Foorumiarkisto

"mommo" kirjoitti:
Radio Rock soittaa Rajan kokonaisuudessaan, Hyrden ja Peksin esittelemänä. Lähetys alkaa n.klo 00.00.

Ilmeisesti siis tänään?

"Hautsi_" kirjoitti:

"mommo" kirjoitti:
Radio Rock soittaa Rajan kokonaisuudessaan, Hyrden ja Peksin esittelemänä. Lähetys alkaa n.klo 00.00.

Ilmeisesti siis tänään?

Jep, itse ajattelin vilkaista ainakin alkua, jos nyt enemmänkin innostuu, pitää kuunnelle loppuun saakka. Sinältään typerää, sillä levyn tulen muutenkin huomenna hankkimaan.

"Tuska Festival" kirjoitti:
Slayer (USA)
Dimmu Borgir (NOR)
Carcass (UK)
Killswitch Engage (USA)
Sonata Arctica
Amon Amarth (SWE)
Mokoma
Kreator (GER)
Entombed (SWE)
Stam1na
Behemoth (POL)
Job For A Cowboy (USA)
Nile (USA)
Kalmah
Tyr (FRI)
Primordial (IRL)
The Sorrow (AUT)
Kiuas
Korpiklaani
Dying Fetus (USA)

Jumalauta kun perse repesi kun kaveri ilmoitti, että Carcassin, Kreatorin, Entombedin ja Behemothin lisäksi Tuskaan tulee vielä Nile ja fucking Slayer. Nyt alkaa näyttää siltä, että Tuskan ajaksi on pakko saada lomia. Huhhuh.

Job For A Cowboy! o/

Olikos Tuskaan jotain ikärajaa?

Lupaan, että stimuloin Mahti Ankan siitintä, mikäli en pääse Tuskaan jostain syystä.

Ostin viime viikon keskiviikkona yhdeltä 57-vuotiaalta englantilaiselta muusikolta Digitech XP-100 Whammy-pedaalin. Miksi? Koska siinä on 5th up/1oct up-toiminto. Mikä vittu se on? Hienon whammy-efektin yksi "harmoniaskaala". Näin pystyn soittamaan täydellisesti Toolin Dispositionin. Pedaalin pitäisi saapua tällä viikolla, viime viikon torstaina se jätkä postitti sen.
Ja osaan Dispositionin täydellisesti, ainoat kohdat mitkä puuttuvat ovat nuo "weeoh"-kohdat, jotka ovat mahdollisia vain Whammypedaalilla. Kohdassa 1:28 eteenpäin tulee näitä "Weeoh"-kohtia. Nuo pystyy sitten soittamaan kun pedaali tulee.
http://www.youtube.com/watch?v=irDZqxaAqHE

Vitun hieno soundi.

Voi olla että 28.5.2008 DMW kokee elämänsä suurimman mark out momentin. Sain nimittäin lipun KISSín keikalle, ja vieläpä permannolta. KISSin I was made for Lovin' You oli varmasti yksi ensimmäisiä biisejä, mistä aloin tykkäämään kunnolla, joskus 7-vuotiaana. KISS on muutenkin tehnyt erittäin kovia biisejä, ja muutenkin tuon bändin näkeminen tulee varmasti olemaan erittäin upea kokemus.

Onko tältä foorumilta kukaan muu lähdössä?

KISSiä en jaksa, mutta Springsteenia kyllä. Eli stadikalle olen siis menossa Pomoa katsomaan heinäkuun lopussa. Sitten olen miettinyt myös menemistä R.E.M:n keikalle, sillä siinä on myös bändi joka pitäisi nähdä, vaikka en heitä hirveästi tunne. Mutta nythän olisi ainakin pätevä syy tutustua bändiin, sillä ihan positiivinen kuva triosta on jäänyt. Ja melkein voisi Tuskaankin mennä, sillä Slayer kuuluu myös bändeihin joka pitäisi nähdä ihan vain bändin statuksen takia.

Provinssiin on hankittu jo kolme suuren luokan esiintyjää (Foo Fighters, Serj Tankian & Linkin Park) sekä muutama muukin mielenkiintoinen bändi (Mokoma, Stam1na, Eläkeläiset, The Sounds), joten Provinssiin lähtö innostaisi. Saa nyt sitten nähdä jaksanko lähteä, vai enkö.

Saa nähdä tuleeko ensi vuonna Provinssirockia ollenkaan, vai menevätkö kaikki tulot jo tämän kesän esiintyjien palkkioihin

Niin ja tietty R.E.M. kiinnostaisi. Mutta liput maksavat, ja olen muutenkin laiska käymään keikoilla..

Olen lähes varma että olen menossa Tuskaan.
Toivokaamme että Job For A Cowboy ja Killswitch Engage soittavat myös viimeisenä päivänä ettei jää Slayer näkemättä.

Provinssi ei sinänsä kiinnosta koska en pidä uudesta Linkin Parkista yhtään ja Serj ei ole muutenkaan niin loistokkuus mulle. Stam1na ja Mokoma ovat toki helvetin kiinnostavia mutta ei kun ei.

Mutta pitää venailla muita Provinssiin ilmoitettuja sekä mitä tulee Ruisrockiin ja Saunaan. Nummirock olisi kanssa kova sana. (In Flames ja Mors Principium Est!)

Mutta joo, melko varmaa että tuskaan ollaan menossa. Job For A Cowboy hulluine pig squealeineen on pakko nähdä!

Niin ja jos ette jo tiedä, niin Ruissiin on tulossa Opeth. Sinne siis ainakin.

"Velocity" kirjoitti:
Niin ja jos ette jo tiedä, niin Ruissiin on tulossa Opeth. Sinne siis ainakin.

Ja sitten olen kuullut että At The Gates olis kanssa tulossa!

