Foorumiarkisto

Raskas hevi tyyliin Norther, COB, Trivium ja Diablo

Onko kukaan kuullut bändistä nimeltä Arttu Vanne ja Atomikypärä? Kyseessä on loistobändi joka teki tämän vuoden Suomen MM-Ralliin huippubiisin Rallikuvia! Kuunneltaa kyseinen biisi täältä.

Mielestäni aivan huippubiisi!

Pekka Pohjola & Mike Oldfield - Keesojen Lehto
Tabula Rasa - Ekkedien Tanssi
Värttinä - Aitara

Gotta love Asematunnelin Anttilan 2x CD 15 € -kampanjaa. \o/

Oot tainnu hurahtaa tohon Värttinään oikein urakalla.

Jottei olemattomaksi menisi niin kehunpa tuota Slayerin uutta. Parasta Sleijjeriä reiluun 16 vuoteen, koko bändi on tulessa ja etenkin herra Lombardo setin takana näyttää kuinka niitä kannuja taotaan oikeanlaisessa trashi-hengessä. Toimii niin perkeleen hyvin. Nyt voi jo sanoa että lätty mahtuu helposti allekirjoittaneen top10 levyä 2006 -listaukseen.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Jottei olemattomaksi menisi niin kehunpa tuota Slayerin uutta. Parasta Sleijjeriä reiluun 16 vuoteen, koko bändi on tulessa ja etenkin herra Lombardo setin takana näyttää kuinka niitä kannuja taotaan oikeanlaisessa trashi-hengessä. Toimii niin perkeleen hyvin. Nyt voi jo sanoa että lätty mahtuu helposti allekirjoittaneen top10 levyä 2006 -listaukseen.

Totta kuin rotan potta, Slayerin uusi on todella intensiivinen lätty, jonka seurassa viihtyy erittäin paljon. Vanhempaan tuotantoon verrattuna se kuulostaisi paljon tasavarmemmalta. Kaikki kappaleet ovat alusta loppuun tiivistä rässiä, vaikka ylläri tapposooloja ei oikeastaan kuulekaan. Arvostelua ehkä tässä pian pukkaa, kunhan pääsisi ensin kunnolla levyyn tutustumaan.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Oot tainnu hurahtaa tohon Värttinään oikein urakalla.

Nomut sehän on kova bändi.

Jaahas, jaahas, ajattelin tässä sitten Audioscrobblerissa 10 000:n soitetun kappaleen rajan rikkoutumista juhlistaa tavalla tai toisella. Rekisteröidyin siis 22 lokakuuta 2005, ja maaginen kymppitonni meni rikki itse asiassa jo viikko sitten, mutta kun en ole ehtinyt säätää oikein mitään järkevää tässä, niin menkööt vaikka nyt. Tarkalleen ottaen raja meni rikki 20 lokakuuta 2006 klo. 16:32, ja tämä kyseinen rajan rikkonut kappale oli Mike Oldfieldin tunnin mittainen teos Amarok. Ja ennen kuin kysytte, joo, tuo oli tahallinen valinta. Mutta siis, ajattelin tehdä jonkinlaista inventaariota musiikkitottumuksistani. Seuraavassa jonkinlaista tilastontapaista, sekä top 10:

1. Rush - 672 soitettua kappaletta
No tämä nyt tuskin tuli kenellekään yllätyksenä. En sitten tiedä miten tätä nyt perustelisi, koska luultavasti kaikki tätä aihetta seuranneet ja muutenkin minua tuntevat tietävät mikä on lempibändini.

2. YUP - 670
Tuskinpa tämäkään oli erityinen yllätys. Kuten huomata saattaa, YUP ja Rush ovat ainakin lähiaikoina käyneet melko ahkeraa kamppailua ykkössijasta, ja onpa YUP muutaman kerran kärjessä käynyt. Minulla tosin on paljon enemmän YUP:tä kuin Rushia koneella, joten syynä taitaa olla kappalemäärä.

3. Eläkeläiset - 390
Humppaveikot ovat pysytelleet kolmannella sijalla melko kauan. Mutta kun bändillä on lähemmäs 20 biisiä jokaisella levyllään, ei ihme että määrä kasvaa lopulta noinkin suureksi. Silti hieman yllättävää että muut bändit ovat noin paljon jäljessä kärkikaksikosta, vaikka en lähiaikoina ole kuunnellut niitä kahta niin paljon.

4. Kuusumun Profeetta - 339
Proffa meni sitten viimeisellä viikolla Neil Youngin ohi. No, Last.fm ilmoittaa toiseksi eniten kuunnelluksi levykseni Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunua. Tosin onhan bändi iskenyt sen verran lujaa, etten varsinaisesti ihmettelekään.

5. Neil Young - 335
Young on pysytellyt kymmenen kärjessä, varsinkin viiden parhaan sisällä, lähes koko scrobblausaikani. Määrä ratkaisee tässäkin, sillä isälläni (joka siis on suuri Young-fani) on suurin osa herran tuotannosta, joten olen sitten hänen levyjään poltellut. Ja kyllähän tuossa ajan saatossa tulee niitäkin varsin ahkerasti kuunneltua.

6. Leevi and the Leavings - 311
Hieman yllättävän korkea sijoitus, koska en minä kuitenkaan Leeviä mitenkään täysin ylenpalttisesti fanita. Tälle korkealle sijoitukselle on tosin olemassa sellainen syy, että kun meiltä löytyy lähes kaikki Leevin levyt, ja kun minä silloin aikoinai pidin sen musamaratonin, niin kyllä siinä soi biisi jos toinenkin. Arvelisin jopa, että bändi, jolta minulla on eniten biisejä koneellani, on juuri Leevi and the Levings. No, Gösta oli hieno, ja tulee aina olemaan.

7. Absoluuttinen Nollapiste - 291
Nollapiste ja Proffa kulkivat pitkän aikaa vierekkäin, eli ne ovat olleet listalla yleensä peräkkäin. Kuitenkin kun Proffan teatraalisuus nappaa enemmän, veti se sitten loppupeleissä Nollapisteeseen pienoisen kaulan. Mutta tokihan tämäkin on hieno bändi, koska ei se muuten olisi kympin kärjessä.

8. Värttinä - 248
Khan oli kyllä oikeassa. Last.fm ilmoittaa kaikkien aikojen soitetummaksi levykseni Mieron. Eli sanoisin että Värttinä taitaa olla lähikuukausien soitetuin bändi. Mutta onhan kyseessä legendaarinen yhtye, ehdottomasti. En tosin mene sanomaan että tällainen musa iskisi kaikkiin, mutta minä vaan tykkään tällaisesta kansamusiikista niin älyttömästi.

9. Jethro Tull - 245
Mielenkiintoista, että minun kymmenen parhaan bändin listalle mahtuu vain kaksi progelegendaa. No, ilmeisesti se vain on todiste siitä että Suomessakin osataan edelleen tehdä loistavaa musaa. Mutta mutta,
Tull todellakin nousee muiden genesisten edelle siksi, ettei se syyllistynyt samanlaiseen pelleilyyn kuin monet muut bändit sitten myöhemmin. Ian Anderson on Nero isolla N:llä.

