Foorumiarkisto

Ohhoh, tuohan vaikuttaa todella mielenkiintoiselta yhdistelmältä, ainakin sen perusteella mitä olen R&L:stä kuullut. Pitänee laittaa odotuslistalle.

Ajattelinpa sen verran huomautella, että kyllä on Turo's Hevi Gee vieläkin aika pirun kova livenä. Vähän epäillen suhtauduin siihen sen jälkeen kun laulaja Hara Laukkanen jouduttiin potkimaan bändistä ja tuotiin takaisin viimeksi 90-luvun alkupuolella mukana ollut Janne Piiroinen. Laukkasen lavakarisma kun oli aivan huikea ja sopi täydellisesti THG:hen ja sen biiseihin. Toisaalta taas THG:n edellinen albumi Lahest! ei paria biisiä lukuunottamatta hirveästi vakuuttanut.

Mutta niin, Ravintola Rockissa siis perjantaina soittelivat. Erittäin lyhyt matka ja halpa sisäänpääsy (5e) saivat minut lähtemään. Olipa samalla ensimmäinen kerta kun tuossa baarissa kävin. Varsin mukava oli ja poikkeuksellisen hyvä musiikki soi, joten kelpaa jatkossakin joskus käydä ja suosittelen paikallisille. Riemua aiheutti vielä sekin kun sisäänpääsy ennen klo 23:a olikin ilmainen ja juuri ajoissa saavuin eli rahaa säästyi muuhun. Mutta niin, bändi aloitti vihdoin klo 00.30 ja reilun tunnin soittelivat. Ei se Piiroinen kyllä Laukkasen tasoinen laulaja/esiintyjä ole läheskään, mutta ei löydy valittamista hänestäkään ja meno oli mainiota alusta loppuun. Jos nyt joku jäi harmittamaan niin Mä oon roku! oli se biisi minkä eniten olisin halunnut kuulla eikä sitä tullut. Mutta THG on kova ainakin livenä vieläkin.

Pian sitten kuullaan onko kova taas levylläkin. Enpä muistanutkaan, että heiltäkin tulee uusi albumi kohta ulos. Keikalla kuultiin muistaakseni kaksi uutta biisiä. Toinen oli aika hyvä, vaikka ei mikään tuleva klassikko nimeltä 15 päivää ilman tupakkaa tjsp. joka on väännös 15 Kesää -biisistä tai oikeastaan sen alkuperäisversiosta, jonka nimeä en nyt muista.

Hmm.... Nine Inch Nails on ilmoittanut lopettavansa ainakin tämän lähteen mukaan:
http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=14463

Bipolaarinen mielialahäiriö puskee taas Trentillä päälle, eiköhän ukko vielä palaa kunhan alkaa taas hymyily maistumaan.
NIN ei ole musiikillisesti juurikaan tuttu, mutta Reznor on sen verran mielenkiintoinen persoona että hänen juttujaan seuraisi mielellään tulevaisuudessakin.

Karl Sanders, Dallas Toler-Wade, George Kollias...

21.11, Lutakko, Jyväskylä.

Ai vittu, vuoden kohokohta on käsillä.

"Iltasanomat tänään" kirjoitti:
Viime viikolla julkaistiin pitkä ehdokaslista artisteista, joista viisi valitaan Rock and Roll Hall of Fameen.

Ehdokaslista aiheutti pienimuotoisen skandaalin, sillä vahvimpana voittajaehdokkaana pidettynä Metallicaa ei nimetty edes ehdokkaaksi.

Vaikka kunnianosoituksen pitäisi nimensäkin mukaan palkita rockin saralla ansioituneita artisteja, ei ehdokaslista näytä siltä.

Ehdolla ovat muun muassa discokuningatar Donna Summer, popin kuningatar Madonna, hiphop/electro-dj Afrika Bambaata, discoyhtye Chic ja hiphop-ryhmä Beastie Boys.

Listalta vahvimman voittajasuosikin, Metallican, lisäksi monta muuta ennakkosuosikkia. Näistä Kiss-yhtyeen hylkäämisen arvellaan aiheuttavan äänekkään vastalauseen yhtyeen laajan kannattajakunnan taholta.

Muita ehdokaslistalta pois jätettyjä yhtyeitä ovat Yes, Electric Light Orchestra, Rush, Jethro Tull ja Genesis.

Kumartakaamme teollistuneen musiikkimaailman arvostusta musiikin kiistattomimpia legendoja kohtaan...tämä on jo lähes pelottavaa.

EDIT. Laitetaas vähän helpompaan muotoon. Mustatut kohdat ovat juuri niitä, jotka saivat oman vereni kiehumaan. Kyllähän sen Metallicankin tuonne voisi laittaa (ja ainakin paljon ennemmin kuin nuo nykyiset ehdokkaat), mutta eniten minua ihmetyttää, kuka helvetin luupää on mennyt Rushin, Yesin, Jethro Tullin ja Genesiksen poistamaan listalta!? Maailma on vittu ihan sekaisin.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1441677

Kumartakaamme teollistuneen musiikkimaailman arvostusta musiikin kiistattomimpia legendoja kohtaan...tämä on jo lähes pelottavaa.

Totta. Minä en näe mitään syitä, miksei Metallicaa voitaisi ottaa ROCK'N ROLL Hall Of Fameen, jos sinne hyväksytään Rockin pioneereja kuten: Madonna, Donna Summer tai Beastie Boys... Siis mitä helvettiä siellä pelleillään? KISS, Metallica, Genesis.. Mitä nämä bändit ovat tehneet ettei heitä kelpuutettaisi sisään? KISS disco-kausi? Metallican Emo/Load, Reload- kausi?

Rockin HOF on ollut jo vuosikausia täysi vitsi, joten enpä itse ainakaan viitsi nähdä punaista tuon asian puolesta.

Jos joskus saadaa kunnon hof, niin ei Metallican sisäänpääsylle ole mitään esteitä. Kuten ei myöskään noiden progehirmujen.

Niin no, itse nyt en ole hirveästi ollut aktiivinen tuon hoffin seuraamisessa, joten tuli tuo hiukan erikoisena uutisena. Mutta niinhän kaikilla hoffeilla on tapana muuttue pelkäksi paskatunkioksi. Harmi.

Ihan naurettavaa pelleilyähän tuo, tosin minäkin olen tiennyt sen jo jonkin aikaa. Viime vuonna tuonne pääsi mm. sellainen grindcoren legenda kuin Grandmaster Flash (tms)! Milloinkohan 50 Cent ja David Hasselhoff pääsevät tuonne...? Vaikea tuosta mitään "rock n' rollia" on enää löytää, voisivat ihan vapaasti muuttaa koko nimen ja tehdä uuden hoffin niille rock-yhtyeille.

Ei oikeasti voi olla totta tuollainen pelleily. Sanokaa nyt jumalauta yksi Rock'n Roll biisi Madonnalta? Ennenmin sinne olisi kyllä saanut Metallica, KISS ja Genesis mennä.

