Foorumiarkisto

Suomirock on loppujen lopuksi melko surullista musiikkia. Olen huomannut sen. Kaikki iloiset rallatukset liittyvät alkoholiin, irtosuhteisiin ja muuhun ns. paheelliseen meininkiin. Ne muut laulut liittyvät sitten muuhun elämään ja ovat myös sen makuisia. Suomessa on tehty äärimmäisen vähän ammattimaista musiikkia joka kertoo muustakin oikeasta elämästä. Siis melko vähän lauluja abstrakteista asioista. Aiheet tulevat elämästä ja luonnosta. Me suomalaiset olemme loppujen lopuksi melko maanläheistä porukkaa ja meitä inspiroi kaikki mitä ympärillämme on. Kaikesta voi tehdä laulun tai maalauksen. Vaikkapa Popedan Ukkometso. Se kertoo normaalista viikonlopusta ja suomalaisesta elämästä. Se on nuorison suosikki ja kuten jo sanoin erittäin maanläheinen kappale.

Kun miettii suomalaista populäärikulttuuria laajemmin niin tämä näkyy myös elokuvissa. Suomalaiset elokuvat kertovat oikeasta elämästä ja sen sisältämästä komiikasta. Miltei kaikki suomalaiset elokuvathan ovat draamoja tai komedioita. Tai noiden kahden sekoitus. Miettikäähän tätä. Montako suomalaista kauhu tai toimintaelokuvaa tiedätte. Ette montaa. Yhteensä ehkä viisi jos unohdetaan sotaelokuvat. Sillä näitä suomessa on tehty. Ja paljon. Päällimmäisinä tietysti mielessä Främsta Linjen ja Tuntematon Sotilas. Myös Rukajärven Tie on ihan jees leffa.

Suomalaisissa sotaelokuvissa on muuten yksi asia kohdallaan. Ne ovat realistisia. Tämä on piirre jota kaipaisi enemmän amerikkalaisiin sotaelokuviin joissa saksalaiset eivät pärjää ollenkaan jenkkien eliittijoukoille. Poikkeuksena tietty Band of Brothers joka perustuu tositapahtumiin. Siinäkin toki hieman sama teema mutta se on tositarina. Näissä sotaelokuvissa heijastuu se että kaikki suomalainen kulttuuri perustuu realismiin. Ei siis ole uskallettu kertoa mitään uskomattomia tarinoita siitä kuinka suomalaiset voittivat muutamalla miehellä tuhansia venäläisiä. Tai siis ne olisivat edelleenkin realismia tietyllä tasolla mutta joskus oikea elämä on uskomattomampaa kuin tarinat. Mitenkäs Foley sanoikaan asian toisessa kirjassaan, the Real World is Faker than Wrestling. Ja asiahan on näin suomalaisessa sotahistoriassa.

Niin join siis tätä kirjoittaessani pari kaljaa ja pahoittelen kovasti aiheen rönsyilyä. Palailen aiheeseen eli musiikkiin.

Suomalainen musiikki kertoo äärettömän usein muusikkoja ympäröivästä elämästä. Tämä vaikuttaa paljolti myös metallimusiikin parissa. Esimerkiksi Nightwishin Bye Bye Beautiful saattaa hyvinkin käsitellä Turusen lähtöä tai jonkun jäsenen yksityiselämää. Mokoman ja Kotiteollisuuden tuotanto kertoo paljoltikin normaalista elämästä ja sen karikoista. Miltei kaikki muusikot kertovat haastatteluissaan saaneensa inspiraatiota yksityiselämästään. Poikkeuksen muodostanee Ari Koivunen joka sanoi muinoin eräässä haastattelussa että ei aio tehdä kappaleita ns. oikeista aiheista vaan näistä ei aidoista jutuista kuten sodasta, hirviöistä jne. tai miten herra sen itse ilmaisi "Iron Maiden tyyliin". Jopa varhainen thrash metal yhtye ja suomessa jopa pioneerin maineessa oleva Stone teki kappaleita normaalista elämästä. Ehkä Metallicankin suuri suosio Suomessa johtuu osittain siitä että siinä käsitellään ns. oikeaa elämää. Toissijainen syy on se että he ovat tehneet muutaman ihan hyvän levyn.

Niin muuten. Maukka Perusjätkän Vaatteet on Mun Aatteet kuulostaa eräällä tasolla samalta kuin Welcome to the Jungle. Ja on hienoa kuunnella niitä vanhoja lempikappaleita lievässä nousuhumalassa.

En nyt välttämättä ymmärrä, tai edes halua ymmärtää, mitä haet tuolla kaikella takaa.
Suomalainen rock-musiikki heijastelee elämää, suomalainen elokuva heijastelee elämää, suomalainen taide heijastlee elämää... ko kö?
Jos nyt pysytään musiikin puutteissa, kun kerran senaiheisessa ketjussa olemme, niin kyllä se musiikki heijastelee aina jollakin tavalla elämää tai sen puutetta. Oli kyseessä sitten minkämaalainen artisti tahansa, tai tekihän minkälaista musiikkia tahansa.
Ja kyllä Suomessa on tehty ja tehdään yhäkin surrealistista rock/pop-musiikkia, eikä sitä ole edes vaikea löytää mikäli vaan uskaltaa etsiä manserockin puitteiden ulkopuolelta.

Eikö sovi myöskään unohtaa sen vaikutusta kuuntelukokemukseesi, että olethan kasvanut koko elämäsiI(oletan näin) suomalaisen kulttuurin ympäröimä. Tottakai silloin myös suomalaisuudesta vahvasti ammentavat lyriikat tuntuvat jotenkin "elämänmakuisilta".
Yhtä lailla "elämänmakuisilta" saattaa tuntua Talking Headsin biisit jollekin newyorkilaiselle urbaanille juutalaisneurootikolle tai Black Flagin vihanpurkaukset työttömälle nuorelle joutilaalle 80-luvun alun losangelesilaislähiössä.

Se, miksi tartuin tähän ehkä vähän liikaakin johtuu siitä, että ärsyttää tuo usein esiintyvä lässytys suomalaisten rockbiisien liiallisesta "elämänmakuisuudesta", niin kuin se nyt olisi jotenkin poikkeus muusta maailmasta että ihmiset reflektoivat omia tai toisten kokemuksia musiikin kautta.
Okei, onhan suomalaiselle popmusiikille jossakin määrin tyypillistä slaavilainen melankolisuus ja, kutsuttakoon sitä vaikka, "mennen kesän kaihoksi", mutta eipä tuokaan ole koko totuus vaan paljon on muunlaistakin (punkin jälkeisen suomalaisen rockin maestrot esim.). Ja uudemman sukupolven tekijät ovat tuon liiallisen melankolisuuden muuttumisen kliseeksi sisäistäneet ja hyödyntävätkin sitä lähinnä ironisena ja tragikoomisena tehokeinona (Moppi, Risto esim.).