10. Hector - 215
Hmm, tämähän on jo seitsemäs suomalainen... En tiennytkään että tykkään suomalaisesta musasta näin paljon. Hectorinkaan ei varsinaisesti pitäsisi olla näin korkealla, mutta mm. musamaraton on syynä siihen että näitäkin biisejä on kertynyt näin paljon, koska isäni on myös Hector-fani. Mutta onhan Hector loistava muusikko, jota kunnioitan.

Ja jonkinlaisen bubbling underin voisi tähän vielä laittaa, joka kattaa viisi bändiä:

11. Edu Kettunen - 200
Myös jossain määrin musamaratonin peruja, joka ei toki tarkoita sitä ettenkö muutenkaan tykkäisi Edun musiikista.

12. Pink Floyd - 186
Tavallaan yritin saada Floydin top kymppiin, mutta en sittenkään ehtinyt. Näin "alhainen" sijoitus tuskin tarkoittaa sitä ettenkö pitäisi Floydia yhtenä parhaista.

13. Kari Peitsamo - 154
No jos äijällä on about 40 biisiä yhdellä levyllä, niin äkkiä sitäkin kertyy. Ja onhan Peitsamo todellinen legenda.

14. King Crimson - 146
Crimson on todella monipuolinen bändi. Yksi levy voi sisältää salonkijazzia, kun taas toinen heviä. Robert Fripp on myös yksi omaperäisimmistä kitaristeista.

15. Iron Maiden - 140
Ei Maiden sitten lopulta tämän korkeammalle päässyt. Ei se tosin olekaan top 10:ssä ainakaan kovin usein ollut, mutta eiköhän sijoitus 15 parhaan sisällä ole ihan kunnioitettava saavutus.

Ilmeisesti olen suomalaisen musiikin ystävä, kun yli puolet parhaimmistosta koostui suomalaisista esittäjistä. Suomihevi nyt sitten taas on toinen asia, josta vain murto-osa on hyvää. Timo Rautiainen Niskalauksineen löytyy viidestäkympistä, mutta se taitaakin olla ainoa bändi. Kyllä Tuomari Nurmio aina jonkun Bodomin voittaa.

Orava päättää raporttinsa tähän, hyvää päivänjatkoa.

"Kumiorava" kirjoitti:
1. Rush - 672 soitettua kappaletta

Itellä on ollut pari viime viikkoa pienoinen Rush-kuume meneillään. Paljon on tullut yhtyettä kuunneltua, eritoten Fly By Nightia, A Farewell to Kingsia ja Moving Picturesia.
Aluksi suhtauduin Movin Picturesiin vähän ristiriitaisesti, levyn alkupuoli tuntui toimivan pirun hyvin kun taas loppu oli pienoinen pettymys, ajan myötä kuitenkin niin Camera Eye kuin Witch Huntkin ovat avautuneet ja lunastaneet paikkansa levyllä täten tehden kokonaisuudesta varsin mainion ja nautittavan.
Ei kuitenkaan pärjää henk. koht. suosikilleni trion tuotannosta, A Farewell to Kingsille, on siinä sitten niin mahtava ja tunnelmaltaan ainutlaatuinen kokonaisuus. Täydet pisteet ansaitseva levy, vaikka ehkä hieman puhkisoitetun Closer to the Heartin sisältääkin.
Seuraavaksi pitäisi ottaa kuunteluun Hemispheres.

np. Hypocrisy - Althotas

http://www.imperiumi.net/news_2.php?id=3491
Elikkäs hieman surullisempia uutisia tällä kertaa, Terrorizerista ja Napalm Deathista tuttu Jesse Pintado meni kuolemaan viikonloppuna hollantilaisessa sairaalassa. Ilmeisesti herralle oli tuo kuningas alkomahooli maistunut viime aikoina kiitettävästi.

Vaikka nimenä ei ehkä olekaan tunnettu niin herran tärkeyttä ei sovi vähätellä. Terrorizerissa hän oli mukana luomassa grindcorea 80-luvun lopulla(legendaarinen Word Downfall -albumi 1989) ja koko 90-luvun hän vaikutti Napalm Deathin riveissä, joten suhtkoht merkittävä tekijä hän oli uransa aikana äärimetallin piireissä.
RIP.

Hmm. Ei ole hetkeen tullut heiluttua täällä, joten aloitetaanpa arvostelemalla vaikkapa Iron Maidenin uusin, joka ainakin Uutsilehti 100:ssa sai 2½ tähteä.

Iron Maiden - A Matter Of Life And Death
Maiden-fanaatikot, sori. Albumi kuullostaa yhdentekevältä, ainakin minulle. IMO tylsin Maidenin levy koskaan. Soundit ovat liian Maidenmaisia, pakko sanoa että levy on pohjanoteeraus verrattuna esimerkiksi Ministryn ensimmäisiin levyihin, With Sympathyyn ja Twitchiin. Toisto on omaksi harmikseni tainnut jäädä Maidenin tyypeillä päälle, koska mitään uutta levy ei tarjoa. Samaa vanhaa Maidenia kaikki tyynni. Minua ei sytytä.

Pisteet: *[/b]

Mokoma, Stam1na, Darkthrone, Mayhem, Satyricon, Immortal, I, Danzig ja Misfits on tällähetkellä lempibändejäni.

*Mokomalta kymmenen biisiä koneella
*Stam1nalta ykkös ja kakkos albumi + Paha Arkkitehti-single
*Darkthronen koko discografia koneella
*Mayhemin koko discografia koneella
*Satyriconilta neljä levyä
*Immortalilta viisi levyä
*I:ltä yksi kappale, ei ole muita vielä julkaistu
*Danzigin koko discografia koneella
*Misfitsiltä koko discografia koneella

"The Boogeyman" kirjoitti:
Maiden-fanaatikot, sori. Albumi kuullostaa yhdentekevältä, ainakin minulle. IMO tylsin Maidenin levy koskaan. Soundit ovat liian Maidenmaisia, pakko sanoa että levy on pohjanoteeraus verrattuna esimerkiksi Ministryn ensimmäisiin levyihin, With Sympathyyn ja Twitchiin. Toisto on omaksi harmikseni tainnut jäädä Maidenin tyypeillä päälle, koska mitään uutta levy ei tarjoa. Samaa vanhaa Maidenia kaikki tyynni. Minua ei sytytä.

Näin esimerkillisestä arvostelusta huomaa heti, ettet ole vaivautunut kuuntelemaan levyn kuin yhden kerran läpi... jos ylipäätäänsä sitäkään. Tämä levy nimittäin vaatii aikamoisen kuunteluryöpytyksen ennenkuin sitä voi alkaa edes jollain tasolla arvioimaan. En ymmärrä mitä haet tuolla soundien "maidenmaisuudella" taikka toistolla? Ylipäätänsä koko arvostelussa ei ole järjen häivääkään. Viittauksista Ministryyn en voi tiedonpuutteen vuoksi paljoa sanoa, mutta nekin tuntuvat kovin kaukaahaetuilta.