Tuo ei ansaitse Rock'n Roll Hall Of Fame -nimeä. Paremmin kävisi Pop Hall Of Fame...

Vähän voisit edes yrittää...

EDIT. Jahas, modet kerkesikin jo poistamaan tuon äskeisen viestin johon kommentoin.

Noniin, liput Nilen marraskuiselle Suomen vierailulle on varattu, Lutakkoon lähtee tämä poika 21.11 jorailemaan tappomeininkiin. Töistä sain tuon keskiviikkopäivän ja sitä seuraavan torstain vapaaksi, yövyn kaverini opiskelijakämpässä Jyväskylässä ja hän tulee luonnollisesti mukaan. Tämän paremmaksi ei voi enää päästä, odotettavissa on ehkäpä elämäni paras kokemus, eväät ovat ainakin riittävät sellaiselle. Huhhuh, odotukset ovat ihan järjettömän suuret.

Jenkki-rappia pääasiassa kuuntelen. G-Unit, Wu Tang Clan, Three 6 Mafia, UGK, Snoop Dogg Dr. Dre ja muut tämän tyyppiset ovat minun makuuni.
Rap historian helmiä, kuten N.W.A, tulee kuunneltua pidemmän aikaa. Olen kyllästymättä N.W.A'ta kuunnellut jo päälle puoli vuotta.

Myös rock ja kevyempi hevi käy. Lähinnä rockista ja hevistä kuuntelen AC/DC'tä, Iron Maidenia, sekä Black Sabbathia.

PS. Tuli tuosta Mahti Ankan viestistä mieleeni, että liput 50 Centin keikalle tuli tänään hoidettua. Liput maksoivat 56 € per lärvi. Keikka on 4.12.-07. Jos jotaikin kiinnostaa, paikkoja on vielä jäljellä.

Hei progemiehet. Sanokaa hyvää ambienttia musiikkia, laulua ei mielellään ollenkaan. Pelien taustamusaksi ja jäätäviin tilanteisiin, kun mikään musiikki mene.
Ambienttia, jäätävää, ei mielellään laulua.

Thx in advance.

"Velocity" kirjoitti:
Hei progemiehet. Sanokaa hyvää ambienttia musiikkia, laulua ei mielellään ollenkaan. Pelien taustamusaksi ja jäätäviin tilanteisiin, kun mikään musiikki mene.
Ambienttia, jäätävää, ei mielellään laulua.

Thx in advance.

Sephiroth, mikäli tummanpuhuva ambient kelpaa. Ei laulua, vain tummia ja muhkeita ääniä tuonpuoleisesta. Devin Townsendin kaksi ambientlevyä (DevLab (jossa tosin on vähän laulua, tai no sanotaanko möykkää) ja Hummer (hyvin hyvin hyvin rauhallinen, olisi varmasti täydellinen vaihtoehto, vaikka pari puheosuutta tuolta löytyykin) olisi myös tietenkin, mutta niitä onkin hiukan vaikeampi jo hommata. Burzumin puhtaat ambient painotteiset kappaleet olisivat tietenkin sitten yksi vaihtoehto, mutta nehän rajoittuvat vain muutamiin kappaleisiin. Ovat toki sitäkin hurmaavampia.

Niin ja onhan meillä sitten tietenkin Magyar Posse, joka tosin on post-rockia ja välillä ei-niin-rauhallista. Mutta varmasti ajaisi asiansa mm. yhtyeen Kings of Time levy.

Minä suosittelen toki ensimmäiseksi Circlen kerrassaan loistavaa syksyistä ja talvista tunnelmaa hehkuvaa Miljard-pianoambientlevyä. Sitten on olemassa myös Rihmasto, jonka teokset tuppaavat menevään melko massivisiksi, jopa neljäänkymmeneen minuuttiin. Last.fm'sta löytyy kaksi bändin levyä ladattaviksi.

Ja onhan meillä toki saksalaisia tapauksia tyyliin Klaus Schulze ja Tangerine Dream, jonka monet teokset todellakin ovat jäätäviä. Brittiläisistä tulee mieleen ainakin Brian Eno, vaikka hänen biisinsä eivät olekaan mitään valtavia tunnin matkoja.

Pääosin rock on mun makuun.
Myös harvat räppi ja techno biisit iskee. 90-luvun rock on tällä hetkellä kuumin sana mun soittolistoilla. Pistän pienen listan noista parhaista bändeistä ja jonkun mun mielestä hyvän biisin niiltä:

Pantera(Cemetery Gates),
Sepultura[Brazil](Attitude),
Guns n Roses(Live And Let Die),
Mötley Crue(Live Wire),
Megadeth(A Tout Le Monde),
Metallica(Fade To Black),
Motörhead(The Line In The Sand),
Trivium(The Rising),
Type O Negative(Profits Of Doom),
Queens Of The Stone Age(Go With The Flow),
Coal Chamber(Loco),
Monster Magnet(Spacelord Mother Fucker),
NIN(Closer),
System Of A Down[Armenia](Chop Suey).

Eli tiivistettynä nää kaikki perus klassikot.. Ja tulevaisuuden klassikot ..

Säästääkseni Jakin hermosoluja...

"Velocity" kirjoitti:
Mutta tuo disposition muuten olisi niin vaikea, mutta nuo saamarin huiluäänet. Miten hitossa saat sormet samaan aikaan A:n seiskalle, D:n vitoselle ja G:n seiskalle, laittaen kaikki paitsi A:n huiluääneksi (niin että se kuuluu kunnolla)?

Harjoitusta harjoitusta.

Tuolta sen pitäisi sitten kuulostaa:
http://www.youtube.com/watch?v=irDZqxaAqHE
http://www.youtube.com/watch?v=9V_a8pe9NLU

Niinhän se Panteran Cemetery Gatesin pääriffi olisi helppo, mutta yritäppä vetää samanlaiset huiluäänet siihen kuin itse maestro Dimebag. Soittotaidot kehittyvät ajan myötä ja on myös todettu että kitaristien/basistien sormien välit laajenevat harjoitusten myötä. Aluksi saattaa tuntua mahdottomalta, mutta niinhän se on että harjoitus tekee mestarin. Tai no, ainakin kohtuullisen soittajan.

Juu, taidan jättää tuon dispositionin hetkeksi rauhaan ja soittaa hieman helpompia kipaleita. Tai sitten jätän toistaiseksi ne huiluäänet normiääniksi.

Nimenomaan, pysyt omassa ruodussasi. On hiukan vaikea lähteä kaltaisesi untuvikon Toolin tasoisten soittajien saappaisiin. Ei siis mitään vittuilua, ihan kylmä fakta (vaikka enhän minä tiedä kuinka hyvä soittaja olet, mutta ikäsi perusteella et voi olla kovin ilmiömäinen). Itselläni on nyt se ongelma, että pitäisi joulukuuksi opetella tämän keikkabasistin pystin takia melko vaikeat kappaleet kuntoon. Perkele vaan kun tämä kannettava ei suostu asentamaan Guitar Pro vitosta koneelle, joten harjoittelun pitäisi tapahtua saunakamarissa, jossa se on hiukan liian vaikeaa. Tana, paniikki iskee.

