"sexyboy" kirjoitti:
Jee jee! Heiluttaa päätä ja hyppää katolta alas! Sekopää tai ei, öriöri "musiikki" sukkaa.
Perustellut vastaukset ovat aina yhtä loistavia.
Ja ei, perusteluksi ei kelpaa joku helvetin tonttu heiluttamassa päätä.
Musiikkimakunne???
Perustellut vastaukset ovat aina yhtä loistavia.
Ja ei, perusteluksi ei kelpaa joku helvetin tonttu heiluttamassa päätä.
"Sexyboy" kirjoitti:
Jee jee! Heiluttaa päätä ja hyppää katolta alas! Sekopää tai ei, öriöri "musiikki" sukkaa.
Niin, täällähän ei ole niitä mielipideasioita koskaan esillä. Nyt onneksi tuli joltain selkeä mielipide, joka suoraansanoen löi omat lausahdukseni laudalta. Menin hiljaiseksi. Että oikeen sukkaa? Nyt pistit pahan. Jos nyt sanot että emo voittaa sen kybällä vastaan samalla mitalla. LOL
"DeadManWalking" kirjoitti:
Ja ei, perusteluksi ei kelpaa joku h**vetin tonttu heiluttamassa päätä.
Tälle nauroin
http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=309607081
Viimein saatiin bändillemme MySpace sivut pystyyn. Itse en vielä tuossa ole bassoraitoja ollut nauhoittamassa, mutta uudet studiosessiot pitäisi alkaa kuukauden sisällä. 7 kappaletta handlaan jo aika hyvin, tosin tuo kyseinen kappale on vielä pahasti hakusessa vähäisen harjoittelun vuoksi. Hieno veto, vaikka voin itse sanoa että bändiltämme löytyy paljon parempiakin kappaleita. Eiköhän niitä ajan kanssa tuonne lisää ilmesty, voitte olla varmoja että mainostan asiasta.
Metallin ystävät voisi heittää jotain kommenttia, ihan mielenkiintoista olisi kuulla mietteitä.
Viimein saatiin bändillemme MySpace sivut pystyyn. Itse en vielä tuossa ole bassoraitoja ollut nauhoittamassa, mutta uudet studiosessiot pitäisi alkaa kuukauden sisällä. 7 kappaletta handlaan jo aika hyvin, tosin tuo kyseinen kappale on vielä pahasti hakusessa vähäisen harjoittelun vuoksi. Hieno veto, vaikka voin itse sanoa että bändiltämme löytyy paljon parempiakin kappaleita. Eiköhän niitä ajan kanssa tuonne lisää ilmesty, voitte olla varmoja että mainostan asiasta.
Metallin ystävät voisi heittää jotain kommenttia, ihan mielenkiintoista olisi kuulla mietteitä.
Kyllähän tuo musiikki kuulostaa ihan ok hyvältä. Mutta "laulu" pilaa mielestäni koko kappaleen. En tykkää hirveämmin örinä metallista, tai karjumisesta kyllä jossain määrin pidän, mutta tässä kappaleessa tuo ei kuulosta edes karjumiselta, vaan yksinkertaisesti p*skalta. Muuten tuo kappale kuulosta tosiaan ihan ok:lta. Ja sitten vielä loppuun yksi neuvo: hankkikaa OIKEA laulaja, niin teistä voi tullakki jtn, mutta jos kaikissa kappaleissa on tuommoista rääkymistä, niin ei kiitos.
Ahhahaa, olin satavarma että ensimmäisenä tulee kommenttia laulajasta, melkein olin jo mainitsemassa siitä mutta ajattelin että katsotaan millaisen reaktion se saa. Se on totta, tuo Haaviston vokalisointi saattaa kuulostaa aluksi varsin häröltä. Itse näin DVD:ltä tämän bändin keikan vuodelta 2006 (jolloin en itse ollut vielä mukana), niin heti ensimmäisenä korvaan kolahti tuo vokalisointi. Näin paatuneena örinämetallin ystävänä se kuulosti silti häröltä. Mutta nyt kun näitä kappaleita on kuullut ajan kanssa paljon, niin reeneissä kuin muutenkin, niin tuohon on tottunut. Ja kun siihen on tottunut, niin se kuulostaa paljon paremmalta kuin normi örisijät, sillä tuskin kukaan voisi väittää etteikö tuo vokalisointi olisi yksilöllistä. Se ei ole suoranaista örinää, se ei ole rääkymistä, se on jotain siltä väliltä. Omaan korvaani se kuulostaa nykyään eräänlaiselta tuskanhuudolta, mikä puuttuu monen bändin ilmeestä nykyaikana. Jotkut näkevät tämän huonona seikana, mutta itse näen sen vahvuutena, sillä tuossa vokalisoinnissa on oikeasti tiettyä epätoivoa, melankolisuutta ja ahdistuneisuutta mukana.
No jaa, tuo nyt oli tuollaista... Perusmättöä. Aika hajutonta ja mautota, jos saan sanoa. Rupesi heti tuntumaan siltä, että tämä on kuultu moneen kertaan. Eihän tuo nyt teknisesti mitenkään huono ollut, hyvin soittavat ja silleen, mutta musiikillisesti todella keskitasoa.
Laulajassa nyt ei ollut mitään vikaa sinänsä, ei se ärsyttänyt, mutta ei kyllä säväyttänytkään. Ja miksi kaiken pitää aina olla tuskaista, melankolista, ahdistunutta? Sitten vielä haukutaan tätä "emo"-liikettä, jossa ollaan tuskaisia, melankolisia, ahdistuneita... Meinaan vaan, että minua risoo tämä ainainen synkkä asenne, joka on suomalaisessa hevissä liiankin läsnä.
Myönnän toki, etten ole deathin tai thrashin asiantuntija (enkä metallin muutenkaan), mutta kyllä minä pidän hyvästä deathista tai thrashista. Tämä nyt ei vaan sattunut olemaan sellaista oivaltavaa ja mielenkiintoista musiikkia, mistä kiinnostuisin enemmänkin.
Laulajassa nyt ei ollut mitään vikaa sinänsä, ei se ärsyttänyt, mutta ei kyllä säväyttänytkään. Ja miksi kaiken pitää aina olla tuskaista, melankolista, ahdistunutta? Sitten vielä haukutaan tätä "emo"-liikettä, jossa ollaan tuskaisia, melankolisia, ahdistuneita... Meinaan vaan, että minua risoo tämä ainainen synkkä asenne, joka on suomalaisessa hevissä liiankin läsnä.
Myönnän toki, etten ole deathin tai thrashin asiantuntija (enkä metallin muutenkaan), mutta kyllä minä pidän hyvästä deathista tai thrashista. Tämä nyt ei vaan sattunut olemaan sellaista oivaltavaa ja mielenkiintoista musiikkia, mistä kiinnostuisin enemmänkin.
"Mahti Ankka" kirjoitti:
Niin ja Goner, suosittelen testaamaan Ulverin Shadows of the Sun levyn, omalta listaltanikin löytyi ja varmasti uppoaisi sinuunkin. Jonkilainen ambientin ja post-rockin sekoitusta tuo levy, seesteisen nättiä ja tunnelmallista leijumista.
Kokeilinpa tuota ja olen sen suunnilleen viisi kertaa tähän mennessä kuunnellut kokonaan. Vaikuttaa sellaiselta aika mukavalta taustalle sopivalta musiikilta, jota kuuntelee mielellään jatkossakin silloin tällöin, mutta tuosta tuntuu puuttuvan joku, mikä saa innostumaan enemmän. Ehkä se on sitten vähän liiankin rauhallista minun makuuni.
"Marshallsaaret" kirjoitti:
Asiasta toiseen, voiko joku täysijärkinen väittää, että The Fat of the Land EI ole Prodigyn paras levy?
Ja ite olen pitänyt sitä huonoimpana . Muutamasta biisistä (Breathe, Firestarter ja Mindfields) vain kunnolla pidän ja nekin ovat osaksi ne erottuvimmat luultavasti kaupallinen menestys mielessä tehdyt. Muuten levy onkin vähän tylsä ja tasapaksu. Muut levyt taas ovat mielestäni aika tasaisen vahvoja alusta loppuun ilman suurempia heikkouksia, eikä niillä edes ole yhtä selkeitä hittejä, joten ei ole siitäkään kiinni, että niitä vaatisin.
"Mahti Ankka" kirjoitti:
http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=309607081
Heti alkuun hiipi mieleeni pienoinen pettymys, kun bändi oli luokiteltu death/thrashiksi. Onneksi kuitenkin poikkeatte hieman siitä normaalista pomppukuralinjasta. Biisi ei tosiaan kekseliäisyydellä häikäissyt, mutta ne pienet perusasiat ovat omaan korvaani riittävän paikoillaan. Mukavaa humppaa.
Mitä vokaaleihin tulee, niin pidin. Ovat tosin miksattu hieman liian taustalle, mutta muuten kuultavissa on lupaava korinaa. Kirpeyttä soisi vielä tulevan lisää.
"Kumiorava" kirjoitti:
Meinaan vaan, että minua risoo tämä ainainen synkkä asenne, joka on suomalaisessa hevissä liiankin läsnä
Suomen tämänhetkinen metalliskene on valitettavan kaukana kunnollisesta synkkyydestä ja ahdistuneisuudesta. Ainakin muista Euroopan maista jäädään selvästi jälkeen (enkä tarkoita Norjaa). Lähinnä rasittavan kuuloista angstisuutta pursuaa jokapuolelta.