Pakko-ostoshan tuo Maidenin uusin levy on. Lempibändi kun on ja tavoitteena on kaikki levyt kerätä "aitoina". Jos vaikka lauantaina sen ehtisi kaupasta kipaista hakemassa. Odotan kyllä innolla. Tuskin tulee yltämään mihinkään huippu Maiden-levyjen tasolle, mutta hoitaa asiansa varmasti tällaisen fanin kuin minun sydämessä. Mutta yksi asia on varma, mikään ei voita Iron Maiden levyä!!

np. Iron Maiden - Flash Of The Blade

Razorman jo kaiken oleellisen sanoi, olematon arvostelu. Eikä siksi että et levystä pitänyt vaan siksi että perustelusi olivat varsin kehnot. Ja sitten vielä

Levy on pohjanoteeraus verrattuna esimerkiksi Ministryn ensimmäisiin levyihin, With Sympathyyn ja Twitchiin

Mitä helvettiä Maidenin uusimmalla on tekemistä Ministryn yli 20 vuotta vanhojen albmumien kanssa? Bändi muistaakseni taisi olla suosikkejasi, mutta ei sitä nyt joka paikkaa tarvitse tunkea. Käsittääkseni ainakin With Sympathy on aikalailla pop-orientoitunut syntikka-albumi joten ei siinäkään mielessä olla lähellä Maidenin tyyliä.

Itse tuosta Maidenin uutukaisesta sen verran, että itsellä alkaa olla kymmenisen kuuntelukertaa takana, enkä vieläkään osaa sanoa lopullista mielipidettä, ehkä sitten kuluvan viikon lopussa. Sen verran täytyy levyn puolesta kuitenkin jo tässä vaiheessa sanoa, että vaikka pituutta on 70+ minuuttia, ei tylsistyminen ole iskenyt vielä kertaakaan, ihmeellisen koukuttava vaikutus sillä on siis, massiivisuudestaankin huolimatta.

np. Armored Saint - Last Train Home

"Genghis Khan" kirjoitti:
Razorman jo kaiken oleellisen sanoi, olematon arvostelu. Eikä siksi että et levystä pitänyt vaan siksi että perustelusi olivat varsin kehnot. Ja sitten vielä

Levy on pohjanoteeraus verrattuna esimerkiksi Ministryn ensimmäisiin levyihin, With Sympathyyn ja Twitchiin

Mitä h****ttiä Maidenin uusimmalla on tekemistä Ministryn yli 20 vuotta vanhojen albmumien kanssa? Bändi muistaakseni taisi olla suosikkejasi, mutta ei sitä nyt joka paikkaa tarvitse tunkea. Käsittääkseni ainakin With Sympathy on aikalailla pop-orientoitunut syntikka-albumi joten ei siinäkään mielessä olla lähellä Maidenin tyyliä.

Itse tuosta Maidenin uutukaisesta sen verran, että itsellä alkaa olla kymmenisen kuuntelukertaa takana, enkä vieläkään osaa sanoa lopullista mielipidettä, ehkä sitten kuluvan viikon lopussa. Sen verran täytyy levyn puolesta kuitenkin jo tässä vaiheessa sanoa, että vaikka pituutta on 70+ minuuttia, ei tylsistyminen ole iskenyt vielä kertaakaan, ihmeellisen koukuttava vaikutus sillä on siis, massiivisuudestaankin huolimatta.

np. Armored Saint - Last Train Home

Itseasiassa kuuntelin sen 30 kertaa läpi, ennenkuin kirjoitin tuon arvostelun. Myönnän kyllä, että Maidenilla ja Ministryllä ei ole mitään tekemistä keskenään, parempaakaan vertauskuvaa en keksinyt. Ja "Maidenmaisella toistolla" meinaan sitä, että vaikka Iron Maiden nyt onkin maailmanluokan bändi, se ei tarkoita sitä että heidän pitäisi tehdä samankaltaisia levyjä 20 vuotta.

Oikeinko tarkkaan 30? Jos ei löydä bändille sopivaa vertauskuvaa, on parempi olla vain vertaamatta. Ja en tiedä kuinka objektiivisesti olet tuon levyn arvostellut, sillä tuntuu, että olet keskittynyt tuossa vain vanhojen Maidenin levyjen vertailuun, vaikka pitäisi keskittyä levyyn itsenäisenä julkaisuna. Tokihan vanhoihin lättyihin saa ja pitääkin verrata (paitsi erikoistapauksissa), mutta sen ei saisi vaikuttaa arvosteluun liikaa.

Viime aikoina tullut aika paljon Nine Inch Nails'ia kuunneltua, ja viime päivinä oltu aivan ekstaasissa JG Thirlwellin tuotannosta (vaikkapa http://www.foetus.org/ klikatkaa audio jos kiinnostaa biisit). Myös KMFDM'hen ja Skinny Puppy'in pitäisi tutustua.
Jos täällä joku sattuu kuuntelemaan tuon tyylistä industrial/koneiden raiskausmusaa, niin ei olisi antaa mitään aloitusvinkkejä bändien tuotannosta, josta kannattaisi aloittaa tai muita bändejä, joita kannattaisi tsekata? Muutenkin kaikki "häröily" kelpaisi, esim. Matmos ja Aphex Twin ovat kiinnostuslistalla, mutta muut bändit/rahatilanne/levyjen saanti ei oikein anna periksi.

Olet siirtymässä oikeaan suuntaan.

Skinny Puppyn kuuntelu kannattaa aloittaa alusta eli Remissionista.

KMFDMltä suosittelisin Angstia, joka ainakin aiemmin oli heidän ainut halvempaan hintaan julkaistu levynsä. Tilanne on saattanut muuttua, mutta se levy on joka tapauksessa paras. Saattaa myös olla, että vanhemmat levyt eivät ole enää painossa, koska Wax Trax! ei ole enää toiminnassa, mutta eivätköhän ne ole löytäneet uuden kodin.

Aphex Twin on sitten vähän hankalampi juttu. Ehkä Druqs tai Richard D. James Album olisivat hyviä paikkoja aloittaa. Toisaalta Come To Daddy Mini LP voisi olla kova sana, koska Come To Daddy (Pappy Mix) on ehkä paras koneiden raiskaus koskaan. Riippuu miten sen koneiden raiskaamisen nyt sitten rajaa... Jos industrial rock, industrial metal ja neue deutsche härte rajataan pois, niin asiasta ei tarvitse edes keskustella... ja usein niitä ei luokitella industrialiksi.

