Foorumiarkisto

^Jaa Billie Piper on nykyään näyttelijä?

Aika pirtsakka tapaus oli neiti aikoinaan.
Ite tosin muistan hänet biisistä/hitistä "Because We Want". Harvinaisen ärsyttävä renkutus, mutta onneksi esittäjässä itsessään ei liiemmin vikaa ole.


Ja par'aikaa Teemalla rokkaa Eagles. Pre-Hotel California -aikaa eli varsin mielenkiintoista materiaalia.

Jaa Billie Piper on nykyään näyttelijä?

Itseasiassa olin siinä käsityksessä (siis perustuen siihen mitä muistan Pepsi Chartista että Billie oli nimenomaan näyttelijä (jonkin sortin lapsitähti) joskin hankki pätevyyttä hommaan vasta myöhemmin. Pop-ura oli sitten se tyypillinen testi josko sillä pääsisi mihinkään (myöhemmin kävi ilmi että näyttelijä voi menestyä pop-tähtenä, erään nimeltämainitsemattoman latinan myötä). No sittemminhän näemmä tuuri kävi ja Billie pääsi pääosaan jotakuinkin isoimpaan Scifi sarjaan sitten Star Trekin. Mutta menee jo vähän musiikkimaun ulkopuolelle.

En ole niitä Piperin biisejä muita kuullutkaan kuin Honey To The Been, mutta se on melkoisen loistava.

Siitäpä tulikin mieleeni, että myös Pepsi Chart oli loistava ohjelma, vaikka nuorena Leppeliini fanina sen puolituntisen olinkin muka kärsiväni. Siis kärsin siitä JOKA VIIKKO!!! Tasapaksu listapoppihan on kaikin puolin parasta musiikkia koskaan. Ei sitä vaan teininä kehdannu tunnustaa.

Taas tuli hankittua kolme levyä lisää. Turbonegron Retox mikä on peruskamaa, Aivolävistyksen uusin Älä Katso Ihmistä levy joka nyt tällä hetkellä soi listallani sekä Dimmu Borgirin uusin In Sorte Diaboli jota en ole kuin kaksi biisiä kuunnellut ja vaikuttaa hyvältä kamalta.

Hommasinpa (latasin) tuossa Toolin tuotannon, ja täytyy kyllä sanoa että ei ollut turha hankinta. Todella hienoa musiikkia, tälläistä on ilo kuunnella. Ei ne ihmiset sitä turhaan ole kehuneet.

Puhuttaessa Devin Townsendista Ankan blogissa:

"Ankka" kirjoitti:
Jotkut eivät pidä hänen asenteestaan metallia kohtaan.

Minkäslainen tämä asenne on? "And music? Well it's just entertainment, folks!" vai mitä?

Devin Townsend on mies joka on käytännössä vastaan tätä metallikulttuuria. Tai no ei vastaan, mutta hän ei oikein ymmärrä sitä. Hän vihaa kiertueita, hän halveksii "muka-rankka-jätkä" statuksia ja hän inhoaa rocktähteyttä. SYL:n The New Black albumin aikoihin Devin oli todella kypsynyt koko rockijätkä hommaan, ja sen kyllä huomaa levyn lyriikoista. Ironiaa ja sarkasmia viljellään lähes jokaisessa kappaleessa, ja eniten mollausta saa juurikin musiikkibisnes ja metallikulttuuri.

Strapping Young Ladhan oli aikoinaan tarkoitettu pelkäksi Devinin omaksi projektiksi, mutta siitä kasvoi ajan myötä jotain suurempaa ja aina oikeaksi bändiksi asti. Sen ainut funktio oli nuoren miehen ahdistuksen purkaminen, siitä varmaan yhtyeen nimikin kertoo tarpeeksi. Townsend on sanonutkin, että SYL:n ei ollut koskaan tarkoitus kasvaa sellaiseksi mitä se on. Hän kunnioittaa fanejaan, mutta samalla ei pysty ymmärtämään miten jotkut jaksavat tätä hommaa.

Tosin, tämä oli hänen mielipiteensä viime vuonna, kun hän oli loppuunpalamisen pisteessä. Sairautensa vuoksi hänen mielentilansa vaihtelee todella radikaalisti ajoittain. Älkää siis käsittäkö väärin, mies pitää metallista ja musiikista, mutta hän ei ymmärrä niitä tiettyjä asioita, mitä esimerkiksi metallikulttuuriin kuuluu.

http://www.imperiumi.net/int_2.php?id=764

http://www.imperiumi.net/int_2.php?id=889

Suosittelenkin lukemaan nuo haastattelut, ensimmäinen on 2006 vuoden provinssirockista, ja toinen Ziltoidin aikana tehty puhelinhaastattelu. Saa aika hyvän käsityksen miehen ajatuksista.

No Devinhän vaikuttaa suhteellisen fiksulta kaverilta. Itse voisin ranttia pitkät pätkät näkemyksistäni rock-kulttuuria ja koko "hevimeininkiä" ynnä muuta tr00-pelleilyä kohtaan, mutta antaa olla. Vaikka elämme synkkiä aikoja, voisin nyt laittaa tänne pientä arvostelunpoikasta, kun viime viikolla ehdin sellaisen kirjoittaa. Palataan viime arvostelun aikaiselta 70-luvulta tähän päivään seuraavalla levyllä:

Circle - Panic

Ektro Records 2007

1. Black Tape (5.41) - 2. State Powder (3.41) - 3. Pigs in the Paper (3.29) - 4. Neverending Dinner (0.38) - 5. Good Day Rising (0.59) - 6. Feed My Rabbit (1.02) - 7. U.M.F.G. Horsemen (1.25) - 8. We Must Breathe (1.43) - 9.Misheritage (1.08) - 10. Tunnel (11.49) - 11. And Far Away (14.04)

Circle on aina kokeillut rajoja ja koetellut hermoja. Nykyään vaikuttaa melkein siltä, että bändi olisi menossa vieläkin oudompaan suuntaan. Luulisi että fetisistisen miekkahevin ja hieman vinksahtaneen, mutta suht rauhallisten ambientkokeilujen jälkeen ei oikein kummallisemmaksi voi mennä - mutta voipa sittenkin. Bändin basisti Jussi Lehtisalo on sanonut, että juuri tahallaan haluaa kokeilla rajoja, aivan sama minkälainen lopputuloksesta tulee. Siksi matkan varrelta löytyy myös ”tarkoituksellisesti” huonoja levyjä tai muuten vaan jotain varsin omituista. Nyt, viime tammikuussa ilmestyneen jatsahtavan ambient-levy Towerin jälkeen ollaankin sitten taas jossain ihan muualla.

Levyn kannessa on epäselvä mustavalkoinen kuva räjähdyksestä ja parista panssarivaunusta. Kansivihossa taas löytyy mustavalkoisia kuvakollaaseja mellakoista. Kansitarra ilmoittaa bändin olevan ”speed-krautin” pioneereja ja tarrassa lukee myös: "featuring ex-members of Sorto ja Riisto, Saaste, Nykyinen Kehitys, Spiders ja Suomen Ruutivarasto". Ja että paketti olisi täydellinen, ilmoitetaan vihossa vielä bändin jäsenien nimiksi Sikiö, Junttura, Mätky ja Klinga Präpierde. Eli jo visuaalinen ilmaisu kertoo jonkinlaisesta konseptista, vähän samalla tapaa kuin viime lokakuussa julkaistulla Miljard-tuplalevyllä. Ja kun vielä levyn saatteessa mainittiin että ”sotaa ja levottomuuksia kuvaava kansitaide ja albumin triptyykkimäinen rakenne maalaa kuulijan mieleen monimuotoisia kuvia länsimaisen sivistyksen historiasta ja nykytilasta”, voi vaan todeta että hemmetti, Circlehän on muuttunut kantaaottavaksi!

Sanaan ”triptyykki” törmätään yleensä kuvataiteessa. Se tarkoittaa kolmiosaista maalausta, joissa maalauksen eri osat muodostavat kokonaisuuden, ollessaan kuitenkin teoksia itsessään. Tuskin tällaista mallia on musiikissa kovinkaan usein käytetty, mutta tällä kertaa kyseinen malli on ollut käytössä. Levy on siis jaettu kolmeen osaan ja mallia voisi luonnehtia sanalla ambient-mättö-ambient. Idea on sinälläänkin jo mielenkiintoinen, mutta kuten sanottua, koska triptyykkimaalaukset yleensä ovat yhteensopivia kokonaisuuksia, on tämä levy myös sellainen.

Alun kolme kappaletta toimivat jonkinlaisena johdantona tulevalle, ja ne luovat tietyn painostavan tunnelman. Varsinkin State Powder, joka tunnelmaltaan on hyvinkin uhkaava, toisaalta se muistuttaa myös jostain pelistä. Pigs in the Paper tuo taas mieleen jonkinlaisen konelaboratorion, ja koneiden sekä ihmisten välinen taistelu onkin tämän levyn teema – siitä tämä viittaukseni bändin kantaaottavuuteen. Retrofuturistisen alun jälkeen ihminen nousee kapinaan koneita vastaan kuudella hc-punk-rykäyksellä, jotka ovatkin sitten täyttä tavaraa. Kiipparisti-laulaja Mika Rätön käsittämättömän vokalisoinnin sijaan levyllä rääkyykin bändin kitaristi Janne Westerlund, jonka räkäinen laulutyyli sopiikin ehkä paremmin tähän meininkiin kuin Rätön pastissit. Musiikillisesti ne ovat melko tavallisia punk-biisejä, joskin Good Day Risingissa on jotain Circlelle ominaista kaoottisuutta. Hieman biiseissä ehkä häiritsee päälle laitetut efektit, mutta toisaalta nekin sopivat melko hyvin pakettiin. Viimeinen punk, Misheritage, loppuu äkisti, jonka jälkeen siirrymme triptyykin kolmanteen osaan. Rämistelyn jälkeen kuullaan pelkkää tyhjää kuminaa yhdentoista minuutin verran, joskin volyymia hieman kovemmalle nostaessa voi taustalta kuulla State Powderin kaltaisia syntikkaääniä. Ihmisen vallankumous epäonnistui ja koneet ottivat vallan. Rähinä korvattiin minimalistisen tehdasmaisella dronella. And Far Away maalaa jonkinlaista toivoa syntikkahelinällään ollessaan myös Tunnelia vähemmän painostavampi ja elävämpi, joskin kuitenkin erittäin minimalistinen. Lähes vartin jälkeen syntikka-arpeggiot feidautuvat pois ja tämä dramaattinen teos loppuu.