Opeth on niin klubibändi kuin olla ja voi. Festarisoundit eivät yksinkertaisesti toimi. Näin ainakin kolmen kerran kokemuksella.

"Wankie" kirjoitti:
Opeth on niin klubibändi kuin olla ja voi. Festarisoundit eivät yksinkertaisesti toimi. Näin ainakin kolmen kerran kokemuksella.

Ruississa eturivissä keskellä toimi vuonna 2006. Tosin klubilla tämä voi olla vielä sen 2x parempi.

Noiden kahden bändin perusteella ei ole vielä mitään syytä lähteä Turkuun. Ensi maanantaihin mennessä selvinnee aika hyvin josko siellä mitään näkemisen arvoista tänä vuonna on. Odotukset ovat korkealla viime vuoden tarjonnan perusteella (Flaming Lips -keikka oli makein koskaan näkemäni, euforia ja täydellisyys ovat vaatimattomia sanoja kuvaamaan sitä kokemusta, minkä bändin näkeinen ja uskomaton lavashow saivat aikaan).

Juu eipä oo mikään festari hirveästi tarjonnallaan säväyttänyt, toki joku Tuska taas tarjoilee perusvarmat metallitärpit, mutta ehkä pitäis kokeilla tänä kesänä jotain muuta.

Carlos Santana olisi tulossa jazzeille, mutta suolaiset lipunhinnat ja ennen kaikkea epäsäännölliset tulot taitavat tehdä keikan näkemisestä mahdottomuuden.
Prkl, hommaisivat sen Princen jo tänne, useana vuonna hänen esiintymisestään on liikkunut huhuja mutta eipä ole pientä suurta miestä näkynyt.

"Velocity" kirjoitti:
Niin ja jos ette jo tiedä, niin Ruissiin on tulossa Opeth. Sinne siis ainakin.

Tykkäätkö itkeä Opethin biiseille?

Dinosaur Jr. tulossa provinssiin myös, tähän asti ainoa kiinnostava bändi tuolla

Milläs festareilla Herra Alatalo itse meinaa tulevana suvena keikkailla? Vai tuleeko vietettyä paljon ansaittua lomaa rankan työrupeaman jälkeen?

Miksi Ruissiin aina tulee tuollaisia no-name bändejä, mitä kaikki väittää hyväksi, mutta kuitenkaan itse en ole niiltä mitään kuullut (Fantomas 05, Tool 06, Opeth nyt etc.). No kai sinne silti tulee mentyä.

"Ruisrock 2008" kirjoitti:
INTERPOL (USA)
HIM
NIGHTWISH
BULLET FOR MY VALENTINE (UK)
THE ARK (SWE)
KENT (SWE)

ANNA JÄRVINEN (SWE)
AT THE GATES (SWE)
BROKEN SOCIAL SCENE (CAN)
FLOGGING MOLLY (USA)
LIFE OF AGONY (USA)
MILLENCOLIN (SWE)
MINISTRY (USA)
OPETH (SWE)
PORCUPINE TREE (UK)
RAISED FIST (SWE)
THE CULT (UK)
THE NATIONAL (USA)

THE 69 EYES
AMORPHIS
APOCALYPTICA
APULANTA
CMX
DISCO ENSEMBLE
DOWNSTAIRS
ENSIFERUM
HANOI ROCKS
ISMO ALANKO TEHOLLA
I WALK THE LINE
KARI PEITSAMON SKOOTTERI
LAPKO
LAURI TÄHKÄ & ELONKERJUU
POETS OF THE FALL
SCANDINAVIAN MUSIC GROUP
SONATA ARCTICA
STAM1NA
TURISAS

Aika laimea kokoonpano, ei lainkaan omia suosikkibändejä messissä. No, The National on itsessään yhden Turun reissun arvoinen, mutta kyllä tämä kahden viime vuoden kaarteille kalpenee aika kirkkaasti.

Taitaa käydä tällä kertaa niin, että Ilosaarirock (+ ehkä Flow Festival) on ainoa festari, joka voi yllättää positiivisesti esiintyjillään. Provinssi on aika stacked, mutta ei taas mene maut ihan yksiin omani kanssa.

EDIT: Queens of the Stone Age voisi vielä pelastaa.

Ismo Alanko Teholla, Kari Peitsamon Skootteri ja At the Gates tuolta ensisilmäyksellä pistävät mielenkiintoisina silmään. No samapa tuo silti, tuskinpa tuonne mitään aikomusta on lähteä. Ismo ja Teho saisivat tulla RMJ:hin.

Onhan tuossa monta hyvää live-esitystä, mutta taitaa Provinssi vetää pidemmän korren Serj Tankianin ja Foo Fightersin voimin.

"DeadManWalking" kirjoitti:
KISS on muutenkin tehnyt erittäin kovia biisejä, ja muutenkin tuon bändin näkeminen tulee varmasti olemaan erittäin upea kokemus.

Onko tältä foorumilta kukaan muu lähdössä?

Thank God! Ensimmäisen keikan lipunmyynnin missasin, koska olin risteilyllä. Sitten sitä oltiinkin jo hieman alamaissa, kun meinasi jäädä yksi ensimmäisistä lembibändeistäni näkemättä. Mutta sitten...lisäkeikka!! Oujee...tänään hytisin pakkasessa 2½ tuntia jonottaen lippua mutta kyllä kannatti. Lipun sain, joten siis KISSiä katsomaan 27.5, can't wait!

np. KISS - Detroit Rock City

"4 Real" kirjoitti:

"DeadManWalking" kirjoitti:
KISS on muutenkin tehnyt erittäin kovia biisejä, ja muutenkin tuon bändin näkeminen tulee varmasti olemaan erittäin upea kokemus.

Onko tältä foorumilta kukaan muu lähdössä?

