Sellaista rentoamusiikkia, dancea ja metallia välillä.
Musiikkimakunne???
Jatkoa aiheesta ahdistava musiikki, mitä kuuntelen nyt -threadista:
Entäs sitten drone-kaksikko Sunn O)))? Siinä on lievästi sanottuna hämärää musiikkia, tai jos sitä musiikiksi välittää kutsuvansa. Melko suurtakin suosiota saanut maailmalla, kävi Nosturissakin pari vuotta sitten (Circle lämppäsi!). Sinänsä melko omituinen bändi, sillä vaikka musiikki on äärimmäisen hidasta (onko siinä rymtiä lainkaan) ja synkkää, ei bändi ole käsittääkseni äkte norsk -tyyppien suosiossa, vaan enemmänkin indie-skenen - eli kuuluu tavallaan samaan kastiin kuin Circle ja kumppanit. Musiikki on siis erittäin synkkää, ahdistavaa ja raskasta, suoranaista meteliä, luotu käsittääkseni enimmäkseen kierrättämällä kahta kitaraa jonkun efektin läpi.
Entäs sitten drone-kaksikko Sunn O)))? Siinä on lievästi sanottuna hämärää musiikkia, tai jos sitä musiikiksi välittää kutsuvansa. Melko suurtakin suosiota saanut maailmalla, kävi Nosturissakin pari vuotta sitten (Circle lämppäsi!). Sinänsä melko omituinen bändi, sillä vaikka musiikki on äärimmäisen hidasta (onko siinä rymtiä lainkaan) ja synkkää, ei bändi ole käsittääkseni äkte norsk -tyyppien suosiossa, vaan enemmänkin indie-skenen - eli kuuluu tavallaan samaan kastiin kuin Circle ja kumppanit. Musiikki on siis erittäin synkkää, ahdistavaa ja raskasta, suoranaista meteliä, luotu käsittääkseni enimmäkseen kierrättämällä kahta kitaraa jonkun efektin läpi.
Jahas, taas tuli ns. keskivertoa isompi levytilaus tehtyä. 6 levyä lähti juuri CDON:ista tilaukseen ja tuo lista näyttääpi seuraavalta:
Megadeth - So Far, So Good...So What
David Bowie - Earthling
Machine Head - Burn My Eyes
Machine Head - Through The Ashes Of Empires
Possessed - Seven Churches
Alice In Chains - Alice In Chains
Megadethin tilaus on luonnollista jatkumoa saagalle, sillä tarkoituksena on saada levyhyllyyn se Vicin pärstä kokonaisuudessaan. Mutta onhan kyseessä myös laatulevy yhdeltä oman "neljä suurinta" -ryhmän yhtyeeltä, joten varmasti myös käyttöä tulee. David Bowien Earthling oli pakko ostaa, sillä muistelisin Arsen tätä levyä kehuneen ja kun se naurettavaan alle 6 euron hintaan lähti niin ilman muuta. En siis kyseistä levyä ole vielä kuullut. Helvetin ruma kansi siinä ainakin on:
...Mutta ei anneta sen häiritä. Seuraavat levyt, eli Machine Headin Burn My Eyes ja TTAOE lähtivät melko halpaan 11 euron hintaan, joten satsiin vain. Olen tuota Burn My Eyesia erityisesti metsästänyt paljon, mutta sen hinta on aina ollut se 18 euroa, joten olen odotellut oikeaa hetkeä. Nyt se tuli vastaan, joten koriin vaan ja menoksi. Tuo 2003 vuoden levy on myös varsin hyvä, joten otettiin sitten sekin samalla.
Possesedin Seven Churchesin otin alunperin siitä syystä, että piti saada kaksi 8,95 euron levyä jotta molempien hinnat laskisivat eurolla (nämä on siis näitä kampanjalevyjä, tiedätte varmaan mitä tarkoitan mikäli olette yhtään CDON:ssa pyörineet), ja alunperin tämä levy oli siis kaverina MEgadethin debyytille, mutta huomattuani että halusinkin sen kolmannen Megadeth lätyn, jouduin poistamaan sen debyytin ja Possessedin lätty jäi ostoskoriin vielä kummittelemaan, enkä viitsinyt sitä poiskaan ottaa niin sille piti etsiä kaveri...helvetin sekavaa laittaa tämä kaikki yhteen virkkeeseen...noh, kaveriksi sitten luonnollisesti sain Alice In Chainsin debyyttilevyn. Siinä tarina.
Jooh, haenpa toisen oluen - - >
Megadeth - So Far, So Good...So What
David Bowie - Earthling
Machine Head - Burn My Eyes
Machine Head - Through The Ashes Of Empires
Possessed - Seven Churches
Alice In Chains - Alice In Chains
Megadethin tilaus on luonnollista jatkumoa saagalle, sillä tarkoituksena on saada levyhyllyyn se Vicin pärstä kokonaisuudessaan. Mutta onhan kyseessä myös laatulevy yhdeltä oman "neljä suurinta" -ryhmän yhtyeeltä, joten varmasti myös käyttöä tulee. David Bowien Earthling oli pakko ostaa, sillä muistelisin Arsen tätä levyä kehuneen ja kun se naurettavaan alle 6 euron hintaan lähti niin ilman muuta. En siis kyseistä levyä ole vielä kuullut. Helvetin ruma kansi siinä ainakin on:
...Mutta ei anneta sen häiritä. Seuraavat levyt, eli Machine Headin Burn My Eyes ja TTAOE lähtivät melko halpaan 11 euron hintaan, joten satsiin vain. Olen tuota Burn My Eyesia erityisesti metsästänyt paljon, mutta sen hinta on aina ollut se 18 euroa, joten olen odotellut oikeaa hetkeä. Nyt se tuli vastaan, joten koriin vaan ja menoksi. Tuo 2003 vuoden levy on myös varsin hyvä, joten otettiin sitten sekin samalla.
Possesedin Seven Churchesin otin alunperin siitä syystä, että piti saada kaksi 8,95 euron levyä jotta molempien hinnat laskisivat eurolla (nämä on siis näitä kampanjalevyjä, tiedätte varmaan mitä tarkoitan mikäli olette yhtään CDON:ssa pyörineet), ja alunperin tämä levy oli siis kaverina MEgadethin debyytille, mutta huomattuani että halusinkin sen kolmannen Megadeth lätyn, jouduin poistamaan sen debyytin ja Possessedin lätty jäi ostoskoriin vielä kummittelemaan, enkä viitsinyt sitä poiskaan ottaa niin sille piti etsiä kaveri...helvetin sekavaa laittaa tämä kaikki yhteen virkkeeseen...noh, kaveriksi sitten luonnollisesti sain Alice In Chainsin debyyttilevyn. Siinä tarina.
Jooh, haenpa toisen oluen - - >
"Ankka" kirjoitti:
Possessed - Seven Churches
En tiedä onko sulla kokemuksia levystä, mutta sanonpa että harvemmin saa metallin saralta noin kovaa laatua noin halvalla. Saatanallista kamaa, positiivisessa mielessä tottakai.
noh, kaveriksi sitten luonnollisesti sain Alice In Chainsin debyyttilevyn. Siinä tarina.
Hmm, mikäli tilasit bändin omaa nimeä kantavan lätyn(kolmijalkainen koira kannessa), niin kyseessä on bändin kolmas ja viimeinen studiolevy. Facelift oli debyytti.
Mutta joo, toi self-titled on kyllä melkein yhtä kova kuin Dirt. Levyn yleisilme on jossakin määrin ahdistavampi ja synkempi kuin Dirtin, jotenkin sairas ja harmaa levy. Vaikea selittää... tajuat kyllä kun kuulet.
"Genghis Khan" kirjoitti:
En tiedä onko sulla kokemuksia levystä, mutta sanonpa että harvemmin saa metallin saralta noin kovaa laatua noin halvalla. Saatanallista kamaa, positiivisessa mielessä tottakai.
Juu on koneella kyseinen lätty, on muutamaan otteeseen tullut kuunneltua. Ja onhan tuo kyllä saatanan rankka ja laadukas levy, varsinkin kun ottaa huomioon julkaisuvuoden. Eniten levyssä viehättää juurikin ne rujot ja raastavat saundit, ja näiden yhdistäminen tiukkaan alkukantaiseen death metalliin, niin eipä voi kuin loistavaksi sanoa. Melko paatoksellista menoa kieltämättä, ja todella halpaan hintaan kyllä lähti.
"Genghis Khan" kirjoitti:
Hmm, mikäli tilasit bändin omaa nimeä kantavan lätyn(kolmijalkainen koira kannessa), niin kyseessä on bändin kolmas ja viimeinen studiolevy. Facelift oli debyytti.
Mutta joo, toi self-titled on kyllä melkein yhtä kova kuin Dirt. Levyn yleisilme on jossakin määrin ahdistavampi ja synkempi kuin Dirtin, jotenkin sairas ja harmaa levy. Vaikea selittää... tajuat kyllä kun kuulet.
