Olenko muuten ainoa jonka mielestä Iron Maidenin alkuperäinen laulaja Paul Di'anno lauloi paremmin kuin Bruce Dickinson?
Musiikkimakunne???
"Nero" kirjoitti:
Olenko muuten ainoa jonka mielestä Iron Maidenin alkuperäinen laulaja Paul Di'anno lauloi paremmin kuin Bruce Dickinson?
Olet.
np. Fear of the Dark (Rock in Rio)
"DeadManWalking" kirjoitti:"Nero" kirjoitti:
Olenko muuten ainoa jonka mielestä Iron Maidenin alkuperäinen laulaja Paul Di'anno lauloi paremmin kuin Bruce Dickinson?
Olet.
Olen kysynyt tuota vähän joka paikassa ja aina on vastaus ollut sama
"Nero" kirjoitti:
Olenko muuten ainoa jonka mielestä Iron Maidenin alkuperäinen laulaja Paul Di'anno lauloi paremmin kuin Bruce Dickinson?
Yksin olet.
"Nero" kirjoitti:
Olenko muuten ainoa jonka mielestä Iron Maidenin alkuperäinen laulaja Paul Di'anno lauloi paremmin kuin Bruce Dickinson?
Et. Dickinson voisi olla ihan kelpo laulaja, tai siis teknisestihän se onkin (mutta niin on myös Timo Kotipelto, joten se kertookin paljon), mutta se että Dickinson on aina vaan b-luokan Halford-klooni pilaa jotenkin homman. Nuotissa pysyminen ja teknisyys ovat melko toisarvoisia asioita hevissä, ja lähinnä hyviä lisiä vasta jos muut tekijät on kohdallaan.
DiAnno on ehdottomasti Maidenin kunkku laulaja, Blaze Bayley ihan kiva, mutta Dickinson vain välttävä.
No, tavallaan b-luokan Halford klooni sopii vallan mainiosti bändiin joka on b-luokan Judas Priest klooni
^Haha, Hyrkanosin Priest-neuroosi senkun painaa päälle
Siihen en jaksa nyt ottaa enempää kantaa, mutta Maiden-laulajakeskusteluun kyllä. Onhan tätäkin puitu topicissa ennempää ja edelleen olen sitä mieltä, että jokaisen laulajan aikainen materiaali toimii. Jokainen kolmikosta on kuitenkin sen verran erityyppinen laulaja, ettei ole tietyssä määrin edes reilua verrata niitä keskenään.
Brucen aikaisen materiaalin laajuus saa sen aikaan, että heikompaa mahtuu pakostikin mukaan. Kuitenkin Powerslaven, SIT:n ja 7th Sonin kaltaisten klassikoiden viehätys kestää vuodesta toiseen, uudemmista tietenkin viimevuotinen on kova levy.
Di'Annon aikaiset kaksi lättyä ovat molemmat täyttä rautaa. Killers kaksikosta kovempi, ja vaikka sanoinkin ettei eri aikakausien Maiden-levyjä sopisi verrata, niin on pakko todeta että Killersin albumikokonaisuus on bändin historian kovin.
Blaze-levyistä se parempi on X-Factor ja hemmetin tiukka lätty onkin. Synkkä, tummanpuhuva, eeppinen ja ennen kaikkea toimiva. Sign of the Cross, hail!
Siihen en jaksa nyt ottaa enempää kantaa, mutta Maiden-laulajakeskusteluun kyllä. Onhan tätäkin puitu topicissa ennempää ja edelleen olen sitä mieltä, että jokaisen laulajan aikainen materiaali toimii. Jokainen kolmikosta on kuitenkin sen verran erityyppinen laulaja, ettei ole tietyssä määrin edes reilua verrata niitä keskenään.
Brucen aikaisen materiaalin laajuus saa sen aikaan, että heikompaa mahtuu pakostikin mukaan. Kuitenkin Powerslaven, SIT:n ja 7th Sonin kaltaisten klassikoiden viehätys kestää vuodesta toiseen, uudemmista tietenkin viimevuotinen on kova levy.
Di'Annon aikaiset kaksi lättyä ovat molemmat täyttä rautaa. Killers kaksikosta kovempi, ja vaikka sanoinkin ettei eri aikakausien Maiden-levyjä sopisi verrata, niin on pakko todeta että Killersin albumikokonaisuus on bändin historian kovin.
Blaze-levyistä se parempi on X-Factor ja hemmetin tiukka lätty onkin. Synkkä, tummanpuhuva, eeppinen ja ennen kaikkea toimiva. Sign of the Cross, hail!
[leijun]Ah sain lipun Marilyn Mansonin konserttiin \o/ mutta harmi että en saanut seisomalippua.[/leijun]
No hyi saatana, en kyllä tuolla leijuisi Itellä sentään on lippu maailman nopeimman, raskaimman ja kovaäänisimmän bändin keikalle. Arvaatteko mikä bändi?
"Kameli" kirjoitti:
No hyi s****na, en kyllä tuolla leijuisi Itellä sentään on lippu maailman nopeimman, raskaimman ja kovaäänisimmän bändin keikalle. Arvaatteko mikä bändi?
Jostain syystä veikkaisin Motörheadia.... ?
"Kameli" kirjoitti:
No hyi s****na, en kyllä tuolla leijuisi Itellä sentään on lippu maailman nopeimman, raskaimman ja kovaäänisimmän bändin keikalle. Arvaatteko mikä bändi?
Ja miksi en leijuisi .
13.12 Club Teatrialle seurailemaan Motörheadia!
"Gukumatz" kirjoitti:Vuosi sitten olisin ehkä hyppinyt riemusta, mutta nyt en. Into Motörheadiin meni... noh, meni kun meni.
13.12 Club Teatrialle seurailemaan Motörheadia!
En koskaan toivu tästä pettymyksestä etten pääse vieläkään näkemään Killswitch Engagea livenä, vaikka äijät vetävät lokakuussa Suomessa KAKSI keikkaa. Piti jo tammikuussa mennä, ei onnistunut, eikä onnistu nytkään. Seuraavan kerran kun Suomeen tulevat nii jumalaatha meikä on paikalla!