Thank God! Ensimmäisen keikan lipunmyynnin missasin, koska olin risteilyllä. Sitten sitä oltiinkin jo hieman alamaissa, kun meinasi jäädä yksi ensimmäisistä lembibändeistäni näkemättä. Mutta sitten...lisäkeikka!! Oujee...tänään hytisin pakkasessa 2½ tuntia jonottaen lippua mutta kyllä kannatti. Lipun sain, joten siis KISSiä katsomaan 27.5, can't wait!

Prkl, jäbä näkee KISS:n ennen minua.
Onneksi itseni ei tarvinnut jonottaa yhtään sekuntia, kaverini sai lipun varattua jo ennakkoon. Lisäksi Pieksämäellä lipun varaaminen suoraan Lippupalvelun luukulta tällaisissa suositummissa tapahtumissa on mahdotonta, sillä täällä Lippupalvelu aukeaa vasta klo 10.00, kun liput tulevat yleensä myyntiin jo yhdeksältä.
Festareille ja vastaaville kyllä pystyy liput ostamaan suoraan lippuluukulta.

"The Blasterpiece" kirjoitti:

"Velocity" kirjoitti:
Niin ja jos ette jo tiedä, niin Ruissiin on tulossa Opeth. Sinne siis ainakin.

Tykkäätkö itkeä Opethin biiseille?

En, mutta Master's Apprenticesin tahdissa taittaa niskani.

onkos tietoa Tuskan 3 päivän lippujen hinnasta? Slayer on pakko katsastaa ja pakollinen 3 päivän lippu pitää silti hankkia, parin muun bändin takia.

"Tuskan lipunmyynti alkaa 3.3. Tiketin ja Lippupalvelun verkostoissa. Tuskaan tullaan jälleen myymään yhdenpäivänlippuja (42e) sekä kolmenpäivänlippuja (85e)."

Näin sanoo Tuskan kotisivut.

Ylen kanavista tasokkain, Teema, tarjoaa tänään klo 21 alkaen dokumentin legendaarisesta The Clashista. Kaikki tv-luvan haltijat(heh heh), muistakaa katsastaa.

np. Led Zeppelin - Bring it on Home

Tuskaan pääsen jo kolmeksi päiväksi!

Ja vittu nyt kusen hunajaa!

Bullet For My Valentine ja Raised Fist Ruisrockiin JUMALAUTA!

Pakko päästä helvetti sentään!

http://www.ultimate-guitar.com/news/upcoming_releases/korn_munky_launches_all_star_solo_project.html

Kappas vaan, Munky lähtee soolouralle Kornista. Itse odotan tätä innolla sillä Jonatahanin ja Fieldyn soolot olivat mielestäni hyvää tavaraa. Hyvällä kokoonpanollakin lähdetään liikkeelle, joskin Zack Baird ei mikään välttämättömin lisäys ollut porukkaan. Let's see what is gonna happen.

Itsekin Munkyn sooloilusta kuulin, mutta melkein mielenkiintoisempi uutinen on, kun Fieldy julkaisee oman bassoalbuminsa, missä upea slappaus pääsee omiin oikeuksiinsa viimein. Vaikkakin tekniikka on ollut yksi Kornin pioneerin asemaan nousun päätekijöitä.

E: Munkyn projektissa mukana Faith No Moren basisti? Yay ^_^

"Show_Stopper" kirjoitti:
Itsekin Munkyn sooloilusta kuulin, mutta melkein mielenkiintoisempi uutinen on, kun Fieldy julkaisee oman bassoalbuminsa, missä upea slappaus pääsee omiin oikeuksiinsa viimein. Vaikkakin tekniikka on ollut yksi Kornin pioneerin asemaan nousun päätekijöitä

Ainiin, tuostakin muistan lukeneeni pari kuukautta sitten. Ainakin Fieldy on itse sanonut, että siitä tulee paljon syvempää kamaa kuin Fieldy's Dreamsista. Onko muuten tästä uudesta sooloprojektista julkaistu vielä lisätietoa?

"Nero" kirjoitti:
Onko muuten tästä uudesta sooloprojektista julkaistu vielä lisätietoa?

Mielestäni tästä projektista ei sen kummempia tietoja ole kerrottu, muuta kuin että sellainen on tulossa. Nyt varmasti vie myös aikaa ja resursseja mieheltä ilmestyvä elämänkertakirja, nimeltään Got the Life, joka tulee kertomaan kaiken Fieldyn lapsuudesta ja osia bändin historiasta, jotka ovat vielä pimennossa olleet. Odotan innolla.

"Show_Stopper" kirjoitti:
Nyt varmasti vie myös aikaa ja resursseja mieheltä ilmestyvä elämänkertakirja, nimeltään Got the Life, joka tulee kertomaan kaiken Fieldyn lapsuudesta ja osia bändin historiasta, jotka ovat vielä pimennossa olleet. Odotan innolla.

Vau. Pakkohankinta ilmeisesti tulossa. Voin kyllä jo kuvitella asiat Fieldyn kertomina. =)

http://www.mikseri.net/artists/?id=50523

Mielenkiintoinen löytö, tulee kovasti Sentenced mieleen. Eihän nyt samalla viivalla olla vielä, mutta ihan mukavalle kuulostaa. Laulaja on Ville Laihialan kopio. Onko se sitten hyvä vai huono, se on makuasia.