Ei siis ihan vain tein ns. hauskan huomion asiasta. Suomalaiset pitävät aidon elämän makuisista asioista. Sitä en sano pitävätkö liiallisestikin mutta ainakin välillä tunnutaan jollain asteella kritisoivan tätä ei oikeaan elämään liittyviä asioita. Se vain hieman tietysti hämmentää että suomalaiset äärimmäisen harvoin tarttuvat mihinkään abstraktiin aiheeseen. Kuten vaikkapa lohikäärmeisiin ja niiden teurastamiseen.

Kuten vaikkapa lohikäärmeisiin ja niiden teurastamiseen.

Jätetään nämä spinaltappeilut suosiolla niiden melodisten metallibändien repertuaariin, joita tästäkin maasta löytyy liiaksikin.
Joten turhaanpa murehdit, kyllä niitä lohikäärmeitä lyriikoissa yhä tapetaan.

Ja ei se lohikäärmeenkään tappaminen aina ole pelkästään lohikäärmeen tappamista, joskus se on jopa "lohikäärmeen" tappamista. =O

Genghis Khan kirjoitti:

Ja ei se lohikäärmeenkään tappaminen aina ole pelkästään lohikäärmeen tappamista, joskus se on jopa "lohikäärmeen" tappamista. =O

Lohikäärmeen jahtaaminen se vasta mielenkiintoista (ja itäisemmissä maapallonkolkissa aika suosittua) toimintaa onkin.

Musiikkitopikissa kun ollaan, niin ei voi kun ihmetellä miten voikaan musiikkimaku heilahdella. Kuukausi sitten kahlattiin Bad Brainsin ja Terveitten Käsien kera punkkisyövereissä, josta liu-uttiin Infected Mushroomin meskaliininkatkuun, ja nyt ollaan päästy takaisin Cypress Hilliin, jota alunperin alettiin nostalgioimaan ennen punk-viikkoa. Jännää.

Josko sitä sitten alkavalla viikolla iskisi vihdoin kiinni Kakkiksen WTC räjähtää - kiekkoon, kun se jostain syystä on väliin jäänyt näinkin pitkään.

Bad Brains on mielenkiintoinen bändi siinä mielessä, että vaikka niiden biisit on jaettu tarkasti kahteen eri leiriin, reggaeksi ja hc-punkiksi, niin onnistuivat silti luomaan levyjä jotka eivät kuulostaneet kahtiajaetuilta vaan ihan kivoilta kokonaisuuksilta.
Viittaan toki bändin alkuaikojen levytyksiin, myöhempien aikojen funkrockailut jne. eivät ole tuttuja minulle.

Sailin' On ja I and I Survive, kaksi tyystin eriltyylistä bisiiä mutta kuitenkin ne tunnistaa saman bändin tekeleiksi.

The Rocker kirjoitti:
Vaikkapa Popedan Ukkometso. Se kertoo normaalista viikonlopusta ja suomalaisesta elämästä. Se on nuorison suosikki ja kuten jo sanoin erittäin maanläheinen kappale.

Hyi että kun nousi karvat pystyyn tuon sanan lukiessani. Minä vihaan tuota biisiä yli kaiken. Minulle se edustaa äärimmäistä suomalaista junttiutta, kun "korillisen kaljaa" jälkeen lähdetään lippa pystyssä baariin, jossa kyseistä kappaletta sitten hoilataan keuhkojen pohjasta.

The Rocker kirjoitti:
Myös Rukajärven Tie on ihan jees leffa.

The Rocker kirjoitti:
Ne [suomalaiset sotaelokuvat] ovat realistisia.

*tirsk*

Suomalaisen populäärimusiikin voi summata melko hyvin seuraavaan artikkeliin: http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Pensseli-set%C3%A4+levytti+Dirlandaan/1135253518405?ref=rss

Bushmeister kirjoitti:
Suomalaisen populäärimusiikin voi summata melko hyvin seuraavaan artikkeliin: http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Pensseli-set%C3%A4+levytti+Dirlandaan/1135253518405?ref=rss

Ei tuo vielä mitään, Vitun Baseballs tulee Ruissiin.

Baseballs :| Soli ihan hauska, kun sen ensimmäisen kerran kuuli, mutta sitten sitä alko tulla joka tuutista, seinistä, lattioista, mankoista, reteoista, siskon suusta, äitin radiosta, tyttöjen puhelimista ja koirakin haukkui sen tahtiin. Tyyli muuttui heti ekan biisin jälkeen tylsäksi ja kaikinpuolin ärsyttäväksi. Tiivistettynä Baseballs: "Ne ei osaa tehdä biisejä niin ne tekee covereita, ne ei osaa luoda itelleen omaa tyyliä, joten ne lainas sen Elvikseltä."

MR.Off Topic kirjoitti:
Baseballs :| Soli ihan hauska, kun sen ensimmäisen kerran kuuli, mutta sitten sitä alko tulla joka tuutista, seinistä, lattioista, mankoista, reteoista, siskon suusta, äitin radiosta, tyttöjen puhelimista ja koirakin haukkui sen tahtiin. Tyyli muuttui heti ekan biisin jälkeen tylsäksi ja kaikinpuolin ärsyttäväksi. Tiivistettynä Baseballs: "Ne ei osaa tehdä biisejä niin ne tekee covereita, ne ei osaa luoda itelleen omaa tyyliä, joten ne lainas sen Elvikseltä."

Ja menestyvät ainoastaan Fin-juntti-landiassa.

MR.Off Topic kirjoitti:
Tiivistettynä Baseballs: "Ne ei osaa tehdä biisejä niin ne tekee covereita, ne ei osaa luoda itelleen omaa tyyliä, joten ne lainas sen Elvikseltä."

Ajattelin eilen vähän samaa kun joku kännykkäsoittari mainos tuli telkasta. Sillä erotuksella tosin ettei sillä tyylillä ole juurikaan tekemistä Elviksen kanssa, vaan se on enemmänkin sitä myöhäislättähattumusaa. Mielenkiintoista Baseballsissa on se, että poppoo vaikuttaisi olevan ihan tosissaan.

Ja menestyvät ainoastaan Fin-juntti-landiassa.

Sehän on aika loogista että tuollainen roska menee täällä Jopen ja Barbie Girlin kanssa Ooppeleitten stereoissa.