Temaattisesti ja symbolisesti levy on hyvin harkittu ja mielenkiintoinen. Ja kun tarkemmin ajattelee, eivät nuo mättö- ja ambient-biisit nyt niin paljon toisistaan eroa, ne ovat enemmänkin osina dramaattista jatkumoa. Harkittua ja mielenkiintoista on myös musiikikin, mutta jotain jää puuttumaan. Jos puhutaan Circlen vuotuisista pääteoksista, vaikuttaa tämä sellaiselta. Ja jos verrataan viime vuoden pääteokseen, Miljardiin, ei tämä pärjää sen tyylikkyyden rinnalla. Toki ne ovat täysin erilaisia levyjä, mutta siitä huolimatta. Levyyn nimittäin kyllästyy melko nopeasti – tai ei kyllästy, mutta se on kaluttu läpi melko äkkiä. Eikä se ole sellaista ”fiilismusaa” mitä Circle yleensä on – paitsi että alkupään biisit ovat taas omanlaistaan fiilismusaa. Kuitenkin se toimii omalla tavallaan, myöskin joskinlaisena tribuuttina vaikkapa Tangerine Dreamille sekä 80-luvun hc-punkkareille. Ristiriitaista mutta toimivaa, joskin hieman tylsähköä ja epätasaista. Ei Miljardin veroinen, mutta ihan kelpo levy tähän väliin.

***½/*****

Koskahan tuohon Circlee pääsisin tutustumaan, pitänee Ektrosta tilata joitain levyjä jossain vaiheessa. Sen verran mielenkiintoiselta vaikuttaa, edelleen.

Niin ja Devinistä vielä, mieshän on todellakin aika omanlaisensa persoona. Jos joku tulee väittämään ettei hän ole mielenkiintoinen henkilö, tai ettei hänen musiikkinsa ole mielenkiintoista, niin sitten joku vain yksinkertaisesti puhuu paskaa. Devin on niitä harvoja muusikoita, joiden musiikista ja sen sanomasta ei ota helpolla selkoa. Mieshän laulaa tuosta, mutta tarkoittaakin sitä. Hän käyttää musiikissaan sitä, mutta tarkoittaakin tuota. Huumorimies loppuun asti, eikä hän ota tätä hommaa ollenkaan niin vakavasti (ellei Infinityn tekovaihetta oteta lukuun, mieshän kävit tuolloin varsin vaikeita prosesseja läpi, musiikillisesti ja henklökohtaisesti). Musiikki on samalla vakavaa ja kieli poskella tehtyä, joten jokaisella herran kuuntelijalla on varmasti yksilölliset kokemukset ja merkitykset hänen musiikilleen. Mies kun ei oikein itsekään tahdo tietää mitä hänen musiikkinsa tarkoittaa ja merkitsee.

Käytännössä Townsend on yksi iso elävä paradoksi. Ja sen takia hän on juurikin niin mielenkiintoinen.

^Mielenkiintoinen persoona varmasti, mutta ukon musiikista en ole löytänyt ns. punaista lankaa. Toki diskografiasta on tuttuja pääasiassa SYLin meininki ja esim. City-levy oli todella mitäänsanomaton omaan korvaani. Sitä tuli aikoinaan paljon yritettyä sisäistää, mutta se "industrial-thrash" -kohkaus meni itseltäni pahasti yli hilseen, paljon tapahtui koko ajan mutta otetta ei saa mistään.
En sitten tiedä millaiseksi SYLin saundi on näillä tuoreimmilla levyillä muovautunut, mutta City jätti itselle todella mitäänsanomattoman fiiliksen, ja niin paljon siitäkin platasta kuuli hehkutuksia aikanaan.
DT:n Bandin ja soolouran(jotka käsittääkseni kaksi erillistä projektia) tavaraan voisi joskus tulevaisuudessa tutustua, kun sellanen fiilis taas iskee.

Rushin uusinta yrittänyt kuunnella jokusen päivän ja vähän tasapaksun maun jättänyt, instrumentaalit pelittää komeasti, mutta biisit on vielä vaikeita tapauksia. Kattellaan, jos vaikka avautuisi tai sitten ei.


Aika negatiivissävyitteinen teksti. Univaje, duunit ja vitutus painaa päälle...

City on kieltämättä saundeiltaan melkoista kaaosta, paljon todellakin tapahtuu, ehkä jopa liian paljon kerralla. Itsehän pidän levystä valtavasti, mutta kieltämättä olisin tehnyt itse saundeista hiukan vähemmän sähköiset jä sähisevät. Mutta toisaalta taas, ne elementit tekevät Citystä juuri Cityn. Mutta jos ne muut SYL lätyt eivät ole tuttuja, niin suosittelen ehdottomasti tarkastamaan Alienin. Hoglanin rummut pääsevät tarpeeksi näkyville, yleissaundi on paljon Cityä selkeämpi ja muutenkin kappalemateriaali on kauttaaltaan tasokkaampaa. City on ehkä vihaisempi, mutta Alien hoitaa homman tyylikkäämmin. Toki myös The New Black, Heavy As A really heavy Thing ja nimikkolevykin ovat tarkastamisen arvoisia, vaikkakin tuo HAARHT on melko epätasainen kokonaisuus.

Ja mitä tulee muuhun Townsendiin, niin kokeileppa vaikka ensimmäisenä DTB:n Synchestraa, itellä siitä on muodostunut ehkä toimivampi levy kuin herran Terria soolosta (jep, ne ovat kaksi eri asiaa). Näin rohkeasti sanottuna voisin sanoa Synchestraa 2000-luvun Angel Dustiksi, sillä niillä levyillä on todella paljon yhteistä, vaikka kyseessä on kaksi täysin, täysin erilaista levyä; molemmat ovat musiikillisesti helvetin moniulotteisia, molemmissa levy soljuu musiikillisen kerronnan yllä, molemmissa on monipuolista vokalisointia, ja ennenkaikkea molemmat ovat todella yhtenäisiä viiden tähden kokonaisuuksia, joiden hienouden huomaa vasta monen kuuntelun jälkeen.

Tässä vaiheessa täytyy kyllä suositella kaikille orkesterin Midnight Oil albumia Diesel and Dust. Kyseessä siis australialaisen poliittisen rockin jonkilnlainen läpimurtoalbumi, josta useimmillle on varmaan tuttu biisi Beds Are Burning. Aivan loistavat melodiat, ja sanoitukset varsinkin jos tietää mistä on kyse - ja tämän albumin kuuntelun jälkeen varmasti tietää mistä, sillä ne todella osuvat sinne minne pitääkin, loistavaa!

TÄÄ ON MUN KUUDESSADASKUUDESKYMMENES POSTI TÄLLÄ FOORUMILLA (ei oikeesti jost tarkkoi ollaa)

"Natumania" kirjoitti:
Tässä vaiheessa täytyy kyllä suositella kaikille orkesterin Midnight Oil albumia Diesel and Dust. Kyseessä siis australialaisen poliittisen rockin jonkilnlainen läpimurtoalbumi, josta useimmillle on varmaan tuttu biisi Beds Are Burning. Aivan loistavat melodiat, ja sanoitukset varsinkin jos tietää mistä on kyse - ja tämän albumin kuuntelun jälkeen varmasti tietää mistä, sillä ne todella osuvat sinne minne pitääkin, loistavaa!

Midnight Oil on kieltämättä loistava bändi. Tuossa muutama vuosi sitten tuli bändiin tutustuttua ja se toimii edelleen. Suosittelen kyllä itsekkin kyseistä bändiä ja heidän Diesel and Dust levyä.

"MasterOfDisaster" kirjoitti:
Ja amistilutustahan on Children Of Bodom etc.

Et voi olla tosissas...

Mikä sitten sinun mielestäsi on amistilutushevin ja hyvän musiikin ero? Bodom kun sattuu sinun kuvauksesi mukaan osuvan kumpaankin.

"Starchild" kirjoitti:

"MasterOfDisaster" kirjoitti:
Ja amistilutustahan on Children Of Bodom etc.

Et voi olla tosissas...

Mikä sitten sinun mielestäsi on amistilutushevin ja hyvän musiikin ero? Bodom kun sattuu sinun kuvauksesi mukaan osuvan kumpaankin.

Älä minulta kysy. Minähän tässä olen se, joka ei tajua musiikista mitään.

"MasterOfDisaster" kirjoitti:
Älä minulta kysy. Minähän tässä olen se, joka ei tajua musiikista mitään.

Eikö näin yleensä sanota kun ollaan puhuttu itsensä pussiin tai muuten vaan tullut sanottua vähän liian paljon?

Ja itseäni sujuvasti lainaten:

"Starchild" kirjoitti:
Mikä sitten sinun mielestäsi on amistilutushevin ja hyvän musiikin ero? Bodom kun sattuu sinun kuvauksesi mukaan osuvan kumpaankin.