The Black Tyranny Tourille olisi tarkoitus mennä, jos nyt onnistuu sekään. Arch Enemy, Trivium, Machine Head, Shadows Fall... Nam. Kerkesin jo jostakin intoilla että Sanctitykin olisi mukana kiertueella mutta taisikin olla väärää tietoa. Harmi, tuo Carolinan uusi loistoke olisi ollut mahtava nähdä.
The Black Tyranny Tourille olisi tarkoitus mennä, jos nyt onnistuu sekään. Arch Enemy, Trivium, Machine Head, Shadows Fall... Nam. Kerkesin jo jostakin intoilla että Sanctitykin olisi mukana kiertueella mutta taisikin olla väärää tietoa. Harmi, tuo Carolinan uusi loistoke olisi ollut mahtava nähdä.
"Kameli" kirjoitti:
Itellä sentään on lippu maailman nopeimman, raskaimman ja kovaäänisimmän bändin keikalle. Arvaatteko mikä bändi?
Ei tarvi arvata. Lapsikin tietää että kaikki nuo termit kuvaavat Manowaria.
Jostain syystä veikkaisin Motörheadia.... ?
Ei kannata. Motörhead on nopea, raskas ja kovaäänoinen, muttei mitään superlatiivissa (joskin oli hetken kovaäänisin joskus kilpavarustelun aikoina). Motörhead on niin hyvä ettei sitä ole juuri järkeä kuvailla muilla adjektiiveilla.
Jos nyt Lemmyn bändeistä puhutaan, niin itse olen enemmän innostunut Hawkwindistä. Mieshän häippäsi bändistä joskus 70-luvun puolivälissä, mutta taisi hänellä olla myös jotain muutakin roolia kuin pelkän basistin ja taustalaulajan pesti. Tosin sehän taas ei ole mikään ihme, koska minua nyt kiinnostaakin tuo ihmeellinen progehanurisooloilu. Paitsi että Hawkwind on sinänsä mielenkiintoinen, että heidän musiikkinsahan ei ns. "progeprogea" kuitenkaan ole. Enemmänkin melko tavallista hard rockia, tosin reilusti psykedeelisemmällä, nopeammalla ja vinksahtaneemmalla meiningillä. Ja heitähän pidetään tämän ns. space rockin keksijöinä (jonkun Pink Floydin rinnalla), sillä aika sci-fiähän nuo sanoitukset olivat. Ja löytyypä bändiltä ainakin yksi "pakollinen" levy, eli tuo mainio Space Ritual vuodelta 73. Ehdoton mestariteos, jonka pitäisi löytyä jokaisen rock-diggarin hyllystä, piti sci-fistä tai ei.
^Tuli vähän aikaa sitten ostettua Hawkwindin pari ekaa levyä, niillä nyt ei Lemmy vielä vaikuta(tai no, vaikuttaa kakkoslevyn bonusbiisissä), mutta kyllähän tuo kaksikko ihan pätevää kamaa oli. Varsinkin tuo toinen levy eli In Search of Space alkoi olemaan jo sitä bändille myöhemmin niin ominaista jumittavaa avaruusjammailua.
Ei tuo levykaksikko kuitenkaan esim. Hall of the Mountain Grillin tasolle pääse, joka on kuulluista Hawkwind-levyistä itselleni mieluisin.
Ei tuo levykaksikko kuitenkaan esim. Hall of the Mountain Grillin tasolle pääse, joka on kuulluista Hawkwind-levyistä itselleni mieluisin.
Uutta kamaa Ydinaukio-yhtyeeltä:
www.mikseri.net/ydinaukio
Stoner-happo-hevi-tekele Overlord, yrittää mukailla Pharaoh Overlordin meininkiä. Rummut ovat perseestä, mutta olkoot.
www.mikseri.net/ydinaukio
Stoner-happo-hevi-tekele Overlord, yrittää mukailla Pharaoh Overlordin meininkiä. Rummut ovat perseestä, mutta olkoot.
Toi Ydinaukion Pharaoh oli ihan mukavaa jumitusta. Kyussin aavikkojammailut tuli paikoitellen mieleen, vaikka enemmän toi surffaili avaruuden sfääreissä. Takuuvarmaa kamaa silloin kun itseäkin jumituttaa. Ja kitarasaundi oli murean miehekäs.
Lisää vastaavaa ilman muuta.
Stoner/Doom-meiningeissä jatkuu myös, Cathedralin kahden vuoden takainen The Garden of Unearthly Delights soimassa. Tyyliltään aika kaksijakoinen levy, toisaalta raskasta ja jyräävää doom-osastoa, toisaalta letkeää stoner-meininkiä. Harvemmin Lee Dorrian pettää, eikä tunnu tehneen niin nytkään.
Lisää vastaavaa ilman muuta.
Stoner/Doom-meiningeissä jatkuu myös, Cathedralin kahden vuoden takainen The Garden of Unearthly Delights soimassa. Tyyliltään aika kaksijakoinen levy, toisaalta raskasta ja jyräävää doom-osastoa, toisaalta letkeää stoner-meininkiä. Harvemmin Lee Dorrian pettää, eikä tunnu tehneen niin nytkään.
Itteä vähän häiritsee kitara tossa Ydinaukiossa. Jotenkin mun korvissa ei osu nuottiin. Toisaalta tuo Hannes ja Mauri toimii taas kybällä.
Joo itekkin pääsin viimein tuon uuden kappaleen kuuntelemaan ja aika letkeää menoahan tuo. Tosin välillä hiukan häiritsi kun rummut ja kitara meinasivat haparoida hiukan eri tahdeissa, luoden niin sanottua "löysää saundia" kappaleelle. Mutta pätevä biisi, ehdottomasti.