Ja eikös Pesäpallojen esikoisalbumi ollut viime vuoden myydyin levy Suomessa? En kyllä ymmärrä, että kuinka sellainen p**ka voi olla niin suosittua. Tässä nyt tullaan taas siihen, kuinka "makuasioista ei voi kiistellä", mutta miehethän olisivat parempia jos kehittäisivät kokonaan omat kappaleet. Silloin vanhempi kansa voisi pitää yhtyeestä vielä enemmän. Veikkaan että fanit taitavat olla nytkin hieman vanhempaa porukkaa.

Muovielvareiden suosio taitaakin piillä siinä, että se on mukavasti koko perheelle sopivaa musiikkia, vähän kuten joku Lauri Tähkäkin. Vanhempia kalastellaan rockabilly-lookilla, teinejä poppibiisien uudelleenlämmittelyllä. Juuri tämän takia Baseballs on täydellinen tuote. Onhan näitä söpöjä (valkoisia, viittaus siihen miten Little Richardin syntisestä Tutti Fruttista tehtiin sovinnaisempi versio) "rokki"pojuja ollut 50-luvulta lähtien, mutta nythän ne vasta ovat todellisia kultasuonia, kun sitä musiikkia ostavat sekä nykyteinit, että heidän vanhempansa.

Tästä tulikin mieleen eräs löyhästi tuohon suomirock-juttuunkin liittyvä asia. Tuon Kuopion Juice-valokuvanäyttelyn innoittamana tuli tuossa hiihtolomalla pyöriteltyä muutamia herran levyjä taas kerran. Siitä sikisikin sitten muuan ajatus. Nykyäänhän meillä on juuri Lauri Tähkän kaltaiset jättibändit, joita kuuntelevat niin teinit kuin heidän vanhempansakin. Juice oli yksi ensimmäisiä artisteja, joilla oli sama vaikutus. Pienenä erona oli vain se, että Juicen musiikki oli hyvää, Lauri Tähkän ei.

No jaa, kuten tuolla roskakorissakin jo puhuttiinkin, ei musiikkia välttämättä noin räikeästi kannata huono-hyvä-asetelmaan jakaa. Mutta Lauri on periaatteessa tässä sivuseikka. Monet Juicen sävellykset eivät välttämättä olleet maailman nerokkaimpia (joskin sinne väliin mahtuu toki aivan loistavia mestariteoksiakin), mutta herran lyriikkakynä pysyi jopa uran huippuaikanakin varsin terävänä. Lauri Tähkä tarjoaa yhdentekeviä sävellyksiä ja täysin banaaleja lyriikoita. Joku Herra Ylppö ja kumppanit taas rakentavat koko tuotantonsa sen ympärille, kuinka naisettomuus vituttaa. Sanoituskuvasto pyörii lähinnä oman perseen ympärillä.

Jotenkin se Juicen tyyppinen analyyttinen ja satiirinen lyriikka on kadonnut tyystin suomalaisesta rockista. Jarkko Martikainen on ehkä jossain määrin pitänyt sitä perinnettä yllä, mutta siihenpä se jääkin. Se yhteiskunnallisuus on siirtynyt suomiräppiin, jossa tosin satiiri loistaa täysin poissaolollaan. Toki sieltäkin löytyy oivaltavia sanaseppoja, mutta he tuntuvat joskus ottavan itsensä liiankin vakavasti. Ovatko ihmiset kaikessa itsekeskeisyydessään vieraantuneet niin paljon maailman menosta, etteivät he enää kykene tarkastelemaan yhteiskuntaa nokkelan satiirin keinoin, vai onko nyky-yhteiskunta jo itsessään parodiaa?

Tietenkin eskapismi aina välillä on suorastaan suotavaa, eikä rockmusiikinkaan tarvitse aina olla kantaaottavaa tai yhteiskunnallista, mutta minusta sitä yhteiskunnallisuutta ei ole enää huomattavissa missään muodossa. Vaikka toisaalta, rockmusiikkihan on jo kesytetty ja valjastettu pelkäksi markkina-aseeksi (vrt. Baseballs), joten ei mikään ihme, että moista ilmiötä ei enää ole.

Wankie kirjoitti:

Velocity kirjoitti:
Uusi Stam1na

Äläs nyt. Ei se uusi levy mitenkään ihmeellinen ollut, mutta ihan mukiinmenevää tavaraa.

Äläs nyt. Alkuvitutuksesta päästyäni tajusin, että Viimeinen Atlantis on loistava. Voisin hieman kirjoitella omista mielipiteistä kyseistä albumia kohtaan näin kuukauden todella tehokkaan kuuntelun jälkeen.

Stam1na - Viimeinen Atlantis

En ole tainnut törmätä elinaikanani yhtä hypetettyyn albumiin, kuin Stam1nan Viimeinen Atlantis. Tuo hype nosti odotukset aivan liian korkeuksiin ja levyn ilmestyttyä odotusten ollessa aivan maksimilukemilla se melkein myös tuhosi albumin. Aluksi oli todella loistavasti toiminut viimeinenatlantis.fi-sivusto, jolla viritettiin kuulijat levyn teemoihin ja avattiin myös erilaisilla tehtävillä tuota teemaa. Sitten tuli Inferno ja kehui levyä tärkeimmäksi levyksi tässä ajassa ja lopulta: ”Hitto, tämähän on kova, kovinta pitkään aikaan! Helvetti, tämän vuosituhannen kovin suomenkielinen levy! Kovin koskaan! Kaikkien on kuultava tämä! Kaikkien on kuunneltava tämä!” ja lopulta HS kerkesi vielä antaa täydet 5 tähteä ennen julkaisua. Odotin jotain aivan mullistavaa, mutta sitten tuli levy postista ja petyin, en vielä ensi kuuntelun jälkeen, mutta mitä enemmän kuuntelin sitä enemmän alkoi vituttamaan. Ajattelin, että "joo-o älyttömän hieno tarina ja muutenkin kokonaisuus on aivan loistava, ei löydy vielä yhtään heikkoa raitaa. Jäteputkiaivoista Kaikalle pointsit, törkeän kova veto! Mutta se jokin puuttuu, luvattiin dynaamiikkaa, rosoisuutta ja "livemeininkiä", mutta missä ne ovat? Eipä löydy ainakaan Stam1nan Viimeiseltä Atlantikselta. Niinjoo, ja tuo kitarasoundi on vaan niin munaton." Eniten pisti vituttamaan varsinkin nuo petetyt lupaukset ja kitarasoundi.
No kuuntelin ja kuuntelin, pikkuhiljaa aloin oivaltamaan, että nyt on kyseessä todella loistavaa kamaa, pääsin yli kitarasoundista, eikä se enää häirinnyt yhtään ja vitut mistään Hyrden petetyistä lupauksista, kun levy toimii näinkin loistavasti. Levyn mahtavuuden voisi melkein tiivistää kertosäkeisiin, levyn jokaisessa biisissä(introna toimivaa S.O.S:ää tietysti lukuunottamatta) on niin tappavan tehokkaat kertosäkeet, että oksat pois!
Toinen asia on tietysti itse tarina, joka on todella karu ja paikoin todella karusti myös tulkittu, Hyrde pistää kyllä nyt parastaan, mutta vitti Kaikan ja FM2000:sta tutun Rotan huutokuoro sekä myös Kaikan omat syvät murinat tuovat asiat ihmisten korviin niin voimakkaasti, ettei levyllä käsiteltävien asioiden tärkeyttä voi ohittaa ajattelematta niitä edes hieman.
Kolmas asia on kokonaisuus, jokainen biisi on hienoa jatkumoa aina edelliselle, samalla jokaisen biisin toimien myös kokonaisuudesta irroitettuna myös mainiosti(tosin Elämän tarkoituksesta en nyt niin paljoa välitä). Hienoimpina biiseinä nostaisin jo mainitun Jäteputkiaivot, Piste, jolta ei ollut paluuta ja Eloonjäänyt, jonka nostan Stam1nan koko uran-biiseistä helposti top-3:een. Erityismaininta myös levyn päättävälle Viimeinen Atlantis, jossa Stam1na esittelee hieman uutta puolta itsestään ja Hyrde laulaa puhtaasti koko biisin! Vitska, jos Hyrde vetäisi joskun tuon biisin livenä puhtaasti<33(sitä tuskin ei tule tapahtumaan, tai jos tapahtuu niin se tuskin on kaunista kuultavaa).
Onneksi suomalaiset ovat löytäneet tämän levyn myös kauppojen levyhyllyiltä, josta todisteena HIM:in hakkaaminen Suomen virallisella albumilistalla jo kolmatta viikkoa putkeen(2 viikkoa ykkösenä ja viime viikolla oli toisena) ja platinarajan rikkoutuminen. Stam1na nostaa kyllä itsensä omissa silmissäni lopullisesti kovimmaksi suomalaiseksi bändiksi tällä hetkellä.