Juu, aika perusjurnutusta tuo kuulosti olevan. Vastaavaa kamaa on liiaksikin tämä maa pullollaan. Persoonalliset ja kiinnostavat koukut tuntuivat puuttuvan kokonaan. Ei suoranaisesti huono, mutta sellainen mitäänsanomaton.
Enkä tuosta nyt hirveästi löytänyt deathia tai thrashia, pienellä thrashikomppijuoksutuksella tuohon biisin olisi saatu jo runsaasti enemmän sielua.
Tärkeintähän toki on, että pojilla on hauskaa soittaessa. Joten hyvää jatkoa vaan.
Totta, nämä isommatkin bändit tuntuvat olevan sellaisia runopoikien teennäisiä sielunvuodatuskanavia.
Enkä tuosta nyt hirveästi löytänyt deathia tai thrashia, pienellä thrashikomppijuoksutuksella tuohon biisin olisi saatu jo runsaasti enemmän sielua.
Tärkeintähän toki on, että pojilla on hauskaa soittaessa. Joten hyvää jatkoa vaan.
Suomen tämänhetkinen metalliskene on valitettavan kaukana kunnollisesta synkkyydestä ja ahdistuneisuudesta.
Totta, nämä isommatkin bändit tuntuvat olevan sellaisia runopoikien teennäisiä sielunvuodatuskanavia.
Mahti Ankka:
Siis ei enemmän perusbiisi voi vain olla.
Perusperusperusperus!
Onhan se ihan menevä biisi, mutta ei enemmän perus voi olla.
Olisitte edes lisännyt jotain omalaatuista. Esim. satunnaiset biisistä eroavat tuplabasarikohdat olisivat olleet hyviä, kuten myös hieman korkeammalle menevät kitarakuviot + kunnon soolo.
Siis ei enemmän perusbiisi voi vain olla.
Perusperusperusperus!
Onhan se ihan menevä biisi, mutta ei enemmän perus voi olla.
Olisitte edes lisännyt jotain omalaatuista. Esim. satunnaiset biisistä eroavat tuplabasarikohdat olisivat olleet hyviä, kuten myös hieman korkeammalle menevät kitarakuviot + kunnon soolo.
Rakentavaa palautetta, kiitos siitä. Tottahan se on, ei me mitään uutta pyörää olla keksimässä, mutta se ei ole tarkoituskaan. Herra Haavistohan on pääasiallisessa vastuussa yhtyeemme materiaalista ja reeneissä niistä sitten muovautuu lopullisia, kun kaikki soittajat tuovat sen oman lisänsä soppaan. Itsehän en vielä ole päässyt juurikaan muutamaa pikkujippoa lukuunottamatta tuohon musiikkiin vielä vaikuttamaan, mutta luulen että saan vielä paljonkin liikkumatilaa tulevaisuudessa. Tarkoituksena olisi nimittäin vetää pasuunani tuohon hommaan mös mukaan, vielä on tosin hakusessa mihin rooliin sitä sijoiteltaisiin. Mitä luultavimmin taustatykistöksi jossain määrin. Saundimme on vasta muovautumassa!
Kuten myös sanoin, tuo kappale ei ole bändimme parhaimmistoa. Tuo on niitä suoraviivaisimpia vetoja, mutta arsenaalista löytyy myös matalalta möyrivää hidastelua, mukavia temponvaihdoksia, melko hienoja melodiatyylittelyjä ja fiilistelyä. Ja uskokaa pois, kyllä sitä rässikomppia löytyy ja paljon, tuo kappale ei vain vielä oikein pääsyt antamaan sitä todellista kuvaa yhtyeestämme. Suurimpina vaikuttajina Arasawn musiikkiin ovat Death ja Nile, joiden ideoita me ollaan ammennettu aika paljonkin, kuitenkin niin että se ei mene kopioimisen puolelle.
Ja pääasiahan on todellakin se, että on hauskaa. Itse tykkään soittaa tuon tyylistä musiikkia, kerrankin tuntuu että on oikeassa bändissä mukana. Musiikilliset ideat natsaavat yhteen bändin jäsenillä ja juttuun tullaan todella hyvin, toisin kuin edellisessä bändissäni.
EDIT.
Juu, leppoisiin hetkiin taustalle tuo Shadows of the Sun toimii loistavasti, ei siihen hirveästi edes tarvitse keskittyä yksinkertaisen rauhallisuutensa takia. Parhaimman nautinnon olen todennut tuon antavan silloin kun menee nukkumaan ja laittaa levyn soimaan hiljaa taustalle.
Kuten myös sanoin, tuo kappale ei ole bändimme parhaimmistoa. Tuo on niitä suoraviivaisimpia vetoja, mutta arsenaalista löytyy myös matalalta möyrivää hidastelua, mukavia temponvaihdoksia, melko hienoja melodiatyylittelyjä ja fiilistelyä. Ja uskokaa pois, kyllä sitä rässikomppia löytyy ja paljon, tuo kappale ei vain vielä oikein pääsyt antamaan sitä todellista kuvaa yhtyeestämme. Suurimpina vaikuttajina Arasawn musiikkiin ovat Death ja Nile, joiden ideoita me ollaan ammennettu aika paljonkin, kuitenkin niin että se ei mene kopioimisen puolelle.
Ja pääasiahan on todellakin se, että on hauskaa. Itse tykkään soittaa tuon tyylistä musiikkia, kerrankin tuntuu että on oikeassa bändissä mukana. Musiikilliset ideat natsaavat yhteen bändin jäsenillä ja juttuun tullaan todella hyvin, toisin kuin edellisessä bändissäni.
EDIT.
"Goner" kirjoitti:
Kokeilinpa tuota ja olen sen suunnilleen viisi kertaa tähän mennessä kuunnellut kokonaan. Vaikuttaa sellaiselta aika mukavalta taustalle sopivalta musiikilta, jota kuuntelee mielellään jatkossakin silloin tällöin, mutta tuosta tuntuu puuttuvan joku, mikä saa innostumaan enemmän. Ehkä se on sitten vähän liiankin rauhallista minun makuuni.
Juu, leppoisiin hetkiin taustalle tuo Shadows of the Sun toimii loistavasti, ei siihen hirveästi edes tarvitse keskittyä yksinkertaisen rauhallisuutensa takia. Parhaimman nautinnon olen todennut tuon antavan silloin kun menee nukkumaan ja laittaa levyn soimaan hiljaa taustalle.
"Kumiorava" kirjoitti:
(Ihan vinkkinä vaan: Jos Asa(ja räppi)keskustelu jatkuu, niin voinemme varmaan jatkaa sitä tuolla Musiikkitopicin puolella.)
En ole Asan tuotantoon tosin Terveisiä kaaoksesta -levyä lukuunottamatta tutustunut, mutta en nyt menisi sanomaan että biisit ovat pelkkiä fuck the system -asenteella vedettyjä angst-purkauksia
Kyllä ne olivat silloin ensimmäisellä levyllä, jonka Asa teki siis Avain-nimellä. Sitä ei kuitenaan voi luonnehtia huonoksi asiaksi, sillä Punainen tiili on ehdottomasti paras Asan levy, ja minusta myös paras suomalainen rap-levy koskaan. Avaimen vaihdettua nimensä Asaksi muuttui musiikkikin ikävällä tavalla jotenkin zencafemaiseksi, enkä ole uudemmista tuotoksista pitänyt.
ihan mielenkiintoista sanaleikkiä. Onhan se totta, että miehen riimeistä on vaikea ottaa selvää, mutta mieluummin tuollaista tommiliimattamaista säätöä kuin liiallista alleviivaamista. Mutta Terveisiä kaaoksesta on kyllä kova.
Kannattaa kyllä kokeilla sitä päinvastaista Asaa/Avainta, se nimittäin oikeasti toimii 100 kertaa paremmin. Hommaa siis Punainen tiili jostain äkkiä, et tule katumaan.
PROGEMIEHET HEI!
Toolin äijät eivät ole neroja. He ovat enemmän.
Testasin äsken ja helvetin hienosti synkkasi. Ehkäpä paras biisi ikinä. Ennen se oli Wings ja 10000 days putkeen, mutta nyt se ehkäpä saa muuttua noiden yhdistelmäksi.
Nuo jätkät ovat muusta ulottuvuudesta.
Helvetin nerot jätkät.
Toolin äijät eivät ole neroja. He ovat enemmän.
Ja jotta bändille tyypillinen outoilu saa lisäpontta, niin nähtävästi Wings for Marie (pt.1) ja Viginti Tres ovat yhteenlaskettuna täsmälleen yhtä pitkä, kuin 10,000 Days (Wings pt.2) ja ilmeisesti nämä (siis tuo yhdistelmä+nimibiisi) muodostavat päällekkäin soitettuna yhtenäisen kokonaisuuden 10,000 Daysin kanssa. Siitä vaan kokeilemaan.
Testasin äsken ja helvetin hienosti synkkasi. Ehkäpä paras biisi ikinä. Ennen se oli Wings ja 10000 days putkeen, mutta nyt se ehkäpä saa muuttua noiden yhdistelmäksi.
Nuo jätkät ovat muusta ulottuvuudesta.
Helvetin nerot jätkät.
^Tuosta oli jo juttua täällä silloin kun levy oli tuoreempi tapaus, eli joskus 06.
En ole kokeillut tuota, mutta joskus täytynee.
En ole kokeillut tuota, mutta joskus täytynee.
"Genghis Khan" kirjoitti:
^Tuosta oli jo juttua täällä silloin kun levy oli tuoreempi tapaus, eli joskus 06.
En ole kokeillut tuota, mutta joskus täytynee.