Voinko asian selkeämmin ilmaista?

"Starchild" kirjoitti:

"MasterOfDisaster" kirjoitti:
Älä minulta kysy. Minähän tässä olen se, joka ei tajua musiikista mitään.

Eikö näin yleensä sanota kun ollaan puhuttu itsensä pussiin tai muuten vaan tullut sanottua vähän liian paljon?

Ja itseäni sujuvasti lainaten:

"Starchild" kirjoitti:
Mikä sitten sinun mielestäsi on amistilutushevin ja hyvän musiikin ero? Bodom kun sattuu sinun kuvauksesi mukaan osuvan kumpaankin.

Voinko asian selkeämmin ilmaista?

Olen saattanut puhua itseni pussiin jo aikaa sitten, mutta en lopettaisi niin helposti jos jaksaisin vaan työntää paskaa ulos ajatuksistani. Enkä ole koskaan sanonut, että Bodom olisi hyvää musiikkia. Sellaista mukahienoa tilutusta ja laulaja on täyttä paskaa.

Ja ensinnäkin amista ja hyvää ei voi yhdistää samaan lauseeseen, joten siinäkin on ratkaisu. Toisaalta, jos tarkkaan osaa seurata niin minähän saatan vain vittuilla ja puhua paskaa, jotta saisi edes vähän erimielisyyttä peliin.

Kyllähän Bodom omaa varsin hienoja kappaleita, ne tietyt elementit saavat vain ainakin oman vereni kiehumaan. Ja ei Laiho kyllä mikään paska ole, onhan hän melkoinen kitaristi loppupeleissä. Lauluun en ota kantaa.

Hoh, pakollinen pari kertaa vuodessa toistuva Bodom-keskustelu. Metallicasta seuraavaksi sitten!

Enempää en jaksa ottaa kantaa kuin, että riffipuolelta todella köykäistä menoa, vokaalipuolelta vielä köykäisempää mikäli mahdollista. Edes Latvalan nykyinen mukanaolo ei jaksa kiinnostaa. Kuuntelen Stonea.

"MasterOfDisaster" kirjoitti:
Olen saattanut puhua itseni pussiin jo aikaa sitten, mutta en lopettaisi niin helposti jos jaksaisin vaan työntää paskaa ulos ajatuksistani. Enkä ole koskaan sanonut, että Bodom olisi hyvää musiikkia. Sellaista mukahienoa tilutusta ja laulaja on täyttä paskaa.

No kuinka vitun monimutkaista sen musiikin täytyy olla, että se on hyvää?

Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan myös miksi Bodom on huonoa musiikkia? Ja sovitaanko, että syiksi ei kelpaa se, että "se on teiniheviä", "se laiho on nii nolo kun se huuta sillai" tai muutakaan paskapuhetta, millä Bodomin musiikillista arvoa on yritetty pudottaa.

Eikä näitä kaikkia keskusteluja paskaa puhumalla voiteta. Kun pitäisi löytyä jokunen fakta ja mielellään vähän paskaa parempia perusteluja.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Hoh, pakollinen pari kertaa vuodessa toistuva Bodom-keskustelu. Metallicasta seuraavaksi sitten!

Enempää en jaksa ottaa kantaa kuin, että riffipuolelta todella köykäistä menoa, vokaalipuolelta vielä köykäisempää mikäli mahdollista. Edes Latvalan nykyinen mukanaolo ei jaksa kiinnostaa. Kuuntelen Stonea.

Siltä näyttää. Kaava tuntuu toistuvan: hyvä musa vs. huono musa -> Bodom on paskaa hei!!!!!111

...and the circle is complete.

Haluatko todella kuulla miksi Bodom on loppupeleissä melko laimea yhtye?

Laiho on hyvä kitaristi, siitä ei pääse mihinkään. Nautin Bodomin joidenkin kappaleiden kitarariffeistä ja rummutuksista (esim. Everytime I Die, Bodom Beach Terror etc). Mutta se meno on kauttaaltaan melko onnetonta ja ponnetonta, ne helvetin tylsät ja yliampuvat tilulilukikkailut lähentelevät välillä Dragonforcen kauheutta (kitaroissa ja varsinkin syntikassa), Laiho on laulajana melko munaton, ja yhtyeen sanoitukset ovat aivan perseestä.

Bodom saisi paljon parempaa aikaiseksi, jos se kerrankin tekisi hommaansa asenteella. Are You Dead Yet? levyllä oli paikoitellen jo varsin hienoa musiikkia, mutta siltikin ne edellämainitut elementit pilaavat kokonaisuuden, joskaan niitä ei esiinny koko ajan. Asiaa ei myöskään auta se, että Bodom on imagoltaan muka-niin-vitun-kovaa-musaa.

Arvostukseni yhtye saa siitä, että se toimi välikätenä yläasteella, kun aloin tutustumaan raskaaseen musiikkiin. Se oli oikeastaan se ensimmäinen metalliyhtye, mitä kuuntelin Nightwishin lisäksi. Mutta muuta virkaa sillä ei ole, Bodomin tehtävä on laittaa esiteinit/teinit oikealle polulle.

Ja yhdyn Khaniin, Stone kunniaan.

"Tzei-em" kirjoitti:
Minä. Ja varmaan aika moni muukin tältä foorumilta. Jos olisit joskus käynyt mokoman tai stam1nan keikalla, niin huomaisit miten perhanan hyviä livebändejä kumpainenkin on. Eikä kumpikaan ole levylläkään yhtään hullumpi.

Kummankin olen nähnyt kertaalleen festareilla. Ei, en siltikään pitänyt kumpaakaan "perhanan hyvänä" bändinä, ihan yhtä tylsää paskaa niiden musiikki oli livenä kuin levyltä kuunneltunakin. Ei iske ei. Liian mukataiteellisia tuntuivat olevan jotenkin.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Stam1na ei ole tylsä. Se on h**vetin kaukana tylsästä, tämän täytyy jokainen myöntää, piti yhtyeestä tai ei.

Mitenniin muka pitää? Voin minäkin sanoa että Freukkarit on maailman parasta musiikkia mutta ei se silti ole sen vähemmän totta kuin tuo sinun väitteesi. Mielipiteitä molemmat.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Ja Mokoma, se ei ole tylsä. Mikäli katsoo yhtyeen taustaa, voi huomata selkeästi kuinka huimasti yhtye on kehittynyt ja kartoittanut uusia musiikillisia polkuja. Ne kaksi ensimmäistä julkaisua olivat melkoista paikan hakemista, eikä se rock painotteinen tyyli oikein istunut Mokomaan.

En epäile yhtään etteikö olisi kehittynyt. Valu -levyn olen pariin otteeseen kuullut, ja joitakin yksittäisiä uudempia biisejä. Suurimmaksi osaksi oli aika tylsän kuuloista tavaraa minun korviini.

Kummastakaan kyseessä olevasta bändistä saa toki pitää mutta tylsää ne silti ovat. Aivan kuten suurimmaksi osaksi Kotiteollisuuskin, josta tuo Keikat -topicin väittely lähti.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Niin, nämä yhtyeet EIVÄT ole tylsiä. Sinä olet, Tirkka.

Erinomaisen kypsä ja aikuismainen tokaisu, jolla oli paljonkin tekemistä itse asian kanssa, ystäväiseni.

Huu, sain käsiini Diamond Headin ekan lätyn. Suhteellisen coolia musiikkia, todellakin ymmärrän miksi Metallican pojat vieläkin tätä niin kovaa diggailee. Tällä hetkellä soi The Prince, juuri tässä kohdassa oli siistin funkahtava kohta.

"Tirkka" kirjoitti:
Kummankin olen nähnyt kertaalleen festareilla. Ei, en siltikään pitänyt kumpaakaan "perhanan hyvänä" bändinä, ihan yhtä tylsää paskaa niiden musiikki oli livenä kuin levyltä kuunneltunakin. Ei iske ei. Liian mukataiteellisia tuntuivat olevan jotenkin.

No siihen sinun kokemaan paskuuteen minä nyt en voi mitään, mutta tekotaiteellisuudessa olet väärässä. Sen ymmärrän, mikäli Stam1na voi pintaraapaisun perusteella kuulostaa tekotaiteelliselta, mutta Mokomaa ei tähän voi mitenkään laittaa. Se vain ei ole mahdollista, sillä yhtyeen musiikki ei ole mitään yliteknistä kikkailua tai pinnallisen hienouden havittelua. Se on metallia suurella asenteella ja intohimolla.

Ja se Stam1nan hienouskin kyllä tulee esille, mikäli vain jaksaa yhtyeeseen panostaa. Äläkä tule väittämään vastaan, sillä minulla on henkilökohtaista kokemusta asiasta: en noteerannut yhtyettä miksikään kun sen debyytti julkaistiin, mutta toisen levyn kohdalla heräsi pieni mielenkiinto. Aluksi se toinen levy kuulosti kuitenkin valehtelematta huonolta, mutta jokin siinä veti puoleensa, ja runsaan kuuntelun jälkeen Stam1nan tyylikkyys alkoi hahmottua. Kaikki on vain kiinni omasta asenteesta, mielenkiinnosta ja kärsivällisyydestä.

"Tirkka" kirjoitti:
Mitenniin muka pitää? Voin minäkin sanoa että Freukkarit on maailman parasta musiikkia mutta ei se silti ole sen vähemmän totta kuin tuo sinun väitteesi. Mielipiteitä molemmat.

"Tirkka" kirjoitti:
Kummastakaan kyseessä olevasta bändistä saa toki pitää mutta tylsää ne silti ovat. Aivan kuten suurimmaksi osaksi Kotiteollisuuskin, josta tuo Keikat -topicin väittely lähti.