5-/5

Volga kirjoitti:
Äläs nyt. Alkuvitutuksesta päästyäni tajusin, että Viimeinen Atlantis on loistava. Voisin hieman kirjoitella omista mielipiteistä kyseistä albumia kohtaan näin kuukauden todella tehokkaan kuuntelun jälkeen.

Itsellä kanssa meni muutama viikko, että levy aukesi. Ei se silti siihen viiden tähden hypeen yllä. Tällä hetkellä levy on sumuisen selkeä ****. Ei enempää eikä vähempää.

Stam1nan keikka oli tosiaan tuossa viime viikonloppuna Pahvilaatikossa ja voisin muutaman sanasen keikasta raapustaa. Keikka oli siis osa Viimeinen Atlantis -kiertuetta ja tiukalla aikataululla pojat rundaavat pitkin Suomea kevääseen saakka. Pitää kumminkin antaa iso käsi siitä, että poikkesivat pienen ja pippurisen Pahvilaatikon kautta. Tämä kumminkin oli minulle ensimmäinen klubikeikka Stam1nalta ja Stam1na kumminkin on enemmän klubi- kuin festaribändi. Sehän on sanomattakin selvää.

Muutama kuva keikasta tuli otettua ja niistä jokainen on liki käyttökelvoton kiitos paskan kännykameran ja hyvin epävakaan käden - josta tulee syyttää tasapuolisesti niin moshpittiä kuin omaa (hyvin) alkoholipitoista päätä.




Pojat soittivat paljon uusia biisejä. Se oli hemmetin hyvä juttu, sillä ainakin itse olen Stam1nan nähnyt ties kuinka monta kertaa joka toisella kesäfestarilla. Uusien biisien lisäksi joukkoon toki kertyi niitä perinteisiä hittibiisejä kuten "Kadonneet Kolme Sanaa", "Viisi Laukasta Päähän", "Merestä Maalle" ja "Ovi". "Paha Arkkitehti" ja "Muistipalapelit" jäivät puuttumaan... kuten myös oma all-time suosikki "Erilaisen Rakkauden Todistaja". Niin käy joskus - mutta fuck it! Keikka oli hieno ja miinusta heruu vain keikkapaikalle.

Pahvilaatikon Rockin' Hood on nerokas nimi rokkibaarille, mutta keikkapaikkana se on jo useaan otteeseen todettu uskomattoman paskana. Kunnon stage puuttuu ja jengiä tulvii kolmesta eri suunnasta. Ei siinä artistikaan tiedä, että mihin suuntaan sitä pitäisi katsoa. Kaiken lisäksi äänentoisto on aivan uskomattoman treble-painotteinen ja näin hyvin-hyvin säröinen ja epäselkeä. Jos meinaatte tänne tulla joskus katsomaan keikkaa, niin älkää Hoodin eksy... vaikka se muuten onkin varsin pätevä paikka ottaa kuppia.

Niin joo. Keikan tosiaan kruunasi se, että Pexi pisti puumerkin emännän tissiin ja Hyrde ikuisti nimensä minun oikeanpuoliseen pakaraan. Tästä Roskakorissa jo mainitsin. Rockin Hoodissa on myös sellainen... noh, ei vika mutta epäkäytännöllisyys... että miesten vessa on backstagen vieressä. Kun kävelee käytävää pitkin, niin ensin tulee vastaan ovi backstagelle - sitten vessaan. Noh, tottakai aivan lärveissä kävelin tätä käytävä pitkin ja avasin tämän ensimmäisen oven (backstagelle) housut puolessa välissä ja bokserit esillä. Siinä sitten kököttelin ja Stam1nan pojat ihmettelivät, että mitä vittua siinä seison puolalasti. Ei muuten nolottanut. Ei yhtään.

Itsekin menossa perjantaina katsomaan taas tuttuun Lutakkoon kyseistä orkesteria. Tekivät muuten Lutakon historiaa myymällä keikat loppuun peräkkäisinä päivinä, että aika hyvin. Ja tuo toinen keikka on vielä torstaina niin melko kova saavutus. Odotan kyllä innolla, että pääsee hoilaamaan uuden levyn kertsejä<33

Genrejä on liikaa. On post-rockia, post-metallia, post-hardcorea, deathcorea, screamcorea, shoegazea, electron teknon ja trancen alalajit sekä tietysti kaikki erilaiset black metallin alalajit. Tähän lisäksi avant garde musiikki, psykedeeliset, progressiiviset, vaihtoehtorock, aikuisrock, neoklassinen metalli, stoner rock jne. jne.. Miksi miltei jokaisen hieman omaperäisen bändin täytyy luoda uusi genre? Miksi jumalauta? En kestä tätä touhua. Miten ne bändit enää edes luokitellaan mihinkin genreen? Häh?