Ismo Alanko Teholla on konserttikiertueella ja keskiviikkoiltana oli vuorossa Lahti. Paikkana oli Sibeliustalon konserttisali eli tämä oli taas vähän erilainen tapaus kuin aiemmin näkemäni IAT:n keikat. Viime keväänä Lahdessa istuttiin konserttimaisesti, mutta silloin oltiin Sibeliustalon rock-klubipuolella. Viime vuoden lopulla Tavastialla keikka taas oli ihan tavallinen rock-keikka. Mutta nyt siis oltiin hienossa paikassa, istuttiin ja kuunneltiin hartaasti. Hyvänä puolena tässä paikassa oli se, että soitto kuulosti loistavalta. Mitään en asiasta ymmärrä, mutta aikas varmasti mainiolta kuulostanut soitto johtui siitä, että paikassa on ihan huippuluokan akustiikka. Eihän soitossa aiemminkaan mitään vikaa ole ollut, mutta Teho Majamäen erikoiset soittimet tuntuvat pääsevän oikeuksiinsa parhaiten näin. Mutta huono puoli konserttisalissa on toki se, että kun musiikki on rockia, alkaa viimeistään loppua kohti mentäessä olla hankalaa istua vain paikoillaan (tokihan Alanko kehoitti yleisöä seisomaan ennen viimeistä biisiä). Siksi parempaa tunnelmaa haluten jatkossa suosisin mieluiten perinteistä rock-keikkaa, mutta kiva oli kokea tämäkin tyyli ainakin kerran.

Kertauksen vuoksi mainitsenpa vielä, että IAT on siis kahden miehen yhtye. Tällä kertaa paikanpäällä saatavilla olleessa lapussa oli oikein listattu Teho Majamäen kaikki soittimet, joten ei tarvitse enää koittaa arvailla. Eli Tehon soittimet ovat vibrafoni, sähköputki, kalebas, udu-rumpu, kukkamaljakko, intialainen kehärumpu, intialainen matkaharmooni, intialainen tabla, tansanialainen sormipiano, australialainen zilladrum, symbaaleita Intiasta, Kiinasta ja Turkista, pysty bassorumpu, konserttitomeja, Klong Yao -rumpu, lavamikseri & efektejä ja kaiken tuon lisäksi hän vielä lauloi taustoja. Alangollakin oli akustinen kitara, sähkökitara, baritonikitara, piano ja fartisa-urku. Teho soitteli käsittämättömästi keskimäärin muutamaa soitinta joka biisissä kun Alangolle riitti toki yksi kerrallaan. Tällä kertaa oli myös panostettu valaistukseen, joka oli vähän Pink Floyd -henkistä. Lavasteena taustakankaalla olleeseen isoon palloon heijastettiin kaikenlaisia kuviota. Parissa biisissä heijastettiin oikein hienosti ja erikoisesti Alangon naama sekä yhdessä Tehon rummutus eräänlaisena kuviona, kun taisi olla jotkin pienet kamerat lavalla tai sitten näytettiin jotain vanhempaa nauhoitusta mitä en usko.

Niin he soittivat siellä biisejä. Uusi levy kun ilmestyi pari viikkoa sitten, soitettiin tietysti paljon siltä (yhtä lukuunottamatta kaikki), mutta reilusti jäi tilaa niille tunnetuille. Eniten odotin biisejä Hetki hautausmaalla ja Muoviruusuja omenapuissa, joita en ole livenä (muistaakseni) nähnyt. Jälkimmäinen sentään tuli nyt, mutta kovin erilaisena versiona, joten vielä olisi kiva nähdä livenä "normaalina" se. Huonoja biisivalintoja ei ollutkaan lukuunottamatta tätä uuden levyn 2X1=1 -biisiä, josta en kyllä hirveästi pidä. Ehkä Hallanvaarakin olisi saanut jäädä tällä kertaa väliin ja Vallankumous ei ollut sellainen mitä olisin halunnut encoreksi. Eniten iski Hassisen Koneen biisi Pelko, joka oli osittain levytettyä versiota räväkämpi ja muutenkin jotenkin tykkäsin kovasti. Muita erityisen hyviä olivat mm. hieno Laulu ja aina loistavasti toimiva Kanoottilaulu. Biisilista kokonaisuudessaan oli tuollainen:

Kuka puhuu
2X1=1
Päästänkö irti
Räkäistä ja tarttuvaa
Sauna
Seitsemän päivää
Tällä tiellä
Kun rakkaus on rikki
Lokki
Kuka teki huorin
Säkenöivä voima
Pelko
---(väliaika)---
Hallanvaara
Muoviruusuja omenapuissa
Kun Suomi putos puusta
Extaasiin
Rakkaus on ruma sana
Kulkurin iltakalja
Äidinrakkaus
Elämä naurattaa
Elintaso
Puupää
Taivaan tulet
Peltirumpu
Levottomat jalat
Rakas rämä elämä
---encore:---
Vallankumous
Rakkaudesta
Laulu
--
Kanoottilaulu

STONE SAUNA OPEN AIRIIN!!!

Epätodellista, todellinen mark out Stone uutisesta.

Sait viestisi myös näyttämään todelliselta mark-outilta.

Olen lähiaikoina laajentanut musiikkivarastojani taas suuresti. Pääasiassa pinnalle on noussut uudelleen kaksi nimeä, jotka olivat minulle jo entuudestaan tuttuja, mutta tarkempi tutustuminen aiheutti usean todella hyvän biisin löytämisen. Nämä kaksi nimeä olivat Young Buck ja Kanye West.

Young Buck
Omasta mielestäni kaksikosta se parempi. Tähän asti en ole löytänyt vielä ainuttakaan kappaletta, joka olisi kussut aivan täydellisesti. Tietenkin yhteistyössä G-Unitin tärkeimmäin jäsenen 50 Centin kanssa tehdyt biisit ovat pääosin täyttä roskaa (esimerkkinä I'm A Soldier), mutta niitäkin kuuntelee paremman puutteessa. Jokunen aika sitten kun 50 Centin uusi levy - Curtis ilmestyi, olin täysin shokissa. Jokainen biisi iski omalla tavallaan, vaikka olikin melko yksinkertainen. Tämäkin osoittautui jälleen hetken huumaksi, niin kuin 50 Cent muutama vuosi takaperinkin. Nyt Young Buck on saanut aikaan samanlaisen elämyksen. Buckin sanoituksissa ja biisien taustabiiteissä on potkua täysin eri tavalla kuin muiden tunnettujen artistien kipaleissa. Se iskee luihin ja ytimiin. Toivottavasti tämäkin ei olisi vain hetken huumaa monien muiden artistien ohella.

