lopussa tuntui mopedi jo karkaavan käsistä). Lynchista pitävänä tietänet kai Twin Peaksin; se 90-luvun sarja joka ei ole oikeastaan millään lailla samankaltainen Taru sormusten herrasta -trilogian kanssa.

Lynch on pääasiassa sellainen elokuvaohjaaja, joka on "mukahyvä". Hän tekee sekavia elokuvia, joilla on näennäisesti joku suurempi tarkoitus ja kaikki elitistit voivat hehkuttaa, kuinka niitä on vaikea tajuta ja niin edelleen.

Freddy Got Fingered on myös elokuva, jota jokainen voi tulkita omalla tavallaan. Siinä ei suoraan kerrota, mitä elokuvalla haetaan ja se on joiltakin osin enemmän performanssia kuin elokuvaa. Kaikki näkevät sen omalla tavallaan.

Freddy Got Fingered on samalla yksi maailman historian huonoimmista elokuvista, eli kuten Roger Ebert rainasta totesi: "This movie doesn't scrape the bottom of the barrel. This movie isn't the bottom of the barrel. This movie isn't below the bottom of the barrel. This movie doesn't deserve to be mentioned in the same sentence with barrels...The day may come when Freddy Got Fingered is seen as a milestone of neo-surrealism. The day may never come when it is seen as funny."

Jos elokuvan olisi tehnyt Tom Greenin sijaan vaikkapa Lynch, hehkuttaisivat elitistit varmaan tätäkin paskapätkää kuin messiasta...?

Taitava ohjaaja kertoo sinulle kaiken, mitä sinun tarvitsee tietää. Taitava ohjaaja ei jätä tärkeitä juonenkääntietä oman päättelysi varaan. Mutta taitava ohjaaja ei myöskään alleviivaa tärkeitä juonenkäänteitä ja tapahtumia.

Historian paras elokuva, Citizen Kane, on helposti ymmärrettävä elokuva. Samalla se kuitenkin antaa kaikille mahdollisuuden luoda omat mielikuvansa henkilöistä ja tapahtumista. Silti se on monipuolinen. Juuri tuollaisen pätkän tekeminen onnistuneesti vaatii sitä todellista taitoa ohjaajalta ja käsikirjoittajalta. Kukatahansa voi tehdä sekavan mössön ja sitten huutaa kovaan ääneen, kuinka monipuolinen elokuva on kyseessä ja kuinka sen tajuaminen vaatii älyä.