Foorumiarkisto

Jaa-a, enpä tiedä.
Jazzit alkanu just edellisenä päivänä joten taitaa mennä siihen että tulee jäätyä ilmaiskonsertteja fiilistelemään ja tollakin 60 jewrolla ostettua viinaksia.

http://www.roadrunnerrecords.co.uk/sleepwalker/
Megadeth tarjoilee jälleen uutta makupalaa tulevalta levyltään. Jos pari edellistä biisiä ovat antaneet hyvän vaikutelman ja nostaneet odotuksia platan suhteen, niin Sleepwalker räjäyttää koko potin. Rust in Peace -maisemissa mennään ja se on komiaa se! Velho itse, Andy Sneap loihtinut mureat ja vahvat saundit, joten sitäkään puolta ei tarvitse pelätä.

Ladatkaa ihmeessä.

Jumankauta! Nyt se pommin pudotti, melko jyräävä kappale todellakin kyseessä. Mahtavasti melodisen alun jälkeen lähtee jylläämään rässiluonteellaan ja nyt todellakin tarjoillaan maukkaita riffejä. Mustainen äänelle on näköjään tapahtunut jotain, en tiedä mutta se ihanan vittumainen naakuminen on jäänyt vähemmälle. Eipä siinä, kyllä tämäkin toimii vallan mainiosti.

Päät pyörimään perkele, odotukset uutta levyä kohtaan kasvoivat juuri aivan uusiin lukuihin!

Aiheesta jatkuen...

"Roadrunnerrecords.com" kirjoitti:
MEGADETH has scheduled the following European tour dates in June:

Jun. 01 - Nürnberg, Germany - Rock Im Park
Jun. 02 - Roeselare, Belgium - Schwung Festival
Jun. 03 - Nürburgring, Germany - Rock Am Ring
Jun. 07 - Tampere, Finland - Sauna Open Air Metal Festival
Jun. 10 - Dublin, Ireland - Ambassador Theatre
Jun. 12 - Glasgow, Scotland - Barrowland Ballroom
Jun. 17 - Nijmegen, Holland - Fields Of Rock Festival
Jun. 22 - Zaragoza, Spain - Monsters Of Rock
Jun. 24 - Clisson, France - Hellfest
Jun. 30 - Milan, Italy - Gods Of Metal

~!

^No perkele! Tonne on pakko mennä, pari vuotta sitten tuli käytyä samaisessa tapahtumassa Megadeth tsekkaamassa, eikä pettänyt silloin joten tuskin tälläkään kertaa.

Harmittavasti osuu torstaille tuo 7. kesäkuuta(mikäli se nyt lopullinen päivä on), lähinnä kesätöitä silmällä pitäen. Tosin ei tästä aja kuin tunnin Tampereelle niin hyvin ehtii yöllä himaan, aamulla töihin ja sitten taas töiden jälkeen takas Tampereelle. Uh!

"Genghis Khan" kirjoitti:
Harmittavasti osuu torstaille tuo 7. kesäkuuta(mikäli se nyt lopullinen päivä on), lähinnä kesätöitä silmällä pitäen. Tosin ei tästä aja kuin tunnin Tampereelle niin hyvin ehtii yöllä himaan, aamulla töihin ja sitten taas töiden jälkeen takas Tampereelle. Uh!

Aijai, se on siis viikolla. Huhhuh, vähän jännittää miten käy tuon keikan kanssa sitten. Enemmän minä tuonne haluaisin kuin Metallican keikalle.

Pakko mennä, vaikka olisi saatana tuomionpäivä!

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Aiheesta jatkuen...

"Roadrunnerrecords.com" kirjoitti:
MEGADETH has scheduled the following European tour dates in June:

Jun. 01 - Nürnberg, Germany - Rock Im Park
Jun. 02 - Roeselare, Belgium - Schwung Festival
Jun. 03 - Nürburgring, Germany - Rock Am Ring
Jun. 07 - Tampere, Finland - Sauna Open Air Metal Festival
Jun. 10 - Dublin, Ireland - Ambassador Theatre
Jun. 12 - Glasgow, Scotland - Barrowland Ballroom
Jun. 17 - Nijmegen, Holland - Fields Of Rock Festival
Jun. 22 - Zaragoza, Spain - Monsters Of Rock
Jun. 24 - Clisson, France - Hellfest
Jun. 30 - Milan, Italy - Gods Of Metal

~!

Omaan musiikkimakuuni kuuluu Alternative ja Alternrock

Ja lempibändejäni ovat:


30 Seconds to mars
Chevelle
Staind
Shinedown
Cold


Siinähän niitä olikin

Ai että on palkitsevaa ollu kärsivällinen. Joitain levyjä mitä olen todella yrittänyt metsästää ovat aina hyvin kalliita, joten odotan aina jotain päivää kun ne halpenesivat. Jokunen aika sitten bongasin juurikin Äxästä Deiciden viime vuoden platan, Deathin Sound of Perceverancen ja Von Hertzen Brothersin Approachin. Brothers alle 9 euroa, Deicide alle 10 euroa ja Deathin lätty alle 13 euroa. Brothersista en tiedä, mutta Deiciden ja Deathin levyt ovat jokapaikassa olleet lähemmäs sitä 20 euroa, joten eipä sitä tilaisuutta voinut sivuutta. Ja nyt naurattaa, se Deiciden levyn hinta oli kohonnut siellä äxässäkin takaisin sinne 20 tienoille. Ihanaa pelata kortit oikeaan aikaan.

Tänään tuli myös tehtyä mielestäni reilu vaihto, Gorillazin Demon Daysin ja Nevermoren Dead Heart In A Dead Worldin edulliseen hintaan. Ensimmäinen alle 10 ja toinen alle 8 euroa. Nevermore lähinnä kummastutti, jokapaikassa sen hinta on pyörinyt siinä 18 euron tietämillä. Saas nähdä koska se tuollakin taas nousee, jos nousee.

np. Mr. Bungle - The Air-Conditioned Nightmare

Okkei. Mitäs mieltä täällä porukat on räpistä? (Ei, en jaksa selata 57 sivua taaksepäin nähdäkseni yksittäisiä kommentteja räpistä.) Minuun uppoaa hyvin sekä suomalainen että amerikkalainen, lukuunottamatta muutamaa kaupallista riemuvoittoa. *köh50centköh*

Suomalainen
Niih, eniten itse pidän Pyhimyksen, Asan ja Steen1:n matskusta, Pyhimys kun pelasti intoni suomiräppiin totaalisesti pirun kovalla riimittelyllä, Asa on vastuussa suomen parhaasta räppilätystä (Punainen Tiili) ja Steen1 - vaaliehdokkaamme - lukeutuu myös minun silmissäni 'eliittiin', sanomansa, riimiensä ja, örr.. Kovan tasonsa (;>) ansiosta. Toki uppoaa myös Elastinen, (Anna Soida on toki perseestä, mutta kyllä sitä livenä huutelee muiden mukana.) jonka ensimmäinen levy oli varsin hyvä, eikä jälkimmäinenkään huono. Fintelligens on kanssa hyvä, muttei mitenkään erityisesti suosikkeihini kuulu. Jos nyt heittäisi vielä pientä kommenttia mainitsemattomista räppäreistä.

Cheek
Mjöö-ö. Aluksi pidin aivan täysin kaupallisena (*Köhliikuköh*), mutta muutaman haastattelun ja vanhemman biisin avulla sain paremman kuvan Cheekistä, seuraavalle lätylle - joka on Rähinä Recordsin tuottama - hän on luvannut syvällisempiä riimejä, joka ainakin meikäläiseen iskee paremmin. =)

Kapasiteettiyksikkö
Jöööö.. Mitäköhän tästäkin sanoisi, on niitä kappaleita joista pidän ja niitä joista en pidä. Ihan käteviä riimejä ja kyllä tätäkin livenä katsoisi. =)

Lyriikka
HUHHUH. Monelle (ellei jokaiselle) teistä tuntematon 17 vuotias kuusankoskelainen ämsee. Itse löysin tämän irc-gallerian avulla, taisi olla etusivulla joku päivän kuva tjsp, katsoin sitten kuvat, löysin linkin Mikseriin, josta sitten latasin pari biisiä ja yllätyin varsin positiivisesti. Kannattaa kuunnella.

Skandaali
Örr. Tätä tulee jostain syystä diggailtua vaikka tyyli on aivan erilainen kuin esimerkiksi noilla mainitsemillani suosikeilla. (Asa, Pyhimys ja Steen1) En oikeastaan osaa sanoa syytä, että miksi mutta näin vaan on. :p

Kuningas Pähkinä
Lue ylempi. 'Likast viimeseen sanaan' vain iski minuun niin maan perkeleesti.

Unohdin moooonta, koska laiskuus iski. Amerikkalaisesta kirjottelen kans myöhemmin, jos kirjottelen. =) Toki, kuuntelen muutakin kuin räppiä. Suosikkibändeistä löytyy myös: Pain, Marilyn Manson, In Flames, Disturbed ja Motörhead.

"Final" kirjoitti:
Okkei. Mitäs mieltä täällä porukat on räpistä?

Rap on ollut joskus todella hyvää.
Parhaiten uppoaa 80- ja 90-luvun kama, erityisesti G-funk (NWA ja jäsenten soolomateriaali, Snoop Doggy Dogg jne.).

Suomalaisesta menee Avainta (Asa-nimen alla julkaistu materiaali ei ole innostanut jostain syystä enää) lukuunottamatta lähinnä huumoripitoinen kama kuten Kehäketun, Koposen ja sankareiden materiaali sekä Stig Dogg.

Tästä tulee näitä "joo ota ne tr00hevilasit pois päästä" kommentteja, mutta tiivistän nopeasti ja itseasiassa koko mielipiteeni muutamaan lauseeseen:

On olemassa tasan yksi genre, jota ei voi kuunnella edes radiosta. Kaikki Britney Spearsit ym. piripolkat uppoaa, mutta jos räppiä alkaa kuulua, kanava vaihtuu.

Minulla taas menee niin päin, että Paris Hiltoneita ja Nelly Furtadoja en pysty kuuntelemaan, mutta rap taas menee. Tosin se riippuu paljon rapistä. 90-luvun alun gangsta-rap on parasta, nykyajan hopparit eivät iske. Suomihiphop on mielestäni paskaa. Lyriikat kuulostavat tyhmiltä suomeksi, ja muutenkin, suomen kieli ei mielestäni sovi hiphoppiin.

"Final" kirjoitti:
Okkei. Mitäs mieltä täällä porukat on räpistä?