Noh, onneksi on vielä ne perinteiset bändireenit olemassa, joissa yleensä parhaiten oppii. Nyt perjantaina ovat ensimmäiset, ai että kun tekeekin mahtavaa päästä pitkästä aikaa kunnon bändireeneihin.

Juu en mikään tasokas ole, mutta esim. Schism ja Forty Six and Two menevät suurimmiksi osin.
Ja tuo Chanchellor on kyllä aivan helvetin hyvä basisti.

Ja mitäs kappaleita opettelet joulukuuksi, Ankka? Olisi kiva itsekin tesmiä.

Ja vinkki; jos guitar pro 5 ei suostu asentumaan, kannattaa yrittää ladata vanhoja versioita, suurin osa tabeista kuitenkin on vielä guitar pro 3 tai 4-tabeja, jotka toimivat vanhoilla versioilla.

Kappaleinahan ovat siis tämän Töysäläisen bändin tuotanto (enkä edes muista tämän bändin nimeä, ei ole nimittäin entuudestaan tuttu). Yhtyeen rumpali on kesäinen työkaverini (ja nykyään ollaan ihan tavallisiakin kavereita) ja hän pyysi minua heidän yhtyeen keikkabasistiksi jokin aika sitten. Omia kappaleita siis soittavat, sellaista osakseen teknisen death metallin puolelle kallistuvaa kamaa, vahvasti Death ollut vaikuttajana mitä nyt olen muutaman biisin Guitar Pron muodossa kuullut. Tai no, pitäisi myös Metallican The Thing That Should Not Be opetella, se minun pitäisi vetää ensi kuun keikalla (koska virallinen basisti haluaa keskittyä vain lauluun sen aikana, pirun hyvä laulaja muuten).

Ongelma on siis se, että ne kappaleet on tehty Guitar Pro vitosella ja tuo nelonen ei näköjään osaa lukea noita (mikä on siis kannettavallani).

Sano sille kaverillesi, että gp5:lla voi muuttaa tiedostoja 4-ystävälliseen muotoon. En nyt muista tarkkaan miten tuo hoituu, mutta ei se kamalan vaikeaa ole. Minulla on edelleen tuo nelonen, koska vitonen on käsittämättömän buginen ja hidas, varsinkin jotain pitempää biisiä avattaessa.

Löysin puolivahingossa rateyourmusic.com'ista sveitsiläisen bändin nimeltä Paysage d'Hiver. Bändin nimikkolevy oli vuoden 2000 parhaiden levyjen joukossa, ja ajattelin kokeilla mikäli tämä harvinaisuus jostain (waretettuna) löytyisi. Kyseessä on siis melko tunnelmallinen black metal, mutta kiinnostus alkoi vasta siinä vaiheessa kun huomasin levyn kolmen biisin pituuden olevan sellaista 20 minuutin luokkaa. Nyt ensimmäistä kertaa kuuntelussa, ja kyllähän tämä varsin vaikuttavalta kuulostaa. Älyttömän paskaiset soundit, massiiviset suhinapörinäkitaravallit ja rääkyminen, josta ei saa erkkikään selvää. Välillä ollaan taas vähän rauhallisemmissa - mutta kuitenkin melko pahaenteisissä - tunnelmissa, mutta suurin osa tästä ensimmäisestä biisistä on ainakin armotonta paahtoa. Rumpuja ei taida muuten olla ollenkaan. Talvimusiikkia.

Ai niin joo, laitetaan tähän vielä tällainen ilmoitus, jos ketään kiinnostaa:

Ympyrä sulkeutuu

Circle-yhtyeen työskentelyä valottava elokuva Ympyrä (2007) on suomalaisen rock-dokumentarismin Finnegans Wake, loistelias tajunnanvirran umpikuja. Se on itseironinen, kotivideokameran linssin läpi nähty kehäpäätelmä maailmanlaajuista kulttisuosiota nauttivan porilaisyhtyeen maailmasta, jossa Jussi Lehtisalo, Mika Rättö, Janne Westerlund, Tomi Leppänen ja Tuomas Laurila näyttelevät itseään.

Elokuvan kehyskertomuksena toimii huipputuotteliaan, 28 albumia 16 vuodessa julkaisseen Circle-yhtyeen Miljard-albumin äänityssession seuraaminen. Perinteisenä rock-dokumenttina liikkeelle lähtevä elokuva karkaa nopeasti sivupoluille metsään, järven jäälle ja yön pimeyteen. Circlen alkuvoimainen musiikki yhdistyy maagisiin riitteihin luonnon keskellä. Yhtye tapaa salaperäisen Kaislameren Oraakkelin, outo meteoriitti on pudonnut lumen keskelle ja niin edelleen. Circlen fantasiamaailmassa tärkeintä on kokonaisnäkemys, sen sijaan yksityiskohtiin suhtaudutaan suurpiirteisesti. Yhtyeen lanseeraama genre NWOFHM (”The New Wave of Finnish Heavy Metal”) saattaa tarkoittaa yhtä hyvin hauraita atonaalisia pianoimprovisaatioita kuin katatonisia yhden soinnun äänivalleja. Ympyrä pyörii eteenpäin huolettomien kaksois- ja kolmoiskopiointien tahdissa Stan Brakhagen ja Kenneth Angerin ritualistisista elokuvista innoittuneena. Tunnelma keikkuu koko ajan lapsellisen sekoilun ja holtittoman paatoksen ajattomassa välitilassa. Kameran vierestä kuuluu kuvaaja/ohjaajan innostunutta höpinää. Puikoissa on porilainen psykedelian monitaituri Esko Lönnberg. Hän on aiemmin tehnyt mm. vääristetyn linssin läpi kuvatun mainion konserttielokuvan niin ikään porilaisen Doktor Ketun kanssa.

Mika Taanila

Ympyrä (Suomi, 2007, 60 min)
Englanninkielinen tekstitys
Maailman ensi-ilta

Kiasma-teatterissa perjantaina 16.11. klo 19, uusinta lauantaina 17.11. klo 19.

Tolla on kädessä samanlainen BC-Richi kuin minulla.

Alkaa se dispositioni viimeinkin sujua kunnolla.
Kun saan delayni säädettyä täsmälleen, ja aika antaa periksi, äänitän sen ja uppaan sen nettiin.

Oma musiikkimäkuni? No, se ei ole mikään monipuolisuuden pesäke. Sillä nykyään ei kovin moni musiikki uppoa, johtuen siitä, että olen vannotunut kappaleiden ulkoaopettelija. Ja tällä hetkellä ei listaani hallitse kuin kolme nimeä...