Muita bändejä, joita suosittelisin, riippuen vähän siitä minkälainen industrial kiinnostaa:
[list]
[*:lfy6e3rg]Laibach - Rammsteinin esikuva, mutta vie monet asiat paljon, paljon pidemmälle.
[/*:m:lfy6e3rg]
[*:lfy6e3rg]Einsturzende Neubauten - eivät juuri käytä koneita, vaan luottavat enemmän siihen, että saavat haluamansa äänet kaikenlaisilla metallikappaleilla, joita ympärillä roikkuu. Alkujaan todella aggressiivista musiikkia, mutta aikaa myöten he ovat pehmentyneet melko tasaisesti.
[/*:m:lfy6e3rg]
[*:lfy6e3rg]Front 242 - alkuaikoina enemmän tanssimusiikkia, mutta 80-luvun lopulta lähtien lähempänä industrial rockia, vaikka ei koskaan aivan sinne asti siirtynytkään.[/*:m:lfy6e3rg][/list:u:lfy6e3rg]

Näitähän löytyisi... Throbbing Gristle, Ministryn sivuprojektit ja tietenkin Ministry itse, erityisesti Mind Is a Terrible Thing to Taste ja Psalm 69, jotka ovat industrial metalin perusteokset (+ Land of Rape and Honey, joka sisältää Stigmatan, joka on koko genren perusteos), Nitzer Ebb, Front Line Assembly, Young Gods, Chemlab ja niin edelleen. Jos haluat vain meteliä, et niinkään juuri industrialia, niin sitten on tietenkin aina The Jesus and Mary Chain ja My Bloody Valentine.

Kiitokset vinkeistä, yritän katsella sen mukaan miten Suomesta bändien levyjä löytyy (ainakin www.kukunor.com ja www.jukeboss.fi löytyy ihan ok vaihtoehtovalikoimat).


Tästä tulikin mieleen, että voitaisiinko listata kaikki suomalaiset musiikkikaupat, joilla on myös nettimyynti? Esim.

www.stupido.fi
www.levykauppax.fi
www.epes.net
www.swampmusic.com
www.cdon.com
www.freerecordshop.fi
www.aironmusiikki.fi
www.platta.net
www.peltirumpu.fi
www.kukunor.com
www.jukeboss.fi
www.popangel.fi
www.kane.fi
www.levykauppa.org
www.ariman.fi
www.maanalainenlevykauppa.fi

Muita?

Huomenna julkaistaan Audioslaven uusi albumi!!! ..vaikkakin itseltäni se jo löytyy.. Pakko-ostos kuitenkin. Ja jos jotain kiinnostaa, niin tässä on biisilista:
01 Revelations
02 One and the Same
03 Sound of a Gun
04 Until We Fall
05 Original Fire
06 Broken City
07 Somedays
08 Shape of Things to Come
09 Jewel of the Summertime
10 Wide Awake
11 Nothing Left to Say But Goodbye
12 Moth




Ja Karmacomalle suuri kiitos tuosta listasta. Tuolta stupido.fi'stä löysin jo suht kauan etsimäni levyn (Ladyfuzz - Kerfuffle)

Tuosta tuli nyt pari asiaa mieleen: cdon.comissa on jo pitkään näkynyt tulevissa julkaisuissa Rage Against the Machinelta jokin tripla, jossa olisi S/T, The Battle of Los Angeles sekä Evil Empire albumit yhdessä. Onko tuo jokin virallinen julkaisu vaiko cdon'in itse kehittämä pakettihässäkkä ilman mitään bonuksia?

"Edge#1" kirjoitti:
Huomenna julkaistaan Audioslaven uusi albumi!!!

Toisekseen, miksi ihmeessä levyjä julkaistaan tiistaina? Levyjen myyntilistathan kootaan ke-ti väliseltä ajalta, joten miksi ihmeessä julkaista levy viimeisenä myyntipäivänä?

e:

"Edge#1" kirjoitti:
Ja Karmacomalle suuri kiitos tuosta listasta.

Kiitokset, lisää saa laittaa jos tietää...

Huomenna mahdollisesti koulun Tampereen reissulla käväisen Platasta onkimassa Public Enemy - Fear of a Black Planet sekä Nine Inch Nails - Fixed albumit.

"Edge#1" kirjoitti:
Huomenna julkaistaan Audioslaven uusi albumi!!! ..vaikkakin itseltäni se jo löytyy.. Pakko-ostos kuitenkin.

Pitäähän tuo ostaa, Revelationsia olen Madden 07:n soundtrackiltä kuullut ja on varmaan seuraavana radiosoitossa.

Kyllä, Revelations on varmaan pakkohankinta. Ei ehkä nyt ihan heti, mutta kun cdon.com heittää jonkun hyvän tarjouksen niin sitten. Toivottavasti musiikillinen linja olisi palannut takaisin siihen, mitä Audioslave levyllä se oli, eikä jatkaisi Out of Exilen linjaa.

Ja Foo Fighters \o

Mitä on tapahtunut KFL:lle (tajuus 100.0), ei tunnu enää toimivan?

Celestyltä ilmestyy uus levy 23 Lokakuuta

Tsekatkaa uudistuneet sivut
ja kuunnelkaa musaa

http://www.celesty.net

Aika on kypsä...It´s Tool time!

10,000 Days



Tool on melko mielenkiintoinen yhtye. Sillä ei tunnu olevan minkäänlaisia aikatauluja, sillä se on 14 vuoden urallaan saanut 4 täyspitkää julkaistua. Se on melko vähäinen määrä aikaan verrattuna. Mutta tämä ei todellakaan tarkoita, että se olisi jotenkin huono asia, sillä Tool tuskin yltäisi korkealle tasolle leyillään, jos heidän pitäisi kiirehtiä niiden teossa. Olen tämän uuden levyn lisäksi kuunnellut vain 95-vuoden Aenimaa, joten vertailu tapahtuu nyt vain siihen.

10,000 Days on todella massiivinen tavalliseksi albumiksi, sillä pituutta levyltä löytyy jopa 76 minuuttia. Kappaleita on kuitenkin vain 11, joten hidaskin on jo tajunnut, että levyllä ei juuri lyhyitä kappaleita näyttäydy. Aenimaan verrattuna Tool on kehittynyt valtavasti. Kokonaissaundi on paljon selkeämpi ja varmempi ja Keenanin lauluäänikin on jalostunut selvästi paremmaksi. Levyn aloittaa 7 minuuttinen Vicarious, joka antaa melko pelkistetyn kuvan siitä, mistä levystä on oikein kyse. Lyhyesti sanottuna siis omaperäistä progressiivista metallia monipuolisilla vivahteilla ja mystisellä äänimaailmalla. Levy jatkuu hyvin samantyylisellä Jambi-kappaleella (joka myöskin kestää yli 7 minuuttia), mutta Vicarioukseen verrattuna se on välillä turhan yksipuolinen ja puuroutuva, mutta onneksi tämä rajoittuu vain pieneen osaan kappaletta. Levyn ensimmäinen todellinen loistovaihe tulee kappaleista 3 ja 4. Kolmas kappale on noin 6 minuuttinen Wings For Marie (Part 1), joka on hyvin mystinen, hidastempoinen ja kokonaissaundiltaan rauhallinen kappale, joka hiljalleen muuttuu raskaammaksi säilyttäen alkuperäisen rauhallisuutensa kuitenkin koko kappaleen ajan. Neljäs kappale, yli 11 minuuttinen 10,000 Days (Wings Part 2) on ns. "jatko-osa" Wings For Marielle ja tässä onkin samanlainen rauhallisuus koko kappaleen ajan, vaikka se on silti kokonaissaundiltaan täysin itsenäinen teos. Kappale alkaa hyvin hämmentävästi rauhallisella bassokuviolla ukkosen jylistessä taustalla. Pikkuhiljaa (tämäkin) kappale muuttuu raskaammaksi ja neljän minuutin jälkeen tulevan jykevän lauluosuuden jälkeen kappale jälleen rauhoittuu, kunnes 8 minuutin jälkeen saa raskaimman huippukohtansa, jonka jälkeen biisi loppuu erittäin rauhalliseen vaientumiseen. Ehdottomasti levyn parhaimmistoa.

