Foorumiarkisto

"Genghis Khan" kirjoitti:

Kyllä se minun mielestäni on Dave. Ainakin kuulostaa Davelta, ja en tiedä ketään muuta jolla olisi edes läheskään samanlainen ääni.

MKan kanssa samoilla linjoilla. Livenä on saattanut joskus vetästä(jota epäilen sitäkin vahvasti), mutta kaiken sen jälkeen mitä Mustaine ja Metallica ovat menneisyydessä kokeneet, en jaksa uskoa että Mustaine olisi saanut heiltä suostumusta levyttää kyseistä kappaletta(ainakaan kovin halvalla )

Okei... Sitten olen myös kuullut Blue Öyster Cultin ja Megadethin version From Whom The Bell Tollsista, joka taas saattaa olla pelkästään BÖC:n biisi. Melko hieno cover kyllä on, suosittelen kuuntelemista, ja muutenkin suosittelen BÖC:ia, itse omistan vain Fire Of The Unknown Originin, mutta loistava levyhän se on.

"JackTheRipper" kirjoitti:
Itse pidän vanhemmasta tuotannosta enemmän esimerkiksi One on todella loistava biisi. Kyllä uusiltakin levyiltä löytyy hyviä kappaleita. Nämä ovat taas niitä makuasioita joista ei kannata kinata.

Kyllä minäkin pidän Onesta, ja helvetin paljon pidänkin. Myös Nothing Else Matters kuuluu suosikkibiiseihini, mutta kokonaisuutena pidän enemmän uusista albumeista kuin vanhoista.

ja muutenkin suosittelen BÖC:ia, itse omistan vain Fire Of The Unknown Originin, mutta loistava levyhän se on

BÖC on aivan mahtava bändi, siitä ei pääse mihinkään. Kuten tuossa ylempänä totesin, niin 4 ensimmäistä yhtyeen levyä pitäisi saapua postissa ensi viikolla.
70-luvun alun tuotannosta 80-luvun alun tuotantoon olen bändiin tutustunut ja kyllähän sieltä todellisia helmiä löytyy roppakaupalla.
Ensimmäiset levyt ovat mielestäni parempia kuin Zeppelinin saman ajan tuotokset. Mahtavaa blues-painotteista hard rockia, josta ei tunnelmaa puutu.
Mainitsemasi Fire of the Unknown Origin on juuri tunnelmaltaan yksi parhaimpia kuulemiani levyjä. Vaikka musiikki itsessään ei ole hirveän melankolista(menee jopa kasaripopista paikoitellen) niin silti levyltä välittyy painostava ja uhkaava tunnelma mainiosti. Parhaiten levyn tunnelmaa kuvaa Veteran of the Psychic Wars, niin uskomattoman hieno kappale.

No, kylläpähän tuli taas hehkutettua.

"Silly Cow" kirjoitti:
Jos kerta köyhänä opiskelijana tuntui löytyvän rahaa vähintään yhteen levyyn kuukaudessa, on se kumma jos kohtalaisen hyvin toimeentulevana proletaarina ei sitten sitä rahaa irtoaisi musiikkiharrastukseen.

Oma musiikin osteluni on myös tippunut murto-osaan aikaisemmasta. Tähän on kuitenkin kaksi selvää syytä: Musiikkiin budjetoidut rahat ovat siirtyneet maagisesti DVD-budjettiin ja omistan jo suurimman osan ostamisen arvoisista levyistä. Lisäksi, koska en oikein seuraa enää uusia julkaisuja, niin eipä oikein tule uuttakaan ostettavaa...

Musiikki-DVD-hinnatkin ovat tulleet selvästi alas tämän vuoden aikana, joten se alkaa olla mielestäni usein parempi sijoituskohde. Lisäksi pidän musiikkivideoista, joten sijoitan ihan mielelläni pari euroa enemmän videokokoelmaan kuin mitä suunnilleen samat kappaleet maksaisivat CDllä.

Placebon, Massive Attackin, David Bowien, Madnessin, Blurin, Pet Shop Boysin ja Depeche Moden videokokoelmat olivat kaikki erittäin onnistuneita ostoksia.

Haluaisinkin siis tietää onko soundissa niin paljon eroa että minun kannattaisi harkita Gold-painosten hankintaa?

Olen täysin väärä henkilö vastaamaan tuohon. Mikäli taso ei ole aivan täysin perseestä, ei sillä äänenlaadulla ole minulle mitään oleellista merkitystä. Kannattanee myös huomata, että kyseessä on pari punklevyä, jolloin alkuperäinen, rosoinen ääni on sopivampi kuin uudelleen masteroitu ja huolitellumpi ääni.

Mazzy Star Heart.

Yksi kappale löytyy U2:n Hold Me, Thrill Me, Kiss Me, Kill Me -sinkulta. Taisi olla nimeltään 'Tell Me Now'. Sen perusteella en menisi kyllä suosittelemaan vielä kenellekään. Se kuulostaa aika pitkälti 90-luvun akustisen kitaran aikakauden kappaleelta, joihin minä ainakin kyllästyin silloin täysin.

(Seuraa loistava aasinsilta.)

Mutta U2 on alkanut taas kiinnostaa. Enpä juuri seuraa tapahtumia (kuten jo edellä totesin), mutta tässä pari päivää sitten tuli ainejärjestön huoneella harrastettua kanavasurffailua ja siinä törmäsin U2n kappaleeseen 'Sometimes You Can't Make it on Your Own'. Periaatteessa melko rutiininomainen balladi U2lta, mutta se jäi kuitenkin mieleen ja piti sitten tässä parin viime päivän aikana kuunnella läpi reilu läjä U2n levyjä.