Aika näppärästi pussitit juuri itsesi. Tähän tylsyys juttuun olen jo vastannutkin aiemmin, ei mitään lisättävää.

"Tirkka" kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö olisi kehittynyt. Valu -levyn olen pariin otteeseen kuullut, ja joitakin yksittäisiä uudempia biisejä. Suurimmaksi osaksi oli aika tylsän kuuloista tavaraa minun korviini.

Vau, tuohan kertoo muuten Mokomasta aika helvetin vähän. Ei kokonaisvaltaista tutustumista yhtyeeseen - > Ei pätevää mielipidettä.

"Tirkka" kirjoitti:
Erinomaisen kypsä ja aikuismainen tokaisu, jolla oli paljonkin tekemistä itse asian kanssa, ystäväiseni.

No se viimeinen posti nyt oli täysi provo.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
No siihen sinun kokemaan paskuuteen minä nyt en voi mitään, mutta tekotaiteellisuudessa olet väärässä. Sen ymmärrän, mikäli Stam1na voi pintaraapaisun perusteella kuulostaa tekotaiteelliselta, mutta Mokomaa ei tähän voi mitenkään laittaa.
...
Ja se Stam1nan hienouskin kyllä tulee esille, mikäli vain jaksaa yhtyeeseen panostaa.

En jaksa kuunnella miltään bändiltä koko tuotantoa kymmentä kertaa läpi vain voidakseni todeta että kyseisen bändin musiikki ei innosta ja voidakseni jättää sen rauhaan. Jos vähemmällä panostuksella ei saa bändin hienoutta esille niin se ei useimmiten maksa vaivaa. Toki poikkeuksiakin on. Tuo tekotaiteellisuus oli nimenomaan semmoinen mielikuva mikä kyseisistä bändeistä jäi mieleen.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Aika näppärästi pussitit juuri itsesi. Tähän tylsyys juttuun olen jo vastannutkin aiemmin, ei mitään lisättävää.

Aika näppärästi ohitit viestissäsi pointtini. Olen Mokomasta ja Stam1nasta tuota mieltä koska kokemukseni perusteella niiden musiikki vaikuttaa tylsältä. En koe vaivan arvoiseksi kuunnella niitä enempää koska ne eivät alunperin vaikuttaneet kiinnostavilta. Yleensä kaikista viesteistäsi musiikkiasioissa paistaa läpi se, että sinun mielestäsi sinun mielipiteesi musiikkiasioissa on muiden mielipiteitä merkittävämpi, koska sinä kuuntelet musiikkia niin paljon. Se taas on mielipiteenä täyttä paskaa. Kuten jo aiemmin sanoin, minun mielipiteeni musiikista ei ole yhtään vähemmän totta kuin sinun. Jos et sitä ymmärrä, en minä voi sille mitään.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Vau, tuohan kertoo muuten Mokomasta aika h**vetin vähän. Ei kokonaisvaltaista tutustumista yhtyeeseen - > Ei pätevää mielipidettä.

Olisit täysin oikeassa, jos minulla olisi tarkoituskaan arvioida sitä, kuinka Mokoman musiikki on kehittynyt tai kuinka hyvä se on teknisesti. Mutta koska arvioin ainoastaan heidän musiikkinsa viihdyttävyyttä omalta kantiltani, sanon jälleen että olet väärässä.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
No se viimeinen posti nyt oli täysi provo.

Vastaavan tasoisia provoja olen nähnyt myös JDubilta, ja sinä olet ollut arvostelemassa häntä niistä. Miksi sinun provosi on siis vähemmän paha asia kuin hänen?

"Tirkka" kirjoitti:
En jaksa kuunnella miltään bändiltä koko tuotantoa kymmentä kertaa läpi vain voidakseni todeta että kyseisen bändin musiikki ei innosta ja voidakseni jättää sen rauhaan. Jos vähemmällä panostuksella ei saa bändin hienoutta esille niin se ei useimmiten maksa vaivaa. Toki poikkeuksiakin on. Tuo tekotaiteellisuus oli nimenomaan semmoinen mielikuva mikä kyseisistä bändeistä jäi mieleen.

Niin, paitsi että et voi tietää onko se kunnollisen perehtymisen jälkeen enää samanlaista. Mutta kuten lystäät, en minä sinua pakota mitään kuuntelemaan, itselläni vain usein nämä ns. "pakkosyötöt" ovat loppupeleissä kantaneet hedelmää. Edelleen kyse on siitä, miten paljon tähän jaksaa panostaa.

Aika näppärästi ohitit viestissäsi pointtini. Olen Mokomasta ja Stam1nasta tuota mieltä koska kokemukseni perusteella niiden musiikki vaikuttaa tylsältä. En koe vaivan arvoiseksi kuunnella niitä enempää koska ne eivät alunperin vaikuttaneet kiinnostavilta.

Niin, ja sinun kokemuksesi rajoittuvat vain pieneen osaan yhtyeiden musiikkia.

"Tirkka" kirjoitti:
Yleensä kaikista viesteistäsi musiikkiasioissa paistaa läpi se, että sinun mielestäsi sinun mielipiteesi musiikkiasioissa on muiden mielipiteitä merkittävämpi, koska sinä kuuntelet musiikkia niin paljon. Se taas on mielipiteenä täyttä paskaa. Kuten jo aiemmin sanoin, minun mielipiteeni musiikista ei ole yhtään vähemmän totta kuin sinun. Jos et sitä ymmärrä, en minä voi sille mitään.

En ole elitisti, ja minua suoraan sanoen vituttaa mikäli joku näin kehtaa edes kuvitella. Tässä sinä teet täysin olemattomia oletuksia, sillä minun tarkoitukseni ei ainakaan ole missään vaiheessa ollut olla jokin persereikä joka luulee olevansa muiden yläpuolella. Olen tämän tälläkin foorumilla moneen otteeseen sanonut, mutta sanotaan vielä: Minulla on omat mielipiteeni musiikista ja noudatan niitä. Mikäli joku ei niistä pidä, niin minä en voi sille mitään. Mutta minä ilmaisen nämä asiat niinkuin minä näen, ja mikäli joku pitää minua sen takia elitistinä, voin haistattaa hänelle suoraan pitkät. Musiikki on musiikkia, ei enempää, ei vähempää. Jos et tätä ymmärrä, en minä voi sille mitään.

Olisit täysin oikeassa, jos minulla olisi tarkoituskaan arvioida sitä, kuinka Mokoman musiikki on kehittynyt tai kuinka hyvä se on teknisesti. Mutta koska arvioin ainoastaan heidän musiikkinsa viihdyttävyyttä omalta kantiltani, sanon jälleen että olet väärässä.

Ensiksikin täytyy sanoa, että sinulla ei taida todellakaan olla mitään käsitystä Mokoman musiikista. Mikäli olet kuullut Valun pariin kertaan ja sen lisäksi jonkin verran irtobiisejä, niin - anteeksi vain - et tiedä ythyeen musiikista mitään. Valu ei ole sitä Mokomaa, minä se nykyään tunnetaan, ja mikäli saan veikata, niin olet kuullut näiltä uudemmilta levyiltä niitä radioystävällisimpiä veisuja. Mokoman levyjä pitää kuunnella kokonaisuuksia, ei irtobiiseinä. Jos tutustuisit yhtyeeseen kunnolla, voisit olla eri mieltä, sillä ei tuollaisella pintaraapaisulla saa kuin harhakuvia yhtyeestä.

"Tirkka" kirjoitti:
Vastaavan tasoisia provoja olen nähnyt myös JDubilta, ja sinä olet ollut arvostelemassa häntä niistä. Miksi sinun provosi on siis vähemmän paha asia kuin hänen?

haha, pahoittelen jos otit nokkiisi siitä viestistä, ei sen todellakaan ollut tarkoitus olla mitenkään erityisen solvaava tai merkityksellinen. Ajattele sitä vai merkityksemättömänä heittona viestin loppuun, en minä mitään vihan lietsontaa sillä todellakaan tarkoittanut.

"Starchild" kirjoitti:

"MasterOfDisaster" kirjoitti:
Olen saattanut puhua itseni pussiin jo aikaa sitten, mutta en lopettaisi niin helposti jos jaksaisin vaan työntää paskaa ulos ajatuksistani. Enkä ole koskaan sanonut, että Bodom olisi hyvää musiikkia. Sellaista mukahienoa tilutusta ja laulaja on täyttä paskaa.

No kuinka v***n monimutkaista sen musiikin täytyy olla, että se on hyvää?

Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan myös miksi Bodom on huonoa musiikkia? Ja sovitaanko, että syiksi ei kelpaa se, että "se on teiniheviä", "se laiho on nii nolo kun se huuta sillai" tai muutakaan paskapuhetta, millä Bodomin musiikillista arvoa on yritetty pudottaa.

Eikä näitä kaikkia keskusteluja paskaa puhumalla voiteta. Kun pitäisi löytyä jokunen fakta ja mielellään vähän paskaa parempia perusteluja.

Ensinnäkin hyvä herra.. En minä tänne voittamaan ole tullutkaan. Omat mielipiteeni olen vain ilmoittanut tyynen rauhallisesti.

Sitten perusteluihin miksi Bodom on mielestäni perseestä.

- Vokalisti Laiho ei osaa edes öristä siihen mikkiin, niin että se kuulostaisi vakuuttavalta.

- Jatkuva kitara tiluttelu ottaa pidemmän päälle pannuun.

- Sanoituksista en edes ala puhumaan, niin kammottavaa settiä löytyy.