Itekin pitäis mikseriin jotain soolojuttua nauhotella, ensin pitä vain hommata tarpeelliset tarvikkeet. You know, mikseripöytä, piuhat ja mikit. Ja tietenkin kitara-vahvistin yhdistelmä, mikäli aion aivan pro tasolle hypätä, hah. Saa nähä kun tuonne Markun musiikkiin pääsis joku kerta pomppimaan.
Itekin pitäis mikseriin jotain soolojuttua nauhotella, ensin pitä vain hommata tarpeelliset tarvikkeet. You know, mikseripöytä, piuhat ja mikit. Ja tietenkin kitara-vahvistin yhdistelmä, mikäli aion aivan pro tasolle hypätä, hah. Saa nähä kun tuonne Markun musiikkiin pääsis joku kerta pomppimaan.
Kiitoksia kommenteista. Ja kuten sanoin, nuo rummut tosiaankin ovat perseestä. Väänsin ne syntikalla, jolla luonnollisesti ei mitään hirveän jännää saa aikaan. Sen takia tuli juuri sitä haparointia, kun syntikalla rummuttamisessa ei tosiaankaan ole sitä samanlaista tuntumaa kuin oikeilla rummuilla soittamisessa.
Ja itekin pitäis noihin Kyussiin sun muihin tutustua. Stoner kun sopivan hapokkaalla meiningillä varustettuna on varsin jänskää musaa. Ja mikäli Khan ei ole vielä Pharaoh Overlordiin kerinnyt tutustua, niin hopihopi vaan tutustumaan, taattua NWOFHMia (vaikka varsinainen nimitys taitaakin olla hypno-improv-stoner-rock from Finland (file under psychedelic). Miehitys on sama kuin Circlessä, mutta ilman Rättöä.
Hannes & Maurin ystäville ilmoitettakoon, että pientä hienosäätöä vailla oleva EP Mørk ilmestyy piakkoin. Luvassa siis raakaa black metallia kahden n. 10-minuuttisen teoksen verran. Sitä odotellessa vilkaiskaa toki seuraava linkki:
www.myspace.com/hannesmauri
Ja itekin pitäis noihin Kyussiin sun muihin tutustua. Stoner kun sopivan hapokkaalla meiningillä varustettuna on varsin jänskää musaa. Ja mikäli Khan ei ole vielä Pharaoh Overlordiin kerinnyt tutustua, niin hopihopi vaan tutustumaan, taattua NWOFHMia (vaikka varsinainen nimitys taitaakin olla hypno-improv-stoner-rock from Finland (file under psychedelic). Miehitys on sama kuin Circlessä, mutta ilman Rättöä.
Hannes & Maurin ystäville ilmoitettakoon, että pientä hienosäätöä vailla oleva EP Mørk ilmestyy piakkoin. Luvassa siis raakaa black metallia kahden n. 10-minuuttisen teoksen verran. Sitä odotellessa vilkaiskaa toki seuraava linkki:
www.myspace.com/hannesmauri
Musiikin kuuntelua en hirveästi ole pariin vuoteen harrastanut, mutta viime päivinä Eppu Normaali on kolahtanut todella lujaa. Martti Syrjä on jumala, ei voi muuta sanoa. Sanoitukset ovat loistavia ja biiseissä on tunnetta, melodiaa... kaikkea.
Mitä mieltä muut ovat kaikkien aikojen parhaasta kotimaisesta bändistä?
PS. Toisin kuin monilla muilla laatubändeillä, on Eppu Normaalilla todella monta huippubiisiä, lähemmäs kymmenen kappaletta niitä taitaa olla.
Mitä mieltä muut ovat kaikkien aikojen parhaasta kotimaisesta bändistä?
PS. Toisin kuin monilla muilla laatubändeillä, on Eppu Normaalilla todella monta huippubiisiä, lähemmäs kymmenen kappaletta niitä taitaa olla.
"finlay" kirjoitti:Kuuntelin pitkästä aikaa tuossa perjantaina, eikä kolahtanut taaskaan. Aina ollut sellainen tuntuma, että kun on kuullut yhtyeeltä yhden biisin, niin on kuullut ne kaikki. Muutenkaan Martin äänestä en kauheesti pidä. Ehkä Eput koskettaa juuri ihmisiä noilla sanoituksilla, sillä ihmiset pystyvät helposti samaistumaan ja ymmärtämään.
Musiikin kuuntelua en hirveästi ole pariin vuoteen harrastanut, mutta viime päivinä Eppu Normaali on kolahtanut todella lujaa. Martti Syrjä on jumala, ei voi muuta sanoa. Sanoitukset ovat loistavia ja biiseissä on tunnetta, melodiaa... kaikkea.
Mitä mieltä muut ovat kaikkien aikojen parhaasta kotimaisesta bändistä?
PS. Toisin kuin monilla muilla laatubändeillä, on Eppu Normaalilla todella monta huippubiisiä, lähemmäs kymmenen kappaletta niitä taitaa olla.
^Eilen tuli Teemalta mainio Tuuliajolla/Saimaa-ilmiö -dokumentti Juicen, Hassisen Koneen ja Eppujen Saimaan yhteiskiertueesta vuodelta 1981. Ja täytyy myöntää, että olivat Eputkin todella kovassa livekuosissa noiden pätkien perusteella, muutenkin heidän tuon ajan ramopunk/suomirock-sekotus tuntui olevan takuuvarmaa livemusiikkia. Myös bändin Who-coveri Let's See Action toimi mainiosti.
Eipä jääneet Martti, Pantse ja kumppanit juuri yhtään jälkeen meiningeissään Hassisen Koneelle tai Juicelle.
Eppu Normaalin nykyisiin liikkeisiin en kommentoi mitään, koska kiinnostus on aikalailla nollissa.
Eipä jääneet Martti, Pantse ja kumppanit juuri yhtään jälkeen meiningeissään Hassisen Koneelle tai Juicelle.
Eppu Normaalin nykyisiin liikkeisiin en kommentoi mitään, koska kiinnostus on aikalailla nollissa.
Shango sai Eput kuulostamaan joltain halvalta massatuotteelta... pyh! No, ei se haittaa, sillä parhaillaan soimassa "Afrikka, sarvikuonojen maa" ja ite lauletaan välillä oikeen messissä mukana. Ou jee!