Ovathan äijät jo selvästi saavuttaneet keski-iän ja se kuuluu musiikista. Jos vertaa esim. Zooropaan, niin kaikki kokeilut ovat tiessään ja he vain toistavat samaa kaavaa. Tosin, kaava tuntuu toimivan, koska uusikin levy on jo myynyt kolminkertaista platinaa jenkkilässä, mikä on tietenkin melko vähän verrattuna esim. Joshua Treehen (10*platinaa) tai Achtung Babyn (8*platinaa), mutta eiköhän tuolla levyllä ole vielä elinkaarta, joten se lukema ehtinee kasvaa mukavasti.

Omituista sinänsä, yleensä minusta tuntuu jotenkin kiusalliselta kuunnella bändiä tai artistia, joka on myynyt niin järjettömästi levyjä kuin U2 (lukema menee kai jossain 100 miljoonan myydyn levyn pinnassa). Jotenkin sellainen suosio aiheuttaa minussa vastareaktion. U2n kohdallakin se on tapahtunut, mutta jotenkin palaan aina takaisin bändin pariin.

Kappaleet kuten Numb, All I Want is You, edellä mainittu Hold Me, Thrill Me, Kiss Me, Kill Me, vähemmän tunnettu Bullet the Blue Sky, Sunday Bloody Sunday, With or Without You, One, Angel of Harlem, Stay (Faraway, So Close) ja niin edelleen, eivät tietenkään lainkaan haittaa tuota...

np. Nine Inch Nails - All the Love in the World

En muista oonko tänne jo jotain kirjottanu, mutta tässä vähän siitä mikä nykyään uppoaa. Varsinaista musamakua ei ole, siis niin että voi päätellä mistä saattasin tykätä. No sitä listää

W.A.S.P.
Meatallica
Quiet Riot
Howlin' Wolf
Robert Johnson
Chuck Berry
Alice Cooper
Toto
Deep Purple
Led Zeppelin
Shakira
Indica
Ac/dc

.... Mitähän muuta, no riittänee vähäks aikaa. Joskus kuuntelin Spice Girlsiä ja Aerosmithiäkin, mutta Smithi rupes maistuun puulta ja SG kasetit hävitin johonkin

Minuun on aina jostain syystä iskenyt Scooterin musiikki ja tekno yleensäkin, mutta se tarve kuunnella teknoa tulee aina välillä vain. Minä pidän myös Darudesta jne. Nyt kaverin välityksellä löysin taas uutta musaa. Ihan hyvän kuuloista. Tekno kuulostaa tosi hyvältä kovalla, mikä ei mielestäni päde muuhun musiikkiin. Kun joskus saan auton niin teen itselleni oikein jonkun oman CD:n jossa on pelkästään jumputus musaa ja ajelen pitkin kyliä.

np. DJ Dean - Protect Your Ears

Itse kuuntelen Black Metalia ja Hevin välistä musiikkia.

Suosikkeihin kuuluvat:

Aborted
Berzerker
Soilwork
CoF
Dimmu Borgir

ja monta muuta...

(Ajatella,Amispop musa menee )

Varsinaista musiikkimakua ei täältäkään päin juuri löydy, vaikka onhan se muuttunut varsin rajusti viimeisen vuoden aikana. Vuosi sitten tähän aikaan O-Zonen Dragostea Din Tei oli oli kaikkien kappaleiden kuningas (naurakaa vain, olen sen ansainnut), mutta nykyään suuressa suosiossa ovat erityisesti Saliva, Chimaira, Placebo ynnä muut. Olen oppinut että kaikkkea kannattaa ainakin kokeilla, minun kohdallani esimerkkinä käynee Saliva. Olin kuullut bändin King of My World biisin joskus ennen joulua ja se muistui joskus hieman joulun jälkeen mieleen. Sitten latasin jonkinlaisen erikoispaketin Salivan Back Into Your System-albumista, joka sisälsi muutamia biisejä Every Six Seconds-albumilta ja itse erikseen lisäämäni King of My Worldin.

"PhenomDoZer" kirjoitti:

CoF

Harvemmin olen kuullut bändistä CoF, tarkoitat kai CoB?

Cradle Of Filth ehkäpä

Tarkoittanee Cradle of Filth bändiä. En ole edes varma, että menikö nimi oikein.

EDIT: Hidas...

"The Champion" kirjoitti:
Tarkoittanee Cradle of Filth bändiä. En ole edes varma, että menikö nimi oikein.

EDIT: Hidas...

Joo tarkoitan Cradle of Filthiä. Kaikki melkein menee itsellä, mutta ei mitkään NRJ:n teinipopit, sori vaan.

"PhenomDoZer" kirjoitti:

Joo tarkoitan Cradle of Filthiä.

Juu, mietin juuri äsken että "Ei kun niin Cradle Of Filt." Olenhan minä nyt CoF :ia kuullut, ei tullut vaan äsken mieleen.

Kirjoitanpa uuden.

Uusia lempibändejä tulee lähes päivittäin minun listoilleni. Silti en pidä läheskään kaikesta musiikista ;P
Hevi on toki parasta, mutta listalta löytyy monen muunkin musiikkilajin edustajia.

Ehdottomat lempparit:

Slipknot
Ilman tätä bändiä en olisi tässä enkä missään. Kaksi vuotta nuorempi pikkuveli 'pakkokuuntelutti' erään tämän yhtyeen kappaleen, joka oli ainoa mikä silloin talostamme löytyi. Ja se oli Wait And Bleed. Ensimmäisellä kuuntelukerralla olin täysin sanaton, minulla ei ollut mitään sanottavaa. Toisella kuuntelukerralla aloin jo sietää sitä. Kolmanella rakastuin ikihyviksi, ja kerran ajaessamme Mikkeliin raveihin kuuntelin matkan kumpaankin suuntaan [Joensuusta] samaa biisiä. [Kyseisissä raveissa muuten vahdin pikkuveljeäni, ja palkaksi pyysin Slipknotin "Sublimial Verses vol. 3":n palkaksi ;D] Nyt omistan myös "Iowa" ja "Slipknot" -levyt, enkä koskaan saa bändistä tarpeekseni. Ehdoton ykkönen. <3
1. Wait And Bleed
2. Kaikki muut (paitsi [515] ja 742617000027).