Kai sitä vois kirjotella pari sanaa räpistä...

Suomalainen
Hmm... Suomessa ei nyt kovin monta hyvää räppäriä löydy. Itse tykkään Avaimesta, tosin sen jälkeen kun muutti nimensä Asaksi niin ei ole ollut niin hyvä kuin ennen. Jontti ja Shaka on myös hyviä samoinkuin Hannibal ja Soppa. Konala Cartelli on kanssa ihan hyvää, mutta eipä oo kuulunu mitään näistäkään vähään aikaan mitään. Sais vaan Konala Cartelli laittaa sen levyn jo pihalle. Mut joo, omasta mielestäni parasta suomiräppiä on tällä hetkellä ehdottomasti Kemmuru. Kemmurun Kehumatta paras-levy oli 2006 vuoden paras suomalainen rap-levy, jos ette ole viellä kuulleet ja tykkäätte suomiräpistä niin voin suositella lämpimästi.

Ulkomaalainen
En ala kaikkia lempiräppäreitä luettelemaan, koska siitä tulisi saatanan pitkä lista. Tykkään enemmän ehkä New Yorkilaisesta räpistä, ei vaan dirty south ja west coast meno uppoa. Toki myös Amerikan länsirannikolta tulee hyvää räppiä. 80-luvun loppu ja 90-luku oli hip hopin kulta-aikaa, nykyään hyviä levyjä tulee aika harvoin ja muutenkin melkein kaikissa on samanlaiset sanat elikkä semmosta "mul on hienoin auto ja koru BLING". Kyllähän tämmöstäkin joskus jaksaa kuunnella muttei aina tietenkään. Tykkään enemmänkin hip hopista jossa on ns. "sanoma" elikkä Jay-Z, Nas, Ice Cube, Talib Kweli, Mos Def. Myös jonkiasteinen gangsta meininki menettelee. Tähän gangsta gategoriaan kuuluu omista lemppareista mm. Snoop Dogg (oli muuten hyvä keikka), The Game, koko Dipset, vanha Mobb Deep, Tha Dogg Pound, Xzibit, Clipse, Wu-Tang Clan sekä tietenkin 2pac ja Biggie. Dirty southista ei nyt kovin montakaan hyvää räppäriä tule, taitaa koko etelä olla vaan keskittynyt tekemään klubimusiikkia, no ehkei kuitenkaan. Etelessä on muutama kohtalainen räppäri. Jotain omia lempiräppäreitä etelestä ovat kuitenkin Young Jeezy, T.I, Ludacris ja UGK. Ei vaan iske rap jonka sanat ovat tyyliin: down in the south / grillz in my mouth. Kumminkin, jos hip hopin suunta ei vaihdu kohta niin saattaa käydä se mikä on Nasin uusimman levyn nimi.

Koko ylemmässä tekstissä saattaa olla sitten pari typoa vaikka yritin parhaani mukaan katsoa ettei niitä olisi. Ja voi kyllä, kuuntelen muutakin kuin räppiä.

"Nodachi" kirjoitti:
90-luvun alun gangsta-rap on parasta

Se on tosiaan melko loistavaa!

Katselinpas tuossa äsken Pink Floudin Delicate Sound Of Thunder livetaltioinnin. Ja sehän oli parempi kuin osasin edes kuvitella! Waters ei tässä ollut enää mukana, mutta silloisen Floyd kolmikon lisäksi soittamassa oli tukku ammattitaitoisia ihmisiä. Yksi kaveri oli todella härön näköisessä "rumpuhäkissä" soittelemassa vähän kaikennäköistä, mutta parhaiten mieleen jäivät Guy Prattin basson käsittely ja Scott Pagen saksofonilla taiteilu. Perkeles, Prattin bassosoolot välillä olivat aivan käsittämättömän hienon kuuloisia. Ja Page, jumaliste kaveri eläytyi siihen hommaan, liikkui kuin rauhaton hämähäkki ympäriinsä lavalla ihme asennoissa soittonsa lomassa.

Settilista oli varsin mojova, lähes kaksi tuntia tuo keikka kesitikin. Parhaiten mieleen jäivät Sorrow, Time, jopa jamitteluksi venytetty Money ja Comfortably Numb. Ei voi kuin ihastella Gilmouren kitaran käyttöä, hänhän on ihan tajuttoman kova myös livenä sooloilemaan.

Ei yhtään huonoa kappaletta, kaikissa oli todella tunnelmallinen meno päällä ja tämä oli nautinnollinen katsoa. Mikäli yhtään Floydista pidätte, niin suosittelen ehdottomasti tarkastamaan, ellette ole sitä jo tehneet.

Nyt se on pojat ja tytöt sillä lailla, että koska tämä topic on tippunut jonnekin, ajattelin piristää sitä hieman. Ja ajattelin tästä lähtien piristää sitä joka viikonloppu, nimittäin levyarvostelulla!

Eli, voisi tähän heti perään sanoa, että koska minä olen patalaiska saamaton pelle, enkä osaa laittaa musiikkiani loppupeleissä paremmuusjärjestykseen, pääni lähes räjähti kun yritin pohtia top 10:ä. Näin ollen siitä listasta ei tullut mitään, sori vaan. Ei olisi pitänyt ruveta kyhäämään sitä alunperinkään...

Joten, näin ollen, ajattelin Ankan tapaan kirjoitella näitä levyarvostelujani. Mutta, koska minulla on blogissa (jos joskus mitään kirjoitan) muutakin sanottavaa kuin musiikillista, pidän järkevänä arvostella levyt tänne. Joten, pitemmittä puheitta - aloittakaamme!

Circle - Sunrise

Ektro Records 2002
1. Nopeuskuningas (7.43) - 2. Satulinnut (3.27) - 3. Hautain takaa (5.15) - 4. Vaanen valtiatar (7.42) - 5. Kylän suurin miekka (6.30) - 6. Rautakotka (9.27) - 7. Paholaisratsastaja (7.40) - 8. Lokki (15.14)

Ajattelin aloittaa tällaisella hauskalla porilaisella teoksella, kun kyseisestä kaupungista on jo 90-luvulta lähtien tullut ehkä Suomen mielenkiintoisinta musiikkia. Circle on siis vuonna 91 perustettu, ehkäpä Pori-scenen alkuun potkaissut koko alan tunnetuimman miehen, Jussi Lehtisalon, johtama krautrock-bändi. Se ollut jo vuosikymmenen ajan yksi suomalaisen undergroundin legendaarisimpia nimiä, ja onpa se kattanut kansainvälistä suosiotakin tekemällä kiertueita mm. USA:ssa.

Koska Circle tekee täysin mitä haluaa (ja meno on mennyt vieläkin hämärämmäksi Kuusumun Profeetasta tutun Mika Rätön hypättyä mukaan 2001), joten oli vain ajan kysymys milloin he tekevät kasarihevivaikutteisen miekkahevilevyn. Itse asiassa Sunrise ei jäänyt viimeiseksi kokeiluksi avantgardemiekkahevin (kutsuttakoon sitä tästedes sen oikealla termillä NWOFHM, eli New Wave Of Finnish Heavy Metal) parissa, vaan vuoden 2005 Tulikoira vei homman vieläkin pidemmälle.

Tykitys alkaa yhdellä bändin parhaista biiseistä. Vaikka Mika Rättö osaa pekkastrenghippeilyn ja heviulvomisen mallikkaasti, on hänen äänenkäyttönsä kuitenkin sen verran hankalaa ääntelyä, että sitä on varmasti miekkahevin ystävienkin vaikea sulattaa. Basisti Lehtisalo onkin kuvaillut biisiä heidän vastineeksi Judas Priestin Breaking the Law'lle. Siitä en tiedä mitään, mutta varsin mahtavasti tämä biisi eteenpäin rokkaa. Rättö ulvoo neljä minuuttia, ja loppupuolelle siirryttäessä avaruuskitaroiden ja kiippareiden yhdistelmä kuulostaa lähinnä suihkukoneelta. Yksi sellaisista biiseistä, joka kutsuu hyppimään ja pomppimaan ja juoksemaan taloa ympäri.

Kun nopeuskuninkaat ovat leijailleet omiin sfääreihinsä, antaa täysin akustinen Satulinnut mielenkiintoista (ja ehkä hieman epäcirclemäistä) kontrastia levyn hevanderitunnelmaan. Biisi on enemmän tätä Pekka Streng -osastoa, ja Rättö laulaakin paljon hempeämmin kuin edellisellä rymistelyllä. Ja itse asiassa näin levy jatkuukin - Hautain takaa on taas tuomiopäivän julistusta ja korkeaa kiljumista, kun taas Vaanen valtiatar antaa hieman hengähdystaukoa. Kylän suurin miekka kerää helposti eniten manowar-pisteitä, ainakin nimensä perusteella, ja onpa nuo sanoituksetkin korkealla falsetilla höystettynä ("satavuotiset loitsut kaikkeuteen vaikuttaa" ja "salatieteet eläköön!") melkoisen ylilyövää kamaa.

Ehkä bändi itsekin sen tiedosti, tuosta ei ylilyönti voi enää mennä härskimmäksi, sillä loppulevy on tavallisempaa Circleä. Junnaava Rautakotka on melko rauhallinen joka viuluimproilun jälkeen sulautuu ehkä levyn musiikillisesti oudoimpaan kappaleeseen, Paholaisratsastajaan. Tässä suorastaan kaoottisessa kohkauksessa korkeat kitaravallit ovat taas pääosassa, mutta muuten kappale on instrumentaali. Levyn päättää eeppiset 15 minuuttia kestävä ambientjunnaus Lokki, joka on yksi parhaita bändin pitkiä teknoambientjunnausbiisejä. Loppua kohden sekin tosin kasvaa melko suureelliseksi.

Circlen levyjä on sinänsä vaikeaa pistää paremmuusjärjestykseen, sillä koska bändin musiikki muuttuu levy levyltä, ei niihin enää voi suhtautua kuin tavallisen bändin tuotantoon. Siksi bändiä kannattaakin katsoa toisesta näkökulmasta kuin "tavallista" rokkibändiä. Tosin, Sunrise kyllä kuuluu parhaimpiin teoksiin mitä bändiltä olen kuullut, joskaan mestariteos se ei ole. Kuulemma se toinen hevistely, Tulikoira, on tätä parempi, joten pitänee tsekata se jossain välissä. Joka tapauksessa levyn hevimmät kappaleet iskevät mielettömällä voimalla, sillä sen verran latausta niihin on saatu mukaan. Satulinnut jäänee levyn heikoimmaksi esitykseksi, mutta muut biisit ovat varsin hienoja. NWOFHM!!!

