Foorumiarkisto

Metal Church. Siinä valitettavan tuntematon ja aliarvostettu bändi yleisesti.
Aivan mahtavaa jenkkipoweria suoraan 80-luvulta, siis nimenomaan jenkkipoweria, ei mitään Euroopan kikkelinpyöritystä.
Erityismaininta kahden ekan levyn vokalistille David Waynelle, suorastaan paholaismaiset vokaalit.
Suosittelen.

I found, like, the cutest thing: nostalgiaa muutaman vuoden takaa. Lappiskin on niin söpö.

Päivittelenpä tässä vähän musiikkimakuani taas. Irkissä pöyrivät (<3) kyllä ovat huomanneet tämän radikaalin muutoksen musiikkimaussani.

Kuten varmaan voitte muistaa, olin vähän aikaa sitten armoton power- ja muu kevytmetallimies. Eli diggailin uudempaa Sentencediä ja Sonata Arcticaa ja tällaisia. Tässä lähiaikoina musiikkimakuni on mennyt koko ajan raskaampaan suuntaan. Slayeria, Deathia ja Anthraxia olen muunmuassa alkanut armottomasti diggailemaan ja myös Mokoma on soinut koneella helvetisti. Sonataa ja Laihialan aikaista Senttua en ole aikoihin kuunnellut kuin muutamia satunnaisbiisejä joskus.

Mutta asia, jota olen itsekin helvetisti ihmetellyt, on kova Deathchain -innostukseni. Vielä vajaat puoli vuotta sitten olisin vain nauraa räkättänyt Deathchainin tyyppiselle mätölle, mutta oikeasti, se on helvetin kova bändi.

Pieni tietoisku:
Deathchain on siis Kuopiolainen deaththrash-orkesteri, joka on julkaissut urallaan parin demon lisäksi kolme levyä. Aikaisemmin kokoonpanon nimi oli Winterwolf, joka bändin kitaristin ja pääasiallisen biisintekijän mukaan kuulosti naiivilta ja se muuttuikin kuulemma jonkun ryyppyillan päätteeksi Deathchainiksi. Uusin levy, Deathrash Assault on saavuttanut jo jonkinlaista suosiota metallistien keskuudessa ja bändin itsensä mukaan levyn sounditkin lähentelevät täydellisyyttä.

Nyk. kokoonpano:
Rotten (Vocals) Kuolio (Bass) Bobby Undertaker (Guitar) Corpse (Guitar) Kassara (Drums)

Ja vielä loppuun senverran hehkutusta, että Kassara on oikeasti aivan helvetin kova rumpali. Vetää vertoja jopa itse Rotten Soundin Kai Hahdolle. Blasti irtoaa helvetin vaivattomasti eikä tuplissakaan ei ole mitään ongelmaa. Kassara hakkaa hienolla omaperäisellä soundillaan. Muunkin bändin mielestä paras soittaja omalla tontillaan, enkä kyllä yhtään ihmettele asiaa.

On hienoa, että hyviä bändejä syntyy vieläkin.

"Mostal0" kirjoitti:
Ja vielä loppuun senverran hehkutusta, että Kassara on oikeasti aivan h**vetin kova rumpali. Vetää vertoja jopa itse Rotten Soundin Kai Hahdolle. Blasti irtoaa h**vetin vaivattomasti eikä tuplissakaan ei ole mitään ongelmaa. Kassara hakkaa hienolla omaperäisellä soundillaan. Muunkin bändin mielestä paras soittaja omalla tontillaan, enkä kyllä yhtään ihmettele asiaa.

Onhan se kova tyyppi päästämään, mutta Stratovariuksen rumpali Jörg Michael on kova tykittämään. Ai että kun kuuntelee Black Diamondia. Jörg päästää itsensä valloilleen.. se on kaunista kuunnella!!!

No joo, tuosta Jörgin hyvyydestä voi olla montaa mieltä. Soundillisesti peruspowertukutusta, mutta taitavaa soitantaa on kyllä. Kyllä sillä powertukutuku nätisti irtoaa, mutta Kassara on yleisesti kaikilla osa-alueilla paljonkin Jörgiä parempi.

Jos ruvetaan rumpaleista väittelemään, niin uskaltaisin väittää että Rushin Neil Peart omistaa nuo amatöörit silmät kiinni ja yhdellä kädellä. Jos joku on niitä rumpusooloja kuullut, niin tietää mistä puhun. Hänen teknisyys, monimutkaisuus ja soittotyyli on sen verran loistavaa, että siinä menee kyllä Dave Lombardoltakin jauhot suuhun. Dream Theaterin Mike Portnoy on toki myös taidokas, mutta hänen rumpaloimisensa menee enemmänkin välineurheiluksi, mitä hänen settiään katsoo. No, on Peartillakin rumpuja ja symbaleja melko riittävästi, mutta hän hoitaa myös perkussoitakin, joten hän kyllä käyttää kaikki rumpuja enemmän kuin triplabasari-Portnoy.

Löysin jopa pätkän Peartin soolosta:
http://www.drummerworld.com/Sound/neilpeartsolo.mp3

Muuten, eikös toi Deatchain oo se joku ns. "puolihuumoribändi", kun noita nimiä katsoo ja ainakin mitä äijät ovat haastatteluissa sanoneet? Miksi muuten he soittavat deaththrashia? Eikös thrashdeath ole paljon helpompi lausuttava? :>

Peartti on sellainen ihme hiplari. Kyllähän se taidokas on, mutta se vaan hiplailee ja runkkaa rumpujaan.

Ja tuosta Portnoysta, se on välineurheilua. Sen soitto kuulostaa nimittäin ihan avaruusalukselta. Ei groovaa soitto hetkeäkään.

Neil Peart on kyllä monissakin lehdissä ja boardeilla rankattu yhdeksi maailman parhaista rumpaleista. Arvostan.
Portnoy taas... noh, kuten Mosse sanoi, ei groovaa.. ei sitten millään. Se on sitä opistomusisointia, eli matematiikkamusisointia. En arvosta.