Murderdolls
Kun olin perehtynyt Slipknotin salaiseen maailmaan, sain selville että bändin rumpali Joey soittaa myös Murderdollseista. Alkoi viattomalla biisien latauksella koneelle, sitten serkku oli polttanut herrojen Beyond the Valley of Murderdolls -levyn, ei pitänyt siitä ja tyrkytti sen minulle. En kylläkään pidä poltetuista levyistä [ainoani...] mutta kun sain sen silloin ilmaiseksi, mikäs siinä.
1. Love at the First Fright
2. Dawn of the Dead
3. Love To Say Fuck
4. Kaikki muut

Rage Against the Machine
Pelasin GTA San Andreasta. Löysin tieni X -radiokanavalle. Kanavalla laulettiin "fuck you i won't do what you tell me". AHAA, NAM. Marssin suoraan kauppaan ja ostin bändin levyn, jonka nimeä en edes tiedä.
Mutta rakastan. Zack De La Rochan ääni on liian ihana.
1. Bullet In The Head
2. Killing In The Name
3. Settle For Nothing
4. Kaikki muut

Muita en nyt jaksa perustella, tuskinpa teitä kiinnostaisikaan, mutta luettelen IHAN kiusaksenne:
Zebrahead, Good Charlotte, Sepultura, Depeche Mode, Alice In Chains, Nightwish, COB, COF, Guns N' Roses, Manowar, Iron Maiden, Lambretta, Incubus, Ozzy Osbourne, Faith No More, Motörhead, Green Day ja tuhat muuta. En yksinkertaisesti enää jaksa luetella.

"FirEndien" kirjoitti:

Rage Against the Machine
1. Bullet In The Head
2. Killing In The Name
3. Settle For Nothing
4. Kaikki muut

Todellakin, Rage Against The Machine on todella hyvä bändi. Kaikki biisit ovat hyviä, itse en niitä järjestykseen laita, kun siitä tulisi niin hankalaa. Itse omistan koneella 35 biisiä, en yhtään levyä mutta yhden seinälipun!

Vähän aikaa sitten tuli tutustuttua synttärilahjaksi saadun Maidenin Best of the Beastin ansiosta kunnolla Maideniin. Kyllähän tuo sen kaiken arvostuksensa ansainnut ja helevatan kovia biisejä on. Siinä on myös näitä vanhan laulajan (mikä Blaze onkaan, käytän sitä nimeä) biisejä. Huomasin, että vaikka Dickinson niin mahtava laulaja onkin, niin pidin keskimäärin enemmän niistä parista vanhan laulajan biisistä, kuin Dickinsonin. Se ääni vain jotenkin sopi siihen musiikkiin niin täydellisesti. Maiden on Dickinsonin musiikkia, mutta Blazemikälieneekään iskee minuun 100000 voltin voimalla. Siinä äänessä vain on sitä jotain. Kissmäisyyttä on myös mukana aika paljon, onkohan se syy siihen, miksi se kuulostaa niin hyvältä.

Asiasta kengännauhoihin, ehdin jo kokonaan vähän aikaa sitten unohtaa yhtyeen nimeltä Peer Günt ja heidän uuden albuminsa No Piercing, No Tattoon. Kaivoin sen vähän aikaa sitten levyhyllystä ja laitoin sen soittimeen. Ja perkele, sehän on ihan jumalattoman kova lätty! Täynnä hyviä biisejä, erilaisia biisejä. Levyssä on kaikkea sitä, mitä PG:n levyillä kaikilla on ollut. Yksi rallattelu = Wanna Shake Your Boomboom, yksi selkeä livebiisi = Baby I Want You So. Levy noudattaa tuttua Günt kaavaa. Jos yksilösuorituksia levyillä haetaan, niistä kolme neljäsosakunniaa varastaa jälleen kerran, kuten aina, Twist Twist Erkinharju. Rumputyöskentely kuulostaa yhä rennolta, mutta kuitenkin selkeältä. Joskus tuntuu että sillä jätkällä on kolme kättä. Tällä levyllä sanoituksissa kitaristivokalisti Nikki on selvästi herännyt sanoituksissaan uuteen uskoon. Sanat noudattavat tuttua Günt-kaavaa, mutta niissä on jotain, mitä ei aikaisemmilla levyillä ole. Imperiumi.netin arvostelua levystä lainatakseni, tässä pieni pätkä: "Samat rumat miehet soittavat samaa rumaa rokkia samoille rumille miehille. Täydellistä."

Tällä hetkellä tulee kuuneltua,

- Maiden
- Wasp
- Judas priest
- Accept
- Udo
- Teräsbetoni
- Manowar
- Metallica
- Sentec
- Kiss
- Sabbath
- Anthrax
- Testamet
- Slayer
- Helloween
- Loudness
TB:tä kyllä tullu pirusti popitettua.

Viime aikoina on tullut Anthraxin lisäks kuunneltua Megadethiä. Ennen en voinu sietää Dave Mustainen vokaaleita, mutta nyt ne kuulostavat todella hyvältä. . Rust In Peace on yksi thrash-metallin parhaista levyistä. Timanttinen suoritus. http://megadeth.uw.hu/videos.html Tuossa teille vielä Megadethin livevideoita.

"MKa" kirjoitti:
Rust In Peace on yksi thrash-metallin parhaista levyistä. Timanttinen suoritus.