Ai perkeles niinhän onkin, jostain syystä muistin levyn yhtyeen debyytiksi. Mistä lie johtuu, kenties siitä että yleensä debyytit kantavat itse bändin nimeä, vaikkakaan ei aina. Noh, juuri tuota viimeistä levyä tarkoitan. En ole sitä vielä koskaan kuullut, joten oli se pakko jo senkin takia tilata. Ja mikäli kuvauksesi pitävät paikkansa, niin en tule kyllä tuota ostosta katumaan.
Tavallinen keskiviikkoiltapäivä Helsingissä muuttuikin huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, kun huomasin Esplanadin puiston lavan edessä illan esiintyjistä ilmoittavan kyltin. Aiemmin päivällä esiintyi joku Etno-Espaan liittyvä bändi jonka nimeä en muista, mutta kiinnostus kasvoi suuremmaksi kun alla luki "18.30 - Uzva".
Uzva on Helsingissä vuonna 1995 perustettu jazz-progebändi. Se on julkaissut tähän mennessä kolme levyä, joista uusin, Uoma, ilmestyi viime vuonna. Omistin tähän päivään mennessä bändin toisen levyn, nimeltänsä Niittoaika, mutta tänään sitten hankin keikan jälkeen tuon Uoman. Ja olipahan kerrassaan hieno keikka! Tämä seitsenhenkisenä (perus-rock-setin lisäksi arsenaalista löytyi huilu, saxofoni, pasuuna, vibrafoni ja viulu) esiintynyt porukka veti kuuden-seitsemän (tarkkaa biisimäärää en muista) biisin ja puolitoista tuntia kestäneen keikan. Porukkkaa oli lavan ympärillä yllättävänkin paljon (paikalla oli mm. räppäri Paleface), vaikka kyseessä onkin ehkä hieman enemmän kärsivällisyyttä vaativa bändi. Mutta kansa tykkäsi, ja niin minäkin.
Setti kattoi biisejä jokaiselta kolmelta levyltä, mutta pääpaino oli Niittoaika-levyllä, joka soitettiin kokonaan. Keikan parhaaksi vedoksi osoittatui ehkä Niittoajan avausbiisi Soft Machine, jonka lopetusta pidän ehkä yhtenä kaikkien aikojen hienoimmasta lopetuksista, joten epäilemättä biisin loppupäässä tuli kyllä kylmiä väreitä. Muutenkin Uzvan musiikkia voisi luonnehtia luonnolliseksi ja lämminhenkiseksi, progeilusta huolimatta - sillä minkäänlaista turhanpäiväistä kikkailua ei todellakaan ollut havaittavissa. Pääsäveltäjä kitaristi (on muuten käsittämättömän taidokas heppu) Heikki Puska on käsittääkseni opiskellut Sibelius-akatemiassa, ja ehkä sen takia oppinut tavan luoda rakenteellisesti todella mielenkiintoisia sävellyksiä. Bändin taituruus oli myös todella ihailtavaa; raivokkaista lavamanöövereistä huolimatta tahdissa pysyttiin hankalimmissakin kohdissa. Tätä porukkaahan voi verrata jopa Zappan bändeihin, jotka poikkeuksetta olivat aina alansa parhaimmistoa. Ja vaikka kaikki biisit encorea lukuunottamatta painuivat päälle kymmenen minuutin (sekuntikelloa ei ollut matkassa, mutta näin päättelisin), eivät ne missään vaiheessa ruvenneet puuduttamaan. Eikä puuduttanut yleisöäkään (vaikka paikalla oli varmasti enemmän tavallisia kaduntallaajia kuin progepappoja), sillä jokaisen biisin jälkeen bändi sai raikuvat aplodit. Encorea - debyytti Tammikuisen Tammelan nelos-osaa - suorastaan vaadittiin.
Eli kaikin puolin loistava esitys, josta muistoksi jäi kännykkävideoiden lisäksi Uoma-levy, jonka siis ostin rytmikitaristi Lauri Kajanderilta. Varmasti katsastan bändin joskus uudestaan.
Uzva on Helsingissä vuonna 1995 perustettu jazz-progebändi. Se on julkaissut tähän mennessä kolme levyä, joista uusin, Uoma, ilmestyi viime vuonna. Omistin tähän päivään mennessä bändin toisen levyn, nimeltänsä Niittoaika, mutta tänään sitten hankin keikan jälkeen tuon Uoman. Ja olipahan kerrassaan hieno keikka! Tämä seitsenhenkisenä (perus-rock-setin lisäksi arsenaalista löytyi huilu, saxofoni, pasuuna, vibrafoni ja viulu) esiintynyt porukka veti kuuden-seitsemän (tarkkaa biisimäärää en muista) biisin ja puolitoista tuntia kestäneen keikan. Porukkkaa oli lavan ympärillä yllättävänkin paljon (paikalla oli mm. räppäri Paleface), vaikka kyseessä onkin ehkä hieman enemmän kärsivällisyyttä vaativa bändi. Mutta kansa tykkäsi, ja niin minäkin.
Setti kattoi biisejä jokaiselta kolmelta levyltä, mutta pääpaino oli Niittoaika-levyllä, joka soitettiin kokonaan. Keikan parhaaksi vedoksi osoittatui ehkä Niittoajan avausbiisi Soft Machine, jonka lopetusta pidän ehkä yhtenä kaikkien aikojen hienoimmasta lopetuksista, joten epäilemättä biisin loppupäässä tuli kyllä kylmiä väreitä. Muutenkin Uzvan musiikkia voisi luonnehtia luonnolliseksi ja lämminhenkiseksi, progeilusta huolimatta - sillä minkäänlaista turhanpäiväistä kikkailua ei todellakaan ollut havaittavissa. Pääsäveltäjä kitaristi (on muuten käsittämättömän taidokas heppu) Heikki Puska on käsittääkseni opiskellut Sibelius-akatemiassa, ja ehkä sen takia oppinut tavan luoda rakenteellisesti todella mielenkiintoisia sävellyksiä. Bändin taituruus oli myös todella ihailtavaa; raivokkaista lavamanöövereistä huolimatta tahdissa pysyttiin hankalimmissakin kohdissa. Tätä porukkaahan voi verrata jopa Zappan bändeihin, jotka poikkeuksetta olivat aina alansa parhaimmistoa. Ja vaikka kaikki biisit encorea lukuunottamatta painuivat päälle kymmenen minuutin (sekuntikelloa ei ollut matkassa, mutta näin päättelisin), eivät ne missään vaiheessa ruvenneet puuduttamaan. Eikä puuduttanut yleisöäkään (vaikka paikalla oli varmasti enemmän tavallisia kaduntallaajia kuin progepappoja), sillä jokaisen biisin jälkeen bändi sai raikuvat aplodit. Encorea - debyytti Tammikuisen Tammelan nelos-osaa - suorastaan vaadittiin.
Eli kaikin puolin loistava esitys, josta muistoksi jäi kännykkävideoiden lisäksi Uoma-levy, jonka siis ostin rytmikitaristi Lauri Kajanderilta. Varmasti katsastan bändin joskus uudestaan.
"Mahti Ankka" kirjoitti:
David Bowien Earthling oli pakko ostaa, sillä muistelisin Arsen tätä levyä kehuneen ja kun se naurettavaan alle 6 euron hintaan lähti niin ilman muuta. En siis kyseistä levyä ole vielä kuullut. h**vetin ruma kansi siinä ainakin on:
...Mutta ei anneta sen häiritä.
Tuo Earthling levy on todellakin aivan perkeleen hyvä. Kansi nyt on sellainen kuin on, mutta levyn sisältö kyllä korvaa sen kansilehden ankuuden. Muita hyviä Bowien levyjä ovat Heathen, Black Tie White Noise, Diamond Dogs, Outside ja The Man Who Sold The World. Kaikki Bowien levyt ovat tasoltaan hyviä, mutta nuo ovat nousseet erityisesti suosikeiksi. Myös Bowien identiteetti kriisin tulos Tin Machine on ihan hyvää kuunneltavaa. Bowie ei toimi Tin Machinessa puolessakaan kappaleista laulajana, mutta mies näyttää soittajan taitonsa Tin Machinen kahdella levyllä. Tuon enempää ei Tin Machinelta levyjä tullutkaan.
Hmm, "unohdit" sitten mainita Bowien parhaat levyt.
The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars, Low, Heroes, Lodger ja Scary Monsters (and Super Creeps). Noista Low on se kirkkain tähti, mutta Heroes ja Ziggy Stardust eivät jää kauas taakse.
The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars, Low, Heroes, Lodger ja Scary Monsters (and Super Creeps). Noista Low on se kirkkain tähti, mutta Heroes ja Ziggy Stardust eivät jää kauas taakse.
"Ankka" kirjoitti:
David Bowien Earthling oli pakko ostaa, sillä muistelisin Arsen tätä levyä kehuneen
Pakko todeta tähän, että pidän tästä levystä todella paljon, mutta suuren (alternative)yleisön parissa se on arvostukseltaan kaukana miehen huipuista. Minä pidän siitä omituisesta junglen ja singer-songwriter -musiikin sekoituksesta, mutta se saattaa olla myös vaikeasti nieltävää...