The Rocker kirjoitti:
Genrejä on liikaa. On post-rockia, post-metallia, post-hardcorea, deathcorea, screamcorea, shoegazea, electron teknon ja trancen alalajit sekä tietysti kaikki erilaiset black metallin alalajit. Tähän lisäksi avant garde musiikki, psykedeeliset, progressiiviset, vaihtoehtorock, aikuisrock, neoklassinen metalli, stoner rock jne. jne.. Miksi miltei jokaisen hieman omaperäisen bändin täytyy luoda uusi genre? Miksi j******ta? En kestä tätä touhua. Miten ne bändit enää edes luokitellaan mihinkin genreen? Häh?

Itse olen noudattanut jokseenkin seuraavaa jakoa ipodin tagituksessani:
rock
pop
indie rock/pop (tämänkin voisi periaatteessa tiputtaa, tuo vaan kivasti selkeyttä omaan kokoelmaani)
alternative (vaihtoehtomusalle/vaikeasti luokiteltaville)
heavy metal
nu-metal (ainoana metallin alagenrenä in b4 mahti ankan rantti metalligenreistä)
hip hop/rap
electronic
cover
humor
r&b
funk
folk

Tuossa nyt pääpiirteissään. Jazz, klassinen, blues, yms. pääsisivät toki omina genreinään mukaan jos niitä mukana olisi.

Käytännössä alternativeen uppoaa ties kuinka monta genreä. Myös käsite indie on niin laaja, että siihen tulisi vetää kolme ja puoli tuhatta ei-/ei-niin kaupallista bändiä sen sijaan, että luokittelee jokaisen genren erikseen.

Hyvänä esimerkkinä eilen vastaan tullut Soom T. Soom T on jonkin sortin bitti- / chiptunereggaetä ja levy-yhtiö luokittelee musiikin Digital Laptop Reggae (DLR) -genreen. Mutta c'moon! Kuka nyt alkaa artistia sijoittamaan genreen, jossa on - ja tulee aina olemaan vain se yksi artisti?

Eikö tuo nyt voi olla vaikka reggae- tai elektroninistamusiikkia?

Jalometalliinkin sitten varmistunut muutama bändi ajat sitten ja nyt taas uusia.

Oulun Jalometalli-festivaalin toinen pääesiintyjä on varmistunut. Englantilainen Carcass tähdittää festivaalin perjantaita ja lauantain kunniapaikalla soittaa sveitsiläinen Triptykon. Monipuolisen metallikattauksen sisältävällä festivaalilla esiintyy tänä vuonna 20 yhtyettä, joista loput julkistetaan kevään aikana. Jalometalli järjestetään yhdeksättä kertaa 13.–14. elokuuta 2010 Oulussa Club Teatrialla.

Vasta vajaan parin vuoden ikäinen Triptykon on legendaarisen Celtic Frostin entisen keulakuvan Tom Gabriel Fischerin uusi bändi. Yhtyeen
debyyttilevy Eparistera Daimones ilmestyy maaliskuun lopulla ja ennakkopuheiden mukaan se tulee tyylillisesti olemaan suoraa jatkoa Celtic Frostin viimeiseksi jääneelle Monotheist-albumille. Tiedossa on siis äärimmäisen painostavaa, psykedeelistä ja raskasta mustasävyisen metallin junttausta leijuvampia doom-elementtejä unohtamatta. Edellisen kerran Fischer esiintyi Suomessa Celtic Frostin kanssa vuoden 2007 Qstockissa.

Tähän mennessä varmistuneet bändit ovat:
Carcass (UK)
Triptykon (CH)
Suffocation (USA)
Gorgoroth (NOR)
Dream Evil (SWE)
Demilich (FIN)
Ross the Boss feat. Scott Columbus (USA/GER)
Destruction (GER)
Macabre (USA)
Lord Vicar (FIN)
Rytmihäiriö (FIN)

Triptykon pääesiintyjäksi on loisto juttu. Lord Vicar, Demilich ja Destruction kiinnostavat myös erittäin paljon. Eiköhän sinne tule taas mentyä kuten kolmena edellisenä vuotena. Vielä pari tai kolme hyvää nimeä niin varmistuu meneminen.

Jalometalli on kyllä siitä erinomainen festari, että se haalii yleensä aina noita harvinaisuuksia. Mitään normaaleja festaribändejä on turha tuolta odottaa ja hyvä niin (sen haluaisin nähdä, kun esim. Mokoma tai Amorphis esiintyisivät Jalometallissa...Ei tule tapahtumaan). Nytkin on jo Demilich, Triptykon (sen on pakko olla vähintään mielenkiintoinen yhtye ennakkotietojen perusteella), Suffocation, Gorgoroth ja Carcass tuolla, aika tiukka festari olisi jälleen luvassa. Vielä kun sinne löisi vaikka Cryptopsyn ja Agallochin, niin alkaisi olla valmista kauraa.

EDIT. En nyt menekään tuosta Cryptopsysta sanomaan, olin jo nimittäin unohtanut millainen bändi Cryptopsy nykyään on. Mennyt erinomainen bändi siinäkin piloille...Noh, joku Cult Of Luna tai Church Of Misery vain tilalle sitten.

On vähän vielä silti mysteeri pääsenkö paikalle, saattaa työt olla vahvasti esteenä ja täältä Mikkelistä on matkaa aika helvetisti Ouluun.

http://yle.fi/uutiset/viihde/2010/03/pink_floyd_voitti_kiistan_internetmyynnista_emia_vastaan_1523824.html?origin=rss
On se hyvä, että vanhat konkarit vielä suhtautuvat albumeihinsa taiteellisella ja holistisella näkökulmalla.
Pieni voitto nykykulttuurin hetkellisten elämysten ryöpytyksestä.

Kyllä festarikesä koostuu kolmen päivän tuskasta, yksi Sauna-päivä, ja jos rahaa löytyy niin Nummirockissa voisi käydä.

Tuskan valikoima on puhdasta kultaa: Megadeth, Testament, Overkill, Mastodon, Hypocrisy, Obituary, Devin Townsend ja jos sieltä vielä jotain hyviä julkistettaisiin tuohon päälle. Nilea, Insomniumia ja Swallow The Sunia voisi käydä katsomassa jos tarve vaatii.

Saunassa mennään Perjantaipäivälle. Silloin mukana menossa on Danzig, Stamina ja Death Angel. August Burns Red tulee ikävä kyllä taas nähtyä, mutta ei tuo niin satu. Pari nimeä vielä julkistamattakin.