The Pot on mukava välietappi levyn keskivälissä, joka on ikäänkuin ovi seuraavalle tasolle, sillä tämän kappaleen jälkeen levy tuntuisi muuttuvan olemukseltaan erilaiseksi. Ja niin myös muuttuukin, afrikkalaiselta heimomusiikilta kuulostavan Lipan Conjuring-kappaleen myötä. Lost Keys on outro keskellä levyä, sillä se on lyhyt ja sopisi täydellisesti levyn viimeiseksi kappaleeksi. Näin ei kuitenkaan ole. Kappaleesta tulee mieleen onnettomuus, missä henkilö herää valtavan tinnityksen kanssa joko onnettomuuspaikalta tai sairaalasta lääkärien ja poliisin hääriessä ympärillä. Ilmeisesti henkilöä myös yritetään saada tajuihinsa. Tämän jälkeen lennosta vaihtuva 11 minuuttinen Rosetta Stoned vaikuttaisi ainakin tällä hetkellä levyn parhaalta kappaleelta. Räväkän alun jälkeen kappale rauhoittuu ja hiljalleen (Tämä on näköjään melko yleistä Toolilla, mutta mikäs siinä, kun se toimii näin helvetin hyvin) muuttuu raskaammaksi. 7 minuutin kohdalla kappale on päättänyt raskaan vaiheen ja tilalle tulee rauhallista kitaran vingutusta rumpujen ja basson soidessa taustalla, kunnes melkein 9 minuutin kohdalla biisi saavuttaa kliimaksinsa uskomattoman komean lauluosuuden voimin. Biisi loppuu sitten melko erilaiseen osuuteen ja joku voisi luulla, että kappale loppuu jo 10 minuutin kohdalla, vaikka se vain valmistautuu lopetukseen. Todella vakuuttava kappale. Yhdeksäs kappale, 7½ minuuttinen Intensions on mukava hengähdystauko loppua kohden mentäessä ja tätä seuraava 9 minuuttinen Right In Two on levyn loppurutistus, joka lukeutuu levyn raskaimpiin kappaleisiin, vaikka Toolille tuttuja rauhallisia osuuksiakin löytyy. Levyn päättää 5 minuuttinen outro(!), Viginti Tres, jossa kuuluu vain meren kuohuntaa sekä outoa, jopa pelottavaa suhinaa ja möminää. Hiljalleen nuo äänet sammuvat ja levy feidaa itsensä loppuun 76 pitkän minuutin jälkeen.

10,000 Days on todella vakuuttava näyte Toolin taidoista. Levy on vahva kokonaisuus, jossa on kuitenkin erittäin paljon erilaisia elementtejä ja vivahteita, jotka tekevät jokaisesta kappaleesta omalla tavallaan itsenäisiä teoksia (Tosin, eikös Proge Metallissa ole juuri siitä kyse?). Jopa RATM-tyylisiä kitaranvingutuksia levyllä esiintyy. Enpä juuri negatiivista sanottavaa levyltä löydä, vaikka tiettyjä pieniä epäkohtia kyllä on, jotka estävät tätä lättyä saamasta täysiä pisteitä. Siitä huolimatta, tähän mennessä tämän vuoden yksi parhaista julkaisuista, ja uskaltaisin ehkä väittää, että kiitää hiuksen hienosti jopa Mokoman Laulukunnaiden, Stam1nan Kymmenen Käskyn ja Strapping Young Ladin New Blackin ohitse. Tosin tämäkin riippu aivan hetkestä, joskus nuo muut toimivat paremmin ja joskus taas ei.

Arvosana: ****½

Ja näin, kymmenes arvostelu on valmis.

^ Ite kyseisen albumin ostin Anttilasta kun reilun kympin hintaan irtosi, muutama päivä kuunneltu mutta en uskalla vielä sanoa mitään ratkaisevaa, tuntuu kuitenkin aukenevan pikkuhiljaa.

Päätösraita Viginti Tres'tä oli mielenkiintoista juttua progarchives.comissa.

PS: if you combine Vigniti Tres with Marie Part1 (in both orders) and play them at the same time with Wings pt2, you realize that they synchronize!! the Marie-vigniti order makes a complex intro with synchronized riffs and vocal harmonies with sound effects in the hard part and the "Franciscooo" voice followed by suddently distorted guitars while the following electrical charge going through your head mix perfectly with the mellow finale. The "Vigniti-Marie" combination seems to be calmer as the beginning has the sound effects (the francisco voice and electric charges appear at appropiate times) and the second half seem to have the same riffs synchronized at parts, making it less complex.

Elikkäs sillä hönkimisellä on jokin tarkoitus.


Sepultura - Morbid Visions/Bestial Devastation
Sepultura - Arise
King Diamond - Abigail

Tuollaisen setin cdon lähetti tänään, Sepot olivat tietenkin jo tuttuja ennestään joten eipä tullut ostettua sikaa säkissä. Abigail taasen oli entuudestaan tuttu pelkästään muutaman biisin osalta ja näin ensimmäisen kuuntelun jäljiltä tuntuu olevan sitä tasaisen vahvaa Kinkkua, joka kuitenkin vaatii muutaman lisäkuuntelun avautuakseen kunnolla musiikillisesti, levyn tarina on myös sitä tuttua kauhumeininkiä.

"Genghis Khan" kirjoitti:
^ Ite kyseisen albumin ostin Anttilasta kun reilun kympin hintaan irtosi, muutama päivä kuunneltu mutta en uskalla vielä sanoa mitään ratkaisevaa, tuntuu kuitenkin aukenevan pikkuhiljaa.

Päätösraita Viginti Tres'tä oli mielenkiintoista juttua progarchives.comissa.

PS: if you combine Vigniti Tres with Marie Part1 (in both orders) and play them at the same time with Wings pt2, you realize that they synchronize!! the Marie-vigniti order makes a complex intro with synchronized riffs and vocal harmonies with sound effects in the hard part and the "Franciscooo" voice followed by suddently distorted guitars while the following electrical charge going through your head mix perfectly with the mellow finale. The "Vigniti-Marie" combination seems to be calmer as the beginning has the sound effects (the francisco voice and electric charges appear at appropiate times) and the second half seem to have the same riffs synchronized at parts, making it less complex.

Elikkäs sillä hönkimisellä on jokin tarkoitus.

Herranen aika, tuohan on nerokasta! Täytyypä heti kuunnella.

Perhana, että olen sokea. Nyt vasta tajusin, että nuohan voi siis soittaa kummin päin tahansa. Movie Makerille töitä...