1. KoRn. Jos melodia ja mahtavat sanoitukset ovat tärkeitä, niin tässä jotain kuunneltavaa. Ensinnäkin tämä kokoonpano on niin... erilainen kuin muut valtavirtahevibändit. Äijien päämotivaatio musiikkiin on se, että heitä vituttaa kaikki. Siis kaikki. Ei tarvitse tarkkaan kuunnella kappaleita, kun jo huomaa, ettei tässä lauleta kuoleman tanssista tai amaranthista.

Otetaan esimerkeiksi vaikka biisit Clown, Politics, Right Now ja Hypocrites. Näissä kaikissa on jokin negatiivinen näkökulma yhteiskuntaan, tai sitten vain itseensä ja yleisöön.

Jopa lavaesiintyminen on niin ihailtavan rohkeaa ja erilaista. Rumpli(t) hakkaa rumpuja like there is no tomorrow ja basisti & kitaristi- team roikottaa bassoa lattiassa asti vedellen täydellisiä sointuja. Laulajasta puhumattakaan. Jonathan Davis:in elehtiminen ja eläytyminen tuo goosebumpsit iholle. Koettu on...

2. Eminem Paras räbäri. 4-real. Miehen asenne on se paras piirre. Jos jollakin on isompi "pari" kuin Marshall Mathersilla, niin häntä ei ole olemassa. Eminem ei kumarra ketään, vaikka kyseessä olisi englannin kuningatar.

Se on se mahtava rebel- fiilis kun M ampuu riimiä toisen perään, kaksi kertaa nopeammin kuin kukaan muu (ihan tiedoksi). F- sanaa syöksyy lähes koko biisin ajan riimin tahdissa ja sen mukana muitakin solvauksia kaikkia mahdollisia maanjohtajia ja hyväntekijöitä vastaan. Tämähän on kaikkien mielstä juuri sitä valtavirtaräppiä, mutta hyvää sellaista.

Ja jos vittuilet MNM:lle, saatat kuulla vastauksen seuraavassa sinkussa, ja triplasti pahempana.

3. Van Halen Legenda. Ikoni. Tämä on paras kikkeli/sukkahousu hevibändi ikinä. Vaikkakin laulajan vaihtuessa se perinteinen iloisuus lähti Van Halenin kappaleista, niin ei meininki ole muuttunut periaatteessa mihinkään.

Paljoa ei tästä muuta ole sanottavaa, kuin että it's on.

EDIT: Nyt on pistettävä listaan radikaali lisäys:

P.O.D. Aivan sairaan mahtava NuMetal- yhtye, jota kuuntelin joskus 2003-04 ja nyt muistin/löysin sen uudestaan kun latailin randomkappaleita. Tämän joukon soundi lähenee täydellisyyttä ja sen sanoituksissa on sitä syvällisyyttä. Vaikka yhtye onkin ns. kristillinen hevibändi, löytyy siitä sitä samaa raivoa kuin muistakin. I Recommend.

"Show_Stopper" kirjoitti:


2. Eminem Paras räbäri. 4-real. Miehen asenne on se paras piirre. Jos jollakin on isompi "pari" kuin Marshall Mathersilla, niin häntä ei ole olemassa. Eminem ei kumarra ketään, vaikka kyseessä olisi englannin kuningatar.

Se on se mahtava rebel- fiilis kun M ampuu riimiä toisen perään, kaksi kertaa nopeammin kuin kukaan muu (ihan tiedoksi). F- sanaa syöksyy lähes koko biisin ajan riimin tahdissa ja sen mukana muitakin solvauksia kaikkia mahdollisia maanjohtajia ja hyväntekijöitä vastaan. Tämähän on kaikkien mielstä juuri sitä valtavirtaräppiä, mutta hyvää sellaista.

Ja jos vittuilet MNM:lle, saatat kuulla vastauksen seuraavassa sinkussa, ja triplasti pahempana.

Hei, joku muukin kuuntelee Eminemiä! ^^
Loistavaa. Miulla on melkein kaikki hänen levynsä, ja muistan osan melkein ulkoa, mutten silti osaa räpätä, ainakaan kovin uskottavasti. Tällä hetkellä kesken miekkosen "elämänkerta". Tai ei varsinainen elämänkerta, vaan haastatteluja ja palasia hänen elämästään. Loisto kirja, Anthony Bozzan kirjoittama, jos kiinnostaa.

"Koppis" kirjoitti:

"Show_Stopper" kirjoitti:


2. Eminem Paras räbäri. 4-real. Miehen asenne on se paras piirre. Jos jollakin on isompi "pari" kuin Marshall Mathersilla, niin häntä ei ole olemassa. Eminem ei kumarra ketään, vaikka kyseessä olisi englannin kuningatar.

Se on se mahtava rebel- fiilis kun M ampuu riimiä toisen perään, kaksi kertaa nopeammin kuin kukaan muu (ihan tiedoksi). F- sanaa syöksyy lähes koko biisin ajan riimin tahdissa ja sen mukana muitakin solvauksia kaikkia mahdollisia maanjohtajia ja hyväntekijöitä vastaan. Tämähän on kaikkien mielstä juuri sitä valtavirtaräppiä, mutta hyvää sellaista.

Ja jos vittuilet MNM:lle, saatat kuulla vastauksen seuraavassa sinkussa, ja triplasti pahempana.

Hei, joku muukin kuuntelee Eminemiä! ^^
Loistavaa. Miulla on melkein kaikki hänen levynsä, ja muistan osan melkein ulkoa, mutten silti osaa räpätä, ainakaan kovin uskottavasti. Tällä hetkellä kesken miekkosen "elämänkerta". Tai ei varsinainen elämänkerta, vaan haastatteluja ja palasia hänen elämästään. Loisto kirja, Anthony Bozzan kirjoittama, jos kiinnostaa.

Luin kirjasta 4/5, koska se alkoi yhtäkkiä toistaa itseään jotenkin kummasti. Muuten hyvä.

Eminem on tällä hetkellä ainoa räppäri jota kuuntelen melko aktiivisesti sillä mitkään nigga-hood-matafaka (ei pahalla räppifanit) biisit eivät vaan kiinnosta...

''In da club... yeh yeh''

Bändi -ja artistibiografioista tuli mieleen, että itellä on par'aikaa luettavana Clash-historia Lontoo liekeissä. Suunnilleen puolet olen opusta kahlannut läpi ja ihan kivalta kirjaselta vaikuttaa, vaikka välillä kirjoittaja Pat Gilbert sortuukin jonninjoutavuuksiin ja tylsyyteen.

Clashin musiikki oli ennen kirjan lukemisen aloittamista varsin tuntematonta, kymmenkunta biisiä taisi olla tuttuja, mutta lukemisen lomassa olen tutustunut London Callingiin, joka on levynä hemmetin tasokas, tuplavinyyliydestään huolimatta kokonaisuus pysyy ihailtavasti kasassa.
Combat Rock -platta on myös tiuhaan pyörinyt, epätasaisuudesta huolimatta ihan pätevä julkaisu sekin.

np. Pearl Jam - No Way

Nyt kun räpistä/hip hopista puhutaan, niin mainitsempa että on viime aikoina mielenkiinto kyseistä musiikkityyliä kohtaan kasvanut aika suunnattomasti, mutta vasta oikeastaan eilen sain tuon projektin työn alle. Eli Show_Stopper, voisin tässä vaiheessa tuon Eminem hehkutuksesi latistaa kahdella sanalla: Public Enemy. Eminemiä yhtään kuitenkaan väheksymättä.