Ja mitä Deathchainin Kassaraan tulee, niin hyvä rumpali on toki kyseessä. Mutta että Hahdon tasoa? Ei lähimaillakaan. Malmbergin tasoa? Ei lähimaillakaan.

Muista Mosse arvostellessasi rumpaleita jättää se überfanituksesi pois ja yritä katsastella asioita objektiivisesti.

"Kumiorava" kirjoitti:
Jos ruvetaan rumpaleista väittelemään, niin uskaltaisin väittää että Rushin Neil Peart omistaa nuo amatöörit silmät kiinni ja yhdellä kädellä. Jos joku on niitä rumpusooloja kuullut, niin tietää mistä puhun. Hänen teknisyys, monimutkaisuus ja soittotyyli on sen verran loistavaa, että siinä menee kyllä Dave Lombardoltakin jauhot suuhun. Dream Theaterin Mike Portnoy on toki myös taidokas, mutta hänen rumpaloimisensa menee enemmänkin välineurheiluksi, mitä hänen settiään katsoo. No, on Peartillakin rumpuja ja symbaleja melko riittävästi, mutta hän hoitaa myös perkussoitakin, joten hän kyllä käyttää kaikki rumpuja enemmän kuin triplabasari-Portnoy.

Löysin jopa pätkän Peartin soolosta:
http://www.drummerworld.com/Sound/neilpeartsolo.mp3

Muuten, eikös toi Deatchain oo se joku ns. "puolihuumoribändi", kun noita nimiä katsoo ja ainakin mitä äijät ovat haastatteluissa sanoneet? Miksi muuten he soittavat deaththrashia? Eikös thrashdeath ole paljon helpompi lausuttava? :>

Olihan se aika hienoa kuunnella, mutta munkin mielestä se vaan "hiplailee ja runkkaa" niitä runpujaan. Vetäis enemmän tuplilla ja raskaampaa komppia.

Hellhammer (Mayhem, ja kasa muita bändejä) on aika helevetin hyvä rumpali. Tuli vaan mieleen hevikannuttajista puhuttaessa.

Itseasiassa musiikkimakuni on todella laaja. Enimmäkseen heviä kuitenkin. Seuraavassa lista bändeistä.

[list=1]
[*:2vj79fu9]Rammstein[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Venom[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Pantera[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Slayer[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Megadeth[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Children Of Bodom[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Anthrax[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Mudvayne[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Nightwish[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Motörhead[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Disturbed[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Dimmu Borgir[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Prodigy[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]The Offspring[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]AC/DC[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Manowar(jotkut biisit)[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Metallica[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Limp Bizkit[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]CMX[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Linkin Park[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Fluke[/*:m:2vj79fu9]
[*:2vj79fu9]Ministry[/*:m:2vj79fu9][/list:o:2vj79fu9]

Tuossa vain "muutama" bändi, koska radiosta tulee niin helvetisti hyvää musiikkia, että kaikkia bändejä ei voi listata, ja käytännössä kaikki musa käy kunhan on hyvää.

"Boogeyman" kirjoitti:
käytännössä kaikki musa käy kunhan on hyvää.

Mitähän tämäkin lause käytännössä tarkoittaa?

Ja ei tuo musiikkimakusi tuon listauksen perusteella kovin laaja ole. Toki sieltä löytyy monia bändejä, mutta suurin osa edustaa pitkän päälle samantyylistä soittoa. Laajaan musiikkimakuun kuuluu hyvinkin erilaisten genrejen kuuntelu. Itselläni rauhallisin tyyli on ehkäpä Martti Servossa tai A.Aallon rytmiorkesterissa, jotka kolahtavat kyllä täysin. Toista ääripäätä edustaa sitten raskas metalli, kuten thrash (hyvänä esimerkkinä Mokoma, aivan loistavaa musiikkia tekevät). Siinä se raja taitaakin kulkea, sillä en itse niin black metallista tai death metallista välitä. Jonkinasteinen örinä tietenkin menee (esimerkkinä Bodom). Tuolla välillä itse siis kuuntelen musiikkia, otettakoon sieltä pois kuitenkin pop ja gangsta shit eli tälläinen (anteeksi rasistinen sanankäyttöni) neekeriräppi, jonka biisejä ei voi erottaa toisistaan. Tietynlainen räppi kyllä menee, kuten Rage against the machine, joka on räppiä parhaasta päästä. SoaD:ia ja Viikatetta ei tietenkään voita mikään...se on jämpti.

Laajoja musiikkimakuja tuetaan. Oman makuni keveintä osastoa edustavat muusikot kuten Frank Sinatra, Edu Kettunen ja Hector, kun taas tulee myös (vaikkakin harvemmin kuin ennen) huudatettua jotain Megadethin thrasheinta osastoa. Minusta hyvässä musiikissa on olennaista ennen kaikkea onnistunut sävellys ja sovitus. Sanoitus tulee sitten kolmantena pyöränä, koska hyvä musiikki voi toki myös olla instrumentaalia. Se mikä lähes kaikissa nykyajan valtavirran bändeissä on ongelmana, ettei niissä osata tehdä mitään noista kolmesta. Ja jos jotain MTV:tä katsoo, niin ei ole välillä varma että onko niissä sävellystä tai sovitusta lainkaaan.

Puhutaan vielä huonosta musiikista. Olen kutakuinkin samoilla linjoilla Ankan kanssa, ettei black/death-metal uppoa lainkaan. Opeth on toki ihan jees ja Deathilla on muutamia kivoja biisejä, mutta esim. joku Bodom alkaa yököttämään. Opettelisi Laiho ensin laulamaan, sitten katsotaan uudestaan. Muutenkin suomalaisen hevin taso on laskenut. Esim. tuossa kun katselin euroviisukarsintoja, niin ei voinut muuta kuin hävetä sen Kilven pelleilyä. Toki se nyt hakkasi ne muut pellet, mutta melko säälittävältä kuulosti. Stam1nakin on kuulostanut melko huonolta. Missä on STONEn kaltaiset bändit, joilla on asennetta ja jotka tekevät loistavaa musiikkia?