Sanoi muuten äiti tänään nasevan kommentin Toolista:
"En yhtään ihmettele jos on vähän angstia elämä jos tuollaista kuuntelee aamusta iltaan."

Oli muuten hieno tuo kikkailu noilla biiseillä.

"Saimou" kirjoitti:
Sanoi muuten äiti tänään nasevan kommentin Toolista:
"En yhtään ihmettele jos on vähän angstia elämä jos tuollaista kuuntelee aamusta iltaan."

Oli muuten hieno tuo kikkailu noilla biiseillä.

Ahhah, äitisi se vasta musiikki-ihmisiä onkin näköjään...

Pakko mainostaa... WOXY Vintage (http://woxy.com/vintage/) lähettää ensi viikolla viimeiseksi jäävän Modern Rock 500 -listan kokonaisuudessaan ensi viikon aikana. Lähetykset alkavat 9:00 ET eli Suomen aikaa 16:00 ja joka päivä lähetetään sata kappaletta listalta. Virallista päättymisaikaa ei ole, mutta ilman mainoksia sataan kappaleeseen meni alkukesästä 6-7 tuntia, riippuen päivästä. Listahan on jo tiedossa ja se löytyy täältä.

Suosittelen. Ymmärrän, että kaikki eivät ehkä halua sijoittaa tuohon melkein työviikon verran tunteja, mutta kuunnelkaa nyt ainakin viimeinen osa perjantaina. Se tulee kokeeseen.

Minä kuuntelen Salivaa, Dopea, Drowning Poolia sekä John Cenaa.

Kuuntelussa Anthraxin The Greater of Two Evils-kokoelma, joka koostuu siis Anthraxin viimeisimmän laulajan, John Bushin vetämistä versioista vanhoista hittibiiseistä. Loistavaa kamaa, kertakaikkiaan.

^ Bush ei ole enää bändissä, Anthraxilla reunion-härpäkkä nyt meneillään. Mutta joo, Bush on kyllä mainio vokalisti.

np. Kuolleet intiaanit - Viimeinen pari ilmasta alas
Mainio bändi.

"Genghis Khan" kirjoitti:
^ Bush ei ole enää bändissä, Anthraxilla reunion-härpäkkä nyt meneillään. Mutta joo, Bush on kyllä mainio vokalisti.

Ai niin joo, tuon unohdin.

"Genghis Khan" kirjoitti:
np. Kuolleet intiaanit - Viimeinen pari ilmasta alas
Mainio bändi.

TJmme on mainostanut jo vuosia, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi tutustua kunnolla. Hän hankki mm. pari kappaletta sitä EPtä, jonka jokaisessa kappaleessa oli eri kansi. Hän tuntee kai bändin ihmisiä muutenkin ja kuvasi kai jonkin otoksen heidän jostain videostaan.

Melkein sukua julkkikselle...

Tänään kuitenkin mainostetaan The Magnetic Fieldsin erilaista konseptilevyä, 69 Love Songs. Nimensä mukaisesti se sisältää 69 rakkauslaulua, jotka on jaettu kolmelle CDlle. Ensimmäinen levyni, jossa on aakkosellinen indeksi kappaleisiin.

Okei, tuo kuullostaa aika huonolta idealta. 69 laulua saman loppuun jauhetun teeman ympäriltä... Miten se voisi toimia? Koska edes vaivaudun kirjoittamaan tästä, niin aika hiton hyvin. Laulut eivät todellakaan ole niitä perinteisiä rakkauslauluja, vaan teemaa on pyritty muokkaamaan todella paljon kappaleesta toiseen. Levyn konsepti ei olekaan rakkaus, vaan nimenomaan rakkauslaulut. Ne eivät ole "älä jätä minua", "ollaan ikuisesti yhdessä" tai "en voi pitää silmiäni erossa sinusta" -tyyppisiä lauluja, vaan enemmänkin arkirealismia sisältäviä kappaleita. "Ollaan nyt rakastavaisia, vaikka maailma ei järkykään joka kerta kun tapaan sinut", "minkä takia se huora saa sinut, kun minä en voi" tai "rakastan imagoasi, en sinua" kuvaavat paremmin levyn teemoja. Toki siellä on jonkin verran perinteisempiäkin, mutta ne hukkuvat kaiken muun sekaan.

Levyn sanoituksissa on aina välillä kunnon gender bendingiä... "He's going to be my wife". Pronomineja käytetään muutenkin aika vapaasti liikoja laulajan sukupuolta pohtimatta (levyltä löytyy sekä miesten, että naisten laulamia kappaleita).

Itse kappaleet ovat ajoittain kevyitä popballadeja, raskaita kantrirakkauslauluja tai sitten jotain ihan muuta... Itsessään yksikään kappale ei ole mikään mestariteos ja ne ovat varmaan yksittäin aika tylsiäkin, mutta osana tätä massiivista kokonaisuutta, ne toimivat yllättävän hyvin. Jos kiinnostaa lisätiedot asiasta, levyn ympärille on tehty oma wiki: http://69lovesongs.info/wiki/ .

Tähän pitää suhtautua tietyllä huumorilla, joten en suosittele kaikille. Ihan mielenkiintoinen se kuitenkin on ja on soinut täällä nyt suunnilleen sen ajan, minkä WOXY on ollut hiljaa. Siinä on melkein kolme tuntia sisältöä, joten ei se kovin montaa kertaa ole vielä kokonaan ehtinyt pyörähtää.

"blabbermouth.net" kirjoitti:
Long-defunct Florida-based band CYNIC, whose 1993 album "Focus" is regarded as a landmark release in the field of technical/progressive metal, has confirmed plans to embark a reunion tour in the spring/summer of 2007, beginning with possible U.S. warm-up performances and culminating in a number of festival appearances across Europe (as BLABBERMOUTH.NET first reported on Sept. 6).

\o/
Tämä on itselleni paras reunionhärpäkkä-uutinen sitten Testamentin.
Harvoin vain yhden levyn julkaissut bändi on yhtä suuressa legendan asemassa omissa piireissään kuin Cynic.
Poser-opethit pois tieltä, proge-death/thrashin legenda on palannut!

Nyt vaan toivomaan että Tuskaan saapuisivat ensi kesänä.

Tuohon bändiin en ole tutustunut, mutta se on kyllä totta, että monet progehevibändit mainostavat itseään sillä, että "hei me ollaan progea, joten me ollaan saletisti hot", kuten juuri Opeth tai Tool. Dream Theateria en nyt noihin laske, he kun aloittivat jo ennen, mutta ironista sinänsä, että DT:n musa on noista kolmesta kaikista teennäisintä ja sieluttominta. Ei Opethkaan mikään hyvä ole, mutta Tool on jopa ihan kelpo porukka, vaikka turhaa angstaamista bändi kyllä harrastaakin.