Juui näin, samoilla linjoilla mennään.

Rust In Peace on aivan upea levy, yksi minun lempilevyjäni ehdottomasti. Kannattaa todellakin tutustua juuri tähän levyyn, jos Megadethin musiikkia halajaa kuunnella. Peace Sells... on myös kova teos ja todellakin ostamisen arvoinen levy, vaikkei nyt ollekkaan aivan samaa tasoa Rust In Peacen kanssa.

Mustainen ääni voi todellakin kuulostaa alussa vähän oudolta, mutta kun alkaa kuuntelemaan enemmän Megadethin biisejä niin herran äänestä alkaa jo pitää. Näin kävi myös minulla.

Tuli ostettua CMXn Cloaca Maxima II, koska hintaa oli vain 12,95 Anttilassa.

Mitä bändille on tapahtunut?

Ensimmäinen Cloaca Maxima on täynnä upeita kappaleita, joilla olen kiusannut naapureita jo vuosikausia. Hittiä toisensa perään. Melkein jokainen kappale on todella hyvä ja niitä jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Kakkosella on vain pari todella hyvää kappaletta ja vaikka omistankin bändin levyt ajalta, jonka tämä kokoelma kattaa, niin todella harva kappale on tuttu. Ne eivät vain ole jääneet samalla tavalla mieleen kuin ykkösen aikaiset. Lisäksi 28 kappaletta on aivan liikaa niiltä neljältä levyltä, joita tämän kokoelman pitäisi edustaa. No, joo... CMXkin on kai sitten tulemassa vanhaksi.

Ja samasta aiheesta jatkaen: Mitä Björkile tapahtui?

Hänen uusin (?) levynsä löytyi myös kohtalaiseen hintaa (11,90). En vain ollut lainkaan tietoinen, että tuollainen levy oli yleensä julkaistu. Harmi vain, että se tuntuu jotenkin edellisen jatkolta. Ja koska se edellinenkään ei ollut järin onnistunut, en tiedä kannattiko siitä jatkaa.

Noh, Queenin Greatest Hits I, II ja III sentään eivät petä, koska tiedän ja hyvin mitä ne ovat syöneet...

Vois listata näitä bändejä mitä nyt tulee kuunneltua.

-W.A.S.P
-Velvet Revolver
-Guns n Roses
-Drowning Pool
-Jamiroquai(ei ole bändi mutta kuitenkin)
-Korn
-Metallica
-Mötley Crue
-Slipknot (joskus)
-Rammstein
-Slayer

Siinä oli liuta bändejä...

"Ares" kirjoitti:
Tuli ostettua CMXn Cloaca Maxima II, koska hintaa oli vain 12,95 Anttilassa.

Pitänee hakea maanantaina siis pois jämptiin hintaan 11 euroa.

Kakkosella on vain pari todella hyvää kappaletta ja vaikka omistankin bändin levyt ajalta, jonka tämä kokoelma kattaa, niin todella harva kappale on tuttu. Ne eivät vain ole jääneet samalla tavalla mieleen kuin ykkösen aikaiset.

Havaitsin saman asian käydessäni heidän keikalla jokin aika sitten. Dinosauruksen jälkeiset levyjä en ole hankkinut levyjenostamisen hetkellisen kuoleman takia ja kun setti perustui melkein yksinomaan uudempiin kappaleisiin (taisi olla Cloaca Maxima II:n julkaisukiertue) niin kylmäksi se jätti. Mieleen tulee ainoastaan muutama kappale jotka olisivat todella iskeneet keikan aikana. Luonnollisesti kappaleisiin ei pysty keskittymään samalla tavalla kuin kotona levyltä kuunnellessa mutta hyvä kappale iskee livenä ensimmäisen kerrankin kuultaessa, Zen Cafe ja Absoluuttinen nollapiste ovat kohdallani ainakin todistaneet sen.

Tietysti ennen kuin voin aloittaa kunnollisen valituksen suosikkiyhtyeeni nykytilasta pitää minun hankkia edes jonkin verran levyjä siltä ajalta. Joten tämä jääköön vain alustavaksi valitukseksi.

Lisäksi 28 kappaletta on aivan liikaa niiltä neljältä levyltä, joita tämän kokoelman pitäisi edustaa.

Eikö kolmas levy ollutkaan samanlainen erikoislevy kuin Cloaca Maxima (I):ssa? Tuo nimittäin tarkoittaisi seitsemää oikeasti hyvää kappaletta per levy. Rautakantele pystyi siihen, Aura ehkä myös. Mutta en jaksa uskoa että jokainen neljästä uusimmista olisi niin tasapainoinen.

EDIT: Ja tiedoksi niille joille tämä ehkä on jäänyt hieman epäselväksi, muutaman kunnollisen kuuntelun jälkeen on selvinnyt se tosiasia että Kentin Stoppa mig Juni (lilla ego) on käsittämättömän loistava kappale. Kadotus niille jotka eivät siitä pidä ja kiirastuli niille jotka eivät ole sitä kuulleet. Tai toisinpäin, kumpi pahempi.

"Silly Cow" kirjoitti:
Eikö kolmas levy ollutkaan samanlainen erikoislevy kuin Cloaca Maxima (I):ssa? Tuo nimittäin tarkoittaisi seitsemää oikeasti hyvää kappaletta per levy. Rautakantele pystyi siihen, Aura ehkä myös. Mutta en jaksa uskoa että jokainen neljästä uusimmista olisi niin tasapainoinen.

Kyllä, kolmas levy on 'erikoislevy', mutta taitaa sisältää enemmän B-puolia kuin sen vastine ykkösellä. En tehnyt mitään tarkistusta asian suhteen, mutta näin luulisin. Kuitenkin, sekä ensimmäisellä, että toisella levyllä on 14 kappaletta. Toisin kuin ensimmäisellä, Lyijyn (ensimmäinen kolmesta CDstä) aloitus taitaa olla uusi kappale.