Jostain syystä itselleni on viime aikoina maistunut meteli... Esim.
[list][*:3aomwd1o]hardcore punk (Black Flag, Minor Threat, Dead Kennedys, Hüsker Dü)[/*:m:3aomwd1o]
[*:3aomwd1o]noise rock (Big Black, Jesus Lizard, Rapeman, Scratch Acid, pitäisi varmaan palata myös Atari Teenage Riotin pariin)[/*:m:3aomwd1o]
[*:3aomwd1o]noise pop (varhainen Sonic Youth, varhainen The Jesus & Mary Chain, Dinosaur jr.)[/*:m:3aomwd1o]
[*:3aomwd1o]Boredoms[/*:m:3aomwd1o][/list:u:3aomwd1o]
Pidän haasteista, vaikea tapaus on vain plussaa...kunhan se lopulta palkitsee, muuta en vaadi.
Tiivistettynä musiikkimakuni koostuu eri metal-genreistä, black-metallia lukuunottamatta ja " 70`s heavysta". Lempibändejäni ovat mm. Iron Maiden, Death, Black Sabbath, Nile...
Uuh, lisää laatumetallin kuuntelijoita, mahtavaa!
Ja kun tuo keikat osio on siirretty tänne, niin laitetaanpa kommenttia eilisestä hotelli Puustellin iltamasta, kun Alavuden oma mahtisauva Spiritus Mortis asteli lavalle.
Monelle tämä on luultavasti suhteellisen tuntematon yhtye, vaikka sillä on käytännössä melko suuri arvo. Spiritus Mortis on nimittäin ensimmäisiä, ellei jopa se ensimmäinen doom metal yhtye Suomessa. Eilinen keikka juhlistikin yhtyeen 20-vuotista taivalta, ja keikka oli sen mukainen. Ennen virallista keikkaa soitti nimittäin lämmittelyä se kaikista ensimmäinen Spiritus Mortis kokoonpano, johon kuului koulumme opinnonohjaaja Jussi Maijala, hänen veljensä Teemu Maijala sekä rumpali, jonka nimeä nyt en pakostakaan suostu muistamaan. He vetivät ensin muutaman kappaleen, jonka jälkeen lavalle hyppäsi 90-vuonna yhtyeeseen hommattu kitaristi, ja he soittelivat sitten muutaman kappaleen. Käytiin siis tavallaan yhtyeen historiaa läpi musiikin kautta.
Pienen tauon jälkeen alkoi sitten virallinen keikka, jossa kitaristin pallilla oli edelleen Jussi Maijala (kiitos niistä kaikista opintovinkeistä!), bassossa Teemu Maijala, rummuissa vasenkätinen Jarkko Seppälä (siksi tauko keikkojen välissä, hänelle piti vaihtaa rumpujen muodostelmaa vasenkätisyyden vuoksi), soolokitarassa Kari Lavila, ja vokaaleissa Tomisabero Wakayama Murtomäki. Setti alkoi mukavasti, ja tässä vaiheessa täytyy sanoa, etten ole tätä yhtyettä Alavutelaisuudestaan huolimatta kuullut yhtä biisiä enempää (jonka tosin soitimmekin silloisen bändimme kanssa Jussi Maijalalle penkkareissa). Tästä huolimatta, keikka veti minut täysin mukanaan ja pää alkoi nopeasti pyöriä. Biisit olivat tuntemattomia, mutta ne toimivat ainakin livenä ihan saatanan hyvin. Tunnelmaa loi myös se, että paikalla oli vain palttiarallaa 50 henkeä ja tiiviin tilan vuoksi henki oli helvetin hieno. Paljon hevituttuja ja sillai.
Noh, viimeisten biisien aikana lavalle sitten tallusteli kaikkien aikakausien jäsenet, ja sellainen kymmenpäinen lauma siellä veti viimeisetkin mehut pois yleisöstä. Tässä vaiheessa fiilis olikin aivan katossa, eturivissä moshattiin ja sitä rataa.
Kokonaisvaltaisesti jäi siis todella positiivinen ja yllättynyt fiilis, alunperin kun menin sinne kaverini kanssa vain katsomaan keikan. Mutta en ikipäivänä kuvitellut että siitä tulisi noin hieno kokemus. Ehdottomasti aion yhtyeen tuotantoon tutustua tarkemmin nyt. Onkin kyllä sääli, ettei tämä ole suurempaa näkyvyyttä ikinä saanut, on meinaan kuitenkin varsin laadukkaasta doomista kyse, tai sitten olin vain nousuhumalassa ja livenä toimi loistavasti. Hyvin harmillista on myös se, että yleisesti tätä bändiä täällä ajatellaan lähinnä vitsinä, paitsi tietysti niiden ihmisten keskuudessa jotka siitä pitävät (lue. Lekkeri Klubin jäsenet ja vähäkään metallia hyvin kuunnelleet ihmiset). Mutta hieno kokemus oli, siitä ei pääse mihinkään.
http://www.spiritusmortis.com/
Siitä vielä kotisivuille linkkiä. Enjoy.
Ja kun tuo keikat osio on siirretty tänne, niin laitetaanpa kommenttia eilisestä hotelli Puustellin iltamasta, kun Alavuden oma mahtisauva Spiritus Mortis asteli lavalle.
Monelle tämä on luultavasti suhteellisen tuntematon yhtye, vaikka sillä on käytännössä melko suuri arvo. Spiritus Mortis on nimittäin ensimmäisiä, ellei jopa se ensimmäinen doom metal yhtye Suomessa. Eilinen keikka juhlistikin yhtyeen 20-vuotista taivalta, ja keikka oli sen mukainen. Ennen virallista keikkaa soitti nimittäin lämmittelyä se kaikista ensimmäinen Spiritus Mortis kokoonpano, johon kuului koulumme opinnonohjaaja Jussi Maijala, hänen veljensä Teemu Maijala sekä rumpali, jonka nimeä nyt en pakostakaan suostu muistamaan. He vetivät ensin muutaman kappaleen, jonka jälkeen lavalle hyppäsi 90-vuonna yhtyeeseen hommattu kitaristi, ja he soittelivat sitten muutaman kappaleen. Käytiin siis tavallaan yhtyeen historiaa läpi musiikin kautta.
Pienen tauon jälkeen alkoi sitten virallinen keikka, jossa kitaristin pallilla oli edelleen Jussi Maijala (kiitos niistä kaikista opintovinkeistä!), bassossa Teemu Maijala, rummuissa vasenkätinen Jarkko Seppälä (siksi tauko keikkojen välissä, hänelle piti vaihtaa rumpujen muodostelmaa vasenkätisyyden vuoksi), soolokitarassa Kari Lavila, ja vokaaleissa Tomisabero Wakayama Murtomäki. Setti alkoi mukavasti, ja tässä vaiheessa täytyy sanoa, etten ole tätä yhtyettä Alavutelaisuudestaan huolimatta kuullut yhtä biisiä enempää (jonka tosin soitimmekin silloisen bändimme kanssa Jussi Maijalalle penkkareissa). Tästä huolimatta, keikka veti minut täysin mukanaan ja pää alkoi nopeasti pyöriä. Biisit olivat tuntemattomia, mutta ne toimivat ainakin livenä ihan saatanan hyvin. Tunnelmaa loi myös se, että paikalla oli vain palttiarallaa 50 henkeä ja tiiviin tilan vuoksi henki oli helvetin hieno. Paljon hevituttuja ja sillai.
Noh, viimeisten biisien aikana lavalle sitten tallusteli kaikkien aikakausien jäsenet, ja sellainen kymmenpäinen lauma siellä veti viimeisetkin mehut pois yleisöstä. Tässä vaiheessa fiilis olikin aivan katossa, eturivissä moshattiin ja sitä rataa.
Kokonaisvaltaisesti jäi siis todella positiivinen ja yllättynyt fiilis, alunperin kun menin sinne kaverini kanssa vain katsomaan keikan. Mutta en ikipäivänä kuvitellut että siitä tulisi noin hieno kokemus. Ehdottomasti aion yhtyeen tuotantoon tutustua tarkemmin nyt. Onkin kyllä sääli, ettei tämä ole suurempaa näkyvyyttä ikinä saanut, on meinaan kuitenkin varsin laadukkaasta doomista kyse, tai sitten olin vain nousuhumalassa ja livenä toimi loistavasti. Hyvin harmillista on myös se, että yleisesti tätä bändiä täällä ajatellaan lähinnä vitsinä, paitsi tietysti niiden ihmisten keskuudessa jotka siitä pitävät (lue. Lekkeri Klubin jäsenet ja vähäkään metallia hyvin kuunnelleet ihmiset). Mutta hieno kokemus oli, siitä ei pääse mihinkään.
http://www.spiritusmortis.com/
Siitä vielä kotisivuille linkkiä. Enjoy.