Muuta huonoa musiikkia on siis myös tuo MTV:n purkkapoppi, jonka jokainen biisi on samanlainen. Mutta kaikki jo tietävät sen huonouden, joten en jaksa siitä enempää selittää.

Mutta siis, eniten arvostan progea, tyyliin Rush, YUP, Yes, Jethro Tull, King Crimson ja Pink Floyd. Hevistä kolahtavat Iron Maiden, Megadeth, Pantera ja Metallica, ja sitten muuta randomia on jotain tyyliin Dire Straits, Neil Young, Eagles, Eläkeläiset ja varsin paljon muuta.

"Mahti Ankka" kirjoitti:

"Boogeyman" kirjoitti:
käytännössä kaikki musa käy kunhan on hyvää.

Mitähän tämäkin lause käytännössä tarkoittaa?

Ja ei tuo musiikkimakusi tuon listauksen perusteella kovin laaja ole. Toki sieltä löytyy monia bändejä, mutta suurin osa edustaa pitkän päälle samantyylistä soittoa.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mulle käy vaikka humppa, polkka, tango, valssi tai rave kunhan on hyvä biisi.

Tuossa listauksessa nyt on ne bändit joista todella pidän, tosin sieltä unohtui Barathrum, Turmion Kätilöt, System Of A Down ja Bomfunk Mc's, sekä tietenkin Eminem.

"Boogeyman" kirjoitti:
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mulle käy vaikka humppa, polkka, tango, valssi tai rave kunhan on hyvä biisi.

No sitä juuri hain, että mikä määritellään hyväksi biisiksi, kun tällaisissa asioissa voi olla monta mielipidettä.

Mahtaako kukaan olla törmännyt yhtyeeseen nimeltä Magma?

Itse olen yhtyettä kuunnellut nyt jonkin verran tässä Musamaraton™ini lomassa, ja kieltämättä olen jonkin verran tykästynyt, vaikka yhtye onkin äärimmäisen outo.

Magma on Ranskasta kotoisin oleva, vuonna 1969 rumpali Christian Vanderin perustama kokeellista/avant-gardistista rockia soittava yhtye. Erikoisen bändistä tekee se, että lähes jokainen kappale on laulettu Vanderin keksimällä Kobaian kielellä. Hänen inspiraationsa oli kuulemma "visio ihmiskunnan hengellisestä ja ekologisesta tulevaisuudesta". Ensimmäinen levy, "Kobaïa", ilmestyi vuonna 1970. Konseptialbumi kertoi ihmiskunnan paosta tuhoutuneesta maasta kohti planeettaa nimeltä Kobaia. Myöhemmät levyt olivat tarinoiltaan enemmän "perinteisiä". Vuonna 1973 ilmestyi Magman tunnetuin ja arvostetuin levy, "Mekanïk Destruktiw Kommandöh", joka sisältää monipuolista musiikkia, aina Carl Orffin sinfonioiden tyylittelystä melko rankkaankin soundiin.

Magman soittajakaartissa on soittanut vuosien aikana lukemattomia soittajia (ja jäsenmäärä on aina ollut 9-13 jäsenen paikkeilla), mutta koko ajan mukana ovat olleet Vander ja hänen siskonsa/vaimonsa (ei tietoa) Stella Vander. Viimeisin levy, "Köhntarkösz Anteria" ilmestyi vuonna 2004.

Sci-fi-rockia parhaimmillaan. Kuunnelkaa.

En useinkaan muista kehua sitä kuinka hirveästi tykkään Megadethista. Rust In Peace in yksi kaikkien aikojen parhaita heavy-levyjä, ja bändi muutenkin on valovuosia edellä Meatallicasta, johon sitä aina verrataan, kuin myös muista vastaavista yhtyeistä.

Sitten ihan oikeaa musiikkia. Jos haluat olla katu-uskottava pop musiikin kuluttaja, ja samalla kuunnella lähinnä viihteellistä musiikkia, niin kannattaa tutustua Howlin Wolfin tuotantoon. Wolfin musiikki on R'nB:n (ei tarkoita sitä hiphop poppia) parhaimmistoa, mutta Wolfilla ei ole samanlaista nyyppämainetta (asiantuntemattomien suosikki-maine) kuin esimerkiksi Robert Johnsonilla ja Muddy Watersilla, kuitenkin musiikki on huomattavasti kevyempää ja tarttuvampaa. Wolf mainitsi aikoinaan itse ettei pidä itseään mustana R'nB laulajan vaan pop-muusikkona, ja mielestäni se kuvaa musiikkiakin aika hyvin. 50-luvun paatoksesta rokkaaviin 60-luvun ralleihin, on Wolfin musiikki tasaisen hyvää. Kannattaa tutustua, mikäli haluat tuntea Blues musiikkia, tai edes väittää tietäväsi jonkun muun Blues muusikon kuin BB Kingin (jonka musiikki on itseasiassa soulia eikä bluesia). Tosin myös Robert Johnsonin 29 levytettyä kappaletta on ihan kuuntelemisen arvoisia.

"Kumiorava" kirjoitti:
Jos ruvetaan rumpaleista väittelemään, niin uskaltaisin väittää että Rushin Neil Peart omistaa nuo amatöörit silmät kiinni ja yhdellä kädellä. Jos joku on niitä rumpusooloja kuullut, niin tietää mistä puhun. Hänen teknisyys, monimutkaisuus ja soittotyyli on sen verran loistavaa, että siinä menee kyllä Dave Lombardoltakin jauhot suuhun. Dream Theaterin Mike Portnoy on toki myös taidokas, mutta hänen rumpaloimisensa menee enemmänkin välineurheiluksi, mitä hänen settiään katsoo. No, on Peartillakin rumpuja ja symbaleja melko riittävästi, mutta hän hoitaa myös perkussoitakin, joten hän kyllä käyttää kaikki rumpuja enemmän kuin triplabasari-Portnoy.