Kaikkiaan noilla neljällä levyllä on 56 kappaletta, joten lähes puolet niistä on otettu mukaan (kun lasketaan pois uusi Olet tässä, Puuvertaus ja Pyörivät sähkökoneet '04).

Pitää myös mainita, että aitoon suomalaiseen tapaan, kaikkia sinkkubiisejä ei ole tuolta ajalta otettu mukaan. Mm. Iliman pielet, josta pidän, on jätetty pois. Samoin Silmien takana (josta pidän myös).

"Lappis" kirjoitti:
Old school-fani olen, mutta löydän mä paljon hyvää tästä Load-ja ReLoad-akselistakin. Itseasiassa tuossa on kaksi h**vetin hyvää heavyROCK-levyä kyseessä. Jos kannessa lukisi jokin toinen nimi kuin Metallica, nuo levyt olisivat huomattavasti laajemmin arvostettuja kuin nyt.

tässä tapauksessa Metallican lukeminen kansissa on kirous. Bändin historia on sitä luokkaa, että harva Old School-fani nuo levyt on itselleen ostanut.
Kuuntelin levyt lävitse tuossa pari kuukautta sitten ja onhan siellä hitosti loistavia biisejä. Nimenomaan heavyrock-biisejä, ei mitään metallibiisejä.

Totta. Minua risoo tuo "Metallica kuoli Cliff Burtonin mukana" -vinetys paljon. Load ja Re-Load ovat hienoja levyjä, ja ne todistavat, että Metallica osaa paljon muutakin kuin nopeita riffejä ja vielä nopeampia kitarasooloja. Load on tästä kaksikosta suosikkini.

Lempikappaleitani tuolta levyltä ovat mm. Bleeding Me ja Outlaw Torn, jotka hipovat molemmat kymmentä minuuttia mutta ovat oikeasti hienoja biisejä, vaikka niissä ei mitään eritystä tapahdukaan. Ja sitten myös tietysti tämä hitti Until It Sleeps, joka aluksi tuntui kovin tylsältä kappaleelta, mutta myöhemmin tykästyin siihen. Mama Said on myös kaunis balladi, josta itse asiassa tykkään jopa enemmän kuin Nothing Else Mattersista.

St. Angerissa Metallica taas teki paluun METALLIIN. Ja paluu onnistui myös todella hyvin. Tietysti nämä teh tr00 ol'-skool markit vineävät tästäkin soolojen puutteessa. No okei, levyllä ei ole sooloja jonka takia jouduin pienen pettymyksen kokemaan. Mutta muuten levy on loistava, Ulrich on elämänsä kunnossa ja yllätyin Bob Rockin basistintaidoista, vaikkakin Trujillosta enemmän tykkään. Sanoitukset ovat melko angstisia, mutta enemmänkin itseään kuin yhteiskuntaa kohtaan. All Within My Hands -kappaleessa sen kuulee hyvin.

Eli, IMO Metallica ei ole vielä tehnyt huonoa levyä, joka on 25 vuotta vanhalta bändiltä aika kova suoritus. Neljä ekaa ovat thrashia, Black on perinteisempää, Loadit hard-rockia ja Anger taas metallia. Metallica on hemmetin monipuolinen, ja siksi minä fanitan sitä.

Orava out.

"Kumiorava" kirjoitti:

St. Angerissa Metallica taas teki paluun METALLIIN. Ja paluu onnistui myös todella hyvin. Tietysti nämä teh tr00 ol'-skool markit vineävät tästäkin soolojen puutteessa. No okei, levyllä ei ole sooloja jonka takia jouduin pienen pettymyksen kokemaan.

Olikohan Metallican Some Kind Of Monster dvd:llä jossa Kirk Hammet sanoi, ettei heidän pitäisi lähteä uuteen muotiin ja jättää soolot pois uudelta levyltä. Henkilökohtaisesti minusta soolot kuuluvat ja ovat olennainen osa hevimusiikkia. Muuten levy on kuitenkin ihan hyvä ja onnistunut, vaikkei iskekkään samalla tavoin kuin neljä ensimmäistä ja en minä kyllä Black albumiakaan huonona pidä. Black album on todella hyvä levy, mutta jää karkeasti aiempien varjoon ja niinhän se on, ettei se niin hyvä olekkaan kuin aiemmat.

Load ja Re-Load.. Ihan jees, ei mitään kummoista. Ihan kuunneltavia levyjä, muttei kolahda minuun miteenkään erityisen hyvin.

Neljä ensimmäistä ovat aivan mahtavia thrash levyjä. Jokaikinen sisältää monia ikimuistoisia, mieleenpainuvia biisejä, loistavia riffejä. Varmaankin näiden levyjen asiosta Metallica on painautunut minun sydämmeeni kaikkien aikojen parhaimpana bändinä.

Haluatteko nähdä linkin? Ei se mitään, laitan sen silti.

http://www.imperiumi.net/dem_2.php?id=1160

Elikkä tuolta löytyy yhtyeeni Covenin "Haunting Vision"-demon arvostelu, jos jotain nyt sattuu kiinnostamaan. Ja vaikka ei kiinnostaisikaan, niin piinaan teitä vähän väliä bändini kuulumisilla.

Lepo.

"Imperiumi.net" kirjoitti:
bändin rumputaituri taas naputtaa taskukellon tarkkuudella eteenpäin.

Respect!

Tuon arvostelun perusteella vaikuttaa "huolestuttavasti" siltä että WildT_ing on itse bändinsä paras soittaja... sen yhden biisin perusteella mitä olen kuullut musiikkinne kuulostaa ihan hyvältä. Jatkakaa... kyllä ne muutkin jäsenenne oppivat vielä.