^Niin, ei kai noista mitään virallista listaa ole, mutta yleisesti Exitus'ta taidetaan pitää Suomen ensimmäisenä doom-bändinä.
Spiritusiin on pitänyt tutustua jo jonkin aikaa, bändin levytyshistoria on vain sen verran erikoinen(lähinnä julkaisujen tiheyden kannalta), että vaikea päättää mistä aloittaisi.
Sekä että sanoisin. Doomin paasauksellinen paatos tuppaa toimimaan nousuhumalassa helvetin hyvin. Manausta parhaimmillaan.
Spiritusiin on pitänyt tutustua jo jonkin aikaa, bändin levytyshistoria on vain sen verran erikoinen(lähinnä julkaisujen tiheyden kannalta), että vaikea päättää mistä aloittaisi.
varsin laadukkaasta doomista kyse, tai sitten olin vain nousuhumalassa ja livenä toimi loistavasti.
Sekä että sanoisin. Doomin paasauksellinen paatos tuppaa toimimaan nousuhumalassa helvetin hyvin. Manausta parhaimmillaan.
"Genghis Khan" kirjoitti:
^Niin, ei kai noista mitään virallista listaa ole, mutta yleisesti Exitus'ta taidetaan pitää Suomen ensimmäisenä doom-bändinä.
Spiritusiin on pitänyt tutustua jo jonkin aikaa, bändin levytyshistoria on vain sen verran erikoinen(lähinnä julkaisujen tiheyden kannalta), että vaikea päättää mistä aloittaisi.
Joo ei, mutta aikalailla ensimmäisiä, 20 vuotta sitten ei Suomen maalla tainnut doom kyllä juurikaan kukoistaa. Nyt tilanne taitaa olla aivan toinen, ja voisin ennakoida että Minotaurin ja Pastorin suhteellisen näytävä ja mesoava poisjääminen lisää sen suosiota valtavasti.
Ja tuo Mortiksen levytyshistoria on aika outo...Keskisellä olisi ainakin se yksi lätty, aloitan itse varmaan siitä.
"Genghis Khan" kirjoitti:"Mahti Ankka" kirjoitti:
varsin laadukkaasta doomista kyse, tai sitten olin vain nousuhumalassa ja livenä toimi loistavasti.
Sekä että sanoisin. Doomin paasauksellinen paatos tuppaa toimimaan nousuhumalassa h**vetin hyvin. Manausta parhaimmillaan.
Itse en ole vielä kerennyt kokeilemaan, mutta luultavasti toimii loistavasti. Doom metal on muuten tällä hetkellä itselleni se kiehtovin genre, johon on pakko tutustua tarkemmin. Lähinnä vain Reverend Bizarrea ja Candlemassia tässä kuunnellut vielä, mutta eiköhän tuo skaala pikkuhiljaa laajene.
Se on se jännä tunne, kun löytää musiikin maailmasta jonkun uuden kiehtovan jutun. Se on pirun hieno fiilis se, nyt se on sattunut doom metallin kohdalle. Ja näitähän löytyy nimettäväksi omasta musiikkiseikkailuistanikin: kaiken alkusysäys System of a Down, tätä seurannut Viikate, Dog Fashion Disco, Death, Faith No More...kenties juuri siksi olen niin näihin yhtyeisiin kiintynytkin.
Ohoh, menipä sivuraiteille itse aiheesta, vaikka käytännössä olemme juurikin siinä.
"Saimou" kirjoitti:
Hmm, "unohdit" sitten mainita Bowien parhaat levyt.
The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars, Low, Heroes, Lodger ja Scary Monsters (and Super Creeps). Noista Low on se kirkkain tähti, mutta Heroes ja Ziggy Stardust eivät jää kauas taakse.
Helevetin hyviä levyjä nuokin on, itseasiassa Bowiella ei ole yhtään huonoa levyä. Mainitsin vain nuo levyt siksi koska ne ovat lähempänä tuota Earthlingin tyyliä kuin nuo loput levyt. Itseltäni löytyy kaikki Bowien levyt aitoina hyllystä ja muutamia erikoisia kokoelmia myös. David Bowie The Anthology on kyllä yksi mielenkiintoisimmista Bowien levyistä. Tuo levy sisältää Bowien singleja vuosilta 1966 - 1968. Tuolta levyltä erityisesti kolmos raita The Laughing Gnome jää mieleen, pistäen miettimään että mitähän aineita sitä oli silloin vedetty
Törmäsinpä blabbermouthin arkistojen kätköissä uutispätkään joka käsittelee parhaiten myyneitä death metal -artisteja. Uutinen on vuoden 03 lopulta, mutta hyvin se edelleen suuntaa antaa. Ei lista nyt suurempia yllätyksiä tarjoa, mutta genren ystäville mielenkiintoisia lukemia:
The following are the total sales figures for several of the genre's forerunners, according to Nielsen SoundScan (all numbers include any DVD and VHS releases, where applicable):
CANNIBAL CORPSE: 558,929
DEICIDE: 481,131
MORBID ANGEL: 445,147
SIX FEET UNDER: 370,660
OBITUARY: 368,616
DEATH: 368,184
NAPALM DEATH: 367,654
CARCASS: 220,734
ENTOMBED: 198,764
The top-selling death metal albums of the SoundScan era are as follows:
MORBID ANGEL – "Covenant" (1993): 127,154
DEICIDE – "Deicide" (1990): 110,719*
DEICIDE – "Legion" (1992): 103,544
OBITUARY – "The End Complete" (1992): 103,378
CANNIBAL CORPSE – "The Bleeding" (1994): 98,319
*Believed to be the top-selling death album of all time, including pre-SoundScan sales
Tai no, bändilistalta omaan silmääni pistää yllätyksenä nuo Six Feet Underin lukemat. Tainnut Barnesin Coprse-menneisyys avittaa myyntejä.
Myös tuo Legionin oletettu ykköspaikka yllätys, ja positiivinen sellainen. Olisin uskonut albumilistankin ykkösenä komeilevan jonkin Corpsen levyn. No hyvä että on laatu kelvannut, onhan Legion omissa kirjoissani kaikkien aikojen toiseksi paras death metal -albumi.
np. Deicide - Once Upon the Cross
The following are the total sales figures for several of the genre's forerunners, according to Nielsen SoundScan (all numbers include any DVD and VHS releases, where applicable):
CANNIBAL CORPSE: 558,929
DEICIDE: 481,131
MORBID ANGEL: 445,147
SIX FEET UNDER: 370,660
OBITUARY: 368,616
DEATH: 368,184
NAPALM DEATH: 367,654
CARCASS: 220,734
ENTOMBED: 198,764
The top-selling death metal albums of the SoundScan era are as follows:
MORBID ANGEL – "Covenant" (1993): 127,154
DEICIDE – "Deicide" (1990): 110,719*
DEICIDE – "Legion" (1992): 103,544
OBITUARY – "The End Complete" (1992): 103,378
CANNIBAL CORPSE – "The Bleeding" (1994): 98,319
*Believed to be the top-selling death album of all time, including pre-SoundScan sales
Tai no, bändilistalta omaan silmääni pistää yllätyksenä nuo Six Feet Underin lukemat. Tainnut Barnesin Coprse-menneisyys avittaa myyntejä.
Myös tuo Legionin oletettu ykköspaikka yllätys, ja positiivinen sellainen. Olisin uskonut albumilistankin ykkösenä komeilevan jonkin Corpsen levyn. No hyvä että on laatu kelvannut, onhan Legion omissa kirjoissani kaikkien aikojen toiseksi paras death metal -albumi.
np. Deicide - Once Upon the Cross
Ohoh, itse ainakin hiukan yllätyin noista lukemista. Eniten juuri tuo Six Feet Underin mukana olo, mutta ehkä myös se, että Death on jäänyt yllättävän "pienelle" huomiolle. Corpsen jyräys on ehkä myös hienoinen yllätys, vaikka kyllähän bändi edustaa genreä melkolailla täydellisesti.
Tulikin mieleeni, että pitäisi Corpseen, Six Feet Underiin ja Morbid Angeliin pikkuhiljaa paremmin tutustua. Corpsea olen tainnut pari levyllistä kuunnella, jostain syystä aina jäänyt siihen perehtyminen.
Tulikin mieleeni, että pitäisi Corpseen, Six Feet Underiin ja Morbid Angeliin pikkuhiljaa paremmin tutustua. Corpsea olen tainnut pari levyllistä kuunnella, jostain syystä aina jäänyt siihen perehtyminen.
Nyt kun muistan niin täytyypä kovasti kehua Irwinin Lapsien esiintymistä Lahti Cityfestival -nimisessä tapahtumassa torilla viikko sitten sunnuntaina. Kyseessä siis Irwin Goodmanin musiikkia soittava cover-bändi, joka oli itse Irwininkin kanssa yhteistyössä 80-luvulla. Tokihan itse Irwinin näkeminen olisi moninkertaisesti kovempi juttu, mutta nyt on jo myöhäistä ja tämä on toiseksi paras vaihtoehto. Uskomattoman kesäiseltä sitä tuntuu kun aurinkoisena päivänä 25 asteen lämmössä voi ulkona kuunnella noinkin hienosti kesään sopivaa musiikkia. Eikä sisäänpääsy maksanut mitään.