Nummirockkiin tulee Venom! Tämän takia yksinään harkitsen sinne menoa, mutta kyllä Dark Tranquillity on myös must-see bändi. Ehdottomasti yksi suosikeistani. Katsotaan jos osuisi samalle päivälle niin voisi lähteäkin.

Jalometalli ei kiinnosta. Carcassia voisin katsoa, mutta muuten aika kehno kokoonpano tänä vuonna. Ehkä Lord Vicarkin käviis.

Ozzy tulee Ruisrockiin... on hieman tulossa kallis kesä.

The Rocker kirjoitti:
Ozzy tulee Ruisrockiin... on hieman tulossa kallis kesä.

Jeps, täytyy nyt miettiä kesälomat uusiksi. Viimeiset viisi vuotta olen viettänyt kesälomia elo-syyskuussa ja nyt näyttää heinäkuu pirun petolliselta.

Tuska 2-4.7 (Devin Townsend, Mastodon, Megadeth, Cannibal Corpse, Nile... jne.)
Ruisrock, 9-11.7 (Ozzy, Canned Heat, Flogging Molly, NOFX, The Sonics, The Specials)
Ilosaarirock, 16-18.7 (Bad Religion, DJ Shadow, UNKLE)
Ropecon, 23-25.7 (40+ vee lihavia teinigootteja)

Pitäisi pyytää neljä viikonloppua vapaaksi... auts! Tulee liikaa takkiin, joten pakko vaihtaa kesälomat heinä-elokuuhun.

Bad Religion, tuota voisi jopa harkita OoOo.. Pitäishän se lempibändi kerran elämässä nähdä.

Viime kesänä meni se 450 euroa suunnilleen pelkkiin lippuihin. Tänä kesänä olisi ainakin Nummirock ja Ilosaarirock, sekä ehdottomasti Tuska ja Jalometalli jos vain kykenee töiden puolesta. Nummirockin esiintyjillä nyt ei ole väliä, sinne mennään koska siellä kasaantuu se tietty porukka jota nökee suunnilleen vain kerran vuodessa. Festarina ehdottomasti parasta mitä Suomella on tarjota, järjestelyt ovat ensiluokkaisen yleisöystävälliset ja se tunnelma keskellä Nummijärven mettää on mitä mahtavin. Ilosaari olisi taas kesäloman aikaan ja vaikka vielä ei mitään tajunnan räjäyttävää esiintyjää ole sieltä tullut esiin, niin viime vuodelta jäi niin hyvä muisto että on pakko mennä.

Tuska ja Jalometalli on sitten puhtaasti esiintyjien takia mentävä. Sinänsä festareina vähän köppäisiä muuten. Kuten kaupunkifestarit aina.

Pysyn yhä Provinssirockissa.

Provinssirock on jännä festari kohdallani, se on aina ollut siinä 56 kilometrin päästä kotoa ja siellä on aina koko Alavus ollut paikalla, mutta silti en ole moneen vuoteen siellä enää käynyt. Johtuuko sitten siitä, että ei ikinä ole ollut vapaana, saattaa olla, mutta mitään erityistö hinkuakaan tuonne ei koskaan ole ollut.

Ehkä sekin on sitten siinä, että sitä halajaa aina jonnekkin kauemmas tuntemattomille vesille, missä saa rymyytä miten haluaa. Parasta festareissa onkin juuri se äärimmäinen vapauden tunne ja liian tutulla paikalla sitä ei välttämättä saa koettua.

Niin ja provinssirockin lisäksi koulun päättäjäis päivänä on tuossa Harjavallassa kiva HC Punk festari Metalliaurinko mikä on suhteellisen pakollinen omasta puolesta.

Provinssin kokoonpano on omasta puolesta paras. Sieltä löytyy yksi suosikkibändeistäni, Between the Buried and Me ja muutenkin kattaus on suhteellinen monipuolinen ihan Viikatteesta Rammsteiniin.

Tuska on kyllä helvetin kova mutta tahdon festarille juuri tuota monipuolisuutta ja yksikään niin pakko-nähtävä bändi ei ole Tuskan kokoonpanossa mun osalta.

Ruisrockin kattaus on niin järkyttävä kaikkien Billy Talentien, The Soundsien ja Arkien ansiosta niin jätän varmasti mestan välistä, ei mitään toivoa. Onhan siellä tuo Ozzy mutta miksi lähteä pelkän Ozzyn takia?

Ilosaaressa olisi Katatonia, siihen se jääkin...


Ja aivan! Jokavuotinen, Porin Finn Hits Fest on tänäkin vuonna vaikka tuo viimevuotinen vähä floppasikin. Ei oikein tuo Scar Symmetry ja Grave innostanut ketään. Mutta odottakaahan tämän vuoden pääesiintyjiä! Ei ole varmaa vielä mutta jos ne kaksi tulee sinne, niin ei helvetti. Sisäpiirin tuntien on kiva tietää asioita.

Niin itsellähän tuo festarikesä menee ihanteellisesti näin: Sauna, Provinssi, Nummirock, Tuska, Ruisrock ja Sonisphere. Kaikissa on jotain nähtävää ja etenkin Sonispheren ja Tuskan kattaukset saavat veden kielelle. Aivan hävyttömät esiintyjät. Niin ja tietysti AC/DC:n ja Guns n' Rosesin keikat. Olkoon vain Axl Rose & co niin pitää se silti nähdä.

EDIT: Niin ja tietysti Jalometalli. Suffocation ja Carcass. Sitten tietysti Destruction ja Gorgoroth jotka ovat molemmat varsin päteviä yhtyeitä.

Unohdin Saunan, onhan tuolla juuri ja juuri Whitechapel.

Stefa kirjoitti:
Pysyn yhä Provinssirockissa.

Sama juttu. Provinssirockissa on tullut käytyä vuodesta 2002 lähtien yhtä kesää lukuunottamatta joka kesä ja vuodesta 2005 eteenpäin koko viikonlopun ajaksi. Periaatteessa homma alkaa olla jo niin perinne, ettei esiintyjillä ole edes merkitystä, vaan sinne mennään verestelemään muistoja ja viettämään hieno viikonloppu. Asun itse ~3 kilometrin päässä kyseisestä festarialueesta, mutta aion silti ehdottomasti yöpyä aina leirintäalueella teltassa kavereiden kanssa. Se on sitä oikeaa ja aitoa festarifiilistä, kun voi juoda aamukuuteen asti olutta, herätä yhdeksältä jäätävään päänsärkyyn, ottaa lääke ja mennä takaisin nukkumaan, herätä uudelleen yhdentoista aikaan juomaan lisää olutta. Ja mikä parasta, ei tarvitse kuin nousta teltasta ulos, istahtaa camping-tuoliin ja sihauttaa olut auki niin meininki jatkuu taas kuin se ei olisi ikinä katkennutkaan. Avovaimo on ihan eri koulukunnan tyyppejä, sillä hän menee aina yöksi kotiin nukkumaan ja tulee muutenkin festarialueelle vasta joskus kuuden-seitsemän aikaan, kun suurin osa bändeistä aloittaa keikkansa. Itse en tällaista ymmärrä, mutta sulassa sovussa ja kompromississa näin olemme päätyneet tekemään, jotta kumpikin saa Provinssista kaiken irti haluamallaan tavalla.