Itse en silloin bändiä vielä kuunnellut, mutta tuo oikeasti kuulostaa ihan perkeleen hyvältä. Sitten vaan editoimaan Vegasilla biisit päällekkäin ja iPodiin.
SHIT; A-RUOTSIN SANAKOE.
Olihan se yhteenliimaus aika WOUn arvoinen elämys, sulautuivat yhteen todella hyvin. Pitänee taas pian Tooliin palata paremmin, jäänyt viime aikoina vähän pienemmälle luukutus.
Ja heihei ihmiset, mainostaja iskee jälleen! Bändimme Arasaw sai toisen kappaleen tämän viikon aikana MySpaceen, ja pieni pohjustus varmaankin paikallaan ennen linkitystä. Jos lähdetään vertaamaan tätä uutta (no uutta ja uutta, kauanhan se on olemassa jo ollut) The Servant And The Master kappaletta edelliseen Broken Cold And Alone vetoon, eroa on huimasti. Siinä missä BCAA oli melko suoraviivainen, kitaramelodiaton ja sooloton lyhyt veto, niin tämä uusi edustaa selkeästi moniulotteisempaa ja täyteläisempää kokonaisuutta. Suoranaista kitarasooloa ei vieläkään esiinny (jotka muuten kumartavat melko paljon Deathin suuntaan niissä kappaleissa missä niitä on), mutta ihan kivasti koukuttavia kuvioita esiintyy pariin otteeseen ja clean kitaralla suoritettu melodiakulku on yksi kappaleen kannattelija. Lisäksi sitä thrash metallia on mukana paljon selkeämmin nyt. Ainiin, mainittakoon vielä taustalle vedetyt puhtaat "hevivokaalit", jotka lauloi bändin entinen basisti (siksi hän lähtikin, koska haluaa keskittyä enemmän lauluun muissa projekteissaan). Jatäsä tuloo:
http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=309607081
Tämä on itselleni ainakin niitä kappaleita, joita on melkein mukavin soittaa kaikista bändimme biiseistä. Kommenttia saa taas heittää, edes vertailua hiukan tuohon edelliseen kappaleeseen jos ei muuta.
Ja heihei ihmiset, mainostaja iskee jälleen! Bändimme Arasaw sai toisen kappaleen tämän viikon aikana MySpaceen, ja pieni pohjustus varmaankin paikallaan ennen linkitystä. Jos lähdetään vertaamaan tätä uutta (no uutta ja uutta, kauanhan se on olemassa jo ollut) The Servant And The Master kappaletta edelliseen Broken Cold And Alone vetoon, eroa on huimasti. Siinä missä BCAA oli melko suoraviivainen, kitaramelodiaton ja sooloton lyhyt veto, niin tämä uusi edustaa selkeästi moniulotteisempaa ja täyteläisempää kokonaisuutta. Suoranaista kitarasooloa ei vieläkään esiinny (jotka muuten kumartavat melko paljon Deathin suuntaan niissä kappaleissa missä niitä on), mutta ihan kivasti koukuttavia kuvioita esiintyy pariin otteeseen ja clean kitaralla suoritettu melodiakulku on yksi kappaleen kannattelija. Lisäksi sitä thrash metallia on mukana paljon selkeämmin nyt. Ainiin, mainittakoon vielä taustalle vedetyt puhtaat "hevivokaalit", jotka lauloi bändin entinen basisti (siksi hän lähtikin, koska haluaa keskittyä enemmän lauluun muissa projekteissaan). Jatäsä tuloo:
http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=309607081
Tämä on itselleni ainakin niitä kappaleita, joita on melkein mukavin soittaa kaikista bändimme biiseistä. Kommenttia saa taas heittää, edes vertailua hiukan tuohon edelliseen kappaleeseen jos ei muuta.
Taas tuli tuhlattua rahaa hienoon musiikkiin. 32 euroa, kolme levyä. Jokainen levyistä irtosi siis alle kympillä, plus viiden euron postimaksut. Hyvä diili.
Ensimmäisenä mukaan lähti Äxästä Unearthin The Oncoming Storm, joka on ehdottomasti kyseisen bändin kovin levy. En ehkä kyseistä sotkisi liikaa metalcoreen, vaikka vaikutteita sieltäkin on. Olen hieman jo oppinut tunnistamaan metalcoren elementtejä, joihin lukeutuu itseääntoistavuus, perus lauluääni, sekä epäinnovatiiviset melodiat. Sanotaanko että Oncoming Storm on lähes vastakohtana näille kolmelle. Noh, lukekaa loput vaikka tuosta arvostelusta. Tästä joko ei tykkää, tai sitten tykkää kunnolla.
Toisena mukaan aikaisemmin hypettämäni Khoman The Second Wave, joka on tuollaista rentoa alternativea. Välillä mennään rauhallisissa vesissä, kun joskus taas esitellään sitä metallimpaa puolta. Hyvin samankaltaisista bändeistä voisi luetella Cold, A Perfect Circle ja 10 Years. Hienoa musiikkia, vaikka vaatiikin muutaman kuuntelukerran, suosittelen äsköistä enemmän melkein kaikille.
Kolmantena Nevermoren This Godless Endeavor, joka tuskin esittelyjä kaipaa. Halvalla kun lähti, niin pitihän tämäkin teos hommata. Kiitos Mahti Ankalle(Ja Razormanille) joskus muinoin bändin hypettämisestä. Toimi silloin, toimii nytkin.
Ensimmäisenä mukaan lähti Äxästä Unearthin The Oncoming Storm, joka on ehdottomasti kyseisen bändin kovin levy. En ehkä kyseistä sotkisi liikaa metalcoreen, vaikka vaikutteita sieltäkin on. Olen hieman jo oppinut tunnistamaan metalcoren elementtejä, joihin lukeutuu itseääntoistavuus, perus lauluääni, sekä epäinnovatiiviset melodiat. Sanotaanko että Oncoming Storm on lähes vastakohtana näille kolmelle. Noh, lukekaa loput vaikka tuosta arvostelusta. Tästä joko ei tykkää, tai sitten tykkää kunnolla.
Toisena mukaan aikaisemmin hypettämäni Khoman The Second Wave, joka on tuollaista rentoa alternativea. Välillä mennään rauhallisissa vesissä, kun joskus taas esitellään sitä metallimpaa puolta. Hyvin samankaltaisista bändeistä voisi luetella Cold, A Perfect Circle ja 10 Years. Hienoa musiikkia, vaikka vaatiikin muutaman kuuntelukerran, suosittelen äsköistä enemmän melkein kaikille.
Kolmantena Nevermoren This Godless Endeavor, joka tuskin esittelyjä kaipaa. Halvalla kun lähti, niin pitihän tämäkin teos hommata. Kiitos Mahti Ankalle(Ja Razormanille) joskus muinoin bändin hypettämisestä. Toimi silloin, toimii nytkin.
"Supa" kirjoitti:
Kiitos Mahti Ankalle joskus muinoin bändin hypettämisestä. Toimi silloin, toimii nytkin.
Sekä kiitos minulle, kun Mahti Ankan Nevermoreen tutustutin. This Godless Endeavor on edelleen bändin paras tuotos. Ei suuremmin heikkouksia vaan tuossa arvostelussakin painotettua "mielenvikaista ja psykoottista" tunnelmointia. Sinänsä sääli, että Chris Broderick valitsi Megadethin. Olisi herrasta saatu hyvä partneri Jeff Loomikselle Steve Smythin lähdettyä. Seuraavaa levyä ja toivottavasti sitä ennen ilmestyvää DVD:tä odotellaan kovasti. Puhumattakaan Warrel Danen sooloalbumista.
'Ankka toi uusi biisi oli kyllä rutkasti mielenkiintoisempi ja parempi kuin se eka. Tyylikäs, uhkaavan seesteinen intro ja riffeissäkin oli paljon enemmän koukkuja ja ideaa, toisin kuin ensimmäisen biisin olemattomassa jurnutuksessa. Tuossa uudessa biisissä miellytti eritoten kahden minuutin jälkeen lähtevät thrashriffi/komppivyörytykset, oli melkein sitä 80-luvun puolenvälin Bay Area -magiikkaa, melkein. Pidempi olisi saanut olla, vähän tuntui loppuvan kesken kun juuri oli pääsemässä kunnolla vauhtiin. Vokalistikin kuulosti sopivammalta tässä, toki makaaberisti yliampuva kiekuja olisi vielä parempi tähän musiikkiin mielestäni.
"Genghis Khan" kirjoitti:
'Ankka toi uusi biisi oli kyllä rutkasti mielenkiintoisempi ja parempi kuin se eka. Tyylikäs, uhkaavan seesteinen intro ja riffeissäkin oli paljon enemmän koukkuja ja ideaa, toisin kuin ensimmäisen biisin olemattomassa jurnutuksessa. Tuossa uudessa biisissä miellytti eritoten kahden minuutin jälkeen lähtevät thrashriffi/komppivyörytykset, oli melkein sitä 80-luvun puolenvälin Bay Area -magiikkaa, melkein. Pidempi olisi saanut olla, vähän tuntui loppuvan kesken kun juuri oli pääsemässä kunnolla vauhtiin. Vokalistikin kuulosti sopivammalta tässä, toki makaaberisti yliampuva kiekuja olisi vielä parempi tähän musiikkiin mielestäni.
Juu kiva kun kelpaa. Kuten totesin, itsekin pidän tätä selkeästi parempana vetona. Sen thrashriffityksen jälkeen tuleva kertosäeriffi (kohdasta 2:17 alkaen) on mielestäni koko kappaleen parhaita hetkiä, kaikessa yksinkertaisuudessaan se vain iskee kovaa. Se iski takaraivoon jo silloin kun tuon kappaleen ensimmäistä kertaa reeneissä kuulin.