Lauantai-iltana kävin Freud Marx Engels & Jungia katsomassa samassa tapahtumassa. Bändi oli ihan hyvä, vaikka ei ole sellaista mitä kotona kuuntelisin. Rupesi kuitenkin vähän ahdistamaan yleisö, joka osaksi oli vähän väärällä tavalla junttia. Ei sillä lailla hienosti junttia kuten Irwin-yleisö tai Turo's Hevi Gee -yleisö, mutta vähän kantrijunttimainen oudolla tavalla. Rumasti tanssivat keski-ikäiset naiset kun osaavat aika helposti pilata tunnelman. Oli siellä kyllä mahtavaakin väkeä kuten yksi Obelixiksi pukeutunut mies.
Lauantai-iltana kävin Freud Marx Engels & Jungia katsomassa samassa tapahtumassa. Bändi oli ihan hyvä, vaikka ei ole sellaista mitä kotona kuuntelisin. Rupesi kuitenkin vähän ahdistamaan yleisö, joka osaksi oli vähän väärällä tavalla junttia. Ei sillä lailla hienosti junttia kuten Irwin-yleisö tai Turo's Hevi Gee -yleisö, mutta vähän kantrijunttimainen oudolla tavalla. Rumasti tanssivat keski-ikäiset naiset kun osaavat aika helposti pilata tunnelman. Oli siellä kyllä mahtavaakin väkeä kuten yksi Obelixiksi pukeutunut mies.
"Goner" kirjoitti:
Lauantai-iltana kävin Freud Marx Engels & Jungia katsomassa samassa tapahtumassa. Bändi oli ihan hyvä, vaikka ei ole sellaista mitä kotona kuuntelisin. Rupesi kuitenkin vähän ahdistamaan yleisö, joka osaksi oli vähän väärällä tavalla junttia. Ei sillä lailla hienosti junttia kuten Irwin-yleisö tai Turo's Hevi Gee -yleisö, mutta vähän kantrijunttimainen oudolla tavalla. Rumasti tanssivat keski-ikäiset naiset kun osaavat aika helposti pilata tunnelman. Oli siellä kyllä mahtavaakin väkeä kuten yksi Obelixiksi pukeutunut mies.
Hyvä poika. Harmi kyllä että tuota roskaväkeä on yleisöön eksynyt mutta loistava musiikki kerää aina välillä sellaistakin massaa puoleensa. Kunhan tankkaat sitä seuraavat 100 tuntia väkisin Ankka-tyyliin kunnes tulet hulluksi (pun intended), niin et voi olla pitämättä Freukkareiden musiikista.
Pastorin joutsenlaulu(l. RevBiz III: So Long Suckers) tuli hommattua.
Kenties loppuvuoden odotetuin levy omalla kohdallani.
Ensimmäinen kuuntelu tuli suoritettua väsyneenä, nälkäisenä ja kitkerää kahvia siemaillen.
Ja jopas oli kärsimysnäytelmäinen 130 minuuttia, 28-minuuttinen aloitusraita löi heti luun kurkkuun ja mahahaavan aluilleen. Käsittämätön kokonaisuushan tämä on, käteen ensikuuntelusta ei jäänyt fyysisen pahanolon lisäksi juuri mitään muuta.
Nyt on toinen pyöräytys käynnissä ja taitaa olla parempi raahautua sen läpi kahdessa osassa: ensimmäinen levy, vajaan tunnin juoksulenkki, sauna ja sen jälkeen kakkoslevy. Purtavaa tässä riittää, mutta tälläiset musiikilliset haasteet ovat pitkälti musiikinkuuntelun suola.
Ehkä saan tästä levystä mahahaavan josta kärsin yhä vuoden päästä ilman että olen tajunnut levyn sisältöä, ehkä. Mutta kyllä tämä järkäle oikeat kasvonsa vielä joskus paljastaa, olivat ne sitten mainiot tai keskinkertaiset. Luovutus ei ole vaihtoehto tässä synkkyydessä. =)
Mielenkiintoista myös nähdä kuinka korkealle tämä levy nousee Suomen listalla. Oma veikkaukseni on kahdenkymmenen sakkiin.
I've gone so far, I am lost somehow
I've been away so long, hard to find a place
I try to look ahead, but I am lost without a trace
EDIT:
http://thepiratebay.org/tor/3770685
Tuossa vielä basistilaulaja Albertin taannoinen Pommiradio-vierailu. Suosittelen lataaman kaikkien jota metalli jollain tasolla kiinnostaa. Harvinaisen mielenkiintoinen persoona, jonka mietteitä ja syvällisiä pohdintoja kuuntelee vaivatta tuon runsaat tunti neljäkymmentä minuuttia.
Kenties loppuvuoden odotetuin levy omalla kohdallani.
Ensimmäinen kuuntelu tuli suoritettua väsyneenä, nälkäisenä ja kitkerää kahvia siemaillen.
Ja jopas oli kärsimysnäytelmäinen 130 minuuttia, 28-minuuttinen aloitusraita löi heti luun kurkkuun ja mahahaavan aluilleen. Käsittämätön kokonaisuushan tämä on, käteen ensikuuntelusta ei jäänyt fyysisen pahanolon lisäksi juuri mitään muuta.
Nyt on toinen pyöräytys käynnissä ja taitaa olla parempi raahautua sen läpi kahdessa osassa: ensimmäinen levy, vajaan tunnin juoksulenkki, sauna ja sen jälkeen kakkoslevy. Purtavaa tässä riittää, mutta tälläiset musiikilliset haasteet ovat pitkälti musiikinkuuntelun suola.
Ehkä saan tästä levystä mahahaavan josta kärsin yhä vuoden päästä ilman että olen tajunnut levyn sisältöä, ehkä. Mutta kyllä tämä järkäle oikeat kasvonsa vielä joskus paljastaa, olivat ne sitten mainiot tai keskinkertaiset. Luovutus ei ole vaihtoehto tässä synkkyydessä. =)
Mielenkiintoista myös nähdä kuinka korkealle tämä levy nousee Suomen listalla. Oma veikkaukseni on kahdenkymmenen sakkiin.
I've gone so far, I am lost somehow
I've been away so long, hard to find a place
I try to look ahead, but I am lost without a trace
EDIT:
http://thepiratebay.org/tor/3770685
Tuossa vielä basistilaulaja Albertin taannoinen Pommiradio-vierailu. Suosittelen lataaman kaikkien jota metalli jollain tasolla kiinnostaa. Harvinaisen mielenkiintoinen persoona, jonka mietteitä ja syvällisiä pohdintoja kuuntelee vaivatta tuon runsaat tunti neljäkymmentä minuuttia.
"Genghis Khan" kirjoitti:
Törmäsinpä blabbermouthin arkistojen kätköissä uutispätkään joka käsittelee parhaiten myyneitä death metal -artisteja. Uutinen on vuoden 03 lopulta, mutta hyvin se edelleen suuntaa antaa. Ei lista nyt suurempia yllätyksiä tarjoa, mutta genren ystäville mielenkiintoisia lukemia:
Numerot ovat aina kivoja, mutta muutamia kommentteja...
Metalli useimmissa muodoissa (pl. lähinnä siis nu-metal ja mallcore) on suositumpaa Euroopassa ja Japanissa kuin Yhdysvalloissa (jossa tapahtuvaa myyntiä Nielsen mittaa). Siispä, nuo luvut saattavat olla vinoutuneita jenkkien maun mukaan.
Toiseksi, Nielsen ei mittaa kaikkia paikkoja, joissa myyntiä tapahtuu. Tyypillisesti ulkopuolelle jäävät esim. pienet, ketjujen ulkopuolelle jäävät liikkeet ja nettikaupat. Väittäisin, että nämä edustavat melko suurta osaa metallin myynnistä, koska isot ketjut eivät välttämättä pidä varastoissaan kovin laajaa metallikokoelmaa. Esim. jenkkilän suurin musiikkia välittävän ketjun - WalMart - valikoimasta jätetään yleensä suosiolla pois kaikki mikä ei todennäköisesti myy kovin hyvin, mutta joka voisi olla liian 'controversial'. Esim. kiroilu tiputtaa levyn automaattisesti pois heidän valikoimastaan. Vaasassakin metallifanit käyttävät mieluiten Kråklundia, koska sieltä saa huomattavasti paremmin alan musiikkia kuin jostain TOP 10:sta.
Monissa tapauksissa lukemiin vaikuttaa myös se, että niitä on mitattu vasta 90-luvun alusta lähtien. Sitä ennen myydyt levyt eivät näy lainkaan.