Pari ääninäytettä Ektron sivuilta:
Nopeuskuningas
Paholaisratsastaja

****/*****

Nooooo! Halusin niin kovasti tietää, mikä on top-5. Kerro edes, mitkä ne 10 biisiä olisivat olleet.

Mutta mutta, ohan se hienoa jos sinä nyt tänne alat raapustelemaan, kun itse keskityn nykyään lähinnä blogini puolelle. Ei tämäkään topick ihan unholaan joudu. Ja mitä tuohon Circleen tulee, niin melko mielenkiintoiselta vaikuttaa tekstin perusteella. Ja kun kuuntelin pätkän tuosta Nopeuskuninkaasta, niin olen kyllä myyty! Helvetti vieköön, kuulosti todella energiseltä ja raikkaalta ja Rätön vokalisoinnit olivat ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa. En ole häntä nääs kuullut kuin Profeetan parissa (ja siinäkin vain Hymyilevien Laivojen Satamassa, sillä en ole vieläkään saanut haltuuni muita levyjä).

Pitänee tuohon Porin skeneen paremmin tutustua, tuolla todellakin tehdään melko mielenkiintoista musiikkia.

Porista tulee Disco Ensemble joka on tosi hyvää Punk Rockia.

Mutta räppiin. JOka tyypin musiikki menee paitsi pop, är änd bee ja sitten en tykkää hirveästi ulkomaalaisesta räpistä (Eminemiä lukuunottamatta.) Pistetäänpä suosikki artisteja räpin puolelta.

Avain
Korostan, AVAIN, ei tämä Asa-nimellä toimiva tuotanto. Punainen tiili on suomihiphopin kovin levy aina. Avain kertoo biiseissään paljon eri asioita mitä muut artistit eivät mainitse. Asa osaa!

Steen1
Steen1:sen sanotukset ovat aika vitun hyvät. Steen1:sen musiikki on myös pikkuisen erilaista verrattuna muihin ja jostain syystä hänen ääni on kiinnostava.

Leijona
Äijä kertoo paljon menneisyydestään ja haukkuu paljon porvaripenskoja mm. biisissä Mitä Sä Tiedät missä on mukana Money. Leijonan ääni on jotenkin mielenkiintoinen jostain syystä. En tiedä miksi. Vetää kuitenkin helvetin hyvää settiä.

Tuossa nämä suomiräppärit joita olisin voinut lisätä monia. Voisin luetella näin en arvostelemalla joitain: Koko Rähinä Records, Armo Murha!, Herrasmiesliiga, Cheek.

Sitten vielä yksi ulkomaalainen.

Eminem
Eminemiä olen digannut jo kauan. Äijä on mahtava tyyppi ja setti on mahtavaa. Eminemin paras albumi on omasta mielestä The Eminem Show ja paras biisi on omasta mielestä 8 Mile. Eminemin leffa 8 Mile on yksi parhaista leffoista ikinä ja Lose Yourself on myös vitun hyvä biisi mutta 8 Mile vie hitusen verran.

Aika kaukana tuo Disco Ensemble on mistään punkrockista. Lähinnä jotain indie-rämellystä. Erikoisemmin en ole tutustunut, mutta ne parit radiobiisit on ihan jees.
Mainiota 'Orava että nostatat tätä topicia syövereistä, "Nyt soi" tuntuu vieneen kaiken musiikkikeskustelun tältä. Ja arvostelusikin luen kunnes tämä horkka vähän hellittää. Long live Pori-scene!


Aijuu, Maiden on asian ytimessä. Steen1 omistaa rankasti.

Noniin, tuo Circle on hiukan puun takana. Ei löydä warettamalla eikä oikeastaan nettikaupastakaan. Äxästä löytyi tuo Tulikoira noin 15 euron hintaan, mutta sitä en vielä ainakaan tilaa. Odotellaan nyt aluksi ainakin, jos Orava saisit siitäkin arvostelun rustattua. Kappalemäärän perusteella varsin mielenkiintoinen levy.

Ja sitten hiukan toisiin asioihin. Tuli taas pienen tauon jälkeen seikkailtua yhtyeiden sivuilla ja pientä updatea löytyi ehkäpä Suomen kovimmasta metalliyhtyeestä:

"Sakara Records" kirjoitti:
Mokoma kesätöihin ja studioon

Viime marraskuusta asti keikkataukoa viettänyt metalliviisikko Mokoma nappaa hanskat naulasta ja lähtee kesäksi töihin. Keikkasavotan kenraaliharjoituksena Mokoma soittaa yhden klubikeikan, ja loppukesän Mokoma esiintyy valikoiduilla festarilavoilla. Alla listatut esiintymiset ovat kesän ainoat, eikä lisäyksiä ole odotettavissa. Kesän kiertueen bändi on nimennyt otsikolla Mänttier Than Thour 07.

Festarirupeaman päätteeksi Mokoma suuntaa studioon äänittämään seuraajaa listaykköseksi ampaisseelle Kuoleman laulukunnaat -albumille. Kauppoihin Mokoman järjestyksessään kuudes albumi ilmestyy loppuvuoden aikana, ja albumia edeltää singlejulkaisu. Vaikka vielä nimeättömän albumin on määrä ehtiä julkaisuun vielä tämän vuoden puolella, on levyä seuraava kiertue luvassa vasta vuoden 2008 alussa.

Kuluvan kevään aikana Mokomat ovat ahkeroineet treenikämpällä uuden materiaalin kimpussa. Mokoman mukaan uusia kappaleita tullaan varmasti kuulemaan kesän keikoilla.

- On jännää miten omat biisit aina yllättävät itsensäkin, että 'jaa tällästäkö tällä kertaa'. Jälleen kerran uskallan luvata, ettei kukaan arvaa ennalta millainen Mokoman seuraava levy tulee olemaan, kertoo Mokoman laulaja ja pääasiallinen biisinikkari Marko Annala.

Kylläpä odotukset nousivat. Tiedossa oli jo aiemmin, että Mokoma lähtee studioon päin, mutta mitä ilmeisemmin saamme nauttia jälleen uudesta Mokomasta, mikä on varsin mahtavaa. Suurella mielenkiinnolla odottelen, mihin suuntaan yhtyeen tyyli lähtee tällä kertaa.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Odotellaan nyt aluksi ainakin, jos Orava saisit siitäkin arvostelun rustattua. Kappalemäärän perusteella varsin mielenkiintoinen levy.

No sitä ennen mun pitäisi ostaa se levy. Mutta ei hätää, aivan varmasti sen tulen hankkimaan, sen verran kiinnostavalta tykitykseltä vaikuttaa.

Suosittelen tosin lämpimästi Ektro Recordsin nettikauppaa, joka myy lähes kaikki levynsä 13 euron hintaan, ja jopa ilman postituskuluja. Sieltä minä hankin mm. tuon Sunrisen, tosin se on näköjään loppunut sieltäkin. Tulikoira tosin löytyy kyllä sieltäkin - ja halvemmalla kuin Äxästä.

Huhhuh. On vaikea keksiä hirveämpää biisiä kuin Metallican Master of Puppets, saman nimiseltä levyltä. Itseasiassa koko levy ei mitään loistomusiikin juhlaa ole. Miksi Metallican piti yrittää tehdä jotain taiteellista melkein heti kun sai hieman nimeä. Kill 'em All oli hyvä levy joka niin sanotusti potki persiitä. Sitten seurasikin kasa silkkaa kakkaa jossa yritettiin yhdistää jotain taiteellista ilmaisua Venomin matkimiseen. Paljon haukuttu musta levy oli itseasiassa huikea parannus. Se oli ihan kelvollinen hevilevy, ja siihen saatiin niille näkemyksille oikeanlainen musiikki ympärille. Sanotaan että sillä levyllä Metallica petti faninsa. No ehkäpä ne ääliöt jotka rakastivat jotain Master of Puppetsia, ansaitsivat sen pettymyksen.

Eli jos on ihan pakko perustaa uransa Venomin rippaamiseen, niin eikö sitä voisi tehdä samanlaisella hyvällä meiningillä kuin Venom? Miksi pitää heti hyvän lähdön jälkeen yrittää jotain muuta?

EDIT: Ihan vaan ettei unohtuisi. Metallica on hirvein hevibändi sitten Iron Maidenin, jonka musiikki oli käytännössä Judas Priestin kopiointia punk meiningillä. Sittemmin unohtivat punk-meiningin, ja bändistä tuli vain köyhän (siis rutiköyhän) miehen Judas Priest. Tietenkin sillä erotuksella, että Judas Priest oli edelleen mahtava ja loistava, ja Iron Maiden huono.

I see your point - huomaat, että tämä aihe on taas kerran unohdettu, niin päätät nostaa sen harvinaisen provosoivalla viestillä. En jaksa ruveta kinastelemaan, mutta laitetaan omat näkökantani:

- Moppi on hyvä biisi ja levy. Black Album ei ole paska, mutta bändi oli menettänyt asennettaan jo siinä vaiheessa. Itse asiassa minä suhtaudun kyllä Metallicaan suht yksipuolisesti, mutta en kiistä sitä etteivätkö nuo nuo neljä ole hyviä. Joo, jätkät tykkäsivät Venomista aikoinaan, mutta naurettavaa väittää että he olisivat matkineet sitä.

- Iron Maiden on yksi ainoita bändejä jotka oikeasti ansaitsevat suosionsa. Priest tässä tylsä on. Tokikaan en ole kuullut Priestia niin paljon kuin sinä, mutta kehtaisin väittää että Maiden on joka osa-alalla parempi. Dickinson on parempi laulaja, Harris parempi biisinikkari ja bändin yleisilme on muutenkin paljon mielenkiintoisempi kuin nahkaliiveissä pomppiva Halford. Ja ei Priest ole huono, se ei vaan ole yhtä hyvä kuin Maiden.


Ystävällisin terveisin jotain Master of Puppetsia rakastava ääliö.

Enpä tiedä kuinka provomielessä Hyrkanos viestinsä heitti, mutta päätinpä tarttua siihen.

tseasiassa koko levy ei mitään loistomusiikin juhlaa ole. Miksi Metallican piti yrittää tehdä jotain taiteellista melkein heti kun sai hieman nimeä. Kill 'em All oli hyvä levy joka niin sanotusti potki persiitä.