Ja tuossa kohtaa olen kanssasi samaa mieltä, kappale loppuu hiukan ennen aikojaan. Käytännössä kun kappale lämmittelee itseään sen puolitoista minuuttia, niin puolet biisistä on jo melkein mennyt ennenkuin se pärähtää kunnolla käyntiin. Ehkä olisin itse laittanut johonkin kohtaan kitara soolon ja lisännyt ainakin yhden kertosäkeen ja kenties toistanut sitä ennen vielä tuossa alussa esiintyneen riffittelyn. Mutta näillä mennään, pidän tuosta ihan tuollaisenaankin.
Nyt tarvitsisin asiantuntioiden neuvoja eli saatte suositella jotain bändiä meikälle. Rahaa on nyt sen verran kertynyt, että vois lähteä tuhlaamaan rahoja levyihin. Bändejä joita kuuntelen ovat mm. KoRn, SlipKnot, audioslave, Rage Against the machine, System of a down, apocalyptia ja uusina tuttavuuksina Muse ja Opeth sekä jossain määrin Strapping Yang lad. Eli jos teiltä irtoasi jonkinlaista vinkkiä jonkin bändin/levyn suuntaan kun haluaisi tutustua uusiin tuttavuuksiin. Tyyli voi olla vähän laidasta laitaan, kunhan ei mitään 80-heavyä. Kiitän ja kumarran etukäteen
Jos Audioslave iskee niin sitten on myös pakko iskeä Badmotorfingerin aikainen Soundgarden. Eli tuo levy hankintaan, todella raskas kitarasaundi yhdistettynä taidokkasiin sävellyyksiin, hieno levy kerta kaikkiaan.
Jos tuo levy kolisee odottamallani tavalla niin sitten bändin seuraava Superunknown luonnollisesti seuraavaksi, enemmän alternative kuin Badmotorfinger mutta lähes yhtä kova.
Jos tuo levy kolisee odottamallani tavalla niin sitten bändin seuraava Superunknown luonnollisesti seuraavaksi, enemmän alternative kuin Badmotorfinger mutta lähes yhtä kova.
"Bauke_peikko" kirjoitti:
Nyt tarvitsisin asiantuntioiden neuvoja eli saatte suositella jotain bändiä meikälle. Rahaa on nyt sen verran kertynyt, että vois lähteä tuhlaamaan rahoja levyihin. Bändejä joita kuuntelen ovat mm. KoRn, SlipKnot, audioslave, Rage Against the machine, System of a down, apocalyptia ja uusina tuttavuuksina Muse ja Opeth sekä jossain määrin Strapping Yang lad. Eli jos teiltä irtoasi jonkinlaista vinkkiä jonkin bändin/levyn suuntaan kun haluaisi tutustua uusiin tuttavuuksiin. Tyyli voi olla vähän laidasta laitaan, kunhan ei mitään 80-heavyä. Kiitän ja kumarran etukäteen
Hieman samantyyppistä musiikkia menee itselläni, jotenka ehdotan paria seuraavaa; Depeche Mode ja Stereomud. Varsinkin Depeche Mode on helvetin kovaa kamaa aina. Kannattaa kokeilla ainakin, lataat parikolme biisiä ja fiilistelet ne muutamaan kertaan läpi.
"Bauke_peikko" kirjoitti:
Nyt tarvitsisin asiantuntioiden neuvoja eli saatte suositella jotain bändiä meikälle. Rahaa on nyt sen verran kertynyt, että vois lähteä tuhlaamaan rahoja levyihin. Bändejä joita kuuntelen ovat mm. KoRn, SlipKnot, audioslave, Rage Against the machine, System of a down, apocalyptia ja uusina tuttavuuksina Muse ja Opeth sekä jossain määrin Strapping Yang lad. Eli jos teiltä irtoasi jonkinlaista vinkkiä jonkin bändin/levyn suuntaan kun haluaisi tutustua uusiin tuttavuuksiin. Tyyli voi olla vähän laidasta laitaan, kunhan ei mitään 80-heavyä. Kiitän ja kumarran etukäteen
Tässä mitään parempaakaan tekemistä ole, joten voisinpa jotakin suositella.
Tyyppihän kuuntelee ihan samoja bändejä mitä meikäläinen! Tai no, Opeth, SoaD ja Apocalyptica eivät uppoa mutta nuo muut.
Mutta sitten suosituksiin. Tsekkaa Mudvayne, ellet ole jo kuullut. Jos nu-metaliin kallistuvalla linjalla jatketaan, lämpimästi voin suositella myös Ill Niñoa. Itselle uusi tuttavuus, joka kolahti kyllä ensi kuulemalta.
Myöskin sellainen pumppu kuin Mushroomhead voisi iskeä teikäläiseen. Itseen uppoaa ihan kympillä, loistava.
Ja jos Audioslavea diggailet, niin voisin myös vinkata Cornellin muiden projektien pariin, Soundgarden nyt etupäässä ja Temple of the Dog heti perässä.
Ehkäpä tässä on nyt jotain alkuun. Voisin jaaritella aiheesta tuntitolkulla, mutta njeh. Riittänee.
"Bauke_peikko" kirjoitti:
Nyt tarvitsisin asiantuntioiden neuvoja eli saatte suositella jotain bändiä meikälle. Rahaa on nyt sen verran kertynyt, että vois lähteä tuhlaamaan rahoja levyihin. Bändejä joita kuuntelen ovat mm. KoRn, SlipKnot, audioslave, Rage Against the machine, System of a down, apocalyptia ja uusina tuttavuuksina Muse ja Opeth sekä jossain määrin Strapping Yang lad. Eli jos teiltä irtoasi jonkinlaista vinkkiä jonkin bändin/levyn suuntaan kun haluaisi tutustua uusiin tuttavuuksiin. Tyyli voi olla vähän laidasta laitaan, kunhan ei mitään 80-heavyä. Kiitän ja kumarran etukäteen
Itse kuuntelen jonkun verran samanlaista musiikkia kuin sinä ja suosittelen tutustumaan maailman parhaaseen bändiin nimeltä Suburban Tribe. Manimal levyä on haukuttu kuulostavan Korn:lta, mutta Irevolt Now imo ehdottomasti paras albumi heiltä. Machinae Supremacy on myös tutustumisen arvoinen bändi, ainakin heidän Player One-biisin (ja samalla parhaan) saa ladattua ihan laillisesti vaikka Last.fm:stä.
Itseäni on alkanut ihmetyttämään oman musiikkimakuni suomalaispuute, kaikki omat fanituksen kohteeni on jostain muualtapäin maailmaa. Tällähetkellä tosin en löydä yhtään hyvää syytä itselleni alkaa edes kuntelemaan mitään suomalaista yhtyettä, koska itseeeni ei kolahda kovinkaan paljoa suomen yleisin musiikkityyli, eli jonkin sortin "Death Metal"(?). Ennen nuorempana tuli kyllä sitä loortia kuunneltua, ja silloin se kuulosti todella laadukkaalta (eikä vaikuttamassa ollut se naamiosekoilu) ja hienolta suomalaiselta näytteeltä, mutta into laantui todenteolla tähän Euroviisujen jälkeiseen "Suomi on hevimaa ja Lordi on sen johtaja" - gimmikkiin. Meno oli parhaillaan The Monsterican Dreamin aikana.
Harkinnassa on ollut tietty Suburban Triben kaltainen uudemmantyylinen heavymusiikki, joka joskus on jopa ollut yksi suosikkejani, mutta jostain syystä nykyään on kasvanut sellainen outo valli suomalais- ja ulkolaismusiikin välillä ja oma kantani menee sinne ulkomaihin. Kaikella kunnioituksella Suomea kohtaan, mutta vielä ei meno täysin vakuuta, varsinkin näin Idols- buumin aikaan. Niin kauan kun Hevi-Ari hallitsee listoja, saa musiikki tulla vaikka Kiinasta.
Eli enää en edes ihmettele.
Harkinnassa on ollut tietty Suburban Triben kaltainen uudemmantyylinen heavymusiikki, joka joskus on jopa ollut yksi suosikkejani, mutta jostain syystä nykyään on kasvanut sellainen outo valli suomalais- ja ulkolaismusiikin välillä ja oma kantani menee sinne ulkomaihin. Kaikella kunnioituksella Suomea kohtaan, mutta vielä ei meno täysin vakuuta, varsinkin näin Idols- buumin aikaan. Niin kauan kun Hevi-Ari hallitsee listoja, saa musiikki tulla vaikka Kiinasta.
Eli enää en edes ihmettele.
Show_Stopper, usko tai älä mutta Suomessa tehdään muutakin kuin metallia. Kannattaa vähän laajentaa katsontakantaa niin saattaa löytää Suomenmaalta tukun mahtavia artisteja ja bändejä. Metallista on tällä hetkellä uskomaton ylitarjonta ja kaikki bändit tuppaavat olemaan todella mitäänsanomattomia. Mutta tee katsaus suomalaisen rockin historiaan, niin löydät varmasti tukuttain laatua. Nykypäivänä Porista tulevat Ektro Recordsin yhtyeet ja muualta maasta tulevat vaihtoehtoisen rockin/musiikin edustajat ovat todella tasokkaita.
Joten syytä vain rajoittaneisuuttasi siitä, että suomalainen musiikki ei maistu.
Joten syytä vain rajoittaneisuuttasi siitä, että suomalainen musiikki ei maistu.