Todellakin, vaikka eilen vasta tutustuin yhtyeeseen niin olen mykistynyt. En koskaan kuvitellut hip hopin iskevän noin lujaa kuin Public Enemyn It Takes A Nation of Millions To Hold Us Back -levyn eilen teki. Tästä oli kyseiseen genreen hyvä alkaa tutustumaan, onhan kyseessä kenties se merkittävin hip hop yhtye musiikin historiassa ja monille myös se paras. Enkä epäile yhtään, tuon levyn kuuntelun jälkeen valaistuin nimittäin hiukan koko hip hop kulttuurista. Se on todellisuudessa paljon taitoja vaativampaa musiikkia kuin moni kuvitteleekaan (mikäli kyseessä on siis laadukas hip hop). Ja se asenteen taso mitä tästäkin yhtyeestä huokuu on ihan uskomatonta, mikä tekeekin itse musiikista hyvin miellyttävää kuunneltavaa.

Kysyisinkin muuten nyt jotain vinkkejä hyvän hip hopin maailmaan, alaan perehtyneet valaiskoon. Itselläni kun on suht pimennossa tämä koko genre, ennakkoluulot ja nykyvaltavirran suoltama paska kun ovat hidastaneet tutustumista.

En ole alaan hirveästi perehtynyt, mutta tälläinen paatunut rockmusiikin ystävä kuten minä, pidän helvetisti kahdesta rap/hiphop-levystä:

Wu-tang Clan - Enter the Wutang (36 Chambers)
NWA - Straight Outta Compton

Molempien rannikoiden parhaus edustettuna tuossa kaksikossa.

Joo mitä nyt hiukan on tullut räppiä kuunneltua, niin kyllä itse suosittelisin DMX:ää. Sellaista hardore hip hopia kyseessä. Ite olen kuunnellu eniten It's Dark and Hell Is Hot levyä, joka tais olla kyseisen miehen debyyttialbumi.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Wu-tang Clan - Enter the Wutang (36 Chambers)
NWA - Straight Outta Compton

Noniin, ei näköjään suoraan netistä löytänyt niin otettiinpa sitten CDON käyttöön ja seuraavanlainen satsi tilattiin:

Public Enemy - 3 ensimmäistä levyä
N.W.A - Straight Outta Compton
Wu-Tang Clan - Enter The Wutang

Sen verran edullisesti satsi lähti, että ei tehnyt häjyä tilata. Ja luotan arvostelukykyysi sen verta hyvin, että tuskin olivat susia nuo kaksi tuntematonta albumia (no oikeastaan kolme, en tuota Public Enemyn debyyttiä ole edes kuullut vielä).

Näillä edetään vähän aikaa, lisää ehdotuksia toki otetaan vastaan.

EDIT. Pitänee Hautsinkin maininta testailla jossain vaiheessa, josko toimisi.

Mulla taas kolajaa semmoiset tapaukset kuin kotoiset Paleface, Don Johnson Big Band sekä Asa ja sitten japanilainen turntable-velho DJ Krush. Krushin levyjen saatavuudesta en tiedä, mutta DJBB:tä, Kalpeanaamaa ja Asaa löytynee levykaupasta jos toisesta. Palefacen The Pale Ontologistia kehtaisin väittää parhaaksi hip hop -levyksi mitä Suomessa on koskaan julkaistu - ja yhdeksi kovimmista levyistä mitä olen koskaan kuullut. Mestariteos.

"Kumiorava" kirjoitti:
Mulla taas kolajaa semmoiset tapaukset kuin kotoiset Paleface, Don Johnson Big Band sekä Asa ja sitten japanilainen turntable-velho DJ Krush. Krushin levyjen saatavuudesta en tiedä, mutta DJBB:tä, Kalpeanaamaa ja Asaa löytynee levykaupasta jos toisesta. Palefacen The Pale Ontologistia kehtaisin väittää parhaaksi hip hop -levyksi mitä Suomessa on koskaan julkaistu - ja yhdeksi kovimmista levyistä mitä olen koskaan kuullut. Mestariteos.

Ainiin, Don Johnson on entuudestaan jokseenkin tuttu, joten siihen pitää ehdottomasti tutustua paremmin. Muut ovat tuttuja lähinnä nimiltään, joten laitetaas nekin korvan taa. Tosin suomenkieliseen hip hoppiin suhtaudun hyvin skeptisesti, jotenkin se on vain kammoksuttavaa, ainakin sen perusteella mitä olen kuullut. Mutta toisaalta, olen kuullut myös erittäin hyviä suomenkilisiä hip hop kappaleita, joten enköhän tässäkin voita ennakkoluuloni ja koitan testata ihan oikeasti.

Ankalle suosituksia, nämä ovat aivan pakollisia ja loistavia 90-luvun alun kiekkoja:

Nas - Illmatic
Notorious B.I.G. - Ready to Die
Dr. Dre - The Chronic

2pacin julkaisut ovat tietysti myös arvostettuja, mutta itse en niistä pidä niin paljoa kuin jo aiemmin tässä ketjussa mainituista hieman vanhemman koulukunnan artisteista ja noista mainitsemistani..

EDIT: lisätään nyt, että kaikki nuo mainitsemani ovat yleisesti viiden tähden kamaa, eikä suotta.

Kiitos postinkantaja ja uusi Inferno-lehti. Infernon sivuilta vilkaisin Nosturin tulevaa tarjontaa ja näin enteen tulevasta vuodenvaihteesta; siitä tulee ehkä paras ikinä.
30.12. Ensiferum & Moonsorrow @ Nosturi (eli vapaa pääsy \o/)
31.12. Finntroll & Turisas @ Nosturi (eli vapaa pääsy \o/)

Rakkaimmat suomibändit peräkkäisinä päivinä. Nyt hymyilyttää.

np. Moonsorrow - Jumalten kaupunki

"Natumania" kirjoitti:
Ankalle suosituksia, nämä ovat aivan pakollisia ja loistavia 90-luvun alun kiekkoja:

Nas - Illmatic
Notorious B.I.G. - Ready to Die
Dr. Dre - The Chronic

2pacin julkaisut ovat tietysti myös arvostettuja, mutta itse en niistä pidä niin paljoa kuin jo aiemmin tässä ketjussa mainituista hieman vanhemman koulukunnan artisteista ja noista mainitsemistani..

EDIT: lisätään nyt, että kaikki nuo mainitsemani ovat yleisesti viiden tähden kamaa, eikä suotta.