Löysin jopa pätkän Peartin soolosta:
http://www.drummerworld.com/Sound/neilpeartsolo.mp3

Muuten, eikös toi Deatchain oo se joku ns. "puolihuumoribändi", kun noita nimiä katsoo ja ainakin mitä äijät ovat haastatteluissa sanoneet? Miksi muuten he soittavat deaththrashia? Eikös thrashdeath ole paljon helpompi lausuttava? :>

Eiköhän Slipknotin Joey Jordison oo yks parhaista kannuttelijoista. Nopeaa ja taitavasti kuten myös Lamb Of Godin rumpali Chris Adler.

"3HHH" kirjoitti:
Eiköhän Slipknotin Joey Jordison oo yks parhaista kannuttelijoista.

No ei varmastikkaan ole. Maailmassa löytyy vaikka kuinka monta paljon parempaa.

Kameli tietää jotain rummutuksesta Ò_o

Joey Jordison on ihan hyvä, mutta siihen se jääkin. Ei ole järkevää puhua maailman parhaasta rumpalista ja Joey Jordisonista samassa lauseessa.

Joey Jordison on ihan hyvä, mutta siihen se jääkin. Ei ole järkevää puhua maailman parhaasta rumpalista ja Joey Jordisonista samassa lauseessa.

En sanonu että se olis maailman paras rumpali.

No ei varmastikkaan ole. Maailmassa löytyy vaikka kuinka monta paljon parempaa.

No okei se on yks niistä huonoimmista sitten varmaa http://www.drummerworld.com/Videos/joeyjordison.html Tässä Chris Adler vähän soitelee: http://www.drummerworld.com/Videos/ChrisAdlermd.html

"Kumiorava" kirjoitti:
Muuten, eikös toi Deatchain oo se joku ns. "puolihuumoribändi", kun noita nimiä katsoo ja ainakin mitä äijät ovat haastatteluissa sanoneet?

Pah.
Pojat vaan tekevät kunniaa vanhan koulun jyrille taitelija -ja biisinimillään, juuri oikeaa meininkiä. Uusin levy oli imo viime vuoden paras suomalainen metallilevy, asennerikasta ja perinteitäkunnioittavaa paahtoa.

Miksi muuten he soittavat deaththrashia? Eikös thrashdeath ole paljon helpompi lausuttava? :>

Noh, deathrash vaan sattuu olemaan genren nimitys. Siitä voi syyttää vaikka Sarcofágon janttereita, he lienevät ensimmäisiä kyseistä termiä käyttäneitä, olettaisin.

Jordinson on nopea, siihen se jääkin. Eikä edes mikään luvattoman nopea.

Ilmoitan heti näin aluksi, että kun täällä näyttää näistä bändeistä olevan hiukan topikkeja, niin ajattelin tehdä myös tästä viime aikoina suureen suosioon minussa päässeestä yhtyeestä. Jos modet näkevät tarpeelliseksi siirtää tämän tuohon musiikkimaku-topikkiin, niin en laita vastaan.

No joo kerron tässä lyhyesti faktoja bändistä (lähde http://www.mokoma.com.) Mokoma perustettiin 96 -vuoden joulukuussa Marko Annalan (laulaja) toimesta Lappeenrannassa. Mokoman Ensimmäinen demo nauhoitetaan keväällä 1997, jossa oli kappaleet Kasvan, Toinen Kohtu ja Pimeyden liitto. Alun demokokoonpanossa olivat Marko Annala, joka lauloi ja soittai kitarat, Heikki Kärkkäinen soitteli bassoa ja Janne Hynynen löi rumpuja sekä lauloi taustoja. Myöhemmin joukkoon liittyy kitaristi Kuisma Aalto ja koskettimien rämpyttäjä Roope Laasonen, joka kuitenkin erosi myöhemmin. Tämän jälkeen samaan veneeseen hyppäsi vielä kitaristi Tuomo saikkonen. Nykyinen kokoonpano kattaa laulaja Marko Annalan, kitaristi/laulaja Tuomo Saikkosen, rumpali Janne Hyrkäksen (Hyrkään?), basisti Santtu Hämäläisen sekä kitaristi Kuisma Aallon.

Mokoman ensimmäinen levy "Valu" julkaistiin 99 -vuoden alussa, mutta se ei tuottanut bändille vielä toivottua menestystä. Tästä levystä en osaa vielä itse sanoa juuta enkä jäätä, sillä en ole sitä vielä kuullut, mutta työn alla on. Mokoman toinen levy "120 Päivää" julkaistiin syksyllä 2001, mutta sekään ei vielä ota kunnolla tuulta alleen. (En ole tähänkään tutustunut, mutta työn alla kunhan jaksaa sen koneelle ladata.)

2 vuotta tämän jälkeen Mokoma sai nousukauden päälle, kun bändin kolmas levy "Kurimus" julkaistaan 2003 -keväällä. Levy sai hyvän vastaanoton ei vain yleisöltä, mutta myös arvostelijoilta ja levyn debytoidessa se pääsi sijalle 38 Suomen virallisessa äänilevyjen myyntilistassa. Pian tämän jälkeen Hamara-musiikkilehti palkitsi Mokoman tunnustuspalkinnolla peräänantamattomuudesta. Mokoma teki myös runsaasti keikkoja vuonna 2003.

Vuosi 2004 oli todellista noususuhdannetta Mokomalle, sillä heidän neljäs albuminsa "Tämän maailman ruhtinaan hovi" sai yllättävän suosion ja se nousi välittömästi top-40 listalla toiseksi. Levy kahmi myös kourallisen palkintoja ja loistavia arvosteluja. Uuden basistin, Santtu Hämäläisen liityttyä nykyiseen kokoonpanoon Mokoma teki keikkoja jopa enemmän kuin vuonna 2003. Mokoma julkaisi myös DVD:n vuonna 2004, joka myöskin sai suuren suosion.