"Genghis Khan" kirjoitti:
Joten syytä vain rajoittaneisuuttasi siitä, että suomalainen musiikki ei maistu.
Kyllä syytän. Mutta en myöskään muista alan genreistä ole paljoa mitään löytänyt, parhaimmillaan joku mainstream piirien Apulanta, joka on ehkä laadukkainta Suomiheviä/rokkia mitälie. Jos sieltä indypiireistä jotain löytyisi, niin voisi yrittää jopa jotain uudenlaista löytää. Jospa sitä apista nyt latailisin tässä ajan kuluksi ---->
parhaimmillaan joku mainstream piirien Apulanta, joka on ehkä laadukkainta Suomiheviä/rokkia mitälie.
Mielestäni Apulannan ja hevin mainitseminen samassa lauseessa on rikos.
Apulannan alkutuotanto on muuten yllättävän menevää, mutta nykytuotannosta en mene sanomaan mitään.
Minulla asia taas on täysin päinvastainen, Last.fm'n top 50:stä 26 bändiä on suomalaisia. Niistä neljä on porilaisia. Mutta suomalainen hevi on suurimmilta osin varsin kuuntelukelvotonta, Finntrollia ja Moonsorrow'ta lukuunottamatta. Tai no, onhan niitä muitakin, mutta noita kahta ainoastaan innokkaammin kuuntelen.
Kuten olen varmaan jo noin kolmekymmentäseitsemän kertaa todennut, minusta maamme paras nykymusiikki tulee Porista. Sen kaupungin kama tuppaa tosin olemaan harvinaisen hämärää (siis näin peruskuuntelijan korvaan), joten en mene sanomaan että sinä, Show_Stopper, pitäisit siitä. Tosin aina kannattaa kokeilla. Ja Porissahan on kehitetty kokonaan uusi hevigenre, New Wave of Finnish Heavy Metal. Tuota nimikettä ei tosin kannata tosissaan ottaa, mutta Circlen Nopeuskuningas on kyllä yksi parhaita suomalaisia hevibiisejä koskaan.
Ja kun indiepiireistä vielä puhuttiin, niin porilaisen Ektron lisäksi kannattaa tutustua naapuripitäjä Ulvilan Fonal Recordsiin, joka Ektrosta poiketen taitaa julkaista pelkästään suomalaista underground-musiikkia. Omia suosikkejani Fonalin artisteista on mahtava Paavoharju ja räävitön Risto. Ensinmainittu soittaa huuruista ja ambient-vaikutteista kokeellista folkia, ja jälkimmäinen railakasta indierockia (henk. koht. inhoan kyseistä termiä, mutta käytetään sitä nyt). Sitten on myös Kemialliset Ystävät, mutta bändin tavara on sen verran hämärää, että sitä tuskin kannattaa suositella.
Sitten siitä ei-niin-kokeellisesta nykyrockista minua miellyttävimmät lienevät YUP ja Absoluuttinen Nollapiste. Etenkin YUP:ssä mielenkiintoa herättävät pähkähullut sävellykset sekä Jarkko Martikaisen mestarilliset sanoitukset. Nollapiste taas on musiikillisesti usein melko suoraviivaista ja helppoa - joskin toki myös mielenkiintoista - mutta Tommi Liimatan lyriikat tekevät bändistä ainutlaatuisen.
Mikäli rap/hip-hop jaksaa kiinnostaa, niin kannattaa ottaa kuunteluun esim. sellaiset tapaukset kuin Paleface, Don Johnson Big Band, Asa ja Steen1. Myös minulle uudempi tuttavuus, Julma-Henri & Syrjäytyneet vaikuttaa varsin asialliselta. DJBB on ehkä suurin poikkeus noista, jonka musiikki välillä on jopa trip-hopin puolella, etenkin debyyttilevyllä. Hienoa tunnelmamusiikkia, joissa sanoitukset eivät välttämättä ole yhtä kärkeviä ja tärkeässä osassa kuin noiden muiden tapauksissa.
Kuten Khan mainitsi, katsaus suomalaisen rockin historiaan avaa paljon uutta. Juicenhan me kaikki tunnemme, mutta suosittelen myös sellaisia tapauksia kuin Tuomari Nurmio, Kari Peitsamo, Hassisen Kone, Tasavallan Presidentti jne.
Että kyllä sitä musiikkia tosiaankin löytyy, myös nykyään.
Minulla asia taas on täysin päinvastainen, Last.fm'n top 50:stä 26 bändiä on suomalaisia. Niistä neljä on porilaisia. Mutta suomalainen hevi on suurimmilta osin varsin kuuntelukelvotonta, Finntrollia ja Moonsorrow'ta lukuunottamatta. Tai no, onhan niitä muitakin, mutta noita kahta ainoastaan innokkaammin kuuntelen.
Kuten olen varmaan jo noin kolmekymmentäseitsemän kertaa todennut, minusta maamme paras nykymusiikki tulee Porista. Sen kaupungin kama tuppaa tosin olemaan harvinaisen hämärää (siis näin peruskuuntelijan korvaan), joten en mene sanomaan että sinä, Show_Stopper, pitäisit siitä. Tosin aina kannattaa kokeilla. Ja Porissahan on kehitetty kokonaan uusi hevigenre, New Wave of Finnish Heavy Metal. Tuota nimikettä ei tosin kannata tosissaan ottaa, mutta Circlen Nopeuskuningas on kyllä yksi parhaita suomalaisia hevibiisejä koskaan.
Ja kun indiepiireistä vielä puhuttiin, niin porilaisen Ektron lisäksi kannattaa tutustua naapuripitäjä Ulvilan Fonal Recordsiin, joka Ektrosta poiketen taitaa julkaista pelkästään suomalaista underground-musiikkia. Omia suosikkejani Fonalin artisteista on mahtava Paavoharju ja räävitön Risto. Ensinmainittu soittaa huuruista ja ambient-vaikutteista kokeellista folkia, ja jälkimmäinen railakasta indierockia (henk. koht. inhoan kyseistä termiä, mutta käytetään sitä nyt). Sitten on myös Kemialliset Ystävät, mutta bändin tavara on sen verran hämärää, että sitä tuskin kannattaa suositella.
Sitten siitä ei-niin-kokeellisesta nykyrockista minua miellyttävimmät lienevät YUP ja Absoluuttinen Nollapiste. Etenkin YUP:ssä mielenkiintoa herättävät pähkähullut sävellykset sekä Jarkko Martikaisen mestarilliset sanoitukset. Nollapiste taas on musiikillisesti usein melko suoraviivaista ja helppoa - joskin toki myös mielenkiintoista - mutta Tommi Liimatan lyriikat tekevät bändistä ainutlaatuisen.
Mikäli rap/hip-hop jaksaa kiinnostaa, niin kannattaa ottaa kuunteluun esim. sellaiset tapaukset kuin Paleface, Don Johnson Big Band, Asa ja Steen1. Myös minulle uudempi tuttavuus, Julma-Henri & Syrjäytyneet vaikuttaa varsin asialliselta. DJBB on ehkä suurin poikkeus noista, jonka musiikki välillä on jopa trip-hopin puolella, etenkin debyyttilevyllä. Hienoa tunnelmamusiikkia, joissa sanoitukset eivät välttämättä ole yhtä kärkeviä ja tärkeässä osassa kuin noiden muiden tapauksissa.
Kuten Khan mainitsi, katsaus suomalaisen rockin historiaan avaa paljon uutta. Juicenhan me kaikki tunnemme, mutta suosittelen myös sellaisia tapauksia kuin Tuomari Nurmio, Kari Peitsamo, Hassisen Kone, Tasavallan Presidentti jne.
Että kyllä sitä musiikkia tosiaankin löytyy, myös nykyään.
"Show_Stopper" kirjoitti:
Jos sieltä indypiireistä jotain löytyisi, niin voisi yrittää jopa jotain uudenlaista löytää.
Freud Marx Engels & Jung on aina varma valinta. Ei tosin ole lähelläkään indyä, mutta ei ihan mainstreamiakaan suomalaisessa mittakaavassa. Countrybändejä kun täältä löytyy varsin vähän. Kokeile ihmeessä, jos vähän hyväntuulisempi musiikki kiinnostaa.
"Tirkka" kirjoitti:
Kokeile ihmeessä, jos vähän hyväntuulisempi musiikki kiinnostaa. Thumbs up
Siitä nykyään on suuri puute tosiaan. Suurinpiirtein ainoana kunnon hyvän tuulen musiikin edustajana toimii itselläni brittiläinen indiebändi Maximo Park, joka osaa aina tuoda tunteet pintaan oikeaan aikaan ja tuo valoa päivään synkän koulupäivän päätteeksi. Suosittelen lämpimästi (toivon mukaan kokoonpano saa kunnon yhteistyökumppanin piakkoin, sen arvoisia ovat).
Voisinpa myös ihan ilman sen suurempia epäilyjä kokeilla kyseistä mainintaasi, Tirkka, sillä rennon musiikin edustajia ei voi koskaan olla liikaa. Ainakaan näin kylmän ja ankean talven aikana. Hyvä on, viileän.
Megadeth huomenna. United Abominations, Countdown To Extinction ja Rust In Peace sisäistetty.
Olihan se ihan kiva keikka Megadethilta taas kerran. Ei parin Sauna-keikan tasolle pääse ja pääsyy on setissä, ei vain ollut yhtä kova kuin parilla viime kerralla. Ihan menettelevä kuitenkin.
Yllättävän hyvin nuo uuden levyn biisit kuitenkin livenä toimivat. Soittivat jopa neljä kappaletta uudelta, yllättävää.