Yatta Records presents:
Hannes & Mauri - Mørk
01. Hvis Dunkelheit En Gang Var - 9'18
02. The Eternal Black Forest - 11'26
Luvassa siis raainta mahdollisinta black metallia suoraan Karjaan synkistä metsistä. NWOFBM!!!
Lataa Hannes & Maurin virallisilta sivuilta.
Hannes & Mauri - Mørk
01. Hvis Dunkelheit En Gang Var - 9'18
02. The Eternal Black Forest - 11'26
Luvassa siis raainta mahdollisinta black metallia suoraan Karjaan synkistä metsistä. NWOFBM!!!
Lataa Hannes & Maurin virallisilta sivuilta.
Rise Against on kyllä mahtava bändi, olen tosin kuullut vasta noin 5 biisiä, mutta ainakin niitten perusteella. Pitäisi laittaa vähän lataukseen.
Aika vaikuttavaa musiikkia Orava, jollain tasolla ahdistavaa ja melko synkkää. Tosin yksi pieni mutta: Tämä ei ole black metallia. Tämä on dark ambienttia niin selkeästi kun vain mahdollista. Liekö tietty tahallinen pilke silmäkulmassa juttu sitten tässä vai mikä, mutta mikäli aikoo aitoa black metallia tehdä, ei siinä huumoria saa juurikaan mukana olla. Se vain ei sovi siihen.
Mutta laadukasta kamaa, ei siinä. Kiva tribuutti Burzumin ambient puolen tyylittelylle.
Mutta laadukasta kamaa, ei siinä. Kiva tribuutti Burzumin ambient puolen tyylittelylle.
No siinähän se vitsi onkin, ei Hannes & Maurin varsinaisesti kuulukaan olla black metallia. Kyse on enemmänkin lähinnä imagosta, joka tässä tapauksessa on täysin riippumaton itse musiikista. Ei meillä varsinaisesti ole mitään musiikillista päämäärää, tehdään nyt vain jotain mikä sillä hetkellä sattuu kiinnostamaan. Mutta tuo black metal -imago on ja pysyy, teimme sitten tuollaista kilkuttelua tai italo-discoa. En tiedä sitten haluavatko tr00-turskanpalvaajat hirttää meidät tästä syystä, mutta näillä eväillä mennään.
Ehkä tuossa Mørkissä hieman onkin niitä Burzumin ambient-elementtejä, mutta toisaalta tuo kuulostaa myös erehdyttävästi Circlen Forest-levyltä, joka ehkä oli ensimmäisenä mielessä kun tuota teimme. Mutta kiitoksia vain Ankka, itseäkin tuo tekele miellyttää.
Ehkä tuossa Mørkissä hieman onkin niitä Burzumin ambient-elementtejä, mutta toisaalta tuo kuulostaa myös erehdyttävästi Circlen Forest-levyltä, joka ehkä oli ensimmäisenä mielessä kun tuota teimme. Mutta kiitoksia vain Ankka, itseäkin tuo tekele miellyttää.
Juu näin arvelinkin, että se on sellanen kieli poskella juttu. Ja onhan tuo kieltämättä aika nokkela imago. Itselleni tosin black metal on ainakin jollain epäpyhällä tavalla pyhää musiikkia, josta on hiukan vaikea repiä huumoria uskottavasti. Mutta ei siinä jos tuonkin tekee tyylillä, ja nyt kun näin ajattelee niin tuohan on aika hieno ja varsinkin erottuva tyyli.
"Flexih" kirjoitti:
Rise Against on kyllä mahtava bändi, olen tosin kuullut vasta noin 5 biisiä, mutta ainakin niitten perusteella. Pitäisi laittaa vähän lataukseen.
Suosittelen että lataat lisää. Mahtava bändi ja etenkin kaksi ekaa levyä ovat kunnon hardcoremättöä.
Hell yeah, tätä on odotettu! Serj Tankian julkaisee sooloalbuminsa lokakuussa. Sinkkujulkaisu on tullut ja pirun hyvä sellainen. Levy on täydellinen pakko-ostos. Sooo hungry for it~!
Onhan tuo Tankianin Unthinking Majority ihan jees ja SOAD fanina tulen ostamaan/hankkimaan tuon levyn itselleni. Ikävää vain että Tankianinkin musiikki on sitä uutta SOADia eli sitä enemmän kaupallista .
Pysyn silti tässä mielipiteessä aina:
Vanha SOAD > Uusi
Pysyn silti tässä mielipiteessä aina:
Vanha SOAD > Uusi
"Stefa" kirjoitti:
Onhan tuo Tankianin Unthinking Majority ihan jees ja SOAD fanina tulen ostamaan/hankkimaan tuon levyn itselleni. Ikävää vain että Tankianinkin musiikki on sitä uutta SOADia eli sitä enemmän kaupallista .
Pysyn silti tässä mielipiteessä aina:
Vanha SOAD > Uusi
Mutta:
SOAD > Muu maailma.
"Kratos" kirjoitti:"Stefa" kirjoitti:
Onhan tuo Tankianin Unthinking Majority ihan jees ja SOAD fanina tulen ostamaan/hankkimaan tuon levyn itselleni. Ikävää vain että Tankianinkin musiikki on sitä uutta SOADia eli sitä enemmän kaupallista .
Pysyn silti tässä mielipiteessä aina:
Vanha SOAD > Uusi
Mutta:
SOAD > Muu maailma.
Marilyn Manson > Muu maailma .
Kyllä ne kaikki SoaD:n levyt ovat loistavia, oli ne uudemmat kaupallisia tai ei. Mikäli myy enemmän niin sitten myy enemmän, pääasia että musiikki on laadukasta.
T: Ikuinen fanipoika.
EDIT. Niin joo itse aihe, enpä tiennytkään että se tankianin soololevy jo nyt tulee ulos. Pitää tarkkailla ja ihmetellä.
T: Ikuinen fanipoika.