Kanye West
Mitenköhän kuvailla Westiä? Ainakin erilainen olisi osuva kuvaus. Hän ei ole normaaliin tyyliin gangstarapper, joka uhoaa minkä kerkeää, vaan olemus on pirteä ja muutenkin ehkä hiukan ''fruitimpi''.
Kappaleissa tämä näkyy myös selvästi. Suurin osa näistä on hyvin pirteitä ja mukaansatempaavia lauluja ja sanatkin jäävät helposti päähän, vaikka ne lausutaankin rappaamisen ohella nopeasti.

Ehkä juuri tämä pirteys saa minut hänen mukaansa, sillä rankan päivän jälkeen juuri tuon tyylinen musiikki vaikuttaa mukavalta. En osaa kertoa hänestä paljoakaan, sillä diskografia on omalta osaltani jäänyt lähes kokonaan tutustumatta ja pääosin hänestä tunnen vain sen päällisen ihmisen, jonka näemme täältä Suomesta. Mitkään negatiiviset kusipää jurut eivät yllä tänne asti, joten Kanye voi olla luonteeltaan aivan erilainen, kuin miltä vaikuttaa.

Kanye West kuuluu niihin harvoihin hyviin ulkomaalaisiin räppäreihin. Westin ääni on jotenkin mun mieleen ja biitit muutenkin. Kyllähän nuo Golddigger, Touch The Sky ja Stronger on ihan meneviä biisejä.

Mitä ihmettä, yli kuukausi edellisestä postista tähän topiciin.

Kuunnelkaa ihmiset musiikkia, aloittakaa A Tribe Called Questista.

Tällä hetkellä usbm:n edustaja Judas Iscariot vinguttaa samaa ja yhtä riffiä kymmenen minuuttia, mieleni kiihottuu. Ehkö ainoa JI:n biisi jossa riffi on oikeasti niin hyvä että sen toistaminen kauan on hyvin perusteltua.

Aivan, kovin harmillista että tämä topic on kuihtumaan päin, kun kaikenkarvaiset Korn-armeijat postailevat harva se päivä tuonne roskakorin puolelle joka ikisen kuuntelemansa biisin. Mutta asiaan.

Harvemmin sitä näin vanha setä enää jaksaa mihinkään bändeihin sen kovemmin seota, mutta täytyy sanoa että vasta tässä äsken olen huomannut että The Who on aivan käsittämättömän upea bändi. Ja tämän käsityksen olen luonut kuuntelemalla sellaisia levyjä kuin Tommy, Who's Next ja Quadrophenia. Tämä on sentään sellainen bändi jonka olen tuntenut jo vuosia, mutta jostain sangen hämmentävästä syystä en ole koskaan tarttunut siihen sen enempää. Nyt yhtyeen hienous on avautunut minulle sitten täysin, eikä tätä voi muuta kuin rakastaa.

Roger Daltrey on todella loistavaääninen laulaja, ja Neil Peart on tietyissä asioissa paljon velkaa Keith Moonille, sillä olen huomannut paljon yhtäläisyyksiä Peartin ja Moonin rumpaloinnissa. John Entwistle oli lavalla pienieleinen mutta todella taivava basisti ja kitaristi Pete Townshendista kehittyi mod-henkisen 60-luvun voimapopin suuresta tekijästä suuruudenhullu taiteilija, jonka hankkeet vain suurenivat. Tommy-oopperaa seuranneesta Who's Nextista piti tulla valtava scifi-eepos nimeltä Lifehouse johon olisi kuulunut myös elokuva, mutta tämä hanke sitten kariutui. Sen sijaan bändi teki yhden loistavimmista rock-albumeista koskaan.

Mutta ei tässäkään vielä kaikki, sillä vuonna 73 bändi teki vieläkin upeamman levyn, nimittäin Quadrophenian, joka on täydellisyyttä hipova mestariteos, siellä Jethro Tullin Thick As A Brickin, YUP:n Homo Sapiensin ja Rushin Moving Picturesin tasolla. Minun silmissäni siis. Ja Quadropheniahan sitten on ikään kuin Lifehousen korvike, sillä sehän on tuplalevyllinen rock-ooppera sekä elokuva. Leffaa en ole nähnyt, mutta mielelläni kyllä katson jos vastaan tulee.

Yhteenveto: The Who on tajuttoman hieno bändi, ja Quadrophenia on levy jonka pitäisi olla jokaisen itseäänkunnioittavan rokkarin hyllyssä. Nyt takaisin Woody Allenin Manhattanin pariin.

"Kumiorava" kirjoitti:
näin vanha setä enää jaksaa mihinkään bändeihin sen kovemmin seota

17v?

"Velocity" kirjoitti:

"Kumiorava" kirjoitti:
näin vanha setä enää jaksaa mihinkään bändeihin sen kovemmin seota

17v?

Tarkoitinkin tuolla lähinnä sitä, että tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä että ne oleellisimmat olen jo sisäistänyt osaksi musiikkimakuani, eli Rush, YUP, Iron Maiden, Pori-scene sun muut. Näihin kaikkiin (ehkä Pori-sceneä lukuunottamatta) tutustuin yläasteiässä, jolloin kaikki astetta jännempi musiikki oli uutta ja ihmeellistä. Nyt kun muutamaa vuotta myöhemmin on tullut seilattua mitä hämärimmillä vesillä ja muutenkin rauhoituttu, ei uudella musiikilla ole enää yhtä usein samanlaista totaalimarkitusvaikutusta kuin mitä silloin ennen olisi voinut olla. Juuri siksi, että kun jo tässä vaiheessa olen kahlannut läpi mitä hämärimmän avat-garden, on yksinomaan mukavaa kuunnella joskus myös jotain konventionaalisempaa. Viisaan miehen, Jussi Lehtisalon sanoin: "Kun olen kyllästänyt itseni 90-alkupuolelta asti kokeellisella musiikilla ja freellä, joku konventionaalinen hard rock kuulostaakin todella tuoreelta."