Mikä yhtye soitti Live Earthissa jossa laulajalla oli britannian lipun tyyppinen paita ja juontaja kertoi tämän yhtyeen olevan mm. Arnold Schwarzeneggerin lemppareita.
Siispä, nuo luvut saattavat olla vinoutuneita jenkkien maun mukaan.
Juu, Jenkkilän myynnistä tuossa listassa siis kyse mikäli jäi joltakin epäselväksi.
Maailmanlaajuisesti Corpse taitaa olla edelleen ainoa miljoonamyyntiin pystynyt deathmetal-orkesteri, mutta uskoisin vahvasti että jos Euroopan myynnit otettaisiin laskuihin niin Carcass-Entombed-Nappis -kolmikosta jokainen nousisi ihan MA:n ja Deiciden tuntumaan.
Tuon kolmikon Jenkkilän myynti kun perustuu pitkälti 90-luvun alun pariin levyyn, jotka tehtiin kun Warner hommasi heidät talliinsa Earachelta. Uskomushan taisi olla jopa sitä luokkaa että death metal löisi läpi valtavirtaan samaan malliin kuin speedmetal viitisen vuotta aiemmin. Niinhän ei tietenkään käynyt ja Warnerin hylättyä kolmikon, tuntui suurin osa ostajistakin hylänneen bändit rapakon takana.
Mielenkiintoista sinänsä, että juuri Kännipaalit ovat myyneet eniten, sillä sehän on kieltämättä eniten paheksuntaa herättänyt mainstream-death-bändi, eikä vähiten kansitaiteensa takia. Paitsi että tuohan ei välttämättä ole se luotettavin tilasto, joten kunnollisemmalla tutkimuksella tulokset voivat toki olla toisenlaiset. Kuitenkin hieman ihmetyttää myös se, että jos jotkut Wal-Martit kyseisessä tutkimuksessa olivat mukana, mutta alan liikkeet loistivat poissaolollaan, en ihan käsitä miten CC voi olla eniten myynein bändi, sillä heidän levynsä tuskin läpäisevät markettisensuuria...
http://www.yle.fi/lista/listat/albumit.php
Hohoh, Pastori otti ja messusi itselleen kutospaikan tämän viikon albumilistalla. Aika kova juttu.
Levy alkanut pikkuhiljaa hahmottua kokonaisuutena, matka on kuitenkin edelleen pitkä. Lupauksia herättävä ainakin jollei muuta.
Hohoh, Pastori otti ja messusi itselleen kutospaikan tämän viikon albumilistalla. Aika kova juttu.
Levy alkanut pikkuhiljaa hahmottua kokonaisuutena, matka on kuitenkin edelleen pitkä. Lupauksia herättävä ainakin jollei muuta.
"Genghis Khan" kirjoitti:
http://www.yle.fi/lista/listat/albumit.php
Hohoh, Pastori otti ja messusi itselleen kutospaikan tämän viikon albumilistalla. Aika kova juttu.
Levy alkanut pikkuhiljaa hahmottua kokonaisuutena, matka on kuitenkin edelleen pitkä. Lupauksia herättävä ainakin jollei muuta.
Joo tuo listasijoitus oli aika jännä juttu, melkein jopa yllättävämpi kuin taannoinen Nilen visiitti sijalla 13.
Itse olen tuon levyn nyt kolmeen otteeseen kuunnellut läpi, ja täytyy sanoa että valtava potenttiaali tuolla on. Kokonaisuus on minullakin nyt aika hyvin hahmottunut, nyt pitäisi niihin pieniin yksityiskohtiin ja "punaiseen lankaan" tarttua, mutta uskonpa jo näin vähillä kuunteluilla että Pastori vapisuttaa Nilen ja Swallow The Sunin tämän hetkistä vuoden levy kahinointia.
Soittelen tässä Toolin Dispositionia bassolla. Ei ole helppoa ei, mutta nyt alkaa tulla jotenkin kuin kuuluukin, ja kuulostaa paremmalta kuin mikään muu soittamani basso-raita. Koko ajan tippuu kyydistä mutta ei se mitään, tämä on aivan helvetin nautittavaa.
Varsinkin hyvin alussa oleva
------------------
-----16----------
-14-----14------
------------------
kuulostaa ihan sairaan hyvältä kaiku-efektillä.
Varsinkin hyvin alussa oleva
------------------
-----16----------
-14-----14------
------------------
kuulostaa ihan sairaan hyvältä kaiku-efektillä.
Itse tykkään soitella Toolilta 10,000 Daysin mukana, se bassokuvio on kuitenkin aika hieno siinä alussa. Ja minähän en mitään tabulatuureja käytä, kuulokorva on se joka pitää miehen vireessä.
"Mahti Ankka" kirjoitti:
Itse tykkään soitella Toolilta 10,000 Daysin mukana, se bassokuvio on kuitenkin aika hieno siinä alussa. Ja minähän en mitään tabulatuureja käytä, kuulokorva on se joka pitää miehen vireessä.
Tykkään itsekin paljon, tosin aina välillä kämmää. Loistava se bassoalku kuitenkin.
Nyt vit*ttaa ja pahasti, kun ei saanu lippuja Musen keikalle. Ja sitten jotkun v*tun h*mo runkkarit myy niitä huuto netissä 140€! JORMAAAAAA...
Sanokaapa asiasta tietävät, että onko Metallica julkaissut DVD:n muodossa yhtään 2000-luvun keikkojaan? Kitaransoiton myötä on alkanut Metallica potkimaan aika rankasti, varsinkin Master of puppets ja Fade to black miellyttävät. Olisi vaan suoranainen pakko hoitaa joku livekeikka-DVD hyllyyn.
"Starchild" kirjoitti:
Sanokaapa asiasta tietävät, että onko Metallica julkaissut DVD:n muodossa yhtään 2000-luvun keikkojaan? Kitaransoiton myötä on alkanut Metallica potkimaan aika rankasti, varsinkin Master of puppets ja Fade to black miellyttävät. Olisi vaan suoranainen pakko hoitaa joku livekeikka-DVD hyllyyn.
Ei 2000-luvulta, mutta aikaisemmin ovat julkaisseet ainakin cunning stunts:in ( '98 ) ja Live Shit: Binge & Purge:n joista jälkimmäiseltä löytyy 2 keikkaa bändin kulta-ajoilta.
Osta Live Shit, Metallicaa parhaimmillaan. Cunning Stuntsiin hukkasin vain rahani. En maksaisi siitä edes kahta euroa.
Tekisi vaan mieli ostaa jotain uudempaa materiaalia, lavatekniikka kun on kehittynyt melkoisesti lähivuosina. Toisaalta, mikäs sen nostalgisempaa kuin keikka kultaiselta kasikymppiseltä. Täytyy nyt kerätä vähän mielipiteitä, jonkunlainen live-DVD on kuitenkin pakkohankinta.
Eipä tuo S&M:kään välttämättä huono hankinta olisi, vuosimallia 1998.
"DeadManWalking" kirjoitti:
Eipä tuo S&M:kään välttämättä huono hankinta olisi, vuosimallia 1998.
Siinä on vaan se, että biiseissä on lisänä sinfoniaorkesteri.
Kuulostaa muuten pirun hienolta, kun Metallicaa säestää sinfoniaorkesteri.
S&M:n biisit ovat minulle niitä Metallica parhaita, sinfoniaorkesteri tuo tosissaan kovan mausteen taustalle.
En tuota S&M:ää kyllä osta. Kaverilla on tullut jonninverran ko. keikkaa kuunneltua ja orkesteri takana ei tee hyvää, ainakaan kaikissa biiseissä. Varsinkin Master of puppetsissa orkka vetää intronkin niin vinettoa päin kun vaan saa. Voipi olla, että huomenna käyn nappaamassa tuon Live Shitin, tuntuu olevan minun mieltymyksiäni eniten mukaileva. Tai sitten ostan kaikki, lopputili kun rapsahti tilille perjantaina, ettei ole ainakaan häysästä kiinni.
Ari Koivunen teki sitten suomalaista musiikkihistoriaa keikkumalla 12 viikkoa listaykkösenä. Tämä on väärin, sen minä vaan sanon.
"Kumiorava" kirjoitti:
Ari Koivunen teki sitten suomalaista musiikkihistoriaa keikkumalla 12 viikkoa listaykkösenä. Tämä on väärin, sen minä vaan sanon.
Kaksi sanaa kuvastavat tätä:
Uskomatonta paskaa.
Oikeasti, Ari heitti keikan Pieksämäellä viime perjantaina. Hän on siis olevinaan hevimies, yleisön keski-ikä oli ehkä 12.
No mutQ Ari on söpskä ja se näyttää lutuiselta rotalta ja sill on maailman paras ääni!! Älkää haukkuko sitä tai mä tuun ja pissin teijän päälle >:(
...Säälittävää Suomi, säälittävää.
...Säälittävää Suomi, säälittävää.
Normaalisti tämä kenties kuuluisi kuin kaksi marjaa topiciin, mutta olkoot nyt:
Ari Koivunen
Klonkku.