"Tirkka" kirjoitti:
Tuon arvostelun perusteella vaikuttaa "huolestuttavasti" siltä että WildT_ing on itse bändinsä paras soittaja... sen yhden biisin perusteella mitä olen kuullut musiikkinne kuulostaa ihan hyvältä. Jatkakaa... kyllä ne muutkin jäsenenne oppivat vielä.

No enpä nyt tiedä. Nuo muut soittavat eri instrumentteja, ja nauhotuksissa oli hieman huono päivä. Kyllähän nuo musiikista enemmän tietävät kuin minä... paljon enemmän. Eihän tuossa soittotaitoa kehuttu/haukuttu, vaan ns. "timessä" pysymistä. Biisin rakenteitahan suorastaan kehuttiin, ja ne tulevat suoraan kitaristeiltamme (luonnollisesti).

Harmi vaan, että se tärkein osa-alue, yhteensoitto ja timessä pysyminen, on tolla demolla vielä suht huonoa. Kattellaan sitten syksyllä miltä kuulostetaan, kun saadaan toinen lätty ulos.

"WildT_ing" kirjoitti:
Harmi vaan, että se tärkein osa-alue, yhteensoitto ja timessä pysyminen, on tolla demolla vielä suht huonoa. Kattellaan sitten syksyllä miltä kuulostetaan, kun saadaan toinen lätty ulos.

Juu haitari ja sähköurut mukaan, niin kyllä se siitä. Sitten ostan levyn, vaikka olisi ilmainen.

Vaikka tuo musiikki menee tyyliltään yli minun mieltymysteni, niin kylhän se soitto todella pätevältä kuulostaa kun pohdin omia taitojani ja taitaa varastaa tämän foorumin parhaimman bändin paikan. Omat musiikilliset lahjani rajoittuvat sujuvaan kuunteluun. Kitaran totesin 8-9 vuotta sitten liian vaikeaksi, lauluääntä minulla ei ole nimeksikään, rumpuihin en ole uskaltanut koskeakaan, mutta huutaminen sentään sujuu. Sillä ei vaan pärjätä.

Jos nyt palataan aiheeseen, niin kovasti tuntuu lähes kaikkien maku painottuvan tuonne raskaamman musiikin puolelle. Siksi täytyykin mainita epämääräisessä järjestyksessä omiin suosikkeihini kuuluvat MC Taakibörsta, Apulanta, Weezer, Eläkeläiset, Tehosekoitin, Prodigy, SOAD, Pink Floyd, Beatles, REM ja Ismo Alanko. Keskimääräisesti enemmän maistuu hiukan raskaampi musiikki rock ja vastaavat, mutta sitä päivää ei tule kun innostun Metallicasta. Joku roti.

Itselläni on kyllä aika laaja musiikkimaku, mutta kyllä se silti painottuu tuohon rock/hard rock genreen suurimmilta osin.

Henkilökohtaisia suosikkeja ovat Ac/Dc, Thin Lizzy, Kiss, Metallica ja tietysti Iron Maiden. Tätä listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka, mutta johonkin se raja on vedettävä. Nämä kaikki yhtyeet eivät tosin ole rock/hard rock yhtyeitä, mutta ei anneta sen häiritä. Ah, yksi on vielä mainittava, The Doors. Argh, miten voin unohtaa Led Zeppelinin, pienemmistäkin on miehiä ammuttu.

Näistä ylitse muiden on Ac/Dc, joka on tehnyt minuun musiikillisesti suuren vaikutuksen. Tarkennettuna Bon Scott - aikakausi on henkilökohtainen suosikki. Suurin osa tuon ajan tuotannosta on täyttä rautaa. Henkilökohtainen suosikki on Ride On Retry.

Thin Lizzy tulee hyvänä kakkosena. Eihän yhtye voi olla huono, jos melkein kaikki suuret yhtyeet coveroivat heidän kappaleitaan. Tämä nyt oli aika suuri yleistys, mutta kyllä heidän tuotanto on aika hyvin edustettuna myös myöhempien rock bändien tuotannossa. Thin Lizzyn tuotannosta löytyy todella monia hyviä kappaleita ja muutenkin lempikappaleiden nimeäminen on hyvin vaikeaa, koska ne vaihtelevat ajoittain. Ac/Dc:n kohdalla se oli helppoa, koska suosikki ei ole vaihtunut enään vuosiin. Thin Lizzyn tuotannosta se on tällä hetkellä Killer On The Loose.

Kiss, joku tässä yhtyeessä puhuttelee minua. Onhan Kiss aika korni bändi, mutta siinä on se "jokin" mikä vie mukanaan. Yhtyeeltä löytyy todella hyviä kappaleita, joista suurin osa kertoo naisista, juhlimisesta ja muista miehisistä toimista, mutta mistä muusta Kiss voisi laulaa? Onhan kyse Kissistä.
Tämän hetkinen lempikappale on Detroit Rock City.

Ps. Onkohan Turbonegron myytin "indy rockin kruunaamattomina kuninkaina" arkkuun lyöty viimeinen naula Mtv:n tehosoiton avulla? Voiko heistä enään puhua moisella tittelillä, kun näkyvyyttä jakavat Bam Margera, Chris Pontius, Steve O ja nyt itse Mtv uuden videon tehosoitolla? Noh, tämä kaikki jää nähtäväksi, olisiko nyt Turbonegron aika nousta mainstreem yhtyeeksi? Vain aika ja myyntitilastot kertovat sen.

Edit: Parit typot kondikseen.
Edit2: Led Zeppelin lisätty, huh.

Hyvä WT, jatkakaa samaa rataa! Keep on drumming in the free world!