EDIT. Niin joo itse aihe, enpä tiennytkään että se tankianin soololevy jo nyt tulee ulos. Pitää tarkkailla ja ihmetellä.
Copyrightsit poistettu kuvasta, Cyanide & Happiness @ Explosm.net.
Hittokun olisi oikeasti rahaa, saisi ostettuakin musiiikkia, ettei warettaa kokoajan tarvitsisi. Mutta ei, Tyhmät paikalliskaupat eivät anna mitään hyviä heräteostos/midprice yllätyksiä, joita on muutaman kerran tullut bongattua. Joskus onnistuukin löytämään laatulevyn alle kympin hintaan. Harmi kyllä usein joutuukin pulittamaan sen 20€/levy. Huomasin muuten että Midprice osiot ovat aina täynnä Metallicaa ja Iron Maidenia, eikö levyt sitten ole menneet kaupaksi? Järvenpäässäkin Prismassa on ehkä joku 10 Maidenin levyä, muttei yhtään mitään sellaisia ei listahitti artisteja tai muuta sellaista mikä ei ole vain kauheaa levymyyntitungosta ole aiheuttanut. Midprice on juuri sopiva paikka sellaisille, hyvää halvalla perhana.
Kaksi sanaa: Levykauppa Äx
Annat niille rahaa, sitä vastaan saa levyjä ja leimoja, ja tätä kautta alennusta. Kaikki on tyytyväisiä. Ihan kohtuuhinnatkin on, ainakin melko useassa levyssä.
Annat niille rahaa, sitä vastaan saa levyjä ja leimoja, ja tätä kautta alennusta. Kaikki on tyytyväisiä. Ihan kohtuuhinnatkin on, ainakin melko useassa levyssä.
"Stefa" kirjoitti:"Kratos" kirjoitti:"Stefa" kirjoitti:
Onhan tuo Tankianin Unthinking Majority ihan jees ja SOAD fanina tulen ostamaan/hankkimaan tuon levyn itselleni. Ikävää vain että Tankianinkin musiikki on sitä uutta SOADia eli sitä enemmän kaupallista .
Pysyn silti tässä mielipiteessä aina:
Vanha SOAD > Uusi
Mutta:
SOAD > Muu maailma.
Marilyn Manson > Muu maailma .
SOAD > Marilyn Manson
Annat niille rahaa, sitä vastaan saa levyjä ja leimoja, ja tätä kautta alennusta. Kaikki on tyytyväisiä. Ihan kohtuuhinnatkin on, ainakin melko useassa levyssä.
Voit myös saada levyt pillunpäreinä...
Harkitsen tarkkaan ennen kuin uudestaan tuolta tilaan, vaikka leimat ovat lähellä täyttymistä.
Ja jos Tankianin soolotuotanto on lähellä SOADia niin kiinnostus on nolla. Miksi edes lähteä soolouralle jos kuitenkin tamppaa pääbändinsä polkuja.
Joo tiedän kyllä, että SOAD on tauolla ja hyvä niin, väkisin väännetylle äkkiväärälle musiikille ei ainakaan tässä suunnassa löydy juuri nyt kiinnostusta, viitaten pääasiassa Tankianin soolotuotantoon.
Itselläni on tainnut tulla parin levyn kotelot paskana kun olen Äxästä tilannut. Ja minä olen kyllä sieltä tilaillut paljon. Joten sanoisinpa Khan, että sinulla on sattunut pieni epäonninen sattuma. CDON taas vainoaa minua, sieltä tulee lähes aina jotakin paskana.
Ja jos puhutaan vielä Tankianin soolosta, niin tottahan minäkin toivoisin sen olevan jotain muuta kuin SoaDin jatketta. Kenties jokin kokeellisempi polku saattaisi toimia, mutta uskonpa ettei tätä nähdä. Kahtotaan.
Ja jos puhutaan vielä Tankianin soolosta, niin tottahan minäkin toivoisin sen olevan jotain muuta kuin SoaDin jatketta. Kenties jokin kokeellisempi polku saattaisi toimia, mutta uskonpa ettei tätä nähdä. Kahtotaan.
Cdon on nykyään ottanut opikseen ja lähettää levyt kovapahvikansiossa, ei ole tullut itselleni sieltä suunnalta rikkinäisenä enää vähään aikaan. Koputetaan kuitenkin puuta.
Täytyypä kommentoida tuota 'Oravan jo ennempää mainitsemaa Hawkwindin Space Ritual -levyä. Muutaman päivän ollut kuuntelussa ja julmetun kova livelevy on. Lemmykin jo messissä, bassosaundista ei voi erehtyä. Suurimman vaikutuksen levyllä on tehnyt Master of the Universe, studioversio oli enemmän kuin tuttu, mutta voi jeesus kun on kova livenä. Tempoa nostettu ja samalla intensiteetti noussut taivaisiin. Ehkä kovin liveveto ikinä levyltä kuultuna.
Taattua sfääreissä surffausta koko levy.
Aijuu, Kyussin virallinen debyytti Wretch tullut myös todettua paljon mainettaan kovemmaksi. Ei ehkä kokonaissaundiltaan tuttua Kyussia, mutta punkimpi ilmaisu toimii bändiltä mainiosti.
Täytyypä kommentoida tuota 'Oravan jo ennempää mainitsemaa Hawkwindin Space Ritual -levyä. Muutaman päivän ollut kuuntelussa ja julmetun kova livelevy on. Lemmykin jo messissä, bassosaundista ei voi erehtyä. Suurimman vaikutuksen levyllä on tehnyt Master of the Universe, studioversio oli enemmän kuin tuttu, mutta voi jeesus kun on kova livenä. Tempoa nostettu ja samalla intensiteetti noussut taivaisiin. Ehkä kovin liveveto ikinä levyltä kuultuna.
Taattua sfääreissä surffausta koko levy.
Aijuu, Kyussin virallinen debyytti Wretch tullut myös todettua paljon mainettaan kovemmaksi. Ei ehkä kokonaissaundiltaan tuttua Kyussia, mutta punkimpi ilmaisu toimii bändiltä mainiosti.