Tuossa kolme sellaista peruspilaria.. loput voi lukea GoreKhanin ja Mahti Ankan viesteistä. En sano, etteikö Bodomin kuuntelijatkin vaikuttaisi pikkuriikkisesti, kyllä se vaikuttaa vaikkei se saisi. Tuo kuitenkaan ei ole se syy, miksi en pidä yhtyeestä. Täytyy vielä sanoa, että persoonana Aleksi Laiho häiritsee hiton paljon, mokomakin Tuomari Nurmio-kopio haastatteluissa

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Haluatko todella kuulla miksi Bodom on loppupeleissä melko laimea yhtye?

Laiho on hyvä kitaristi, siitä ei pääse mihinkään. Nautin Bodomin joidenkin kappaleiden kitarariffeistä ja rummutuksista (esim. Everytime I Die, Bodom Beach Terror etc). Mutta se meno on kauttaaltaan melko onnetonta ja ponnetonta, ne h**vetin tylsät ja yliampuvat tilulilukikkailut lähentelevät välillä Dragonforcen kauheutta (kitaroissa ja varsinkin syntikassa), Laiho on laulajana melko munaton, ja yhtyeen sanoitukset ovat aivan perseestä.

Bodom saisi paljon parempaa aikaiseksi, jos se kerrankin tekisi hommaansa asenteella. Are You Dead Yet? levyllä oli paikoitellen jo varsin hienoa musiikkia, mutta siltikin ne edellämainitut elementit pilaavat kokonaisuuden, joskaan niitä ei esiinny koko ajan. Asiaa ei myöskään auta se, että Bodom on imagoltaan muka-niin-v***n-kovaa-musaa.

Arvostukseni yhtye saa siitä, että se toimi välikätenä yläasteella, kun aloin tutustumaan raskaaseen musiikkiin. Se oli oikeastaan se ensimmäinen metalliyhtye, mitä kuuntelin Nightwishin lisäksi. Mutta muuta virkaa sillä ei ole, Bodomin tehtävä on laittaa esiteinit/teinit oikealle polulle.

Ja yhdyn Khaniin, Stone kunniaan.

Okei, Bodom on tänäpäivänä jossakin määrin itseääntoistavaa ja paikoitellen jopa tylsää. Are You Dead Yet? nyt oli Bodomin uran huonoin tuotos ja itse kyllästyin lättyyn muutamassa viikossa.

Sen sijaan vanhempi tuotanto keskittyy vielä jossakin määrin siihen mainitsemaasi musiikkinautinnon tuottamiseen. Bodomin kolme ensimmäistä levyä olivat timantteja, mutta kun biiseillä kuten em. Everytime I die, Bodom after midnight, Hatebreeder (jne...) oli saavutettu metallikansan suosio, ahneus ja jossain määrin myös jonkin sortin poppiaalto vaikuttivat myös CoB:n musiikkiin, ja tekivät siitä hieman vähemmän vitunkovaa-musaa.

Tuskinpa Silent night, Bodom nightin kaltaisista kappaleista puhuttiin yliampuvina vielä '99, silloin kun ne ilmeistyivät. Mut nyt kun Laihon soolot ovat käytännössä toistensa kopioita tai reversioita, tulee asioista eriävämpiä mielipiteitä.

Itse taas olen ollut jo seitsemän vuotta ajoittain kovakin bodomisti, mutta innostus on nyt alkanut hiipumaan ja vain Follow the Reaper -levyä tulee silloin tällöin fiilisteltyä.

Mutta eroavatko kasariklassikot Iron Maiden tai Sabbath kuitenkaan suuresti Bodomista. Tai ne bändit joihin mielestäsi Bodomin on tarkoitus johdatella (esi)teinimme. Ehkä siten, että ne olivat ennen Bodomia ja saavuttivat siten oman aikansa äijä-maineen eikä heidän kohdallaan esiinny uskottavuuden kyseenalaistusta. Tähänn Bodomilla ei periaatteessa ole ollut mahdollisuutta ylitarjonnan vuoksi.

Loppujen lopuksi en tiedä puhuinko pelkkää paskaa, mutta kuitenkin. Yhdyn sinuunn melkoisesti, mikäli puhutaan Bodomin nykytilanteesta. Kuitenkin Bodom neljä-viisi vuotta sitten oli aivan eri yhtye ja menneisytensä ansiosta antsaitsisi täyden arvostuksen edelleen.

Sitten tämä seuraava sankari....

"MasterOfDisaster" kirjoitti:
Ensinnäkin hyvä herra.. En minä tänne voittamaan ole tullutkaan. Omat mielipiteeni olen vain ilmoittanut tyynen rauhallisesti.

Sitten perusteluihin miksi Bodom on mielestäni perseestä.

- Vokalisti Laiho ei osaa edes öristä siihen mikkiin, niin että se kuulostaisi vakuuttavalta.

- Jatkuva kitara tiluttelu ottaa pidemmän päälle pannuun.

- Sanoituksista en edes ala puhumaan, niin kammottavaa settiä löytyy.

Tuossa kolme sellaista peruspilaria..

Muttakun väittelyissä tuppaa olemaan voittava ja häviävä osapuoli...

Ovatko ne peruspilareita sinun mielipiteellesi vai oletko sellainen mitä sinun kuvittelin alun alkaen olevankin, massamielipiteitä mukaileva, itse rationaaliseen ja perusteettomaan kommentointiin kykenemätön pikkuteini? Itsehän olen sellainen...

Minua taas alkaa ottaa pannuun se, että jokaikinen Bodomia vihaava tukeutuu noihin kolmeen samaan asiaan. Keksikää jotain uutta. Sitä paitsi ainoastaan noista kolmesta viimeinen pitää absoluuttisesti paikkansa.

Ja mikäli teiltä rakkaat ystävät on varaa kommentoida muiden lyriikoita, omia esille niin katsotaan onko teistä sen kummempaan. Ja ei, tämä ei ollut tyypillinen "jos ei kelpaa, tee ite" -kommentti vaan ihan tarkoitin sitä.

Toiset eivät tykkää Laihon tiluttelusta, itse pidän sitä varsin ihailtavana asiana. Ja vaikkakin se toistaa liikaa itseään, en silti voi olla hymyilemättä kun näen Downfallin soolon livenä. En usko, että tällä pallolla ole kauhean monta ketkä samankaltaiseen soittoon pystyvät. Mahtavatko muut kuin Yngwie Malmsteen... Riidelläänkö seuraavaksi siitä, onko Laiho maailman paras vai vasta toiseksi paras kitaristi?

Alkaa sormet loppua... Eipä muuta, jatkakaa.

"Starchild" kirjoitti:

Ovatko ne peruspilareita sinun mielipiteellesi vai oletko sellainen mitä sinun kuvittelin alun alkaen olevankin, massamielipiteitä mukaileva, itse rationaaliseen ja perusteettomaan kommentointiin kykenemätön pikkuteini? Itsehän olen sellainen...

Minun mielipiteitäni toin lähinnä esiin.

"Starchild" kirjoitti:

Minua taas alkaa ottaa pannuun se, että jokaikinen Bodomia vihaava tukeutuu noihin kolmeen samaan asiaan. Keksikää jotain uutta. Sitä paitsi ainoastaan noista kolmesta viimeinen pitää absoluuttisesti paikkansa.

Niin, sinun mielestäsi. Monien muiden mielestä nuo kolme pitävät täysin paikkansa ja se on fakta, jota ei pysty kukaan muuttamaan.

"Starchild" kirjoitti:

Ja mikäli teiltä rakkaat ystävät on varaa kommentoida muiden lyriikoita, omia esille niin katsotaan onko teistä sen kummempaan. Ja ei, tämä ei ollut tyypillinen "jos ei kelpaa, tee ite" -kommentti vaan ihan tarkoitin sitä.

Pystyn heittämään parempaa settiä, ei, tämä ei ollut tyypillinen "minä olen paras" - kommentti vaan tarkoidan todella tätä. Tämäkin on puhdas mielipide-asia, joten tästäkään emme pysty järkevästi kiistelemään. Olen lukenut ja kuunnellut sellaisia nimiä, kuin Reino Helismaa, Junnu Vainio ja Georg Malmstén. Joten siinä voi olla syy, miksen kunnioita Laihon kaltaisen angsti-sanoittajan tekstejä. Jos angstaa, niin silloin pitää angstata taidolla ja tyylillä.

"Starchild" kirjoitti:

Toiset eivät tykkää Laihon tiluttelusta, itse pidän sitä varsin ihailtavana asiana. Ja vaikkakin se toistaa liikaa itseään, en silti voi olla hymyilemättä kun näen Downfallin soolon livenä. En usko, että tällä pallolla ole kauhean monta ketkä samankaltaiseen soittoon pystyvät. Mahtavatko muut kuin Yngwie Malmsteen... Riidelläänkö seuraavaksi siitä, onko Laiho maailman paras vai vasta toiseksi paras kitaristi?

Parasta kitaristi on vaikea määritellä. Pitäisi ensin nähdä Hendrix ja muut kumppanit amistiluttelemassa Bodomin krääsää, ennenkuin voisi edes vertailla

Pakko suositella tässä vaiheessa bändiä, joka on tullut itselleni etenkin kesän aikana todella tutuksi. Bändi soittaa ska:ta, ja taitaakin olla tämän hetken paras ska-bändi. Bändin nimihän on tietysti Streetlight Manifesto. Oikeasti kannattaa tutustua edes vähän kyseiseen bändiin! Edes yhden biisin verran. Mahtavaa musiikkia!

np: Streetlight Manifesto - Everything Went Numb

"Starchild" kirjoitti:
Okei, Bodom on tänäpäivänä jossakin määrin itseääntoistavaa ja paikoitellen jopa tylsää. Are You Dead Yet? nyt oli Bodomin uran huonoin tuotos ja itse kyllästyin lättyyn muutamassa viikossa.