Jos nyt yhtään massarappia jaksaa, niin myös 50 Centin 'Curtis'- levy on mielestäni todella hyvä.
Jay-Z'n lähes kaikki levyt ovat myös todella hyviä, mutta Reasonable Doubt vie voiton.

N.W.A, Dr.Dre ja B.I.G ovat ne oikeat minulle. <3

MULLA ON MAIDENIN KENTTÄÄLIIPUT, MULLA ON MAIDENIN KENTTÄÄLIIPUT!!!

Tänään herätään 4:30 aamulla ja bussilla kaupunkiin. Lippupalvelu avattiin vasta klo 9 joten odotus olisi saattanut olla pitkä. OLISI SAATTANUT olla pitkä aika, mutta kun sinne eksyi muitakin true-faneja, oli juttuseura jotain aivan mahtavaa. Vielä 1.5 tuntia ennen avaamista, paikalle oli eksynyt 3 mukavaa random-heeboa, 2 muuta jo tuntemaani kaveriani ja minä ja kaverini jonka kanssa odotin lippuja. Takana oli suuri joukko jotain muitakin keitä, mutta heistä viis. Meillä hevareilla oli kunnon jutturinki. Siinä sitten juteltiin, naurettiin ja väiteltiin, ja nopeastihan se aika meni. Valmisteltiin strategia, että meistä 7:stä nopein juoksee ihan täpöllä Lippupalvelun tiskille, ja huutaa ottavansa 10 lippua(yksi tyypeistä otti 2 lippua, yksi toinen 3, loput ottivat yhden). Kello oli tasan 9, kun vartija tuli avaamaan lukkoja Wiklundin ovesta. Kaverini ja minä pingottiin niin saatanasti. NIIN SAATANASTI, raiskattiin vuoronumeroautomaattia ja huudettiin kassalle. Juuri kun hän on aikomassa tulostaa, hän katsoo tulostinta, ja kysyy vierestä: "Eija, mikä tässä tulostimessa on kun se ei toimi"? Takaatani kuuluu kaksikymmentä kertaa "EI VITTU", ja "EI VOI KÄYDÄ NÄIN". Minuutin taistelun jälkeen tulostin alkaa toimia ja saadaan liput.
Tunnelma sanoinkuvaamaton. Menen kotiin, kone päälle ja suklaata nassuun. Jos tämä ei ole sitä fiilistä, niin ei sitten mikään.
Maidenin kenttäliput, KYLLÄ!!

Minä menin yksi ilta rauhassa Lutakon sivuille ja tilasin kaksi lippua Nilen keikalle. Ei mitään kiirettä, ei mitään paniikkia, ei mitään juoksua, vain muutama hiiren klikkaus ja numeroiden näpyttelyä. Ja voisin melkein luvata, että se peittoaa taannoisen Maidenin keikan 100-0. On fiksua saada enemmän vähemmällä.

Niin ja tosiaan, Nilen keikkaan enää 9 päivää. Jännitys on niin saatanan suuri.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Minä menin yksi ilta rauhassa Lutakon sivuille ja tilasin kaksi lippua Nilen keikalle. Ei mitään kiirettä, ei mitään paniikkia, ei mitään juoksua, vain muutama hiiren klikkaus ja numeroiden näpyttelyä. Ja voisin melkein luvata, että se peittoaa taannoisen Maidenin keikan 100-0. On fiksua saada enemmän vähemmällä.

Niin ja tosiaan, Nilen keikkaan enää 9 päivää. Jännitys on niin s****nan suuri.

No en tiedä, Dickinson itse sanoi että tästä on tulossa yksi suurimmista/hienoimmista Maidenin keikoista ikinä, jossa he soittavat kulta-aikansa biisejä.

EMA Telstar are delighted to announce the return of IRON MAIDEN to Sweden, Norway, Denmark and Finland next year with what will be the biggest Rock Tour that any band has EVER undertaken in these Nordic regions. Following their record breaking and massively popular sell outs at Ullevi Stadium, in 2005, and the multiple arena shows around the region in 2006, EMA Telstar have put together a concert schedule which will allow the band to play to at least 250,000 fans in the six stadium shows in the Summer of 2008. The full schedule is --

SOMEWHERE BACK IN TIME World Tour 08
JULY 2008

Wed 16th - Stockholm, Sweden - Stockholm Stadium
Fri 18th - Helsinki, Finland - Helsinki Olympic Stadium
Tue 22nd - Trondheim, Norway - Lerkendalstadium
Thu 24th - Oslo, Norway - Valle Hovin
Sat 26th - Gothenburg, Sweden - Ullevi Stadium
Sun 27th - Horsens, Denmark - Horsens Gods Bane Pladsen


Comments Tour Promoter Thomas Johansson of EMA Telstar "We are all very proud to be making history by giving our rock fans the biggest Nordic Rock Tour there has ever been and certainly one of the most spectacular. Maiden is so hugely popular with the Nordic peoples that we wanted to ensure that as many fans as possible got the opportunity to see this very special show next year as we expect demand for tickets to be enormous."

To allow Iron Maiden fans in Sweden, Finland, Denmark and Norway to get right up close to the band, the Iron Maiden fan club are running a special draw for members whereby 60 winners and a friend at each show will be given first access to the venue and be first to the stage barrier. Full details can be found on www.ironmaiden.com.

Tickets go on sale to the public 9am Monday 12th November, but members of the Iron Maiden fan club will get special and exclusive first access to purchase tickets from 9am -- 6pm on Thursday 8th November.

Kuva jo laittaa aikamoisen hypetyksen käyntiiin:

Niin no, sekin on hiukan sitten mielipideasia jaksaako niitä iänkaikkisia klassikkoja hirveästi kuunnella. Itse pidin ainakin melko paljon siitä, että he soittivat viime vuonna Helsingissä koko uuden levyn läpi ja ne parhaat klassikot siihen päälle. Joku Trooper, jesus kun kulunut kappale, onneksi eivät soittaneet. Samoin Aces High.

Uutta verta tuuttiin, niin sen mennä pitää!

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Niin no, sekin on hiukan sitten mielipideasia jaksaako niitä iänkaikkisia klassikkoja hirveästi kuunnella. Itse pidin ainakin melko paljon siitä, että he soittivat viime vuonna Helsingissä koko uuden levyn läpi ja ne parhaat klassikot siihen päälle. Joku Trooper, jesus kun kulunut kappale, onneksi eivät soittaneet. Samoin Aces High.

Uutta verta tuuttiin, niin sen mennä pitää!

No en todellakaan halua mitään run to the hillsejä, aces highejä tai troopereita sinne, vaan Seventh Son Of A Seventh Son, Flight Of Icarus, Powerslave(pirun hyvä, vaikka kulunut), Heaven Can Wait, Can I play with Madness, Moonchild, The Clairvoyant jne.

"Velocity" kirjoitti:
No en todellakaan halua mitään run to the hillsejä, aces highejä tai troopereita sinne, vaan Seventh Son Of A Seventh Son, Flight Of Icarus, Powerslave(pirun hyvä, vaikka kulunut), Heaven Can Wait, Can I play with Madness, Moonchild, The Clairvoyant jne.