"Kumiorava" kirjoitti:
Tuohon bändiin en ole tutustunut, mutta se on kyllä totta, että monet progehevibändit mainostavat itseään sillä, että "hei me ollaan progea, joten me ollaan saletisti hot", kuten juuri Opeth tai Tool. Dream Theateria en nyt noihin laske, he kun aloittivat jo ennen, mutta ironista sinänsä, että DT:n musa on noista kolmesta kaikista teennäisintä ja sieluttominta. Ei Opethkaan mikään hyvä ole, mutta Tool on jopa ihan kelpo porukka, vaikka turhaa angstaamista bändi kyllä harrastaakin.

Suosittelen sinulle varauksetta tuota Cynicin Focus-levyä, vaikka death/thrash-musiikin selkäranka toimiikin on tyyli kaukana tavanomaisesti, käytössä on tutun growlin lisäksi syntesisoidut vokaalit, ns. roboottivokaalit, jotka saattavat korvaan ärähtää aluksi mutta ajan myötä niistä muodustuu kuulijalle tärkeä osa bändin yleissaundia.
Ja jos haluaa kuulla kuinka käytetään musiikissa tyylikkäästi hyväkseen sähkörumpuja ja syntikkaa, kehotan tsekkaamaan lätyn.
Mainio mainio levy kaiken kaikkiaan.

Ja mitä noihin kolmeen mainitsemaasi bändiin tulee niin...
Opeth ei ole iskenyt missään vaiheessa erityisemmin, ehkä pitäisi kuunnella lisää ehkä ei. Dream Theaterista onkin puhuttu jo jonkin verran laudalla viime aikoina ja totean edelleen että todella sielutonta musiikkia. Ei minkäänlainen fiilis välity yhtyeen biiseistä, poislukien Spacy-Dye Vest ja Pull Me Under.
Toolia en ole kuunnellut kuin uusinta levyä ja siitä pidän todella paljon, ilman muuta vuoden parhaimpia levyjä. Toki noita angsti/numetal-vivahteita löytyy jonkin verran mutta vastapainoksi sitten löytyy todella tunnelmallista ja kaunista musiikkia (Wings for Marie Prt 1&2, Right in Two <--- vuoden parhaimmistoa yksittäisten biisien joukossa).

Semmosta.

Ei ois jollain kokemuksia tämmösestä bändistä ku Billy Talent. Itse olen aloitellut bändin levyjen kuuntelua ja pakko sanoa että ihan pirun hyvä Punk/Rock bändi.

"Miketsu" kirjoitti:
Ei ois jollain kokemuksia tämmösestä bändistä ku Billy Talent. Itse olen aloitellut bändin levyjen kuuntelua ja pakko sanoa että ihan pirun hyvä Punk/Rock bändi.

Olen kuullut kyseiseltä bändiltä biisin Red Flag (NHL06-pelistä) ja pakko sanoa että on hyvää punk/rockia.

"Maiden" kirjoitti:

"Miketsu" kirjoitti:
Ei ois jollain kokemuksia tämmösestä bändistä ku Billy Talent. Itse olen aloitellut bändin levyjen kuuntelua ja pakko sanoa että ihan pirun hyvä Punk/Rock bändi.

Olen kuullut kyseiseltä bändiltä biisin Red Flag (NHL06-pelistä) ja pakko sanoa että on hyvää punk/rockia.

Kannattaisi kuunnella kys. Billy Talent II-levyn biisin Devil In The Midnight Mass(siis Red Flag on samalla levyllä, winkwink). Ihan hyvä minun mielestäni, kun sen mtvltä kuulin vahingossa kun oli jäänyt teleeevisiooo päälle. Muttah, kyllä se koko levykin on ihan hyvä, ei nyt ihan vain yksi biisi ole hyvä :S

Samaa mieltä, Devil in a Midnight Mass on ihan pirun hyvä kappale, ja on toi Billy Talent II aika pirun hyvä levy.

Minulle käy melkein kaikki rockimpi musiikki, mutta enimmäkseen kuuntelen COB:tä, Mercy Driveä, Fozzyä jne. (Harmi muuten että Mercy Driven levyä ei saa Suomesta )

"Genghis Khan" kirjoitti:

Toolia en ole kuunnellut kuin uusinta levyä ja siitä pidän todella paljon, ilman muuta vuoden parhaimpia levyjä. Toki noita angsti/numetal-vivahteita löytyy jonkin verran mutta vastapainoksi sitten löytyy todella tunnelmallista ja kaunista musiikkia (Wings for Marie Prt 1&2, Right in Two <--- vuoden parhaimmistoa yksittäisten biisien joukossa).

Minä olen tutustunut nyt kaikkiin paitsi ensimmäiseen. Mutta sanotaanko, että 10, 000 Daysia edeltänyt 2001 vuoden Lateralus on melko samanlainen uuden lätyn kanssa, vaikka tietynlaisia vivahde eroja löytyykin. Kuitenkin varsin samoilla kaavoilla levyt toimivat, mutta koska ne ovat musiikillisesti erittäin monipuolisia, niin samankaltaisuus ei haittaa. Aina niistä löytää uusia mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Lordi tasolla asia olisi toinen. Aenima (vai miten se nyt kirjoitetaan)onkin sitten jo melko erilaista.

Ja mitä tuohon 10, 000 Daysiin itseensä tulee, niin samoilla linjoilla olen Khanin kanssa. Jos kiinnostaa enemmän, niin katsokaa tämän sivun yläreunaan. Noniin, sainpahan itseäkin hiukan mainostettua.

Kun Roskakorissa kiisteltiin Cenasta, niin Arsen blogissa aloitettiin kiistely progesta. Ja emmehän halua täyttää Arsen kommenttilaatikkoa, joten mikäli aiheesta mitään suurempaa keskustelua syntyy, niin ajattelin siirtää sen tänne, mikäli kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan...? Hyvä.

Uusimmassa entryssaan Arse väitti, että musiikki on ollut perseestä jo 60 vuotta. Sen jälkeen tapahtui mm. seuraavaa:

"Kumiorava" kirjoitti:
Juu, nyt kaikki GKhanit tulevat taas kiusaamaan kun paasaan progesta, mutta minusta proge on ikään kuin länsimaisen taidemusiikin uusiomuoto.

Arsen vastaus:

"Ares" kirjoitti:
Öh... ei.

Vaikka klassinen musiikki usein vaatii esittäjältään huomattavia taitoja, sen tarkoitus ei ole esitellä soittajansa ylivertaista osaamista, kuten progen. Proge on lähempänä missikisoja tai taitoluistelua kuin taidetta. Tunteita herättävät melodiat on korvattu teknisellä suorituksella.

Musiikkimaun puolella on mainittu pari kertaa Dream Theaterin sieluttomuus. Minusta se kattaa aika hyvin koko progen. Se on musiikkia toisille muusikoille, ei niinkään musiikkifaneille.

En viitsi pasteta kaikkea tänne (loput voi lukea kommenttilootasta), mutta jatkanemme - jos jatkamme - täällä, shan't we?

Teemme historiaa, ownaamme Arsen arsen totaalisesti. Viime aikoina on ollut hyvä putki, kun tuo Nithiankin näköjään syötti meille jo kaiken varastossa olevan ravinstonsa.