Nyt, vuonna 2006 Mokomalta on tullut ulos viides albumi, "Kuoleman laulukunnaat", joka nousi heti listakärkeen ja voidaan surutta sanoa, että tämä yhtye on noussut todella suosituksi.

Aion arvostella nyt kolme uusinta levyä Mokomalta, mutta teen ne yksitellen aloittaen Kurimuksesta. Laitan kaksi muuta sitte myöhemmin ja ehkä myös kaksi ensimmäistä levyä, kunhan saan tutustuttua niihin ensin kunnolla. Tässä siis oma arvosteluni:

Kurimus



Tässä se on, Kurimus, jonka kansikuvana loistaa Punainen kukko, joka on yksi tämän levyn kappaleista ollen samalla myös levyn mättöpitoisin kappale, jonka tempo on melkoinen. Kurimus sisältää kokonaisuudessaan 11 kappaletta, joita voi kuvata yhdella sanalla: Puhdasta Thrash-metallia. Todellakin, jokaisessa kappaleessa on säröä enemmän kuin tarpeeksi. Albumin kappaleet eivät kuitenkaan ole kaikki samanlaista mättöä, sillä mukaan on mahtunut niin nopeita, rankkoja riffejä ja raakaa karjumista kuin kauniita kappaleita ja puhdasta laulua. Tätä nopeampaa puolta edustavat mm. levyn ensimmäinen kappale, Mene ja tiedä, totaalisen mukaansatempaava Takatalvi ja koko albumin rankin kappale Punainen kukko. Näitä rauhallisempia kappaleita edustaa mm. todella kaunis Silmäterä, hyvin samantyylinen Lupaus sekä synkkä ja kärsivällisyyttä vaativa(tarkoittaa sitä, että tähän kappaleeseen täytyy päästä kunnolla sisälle, ennenkuin se iskee kunnolla) Liiton loppu. Levyn alkupuolella esiintyvä Kasvot kohti itää on ehkäpä koko levyn paras tekele ja sinänsä erikoinen kappale, että se ei ole hidas eikä nopea, vaan jotain siltä väliltä. Todella mukaansa tempaava ja loistava kappale kyseessä, jonka loistavuus korostuu koko ajan loppua lähestyessä. Useimmat kappaleet ovat molli-pitoisia ja koko tämä levy suorastaan pursuaa loistavasti toteutettua epätoivoa ja tuskaa, joka tekee tästä levystä todella omaperäisen ja samalla myös todella hyvän. Synkkä levy siis kyseessä, jonka synkkyydessä voittaa näin lähimuistilta vain Viikatteen levyt. Loppuun vielä mainittakoon, että jos vähääkään pidätte rässistä, niin tämä on levy, joka kannattaa omistaa.

Arvosana: ****½

Laittakaa toki omia mielipiteitä bändistä, ja toivon, että saisin aikaan edes hiukan keskustelua. Ruhtinas odottaa vuoroaan...

EDIT. Pikku korjailuja...

Lempibändejäni ovat Iron Maiden, In Flames, Sentenced, Mokoma, Kotiteollisuus, The Who ja System Of A Down.

Tiedättekö mitään hyvää sivua josta voisi ostaa noitten bändien huppareita? Ei Stuntman.Fi.

"Inkfish" kirjoitti:
Lempibändejäni ovat Iron Maiden, In Flames, Sentenced, Mokoma, Kotiteollisuus, The Who ja System Of A Down.

Tiedättekö mitään hyvää sivua josta voisi ostaa noitten bändien huppareita? Ei Stuntman.Fi.

Yks olis http://www.fanituote.com, mutta siellä on niin kökkö kirjoitusasu että ainakin mulle aiheuttaa päänsärkyä...

Tällä hetkellä tulee kuunneltua eniten; The Killersiä, Franz Ferdinandia, Audioslavea, Arctic Monkeysia sekä The Strokesia. Loistavia bändejä kaikki

Heavy Metallia ja Hardrockkia ja kaikkea muuta mahtavaa musaa. Judas Priest-fanit käsi pystyyn

Heviä,rokkia,punkkia,ska:ta...Yms...

Mitä ilmeisemmin porukka ei joko kuuntele Mokomaa, ei jaksa siitä mitään kirjoittaa tai muuten vaan ei kiinnosta. No ei se minua haittaa, turisen silti. Niin tosiaan kuten lupasin, niin arvostelen Mokoman kolme uusinta levyä ja nyt olisi Ruhtinaan vuoro.