Itse olen edelleen sitä mieltä, että Follow The Reaper on Bodomin paras tuotos. Mutta Are You Dead Yet tulee kyllä sen perässä, sillä se punkthrashin suuntaan haisteleva meno on aika toimivaa. Tai sanotaanko että olisi toimivaa, mikäli ne tietyt elementit jätettäisiin pois ja saataisiin hiukan parempaa tyylitajua mukaan.

Kyllä siis näin on, että Bodomin musiikki on muuttunut ajan myötä. Edelleen sillä on hienoja kappaleita, mutta kaikki levyt ovat melko epätasaisia kokonaisuuksia, ja huonoimmillaan Bodom on todella huonoa.

Mutta eroavatko kasariklassikot Iron Maiden tai Sabbath kuitenkaan suuresti Bodomista. Tai ne bändit joihin mielestäsi Bodomin on tarkoitus johdatella (esi)teinimme. Ehkä siten, että ne olivat ennen Bodomia ja saavuttivat siten oman aikansa äijä-maineen eikä heidän kohdallaan esiinny uskottavuuden kyseenalaistusta. Tähänn Bodomilla ei periaatteessa ole ollut mahdollisuutta ylitarjonnan vuoksi.

Et tainnut nyt aivan ymmärtää pointtiani...

Iron Maiden ja Black Sabbath loivat jotain uutta. He ovat nykymetallin yksiä isiä, monet monet yhtyeet ovat ottaneet vaikutteita näiltä sen takia, että he loivat jotain ennennäkemätöntä. Mutta ennenkaikkea nämä yhtyeet elävät edelleen ja heidän musiikkinsa on ajatonta, koska he ovat niin hyviä.

Bodom kehitteli ehkä jotain omaa juttuaan, mutta mitään uutta se ei ole tämän maailman metallitarjontaan tuonut. Ja se ei ole mikään syy, että nykyaikana on ylitarjontaa, tiedän nimittäin monia nyky-yhtyeitä, jotka ovat vieneet musiikkia eteenpäin ja joita tullaan tulevaisuudessa mitä todennäköisemmin matkimaan. Mastodon selvimpänä esimerkkinä.

EDIT. Niin perkele, se itse pointti jäi pois. Bodom on siis hyvä reitti metallimaailmaan, koska se on harvinaisen helposti omaksuttavaa tavaraa, joka täyttää metallin kriteerit. Siksi se on oiva valinta (esi)teineille.

Minua taas alkaa ottaa pannuun se, että jokaikinen Bodomia vihaava tukeutuu noihin kolmeen samaan asiaan. Keksikää jotain uutta. Sitä paitsi ainoastaan noista kolmesta viimeinen pitää absoluuttisesti paikkansa.

Miksi pitäisi keksiä mitään uutta, kun ne vanhat syyt kelpaavat edelleen ja aina? Bodom voisi keksiä jotain uutta.

Ja mikäli teiltä rakkaat ystävät on varaa kommentoida muiden lyriikoita, omia esille niin katsotaan onko teistä sen kummempaan. Ja ei, tämä ei ollut tyypillinen "jos ei kelpaa, tee ite" -kommentti vaan ihan tarkoitin sitä.

"Kutrisi kutittavat pakaroitani,
enkä tiedä onko niitä tuppoja kaksi,
kaippa kohta katselen kakaroitani,
luulin sinua kuitenkin pantavaksi.

Mutta sinä olitkin mies!
Sinä olitkin mies!"

Toiset eivät tykkää Laihon tiluttelusta, itse pidän sitä varsin ihailtavana asiana. Ja vaikkakin se toistaa liikaa itseään, en silti voi olla hymyilemättä kun näen Downfallin soolon livenä. En usko, että tällä pallolla ole kauhean monta ketkä samankaltaiseen soittoon pystyvät. Mahtavatko muut kuin Yngwie Malmsteen... Riidelläänkö seuraavaksi siitä, onko Laiho maailman paras vai vasta toiseksi paras kitaristi?

Noh, mikäli maailman parasta kitaristia pystyy mitenkään järkevästi edes selvittämään, niin voin sanoa ettei Laiho ole paras. Parhaan kitaristin ei tule pelkästään olla teknisesti helvetin hyvä, hänen täytyy osata myös tuoda esille persoonallisuutta ja tunnetta kitaran kautta. Parhaan kitaristin täytyy tietää milloin on sopivin tilanne tehdä asioita, eikä vain vetää päättömästi. "Kehäpsykologiaan" voisin tätä vaikka verrata.

Dimebag Darrel, Chuck Schuldiner, David Gilmour, Alex Lifeson, Mark Knopfler...siinä vasta muutama nimi, jotka ovat/olivat paljon Laihoa parempia näissä asioissa.

"MasterOfDisaster" kirjoitti:
Sitten perusteluihin miksi Bodom on mielestäni perseestä.

- Vokalisti Laiho ei osaa edes öristä siihen mikkiin, niin että se kuulostaisi vakuuttavalta.

- Jatkuva kitara tiluttelu ottaa pidemmän päälle pannuun.

- Sanoituksista en edes ala puhumaan, niin kammottavaa settiä löytyy.

Samaa mieltä ollaan täällä. Olen joskus yrittänyt Bodomia kuunnella, mutta useankaan kuuntelukerran jälkeen käteen ei ole jäänyt yhtään mitään sellaista, jonka vuoksi palaisin bändin tuotannon pariin uudestaan. Kuten joku jo sanoikin, nuo kolme syytä ovat ne yleisimmät syyt Bodomin dissaukseen, mutta myös paikkansa pitävimmät.

Varsinkin tuo kitaran tiluttelu ottaa itseäni päähän, sillä sitä on joka biisissä ja se kuulostaa joka biisissä ihan samalta. Voisin vähän verrata tässä asiassa Diabloon. Ensimmäisiä levyjä bändiltä en ole hirveästi kuunnellut, mutta Eternium on mielestäni edelleen yksi parhaista metallilätyistä. Biisit olivat keskenään hyvin samankaltaisia, mutta jotenkin niissä oli vain jollain selittämättömällä tavalla munaa ja asennetta. Mimic 47 -levyllä ideat olivat kuitenkin loppuneet selvästi kesken ja samaa kaavaa käytettiin biisistä toiseen, useimmissa biiseissä enemmän kuin toisissa. Muutamia meneviä biisejä levyltä löytyy, mutta suurin osa oli täysin kertakuuntelukamaa. Sama juttu on siis Bodomilla. Bändillä oli aikanaan pari ihan ok biisiä, mutta samojen kaavojen jatkuva käyttö ilman mitään innovatiivisuutta on todella puuduttavaa.

Vetipä Metallica kovan keikan eilen. Settilistakin hipoi täydellisyyttä, kun mukana oli Disposable Heroes, And Justice For All ja keikan kohokohta Ride The Lightning. Eturivissä olemisessa on vain se huono puoli, että minä usein moshaan niskani aivan paskaan kuntoon. Ei tapahtunut poikkeuksia nytkään.

np. Metallica - Trapped Under Ice

Ei jumalauta kun oli mahtava veto eilen Metallicalta. Kyllä oli pojat kovassa kunnossa ja Hetfieldin laulukin oli mahtavaa. Kiitos 'Tallica! Tässä yritän nyt sitten väsätä jonkimoisen kertomuksen matkasta....here we go!



Oma reissuni alkoi siis tuossa puolenpäivän maissa bussilla kohti Hellsinkiä. Itse Stadionille saavuin n. 17.30. Pakollisen vessakäynnin jälkeen piti tietenkin suunnata paitakojulle hakemaan kiertuepaita. Tulipahan tuossa paita"jonossa" bongattua sitten legendaarinen Kameli, vaikkakaan en sitä vielä eilen tiennyt. No pääkallolla varustettu Sick of the Studio-paitahan sieltä mukaan lähti. 20€ oli hinta, eli ei mikään paha kun miettii paljon yleensä kiertuepaidat maksavat. Kun paita oli saatu, niin hodarikioskin kautta etsimään paikkaa. Muutaman minuutin etsimisen jälkeen paikka löytyikin. Ihan ok paikka, vaikkakin olisin paljon mielummin ollut kentällä taikka edes lähempänä. Siinä sitten oli vielä noin 30min odottelua, kunnes itse mestari astuivat areenalle ja soitto alkoi...

...heti lähdettiin vauhdikkaasti Creeping Deathillä. Omasta mielestäni todella mahtava aloitusbiisiksi. Yleisökin oli ihan mukavasti mukana heti alusta lähtien, vaikkakin parhaiten yleisö syttyi tietysti niistä tunnetuimmista biiseistä. Seuraavaksi olikin The Four Horseman, josta olen itse pitänyt jo todella pitkään. Pidemmän korren vei kuitenkin seuraava biisi, eli Ride the Lightning. Ei jumalauta, että tämä potki ja kovaa. Seuraavat kaksi biisiä olivat Disposable Heroes ja The Unforgiven. Ensimmäisenä mainittu taisi olla osalle yleisöstä hieman outo, koska ainakaan siinä katsoman lohkossa jossa itse olin tunnelma ei ollut Heroessin kohdalla mikään huippukorkea, mutta hyvä silti. Näiden biisien jälkeen tuli yksi illan suosikeistani eli ...And Justice for All, ai että oli mahtava biisi. En tässä nyt kaikista biiseistä jaksa alkaa kohokohtia luettelemaan, sillä kaikki olivat todella mahtavia. Erityismaininta on silti pakko antaa Orionille ja Master of Puppetsille. Keikan viimeiset kuusi biisiä olivat kyllä jotain aivan uskomatonta erikoistehosteisden ja yleisön mahtavan mukana olon takia.

Bussilla sitten yön pikkutunneilla kotia kohti, jonne pääsin noin 2.00 väsyneenä, mutta onnellisena. Olinhan sentään nähnyt yhden maailman parhaista bändeistä juuri livenä. Kiitos Metallica.