Enpä jaksa ottaa kantaa bändin albumien paremmuusjärjestykseen koska niistä olen varmasti tälläkin laudalla tarpeeksi jankannut. Kuitenkin tuosta MoPin musiikillisesta suuntauksesta, että miten saat siitä taiteellista? Lähinnä bändi hyödyntää Burtonin käsittämättömiä sävellystaitoja ja hiovat oman panoksensakin huippuunsa. Ja tuollainen "taiteelliseksi" muuttuminen oli välttämätöntä, koska 80-luvun puoliväliin tultaessa thrash-bändejä alkoi syntyä Jenkeissä kuin sieniä sateella ja niistä suurin osa apinoikin juuri Kill Em Allia ja Slayerin tuotoksia, samaa päätöntä kaahausta vääntämällä Metallica olisi hukkunut massaan. Metallican vanhaa materiaalia puolustan kuitenkin sen verran(vaikka lupasinkin olla ottamatta kantaa), ettei heti tulee mieleen toista thrash-bändiä joka hioi oman tunnistettavan saundinsa ilman että rankkuus ja aggressiivisuus kärsi.

Eli jos on ihan pakko perustaa uransa Venomin rippaamiseen, niin eikö sitä voisi tehdä samanlaisella hyvällä meiningillä kuin Venom? Miksi pitää heti hyvän lähdön jälkeen yrittää jotain muuta?

Metallica oli jo alkuaikoinakin Venom potenssiin n jo pelkästään soiton tiukkuutensa ja taitojensakin puolesta. Niin paljon kuin Venomista pidänkin, niin bändi heikkous pitkässä juoksussa on nimenomaan tuo muuttumattomuus.
Ja jos Metallica niin armottomasti rippasi Venomia(mitä en allekirjoita), niin Venom oli sitten pelkästään Motörhead-apinointia saatanallisilla lyriikoilla.

Iron Maidenin, jonka musiikki oli käytännössä Judas Priestin kopiointia punk meiningillä.

Näe asiat laajemmin, koko nwobhm-genre perustui tuolle vanhan koulun brittimetallin ja punkin ristisiitokselle. Kyse oli metallin kokonaisvaltaisesta kehittymisestä. Ja sama homma pätee tuohon Maidenin muuttumiseen kuin Metallicallakin, eipä noita 80-luvun alun nwobhm-bändejäkään hirveästi ole nykypäivään asti selvinnyt.

Sittemmin unohtivat punk-meiningin, ja bändistä tuli vain köyhän (siis rutiköyhän) miehen Judas Priest. Tietenkin sillä erotuksella, että Judas Priest oli edelleen mahtava ja loistava, ja Iron Maiden huono.

Priest jos joku myi itsensä markkinavoimille, aikamoista diskosoopaa bändi väänsi koko 80-luvun loppupuoliskon. Kunnes sitten 80-luvun lopulla huomasivat virkeän speedmetal-genren jota alkoivat apinoimaan ja julkaisivat Painkillerin vuosikymmenen vaihtuessa.

Hoho, nyt kun tuon tässä ajatuksella luki niin julmettua provoahan se oli, mutta hyvä että saatiin tähänkin naruun taas vähän eloa.

Kun kerran Metallicasta puhutaan niin ilmaisen oman ihmetyksen aiheeni. Miksi ihmeessä kaikki tr00-fanit haukkuvat aina St. Angerin, Loadin ja Reloadin lyttyyn? Toki ne eroavat paljon aikaisemmista levyistä, mutta ei se tee niistä huonoja. Itse asiassa joskus nuorempana en voinut sietää Metallicaa kun olin kuullut siltä vain noita 80-luvun hittejä kuten Master of puppets ja One.

Sitten kuitenkin muutamia vuosia takaperin näin TV:stä St. Angerin musiikkivideon ja tykkäsin siitä tosi paljon. Ostin itselleni koko levyn ja rupesin muutenkin kiinnostumaan yhä enemmän ja enemmän bändistä ja ostin muutamia yksittäisiä levyjä. Silti yhä edelleen täytyy sanoa, että Nothing else mattersia lukuunottamatta pidän paljon enemmän varsinkin Reloadedista kuin vanhasta Metallicasta.

EDIT:

"Genghis Khan" kirjoitti:
Niin paljon kuin Venomista pidänkin, niin bändi heikkous pitkässä juoksussa on nimenomaan tuo muuttumattomuus.

Ja tätä juuri hainkin takaa ihmettelemällä, miksi uusia Metallican levyjä haukutaan. On vain hyväksi jo bändi tekee erilaisia levyjä eri musiikkityyleillä, kuten Metallica. Miksi ihmeessä sitten heitetään koko ajan paskaa bändin niskaan noista uusista levyistä? Varsinkin Reload on pirun kova rock-levy. Silloin jos bändi osaa muuntautua kuitenkin niin, että uudetkin levyt ovat kovaa kamaa vaikkakin eri genreä, niin kenelläkään ei pitäisi olla nokan koputtelemista.

Jotkut ovat tottuneet vain Master of Puppets meininkiin, tai sitten raskaampaan tyyliin, jota Metallica on antanut uskoa. Sitten yhtäkkinen rockmuutos ei välttämättä ole originaalin Metallican tyylilajin faneja miellyttävää.

Ja tätä juuri hainkin takaa ihmettelemällä, miksi uusia Metallican levyjä haukutaan. On vain hyväksi jo bändi tekee erilaisia levyjä eri musiikkityyleillä, kuten Metallica. Miksi ihmeessä sitten heitetään koko ajan paskaa bändin niskaan noista uusista levyistä? Varsinkin Reload on pirun kova rock-levy.

Toki bändin menestyäkseen pitkässä juoksussa täytyy kehittää musiikkiaan, kuten Metallica teki jo akselilla Kill Em All - Justice, jokainen levy oli harppaus eteenpäin musiikillisesti kuitenkaan bändin tavaramerkiksi muodostuneesta aggressiivisuudesta tinkimättä.
Blackiin tultaessa musiikki ei enää kehittynyt vaan päinvastoin taantui yksinkertaisemmiksi rock-sävellyksiksi, toki Blackilta omat hetkensä löytyy en sitä kiellä, mutta korkeintaan kolmen tähden luokkaa albumi kokonaisuudessa.
Loadeilta molemmilta löytyy myös hyvää materiaalia, itseasiassa yhdistämällä nuo kaksi levyä yhdeksi, olisi molempien parhaimmasta matskusta saatu ihan kelpo yksi levykokonaisuus(saman äänityssession kamaa molemmat albumit).
Itse lähinnä karsastan noissa 90-luvun Metallicoissa sitä että siitä puuttuu täysin se intensiivisyys. Intensiivisyys jota bändi parhaimpina päivinään ilmensi. Eikä tuota voi "aikuistumisen" piikkiinkään laittaa koska Angerilla bändi osoitti että sitä raivoa ja aggrea löytyy edelleen, harmi vain että tasapaksu biisimateriaali ja tuotannolliset seikat pilasivat albumin aikalailla minun(ja ilmeisesti monen muunkin) kirjoissa.

"Tzei-em" kirjoitti:
Kun kerran Metallicasta puhutaan niin ilmaisen oman ihmetyksen aiheeni. Miksi ihmeessä kaikki tr00-fanit haukkuvat aina St. Angerin, Loadin ja Reloadin lyttyyn?

Samaa olen itsekin ihmetellyt. Niin hyvä kuin Kille'Em all olikin, oli siinä käytetty varmaankin kaikki sävellykselliset ideat joita bändillä oli, vuosikausiksi. Mahdollisesti Kill'Em Allin hienouteen vaikutti Mustainen sävellykset, sillä loppujenlopuksi levyhän koostuu neljästä Mustainen sävellyksestä, kolmesta moshfestistä ja yhdestä "vitsistä". Sen jälkeen ilmeisesti Metallicalta loppui ideat, ja vasta kun hieman varttuivat muusikoina, saivat aikaiseksi ne hyvät levyt joita 90-luvulla julkaisivat.

Uskoisin muuten että Metallican mustan levyn saama heatti johtui paljolti Gun's Rosesista, joka teki "uskottavasta" hevistä niin mainstramia kuin mahdollista, ja sitähän kunnon T-paita hevarit vihasi (josta syystä kyseistä yhtyettä ei vieläkään suostuta heviksi tunnustamaan, tyosin asiaan vaikutti myös muutaman muut ulkomusiikilliset seikat). Metallica sitten "kaupallistui" (oikeastaan epäkaupallistui, koska teki levyn joka oli melko suuri riski) ja lähestyi myös mainstreamia, joka tietenkin suututti T-paitahevareita, jotka muodostivat valtaosan Metallican fanikunnasta.

Ja jos Metallica niin armottomasti rippasi Venomia(mitä en allekirjoita), niin Venom oli sitten pelkästään Motörhead-apinointia saatanallisilla lyriikoilla.

Musiikkina Venomilla ei ole paljoakaan tekemistä Motörheadin kanssa. Sävellykselliset teemat ovat lähempänä Judas Priestiä (mikä on varsin ymmärrettävää, onhan kyse NWOBHM-yhtye) eikä soittotyylissä ole juurikaan Motörheadin meininkiä. Voihan tietty apinointina pitää underground-soundia ja keskimäärin melko nopeaa tempoa. Metallica kuitenkin kopioi jotakuinkni kaiken merkittävän, mikä teki Metallicasta Metallican, Venomilta.

Priest jos joku myi itsensä markkinavoimille, aikamoista diskosoopaa bändi väänsi koko 80-luvun loppupuoliskon. Kunnes sitten 80-luvun lopulla huomasivat virkeän speedmetal-genren jota alkoivat apinoimaan ja julkaisivat Painkillerin vuosikymmenen vaihtuessa.

Judas Priest kuitenkin käytännössä keksi Disco-hevin. Eikä sekään mitään huonoa ollut (mitä nyt Ram It Down imi pahemman kerran, mutta yksi aidosti huono levy 14 vuodessa ei ole kovin paha). Speedi oli myös melko lailla laskussa Painkillerin aikaan, jolloin grunge-hevi, Gunnarit, Bon Jovit ym ym. olivat iso juttu. Ensimmäisen aallon jenkkihevibändit alkoivat olla unohdettuja, josta syystä Metallicankin piti uudistaa tarjontaansa (mikä oli yksinomaan hyvä asia).

Öh, allekirjoitan sen, että Metallica on ottanut vahvasti vaikutteita Venomilta. Mutta että apinoi? Ei millään irveellä. Metallican debyytti oli raivoisa näyttämisen halun ja nuoruuden vimman osoitus, ja Burtonin saapuessa bändiin, yhtyeen musiikillinen anti kehittyi valtavasti. Lightning ja Puppets olivat selkeitä harppauksia eteenpäin, ja viimeistään näillä levyillä Metallica loi täysin yksilöllisen leiman itselleen. Ei ikipäivänä apinointia.