Tämän maailman ruhtinaan hovi



Ruhtinas eroaa tyyliltään Kurimuksesta vain vähän. Kitarat ovat Kurimuksessa ehkä hiukan rässähtävämmät, mutta ei paljoa. Ruhtinas on taas hiukan rauhallisempi paikoittain, kuten karjumisvapaa, paikoittain nopeariffinen ja myös kaunis Sudet ihmisten vaatteissa sekä karusanainen Uni saa tulla osoittavat. Näistä kappaleista rauhallinen ja ehkä jopa "erikoinen Mokomalle"- kappale Uni saa tulla on helpompi lähestyä, mutta minusta Sudet ihmisten vaatteissa on loppujen lopuksi parempi kahdesta. Nopea mättöpuoli tällä levyllä on myös kunnossa ja tätä puolta edustavatkin eniten Hiljaisuuden julistaja, Vade retro, satana, sekä Nämä kolme ovat yhtä, joissa jokaisessa on todella hienot rummutukset ja kitarariffit. Nämä yhdistettynä vaihtelevaan rytmittelyyn sekä Annalan omaperäiseen käheään karjumiseen tekevät näistä kappaleista todella laadukkaita mättö vääntöjä, jotka kuitenkin vaativat kuuntelijalta sulattelua. Hyvin Kurimus maiset kappaleet Minä elän ja Haudan takaa kertovat todella hyvin, mitä Trash-metal on. Todella nopeaa ja suoraansanottuna komeaa riffittelyä alusta loppuun. Varsinkin Minä elän on todella kovaa kitarankielten kulutusta, joka paranee vain loppua kohden. Levyltä löytyy myös ns. välimuotokappaleita, jotka eivät ole täyttä mättöä eivätkä pelkkää tuutittelua, kuten Hyinen syli, joka alkaa karjumisella ja B-osan alkaessa alkaa puhtaan laulun osuus. Jos olette kuulleet tämän kappaleen, niin kuvitelkaapa kappaleen lopussa olevaan kohtaan hukkuvanne jäisen kylmään veteen. Se ääni on pelottava. Tätä samaa välimuoto- mallia edustaa myös levyn nimikkokappale Tämän maailman ruhtinaan hovi, joka alkaa ehkä hieman yksinkertaisella, mutta tehokkaalla kitarariffillä, joka rauhoittuu kertosäkeen alkaessa. Tässäkin A-osa menee karjumiseksi ja B-osa puhtaaksi lauluksi. Tämä tekee kappaleesta monipuolisen ja myös todella nerokkaan. Lopun kertosäe C-osan jälkeen vielä kruunaa koko kappaleen ja tähän kun lyödään vielä todella mielenkiintoiset sanat, niin käsissämme on todella laadukas kappale ja minun mielestäni myös koko levyn parasta antia. Yksi erottuva pilkku levyltä myös löytyy, Toista maata, joka on aloituskappale. Se on laahaavan kuuloine, mutta ei kuitenkaan liian hidas kappale. Todella hyvä kappale kuitenkin kyseessä, jonka yksipuolisuuden jättämän miinuksen paikkaa koko biisistä pursuava synkkyys.

Kokonaisuudessaan levy kilpailee vahvasti Mokoman parhaan levyn tittelistä jääden ehkä kuitenkin hiukan Kurimuksen jalkoihin. Tämäkin on vaikea mielipideasia. Todella loistava kiekko Ruhtinas on ja suosittelen kovasti tutustumaan, jos ette sitä ole jo tehneet.

Arvosana: ****+

Laulukunnaat to be arvosteltavana...

Asiallisia arvosteluja asiallisesta bändistä, MahtiAnkka.

Allekirjoittanut pitää myös Mokomasta todella paljon, Takatalvi-biisillä(yllättäen) se alkoi silloin joskus Kurimuksen julkaisuaikoihin, toki TMRH sai minut lopullisesti vakuuttuneeksi bändi mahtavuudesta.

Parhainta levyä on Mokomalta vaikea valita koska kaikki kolme(jätetään ne alkupään tuotokset omaan arvoonsa) levyä ovat omalla tavallaan hyviä: Kurimus oli todella napakkaa ja mainiota speed/thrasmetallia, TMRH levensi bändin saundia varsin onnistuneesti vaikkakin joukkoon mahtui tympeä suomirockviritys(Uni Saa Tulla) ja uusin toi mukaan deathmetalelementtejä ja ennen kaikkea onnistuneet hiturit(Kuu saa valtansa auringolta todellinen helmi).
Uusinta levyä kuunnellessa oli mukava huomata ettei idän miehet olleet otteissaan löystyneet vaan soittimessa oli levyllinen paahtoa jollaista ei ennempää bändiltä oltu totuttu kuulemaan.

Kuten ehkä tekstistä kävi selville(tai ei ehkä sittenkään), tällä hetkellä mieluisin kuunneltava on luonnollisesti uusin Mokoman lätty eli Kuoleman Laulukunnaat, nyt jo uskaltaa sanoa levyn olevan vuoden kovimpia ja se on paljon näin maaliskuun alussa.

Lopuksi voisi vielä sanoa, että iloinen täytyy olla ukkojen puolesta että saivat listaykkösen, tämä levy jos jokin sen ansaitsi. Antaa Hynysen vääntää hardrockpaskaansa, Annala ja kumppanit jyräävät sellaiset poserit pelkällä asenteellaan, prkl.

Joo, minäkin olen tykästynyt Mokomaan melkoisesti tässä lähiaikoina. TMRH on hieno levy ja bändi on muutenkin aivan saatanan kova. Kurimukselta olen kuullut muutamia biisejä, joten en levystä voi kovin tyhjentävää mielipidettä antaa, mutta esim. Takatalvi on niin kova biisi että oksat pois. Jos jotain biisisuosikkeja pitää bändiltä valita, niin nostaisin jalustalle ehdottomasti TMRH:lta Kiellän Itseni, Minä elän!, Haudan Takaa ja Hiljaisuuden julistaja. Pienet painotukset noihin viimeisimpii. Hiljaisuuden julistaja vain jytää niin perkeleesi ja Haudan Takaa on mukavan kepeällä ja rennolla otteella ja temmolla soitettu thrashkappale. Suorastaan helmiä molemmat.

Kuoleman Laulukunnaat ostan kyllä heti, kun vain budjetti riittää.

Joo tuossa uusimmassa kiekossa on kyllä vahvoja death-metal vaikutteita, joka mielestäni ainakin on vain hyvä asia. Mutta siitä lisää sitten arvostelun yhteydessä. Tuosta Takatalvesta vielä, että se on todellakin yksi Kurimuksen parhaista kappaleista. Sen tietynlainen omaperäisyys tekee siitä mahtavan tekeleen. Ja kappas unohdin laittaa arvosanan Ruhtinaasta...pitääpä editoida.

Joo voisinpa tässä nyt arvostella sen Kuoleman laulukunnaat, kun tässä näyttää sopiva aikarako olevan. Ilman pitempiä alkulässyttelyjä mennään asiaan...