Kuinka raastavasti tuo mielelleni käykään, ettei täällä oikein näytä nykyisin olevan mitään elämää. Edelleenkin on kaikki musiikkikeskustelu näyttänyt keskittyneen tuonne Roskakorin puolelle, siitäkin huolimatta, että tällekin topicille on kertynyt pituutta jo kunnioitettavat 82 sivua.

Tämän suorastaan katkeran vuodatuksen jälkeen kannattanee siirtyä itse asiaan, joka koskee tällä kertaa lähiaikojen bongauksia sekä kuuntelukokemuksia. Tässä lähiaikoina ovat kolme suomalaista levyä saaneet mielenkiintoni ja yhden niistä hankin vasta tuossa muutama päivä sitten. Eipä näistä levyistä tietystikään mitään kokonaiskäsitystä voi muodostaa, mutta tässä kirjoituksenpuuskassani voinen mainita niistä sanasen tai pari.

Asa - Loppuasukas
Tämän mainitsinkin jo tuossa aiemmin. Kyseessähän on Suomen ehkä varteenotettavimman räppärin neljäs - tai kolmas, riippuu haluaako Avain-nimellä tehdyn debyytin laskea Asan levyksi, ja miksi ei haluaisi - pitkäsoitto. Kuten tätä edeltänyt levy, Terveisiä kaaoksesta, myös Loppuasukas nojaa melko epätavallisiin elementteihin, ottaen vaikutteita lähinnä kansanmusiikista. Sanoitukset käsittelevät ihmisen synkeältä näyttävää tulevaisuutta, sillä Matti "Asa" Salon mielestä ihminen elää nyt lopun aikoja.

Levyn parhaiksi hetkiksi ovat tähän mennessä muodostuneet biisit Kanttarilla kantarelli, Persepolis ja Sanat ei tehny tätä laulua. Sanoitukset ovat edelleenkin hämäriä ja vaikeatajuisia, mutta toisaalta ei ole vaikea saada selville mitä mies haluaa viestittää. Kanttarilla kantarelli todistaa, että huolimatta siitä paljonko ihminen tuhoaa luontoa, siitä huolimatta se puskee läpi ja ottaa vallan. Leipä lukkojen takana taas pohtii ruoan roolia. Alkuasukas taas tuo mieleen yhden miehen bändin Keuhkot, runoilija J.K. Ihalaisen esittämän turisteihin tympääntyneen paimenen kautta. Levy on ehkä Asan synkin, mutta siitä huolimatta se ei saarnaa, vaan pohdiskelee. Se on monikerroksinen ja kryptinen. On selvää, että siihen pitää uppoutua enemmän, mutta jos tässä vaiheessa voinen sanoa, että hienon levyn on Masa tehnyt.

Ville Leinonen - Suudelmitar
...Eli balladeja metsäpoluilta ja merten rannoilta. Kaikkien rock-kriitikoiden suosikkilauluntekijä on ollut minulle pitkään musiikillisesti tuntematon, mutta nimen olen toki tiennyt jo kauan. Tätä levyä ollaan kehuttu vallan mahdottomasti, joten ehdottomasti se piti myös itse katsastaa. Levy on samalla hyvin primitiivinen, mutta myös käsittämättömän laaja. Sen peruselementit ovat vain mies ja kitara, mutta niiden lisäksi levyllä soi niin huilu, sitar, bongot, trumpetti kuin saksofonikin. Ne ovat kuitenkin vain hetkellisesti pinnalla, luomassa tunnelmaa. Ja sitä tunnelmaahan piisaa. Tunnelma on samaan aikaan kesäinen ja syksyinen, haikea ja romanttinen.

Parhaita vetoja levyllä ovat nimikkobiisin lisäksi sellaiset laulut kuin Hiljaa ui Malawée ja Luunvalkoiset purjeet. Nimikkobiisi Suudelmitar on levyn primitiivisimpiä biisejä, kulkien eteenpäin vain kitaralla, laululla ja huilulla. Kahdella muulla biisillä onkin sitten soittamassa populaa hieman enemmän, mutta ne ovat tunnelmiltaan täysin toistensa vastakohtia. Malawéella matkataan veneellä hiljaa Afrikan yössä, sitarin ja trumpettien soidessa. Tämä seitsenminuuttinen tuo mieleen Morriconen ja Piazzollan kaltaiset elokuvasäveltäjät, sen välillä äityessä jopa mahtipontiseksi. Luunvalkoiset purjeet taas tuo mieleen jopa Markku Peltolan karavaaniavantgarden riemastuttavalla kreikkalaisella meiningillään. Leinonen on ehdottomasti hieno lauluntekijä, ja kyseessä on varsin oivallinen levy.

Liekki - Korppi
Eteeristä progeen päin menevää rokkia. Olen jossain määrin vierastanut bändiä näihin päiviin asti, mutta kuultuani Pienoikainen -biisin tältä levyltä ajattelin kuitenkin ottaa kuunteluun. Ja eihän tämä hassumpaa ole. Soundeiltaan tuo mieleen Mahlanjuoksuttajan aikaisen Absoluuttisen Nollapisteen, tosin sillä erolla ettei tällä levyllä ole vekkuleita Lääkkölän Akin kitarasooloja. Biisit ovat rytmiltään jämäkkiä ja melko suggestiivisia, vaikkei nyt ihan Circle-tasolla ollakaan. Siitä huolimatta monet biiseistä omaavat tietynlaisia transsijuttuja, varsinkin kun laulaja Janne Kuuselan laulutyyli on musiikkiin sopivaa ja sanatkaan eivät ole erityisemmin keskittymistä kysyviä.