Aika jänskää, ettei kukaan ole vielä ehtinyt sanallakaan mainita sykysyn mielenkiintoisinta tapausta suomalaisella musiikkirintamalla, nimittäin Eppu Nor... eikun siis CMX:n avaruusoopperaa, Talvikuningasta. Itse en ole bändistä koskaan niin kauheasti välittänyt, vaikka hyvää kamaa ovatkin paikkapaikoin tehneet. Mutta koska tämä tapaus oli niin kertakaikkisen erikoislaatuinen, sorruin törsäämään 40 euroa tämän DVD-kokoisessa pahvikotelossa nelikymmensivuisen libreton kera tulleeseen 8000:n numeroidun kappaleen tekeleeseen. Itse liityin muuntogeenieliittijoukkoihin numerolla 3891.
A.W. Yrjänän vihaajathan saavat tästä levystä lisää pökköä pesään, sillä mikä voisikaan olla pompöösimpää ja teeskentelevämpää kuin tunnin mittainen 12 osaan jaettu scifisaaga? No, minä voin ainakin puolustuksena sanoa että tämä on sentään omaperäisin teko suomalaisessa valtavirtarockissa pitkään aikaan, joten hattua täytyy nostaa ainakin siitä että tämä bändi sentään viitsii tehdä jotain tavallisesta poikkeavaa. Minulla meni pari päivää ennen kuin ehdin edes kuunnella tätä järkälettä, sillä päätin että tähän levyn täytyy keskittyä. En tosin ole vieläkään ehtinyt kuunnella tätä antaumuksella, ja siihen meneekin varmaan vielä kaksi viikkoa ensi viikolla alkavan (ja sitä seuraavalla viikolla jatkuvan) koeviikon takia...
Mutta, yritetään nyt jotain kommenttia tästä keksiä. Levyhän ei loppujen lopuksi minun mielestäni ole täysin yhtenäinen kappale. Ensinnäkin siitä syystä, että levyllä on 12 erinäistä kappaletta, jotka tosin on laitettu jatkamaan seuraavaa biisiä heti. Tämä systeemi kyllä toimii ihan luontevasti, eikä yksikään vaihdos kuulosta tökstähtävältä. Mutta koska nämä kaikki 12 osaa ovat melko selkeästi biisejä itsessään, ei Talvikuningas ole yhteinäinen teos kuin nimellisesti. Muutamissa biiseissä toistuvat tosin samat teemat, joten yhtenäisyyttä on toki havaittavissa.
Mutta se rakenteista, sisältö on kuitenkin tärkeintä. Minä tykkään kaikesta ei-niin-arkisesta varsinkin suomenkielisissä biisinteksteissä, sillä sellaiseen törmää hyvin harvoin. Siksi pääosin Yrjänän kirjoittama scifisaaga on yksinomaan positiivinen juttu, vaikka joku sitä korniksi voi kutsuakin. Mutta älkäämme välittäkö sellaisista mielipiteistä, tällaiset massiiviset tarinat ovat aina tervetulleita. Ja hei, missä muussa suomalaisessa rocklevyssä lauletaan pretoriaanikyborgeista, tähtilaivan kapteenista, neutronitähdistä tai Orionin kansannoususta? Toinen asia on sitten, kuinka hyvin nämä massiiviset teokset toteutetaan.
Muutaman kuuntelukerran jälkeen levystä on jäänyt pääosin ihan hyvä maku. Ja se on vähintäänkin toivottavaa levyltä, joka on saanut todella paljon ennakkokohua ja ylistäviä arvosteluja. Talvikuninkaalla ei näytä olevan yhtään turhaa tai keskinkertaista biisiä, vaan kaikilla on oma tarkoituksensa tässä tarinassa. Pieneksi kompastuskiveksi osoittautuu enemmänkin se, että levyllä on liikaa rokkirämistelyä. Jos kyseessä olisi jokin hevimpi bändi, ei se haittaisi, mutta koska Aion-levyn Sielunvihollisen kaltaiset leijuntabiisit ovat kerrassaan mainioita, olisin toivonut jotain vastaavia suvantokohtia tälle levylle, koska kunnon progeteoksen täytyy olla polveileva ja monipuolinen, ei pelkkää suoraa runttausta. Hassua kyllä, ovat kohokohdiksi kolmososa Pretoriaarikyborgien ja päätösosa Kaikkivaltiaan peilin lisäksi nousseet 80-luvun lopun ja 90-luvun alun CMX:stä kaikuja sisältävät hardcore-rykäykset, joita löytyy levyltä muutama. Minusta ne kuvaavat levyn eeppisen sotaista teemaa varsin oivallisesti. Vastapainoksi herrat olisivat sitten voineet laittaa sitä ambient-fiilistelyä.
Jaa-a, tässä taitaakin olla kaikki mitä saan levystä tällä hetkellä irti. Tähtiä en vielä kehtaa ruveta antamaan, liian aikaista sellainen. Laitetaan tähän vielä levyn traileri:
Punainen komentaja -biisin musiikkivideo
A.W. Yrjänän vihaajathan saavat tästä levystä lisää pökköä pesään, sillä mikä voisikaan olla pompöösimpää ja teeskentelevämpää kuin tunnin mittainen 12 osaan jaettu scifisaaga? No, minä voin ainakin puolustuksena sanoa että tämä on sentään omaperäisin teko suomalaisessa valtavirtarockissa pitkään aikaan, joten hattua täytyy nostaa ainakin siitä että tämä bändi sentään viitsii tehdä jotain tavallisesta poikkeavaa. Minulla meni pari päivää ennen kuin ehdin edes kuunnella tätä järkälettä, sillä päätin että tähän levyn täytyy keskittyä. En tosin ole vieläkään ehtinyt kuunnella tätä antaumuksella, ja siihen meneekin varmaan vielä kaksi viikkoa ensi viikolla alkavan (ja sitä seuraavalla viikolla jatkuvan) koeviikon takia...