No jos noita kappaleita väännetään niin sitten tuolla keikalla on aika paljon potenttiaalia paremmaksi kuin se viime vuotinen. Ja klassikoiden soitossa on aina se etuna, että yleisö on paremmin mukana. Siitä miinus viime keikkaan, yleisö alkoi hiljetä uhkaavan paljon muutaman kappaleen jälkeen (tosin se äänipommi mikä tuli ensimmäisen vanhan kappaleen, Fear of the Darkin lähtiessä soimaan oli IHAN VITUN SIISTIÄ!). Niin ja toinen miinus vieressäni istuvista isästä ja pojasta, todellakin vain istuivat koko keikan tympeinä. No kyllä se poika vähän hyppi välillä, siitä plussaa.

Helsinkiin kun ei saanut lippuja, niin sitten on yritettävä perjantaina, jos saisi Tampereelle, ja aika varmasti saakin. Nyt on siis varmistunut lisäkeikka Tampereelle. Itse Maidenia en ole fanittanut enää niin hirveästi vuosiin, pikkupoikana tuli fanitettua ja rajusti. Mutta kyllä nyt varsinkin, kun soittavat juuri noita vanhoja biisejä, niin aaaah. =)

Tarvittiin Ismo Alanko Tavastialla eturivistä, jotta uskallan jonkun keikkakokemuksen nostaa Eläkeläisten tasolle. Sen tarkemmin en viitsi vertailla kun ovat keikat niin erilaisia keskenään kuin bänditkin.

Kyseessä siis Ismo Alanko Teholla -kiertue eli mukana on soittelemassa Alangon lisäksi ainoastaan perkussiotaiteilija Teho Majamäki. Lavalla on toistakymmentä soitinta tavallisista kitaroista Tehon varsin eksoottisiin ja itselleni täysin outoihin lyömävehkeisiin. Parhaimmillaan Tehon soitto vastaa usean soittajan panosta, joten biisit eivät kuulosta mitenkään karsituilta, jos niiden ei ole tarkoitus kuulostaa sellaisilta. Vastaavaa keikkaa olin katselemassa Lahdessa viime keväänä ja siitä kirjoittelinkin jotain. Mutta nyt syksyllä kiertue kiersi Lahden ohi, joten piti lähteä Helsinkiin asti. Olin siis sunnuntain keikalla, joka myytiin loppuun hyvissä ajoin, joten maanantaille tuli lisäkeikka. Olisi sekin pitänyt nähdä, jos Helsingissä asuisin, eikä tarvitsisi matkustaa. Vähän huomaamattanikin olin niin vikkelä, että irtosi mainio paikka eturivistä. Lahden Finlandia-klubilla viime keväänä järjestely oli konserttimainen siten, että salissa oli penkit ja se tavallaan toimikin tosi hyvin. Tavastialla kuitenkin katsottiin onneksi perinteisesti seisten, mikä taas teki keikasta mukavasti vähän erilaisen kuin tuosta edellisestä näkemästäni. Tosin konsertiksi Alanko tätäkin väitti ja sillä perusteli parinkymmenen minuutin tauon välissä.

Biisilistalla oli taas kappaleita Alangon uran alusta ihan uusiin, ensi vuoden kai helmikuussa ilmestyvän levyn biiseihin. Vähän yllättäen kovimmat vedot olivat tällä kertaa ihan toiset kuin viime keväänä. Piti luntata ja näköjään viimeksi parhaiksi rankkaamani olivat Risteys, Nuorena syntynyt, Kun Suomi putos puusta, Kurjet, Peltirumpu ja Rakkaudesta. Noista tosin Nuorena syntynyt ja ja Kurjet puuttuivat tällä kertaa kokonaan, eikä Alangolla ollut selloa muutenkaan mukana. Tällä kertaa kovimmat olivat Rakkaus on ruma sana, Kanoottilaulu, Levottomat Jalat ja aivan mahtavasti pianoa ja rumpuja hakkaamalla säestetty Elintaso. Vaikka enemmän Hassisen Koneesta pidän niin Siekkari-biisien kovemman tason täydensi tällä kertaa vielä Säkenöivä Voima. Oli mukavaa myös kuulla viime kerralla puuttumaan jäänyt Taiteilijaelämää, joka taisi tällä kertaa olla toinen encore-biisi. Alanko taputettiin vielä kerran takaisin sen jälkeen ja vikana biisinä tuli muistaakseni Laulu, joka taas viimeksi Lahdessa taisi aloittaa keikan. Jos nyt jotain negatiivista pitää sanoa, niin ikävästi jäi soittamatta pari eniten odottamaani viime keikaltakin puuttunutta biisiä (Maalausliike ja Hetki Hautausmaalla) ja Alanko esitti vähän turhan monta tulevan levyn biisiä. Ei biiseissä itsessään mitään vikaa ole ja mukava kuulla pari niistäkin etukäteen, mutta yleensä keikkakokemus on sitä antoisampi mitä tutumpia biisit ovat. Tosi harvoista biiseistä voi pitää hirveästi jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, joten ei viitsisi hartaasti odotettua keikkatilannetta "tuhlata" niiden opetteluun kun ei kaikkea voi saada vielä irti.

Joka tapauksessa mahtavan hyvä keikka ja kannatti kyllä lähteä. 2h 25min kesti koko homma taukoineen. Kotimatka rupesi sitten vähän vituttamaan kun myöhästyin n. 2 minuuttia parhaiten minulle sopineesta junasta eli ikävän tarkasti päättyi keikka vähän liian myöhään. Seuraava Ismo Alanko Teholla -kiertue alkaa uuden levyn ilmestymisen jälkeen maaliskuussa ja Tavastialta mukaan tarttuneen lappusen mukaan kyseessä on konserttisalikiertue. Toisaalta Tehon soittimet pääsevät oikeuksiinsa paremmin varmaan konserttisalissa, mutta konserttisali tietää sitten kalliimpaa lipun hintaa ja mieluummin itse suosin rockimpaa otetta toisenlaisessa ympäristössä. Sen kiertueen on tarkoitus olla pidempi ja tosi outoa olisi, jos Lahti jäisi väliin kun konserttisaleista kyse, joten varmaan tulee mentyä silloinkin katsomaan.