Keikan kohokohta itselle oli Ashes in Your Mouth, harvemmin bändi tuota on livenä soitellut ja mahtava oli.
Setti näytti jotakuin tälläiseltä:
01. Sleepwalker
02. Take No Prisoners
03. Wake Up Dead
04. Skin O' My Teeth
05. Washington Is Next!
06. Kick The Chair
07. In My Darkest Hour
08. Hangar 18
09. Gears Of War
10. A Tout Le Monde
11. Tornado Of Souls
12. Ashes In Your Mouth
13. Never Walk Alone
14. Symphony Of Destruction
15. Trust
16. Peace Sells
---------------------
17. Burnt Ice
18. Holy Wars
np. The Clash - Tommy Gun
Yllättävän hyvin nuo uuden levyn biisit kuitenkin livenä toimivat. Soittivat jopa neljä kappaletta uudelta, yllättävää.
Keikan kohokohta itselle oli Ashes in Your Mouth, harvemmin bändi tuota on livenä soitellut ja mahtava oli.
Setti näytti jotakuin tälläiseltä:
01. Sleepwalker
02. Take No Prisoners
03. Wake Up Dead
04. Skin O' My Teeth
05. Washington Is Next!
06. Kick The Chair
07. In My Darkest Hour
08. Hangar 18
09. Gears Of War
10. A Tout Le Monde
11. Tornado Of Souls
12. Ashes In Your Mouth
13. Never Walk Alone
14. Symphony Of Destruction
15. Trust
16. Peace Sells
---------------------
17. Burnt Ice
18. Holy Wars
np. The Clash - Tommy Gun
Ei helvetti mikä keikka. Puristuttiin kaverin kanssa puolikuoliaaksi tokassa-ekassa rivissä, joten otettiin sopivasti metri pari takapakkia ja rauhoittui. Lämppärit olivat ihan hyviä, tosin se toinen lämppäri, joku tanskalainen semi-punk-kyhäelmä veti pari biisiä liikaa.
Sitten odotuksen jälkeen yhtäkkiä lavalle vain kävelee Mustaine. En vain uskonut aluksi sitä. Mukaanhan mentiin ja riehuminen alkoi. Sitten spottasin Kamelin. Olin varma että se oli hän, ja jäätävästi keräsin huomiota katsomalla häneen. Vähän aikaa kesti jätkällä hiffata kunnes hymyili ja osoitti sormella. Jäätävät katseet vaihdettiin.
Keikka oli aivan helvetin hyvä, ja settilista oli kuin Khan sanoi, tosin lisäisin listaan The System Has Failedin.
Itse olin matkassa kahden kaverin kanssa, joista yksi tosin ajautui yleisön mukaan minne sattui. BTW, Missä kohtaa Genghis oli? Saatoin meinaan nähdä sinut, jos annat tuntomerkkejä. Ja jos näit 178 cm valitettavan lyhyt-lettisen babyfacen kamera kädessä, olin se mitä varmimmin minä.
Ja kamera kädessä kun olin, kuvasin kokonaan A Tout Le Monden, joka onnistui melko hyvin.
http://www.youtube.com/watch?v=wPM-nGb57nM
Juuri uppasin.
Mahtava keikka oli.
Sitten odotuksen jälkeen yhtäkkiä lavalle vain kävelee Mustaine. En vain uskonut aluksi sitä. Mukaanhan mentiin ja riehuminen alkoi. Sitten spottasin Kamelin. Olin varma että se oli hän, ja jäätävästi keräsin huomiota katsomalla häneen. Vähän aikaa kesti jätkällä hiffata kunnes hymyili ja osoitti sormella. Jäätävät katseet vaihdettiin.
Keikka oli aivan helvetin hyvä, ja settilista oli kuin Khan sanoi, tosin lisäisin listaan The System Has Failedin.
Itse olin matkassa kahden kaverin kanssa, joista yksi tosin ajautui yleisön mukaan minne sattui. BTW, Missä kohtaa Genghis oli? Saatoin meinaan nähdä sinut, jos annat tuntomerkkejä. Ja jos näit 178 cm valitettavan lyhyt-lettisen babyfacen kamera kädessä, olin se mitä varmimmin minä.
Ja kamera kädessä kun olin, kuvasin kokonaan A Tout Le Monden, joka onnistui melko hyvin.
http://www.youtube.com/watch?v=wPM-nGb57nM
Juuri uppasin.
Mahtava keikka oli.
Keikka oli aivan h**vetin hyvä, ja settilista oli kuin Khan sanoi, tosin lisäisin listaan The System Has Failedin.
Hä? Ei Megadethillä ole tuonnimistä biisiä, tarkoitat varmaankin juuri tuota Kick the Chairia, missä noin lauletaan.
Itse olin matkassa kahden kaverin kanssa, joista yksi tosin ajautui yleisön mukaan minne sattui. BTW, Missä kohtaa Genghis oli? Saatoin meinaan nähdä sinut, jos annat tuntomerkkejä. Ja jos näit 178 cm valitettavan lyhyt-lettisen babyfacen kamera kädessä, olin se mitä varmimmin minä.
Paha mennä sanomaan näinkö sinua, eipä nuo tuntomerkit hirveästi selvennä.
Tyydyttiin frendin kanssa olemaan hieman kauempana(miksauspöydästä 20 metriä lavalle päin), ei sitä jaksa enää niin riehua. Toimii kauempaakin fiilistellen ihan hyvin.
Yksi kaveri, joka oli vieressäni hetken aikaa, ihmetteli suuresti (mutta hyväntuulisesti) että miksi piti olla niin täyttä tönimistä, ja toivotti peacea koko kansalle Se kaveri kyllä piristi tunnelmaa. Ja Velocity, ikävä kyllä.
Mmm, itse pidän lähinnä Melodisesta Death Metallista (Kalmah, In Flames! yms.), Punk-Rockista (Sum 41 yms.), Power Metallista (Sonata, Stratovariousm yms.) Suomalaisesta huumorimusiikista tyyliin. Popeda, Eppu Normaali ja Leevi and the Leavings. Myös Trance/Techno/Dance iskee.
Useless.
Useless.
"DonHessu" kirjoitti:
Mmm, itse pidän lähinnä Melodisesta Death Metallista (Kalmah, In Flames! yms.), Punk-Rockista (Sum 41 yms.), Power Metallista (Sonata, Stratovariousm yms.) Suomalaisesta huumorimusiikista tyyliin. Popeda, Eppu Normaali ja Leevi and the Leavings. Myös Trance/Techno/Dance iskee.
Useless.
Et kai tarkoittanut mitä sanoit? Mikään noista kolmesta ei ole huumorimusiikkia, vaan ne ovat legendoja suomalaisen rockin saralla.
"Hautsi_" kirjoitti:"DonHessu" kirjoitti:
Mmm, itse pidän lähinnä Melodisesta Death Metallista (Kalmah, In Flames! yms.), Punk-Rockista (Sum 41 yms.), Power Metallista (Sonata, Stratovariousm yms.) Suomalaisesta huumorimusiikista tyyliin. Popeda, Eppu Normaali ja Leevi and the Leavings. Myös Trance/Techno/Dance iskee.
Useless.
Et kai tarkoittanut mitä sanoit? Mikään noista kolmesta ei ole huumorimusiikkia, vaan ne ovat legendoja suomalaisen rockin saralla.
No itse pidän niitä "huumorimusiikkina" saa aina hymyn huulille :/
Anteeksi jos loukkasin tunteitasi.
Eihän musiikin, josta saa hymyn huulille, tarvitse olla huumorimusiikkia. Kyllä minä saan hymyn huulille kaikenlaisesta musiikista, koska siitä tulee ns. hyvä fiilis. Popeda nyt on toisaalta humoristinen, siis lähinnä surkuhupaisa, mutta en nyt sanoisi Eppuja ja Leeviä erityisen humoristisiksi. Kirjoittihan Gösta tavallaan hauskoja sanoituksia, mutta ne olivat enemmän tai vähemmän ironisia tai tragikoomisia. Mutta en nyt sanoisi että kappaleet Matkalla omiin hautajaisiin ja Elina, mitä mä teen? olisivat kovinkaan aurinkoisia tai hauskoja biisejä.
Ja asiasta moottorisahaan...
David Bowie on kuulunut minulla aina kategoriaan "arvostan, mutta en pahemmin tunne" (vähän samoin kuin Rolling Stones), mutta nyt kun satuin kirjastossa käymään, niin lainasin Space Oddityn. Olisin varmaan lisääkin Bowieta napannut, jos olisi löytynyt. Ja kertakuuntelun perusteella ihan mielenkiintoiselta kuulostaa, mitä nyt toisaalta oletinkin. Meillä on muistaakseni muutama Bowie-vinyyli, mutta niitäkään en ole sen enempää ehtinyt kuunnella...
Toinen uusi tuttavuus on Talking Heads, jonka True Stories ja Naked -levyt tuli levyhyllystä otettua vihdoin kuunteluun. Tämäkin bändi on sellainen, että siihen on pitänyt jo jonkin aikaa tutustua, mutta ei ole ehtinyt. Nopealla kuuntelulla Naked vaikutti hieman paremmalta, sen ollessa monipuolisempi, kun taas True Storiesista jäi yhden kuuntelun jälkeen melko tasapaksu kuva. Mutta ihan jännältä bändiltä vaikuttaa tämäkin, palannen asiaan jossain vaiheessa.
Ja asiasta moottorisahaan...