Kokonaisuudessa keikka oli ehdottomasti ***** tähden kamaa. Toivottavasti 'Tallica tulisi pian uudestaan, sillä on sen verran mahtava bändi.

Tässä vielä koko settilista nähtäväksi nille, jotka eivät paikalle päässeet.
1. Creeping Death
2. The Four Horseman
3. Ride the Lightning
4. Disposable Heroes
5. The Unforgiven
6. ...And Justice for All
7. The Memory Remains
8. No Leaf Cover
9. Orion
10. Fade to Black
11. Master of Puppets
12. Whiplash
-----------------------------
13. Sad But True
14. Nothing Else Matters
15. One
16. Enter Sandman
-----------------------------
17. Am I Evil?
18. Seek & Destroy

Ride the Lightningin nimibiisin soitto on kyllä positiivinen yllätys. Kuten myös Justicen vastaavan, vaikka edeltävistä keikkaraporteista sitä osasikin odottaa. Paikalla en ollut, mutta varmasti oli tasokas keikka, ei kai noinkin kokeneelta bändiltä voi muuta odottaa.

Asiasta toiseen, tilipäivää pukkasi. Tili tuli, tili meni... no ei ehkä, mutta levyjä tuli jokunen hankittua:

Kyuss: Blues for the Red Sun
Kyuss: Welcome to Sky Valley
Kyuss: ... And the Circus Leaves Town
Nevermore: Dreaming Neon Black
Burzum: Burzum/Aske
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja
Ismo Alanko: I-r-t-i
Pantera - Reinventing the Steel
Stone - No Anaesthesia!

Viisi ensimmäistä läksi Äxästä ja neljä viimeksimainittua Anttilan alekampanjasta. Kyussit eritoten ovat olleet jo kauan hankkimislistalla, myös viimeisen Panteran studiolevyn hommaaminen oli jees. Kommenttia levyistä jossain vaiheessa.

Mitä on isoveljen sanaan uskomista, niin melko messevä keikka Metallicalla oli. Hiukan nyt harmittaa, ettei sinne lähtenyt, mutta noh. Voin elää tämän kanssa, ja sitäpaitsi olen nähnyt tänä kesänä jo Megadethin. Se on enemmän kuin tarpeeksi.

Mikäs muuten Khan tuo Kyuss onkaan, nimi on niin tuttu mutta muuten kellot lyövät tyhjää.

Ja taas hypätään aiheessa, tulipa itsekin äsken tehtyä levytilaus Äxään:

Dire Straits - Dire Straits
Dire Straits - Brothers In Arms
Pantera - Reinventing The Steel
Megadeth - Cryptic Writings
Kuolleet Intiaanit - Silinteritie

Dire Straitsit oli lievä heräteostos, ja olenkin ihmetellyt miksi en ole yhtyeen levyjä aiemmin ostanut. Naurettavan halpaan hintaan lähti kaksi klassikkolevyä, joten ei ollenkaan huono sijoitus. Panteran viimeinen studiolätty lähti luonnollisesti mukaan, koska nyt huomasin sen hinnan alentuneen muiden yhtyeen levyjen tasolle. Nyt on sitten kaikki tämänkin yhtyeen levyt, ellei nyt niitä 80-luvun teoksia oteta huomioon. Megadethin lätyn olisin ostanut joka tapauksessa jossain vaiheessa, ja leimojen laskemisen jälkeen aika oli sopiva sen hankintaan. Viimeinen KI levy onkin minulle täysin tuntematon tuttavuus, mutta yhtyeen Puuluuranko levy vaikutti niin hyvin, että ei tämäkään voi pettää. Ja jälleen oli leimojen laskemisella näppinsä pelissä, sain juuri ja juuri kolme leimaa taas tältäkin tilaukselta. Nyt niitä on jälleen yhdeksän, enää yksi niin rapsahtaa jälleen 17 euron alennus!

Näillä mennään.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Mitä on isoveljen sanaan uskomista, niin melko messevä keikka Metallicalla oli. Hiukan nyt harmittaa, ettei sinne lähtenyt, mutta noh. Voin elää tämän kanssa, ja sitäpaitsi olen nähnyt tänä kesänä jo Megadethin. Se on enemmän kuin tarpeeksi.

Mikäs muuten Khan tuo Kyuss onkaan, nimi on niin tuttu mutta muuten kellot lyövät tyhjää.

Ja taas hypätään aiheessa, tulipa itsekin äsken tehtyä levytilaus Äxään:

Dire Straits - Dire Straits
Dire Straits - Brothers In Arms
Pantera - Reinventing The Steel
Megadeth - Cryptic Writings
Kuolleet Intiaanit - Silinteritie

Dire Straitsit oli lievä heräteostos, ja olenkin ihmetellyt miksi en ole yhtyeen levyjä aiemmin ostanut. Naurettavan halpaan hintaan lähti kaksi klassikkolevyä, joten ei ollenkaan huono sijoitus. Panteran viimeinen studiolätty lähti luonnollisesti mukaan, koska nyt huomasin sen hinnan alentuneen muiden yhtyeen levyjen tasolle. Nyt on sitten kaikki tämänkin yhtyeen levyt, ellei nyt niitä 80-luvun teoksia oteta huomioon. Megadethin lätyn olisin ostanut joka tapauksessa jossain vaiheessa, ja leimojen laskemisen jälkeen aika oli sopiva sen hankintaan. Viimeinen KI levy onkin minulle täysin tuntematon tuttavuus, mutta yhtyeen Puuluuranko levy vaikutti niin hyvin, että ei tämäkään voi pettää. Ja jälleen oli leimojen laskemisella näppinsä pelissä, sain juuri ja juuri kolme leimaa taas tältäkin tilaukselta. Nyt niitä on jälleen yhdeksän, enää yksi niin rapsahtaa jälleen 17 euron alennus!

Näillä mennään.

Sähän muistaakseni diggailit kanssa Deicideä? Itse sain postiin vähän aika sitten Gorgorothin Pentagram levyn. Täytyy sanoa , että kyseinen lätty on paljon monipuolisempi ja soitannollisesti taitavampi kuin Antichrist jota yhtyeen parhaimmaksi levyksi kutsutaan.

"Ankka" kirjoitti:
Mikäs muuten Khan tuo Kyuss onkaan, nimi on niin tuttu mutta muuten kellot lyövät tyhjää.

90-luvulla pääasiassa toiminut desert/stoner-rockbändi. Alansa pioneereja.
Yhtye lienee useimmille tuttu kitaristi Josh Hommen kautta, ukkohan perusti Kyussin hajottua Queens of the Stone Agen.

Pieni maistiainen:
http://uk.youtube.com/watch?v=CAXGu81Rk1g
Letkeää groovea, heinää, pysekedeliaa, letkeää groovea, heinää...

Tottahan minä Deicidea kuuntelen...Mutta mites tämä liittyi mitenkään mihinkään?

Gorgoroth on pienien pätkien perusteella aika rutaali yhtye. Täytynee siihen tarkemmin tutustua, saapahan tuota black metal skeneäkin hiukan paremmin kuunteluun.

Ainiin, nyt kun black metallista on puhe, niin onko kukaan muu sattumoisin nähnyt Korroosio.fi sivulla sitä arvostelua The Ravenin The Satanic Verses -levystä? Itse sen joku aika sitten luin, ja kiinnostuin levystä aivan helvetisti (kukapa ei jos arvostelija lyö tiskiin viisi tähteä, ylistää aivan kamalasti, ja kehtaa jopa väittää kyseistä levyä kaikkien aikojen parhaaksi BM levyksi). Aivan viime aikoina siis julkaistu lätty, mutta nyt se arvostelu on kadonnut, eikä kyseistä levyä löydä mistään, ei warettamalla eikä nettikaupoista. Harmittaa ja ihmetyttää miksi se arvostelukin on kadonnut. Pöh.

EDIT. Achso, vaikuttaa melko lupaavalta yhtyeeltä, Kyuss siis. Itse olen kyllä Queens of the Stone Agea kuunnellut hiukan, tai oikeastaan vain yhtyeen Songs for the Deaf levyä. Se ainakin on todella kova lätty. No One Knows omistaa.

San Fransiscon Bay Arean ylpeys, "se viides", on jo jokusen aikaa työstänyt uutta materiaalia ja nyt on tullut ilmoille ensimmäinen livenä soitettu "new song". Nimenä tuolla raidalla on ainakin alustavasti Aftermath, mutta kertokaahan miltä se kuulostaa, koska omassa rakkineessani ei edelleenkään ole äänikorttia(eikä koskaan kaiketi tulekaan, uusi kone ostoon joskus).

Chuck Billy on luvannut haastatteluissa jatkoa Gatheringin murskaavalle metallille, joten hypen puolesta odotukset ovat korkealla. Jokainen bändi omiaan tuotoksiaan tykkää hehkuttaa, mutta se miksi allekirjoittaneella on luottoa Testamentiin löytyy siitä faktasta, että bändi ei ole antiaan löystyttänyt sitten 90-luvun alun. Päinvastoin, kaksi viimeistä albumia ovat tarjonneet ehkä äärimmäisintä Testamentia ikinä. Edellisestä levystä alkaa olemaan kohta aikaa liki 9 vuotta joten onkin jo aika että bändi, joka on saanut osittain klassisen kokoonpanon kasaan, julkaisee jotain studiomenoa.

http://br.youtube.com/watch?v=iDnAgVQVoGI
Ilmeisesti laatu on täysin perseestä, mutta jotain ideaa saa miltä tuleva kuulostaa. Kertokaa toki, olen informaatiomotissa.

np. Testament - Return to Serenity
Jokaisella bändillä täytyy olla oma voimaballadi ja T onnistui siinä ehkä parhaiten koskaan. Loistavaa.