---------------

Jotain vielä Apulannan keikasta lokakuun lopulta. Finlandia-klubilla siis taas olivat soittelemassa, joten kävinpä katsomassa. Kyllä on hyvässä vireessä bändi nykyäänkin, vaikka varmaan pääasiassa keikkapaikasta johtuen en enää hirveästi Apulannan keikoista innostu. Toistan taas saman mistä olen tainnut monesti ennenkin jauhaa näissä yhteyksissä eli Finlandia-klubi on varsin iso ja kolkko sali siihen nähden minkä verran sinne saa katsojia päästää. Toisaalta järjestelmä on se, että salin takaosa on anniskelualuetta ja etuosa ikärajatonta. Itse kun tykkään katsella lavan lähellä, niin siellä sitten on jo muutaman rivin jälkeen kovin väljää, eikä tunnelma ole erityisen tiivis vaan jää vähän vaisuksi. Ikärajattomalla puolella sitä tosin huomaa hyvässä ja pahassa sen miten bändin fanikanta uusiutuu. Nuorempi väki kun on suunnilleen syntynyt Apulannan ensimmäisen albumin ilmestymisen aikoihin ja nuorin näkemäni varmaan suunnilleen kolmannen levyn aikoihin. Hieno juttu kyllä etenkin bändin kannalta, mutta itsekkäästi suosisin ehkä mieluummin k18-rajaa. Etenkin pisti ärsyttämään kun takana pari teinityttöä eivät ymmärtäneet kuinka heidän hirveät kirkuvat äänensä saavat muun yleisön korvat vuotamaan verta. Ja se äänenkäyttö kun ei edes rajoitu laulamiseen vaan pitää sen kaverin kanssa keskustella biisien aikana. Eihän heidän ääntä muuten edes musiikin soidessa kuulisi, joten siksipä he huutavatkin toisilleen erityisen lujaa ja korkean raastavalla äänellä. Noh, ensi kerralla pitää sitten suosiolla uhrata paikkansa ja siirtyä muualle.

Biisilista oli mukava sekoitus vanhoja biisejä kuten Kristalliprinsessa ja Kilpikonna, vähän harvinaisempia kuten Paska meininki (Ässä hihassa) [ja tämä pirun sensurointisysteemi sitten kusee biisin nimen eli tuon Paskan siis kuuluu olla isolla ja osa biisin nimeä eikä minun mielipiteeni biisin laadusta], turhan pakollisia uusimman levyn biisejä ja niitä pakollisia hittejä. En ole ihan varma mistä johtuu, mutta ei oikein nuo uudet kappaleet livenä iske. Hyviä ne kyllä ovat ja esimerkiksi pari uusinta levyä ovat parempia kuin Hiekka, mutta jotenkin tuo raskaampi meno alkaa tympiä livenä ja haluaa sitä rennonpaa rockia. Tästä syystä en välttämättä automaattisesti osta lippua heidän seuraavalle Lahden keikalleen vaan saatan kyttäillä, josko seuraavan ehkä joskus vuoden päästä ilmestyvän albumin materiaali kuulostaisi kiinnostavammalta. Tosin siihen mennessä varmaan on jo muutenkin enemmän hinkua mennä katsomaan taas.

Sai Goner tuo sinun keikkatekstisi entistä enemmän harmittamaan, että menin laiskuuttani missaamaan viimekeväisen Teho-kiertueen Porin keikan, nyt syksyllä kun kaksikko ei Poriin eksy. Toivon tosiaan, että ensi kevään suurempi kiertue yltää tänne länsirannikolle asti.
Olisi mukava saada jostain koko keikkasetti, mutta jo mainitsemiesi biisien perusteella setti oli rautaa. Tällä kertaa poisjätetty Kurjet on pakosti mahtava livekokemus, niin eteerisen painostava se on jo studioversionakin.

Noh, katsellaan josko se kiertue Poriin saapuu ensi vuonna. Tuleva levy myös nousee(tai on jo noussut) odotuslistan kärkisijoille.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Olisi mukava saada jostain koko keikkasetti, mutta jo mainitsemiesi biisien perusteella setti oli rautaa. Tällä kertaa poisjätetty Kurjet on pakosti mahtava livekokemus, niin eteerisen painostava se on jo studioversionakin.

Juu oli yksi parhaista kun viime keväänä soittivat. Tai no soi se Tavastiallakin, mutta vain keikan jälkeisenä taustamusiikkina nauhalta. Koko biisilista löytyy alta. Edessä * tarkoittaa uutta biisiä (tai sitten vanhaa jota vain luulen uudeksi) ja lainausmerkeissä olevien nimistä ei ole tietoa, mutta kunhan poimin pätkän kertosäkeestä.

*Seitsemän päivää
*"kuka mä oon, kuka puhuu?"
Tällä tiellä
Elintaso
Vallankumous
*Ilokoulu
*"kaksi kertaa yksi"
Risteys
Paratiisin puu
Rakkaus on ruma sana
Säkenöivä Voima
Rakkaudesta
----
Hallanvaara
Talvi
*Elämä naurattaa
Kun Suomi putos puusta
Kullankaivajat
Extaasiin
Harsoinen Teräs
*Päästänkö irti
*Räkäistä ja tarttuvaa
Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa
Levottomat Jalat
Kanoottilaulu
--
Peltirumpu
Taiteilijaelämää
--
Laulu

Pitää vielä mainita, että yleisö oli erityisen hyvä kun tajusivat olla hiljaa silloin kun pitikin. Eli siis kun musiikki soi hiljaa, se ei tarkoita, että silloin annetaan yleisön pitää meteliä. Olivat kaikki silloin hiljaa ja homma toimi hienosti. Tosin osittain tuolla tavalla vääränlaisen käyttäytymisen seurauksena on syntynyt kaikkien aikojen paras albumi, joten ei tuota ihan täysin voi tuomita.

Youtubesta löytyy muutamia biisejä Savonlinnan keikalta mukaanlukien ainakin tässä vaiheessa yhden uusista. Mutta Ismon jumalainen lavakarisma ei hirveän hyvin välity pelkistä videoista ja videon heikko äänenlaatu saa Tehon hienot soittimet kuulostamaan aika onnettomilta.

Uusista biiseistä muutama vaikuttaa aikas hyviltä, mutta pari taas ei oikein iskenyt. Tässä vaiheessa parhaalta tuntuva oletettavasti uudelle levylle tuleva biisi "Laulajan paras ystävä" jäi valitettavasti tällä kertaa soittamatta. En tiedä kokiko Alanko sitten sen liian arkaluontoisena ja mahdollisesti väärin ymmärrettävänä vaiko ihan huvikseen jätti väliin. Mutta kuitenkin mukavan kepeä ja humoristisesti sanoitettu kappale synkästä aiheesta:
"Jos sä haluut et sua kunnioitetaan, jos sä haluut et sua rakastetaan, jos sä todella toivot et muut huomioi sut, pitää olla kuollut"
"Laulajan paras ystävä on pukeutuneena mustaan, arkku odottaa kantajaa kun vainajaa taas silmään kustaan"

EDIT:
Yle Teema 19.11.
21.00 Suomirokin sankarit: Ismo Alanko
Dokumentti Ismo Alangon klassikoiden Kun Suomi putos puusta ja Taitelijaelämää synnystä.

21.30 Ismo Alanko Teholla
Konserttitaltiointi Ismo Alangon ja Samuli "Teho" Majamäen yhteiskiertueelta Joensuun kaupunginteatterista 11.3.2007. Konsertissa kuullaan mm. kappaleet Nokian takana, Elintaso, Tällä tiellä ja Peltirumpu.