Mutta, yritetään nyt jotain kommenttia tästä keksiä. Levyhän ei loppujen lopuksi minun mielestäni ole täysin yhtenäinen kappale. Ensinnäkin siitä syystä, että levyllä on 12 erinäistä kappaletta, jotka tosin on laitettu jatkamaan seuraavaa biisiä heti. Tämä systeemi kyllä toimii ihan luontevasti, eikä yksikään vaihdos kuulosta tökstähtävältä. Mutta koska nämä kaikki 12 osaa ovat melko selkeästi biisejä itsessään, ei Talvikuningas ole yhteinäinen teos kuin nimellisesti. Muutamissa biiseissä toistuvat tosin samat teemat, joten yhtenäisyyttä on toki havaittavissa.
Mutta se rakenteista, sisältö on kuitenkin tärkeintä. Minä tykkään kaikesta ei-niin-arkisesta varsinkin suomenkielisissä biisinteksteissä, sillä sellaiseen törmää hyvin harvoin. Siksi pääosin Yrjänän kirjoittama scifisaaga on yksinomaan positiivinen juttu, vaikka joku sitä korniksi voi kutsuakin. Mutta älkäämme välittäkö sellaisista mielipiteistä, tällaiset massiiviset tarinat ovat aina tervetulleita. Ja hei, missä muussa suomalaisessa rocklevyssä lauletaan pretoriaanikyborgeista, tähtilaivan kapteenista, neutronitähdistä tai Orionin kansannoususta? Toinen asia on sitten, kuinka hyvin nämä massiiviset teokset toteutetaan.
Muutaman kuuntelukerran jälkeen levystä on jäänyt pääosin ihan hyvä maku. Ja se on vähintäänkin toivottavaa levyltä, joka on saanut todella paljon ennakkokohua ja ylistäviä arvosteluja. Talvikuninkaalla ei näytä olevan yhtään turhaa tai keskinkertaista biisiä, vaan kaikilla on oma tarkoituksensa tässä tarinassa. Pieneksi kompastuskiveksi osoittautuu enemmänkin se, että levyllä on liikaa rokkirämistelyä. Jos kyseessä olisi jokin hevimpi bändi, ei se haittaisi, mutta koska Aion-levyn Sielunvihollisen kaltaiset leijuntabiisit ovat kerrassaan mainioita, olisin toivonut jotain vastaavia suvantokohtia tälle levylle, koska kunnon progeteoksen täytyy olla polveileva ja monipuolinen, ei pelkkää suoraa runttausta. Hassua kyllä, ovat kohokohdiksi kolmososa Pretoriaarikyborgien ja päätösosa Kaikkivaltiaan peilin lisäksi nousseet 80-luvun lopun ja 90-luvun alun CMX:stä kaikuja sisältävät hardcore-rykäykset, joita löytyy levyltä muutama. Minusta ne kuvaavat levyn eeppisen sotaista teemaa varsin oivallisesti. Vastapainoksi herrat olisivat sitten voineet laittaa sitä ambient-fiilistelyä.
Jaa-a, tässä taitaakin olla kaikki mitä saan levystä tällä hetkellä irti. Tähtiä en vielä kehtaa ruveta antamaan, liian aikaista sellainen. Laitetaan tähän vielä levyn traileri:
Punainen komentaja -biisin musiikkivideo
Mitä sinä pöliset Orava, Viikatteen Marraskuun Laulujenn kakkos-osa on tämän syksyn kuuminta hottia suomalaisen musiikin rintamalla. Ja mitä tulee scifi teemaan, niin sen kiintiön on täyttänyt (ei tosin suomalaisen, mutta kuitenkin) Devin Townsendin Ziltoid. Ah sitä maailmaa mihin se levy upottaa, täyttä kultaa.
Ja mitä tuohon levyyn tulee, niin se pitäisi ilmeisesti testata jossain vaiheessa. Voi kuitenkin tovi vierähtää, en mikään yltiöpäinen CMX fani ole, vaikka laadukkaita levyjä löytyykin, Aion parhaimpana.
Ja mitä tuohon levyyn tulee, niin se pitäisi ilmeisesti testata jossain vaiheessa. Voi kuitenkin tovi vierähtää, en mikään yltiöpäinen CMX fani ole, vaikka laadukkaita levyjä löytyykin, Aion parhaimpana.
Suosittelen, että hankit tuon tässä pikapuoliin - jos siis tuon yyber-omg-boksin haluat (libreton kuvitus on perkuleen hienoa, vaikka onkin ehkä vähän kliseistä), sillä eihän niitä ole kuin se kahdeksan tuhatta, eikä lisää tule... Tuostahan julkaistaan ensi vuonna se "tavallinen" versio, mutta pakkohan sinun on muuntogeenieliittijoukkoihin liittyä, kuten Resurssikysymyskin jo kehottaa:
"Mahdollisuudet odottavat:
rajaamattomat mahdollisuudet
kunhan liityt joukkoihin heti!
kultaiset siintää horisontit!"
Nomutjoo, ihan kannattava ostos tuo kuitenkin on. Ja mitä syksyn tärkeimpiin julkaisuihin tulee, on Circlen debyytin Meronian uudelleenjulkaisu ehdottoman tärkeä asia myös!
"Mahdollisuudet odottavat:
rajaamattomat mahdollisuudet
kunhan liityt joukkoihin heti!
kultaiset siintää horisontit!"
Nomutjoo, ihan kannattava ostos tuo kuitenkin on. Ja mitä syksyn tärkeimpiin julkaisuihin tulee, on Circlen debyytin Meronian uudelleenjulkaisu ehdottoman tärkeä asia myös!