Nojoo, saundit ovat pätkässä melkoista puuroa, mutta kyllä tuosta jotenkin selvää saa. Melko rivakka ralli, pärähtää käyntiin mukavan murskaavalla rässiriffillä, rummut paukuttavat aika näppärästi (tai ainakin mitä tuosta mössön seasta saa selvää), basso näyttäisi möyrivän ihan muhkeasti, ja toinen kitara vetää pitkiä vingutusääniä, ainakin tietyissä kohtaa. Kitarasooloja on aivan sopivasti, ei liian pitkiä mutta täyttävät soolon kriteerit. Billy kuulostaa aina yhtä hyvältä, sopii kuin nenä päähän kappaleeseen. Muutamassa kohtaa tulee sitä Gatheringillakin kuultua karjuntaakin.

Pähkinänkuoressa: Melkoisen lupaavalta kuulostaa. Energiaa huokui ja pystyi tunnistamaan selkeästi Testamentiksi, puurosta huolimatta. Odotukset ovat kyllä täälläkin päin nyt aika noususuhdanteessa.

10000 soittoa täyteen last.fm:ässä ja taas listaan kymmenen eniten kuunneltua bändiä. Here it comes:

10. Avain (205 plays)
- Avain tippunut sitten kun on räpin kuuntelu vähentynyt pikkuisen. Yhä sanon että häneltä löytyvät ne parhaat sanat ja yhä löytyy Avaimelta suomihiphopin historian kovin albumi, Punainen Tiili. Asa nimellä tehdyt albumit eivät yllä tähän.
Lempibiisini: Punainen Tiili, Vaaranmaa, Ärränpeetä, Kuka On Esko
Paras albumi: Punainen Tiili

9. Turmion Kätilöt (216 plays)
- Yhä olen sitä mieltä että tämä on parasta suomalaista metallimusiikkia! Oikeasti. Loistavat sanat. Molemmat levyt loistoteoksia ja he osaavat hommansa kunnolla. Toivottavasti tekevät kolmannesta levystä yhtä hyvän.
Lempibiisini: Teurastaja, Tirehtööri, Pirun Nyrkki
Paras albumi: Hoitovirhe

8. Steen1 (223 plays)
- Jakaa paikan Asan kanssa parhaasta suomalaisesta räppäristä. Steenillä on loistavat sanat. Ei ehkä ihan parhaat. Melkein. Asenne on kohdallaan. Ylikuluttaa sanaa vittu . Mutta loistava räppäri.
Lempibiisini: Lompakossa Kuolema, Unionin Sotilas
Paras albumi: Salaliittoteoria

7. Eminem (237 plays)
- Räpissä mennään ja siirryttiin ulkomaalaiseen. Paras ulkomaalainen räppäri on aina Eminem. Levyt ovat olleet todella hyviä. Eminem osaa hommansa. Lyriikat ovat onnistuneet koskettavista hauskoihin lyriikkoihin. Toivon mukaan tekee sen kunnon comebackin joskus.
Lempibiisini: Kim, The Real Slim Shady, FACK
Paras albumi: The Eminem Show

6. Leijona (252 plays)
- Leijona kuuluu Steen1:sen kanssa samaan kastiin. Haukutaan Suomen, heidän mielestä huonoja ja pahoja asioita. Kerrotan omasta elämästä. Sekä tarinoita huumeista ja murhista. Leijona varsinkin. Omistaa hyvät sanat myös.
Lempibiisini: Elän Ennen Kuin Kuolen, Viinaa Huumeita ja Väkivaltaa
Paras albumi: Viinaa, Huumeita ja Väkivaltaa

5. Kapasiteettiyksikkö (299 plays)
- Luulin että KY olisi jo ehtinyt tippua listasta sillä en ole kuunnellut KY:tä aktiivisesti yhtään. KY on sellainen ryhmä jota kuuntelee paljon koska he osaavat fiilistelybiisit. Harmi kun lopettivat sillä he olivat hyviä räppäämään kaikki.
Lempibiisini: Mita Tanaan, Lomalla, Erobiisi
Paras albumi: Itsenäisyyspäivä

4. Marilyn Manson (358 plays)
- Siirrytäänpä taas raskaampaan. Suosionosoitukseni Mansonia kohtaan nousi paljon Eat Me Drink Men takia. Niin loistava levy kuin olla ja voi. Mansonin kirja on erittäin kiinnostava joka on minulta vieläkin kesken. Sanat ovat hyviä biiseissä. Musiikkivideot ovat todella outoja. Manson on saanut kunnon rock uran aikaan mutta toivottavasti ei lopsahda pitkään aikaan.
Lempibiisini: They Said That Hells Not Hot, Evidence, The Beautiful People, Disposable Teens
Paras albumi: Eat Me Drink Me

3. In Flames (376 plays)
- Ehdottomasti Painin ohella Ruotsin parhaita bändejä. Jööttepori-hevin kovimpia tekijöitä. Vaikka uusi Flames on paljon löysempää kuin vanha mutta minuun uppoaa enemmän uusi. Fridén omaa hyvän äänen (jota haukutaan) ja bändi soittaa hyvin biisinsä. Toivottavasti ura jatkuu ja toivon mukaan Flames onnistuu nostamaan itsensä siihen kuntoon kuin he olivat 90-luvulla.
Lempibiisini: Crawl Through Knives, My Sweet Shadow, Pinball Map
Paras albumi: Soundtrack To Your Escape

2. Klamydia (518 plays)
- Parasta suomalaista punk-musiikkia. Asenne on kohdallaan. Klamydia on loistavaa musiikkia. Humoristista musiikkia etenkin. Sanat ovat niin mahtavia ja hauskoja että on joskus pakko nauraa. Hyviä levyjä onnistunut tekemään ja toivon mukaan tekevät myöhemminkin.
Lempibiisini: Kosketus, Herra Morkkis, Waagina Linnanneito
Paras albumi: Klamysutra

1. Slipknot (603 plays)
- Lempibändini. Siis niin loistavaa ja monipuolista musiikkia. Lempibändini ollut jo erittäin kauan. Maskit ovat hienoja. Osaavat hitaat ja nopeat biisit. Mitään huonoa en löydä bändistä. En ole ikinä tykännyt mistään bändistä niin paljoa kuin 'Knotista. Vuonna 2008 ilmestyy uusi albumi ja toivottavasti tekevät siitä loistavan plätyn.
Lempibiisini: The Nameless, People=Shit
Paras albumi: IOWA

Ei huvittanut niin paljoa kertoa suuremmin mistään. Mutta seuraavalla kerralla kirjoitan kun 20000 tulee täyteen .

Voi hemmetti... kaikilla kohta yli 20000 biisiä soitettu ja entäs minulla, ehkä hikiset 700. Nyt äkkiä lataamaan Last.Fm uudelleen -->

Ja Stefa, sinulla on ainakin mielenkiintoinen musiikkimaku nimittäin räppiä löytyy ja heviä löytyy.

"Tebacka" kirjoitti:
Voi hemmetti... kaikilla kohta yli 20000 biisiä soitettu ja entäs minulla, ehkä hikiset 700. Nyt äkkiä lataamaan Last.Fm uudelleen -->

Ja Stefa, sinulla on ainakin mielenkiintoinen musiikkimaku nimittäin räppiä löytyy ja heviä löytyy.

En ole genreuskovainen. Minulle menee monenlainen musiikki. Kaveritkin ihmettelee että miten on mahdollista että voi kuunnella sekä räppiä että heviä.

Genreuskovaisuus on perseestä. Itse kuuntelen innolla erilaista musiikkia. Miksi pitäisi kuunnella vain jotain genreä. en tajua.

Itse vähän ihmetyin siitä, miten paljon on tullut musiikkia kuunneltua siihen aikaan kun Last.Fm 'ään rekisteröidyin. Rekisteröidyin Last.Fm 'ään 6. huhtikuuta 2007, ja tähän mennessä biisejä on jo kuunneltuna 4802.

"Stefa" kirjoitti:
En ole genreuskovainen. Minulle menee monenlainen musiikki.

Sitä minä tarkoitinkin tuossa viestissä, mutta minä olen melkein samanlainen paitsi kaikenmaailman Tupacit ja 50 sentit eivät mene kaaliin.

"Tebacka" kirjoitti:

"Stefa" kirjoitti:
En ole genreuskovainen. Minulle menee monenlainen musiikki.

Sitä minä tarkoitinkin tuossa viestissä, mutta minä olen melkein samanlainen paitsi kaikenmaailman Tupacit ja 50 sentit eivät mene kaaliin.

Mulla menee, ja parhaiten meneekin. Mutta kuuntelen muutakin.

"Steiner78" kirjoitti:

"Tebacka" kirjoitti:

"Stefa" kirjoitti:
En ole genreuskovainen. Minulle menee monenlainen musiikki.

Sitä minä tarkoitinkin tuossa viestissä, mutta minä olen melkein samanlainen paitsi kaikenmaailman Tupacit ja 50 sentit eivät mene kaaliin.

Mulla menee, ja parhaiten meneekin. Mutta kuuntelen muutakin.

No eipä ulkomaalaisesta räpistä mene minuun kuin ICP, Twiztid, Eminem ja Tupac. Muuten suomiräppiin se räpin kuuntelu painostuu .

"Stefa" kirjoitti:
No eipä ulkomaalaisesta räpistä mene minuun kuin ICP, Twiztid, Eminem ja Tupac. Muuten suomiräppiin se räpin kuuntelu painostuu .

Meikäläisellä menee vain Eminem, Konala Cartelli ja K-Yksikkö.