David Bowie on kuulunut minulla aina kategoriaan "arvostan, mutta en pahemmin tunne" (vähän samoin kuin Rolling Stones), mutta nyt kun satuin kirjastossa käymään, niin lainasin Space Oddityn. Olisin varmaan lisääkin Bowieta napannut, jos olisi löytynyt. Ja kertakuuntelun perusteella ihan mielenkiintoiselta kuulostaa, mitä nyt toisaalta oletinkin. Meillä on muistaakseni muutama Bowie-vinyyli, mutta niitäkään en ole sen enempää ehtinyt kuunnella...
Toinen uusi tuttavuus on Talking Heads, jonka True Stories ja Naked -levyt tuli levyhyllystä otettua vihdoin kuunteluun. Tämäkin bändi on sellainen, että siihen on pitänyt jo jonkin aikaa tutustua, mutta ei ole ehtinyt. Nopealla kuuntelulla Naked vaikutti hieman paremmalta, sen ollessa monipuolisempi, kun taas True Storiesista jäi yhden kuuntelun jälkeen melko tasapaksu kuva. Mutta ihan jännältä bändiltä vaikuttaa tämäkin, palannen asiaan jossain vaiheessa.
Talking Headsin Remain in Light on harvinaisen mahtava levy.
Se levyn saundimaailma on niin uskomattoman rikas, ollen kuitenkin selkeä. On funkkia, rockia, postpunkkia, hiphoppia, diskoa ja kaikki palaset toimivat saumattomasti yhdessä. Hieno levy, joka ei ole itselleni edes paljastanut kaikkea. Omalla tavallaan todella äärimmäinen levy.
Se levyn saundimaailma on niin uskomattoman rikas, ollen kuitenkin selkeä. On funkkia, rockia, postpunkkia, hiphoppia, diskoa ja kaikki palaset toimivat saumattomasti yhdessä. Hieno levy, joka ei ole itselleni edes paljastanut kaikkea. Omalla tavallaan todella äärimmäinen levy.
Yhdyn Gay Khaniin... tässä asiassa. Remain in Light on helvetin hyvä levy. Muuten suosittelisin, että Talking Headsin kanssa kannattaa aloittaa varhaisemmista levyistä. Naked ja True Storieshan ovat kaksi bändin viimeistä levyä. Onhan niissäkin oma hohtonsa (esim. (Nothing But) Flowers on loistava), mutta ne olivat jo hiukan väsähtäneitä verrattuna Remain in Lightin energiaan.
David Bowieta olen varmaan ylistänyt ihan tarpeeksi. Hän ei ollut kuitenkaan oikein päässyt vielä jaloilleen Space Oddityn kanssa, vaan se tapahtui vasta seuraavilla levyillä.
Kommentoidaan vielä sitä huumorimusiikkia... Lapsena olin ehdottomasti sitä mieltä, että Leevi on huumorimusiikkia. Jotenkin pääni sisällä sijoitin sen samaan kategoriaan kuin Lapinlahden linnut. Osin tämä johtui siitä, että bändin tunnetut kappaleet ovat siitä humoristisemmasta päästä (Sadan kilon keijukainen, Pohjois-Karjala, Teuvo, maanteiden kuningas), vaikka niissäkin on aina se oma traaginen puolensa. Nyttemmin Leevi on kyllä osoittanut voimansa ja henkilökohtaisesti en enää osaa pitää sitä huumorimusiikkina. Ehkä sitä tragediaa ei tunnistanut silloin 11-vuotiaana samalla tapaa kuin nyt.
Popeda yrittää olla hauska ja varmaan onkin jonkun ryhmän mielestä, joten se voidaan minun puolestani heittää tuohon kategoriaan. Eputkin ovat tehneet aina ajoittain samaa, mutta ovat tunnetumpia vakavammista kappaleista.
Lisäksi, sellaiset bändit kuin Daft Punk, Postal Service, XTC, Flaming Lips ja Gorillaz saavat minut hymyilemään, mutta eivät ne huumorimusiikkia ole. Gorillaz ehkä vähän...
David Bowieta olen varmaan ylistänyt ihan tarpeeksi. Hän ei ollut kuitenkaan oikein päässyt vielä jaloilleen Space Oddityn kanssa, vaan se tapahtui vasta seuraavilla levyillä.
Kommentoidaan vielä sitä huumorimusiikkia... Lapsena olin ehdottomasti sitä mieltä, että Leevi on huumorimusiikkia. Jotenkin pääni sisällä sijoitin sen samaan kategoriaan kuin Lapinlahden linnut. Osin tämä johtui siitä, että bändin tunnetut kappaleet ovat siitä humoristisemmasta päästä (Sadan kilon keijukainen, Pohjois-Karjala, Teuvo, maanteiden kuningas), vaikka niissäkin on aina se oma traaginen puolensa. Nyttemmin Leevi on kyllä osoittanut voimansa ja henkilökohtaisesti en enää osaa pitää sitä huumorimusiikkina. Ehkä sitä tragediaa ei tunnistanut silloin 11-vuotiaana samalla tapaa kuin nyt.
Popeda yrittää olla hauska ja varmaan onkin jonkun ryhmän mielestä, joten se voidaan minun puolestani heittää tuohon kategoriaan. Eputkin ovat tehneet aina ajoittain samaa, mutta ovat tunnetumpia vakavammista kappaleista.
Lisäksi, sellaiset bändit kuin Daft Punk, Postal Service, XTC, Flaming Lips ja Gorillaz saavat minut hymyilemään, mutta eivät ne huumorimusiikkia ole. Gorillaz ehkä vähän...
Itse en kuuntele juuri lainkaan suomalaista musiikkia, last.fm:n top 50:een mahtuu kokonaiset 5 artistia; Ruudolf, Memmy Posse, Stig Dogg, Kemmuru ja Konvehdinmussuttajat (eli käytännössä Memmy Possea tuokin). En siedä "suomalaista melankoliaa" musiikissa, porirock saa korvat vuotamaan verta, klassiset suomirock-pumput eivät iske ja uudesta listarockista lienee turha edes avata suutaan. Ainoa mikä menee, on suomi-rap, ja sekin vain hyvin kapealta sektorilta (sillä 90% kaikesta suomiräpistä on bashaa).
Kuunnelluimpia biisejä tarkastellessa top 50:stä löytyy kyllä suomalaistakin, tosin hiphopin ulkopuolelta vain Ahkerat Simpanssit - Sukuelin tuulessa ja Risto - Rakkauden rock.
Mielestäni rockin ainoa käypä kieli on englanti ja kaikki suomeksi (tosissaan) laulettu kuulostaa tyhmältä. No, nyt alatte namedroppaamaan Juice Leskisiä sun muita, mutta en saa niitäkään kuunneltua vaikka nauttisinkin nerokkaista sanoituksista (mieleen tuli "on elokuu ja minä olen viljaa" syksyn sävelestä).
edit: ai niin, onhan siinä biisien top 50:ssä vielä Mandin iki-ihana "Tänään lähdetään" -biisikin.
edit2: ja oikeastaan Seija Simolan "Juna Turkuun" mahtuu myös top 50:een, vaikka se ei listan etusivulla näykään. Ei kovin vakavahenkisiä tuotoksia silti kumpikaan viimeksimainituista.
Kuunnelluimpia biisejä tarkastellessa top 50:stä löytyy kyllä suomalaistakin, tosin hiphopin ulkopuolelta vain Ahkerat Simpanssit - Sukuelin tuulessa ja Risto - Rakkauden rock.
Mielestäni rockin ainoa käypä kieli on englanti ja kaikki suomeksi (tosissaan) laulettu kuulostaa tyhmältä. No, nyt alatte namedroppaamaan Juice Leskisiä sun muita, mutta en saa niitäkään kuunneltua vaikka nauttisinkin nerokkaista sanoituksista (mieleen tuli "on elokuu ja minä olen viljaa" syksyn sävelestä).
edit: ai niin, onhan siinä biisien top 50:ssä vielä Mandin iki-ihana "Tänään lähdetään" -biisikin.
edit2: ja oikeastaan Seija Simolan "Juna Turkuun" mahtuu myös top 50:een, vaikka se ei listan etusivulla näykään. Ei kovin vakavahenkisiä tuotoksia silti kumpikaan viimeksimainituista.
Olen kyllä huomannut että yö on inspiraation aikaa.
Yöllä otan usein bassoni käteen(viimeksi 2 min sitten) ja alan soittelemaan ambientteja pätkiä hyvin hiljaa, juuri kieliä hipoen ja tarkasti kuunnellen. Mielentila nousee aina paljon ja on avoin kaikelle musiikille. Etenkin Toolin Disposition vie aina hermot aurinkolomalle ja fiilis on aivan kuvaamaton.
Tämän videon kohta 4:20 eteenpäin oleva bassoefekti on hienoin mitä olen koskaan kuullut, juuri samainen mitä Chancellor käyttää alkuperäisessä Dispositionissaan:
http://www.youtube.com/watch?v=x0HAETbc4rA
Kylmät väreet tuli ekaksi kun kuulin tuon. Heti sen jälkeen tiesin että minun on pakko saada tuo efekti. Lähetinkin pojalle viestiä, vastausta odotellessa.
Yön aiheuttaman vapautuksen ja inspiraation voinen selittää sillä, että yöllä ei voi tehdä mitään hyödyllistä, joten ei ole paineita ja voi tehdä ihan mitä tahtoo ilman mitään syyllisyyttä. En tarkoita, että tuntisin iltakuudelta Haloa pelatessani syyllisyydentunnetta, mutta yöllä on aivan täysin varaukseton mihinkään suuntaan. On niin vapaa olo, että voisi jopa mennä jossain vaiheessa nukkumaan.