Justice oli sitten jonkunlainen mestariteos ilman Burtonia, ja tällöin Hetfield ja Lars taisivat kokea sen musiikillisen luovuuden huippunsa. Burton ei ollut enää vaikuttamassa mestarillisesti yhtyeeseen, mutta silti pojat osoittivat, että he saavat tehtyä mestariteoksia ilman häntäkin. Tämän jälkeen kaikki kuitenkin muuttui.

Mutta apinointia?

Musiikkina Venomilla ei ole paljoakaan tekemistä Motörheadin kanssa. Sävellykselliset teemat ovat lähempänä Judas Priestiä (mikä on varsin ymmärrettävää, onhan kyse NWOBHM-yhtye) eikä soittotyylissä ole juurikaan Motörheadin meininkiä.Voihan tietty apinointina pitää underground-soundia ja keskimäärin melko nopeaa tempoa.

Ok, totta tuo, Venom on tyyliltään tosiaan enemmän metallia kuin Lemmyn poppoon klassissesta rockenrollista ammentava tyyli. Mutta juurikin tuo yleissaundi on suoraan Motörheadin meiningistä napattu. Räkäinen, kaaosmainen, vahvan säröbasson dominoima.
Joten vaikutteensa metallinsa saundiin Venom otti kyllä varsin suoraan Motörheadilta, ei tarvitse olla fakiiri sen tajutakseen. Puhumattakaan Cronosin vokaaleista.

Metallica kuitenkin kopioi jotakuinkni kaiken merkittävän, mikä teki Metallicasta Metallican, Venomilta.

Se merkittävä mikä teki Metallicasta Metallican ei ole Venomilta vietyä. Metallica toki otti mm. Venomilta perustansa alkuaikojen tyylille. Mutta se mikä tekee Metallicasta merkittävän on jokin muu kuin se vauhtikomppijuoksutukseen ja kitaramasturbaatioon perustuva vauhtimetalli mitä he tarjoilivat debyytillään. Metallicasta merkittävän(ja Metallican) tekee/teki kyky viedä thrash/speed-metallia uusille urille. Proggressiivista, sinfonista, monimuotoista... aika kaukana nuo seikat ovat Venomin musiikista.

Ja tunnut tosiaan korostavan tuota Venomin asemaa thrashin kehityksessä turhan korkealle. Venom oli ehkä yksi innoittajista, mutta Brittien maalta löyty nwobhm-aallosta esim. Saxon, Raven ja alkuaikojen Maiden, joiden musiikki perustui yhtälailla rankaisevaan riffittelyyn kuin Venomin, mutta tuon kolmikon soitto oli aivan toisissa sfääreissä mitä tiukkuuteen tulee. Venomin iso asema perustui pitkälti heidän shokki-imagoonsa, ei niinkään musiikilliseen taituruuteen/nerokkuuteen.
Jenkeistä suurena vaikuttajana alkuaikojen thrash-skenelle toimi Minor Threatin ja Black Flagin kaltaiset hc-punk -bändit jotka olivat olleet olemassa jo ennempää kuin Venomista kukaan oli kuullutkaan.
Venomille kaikki kunnia, mutta se että tunnut epäsuorasti väittävän thrash-genren perustuvan täysin Venomin apinointiin on kyllä virhe, se ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kuten ennen thrashia ja thrashin jälkeen uusien tyylisuuntien kehittyessä/syntyessä, vaikuttimena toimii paljon enemmän asioita kuin yksi bändi tai edes yksi musiikkigenre.

Judas Priest kuitenkin käytännössä keksi Disco-hevin. Eikä sekään mitään huonoa ollut (mitä nyt Ram It Down imi pahemman kerran, mutta yksi aidosti huono levy 14 vuodessa ei ole kovin paha)

No ite kyllä ojentaisin pystin diskohevin keksimisestä Kissin suuntaan. Mutta samapa tuo silti.
Ja juu diskohevi toimii, nimenomaan taustamusiikkina, mutta jos sattuu istumaan alas ja kuuntelemaan itse musiikkia tajuaa minkälaista pintaliitoa se on. Helpot helposti loppuunkuluvat koukut etc.

Speedi oli myös melko lailla laskussa Painkillerin aikaan, jolloin grunge-hevi, Gunnarit, Bon Jovit ym ym. olivat iso juttu.

No viittasinkin enemmän siihen aikaan kun Painkilleriä kirjoitettiin, en sen julkaisuajankohtaan. Grunge ei 80-luvun lopulla ollut vielä mainstreamissa, ensimmäisen kerran se itsensä kartalle taisi puskea vasta Alice in Chainsin Faceliftin myötä. Ja taas yksi kiistakapula lisää, onko Lissu grungea vai ei.
Muttajoo, takaisin kasarin loppuun ja aikaan jolloin Priest päätti ratsastaa uusimmalla trendillä. Tuohon aikaanhan jokainen bändi joka väänsi thrashia sai levytyssopimuksen näin karkeasti sanottuna, Anthraxin ja Megadethin kaltaiset yhtyeet olivat arvostetussa asemassa metallikansan keskuudessa melodiavetoisella speedmetallillaan ja Metallica oli käynyt jopa Grammyissa asti häviämässä pystin Jethro Tullille. Joten ei ollut epäilystäkään mihin (tyyli)suuntaan kannatti kallistua jos halusi palauttaa oman bändinsä kadonneen mielenkiinnon heavyrockmaailman silmissä, puhumattakaan siitä mahdollisuudesta että saattoi jopa saada ihan helvetinmoista mainstream-näkyvyyttä.

"Kumiorava" kirjoitti:
- Iron Maiden on yksi ainoita bändejä jotka oikeasti ansaitsevat suosionsa. Priest tässä tylsä on. Tokikaan en ole kuullut Priestia niin paljon kuin sinä, mutta kehtaisin väittää että Maiden on joka osa-alalla parempi. Dickinson on parempi laulaja, Harris parempi biisinikkari ja bändin yleisilme on muutenkin paljon mielenkiintoisempi kuin nahkaliiveissä pomppiva Halford. Ja ei Priest ole huono, se ei vaan ole yhtä hyvä kuin Maiden.

Maiden on tehnyt ehkä enemmän hyviä levyjä, mutta KUKAAN ei niin KUKAAN ole pystynyt tekemään mitään samaa, mitä Priest teki Painkillerillä. Bändi pisti pakan niin totaalisen uusiksi niin biiseillään, asenteellaan ja teknisellä taituruudella, ettei ihan heti tule tosiaan toista samanlaista mieleen. Ja ei se Dickinson todellakaan ole millään osa-alueella parempi laulaja, mutta tosin eipä huonompikaan.

Musiikkina Venomilla ei ole paljoakaan tekemistä Motörheadin kanssa

Ööh, kyllä on. Venom on metallimpaa, niinkuin Khan sanoikin, mutta siihen ne eroavaisuudet sitten jäävätkin.

Ensimmäisen aallon jenkkihevibändit alkoivat olla unohdettuja, josta syystä Metallicankin piti uudistaa tarjontaansa (mikä oli yksinomaan hyvä asia).

Tähän voin heittää esimerkin Manowarista: Siinä on bändi, joka ei ole KOSKAAN myynyt periaatteitaan. Sama pätee AC/DC:hen ja Motörheadiin. Kaikki kolme tarjoavat musiikkiaan omalle fanikunnalleen, tekevät sitä mitä rakastavat. Ja myös yleisö rakasta.

No ite kyllä ojentaisin pystin diskohevin keksimisestä Kissin suuntaan. Mutta samapa tuo silti.
Ja juu diskohevi toimii, nimenomaan taustamusiikkina, mutta jos sattuu istumaan alas ja kuuntelemaan itse musiikkia tajuaa minkälaista pintaliitoa se on. Helpot helposti loppuunkuluvat koukut etc.

I agree.

Tuohon aikaanhan jokainen bändi joka väänsi thrashia sai levytyssopimuksen näin karkeasti sanottuna, Anthraxin ja Megadethin kaltaiset yhtyeet olivat arvostetussa asemassa metallikansan keskuudessa melodiavetoisella speedmetallillaan

Vähän asian vierestä, mutta itse olen aina karsastanut Anthraxia thrashin pioneeribändiksi. Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että speedmetal on lähempänä Anthraxin genreä.

Joten ei ollut epäilystäkään mihin (tyyli)suuntaan kannatti kallistua jos halusi palauttaa oman bändinsä kadonneen mielenkiinnon heavyrockmaailman silmissä

Homojen hommaa.

Ja edelleen, Metallica on maailman ainoa bändi joka olisi joutanut eläkkeelle debyyttilevynsä jälkeen. Seuraavilla levyillä on muutama ihan menevä ralli, mutta suuri harppaus alas päin sitten Kill 'em Allin, joka on ihan jees, vaikkei sekään mikään erityinen ole. Mutta Metallicahan onkin "vain keskinkertainen bändi". Kill 'em all ei yksinkertaisesti ole mikään erityinen, lähinnä tylsää musiikkia. Seuraavat levyt eivät sitten yksinkertaisesti vain kuulosta hyvältä. Paha sanoa mitään syvempiä perusteluja, ne eivät vain istu korvaani --> ovat huonoja IMO

Nyt on Mosse haukannut kilon paskaa!

"Mostal0" kirjoitti:
Ja edelleen, Metallica on maailman ainoa bändi joka olisi joutanut eläkkeelle debyyttilevynsä jälkeen. Seuraavilla levyillä on muutama ihan menevä ralli, mutta suuri harppaus alas päin sitten Kill 'em Allin, joka on ihan jees, vaikkei sekään mikään erityinen ole. Mutta Metallicahan onkin "vain keskinkertainen bändi".

Mitähän ihmettä? Aiemmin tämän sanoin (ja kuten on moneen otteeseen täälläkin monen suusta sanottu), mutta Metallican debyytti ei ole musiikillisesti ajateltuna millään asteella kolmen sitä seuranneen tasolla. Toki se debyytti on loistava, mutta Kill 'Em All on lähinnä raivoisa thrash metallinen purkaus, ei sen enempää (vaikka sekin on jo paljon). Tätä seuranneilla levyillä on mukana sitä samaa raivoa, mutta mukaan ollaan saatu syvyyttä, sielun vuodatusta, eeppisyyttä ja kerrassaan nerokasta tyylitajua. Debyytillä noista ilmeni oikeastaan vain tuo viimeinen seikka, sen vihaisuuden lisäksi.