Ja niiksi mielenkiintoisimmiksi biiseiksi tältä levyltä voisi tällä hetkellä nostaa sellaiset kappaleet kuin Veit omasi lentoon, Saattaja ja Pienokainen. Ensinmainitun kitaramelodia tuo jopa mieleen Mike Oldfieldin Tubular Bellsin pääteeman. Saattaja taas on muita aavistuksen verran massivisempi teos, niin pituudeltaan kuin dynamiikaltaankin. Pienokainen on sitten se hittibiisi, mutta siitä huolimatta vallan mainio. Ei turhaan kehuttu levy, sillä oikein mukavaa tavaraa on tämäkin. En nyt tosin mitenkään olisi tätä väittämässä Suomen kaikkien aikojen viidenneksi parhaaksi (vai mitä ne Soundin sedät silloin joskus hassutteli) - en tällä hetkellä edes viiden tähden levyksi - mutta kiva levy yhtä kaikki.

np. Miles Davis - Move

Leinosen Suudelmitar on ollut jo tovin tutustumislistalla, täytyy varmaan pääkirjastosta käydä katsomassa jos vaikka löytyisi.

Mitä omiin viimeaikaisiin kuunteluihin tulee niin Velvet Undergroundin tuotanto ja Lou Reedin pari ekaa soololevyä ovat olleet ahkerassa kuuntelussa. Ja lienee turha todeta, että kovaa kamaa on. Ehkä runoilen jossain vaiheessa enemmän, mutta nyt painaa päälle duunin iltavuoro.

Hienoa 'Orava, että mainitsit tuon Beefheartin Trout Mask Replican, koska se on viime aikoina juurikin ollut sellainen levy jota olen kuluttanut. Levy, joka haastaa kuulijansa avant-garde suobluesillaan, mutta kuitenkin pitää mielenkiinnon yllä. Itse jopa diggailen Beefheartin niistä popimmistakin levtytyksistä, mutta tuo Trout Mask Replica on se joka jaksaa edelleen kiehtoa suuresti.

Mitä tulee Kingston Wallin kolmoslevyyn, niin itse pidän sitä bändin heikoimpana, vaikka mainio levy onkin, ja Real Thing on todnäk paras suomalaisten tekemä rockbiisi. Kakkonen on oma suosikkini, se miten levyn rankka rock yhtyy itämaiseen psykedeliaan on kerrrassaan ihailtavaa. Debyytti myös toimii itselläni puhtaaana rock-levynä todella hyvin. Suomen parhaimpia bändejä Sielun Veljien kanssa, se on varma.

Olinkin tänne jo siirtämässä...

"Orava" kirjoitti:
Delirium Cordia on hyvä levy. Siinä on jokin idea ja punainen lanka, vaikka se onkin irvokas, omituinen ja synkkä. Siinä on silti tarina ja runko, jonka ympärille koko 70-minuuttinen teos on rakennettu. Näin sitä avant-gardea tehdään.

Cordia on nimenomaan levy, joka painottaa tunnelmaan enemmän kuin itse musiikkiin. Välillähän siellä ei tapahdu oikeastaan mitään, mutta silti tunnelma pysyy ahdistavana ja synkkänä. Yhtyeen paras levy kyllä juu, ainakin itselleni. Nauhoitettu muuten samaan aikaan kuin Animation.

"Orava" kirjoitti:
Mutta Suspended Animation on pelkkää päätöntä poukkoilua. Itse en kyllä levyyn ole tutustunut läheskään yhtä paljon kuin te kaksi, mutta koska siinä ei vain tunnu olevan mitään järkeä, niin en ole siihen jaksanut keskittyä. Delirium Cordia taas luo tunnelmaa, ja siinä on järkeä.

En vain kykene samaistumaan ajatuksiisi. Jo pelkästään sen takia, että se levy tosiaan on auennut minulle ja uskon sen aukeamisen jatkuvan edelleen. Tuskinpa olisin siitä 20 euroa aikoinaan pulittanut jos olisin pitänyt sitä aivan sutena. Aina siinä on ollut jokin mikä on saanut minut aina silloin tällöin levyyn palaamaan. Jos esimerkiksi laittaisin Pattonin ja Mertzbown bändin Maldororin She levyn ensin soimaan ja tämän jälkeen heti Animationin, niin uskonpa että Animation kuulostaisi hyvinkin järkevältä. Kuten sanoin, Suspended Animation on kaaosta, mutta sitä sen kuuluukin olla, kunnon ADHD meininkiä. Sekavaan mielentilaan sopii erittäin loistavasti, mutta kuuntelen sitä myös mielelläni jossain muissakin tilanteissa. Aina kun laitan sen soimaan, niin keskittyminen täytyy olla huipussaan ja juuri silloin tulee niitä "mitähän uutta sitä tällä kertaa tästä löytää" fiiliksiä ja yleensä aina sieltä jotain ennen huomaamatonta pystyykin noukkimaan. Paljon siellä sekamelskan syövereissä on musiikillisia kerroksia, eikä niitä todellakaan pysty kerralla nappaamaan levyn luonteen vuoksi. Itse ainakin koen levyn melko tyylikkäänä, jollain oudolla tavalla Patton on saanut toimimaan rässin vaihtumisen salaman nopeasti noiseksi ja konemusiikiksi punomalla ne yhteen esimerkiksi harmonisilla viulusovituksilla, cartoon sampleilla tai ihan vain omalla vokalisoinnillaan. Levyllä tapahtuu niin paljon, tunnelmat vaihtuvat niin usein. Ja se mielestäni siinä onkin hienoa, pitää yrittää pysyä perässä. Se on haastavaa ja omalla kohdallani se on ollut myös palkitsevaa. Mitään hylkimisreaktioita tuo levy ei ole aiheuttanut enää pitkään aikaan.