Toinen mahdollinen festari tälle kesää on Nummirock. Kerran olen siellä ollut, eikä sinänsä ole mitään moittimista, vaikka pidänkin Provinssirockin kaupunkifiiliksestä ehkä hieman enemmän. Nummen esiintyjälista ei varsinaisesti saa vettä kielelleni, mutta suuntaan sinne siitäkin huolimatta jonkinmoisella todennäköisyydellä. Tähän asti juhannus on kulunut usein erään kaverini luona ja hauskaa on ollut, mutta muut kaveriporukasta olivat sitä mieltä, että tänä juhannuksena voisi kokeilla jotain muuta, joten ei liene muita vaihtoehtoja kuin lähteä itsekin Nummeen heidän vanavedessään. Sinänsä ei kyllä edes haittaa, etenkin kun sain nyt työpaikan, joten on varaa jopa lähteäkin sinne.

Toki mieleni on avoin myös muille festareille, mutta katsotaan nyt kuinka rahat ja aika riittävät ja kuinka kaverit ovat menossa tänä kesänä. Viime kesä meni ihan perseelleen, kun ei tullut käytyä Provinssia lukuunottamatta oikein missään ja suurin syy tähän oli rahapula sekä stressi tekemättömästä opinnäytetyöstä. Ehkäpä tänä kesänä pidän sitten hauskaa viime kesänkin edestä.

Stefa kirjoitti:
Tuska on kyllä h**vetin kova mutta tahdon festarille juuri tuota monipuolisuutta ja yksikään niin pakko-nähtävä bändi ei ole Tuskan kokoonpanossa mun osalta.

Itse olen sitä mieltä että tälläiset hieman yksipuolisempaakin tarjontaa tarjoavat festarit ovat ihan jees juttu. Kuitenkin voisi tulla jos jonkinlaista konfrontaatiota jos samoilla festareilla olisi sekä äärimetallia että räppiä. Tai teinipoppia ja nihilisti punkkia. Ja joillekin kuuntelijoille mukavampaa kun ei ole mitään kovin paljoa omasta musiikkimausta poikkeavaa paikalla. Itse nyt en vaikkapa pistäisi pahakseni vaikka festareilla olisikin yhtyeitä joista en diggaile sillä näinhän se on melkein joka festareilla. Aina on jotain mikä ei miellytä. Mutta on kivaa mennä festareille joissa on pelkästään äärimetallia eikä siinä seassa mitään keventäjää.

Stefa kirjoitti:
Ja aivan! Jokavuotinen, Porin Finn Hits Fest on tänäkin vuonna vaikka tuo viimevuotinen vähä floppasikin. Ei oikein tuo Scar Symmetry ja Grave innostanut ketään. Mutta odottakaahan tämän vuoden pääesiintyjiä! Ei ole varmaa vielä mutta jos ne kaksi tulee sinne, niin ei h****tti. Sisäpiirin tuntien on kiva tietää asioita.

Selventäisitkö tätä? Jotain vinkkiä johonkin suuntaan.

Graven sijasta koitetaan saada yhtä isompaa death metal-pumppua jenkeistä ja Scar Symmetryn paikkaa muuan ruotsalainen hankalamman tyylin bändi. Pistän toki infoa kun on saatu asiat enemmän varmoiksi.

Ja näiden kahden lisäksi paljon suomalaisia thrash/death metal-yhtyeitä! Viimevuonna lavoilla oli näiden kahden lisäksi Nicole, Profane Omen, Murdershock sekä Omnium Gatherum näin esimerkkinä.

Stefa kirjoitti:
Ruisrockin kattaus on niin järkyttävä kaikkien Billy Talentien, The Soundsien ja Arkien ansiosta niin jätän varmasti mestan välistä, ei mitään toivoa. Onhan siellä tuo Ozzy mutta miksi lähteä pelkän Ozzyn takia

Tuskin siinä Ozzyssakaan paljoa katsottavaa ole. Ehkä kymmenen... kaksikymmentä... öh, kolmekymmentä vuotta sitten. Tuo nykykunto on niin järkyttävä, että saas nähdä kuinka heppoinen keikka on luvassa.

Mutta onhan Ruississa tänä(kin) vuonna vaikka mitä jännää ja eksoottista. Alunperin sitä kirosin kun ei vaihtoehtomusiikkia ole tarjolla vitun vertaa... mutta nyt kun tuota esiintyjälistaa katsoo, niin onhan siellä vaikka mitä. The Sonics pitää huolen roketi-rollista, The Specials vetää kunnon ska-setit ja Canned Heat hoitaa blues-rockin. Saas nähdä mitä Canned Heat tarjoaa nykypäivänä. Ei mitään käryä kuka hoitaa vokaalit, mutta samapa tuo. Katsotaan ja ihmetellään... voi olla vaikka positiivinen yllätys. Sitten päälle punkkia kera Floggin Molly, NOFX ja Rise Againts - niin johan on vaihtelua pitkästä aikaa. Toki päälle lätkäistään ne Ozzyt, perinteiset suomiartistit aina Stam1nasta Mokomaan ja svedupellet, niin kyllä siinä vastinetta rahoille on.

Tosin, jos rahapussia pitää kiristää... niin Bad Religion, DJ Shadow ja UNKLE vie voiton Ilosaaren puoleen. En kumminkaan lyö vielä mitään lukkoon. Pori Jazz julkaisee oman artistilistan 24.3. Pori Jazz on tunnetusti yksi parhaimmista festareista, mutta menee tänä vuonna Ropeconin kanssa päällekkäin ja niistä 40vee teinigooteista en luovu. Ainakaan helpolla.

Wankie kirjoitti:

Stefa kirjoitti:
Ruisrockin kattaus on niin järkyttävä kaikkien Billy Talentien, The Soundsien ja Arkien ansiosta niin jätän varmasti mestan välistä, ei mitään toivoa. Onhan siellä tuo Ozzy mutta miksi lähteä pelkän Ozzyn takia

Tuskin siinä Ozzyssakaan paljoa katsottavaa ole. Ehkä kymmenen... kaksikymmentä... öh, kolmekymmentä vuotta sitten. Tuo nykykunto on niin järkyttävä, että saas nähdä kuinka heppoinen keikka on luvassa.