Kuoleman laulukunnaat



Kuunnelkaa, kun hullu huutaa. Tuo lausahdus sopii todella hyvin Mokoman uusimpaan albumiin, Kuoleman laulukunnaisiin. Laulukunnaat on mennyt astetta Kurimusta ja Ruhtinasta pidemmälle ja levyltä löytyykin jo mainittuja death-metal vaikutteita runsaasti. Annala on siis vaihtanut käheän karjumisensa matalaan örinään, jota aluksi vierastin, mutta päästyäni kunnolla levyyn sisään totesin, että se oli jopa hyvä ja piristävä ratkaisu. Levy alkaa vakuuttavasti nopealla mätöllä ja örinällä kappaleella Valapatto, joka kertoo jo aika hyvin, mitä tämän levyn muutkin kappaleet edustavat. Vaihtelevaa rytmittelyä löytyy monesta kappaleesta ja se tuo mukavaa arvaamattomuutta kappaleisiin. Valapaton kaltaisia kappaleita ovat lähinnä Pahaa verta, Ärräpää sekä Tulkki, jotka ovat kyllä koko levyn rankimmat kappaleet, jotka pursuavat taiteellista huutamista ja uskomattomalla aseenteella tehtyä soittimien rankkaa käsittelyä. Laulut eivät ole pelkkää örisemistä, sillä tuttuun tapaan myös puhdasta laulua on saatu mukaan, joka myöskin eroaa aiemmasta Annalan tyylistä hiukan. Täyttä ymmärrystä vailla ja Lujaa tekoa ovat muunmuuassa tällaisia kappaleita. Lujaa tekoa varsinkin on aluksi todella kovaa örinää ja huutamista, mutta kertosäkeessä kappale muuttuu jopa kauniiksi. Todella hyvä lopetuskappale tälle levylle. Yksi täysin örinävapaa kappale myös löytyy, joka myöskin on levyn rauhallisin ja tyyliltään muista kappaleista täysin eroava. Nokkelimmat pokkelimmat ovat varmaan jo arvanneetkin, että Kuu saa valtansa auringoltahan tässä on kysymys. Todella loistava kappale, joka on tämän levyn ehdoton radiokappale. Levyn pisin kappale Itken silmät päästäni on todella kaunis, joka loistavasti kappaleeseen sopivan intron jälkeen jatkuu hidastempoisella örinällä, jonka jälkeen alkaa todella kaunis B-osa, josta taas jatketaan eteenpäin. Yksi levyn parhaista kappaleista. Minun suosikkini tällä levyllä ovat kuitenkin Tästä on hyvä jatkaa ja Säästä sanasi. Molemmissa kappaleissa on todella hienot kitarariffit ja pitkiän A-osian jälkeen B-osan puhdas laulu kuulostaa todella mahtavalta. Loppua kohden mentäessä fiilis vain nousee ja nousee, kunnes lopussa päästetään menemään täyttä häkää. Ja Tästä on hyvä jatkaa- kappaleen lopun B-osassa oleva marssikomppi on muuten todella loistava ja kappaleeseen sopiva.

Kokonaisuudessaan Mokoman rankin levy, joka ei jätä ketään kylmäksi. Vaatii kyllä sulattelua jonkun verran, ennenkuin iskee kunnolla, mutta siinä vaiheessa, kun tähän levyyn on päässyt kunnolla sisälle, niin se kuulostaa uskomattoman hyvältä. Mahtavaa työtä loistavalla asenteella ovat Annala ja pojat kyllä tehneet, ei voi muuta sanoa.

Arvosana: ****½

EDIT. Pedkele, kun piti monta kertaa editoida, ennenkö huomasi kaikki (toivottavasti) virheet...arvosanakin aluksi taas jäi unholaan.

Jees, jossain sanottiin hyvin Kuoleman Laulukunnaita Mokoman Great Southern Trendkilliksi, allekirjoittaneen mielestä varsin osuva vertaus. Periksi ei olla annettu intesiivisyyden puolesta vaikka edelliset levyt toivat hyvää kaupallistakin menestystä, vaan meno on entistä rujompaa ja ruhjovampaa.
Toisaalta jotkut soraäänet ovat sanoneet levyä Mokoman Rootsiksikin, mutta jätetään ne pikkusielut omaan arvoonsa. Toki levyltä muutama "pomppuriffiksi" luokiteltava riffi löytyy, mutta onhan tuo silti naurettavasti sanottu.

Loppupeleissä näissä vertauksissa ei ole mitään järkeä koska kyse on aina omanlaisesta artistista, mutta niitä on ilman muuta mukava harrastaa, se kun on yksi musiikkikeskustelun parhaimmista puolista.
Vertailu... turhaa ehkä, mutta hauskaa ilman muuta.

Pahoittelen perjantai-illan turrutusta.

Itse kuuntelen aika paljon suomalaista musiikkia.
Sakari Kuosmasta kuuntelen tällä hetkellä aika paljon omistan kaksi Sakarin levyäkin
Humppaa pumppaa..Samuli Edelmann on mielestäni todella hyvä myös, mutta kyllähän minä radiosta kuuntelen ulkomaisia jonkin verran.

"Lily" kirjoitti:
Samuli Edelmann on mielestäni todella hyvä myös

Paratiisilintujen kutusoolo = kultaa <3
Ja muutenkin mainio slovari.

Yölintu!! Siinä on musiikkia!!! Parasta iskelmää mitä löytyy!! Ei sillä, että pelkästään iskelmää kuuntelisin. Stratovariusta tuli kuunneltua silloin joskus.

Avenged Sevenfoldin Bat Country on loistava biisi!!! Ah mitkä rummut.

"Nevis" kirjoitti:
Yölintu!! Siinä on musiikkia!!! Parasta iskelmää mitä löytyy!! Ei sillä, että pelkästään iskelmää kuuntelisin.

A.Aallon rytmiorkesteria se ei voita. Rytmiorkesterilla on todella mahtavia kappaleita. Kuunnelkaa vaikka Hän tahtoi tanssii niin tiedätte mistä puhun.

"Mahti Ankka" kirjoitti:

"Nevis" kirjoitti:
Yölintu!! Siinä on musiikkia!!! Parasta iskelmää mitä löytyy!! Ei sillä, että pelkästään iskelmää kuuntelisin.

A.Aallon rytmiorkesteria se ei voita. Rytmiorkesterilla on todella mahtavia kappaleita. Kuunnelkaa vaikka Hän tahtoi tanssii niin tiedätte mistä puhun.