Toki tässäkin on kyse siitä, miten musiikin haluaa ottaa. Itse ainakin luen nuo mainitsemani asiat tärkeäksi osaksi musiikkia, jota ilman se ei voi saavuttaa sitä todellista tarkoitustaan, jossa minä haluan musiikin parhaimmillaan kokea.

Toki tässäkin on kyse siitä, miten musiikin haluaa ottaa. Itse ainakin luen nuo mainitsemani asiat tärkeäksi osaksi musiikkia, jota ilman musiikki ei voi saavuttaa sitä todellista tarkoitustaan, jona minä sen haluan nähdä

Ja ne elementit onnistuivat minun mielestäni pilaamaan Metallican.

"Mostal0" kirjoitti:
Ja ne elementit onnistuivat minun mielestäni pilaamaan Metallican.

Hoo, ihailkaa näitä perusteluja!

Nyt siis puhut omista mieltymyksistäsi, kun aiemmin puhuit asiasta kuin se olisi ollut yleinen fakta.

Eikö se nyt ole päivänselvää, että puhutaan omista mielipiteistä?

Enivei, ne elementit eivät tehneet Metallicalle hyvää. Ne elementit kadottivat Metallican MINUN MIELESTÄNI

Mostal0 noi sun töksäyttelevät heittosi eivät tuo tähän keskusteluun mitään uutta. Ja jos perustelut on minimiluokkaa tai sitä iänikuista imo:hon turvautumista niin on parempi olla hiljaa.

Hyvin perusteltua mielipidettä on paljon mukavampi lukea ja se voi myös auttaa vastapuolta ymmärtämään toisen näkökantoja.

EDIT:

Ja nyt haluan Mosse kuulla mikä sinusta on se Metallican sielu joka mielestäsi tuntui kadonneen heti debyytin jälkeen?

Mielipiteet ovat kuin persereikiä, jokaisella on yksi.... mutta tällä kertaa poikkeus.

Selitykset ovat kuin persereikiä, ne kaikki haisee. ;'---------(

"Mostal0" kirjoitti:
Seuraavilla levyillä on muutama ihan menevä ralli, mutta suuri harppaus alas päin sitten Kill 'em Allin, joka on ihan jees, vaikkei sekään mikään erityinen ole.

Tästä saa melko selkeän kuvan, että puhut asiasta yleisesti. Ilmoitetaan se oma mielipide erikseen, ettei homma mene trollaukseksi. Kun selkeästi Metallica kehittyi tuolloin musikaalisesti, piti mistä levystä eniten tahansa.

Juoskaapa pojat kauppaan ja ostakaa pussillinen kyrpiä.

"Genghis Khan" kirjoitti:
1. Joten vaikutteensa metallinsa saundiin Venom otti kyllä varsin suoraan Motörheadilta, ei tarvitse olla fakiiri sen tajutakseen.

2. Metallicasta merkittävän(ja Metallican) tekee/teki kyky viedä thrash/speed-metallia uusille urille. Proggressiivista, sinfonista, monimuotoista... aika kaukana nuo seikat ovat Venomin musiikista.

3. Ja tunnut tosiaan korostavan tuota Venomin asemaa thrashin kehityksessä turhan korkealle.

4. Venomille kaikki kunnia, mutta se että tunnut epäsuorasti väittävän thrash-genren perustuvan täysin Venomin apinointiin on kyllä virhe, se ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

5. No ite kyllä ojentaisin pystin diskohevin keksimisestä Kissin suuntaan.

6. No viittasinkin enemmän siihen aikaan kun Painkilleriä kirjoitettiin...

7. Metallica oli käynyt jopa Grammyissa asti häviämässä pystin Jethro Tullille. Joten ei ollut epäilystäkään mihin (tyyli)suuntaan kannatti kallistua

8. puhumattakaan siitä mahdollisuudesta että saattoi jopa saada ihan helvetinmoista mainstream-näkyvyyttä.

1. Henk. koht en ole ollenkaan kiinnostunut siitä mitä instrumenttejä ja vahvarin säätöjä esittäessä käytetään. Itselleni musiikki kun tarkoittaa nimenomaan musiikkia (ei tuotantoa, ei tekniikkaa, ei sanoituksia) jolloin ehkä en samanlaisia yhtäläisyyksiä huomaa. Toki Venomin soundin kuulee heti samanlaiseksi kuin Motörheadin, mutta onko siläl oikeasti jotain merkitystä?

2. Metallica ei mitään kovin merkittävää loppujenlopuksia tehnyt. Bändin mainekin perustuu siihen että se oli käytännössä ensimmäinen amerikkalainen "oikea" hevibändi (kunnon T-paitahevari kun ei jostain Diosta perustanut). Loppujenlopuksi sen "sinfonisuuden" ja "progressiivisuuden" takaa tulee esiin hyvin perinteiset Venomilta ripatut melodioiden ja riffien teemat. Näihin lisätään biisien jouhevuutta pilaavia taukoja ja melodian kuljetuksia. Sanokaa mitä sanotte, mutta Metallica EI ONNISTUNUT yhdistämään mättöä progressiivisuuteen, vaan teki silkkaa roskaa yrittäessään sitä.

3. Sitä ei voi korostaa liikaa. Thrash Metal tarkoittaa yksinkertaisesti Venomia apinoivia jenkkibändejä. Venom toki ei ollut ainoa extremehevin kanta isitä, vaan huomattava rooli oli myös Judas Priestillä ja Black Sabbathilla. Toki trash-metal yhtyeistä löytyi niitä jotka lisäsivät Venomin konseptiin jotain merkittävää, kuten vaikka Megadeth, joka palasi bluesahtavaan grooviin (joka ei siis tosiaan kuulu soundeissa, vaan soitossa)

4. En ole moista väittänyt. Trash genre on Venomin apinointia ja itäjenkkiläisyyttä (pääasiassa, joskin genreen kuuluu myös muualta yhdysvalloista tulevia artisteja). Tai siis sanotaanko niin että genren musiikillinen päävaikuttaja oli Venom, joskin jotkut artistit jopa lisäsivät jotain merkittävää Venomin soppaan. Merkittävää ei siis ollut turhaan venytetyt biisin turhanpäiväisillä biisinpilaajajipoilla.

5. On tosi että KISS kokeili Discoa jo paljon ennen Judas Priestiä. Heviä KISS kokeili tosin huomattavasti myöhemmin. KISS ei ollut hevibändi, vaan perusglamia kuten vaikka Sweet tai Alice Cooper. Tosin KISS luokiteltiin hevibändiksi yhdessä mm. Aerosmithin kansa, koska muutoin jenkkien olisi pitänyt tunnustaa että kyseessä on puhtaasti englantilainen ilmiö (kun olivat unohtaneet ensimmäisen hevibändin, Blue Cheerin). Ennen Metallicaa oli hevimaailma varsin vaisua yhdysvalloissa (Dio ja ....).

6. Ai siihen aikaan. No mutta, eihän sillä oikeasti ole mitään väliä milloin joku biisi tai biisejä kirjoitetaan, jos sillä/niillä pyritään pysymään mukana tietyssä aallossa. Vai luuletko että myyntiä edistetään sanomalla "vaikka tämä onkin vähän eilisen päivän juttu, on se tehty silloin kun tämä oli pop"? Toisaalta, mitä vikaa siinä olisi, vaikka Judas Priest olisi jokaisen levynsä tehnyt tietyn aallon harjalla pysyäkseen? Onhan Judas Priestillä levy, jonka kohdalla moiset syytokset ovat ihan kohdallaan (British Steel). Mutta sehän vain kertoo taidokkaasta biisien tekemisestä, että osataan tehdä juuri oikeanlaisia biisejä tiettyyn tilanteeseen. Judas Priest onnistui uudistamaan musiikkiaan (hevin) uuden aallon aikaan, vieläpä melko taidokkaasti. Mistä yleensä tulee tämä ajatus että musiikissa kaupallisuus on joku itseisarvoisen paha asia? Mielestäni Metallicakin alkoi olemaan hyvä vasta kun miettivät vähän millaista musiikkia ihmiset haluaisivat kuulla.

7. Old School progea siis. Metallica kuitenkin hävisi Jethrolle, josta tuli ensimmäinen parhaan heviesitys pystin. Toisaalta, Metallican mukana olo ei itseasiassa kerro mitään speedi tai trashin suosiosta. Mikä muu se olisi ollut? W.A.S.P, Twisted Sister, Dio, Manowar, Anthrax, Iron Maiden, ym ym? Enemmän se kertoo Metallican suosiosta ja asemasta.

8. Judas Priestillähän tunnetusti oli aina ongelmia mainstream-näkyvyyden kanssa

ei se Dickinson todellakaan ole millään osa-alueella parempi laulaja, mutta tosin eipä huonompikaan.

Itseasiassa Dickinson on huomattavasti huonompi tulkitsija kuin Halford, joskin musiikin opettaja saattaisi arvostaa tätä enemmän.

Ööh, kyllä on. Venom on metallimpaa, niinkuin Khan sanoikin, mutta siihen ne eroavaisuudet sitten jäävätkin.

Onko metallius musiikissa mitattava määre? Jos on, niin onko sitten jotain Motörheadia metallimpaa mukamas?

Tähän voin heittää esimerkin Manowarista: Siinä on bändi, joka ei ole KOSKAAN myynyt periaatteitaan. Sama pätee AC/DC:hen ja Motörheadiin. Kaikki kolme tarjoavat musiikkiaan omalle fanikunnalleen, tekevät sitä mitä rakastavat. Ja myös yleisö rakasta.

AC/DC:n kohdalla se ei valitettavasti onnistunut kovin hyvin. Back In Blackin jälkeen bändi suolsi silkkaa sontaa Razors Edgeen asti, joka ei sekään mikään loistava ollut, mutta ihan hyvä. Ballbreaker alkoi jo olemaan vähän lähempänä sitä vanhaa kunnon meininkiä, mutta ei ihan kuitenkaan. usein väitetään että Brian Johnson korvaa loistavasti Bon Scottin, mutta enpä tiedä. Ehkä Youngeilla sattui loppumaan luovuun pian Scottin jälkeen, tai sitten Johnson ei vain pysty tätä korvaamaan.

Vähän asian vierestä, mutta itse olen aina karsastanut Anthraxia thrashin pioneeribändiksi. Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että speedmetal on lähempänä Anthraxin genreä.

Anthrax on trashiä, koska se osuu oikeaan kontekstiin.