Ps. Onkohan Turbonegron myytin "indy rockin kruunaamattomina kuninkaina" arkkuun lyöty viimeinen naula Mtv:n tehosoiton avulla? Voiko heistä enään puhua moisella tittelillä, kun näkyvyyttä jakavat Bam Margera, Chris Pontius, Steve O ja nyt itse Mtv uuden videon tehosoitolla? Noh, tämä kaikki jää nähtäväksi, olisiko nyt Turbonegron aika nousta mainstreem yhtyeeksi? Vain aika ja myyntitilastot kertovat sen.

Lisäksi MTV Nordic ohjelmassa on muistaakseni jotain vuosi sitten pyörinyt kyseisen bändin videoita listalla. Joten eipähän tuo 'indy-rockilta' vaikuta.

Kuuntelin tänään kaksi levyä läpi. Ne olivat Steely Danin "Two Against the Nature" ja Queenin "The Greatest Hits II". Pientä arvostelua:

Steely Dan - Two Against the Nature
Taitaa olla Danin toisiksi uusin levy ja täytyy sanoa, että MAHTAVAA. Aivan loistava levy täynnä jonkinlaisia funk-pop -kappaleita. Kaikki on kunnossa, puhaltimet, bassot, rummut, kitarat ja laulu. Ehdoton markituskohtaus. Levyllä ei ole yhtään huonoa kappaletta, jokainen on vähintään kuuntelemisen arvoinen. Lempikappaleeni on 6.13. pitkä "Jack of Speed", joka on aivan loistavaa bluesjazzfunkmitälie-meininkiä. Levyn jäljittelemätön tyyli on aina plussaa, ja kansi/vihkotaide on myös hienoa, vaikkakin erikoista. Etsi tämä levy käsiisi, ja OSTA SE!

*****/*****

Queen - The Greatest Hits II
Oikein kelvollinen paketti, vaikkei ylläkään Danin tasolle. Freddy Mercury on jälleen kerran mahtava, mutta biisivalintoja olisi vähän voinut muuttaa. Puolet kappaleista ovat liikaa poppia, olisi toivonut enemmän rockia. Onhan levyllä klassikoitakin, tyyliin "I Want It All" ja "The Show Must Go On", mutta silti jäi vähän tyhjä olo. Mercuryn ääni sopii rockiin paljon paremmin, kuin tasapaksuun 80-luvun poppiin. Kyllä levyn kuuntelee monta kertaa uudestaan, mutta kokoelmaksi ei mikään loistava. Yksittäisenä levynä olisi voinut olla parempi.

***/*****

What? Ei Queen kelpaa? Ostin tässä hiljattain (taisin mainitakin, mutta ei voi muistaa, eikä jaksa tarkistaa) Queenin Greatest Hits I, II & III Platinum Editionin ja mahtavaa tavaraahan se pääasiassa on. Osittain ongelmana on tietenkin se, että se mikä oli isoa 80-luvulla ei enää sovi nykynuorille, mutta sellaiset aikaansidotut hitit voi ohittaa. Ne on tarkoitettukin enemmän nostalgiapläjäyksiksi kuin mitään muuta.

Kuitenkin, levyllä on monta hyvää kappaletta, kuten uskomattoman hyvä Who Wants to Live Forever, kaikkien meidän rakastaman Vanilla Icen samplaama Under Pressure, leikittelevä I'm Going Slightly Mad ja ainoa oikea siivouskappale I Want to Break Free. IMO, Queen on yksi (todella harvoja) bändejä, jotka voivat oikeutetusti tehdä kolme kappaletta Greatest Hitsejä (vaikka viimeinen ehkä hiukan hapuileekin). Harva pääsee samanlaiseen asemaan. Toisaalta, suurin osa niistä kappaleista, jotka ovat vielä tänä päivänä isoja ja tunnettuja, ovat Greatest Hits I:llä (Bohemian Rhapsody, Another One Bites the Dust, We Will Rock You, We Are the Champions).

np. Madness - My Girl

Henkilökohtaisia suosikkeja ovat Ac/Dc, Thin Lizzy, Kiss, Metallica ja tietysti Iron Maiden. Tätä listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka, mutta johonkin se raja on vedettävä. Nämä kaikki yhtyeet eivät tosin ole rock/hard rock yhtyeitä, mutta ei anneta sen häiritä. Ah, yksi on vielä mainittava, The Doors. Argh, miten voin unohtaa Led Zeppelinin, pienemmistäkin on miehiä ammuttu.

Right on, eihän tuohon tarvitisi lisätä kuin Pink Floyd, Pearl Jam, Guns N' Roses, WASP, DIO, Van Halen ja Blue Oyster Cult, niin roskan voisi copy-pastea omaan postiin.

"Ares" kirjoitti:
What? Ei Queen kelpaa? Ostin tässä hiljattain (taisin mainitakin, mutta ei voi muistaa, eikä jaksa tarkistaa) Queenin Greatest Hits I, II & III Platinum Editionin ja mahtavaa tavaraahan se pääasiassa on. Osittain ongelmana on tietenkin se, että se mikä oli isoa 80-luvulla ei enää sovi nykynuorille, mutta sellaiset aikaansidotut hitit voi ohittaa. Ne on tarkoitettukin enemmän nostalgiapläjäyksiksi kuin mitään muuta.

Ei, ei, Queenhän on mahtava bändi, mutta tuolla levyllä oli IMO pari vähän popahtavaa biisiä, muttei huonoja. Esim. Radio Ga Ga on tämän tyyppinen, mutta silti oikein kiva kipale. Ja tuo mainitsemasi "Who Wants To Live Forever" on myös hieno, mutta kun Queen on kuitenkin enimmäkseen ROCK-bändi, niin nuo "I'm Going Slightly Mad" -biisit kuulostavat vähän kummallisilta, vaikkeivät huonoja biisejä olekaan. Eli hyvä levy tuo on, mutta jos ajattelee Queenia rock-bändinä, niin eivät ne popimmat biisit oikein iske.