"Orava" kirjoitti:
Ja kyllä, maailmassa on paljon omituisempaakin musiikkia kuin Patton. Esimerkiksi Captain Beefheartin Trout Mask Replica ja Lick My Decals Off, Baby ovat jotain käsittämättömän hämärää kamaa. Periaatteessa se on vain bluesia, mutta sen kieroutuneisuus tekee siitä erikoisen. Tamperelainen Kemialliset Ystävät edustaa suomalaisen happofolkin hämärintä osastoa, mutta siitä huolimatta Alkuhärkä on todella hieno levy. Sen tilkkutäkkimäinen kokonaisuus on yksi suuri trippi jossain ruohonjuuritasolla, syvällä maan alla, luolissa ja kuun valossa.

Kyllä onkin ja siksi minua hiukan ihmetyttääkin nämä mielipiteet. Itse kun en Animationia näe edes loppupeleissä mitenkään maailmaa mullistavan vaikeana levynä.

Vielä täytyy muuten mainita tuosta levystä (vaikka vähän jo aiemmin mainitsinkin), en tiedä kuinka moni Animationia kuunnellut on huomannut, että kyseessä on loppujen lopuksi melko synkkä levy, vaikka päällisin puolin se vaikuttaa ylipirteältä ja lupsakalta. Mutta itseasiassa mitä enemmän sitä levyä kuuntelee, sitä enemmän sen tunnelma alkaa muuttua psykoottisella tavalla sairaaksi ja kieroksi. Ja siinä on yksi syy, miksi levystä niin pidän. Se on vähän kuin Batmanin Jokeri. Jokerin tilalla on vain joukko mielipuolisia kakaroita.

"Orava" kirjoitti:
Ja psst, se on Shpongle.

My bad.

"Orava" kirjoitti:
Kingston Wall - Tri-Logy
Olisikohan tämä jopa bändin paras? Poppoo muuttui kyllä rutkasti olemassaolonsa aikana, jos vertaa I:a ja tätä. I oli lähinnä Hendrix- ja Floyd-vaikutteista psykedeelistä hard rockia, kun tämä taas on melkein teknon puolelle luisuvaa. Tai no, ei ihan, mutta tämä on paljon psykedeelisempi ja mystisempi kuin I ja II, vaikka mainioitahan nekin. Nyt soikin päätöskappale, 18-minuuttinen The Real Thing.

Juu paras levy on. Kokonaisuutena vahvin plus tuolta löytyy ne parhaat yksittäiset kappaleet. Stüldt Håjt ja The Real Thing esimerkiksi mainitakseni. Lähelle top-kymppiä kapuaisi omassa kaikkien aikojen parhaat levyt listassa, vaikka ei ehkä ihan sinne asti yltäisi kuitenkaan.

No, sanotaan vaikka näin:

Suspended Animation - kuten suurin osa Pattonin tuotannosta - on kuin nykytaidetta. Patton on musiikin Jean Dubuffet: tämä jo edesmennyt ranskalainen nykytaiteilija oli tunnettu erikoisista abstrakteista muodoista, sekä töherryksistä, jotka näyttivät lähinnä pikkulapsen tekosilta. Nuo muototeokset, niin maalauksina kuin veistoksina, ovat kieltämättä ihan mielenkiintoisia, mutta muu hänen taiteestaan on täysin älytöntä, jonka hienoutta minä en voi ymmärtää. Siitä huolimatta mies oli ja on edelleen tietyissä piireissä todella suosittu, ja käsittääkseni hän oli yksi viime vuosisadan tunnetuimmista avantgardisteista (jos hänen taiteestaan voi tuota sanaa käyttää).

Eli pointtinani on, että vaikka en Pattonin tekemisiä erityisemmin arvosta - tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta - ei se tarkoita sitä, etteikö hänellä saattaisi olla teoksissaan jotain ideaakin. Minä en vain näe sitä ideaa tai monikerroksisuutta. Tämä ei mielestäni kuitenkaan ole siksi että Pattonin teokset ovat liian omituisia, vaan siksi, että minun mielestäni siinä touhussa harvoin on mitään punaista lankaa, kuten jo aiemmin totesin. Mutta onnea sinulle, Ankka, jos Suspended Animationista pidät. Musiikin tarkoitus on kuitenkin miellyttää kuulijaansa - luulisin.

Ja mitä Zappaan tulee (jonka Khan tuossa joskus mainitsi), niin minusta Zappa oli ainakin muusikkona ja säveltäjänä valovuosia edellä Pattonia. Siis siinä mielessä, että hänen sävellyksensä olivat teknisesti monikerroksisia ja haastavia. Siksi pidän Zappan musiikista enemmän, koska hänen musiikissaan oli kuitenkin aina se idea mukana. Hän oli visionääri ja teoreetikko, joka aina pyrki luomaan uutta. Sen tekee Pattonkin, mutta eri tavalla. Zappan ja Pattonin ero on minusta heidän tapansa tehdä asioita. Patton on ehkä musiikillisella puolella jossain määrin primitiivisempi siinä mielessä, että hän ei yksinkertaisesti ole yhtä lahjakas säveltäjä kuin Zappa. Eipä tuo välttämättä ole huonokaan asia, mutta minä kuuntelen kyllä mieluummin Zappan oikeasti mielenkiintoisia sävellyksiä kuin Pattonin poukkoilua - vaikka siinä saattaisi olla jonkin ideakin.

Kaiken lisäksi Zappan pisteliäs huumori ja satiiri oli usein osuvaa, surrealistista hulluttelua unohtamatta. Siksi minä pidän häntä yhtenä länsimaisen musiikin suurimmista neroista. Joten jos Patton on musiikin Jean Dubuffet, niin Zappa on Salvador Dalí. Siinäkin mielessä, että Dubuffet ei tosiaankaan ollut hyvä piirtäjä, kun Dalí taas oli teknisessäkin mielessä todella loistava.