Ari Koivunen
Klonkku.
"Kumiorava" kirjoitti:
Ari Koivunen teki sitten suomalaista musiikkihistoriaa keikkumalla 12 viikkoa listaykkösenä. Tämä on väärin, sen minä vaan sanon.
WORD~~!
Koivunen on oikeasti yhtä uskottava heviartisti, kuin mummoni. Tosin, jopa hän olisi uskottavampi.
Arin biisitkin kuulostaa eryhdyttävästi paskalta..
BTW, Ari näyttää yhtä vammaiselta kuin Klonkku. Syynä voi olla, että hän vammainen.
Ei, ei näin. 100% Bullshit
Ari on kyllä osoittanut kilpailun jälkeisien kuukausien aikana kuinka mitäänsanomaton tyyppi hän oikeasti on. Enkä niinkään viittaa hänen musiikkiinsa pelkästään, vaan ihan persoonaan. Se, miksi hänen meininkiään tuli seurattua Idolsin alkuaikoina suurella mielenkiinnolla, johtui täysin siitä että ketään hänen tyylistään ei ollut kisassa ennempää noin pitkälle päässyt/päästetty. Lauluääni ja lavakarisma tuntui olevan koko ajan hakusessa, mutta jokin herran tyylissä viehätti.
Nyt kun Artsaa on kierrätetty mediasta toiseen kuukausitolkulla, on tullut harvinaisen selväksi, että ei loppujen lopuksi ole kyseessä kuin rääväsuinen ja isokorvainen pikkupoika. Rasittavaa kuunnella sitä samaa itsevarmaa leukojen lousketta, varsinkin kun pöytään ei ole lyödä mitään, edes uskottavaa ulkonäköä.
Ja mitä siihen musiikkiin tulee, niin se on sitä samaa valtavirtaa, mitä edellisilläkin menestyjillä. Se, että levy ulostetaan hard rock/kevythevi -muotin kautta, ei poista sitä tosiasiaa. Mutta kukapa oikeasti jaksaa uskoa että Hietalat, Joutsenniemet ja kumppanit ässäsävellyksensä Ari Koivusen levylle luovuttaisivat. Ne menevät omaan takataskuun odottamaan seuraavaa Tarotin/Subbarien äänityssessiota tai jotain.
Tosin koko Ari-ilmiö taitaa olla suunnattu hieman ihan eri osastolle ostavaa yleisöä kuin 21-vuotiaille karvaperseille.
Maailma ei oo reilu paikka, jos se olisi, niin Pastorin kolmas tuleminen rikkoisi näitä ennätykiä. He he he.
Kauan eläköön rock.
EDIT:
Vanhuudesta viis, Juntunen toimittaa jälleen kerran.
Nyt kun Artsaa on kierrätetty mediasta toiseen kuukausitolkulla, on tullut harvinaisen selväksi, että ei loppujen lopuksi ole kyseessä kuin rääväsuinen ja isokorvainen pikkupoika. Rasittavaa kuunnella sitä samaa itsevarmaa leukojen lousketta, varsinkin kun pöytään ei ole lyödä mitään, edes uskottavaa ulkonäköä.
Ja mitä siihen musiikkiin tulee, niin se on sitä samaa valtavirtaa, mitä edellisilläkin menestyjillä. Se, että levy ulostetaan hard rock/kevythevi -muotin kautta, ei poista sitä tosiasiaa. Mutta kukapa oikeasti jaksaa uskoa että Hietalat, Joutsenniemet ja kumppanit ässäsävellyksensä Ari Koivusen levylle luovuttaisivat. Ne menevät omaan takataskuun odottamaan seuraavaa Tarotin/Subbarien äänityssessiota tai jotain.
Tosin koko Ari-ilmiö taitaa olla suunnattu hieman ihan eri osastolle ostavaa yleisöä kuin 21-vuotiaille karvaperseille.
Maailma ei oo reilu paikka, jos se olisi, niin Pastorin kolmas tuleminen rikkoisi näitä ennätykiä. He he he.
Kauan eläköön rock.
EDIT:
Vanhuudesta viis, Juntunen toimittaa jälleen kerran.
Jaahas, voisipa tähänkin topiciin sitten postata omasta musiikkimausta, kun sitä ei ole tullut tehtyä viellä.
Eli, pääasiassa minä kuuntelen vain räppiä. Oikeastaan olen kuunnellut räppiä niin pitkään kuin muistan, eli kyllähän niitä vuosia on kirkkaasti jo kerääntynyt
yli viisi.
Joskus teen poikkeuksia, jos tekee kuunnella jotain tiettyä rock/dance biisiä, mutta yleisesti kuuntelen vain räppiä. Voisi vaikka top-?? artistit listata kyseiseen topiciin jossain vaiheessa.
Eli, pääasiassa minä kuuntelen vain räppiä. Oikeastaan olen kuunnellut räppiä niin pitkään kuin muistan, eli kyllähän niitä vuosia on kirkkaasti jo kerääntynyt
yli viisi.
Joskus teen poikkeuksia, jos tekee kuunnella jotain tiettyä rock/dance biisiä, mutta yleisesti kuuntelen vain räppiä. Voisi vaikka top-?? artistit listata kyseiseen topiciin jossain vaiheessa.
GK aika hyvin jo kuvastikin fiilikset Aria kohtaan Idols-kilpailun aikaan, eli kyseessä oli jotain uutta. Kisan jälkeen itselläkin on arvostus kyseistä jätkää kohtaan tippunut aika reippaasti. Vaikka hänen levyllään onkin muutama ihan ok-biisi, on se suurimmaksi osaksi aika väkisin väännettyä paskaa. Sen lisäksi Arilla ei ole lainkaan lavakarismaa. Muutama viikko sitten Lapuan Välipuistorockissa Ari heitti keikan ja täytyy sanoa etten ole ikinä kuullut niin paskoja ja muka-hauskoja välispiikkejä. Koko hevi-Arin tyylin kruunaa muutenkin se helvetin typerä hopparilippis jota hän vielä pitää vinossa
Hänen äänensä on hyvä, sitä ei käy vieläkään kiistäminen, mutta jotenkin lauluosuudet biiseissä jäävät silti todella vaisuiksi. Vaikka en ole juurikaan mikään R'n'B:n ystävä, niin täytyy sanoa että Anna Abreu korjasi heistä kahdesta minun silmissäni voiton kotiin. Annan sinkkubiisissä oli jotenkin sellaista jenkkimeininkiä ja aluksi luulinkin että biisissä laulaa joku Alicia Keys tai muu vastaava, joten yllätyin Annaan varsin positiivisesti.
Hänen äänensä on hyvä, sitä ei käy vieläkään kiistäminen, mutta jotenkin lauluosuudet biiseissä jäävät silti todella vaisuiksi. Vaikka en ole juurikaan mikään R'n'B:n ystävä, niin täytyy sanoa että Anna Abreu korjasi heistä kahdesta minun silmissäni voiton kotiin. Annan sinkkubiisissä oli jotenkin sellaista jenkkimeininkiä ja aluksi luulinkin että biisissä laulaa joku Alicia Keys tai muu vastaava, joten yllätyin Annaan varsin positiivisesti.
Marilyn Manson vuoden lopussa suomeen! \o/ liput pitää hankkia!
Hei mut oikeesti aril on paljo parempi ääni ku bruec dikinsonilla, ari veti paljo paremmi se waasted jierssin ku dickinsson.
Argh, miksi se saatanan tantta pysyi siellä kärjessä 12 viikkoa?
Argh, miksi se saatanan tantta pysyi siellä kärjessä 12 viikkoa?
Lauantaina olin sitten Porin teatterissa todistamassa kyseisen kaupungin - Circlen ohella - parasta bändiä, eli Kuusumun Profeettaa. Ensimmäistä kertaa koin bändin livenä, mutta se on tosiasia, että viimeinen se ei tule missään tapauksessa olemaan.
Vaikka keikka alkoikin n. 20 minuuttia myöhässä, ei se latistanut tunnelmaa. Bändi on tunnettu - jos ei omalaatuisesta musiikistaan - niin myös omalaatuisista live-esityksistään ja keikka-asuistaan. Minä arvelin että laulaja Mika Rättö jatkaisi tätä Rob Halford-linjaansa esiintymällä koppalakissa, peililaseissa ja liituraitahousuissa ilman paitaa. Mutta koska kyseessä ei ollut mikään rutiinikeikka, vaan kuulemma bändin historian suurin, ei asustuskaan voinut olla rutiinia. Rätön olemus toi enemmänkin mieleen Vilijonkan, violetissa kaavussaan ja ihmeellisessä päähinehäkkyrässä. Lavaa koristivat myös saksofonisti Irina Niemelän maalaama taustaseinä ja Rätön rhodes-pianon edessä ollut kello. Bändin yleissointia ehostivat myös Harri Kerkon johtama jousikvartetti, joka toimi myös kuorona. Puhallinkaksikon, Niemelän ja trumpetisti Samuli Peltoniemen kaveriksi oli tullut soittamaan pasuunaa Alamaaliman Vasaroiden Erno Haukkala.