Oma musamaku käsittää pääosin vain melodista ja sinfoonista power metallia. Omat suosikkibändini ovat Virgin Steele ja Rhapsody Of Fire. By the way VS:n uusin: Visions Of Eden on minun kirjoissani melodisen metallin kulmakivi.

MahtiAnkan vastaus Aresille kommenttilootassa oli sen verran oiva ja tyhjentävä, että tuohon kiistaan ei ainakaan tältä suunnalta ole lisättävää.

Postissa tuli tänään kaksi Iced Earthin levyä, Burnt Offerings ja Dark Saga, eli kaksi ensimmäistä joissa vokalistina toimii mahtava Matt Barlow.
BO ainakin on yllättänyt vaikeudellaan, jopa progressiivisia piirteitä levyllä. Ennempää itselle tutut Something Wicked This Way Comes ja uusin Glorious Burden ovat paljon helpompaa(suoraviivaisempaa) materiaalia. Aika näyttää millaiseksi kokonaisuudeksi levy muodostuu.

Teemme historiaa, ownaamme Arsen arsen totaalisesti.

Hä? Kenenkäs se tänään postissa tullut perse, johon oli leimattu "M.A." sitten oli?

MahtiAnkan vastaus Aresille kommenttilootassa oli sen verran oiva ja tyhjentävä, että tuohon kiistaan ei ainakaan tältä suunnalta ole lisättävää.

Oi teittä heikkouskoisia...

Väärin. Tämä osoittaa vain, että olet kuunnellut progea vain rajoitetusti, etkä näin ymmärrä sen todellista luonnetta. Vaikka jotkin proge bändit sortuvatkin siuluttomuuteen ja pippelin venytykseen, niin ei se tarkoita kaikkia progebändejä. Proge jos joku on nykyajan musiikkilaji, johon voi piilottaa loputtomasti erilaisia tunteita ja ajatuksia. Enkä puhu nyt pelkistä sanoituksista, vaan musiikista itsestään.

En minä sitä kiellä, etteivätkö progemuusikot tuntisi kaikki tyypilliset kikat, joilla tunteita saa irti. Kyllähän Pink Floyd niistä on repinyt kaiken mahdollisen irti. Se ei silti tarkoita, että musiikilla olisi sielua. Päinvastoin. Se on vain osoitus siitä, että musiikin sielu joudutaan korvaamaan jollain muulla.

Nimeä yksikin kappale esim. Pink Floydilta, jossa ei olisi suuria tunteita mukana.

Lasketaanko ärtymys?

Ja ei se proge ole pelkille muusikoille. Se on myös musiikin kuuntelijoille. Tuskinpa vaikka Rush in Riossa kaikki yleisössä olleet fanit olivat muusikkoja.

Jep... siellä oli 40 000 ihmistä, mutta Rushin käyttäminen esimerkkinä, on melkoisen liioiteltua. Otetaanpa huomioon, että Rush oli 80-luvulla kuitenkin hyvin radioystävällinen bändi ja silloin he kokivat myös kovimman suosionsa. Kappas, se setti sisälsi heidän isoimmat radiohittinsä... Mitä siitä voidaan päätellä? Sen verran, että Riossa on nostalgian haluisia riittämiin ja rock on suosittua.

Jos halutaan puhua progen suosiosta, niin kai sitä nyt voisi ottaa vaikka Emerson, Lake & Palmerin 30 miljoonan levymyynnin, mutta se kertoo meille vain sen verran, että kun 70-luvulla vaihtoehdot olivat: a) disko ja b) proge, jonka ihmiset uskoivat jollain tavalla paikkaavan heidän rakkaan Beatlesinsa menetystä, niin valinta ei ollut kovin vaikeaa. Kun vaihtoehtoja sitten tuli 70-luvun lopulla, ihmiset tarttuivat niihin massoittain ja sen jälkeen proge onkin melko pitkälti polkenut paikoillaan.

Proge on kuuntelijoille ja muusikoille. Muusikot vain saattavat saada siitä enemmän irti.

Voitaneen olettaa, että Wikipedian artikkeli progesta on jonkun progefanin kirjoittama? Hyvä.

"Wikipedia" kirjoitti:
It is musical dynamics, as well as the virtuosity of the musicians, which most distinguishes progressive rock. As with its counterpart, progressive jazz, progressive rock is very much a musician's form of music, designed to be analyzed, studied and appreciated by knowledgeable listeners, as opposed to many other types of rock music. Although many progressive rock artists have enjoyed phenomenal success, progressive rock is by no means a casual form of music, and by nature appeals to a more specialized set of listeners than the broad target audiences of pop music.

Proge ei todellakaan ole pelkästään sitä. Progressiivinen on tavallaan synonyymi edistykselliselle, koska yhtyeet kuten Genesis, Yes ja King Crimson eivät tehneet rock-musiikkia sen "sääntöjen" mukaan, vaan ottivat todella paljon vaikutteita juuri klassiseta musiikista.

Mitä edistyksellistä siinä sitten on, että palataan kymmeniä tai satoja vuosia taaksepäin? Lisäksi, jos se on niin edistyksellistä, niin miksi sen vaikutus jäi "kehityksessä" melko vähäiseksi. Lisäksi meillä on edelleen niitä progebändejä, jotka aloittivat jo 60- ja 70-luvuilla. Voidaanko niiden musiikin katsoa kehittyneen (eikä vain muuttuneen).

Näiden kolmen yhtyeen musiikki on hyvin tunnelmallista ja mahtipontista - siinä tavallisen perusrockin ja progen ero, proge on teatraalisempaa.

Mikä on mahtipontisuuden ja kikkelinvenyttelyn ero?

Tunnen monia pitkän linjan progefaneja, jotka eivät ole muusikoita.

Helpostihan niitä löytyy, jos roikkuu oikealla foorumilla. Jos tätä foorumia pidetään mittarina, niin painin fanittaminen on enemmistön taipumus.

Täten suosittelen sinua tutustumaan King Crimsonin, Yesin ja Genesiksen ensimmäisiin levyihin. Sen jälkeen et voi väittää progea sieluttomaksi kikkelöinniksi. Pidetään ne Dream Theaterit siellä omassa arvossaan vaan.

Sen verran myönnytystä tein, että käytin Last.fm:ää aamulla kuunnellakseni sieltä King Crimsonin, Yesin ja Genesiksen naapureita radiosta... eivätpä juuri vakuuttanut. Lähinnä vahvistivat käsitystäni. Hienostihan niissä soitettiin kitaraa tai pimputettiin pianoa, mutta senhän tunnustin jo alunperinkin. Kyllä he soittaa osaavat, mutta kaikki muu meneekin sitten pieleen.

Bonuksena tutkiskelin sanoituksia Fragilelta... Kyllä ne ovat loistavia...

We Have Heaven

Tell the Moon-dog, tell the March-hare
Tell the Moon-dog, tell the March-hare
We...have...heaven
To Look around, to look around
Yes, he is here; Yes, he is here


[EDIT:] Jos joku olisi halunnut todistaa minun olevan väärässä blogissani, siihen olisi itse asiassa ollut todella helppo keino, mutta eipä kukaan teistä sitä oivaltanut...