Metallica on maailman ainoa bändi joka olisi joutanut eläkkeelle debyyttilevynsä jälkeen.

Ei todellakaan. Tiedän valvan määrän yhtyeitä jotka tekivät yhden loistavan levyn, ja sitten ison kasan roskaa. Doors vaikka kuuluisana esimerkkinä (no, Doorsin viimeinen oli ihan kelvollinen).

mukaan ollaan saatu syvyyttä, sielun vuodatusta, eeppisyyttä ja kerrassaan nerokasta tyylitajua

syvyys, sielun vuodatus, eeppisyys ja tyylitaju ei vaan riitä alkuunkaan, ilman hyviä biisejä joissa niitä hyödynnetään. Se yksi asia Metallicalta sitten puuttuikin.

EDIT: tiedän, valtavasti typoja, mutta en vaan jaksa korjata. Ehkä huomenna.

Uu mama, vihdoinkin keskustelua. Olinpa juuri menossa nukkumaan, mutta Hyrkanoksen viesti pisti veret sen verran hyvin kiehumaan, että pakko on vielä vaivautua.

"Hyrkanos" kirjoitti:
1. Henk. koht en ole ollenkaan kiinnostunut siitä mitä instrumenttejä ja vahvarin säätöjä esittäessä käytetään. Itselleni musiikki kun tarkoittaa nimenomaan musiikkia (ei tuotantoa, ei tekniikkaa, ei sanoituksia) jolloin ehkä en samanlaisia yhtäläisyyksiä huomaa. Toki Venomin soundin kuulee heti samanlaiseksi kuin Motörheadin, mutta onko siläl oikeasti jotain merkitystä?

Ei Khan tätä ajanutkaan takaa. Ei hän esittänyt asiaa siten, että Venom käyttää samoja kikkoja soittotyylissä kuin Motörhead. Se musiikki kuulostaa samankaltaiselta saundiensa ja ilmeensä puolesta, siitä oli kyse.

2. Metallica ei mitään kovin merkittävää loppujenlopuksia tehnyt. Bändin mainekin perustuu siihen että se oli käytännössä ensimmäinen amerikkalainen "oikea" hevibändi (kunnon T-paitahevari kun ei jostain Diosta perustanut). Loppujenlopuksi sen "sinfonisuuden" ja "progressiivisuuden" takaa tulee esiin hyvin perinteiset Venomilta ripatut melodioiden ja riffien teemat. Näihin lisätään biisien jouhevuutta pilaavia taukoja ja melodian kuljetuksia. Sanokaa mitä sanotte, mutta Metallica EI ONNISTUNUT yhdistämään mättöä progressiivisuuteen, vaan teki silkkaa roskaa yrittäessään sitä.

Aika hienosti sait sanottua muutamalla rivillä täyttä paskaa. Sano mitä sanot, mutta Metallica onnistui yhdistämään mättöä progressiivisuuteen. Ja niin kauan kuin osaat perustella väitteesi, on omani oikea.

3. Sitä ei voi korostaa liikaa. Thrash Metal tarkoittaa yksinkertaisesti Venomia apinoivia jenkkibändejä. Venom toki ei ollut ainoa extremehevin kanta isitä, vaan huomattava rooli oli myös Judas Priestillä ja Black Sabbathilla. Toki trash-metal yhtyeistä löytyi niitä jotka lisäsivät Venomin konseptiin jotain merkittävää, kuten vaikka Megadeth, joka palasi bluesahtavaan grooviin (joka ei siis tosiaan kuulu soundeissa, vaan soitossa)

Jälleen paskaa. Oikeasti, Venom ei vielä edes ollut thrash metallia. Se oli sen esiaste, josta muut ottivat innoitteensa luodakseen vieläkin vihaisempaa ja raskaampaa thrash metallia (ja myöhemmin black metal tuli peliin). Anthrax, Metallica, Kreator, Sodom, Testament, Exodus ynnä muut loivat täysin yksilöllisen tyylinsä thrash metalliin. Ei apinointia, vaan soveltamista omiin tarkoituksiin.

4. En ole moista väittänyt. Trash genre on Venomin apinointia ja itäjenkkiläisyyttä (pääasiassa, joskin genreen kuuluu myös muualta yhdysvalloista tulevia artisteja). Tai siis sanotaanko niin että genren musiikillinen päävaikuttaja oli Venom, joskin jotkut artistit jopa lisäsivät jotain merkittävää Venomin soppaan. Merkittävää ei siis ollut turhaan venytetyt biisin turhanpäiväisillä biisinpilaajajipoilla.

SE_ON_THRASH! Lueppa ylempi viestini.

6. Ai siihen aikaan. No mutta, eihän sillä oikeasti ole mitään väliä milloin joku biisi tai biisejä kirjoitetaan, jos sillä/niillä pyritään pysymään mukana tietyssä aallossa. Vai luuletko että myyntiä edistetään sanomalla "vaikka tämä onkin vähän eilisen päivän juttu, on se tehty silloin kun tämä oli pop"? Toisaalta, mitä vikaa siinä olisi, vaikka Judas Priest olisi jokaisen levynsä tehnyt tietyn aallon harjalla pysyäkseen? Onhan Judas Priestillä levy, jonka kohdalla moiset syytokset ovat ihan kohdallaan (British Steel). Mutta sehän vain kertoo taidokkaasta biisien tekemisestä, että osataan tehdä juuri oikeanlaisia biisejä tiettyyn tilanteeseen. Judas Priest onnistui uudistamaan musiikkiaan (hevin) uuden aallon aikaan, vieläpä melko taidokkaasti. Mistä yleensä tulee tämä ajatus että musiikissa kaupallisuus on joku itseisarvoisen paha asia? Mielestäni Metallicakin alkoi olemaan hyvä vasta kun miettivät vähän millaista musiikkia ihmiset haluaisivat kuulla.

Martikaisen kolumnia lainatakseni. MUSIIKKI teollisuus ja musiikki TEOLLISUUS ovat täysin eri asioita. Kaupallisuus on saatanasta, musiikki on keino koskettaa ihmisen sielua. Se EI ole rahantekoväline, vaikka pitäähän niiden artistienkin elantonsa saada. Mutta siinä vaiheessa kun hommaa tehdään rahasta, niin asiat ei ole hyvin.

Onko metallius musiikissa mitattava määre? Jos on, niin onko sitten jotain Motörheadia metallimpaa mukamas?

Metallius on aika moniulotteinen juttu. Se Arsen kuutio voisi sopia tähän.

syvyys, sielun vuodatus, eeppisyys ja tyylitaju ei vaan riitä alkuunkaan, ilman hyviä biisejä joissa niitä hyödynnetään. Se yksi asia Metallicalta sitten puuttuikin.

Wau, eihän tätä perustelujen määrää pysty kerralla edes sulattamaan.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
1. Se musiikki kuulostaa samankaltaiselta saundiensa ja ilmeensä puolesta, siitä oli kyse.

2. Oikeasti, Venom ei vielä edes ollut thrash metallia.

3. SE_ON_THRASH! Lueppa ylempi viestini.

1. Juuri siihen puutuinkin. Mistä siis kiikastaa? Soundit tulee nimenomaan tekniikasta ja mekaanisesta työstä. Myönsin nimenomaan sen että Venomilla on oli Motörheadin soundi, kuitenkin siihen jää yhtäläisyydet. Luitko edes viestiäni ennen kuin veresi kiehui n iin että piti vastata?

2. oikeasti, olen täysin samaa mieltä. Kuten sanoin "Thrash Metal tarkoittaa yksinkertaisesti Venomia apinoivia jenkkibändejä." Venom ei tosiaan apinoi itseään, eikä ole jenkkibndi. Luitko edes viestiäni ennenkuin veresi kiehui ja päätit flamettaa vastaan?

3. hmm.

"Minä viestissäni" kirjoitti:
tiedän, valtavasti typoja

Jos ensi kerralla lukisit viestin ennenkuin flametat! Vai onkohan se ihan liian radikaali ajatus?

MahtiAnkka ehtikin jo kommentoimaan. Jokuseen kohtaan kuitenkin vielä vähän.

"Hyrkanos" kirjoitti:
Loppujenlopuksi sen "sinfonisuuden" ja "progressiivisuuden" takaa tulee esiin hyvin perinteiset Venomilta ripatut melodioiden ja riffien teemat.

Ja mitä ovat nämä riffien ja melodioiden teemat? Ei millään pahalla mutta tämä Venomin vouhotuksesi alkaa olemaan jo pelkkää provoamista. Ollaan jo lukuisia kertoja todettu että aggressiivisuus oli se avain minkä Metallica muiden thrashbändien mukana Venomilta otti.
Riffeihin ja melodioihin suurimmat vaikuttajat olivat Black Sabbathin, Priestin , Purplen ja UFOn kaltaiset pappahevibändit. Ja tässäkin tapauksessa, Ankan hienoja sanoja käyttääkseni, bändit sovelsivat niitä omiin tarkoituksiin. Riffit joita thrashbändit loivat olivat nopeudessa ja aggressiivisuudessa aivan toista luokkaa kuin noilla edellämainituilla bändeillä, Venom mukaanlukien.
Thrashin alkuperäinen tarkoitus oli tehdä nopeinta ja sekopäisintä musiikkia maailmassa. Venominkin albumit olivat varmasti aika viatonta läpsyttelyä kun Slayer, Exodus, Metallica ja kumppanit löivät omat kiekkonsa ulos.
Ja proto-thrash kuvaa Venomia hyvin, se oli pelkkä prototyyppi jota ison veden takaiset pitkätukat veivät parempaan ja toimivampaan suuntaan Metalllica etunenässä.

Ja mitä Hyrkanos tuo "itäjenkkiläisyys" tarkoittaa?

Old School progea siis.

Hienostipa erotit nuo kaksi lausetta konteksteistaan.

Metallica kuitenkin hävisi Jethrolle, josta tuli ensimmäinen parhaan heviesitys pystin. Toisaalta, Metallican mukana olo ei itseasiassa kerro mitään speedi tai trashin suosiosta.

Siinä mielessä kertoo että Metallica oli tuolloin kuumin nimi metalligenressä. Toisaalta tuo on ihan täysin sivuseikka, koska thrashin ja speedin suosio on kiistaton tosiasia 80-luvun lopun metallista puhuessa.

Doors vaikka kuuluisana esimerkkinä (no, Doorsin viimeinen oli ihan kelvollinen).

Kyllä Doorseilta useampi mainio levy löytyy. Jo pelkkä Morrisionin karisma kantaa heikomman materiaalin vähintään hyvän puolelle. Mahtava bändi.