Nyt on fiilis, että voisi kuunnella Dispositionia ja katsoa tätä kuvaa koko yön:
http://img.photobucket.com/albums/v677/ ... niitty.jpg
KEMOPETROL
Löysin jo vuonna 2000, mutta aina ajoittain syystä tai toisesta unohdan sen. Bändi on aivan mainio ja sinkkuhittien ohella levyiltä löytyy todellisia helmia. Pistäkää joskus ne hevivaihteet piiloon ja antakaa mahdollisuus erilaiselle musalle.
Kemon pojat ja tyttö osaavat soittaa mainiosti ja tuo uuden vivahteen "talven" tylsyyteen. Seagulls kappaletta kuunnellessa tulee mieleen sunnuntaikävely kavarissa ja lokit pörräämässä. Aurinko paistaa ja kävelee rakkaansa kanssa.
En välitä yhtään mihin genreen Kemo kuuluu ja niin sitä musiikkia pitäisi yleensäkki ajatella. Hyvä on hyvää ja paska o paskaa. Turha hifistellä neljällä tuhannella eri alaosastolla.
Laura Närhi on myös tietysti kaunis nainen, mikä ei koskaan ole haitta.Erityinen maininta ehkä hieman naivistisille sanoituksille, mutta ne usein sopivat tiettyyn hetkeen hyvin ja antavat toivoa paremmasta.
Löysin jo vuonna 2000, mutta aina ajoittain syystä tai toisesta unohdan sen. Bändi on aivan mainio ja sinkkuhittien ohella levyiltä löytyy todellisia helmia. Pistäkää joskus ne hevivaihteet piiloon ja antakaa mahdollisuus erilaiselle musalle.
Kemon pojat ja tyttö osaavat soittaa mainiosti ja tuo uuden vivahteen "talven" tylsyyteen. Seagulls kappaletta kuunnellessa tulee mieleen sunnuntaikävely kavarissa ja lokit pörräämässä. Aurinko paistaa ja kävelee rakkaansa kanssa.
En välitä yhtään mihin genreen Kemo kuuluu ja niin sitä musiikkia pitäisi yleensäkki ajatella. Hyvä on hyvää ja paska o paskaa. Turha hifistellä neljällä tuhannella eri alaosastolla.
Laura Närhi on myös tietysti kaunis nainen, mikä ei koskaan ole haitta.Erityinen maininta ehkä hieman naivistisille sanoituksille, mutta ne usein sopivat tiettyyn hetkeen hyvin ja antavat toivoa paremmasta.
Parway Drive saapuu Suomeen! JEA!
Minunkaltaiselle metalcore-fanittajalle tämä on hieno homma! Parkway Drive on nähtävä!
Heti kun saan kaverin mukaan niin sitten mutsilta pyytämään vielä lupa ja kaikki on hienosti. (Tai no turhaan kysyn lupia.)
Mulle aivan must-see keikka!
http://www.hcsanomat.fi/kilpailut/parkway-driven-suomen-keikalle-lamppari
Äänestäkää Parkway Drivelle lämppäri! Thrust Moment voittoon! (Äänestäkää vaikka ette tietäisikään... kunhan TM pääsee :D )
Minunkaltaiselle metalcore-fanittajalle tämä on hieno homma! Parkway Drive on nähtävä!
Heti kun saan kaverin mukaan niin sitten mutsilta pyytämään vielä lupa ja kaikki on hienosti. (Tai no turhaan kysyn lupia.)
Mulle aivan must-see keikka!
http://www.hcsanomat.fi/kilpailut/parkway-driven-suomen-keikalle-lamppari
Äänestäkää Parkway Drivelle lämppäri! Thrust Moment voittoon! (Äänestäkää vaikka ette tietäisikään... kunhan TM pääsee :D )
"Davo tutkii kaikes rauhas Kemopetrolin Lauraa,
sä oot nuori ja niin pieni mut vittu sä osaat laulaa"
Kyllä vain. Ja ovatpa vielä biisitkin hyviä. Vielä vuonna 2000 en Kemopetrolista pitänyt, mutta seuraavan parin vuoden aikana tykästyin kun kuuntelin enemmän. Ei vastaa kai hirveästi musiikkimakuani, mutta tämä bändi toimii sellaisena kuin on. Tästä on tosiaan irkissä puhuttu BunnyManin kanssa aiemminkin, joten en nyt yritäkään enempää keskustella. Mutta suosittelen niille, jotka yrittävät jotain mukavaa rauhallisempaa popahtavaa musiikkia löytää ja etenkin niille, jotka eivät yritä, eivätkä tajua, että on olemassa kaikenlaista kevyenpää hienoa musiikkia.
Mutta pitää myös mainita muutamat kiinnostavat tulevat levyt tänä vuonna. Tulossa on nyt kevään aikana ainakin albumit Weezeriltä, Ismo Alanko Tehollalta (hirveä tapa taivuttaa nimi kyllä), Secret Chiefs 3:lta, Kumikamelilta (kokoelma, mutta muutama uusikin biisi), Von Hertzen Brothersilta ja muistaakseni hyvällä säkällä Midlakelta (ja ehkä joltain bändiltä minkä unohdin). Noilta jokaiselta odotan melkein liikaa, mutta olisi kyllä kiva, jos tämä vuosi olisi albumien osalta viime vuotta parempi. Keikkakalenterissa on tällä hetkellä varmana nähtävänä ainoastaan Ismo Alanko Teholla kuukauden päästä täällä Lahdessa.
Jos nyt jotain epämääräistä tämän hetken kuuntelumieltymyksistä mainitsee, niin GoreKhanin tavoin post-punk-vaihe on ollut. Tänä vuonna tavoitteena on ollut kuunnella paljon itselleni uusia albumeita. Melkeinpä paras on tähän mennessä ollut The Lords Of The New Churchin levy The Lords Of The New Church. Muista erityisen hyvistä täytyy mainita Magazinen Real Life, Van Der Graaf Generatorin H to He, Who Am the Only One ja Talking Headsin Fear Of Music. Supertrampin Crime of the Centuryn kuulin ensimmäisen kerran niukasti viime vuoden puolella, mutta yksi parhaista on ollut sekin. School on hienoin biisi mitä en ole ainakaan tietoisesti ennen viime vuoden loppua kuullut. On jotenkin mahtava juttu, että löytää aina jotain hyvää itselleen uutta, vaikka olisi kuinka vanhaa ja monille muille tuttua juttua.
sä oot nuori ja niin pieni mut vittu sä osaat laulaa"
Kyllä vain. Ja ovatpa vielä biisitkin hyviä. Vielä vuonna 2000 en Kemopetrolista pitänyt, mutta seuraavan parin vuoden aikana tykästyin kun kuuntelin enemmän. Ei vastaa kai hirveästi musiikkimakuani, mutta tämä bändi toimii sellaisena kuin on. Tästä on tosiaan irkissä puhuttu BunnyManin kanssa aiemminkin, joten en nyt yritäkään enempää keskustella. Mutta suosittelen niille, jotka yrittävät jotain mukavaa rauhallisempaa popahtavaa musiikkia löytää ja etenkin niille, jotka eivät yritä, eivätkä tajua, että on olemassa kaikenlaista kevyenpää hienoa musiikkia.
Mutta pitää myös mainita muutamat kiinnostavat tulevat levyt tänä vuonna. Tulossa on nyt kevään aikana ainakin albumit Weezeriltä, Ismo Alanko Tehollalta (hirveä tapa taivuttaa nimi kyllä), Secret Chiefs 3:lta, Kumikamelilta (kokoelma, mutta muutama uusikin biisi), Von Hertzen Brothersilta ja muistaakseni hyvällä säkällä Midlakelta (ja ehkä joltain bändiltä minkä unohdin). Noilta jokaiselta odotan melkein liikaa, mutta olisi kyllä kiva, jos tämä vuosi olisi albumien osalta viime vuotta parempi. Keikkakalenterissa on tällä hetkellä varmana nähtävänä ainoastaan Ismo Alanko Teholla kuukauden päästä täällä Lahdessa.
Jos nyt jotain epämääräistä tämän hetken kuuntelumieltymyksistä mainitsee, niin GoreKhanin tavoin post-punk-vaihe on ollut. Tänä vuonna tavoitteena on ollut kuunnella paljon itselleni uusia albumeita. Melkeinpä paras on tähän mennessä ollut The Lords Of The New Churchin levy The Lords Of The New Church. Muista erityisen hyvistä täytyy mainita Magazinen Real Life, Van Der Graaf Generatorin H to He, Who Am the Only One ja Talking Headsin Fear Of Music. Supertrampin Crime of the Centuryn kuulin ensimmäisen kerran niukasti viime vuoden puolella, mutta yksi parhaista on ollut sekin. School on hienoin biisi mitä en ole ainakaan tietoisesti ennen viime vuoden loppua kuullut. On jotenkin mahtava juttu, että löytää aina jotain hyvää itselleen uutta, vaikka olisi kuinka vanhaa ja monille muille tuttua juttua.
Onko Stam1na julkaissut jo huomenna ilmestyvältä levyltä uuden sinkun?
"rossatron" kirjoitti:
Onko Stam1na julkaissut jo huomenna ilmestyvältä levyltä uuden sinkun?
Pienen tutkimuksen jälkeen, kehtaisin väittää etteivät ole. Jännityksellä saa kyllä odottaa millaista "shittiä" rajalta löytyy.
Ai niin, ajattelin tehdä palveluksen niille, jotka eivät vielä asiasta, Radio Rock soittaa Rajan kokonaisuudessaan, Hyrden ja Peksin esittelemänä. Lähetys alkaa n.klo 00.00.