Ankka puhuu asiaa!!!! Majakka ja Meri on uskomattoman hyvä biisi! Suurin osa A.Aallon vanhoista biiseistä on karmaisevan hyviä.

btw, erittäin huonoja adjektiiveja minulla.

Mitäs luulette, kuka/ketkä menevät Euroviisuihin?

Uskon vahvasti Lordiin, ollessani henkeen ja vereen Lordin fani.
Entä te?

Toivon ainakin että Lordi sinne menee. En halua että aina siellä on jotain iskelmää tai poppia.

Lordihan sinne voisi mennä. Perusteluna etten tiedä edes niitä muitten nimiä. Tai no Tomi Metsäketo ja varmasti tietäisin joitain jos joku sanoisi.

Lordihan sinne meni ! oli suosikki noista ehdokkaista yhdessä Kilven kanssa. En kumpaakaan tavallisesti kuuntele mutta oli parasta mitä oli tarjolla

KYLLÄ!!!!!
EI HITTO MIKÄ FIILIS!!!
HIKI OTSASSA JA TEEVEEN TAPPI TUNGETTUNA NENÄSTÄ LÄPI KEUHKOIHIN!!!!!
LOOORDI VEI!!!!!!
USKOMATONTA!!!

Woooooooooooo!

Lordi on ehdottomasti parasta mitä Suomen euroviisuilulle on ikinä tapahtunut!

"Manimal" kirjoitti:
Lordi on ehdottomasti parasta mitä Suomen euroviisuilulle on ikinä tapahtunut!

Ja mikä on pelottavinta, tuo saattaa jopa pitää paikkaansa. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta perushumpalla ei olle viisuissa pärjätty ja onkin jo korkea aika kokeilla jotain aivan muuta. Ei se ainakaan hirveän paljon huonommin voi mennä kuin viime kerroillakaan.

Erittäin tyytyväinen olen, että Lordille annettiin tässä nyt mahdollisuus. Tuskinpa Suomi nyt pärjää millään tuolla. Jotenkin vaan sellainen olo, että ei meiltä mitään niin kummallisen ihmeellistä tuonne maailmalle lähde. Siis tälläisessä mittelössä. Vaikka jonkinmoinen Lordifani kuitenkin olen.
Lordissa on loistavaa sitten tuo lavashow, joka luultavasti vetää huomiota puoleensa. Toivottavasti kuitenkin positiivistä. Nyt sitten jännäilemään vain.
Ja pakko vielä sanoa tälläinen typerä asia, että pärähtihän sitten Lordi soimaan juuri kun tätä viestiä kirjoittelin. OH THIS A SIGN!


EDIT: Olenpa sitten about jokaista viestiäni tänä yönä editoinnut. Voisi ehkä ajatella sentin pidemmälle. Mutta siis jauhetaan nyt sitten vähän noista omista musiikkijutuistakin.
Eli tällä hetkellä (kuten blogiani lukeneet ovat huomanneet) niin System Of A Down iskee ja kovasti. Mezmerize noista eniten tykittää, mutta muut tulevat kyllä hyvin perästä. Mezmerize on nyt tullut vain kuunneltua hyvin hyvin monta kertaa läpi ja kuulostaa aina vain paremmalle. Hypnotize taas oli aikamoinen pettymys mezmerizen jälkeen. Jäämme odottamaan saavatko minun makuuni vielä jotain parempaa

Oikeastaan mitään muuta bändiä en tässä osaa mainita joka iskisi kovaa. The offspring, Paradise Lost, In Flames, Ozzy Osbourne, Metallica tulevat sitten, mutten kuitenkaan osaa niitä mitenkään kummallisiksi sanoa. Kuitenkin löytyy yksittäisiä kappaleita siltä sun tältä bändiltä, jotka saattavat sille yhdellä biisillä nostaa asemiaan vaikka kuinka. Katsotaan nyt kuinka kauan jaksan tuon SOAD:in kannalla olla.

"minna" kirjoitti:
Lordissa on loistavaa sitten tuo lavashow, joka luultavasti vetää huomiota puoleensa.

Se tuossa bändissä on myös huonoa. He keskittyvät liikaa tuohon näyttävyyteen ja yrittävät olla jotain mitä eivät ole. Siksi en Lordista niin perustakkaan.

"minna" kirjoitti:
Eli tällä hetkellä (kuten blogiani lukeneet ovat huomanneet) niin System Of A Down iskee ja kovasti. Mezmerize noista eniten tykittää, mutta muut tulevat kyllä hyvin perästä. Mezmerize on nyt tullut vain kuunneltua hyvin hyvin monta kertaa läpi ja kuulostaa aina vain paremmalle. Hypnotize taas oli aikamoinen pettymys mezmerizen jälkeen. Jäämme odottamaan saavatko minun makuuni vielä jotain parempaa.

Oletko kuunnellut Toxicityä? Luulisin kyllä, mutta kannattaa tutustua, jos et vielä ole.

"minna" kirjoitti:
Katsotaan nyt kuinka kauan jaksan tuon SOAD:in kannalla olla.

Kyllä se vei minut ainakin mukanaan täysin.

Nyt takaisin aiheeseen Mokoma. Tuo minun Laulukunnaiden arvostelu vähän nyt lässähti, kun siihen tuli niin paljon virheitä ja unohdin asioita hiukan. Ensinäkin monta typoa, kuten yhden kappaleen väärin kirjoitus, sitten sekoitin kaksi kappaletta keskenään ja sitten en löytänyt vielä albumin kuvaa. No, tällaisia sattuu.

Laulukunnaista vielä mainittakoon, että levyn teemahan on erikoinen (ainakin Mokomalle), sillä se kertoo Annalan elävästä elämästä, eli hänen parin vuoden takaisesta erostaan. Aika raskaasti hän on asian ottanut ainakin noiden kappaleiden perusteella, ja miksi ei olisi ottanut. Ero on aina kova paikka.