Keikan visuaalisuus oli myös projektorista lavalle heijastetuissa videoissa, sillä keikan alkuun esitettiin lyhyt, mutta todella hieno introanimaatio, jossa soi taustalla hevilevy Sanansaattaja oraakkeli salamurha hyökkäysvaunun outro, Sanansaattaja. Heti avausbiisinä saatiin kuulla bändin parasta osaamista Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari -levyn ykkösbiisi Ei aurinko milloinkaan laske -kappaleen muodossa. Jo tässä vaiheessa allekirjoittaneen selkää pitkin kulkivat kylmät väreet - tässä sitä nyt oltiin, katsomassa yhtä maailman kovimmista bändeistä, joka soittaa yhtä maailman kovimmista biiseistä. Setti jatkui uusimman Hymyilevien laivojen satama -levyn kakkosbiisillä Syysaika, joka oli avausbiisin kaltaisesti levyversiotaan jopa parempi. Sillä jos alkuperäinen on tyypilliseen Kuusumu-tapaan rauhallinen ja hämyilevä, oli tämä varsin paatoksellinen ja rakenteeltaan kasvava, innostuipa kitaristi Teemu Majaluoma soittamaan oikein mainion soolon.
Keikan aikana saimme myös todistaa, että Mika Rättöhän on kerrassaan erinomainen välispiikkaaja. Arvelin, ettei mies välttämättä sano kiitoksia lukuunottamatta juuri mitään, mutta olinpa täysin väärässä. Juttua piisasi enemmän kuin Jouni Hynysellä! Minusta hyvän keikan jonkinlainen prioriteetti hyvän esityksen lisäksi on bändin ja yleisön välinen yhteys, joka ainakin tällä keikalla toimi loistavasti, ja siksi fiilis olikin koko keikan ajan katossa.
Ensimmäinen puolisko koostui siis enimmäkseen "Sanansaattajan" ja "Sataman" biiseistä. Varsinkin hevirallit, kuten huuliharppusoolon sisältänyt Rankaisun ylhäin ruhtinas ja Jumalat liekeissä, saavat jonkun Teräsbetonin ja Jarkko Aholan vaikuttamaan lähinnä säälittäviltä (mitä he toki ovatkin, mutta se ei liity tähän), sen verran helvetillisen kova hevikiekuja Rättö on. On se hurjaa, kun kolmekymppinen silmälasipäinen kaljuuntuva atk-nörtiltä näyttävä sähköasentaja voi tehdä jotain näin mieletöntä. Jos Tove Jansson ja J.R.R. Tolkien loivat kertomuksillaan täysin jäljittelemättömän oman maailmansa, nostan minä Mika Rätön ehdottomasti heidän kaltaiseksi mestariksi. Sillä kaikki tässä miehessä on jäljittelemätöntä - laulutyyli, lavaolemus, sanoitukset ja maalaukset. Hän on yksinkertaisesti Nero isolla N:llä. Mutta jos palataan keikkaan, niin muita kohokohtia oli myös avaruusseikkailu Tunnit muuttuu minuuteiksi, jonka välisoitto lähenteli jo modernin klassisen musiikin kokeilevimpia teoksia ja mahtipontinen rakkauslaulu Saa rakkaus vuoria odottaa.
Puoliskon lopuksi Rättö lähetti yleisön kahville ja pullalle, teatterin yläkerran kahvilaan. Eivätkä muuten bändin sivuilla valehdelleet, kun sanoivat että Porin teatteri on yksi Suomen hienoimmista teattereista, sillä puitteet, niin konserttisalissa kuin kahvilassakin olivat upeat. Ja upeaa oli tosiaankin myös se, että tapasin kahvilassa elävän underground-legendan, Circle-mies Jussi Lehtisalon! Ja mies oli tosiaankin niin leppoisa kaveri mitä ollaan mainostettu, hyvin tulimme juttuun heti kättelyssä - kirjaimellisesti. Siinä tuli sitten juteltua Circlen ja Ektro Recordsin tulevista vaiheista. Ovat kuulemma Circlen kanssa menossa kohta USA:han 18 keikan kiertueelle. Ja muistinpa mainita myös Hannes & Maurin, jonka Mennään pojat Parnell'siin -biisiä Jussi oli silloin viime keväänä MySpacen kautta kehunut. Sovimme sitten, että kun ikään on minulla tarpeeksi ja satun Porin lähellä liikkumaan, tulisin käymään kaupungin toisessa irkkubaarissa, One For the Roadissa, jota hän Rätön kanssa kuulemma arvostaa Parnell'sia enemmän. Hieno mies.
Mainittakoon tähän väliin vielä, että keikan ikäjakauma oli kieltämättä yllättävä. Minun ikäisiäni ei paikalla juuri näkynyt ja yleisö oli näin yleisesti ottaen kaksi-kolmekymppistä. Mutta yllättävän paljon keski-ikäistä väkeä oli paikalla, ja oli tästä hienosta musiikista nauttimassa myös kolme kohta jo kahdeksaakymppiä lähestyvää rouvaa. Ja mummot näyttivät myös olevan kovin innoissaan!
Toinen puolisko oli sitten huomattavasti pelkistetympi, ja lavalla ei esiintynytkään kahta viimeistä biisiä luukuunottamatta muita, kuin bändin alkuperäinen nelikko, Rättö, Majaluoma, basisti Teemu Elo ja rumpali Veli Nuorsaari. Ja jo kakkossetin ensimmäinen biisi - ensimmäisen suomenkielisen levyn, Kukin kaappiaan selässään kantaa - herkkä Akvaario selitti asian. Nämä yökerhojatsifolklaulelmat eivät vain toimi jousisetin ja tuomiopäivän puhaltimien säestäminä. Biisin herkkä tunnelma ja taustaseinälle heijastetut tunnelmalliset valokuvat, milloin vastasyntyneestä lapsesta, milloin ilta-aurinkoisesta laiturista, tekivät biisistä yhden keikan kohokohdista. Tähän sopii vain yksi sana: kaunista.
Lava oli muuttanut ulkomuotoaan, kuin myös bändin vaatetus. Nyt Rättö oli pukeutunut jonkinlaiseksi merikapteeniksi, ja rhodesin lempeä soundi oli korvattu lähes täysin Korgin Triton -syntikalla. Sillä toinen puolisko kattoi käsittääkseni bändin täysin uutta materiaalia, sillä näitä biisejä en ollut koskaan ennen kuullut. Toisaalta järkeilin myös, että nehän saattaisivat olla suomennoksia englanninkielisistä biisistä, mutta pikaisen tutkimuksen perusteella näin ei kuitenkaan ole. No, joka tapauksessa meininki jatkui kuitenkin suhteellisen mahtipontisena Rätön syntikkasoundien takia. Parhaiten näistä uusista biiseistä jäivät mieleen Manhattanista kertova hauska jazz Koira ja pilvenpiirtäjä sekä Rätön jo alussa mainitsema bändin "kansallislaulu", joka kertoi jostain venäläisestä kivikaivoksesta. Nimeä en saanut selville. Rättö alussa kertoi jostain venäläisestä kaivosurakoitsijasta, joka oli löytänyt kyseisestä kaivoksesta jalometallin sijaan mielenrauhan, ja sitä alettiinkin kutsumaan Harmonian kaivokseksi 28120. Syy, miksi bändi teki aiheesta biisin oli se, että 28120 on myös Porin postinumero.
Tämän maagisen upean keikan lopuksi koko bändi palasi lavalle soittamaan "Kaappi" -levyn ehkä parhaan biisin, jazzahtavan Kovin lentäen kotiin kaipaan. Se onkin ehkä ainoa biisi joka kyseiseltä levyltä taipuu myös puhaltimien ja jousien säestämäksi. Ainoa harmittava juttu biisin aikana tosin tapahtui, sillä Rätön rhodes mykistyi. Onneksi hän oli neuvokas, ja hetken "rättömäisen" jammailun (sellainen ihmeellinen käsien vatkaaminen) jälkeen hän meni soittamaan pianoa, jota kapellimestari Kerko oli muutamassa biisissä soittanut, joten biisin rhodes-soolo onnistui.
Encorena soitettiin Rätön mukaan "tuutulaulu", "Supersankarin" komea Häivähdys, joka päätti keikan vähintään yhtä maagisella tavalla kuin se alkoi. Koko täpötäysi sali (jonne itse asiassa ei mahtunut varmaan vajaa tuhatta ihmistä enempää) ratkesi raikuviin suosionosoituksiin, joten tämä uskomaton kokemus ei voinut jättää ketään millään tapaa kylmäksi. Mutta jos ei jättänyt kylmäksi, niin sanattomaksi nyt kuitenkin. Mykistävä, unenomainen, uskomaton kokemus. Parasta ikinä. Valtava kiitos bändille, otetaan joskus uusiksi!