"Ankka" kirjoitti:
thrash metallia (ja myöhemmin black metal tuli peliin)

Tuossa hommassa on sinällään hassu juttu, että kun thrashia alkoi tulla yhä enemmän ja se keräsi suosiota niin ei ihmiset tienneet mistään thrashista vaan se oli heille blackmetallia.
Muttajoo Hellhammerin, Kreatorin, Sodomin ja Bathoryn kaltaisten bändien kautta siitä muotoutui lopulta se bläkkis minkälaisen me tänä päivänä tunnemme.

"Genghis Khan" kirjoitti:
1. Ja mitä ovat nämä riffien ja melodioiden teemat?

2. Ja mitä Hyrkanos tuo "itäjenkkiläisyys" tarkoittaa?

1. Vaikea asia selittää. Teema ei liene täysin oikea termi, mutta käytänpä sitä kuitenkin. Eli siis sävellyksissä ja soinnutuksissa on tietynlaisia "kuljetuksia" ja tyylejä, jotka osaltaan määrittelevät mm. sen mihin genreen musiikki kuuluu (esim. blues kaavat ym ym) ja osaltaan ovat taas yksilöllisiä näkemyksiä. Kaikessa hevissä on tietyt kaavat jotka yhdessä tietyn rytmin kanssa tekevät siitä heviä. Sitten on näitä melodioissa käytettyjä kaavoja, jotka taas vaihtelevat enemmän. Ne on se ratkaiseva tekijä minkä perusteella voi periaatteessa tuntemattoman kappaleen tunnistaa jonkun tietyn säveltäjän tekemäksi vaikka se soitettaisi kanteleella. Sitä tarkoitan.

2. Sitä että on kotoisin Yhdysvaltojen itärannikolta.Heitetään mukaan nyt vielä se korjaus että kyseinen termi on silkkaa roskaa, sillä kysehän on länsijenkkiläisyydesta pääosin

Ei millään pahalla mutta tämä Venomin vouhotuksesi alkaa olemaan jo pelkkää provoamista.

En kyllä tajua miten SE on provoamista. olisin kyllä ymmärtänyt jos Metallican haukkumista itsessään pitäisi provoamisena, koska se aivan taatusti suututtaa monia ilman täysin harkitsemattomaan vastaflametukseen. Provoamisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan mielipiteistä ja muutamista faktoista.

"Hyrkanos" kirjoitti:
Eli siis sävellyksissä ja soinnutuksissa on tietynlaisia "kuljetuksia" ja tyylejä, jotka osaltaan määrittelevät mm. sen mihin genreen musiikki kuuluu (esim. blues kaavat ym ym) ja osaltaan ovat taas yksilöllisiä näkemyksiä. Kaikessa hevissä on tietyt kaavat jotka yhdessä tietyn rytmin kanssa tekevät siitä heviä. Sitten on näitä melodioissa käytettyjä kaavoja, jotka taas vaihtelevat enemmän.

Jeah, nyt tajusin pointtisi. Mutta tässä päästään taas noin kymmenennen kerran siihen että nuo Sabbathit, Venomit, Priestit, Saxonit etc. toimivat vaikuttajana Metallicalle. Metallica vei saundia äärimmäisempään suuntaan tuoden myös omaa näkökantaa runsaasti varsinkin myöhemmillä levyillä. Ja se, että et satu pitämään hieman monipuolisemmasta metallista tyyliin Puppetsin ja Justicen pitkät biisit, ei ole syy sille että esität lähes faktamuodossa kuinka Metallican varhaisten levyjen saama maine ja asema on väärin.

Sitä että on kotoisin Yhdysvaltojen itärannikolta.Heitetään mukaan nyt vielä se korjaus että kyseinen termi on silkkaa roskaa, sillä kysehän on länsijenkkiläisyydesta pääosin

Näin, hyvä että itsekin huomasit virheesi. Tosin itärannikolta löytyy Overkill-Antrhax -voimakaksikko, mutta muuten lähes täysin lännen juttu, varsinkin alkuaikoina.

En kyllä tajua miten SE on provoamista. olisin kyllä ymmärtänyt jos Metallican haukkumista itsessään pitäisi provoamisena, koska se aivan taatusti suututtaa monia ilman täysin harkitsemattomaan vastaflametukseen. Provoamisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan mielipiteistä ja muutamista faktoista.

Venomille edelleen kaikki kunnia, mutta et tunnu ottavan huomioon muita tuon ajan brittibändien vaikutusta. Esim Tygers of Pan Tang ja Angel Witch julkaisivat jo ennen Venomia brittiheviä joka perustui enemmän äärimmäiseen meininkiin kuin soittotaitoihin. Ja nuo melodioiden käytöt voidaan laskea edelleen Sabbathin, Priestin ja varhaisen Maidenin kunniaksi, heitä kuitenkin pidetään metallimelodioiden isinä. Priestin ja Maidenin tuplakitaroinnilla esim. suuri vaikutus thrashin ja Metallican kitarahyökkäyksille, Venomin saundi kun enemmän perustui yhteen kitaristiin.

syvyys, sielun vuodatus, eeppisyys ja tyylitaju ei vaan riitä alkuunkaan, ilman hyviä biisejä joissa niitä hyödynnetään. Se yksi asia Metallicalta sitten puuttuikin.

Lähes tätä olen hakenut, poikkeuksena kuitenkin se, että Metallica ei ole osannut hyödyntää niitä elementtejä minua miellyttävällä tavalla, vaan biisit jäävät lähinnä ärsyttäväviksi "muka-koviksi" (MoP) tai tekotaiteellisiksi (Nothing Else Matters ja One).

Sano mitä sanot, mutta Metallica onnistui yhdistämään mättöä progressiivisuuteen.

Perustele sinäkin.

Martikaisen kolumnia lainatakseni. MUSIIKKI teollisuus ja musiikki TEOLLISUUS ovat täysin eri asioita. Kaupallisuus on saatanasta, musiikki on keino koskettaa ihmisen sielua. Se EI ole rahantekoväline, vaikka pitäähän niiden artistienkin elantonsa saada. Mutta siinä vaiheessa kun hommaa tehdään rahasta, niin asiat ei ole hyvin.

Et olisi voinut paremmin sanoa.

Ja nyt haluan Mosse kuulla mikä sinusta on se Metallican sielu joka mielestäsi tuntui kadonneen heti debyytin jälkeen?

Paha mennä sormella osoittamaan, mutta osana ainakin se asenne ja se tietynlainen kives, mitä Metallicalta alkuaikoina löytyi, tuntui jo hälvenneen Ride the Lightningilla ja kadonneen kokonaan Master of Puppetsilla. Lisätäkseni vielä sen, että biisimateriaali oli mennyt koko ajan alaspäin. Koko ajan tunnuttiin menevän enemmän ja enemmän tekotaiteelliseen suntaan.

vaan biisit jäävät lähinnä ärsyttäväviksi "muka-koviksi" (MoP) tai tekotaiteellisiksi (Nothing Else Matters ja One).

Musiikki on usein "tekotaiteellista" niille jotka eivät sitä tajua. Mostalillekin tulee ikää muutama vuosi lisää niin alkaa tuo musiikkimaku myös (maailmankatsomuksen lisäksi) avartua, niin kelpaa muukin kuin isojen poikein suosittelemat bändit.

Itse biiseistä:
One onnistuu naittamaan täydellisesti rauhallisen ja melankolisen fiilistelyn rankkaan thrash-sahaukseen ja tuplabassari-juoksutukseen. Kun tuohon päälle vielä toimivat ja hyvät lyriikat, niin eipä paljon toimivampaa vetoa voisi ajatella. Imo tietenkin
Nothing Else Matters taas on täysin puhdasverinen hituri, siitä nyt ei pitäisi mitään "tekotaiteellista" edes löytää. Tosin ei se myöskään Metallican parhaita ole, mutta toimii ihan jees silti.
MoP-nimibiisi on ehkä Metallican kultakauden legendaarisin osoitus bändin sävellyskynän terävyydestä. Harvemmin olen kuullut aggressiivisen metallibiisin yltävän sellaisiin mahtipontisiin ja suorastaan sinfonisiin sfääreihin kuin kyseissä biisissä. Cliff-vainaan panos jälleen kerran mainiosti esillä. Itselle sellainen biisi mihin ei ole tullut kyllästyttyä juuri yhtään vuosien runsaasta soitosta huolimatta.

Kaikki eivät tietenkään voi pitää tuollaisesta musiikista, mutta harvinaisen kapeakatseinen (metalli)musiikkimaku saa olla jos jaksaa haikailla Kille Em Allin perään yhä edelleen. Hyvä albumi sekin, mutta lähinnä alkusoittoa kaikelle mahtavuudelle.

np. Black Sabbath - Voodoo
Dio rankoo.

mitä Metallicalta alkuaikoina löytyi, tuntui jo hälvenneen Ride the Lightningilla ja kadonneen kokonaan Master of Puppetsilla.

RTL:ltä biisit kuten Figth Fire with Fire, nimikko, For Whom the Bell Tolls, Trapped Under Ice, Creeping Death, Call of Ktulu
MoPilta: Battery, nimikko, The Thing That Should Not Be(edelleen bändin historian raskain biisi), Disposable Heroes, Leper Messiah, Orion, Damage Inc.
Tuossa noiden kahden levyn aggressiivisimmat vedot, oikeastaan vain pari hituria tuli jätettyä pois. Joten tuo sinun väittämä että Metallicalta olisi kadonnut muna musiikista on täyttä puppua. Vielä kun muistetaan se kuinka rankaisevia ja ärhäköitä Hetfieldin vokaalit oli noilla levyillä, sen teinipojan kiljumisen sijaan mitä debyytillä oli, niin voisi jopa väittää munan kasvaneen bändin musiikissa.

Otapa Mostal0 nuo Metallica-levyt joskus taas kuunteluun ja kuuntele ajatuksella ja unohda samalla tuo "Metallica on paska" -asenteesi(joka tietenkin kuuluu tuohon ikääsi), niin saatat huomata levyjen toimivuuden.

Otapa Mostal0 nuo Metallica-levyt joskus taas kuunteluun ja kuuntele ajatuksella ja unohda samalla tuo "Metallica on p**ka" -asenteesi(joka tietenkin kuuluu tuohon ikääsi), niin saatat huomata levyjen toimivuuden

Kaikki levyt on tullut kuunneltua ajatuksella läpi. Edes minä en ala latelemaan mielipiteitä ilman kuuntelua,