Queenin ajatteleminen rockbändinä on aika rajoitettua. Esim. Another One Bites the Dust on kuitenkin tavallaan discokappale. Mielestäni se, että bändi ei ole koskaan oikein sitoutunut mihinkään tyyliin, on vain hyvä. Jos mietitään vaikkapa Bohemian Rhapsodya, niin eihän sekään ole rockkappale. Se on sekoitus ... vaikka mitä, mm. oopperaa.

Tavallaan Queen on toki stadionrockbändien arkkityyppi ja täysin ylittämätön sillä alueella, mutta siihen mielikuvaan ei pidä jämähtää.

Äh, ärsyttävää sanoa, mutta Arse on oikeassa (taas jälleen kerran). No anyway, Queen on mahtava bändi, todella sääli että Freddy kuoli, maailma menetti yhden loistavan laulajan.

Ja musamaraton. Nyt ollaan kappaleessa numero 1730, The Eagles - The Last Resort "Hell Freezes Over" -livelevyltä. Tuonkin levyn ostamista suosittelen. Hieno lätty, jota en nyt tässä jaksa ruveta arvostelemaan.

En nyt tässä näe suurempia syitä musiikkimakuni kertaamisen, se on nimittäin harvinaisen laaja, mutta tämä on aika mainio, uusi biisi, joka kuuluu kuitenkin siihen tyylisuuntaan jota harvemmin kuuntelen. Tämä kuitenkin kolahtaa.

http://www.marttivainaa.com/matskut.html

Pelimies on muutes aikas hyvä biisi,


Tahdon koskettaa (koskettaa)
voin sen tunnustaa (tunnustaa)
Saanko ehdottaa (ehdottaa)
iltaa kanssani?

Tule niin vien sinut kahville
ja nakkikioskille jatkoille
siitä taksiin ja saatille
tänä iltana ei tuu pakkeja

Na-na-na-naa-na-na-nan-nan-naa...
tänä iltana ei tuu pakkeja..



Oli muutes Pelimies MM-kisojen Top5 torjunnoissa tuossa 3 (?) päivää sitten.

Juuh, hyvä biisi on kyllä. Ite sain sen n. kaks kuukautta sitten ku kamu sitä suositteli, ja vieläkin kyllä soi... vähän kyllä yllättysin et sekin soi sentään YLE:llä, ei ollutkaan niin tuntematon biisi kun luulin

Yllättävän mukaansatempaava biisi. Ihan mielellään tuon kuunteli, eipä valittamista. Mielenkiintoiselta bändi kuulostaa, joten uutta matskua voi innolla odottaa.

Ja kun tämä on musatopic, niin voin TAAS vähän raportoida musamaratonista: Loppusuoralla lähestulkoon ollaan, sanotaanko että takasuoralla. Star Wars Episodi I:sen soundtrackin poltin tässä pari päivää sitten, ja nyt siis soi kipale numero 1862, kohdasta, missä Qui-Gon sopii kauppoja Watton, sen lentävän örkkimikälien kanssa. Kappaleitahan siis on tasan 2000, tunteja 132, minuutteja 23 ja sekunteja 46.

Meikäläiselle menee ihan kaikki....kirjaimellisesti.

Senverran oon musiikinystävä , että jos musiikki on hyvää niin se on hyvää. Tai jos biisi on hyvä niin sitä kuunnellaan, oli se sitten bacsktreet boyssiä taikka Manowaria

Toisaalta ei sitä kuitenkaan jaksa täyspäiväisesti mitään hiphoppia kuunnella, joten musiikkimaku yleisesti on akselilla Punk-Rock-Metalli

Senverran pitää mainostaa että tsekatkaa meikäläisen allekirjoitus ja kuunnelkaa musaa.

ROK!

Tsekatkaa http://www.theknobband.net Jos kolahtaa skatepunk tyyliin Blink/Nofx/Greenday/Alkaline Trio

Hyvää musiikkia oli. Kaikkea hyvää bändillesi.

Hmm, pitääpä kokeilla iskeekö. Perustelen sitten kun olen kuunnellut.

Kiitoksia, ihan vapaasti vaan latailemaan ralleja lisää sieltä kotisivuilta....kaikenlainen palaute niin hyvässä kuin pahassa otetaan ilomielin vastaan

Rock!

Nyt se on sitten viimeinkin ohi. Kello 18.51.01 kuuluivat Wind Wakerin soundtrackin Outron viimeiset sävelet. 26 päivää kaikkien 2000:n kappaleen kuuntelemiseen kesti, mutta nyt se sitten on ohi. Melko mielenkiintoinen kokemus oli ja melko äkkiä sain kaikki kuunneltua. Uusiksihan tuon voisi joskus ottaa, kun musaa on vieläkin enemmän. Kun 200 tuntia menee rikki, niin UUSIX VAAN~!

Veikkaanpa, että nyt aloitan seuraavam ison projektin, mistä Arse puhuikin tuossa kuukausi sitten, eli kuuntelen kaikki talon CD:t läpi, tai ainakin kaikki ne, joita pidän mielekkäina kuunnella. Ehkäpä jopa arvostelen ne siinä sivussa.

WindWaker soutrack? kerro lisää tästä projektista mitä olit tekemässä

Kuunteli kaikki koneella olevat biisit kerralla, oli kuulemma jotain 200 tuntia musaa, huhhuh. Itse en kyllä jaksaisi. Voisi sitä kyllä itsekin silti kokeilla, minulla on jotain 1500 biisiä, tuntimääristä en tiedä.