Muutama vuosi sitten oli ainakin melko hyvässä kunnossa esiintyessään Hartwall-areenalla. Tietysti lavalla liikkuminen oli vähäisempää kuin ennen, mutta ääni ja varsinkin tunnelma oli ainakin ihan jees. Tietysti Hartwallin akustiikka rasittaa kaikkia keikkoja vielä entisestään.

Nyt meni se Municipal Wastekin pois Tuskan ohjelmasta.

Tuplapostaus, pahoittelen.

Olen päässyt toimittajaksi tuossa viikonloppuna www.hcsanomat.fi - sivustolle. Kyseessä on siis musiikkiuutissivusto missä on aikalailla kaikkea indiestä death metalliin liittyviä uutisia ja sain itse paikan kyseiseen. Tänään julkaisin ensimmäisen levyarvosteluni sivustolle ja olen ihan hyvää palautetta ihmisiltä saanut siitä. Ajattelin linkittää arvosteluni myös tänne:
http://www.hcsanomat.fi/circle-of-contempt-artifacts-in-motion/

Palaute on aina mukavaa sillä olen tehnyt niin vähän levyarvosteluja ja kokeneemmilta arvostelijoilta ainakin palaute tekisi hyvää.

Stefa kirjoitti:
Tuplapostaus, pahoittelen.

Olen päässyt toimittajaksi tuossa viikonloppuna www.hcsanomat.fi - sivustolle. Kyseessä on siis musiikkiuutissivusto missä on aikalailla kaikkea indiestä death metalliin liittyviä uutisia ja sain itse paikan kyseiseen. Tänään julkaisin ensimmäisen levyarvosteluni sivustolle ja olen ihan hyvää palautetta ihmisiltä saanut siitä. Ajattelin linkittää arvosteluni myös tänne:
http://www.hcsanomat.fi/circle-of-contempt-artifacts-in-motion/

Palaute on aina mukavaa sillä olen tehnyt niin vähän levyarvosteluja ja kokeneemmilta arvostelijoilta ainakin palaute tekisi hyvää.

Olihan tuo ihan jees. Omaan silmään tosin tuota ylistystä oli ehkä vähän liikaa. Lisäksi arvosteluissa yleensä tapaa kaiketi olla hiukan objektiivisempi kirjoitusnäkökulma, kun taas tuossa sinun arvostelussasi teksti on enemmänkin "minä"-muodossa. Mutta eniveis, ihan kelpo tekstiä, siitä se lähtee :)

Tuli melkein paniikki. 8-[

Yksi kaveri kanssa aloittaa arvostelujen kirjoittelun samassa lehdessä. Ensiksi oli vähän aikaan sellainen "mitä vittua fiilis" - mutta sitten totesin, ettette voi olla sama ihminen. Muuten kyllä varsin pätevä arvostelu. Älä vaan lähde liikaa tekstiä hienostelemaan. Siinä vaiheessa kun musiikki kuulostaa "pyöreän kulmikkaalta" tai "omakustanneiselta mainstreamilta", menee tekstin ymmärtäminen liian vaikeaksi tälläisille maajunteille.

Wankie kirjoitti:
Tuli melkein paniikki. 8-[

Pelkäsitkö, että kaikki juoppotarinasi oisivat paljastuneet valheeksi ja tosiasiassa olet vain äitin kellarissa asuva nynnerö?

Button kirjoitti:
Pelkäsitkö, että kaikki juoppotarinasi oisivat paljastuneet valheeksi ja tosiasiassa olet vain äitin kellarissa asuva nynnerö?

Päinvastoin. Tämä kaveri joka samaan paikkaan kirjoittelee kuuluu työkavereihin eli on mukana monessa tarinassa... vaikkakin kaikki tarinoissa olevat henkilöt pyörivät semisti salanimillä (esim. Juha = Juhani jne.). Himassa mielellään asuisin, sillä 560e vuokraan osa-aikalomautettuna tekee kipeää.

Kaikki ohi aiheen... eli... öh... viikonloppuna No Shamen keikka kera uuden rumpalin! Öh! Joo.

Musiikkimakuni on sangen monisyinen. Hieman kaikenlaista kantrista, poppiin, rokkiin ja keveään musiikkiin tulee kuunneltua. Vuosia sitten fanitin kovasti Eminemiä ja jälkeenpäin Alice Cooperia. Nykyäänkin kunnioitan heitä artisteina, mutta kuuntelu on jäänyt toistaiseksi.

Billy Joel ja Alanis Morissette ovat ulkomaalaisista artisteista suurimmat suosikkini. Joelia olen kuunnellut natiaisesta ja Alanista siitä lähtien, kun nyttemmin edesmennyt Mia Permanto veti kanadalaiskaunottaren Ironic-biisin Suomen Idolsissa.

Suomalaisista artisteista erityisesti Hanoi Rocks on pitkään miellyttänyt minua. In My Darkest Moment toi aikanaan tipan silmään, ja siitähän se kuuntelu sitten lähtikin.

Uusin musalöytöni on Chisu. Neito tekee erittäin pirteää musiikkia, joka kaikessa ylidramaattisuudessaan on aivan äärettömän söpöä ja upeaa. :heart:

^ Chisua kun kuulee, niin tekisi mieli puukottaa itseä. Ärsyttävä on liian laimea ilmaus kuvaamaan sitä musiikkia. Viimeinen niitti oli Baden baden-biisin kuuleminen, voi stna.

*S* kirjoitti:
^ Chisua kun kuulee, niin tekisi mieli puukottaa itseä. Ärsyttävä on liian laimea ilmaus kuvaamaan sitä musiikkia. Viimeinen niitti oli Baden baden-biisin kuuleminen, voi stna.

Äläs nyt! Foorumin virallisena naisena-naisena sinun tulisi tukea meidän ei-niin-miehistä Darienia. :(

Mutta joo... mikä artisti/bändi vain, jota kuvaillaan sanoilla "äärettömän söpöä ja upeaa" kuulostaa harvinaisen pelottavalta.

En ole onneksi tätä Chisua kuullut kuin spotifyn mainoksissa ja siinäkin lyhyessä ajassa tuo "Baden Baden" ehtii nostaa vitutuksen aivan käsittämättömän suureksi. Mitäs siinä kuitenkaan jos joku tuollaisesta tykkää.

np. Andrea Bocelli & Sarah Brightman - Time to say goodbye

Ei Baden-Baden minuakaan vakuuttanut.

np. Bogart Co - All the best girls
http://www.youtube.com/watch?v=CGP1xtVQHwM

Eat your heart out Aste!

Ja Baden-Baden on ihan kiva kappale.