Ektron artisteista tuli mieleen, että koskahan mahtaa ilmestyä se Steel Mammothin täyspitkä. Lafkan sivuilla jo näyttäisi olevan, mutta viimeksi kun siellä kävin niin nettikauppa oli suljettu. Eikä näkynyt paikallisessakaan levyliikkeessä, vaikka siellä kyllä yleensä (ymmärrettävästi) Ektron äänitteitä löytyy. Odotukset ovat ainakin korkealla, koska EP oli mukavan letkeätä ja groovaavaa musisointia. Täyspitkää siis odotellessa.
np. Kyuss - Big Bikes
Pakko hehkuttaa. Ehkä tämän hetken paras biisi, vitun cool!
np. Kyuss - Big Bikes
Pakko hehkuttaa. Ehkä tämän hetken paras biisi, vitun cool!
"Genghis Khan" kirjoitti:
Ektron artisteista tuli mieleen, että koskahan mahtaa ilmestyä se Steel Mammothin täyspitkä. Lafkan sivuilla jo näyttäisi olevan, mutta viimeksi kun siellä kävin niin nettikauppa oli suljettu. Eikä näkynyt paikallisessakaan levyliikkeessä, vaikka siellä kyllä yleensä (ymmärrettävästi) Ektron äänitteitä löytyy. Odotukset ovat ainakin korkealla, koska EP oli mukavan letkeätä ja groovaavaa musisointia. Täyspitkää siis odotellessa.
Jussi on Circlen kanssa kiertämässä USA:ta, siinä syy putiikin kiinnioloon. Ja kuten sivuilla kerrotaankin, jatkuu toiminta sitten lokakuun alussa kun bändi palaa.
Postaanpa välillä tännekin ja ihan mainostus mielessäin. Eli Ismo Alanko Teholla -kiertue jatkuu taas pian. Homman nimi on sama kuin viime kevään ja kesän kiertueilla eli Ismo Alanko ja Teho Majamäki soittelevat kahdestaan biisejä koko Alangon pitkältä uralta käyttäen varsin suurta määrää erilaisia soittimia keikan aikana. Viime kevään esiintyminen täällä Finlandia-klubilla on edelleen vuoden kovin kokemani keikka, joten pakko nähdä heidät taas. Jättivät tällä kertaa Lahden tylysti väliin, joten nyt on sitten lippu hankittuna Tavastialle. Kiertue kattaa seuraavat paikat ja jos joku Alangosta vähänkin pitävä lähellä asuu, niin kannattaa hankkia lippu ajoissa ja mennä katselemaan:
01.11. Savonlinna, Happy Time Baari
02.11. Kuopio, Henrys Pub
03.11. Raahe, Raahesali
08.11. Kouvola, House Of Rock
09.11. Turku, VPK talo
10.11. Salo, Paradise Garden
11.11. Helsinki, Tavastia
Pari muutakin kiinnostavaa keikkaa on tässä syksyn aikana. Ylihuomenna Turo's Hevi Gee esiintyy tuossa parinsadan metrin päässä, joten täytynee käydä katsomassa. Lokakuun lopulla lisäksi Apulanta soittelee taas hyvissä ajoin loppuunmyydyllä Finlandia-klubilla ja sinne sain hankittua lipun viime hetkillä. Olisi ihan kiinnostavaa nähdä myös vaikkapa CMX tai Apocalyptica ja etenkin Viikate, mutta taidanpa jättää väliin kun näihin muihin menee jo kovasti rahaa. Viikate olisi kyllä muuten pakollinen, mutta se on yhteiskeikka Francinen ja jonkun The Creepshow'n kanssa. En halua maksaa 5e normaalia enemmän siitä, että näen normaalia vähemmän Viikatetta kun jakavat soittoajan sellaisten yhtyeiden kanssa, joita en halua nähdä. En tietenkään ole tutustunutkaan niihin, mutta tuomitsen nyt jo valmiiksi.
Ja kun alkuun pääsin niin ihmettelenpä vielä kiinnostavien albumien tulvaa näin syksyllä. Vuoden alkupuolella ei tullut paljon mitään levyjä, mistä osasin olla kiinnostunut, mutta nyt tosiaan tulee liikaakin. Ja lähes kaikki vieläpä suomalaisia. Siispä täytyy kommentoida niitä jokaista ainakin parilla sanalla. Klamydian uusin kuulosti vähän odotetustikin siltä, että olivat taas valikoineet levylle vanhempia tylsimpiä biisejään ja keksineet niille uudet nimet. Apocalyptican levy tuntuu olevan aika hyvä, mutta en varsinaisesti bändin faneja ole koskaan ollut, eikä tämäkään niin kovasti vakuuta, että tulisi kuunneltua paljoa. CMX:stä en ole juurikaan ennen välittänyt muutamia biisejä lukuunottamatta, mutta tuo Talvikuningas on oudolla tavalla erittäin hyvä levy. Näin siitä huolimatta, että scifitouhu ei kiinnosta yhtään enkä lyriikoista siksi välitä juuri ollenkaan. Erityisesti kohdat kuten "minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia" saavat irvistämään. Mutta joka tapauksessa hyvin toimiva kokonaisuus muuten eikä käy yhtään tylsäksi missään vaiheessa.
Eläkeläiset ansaitsee oman kappaleen. Ilmestyi nimittäin yli kymmenen vuoden jälkeen taas livelevy nimeltään Humppakonsertto. Odotukset olivat aika kovia ja täytyy sanoa, että ihan vähän jouduin pettymään. Tunnelma ei välittynyt jostain syystä niin hyvin kuin In Humppa We Trustilla, joten levy ei ollut täydellinen lohdutus näinä synkkinä päivinä kun bändi pitää välivuotta. Mutta joka tapauksessa pirun hyvä levy kyseessä. Levyn kovimmat biisit ovat ennalta-arvattavasti bändin kaksi parasta live-biisiä eli Laakista Humppa ja Vihaan Humppaa sekä kauniin haikea Syksy. Levyllä on materiaalia usealta viime vuoden keikalta, joista kaksi näin paikanpäällä Helsingissä. Siispä mukavaa muisteltavaa tämä tuo harmaaseen syksyyn.
Levy-yhtiö julkaisi kerralla kaksi livelevyä. Jarkko Martikaisen levyä pidin suhteellisen hyvänä, mutta kenties innostun enemmän kun jaksan siihen uudempaan studioalbumiin paremmin tutustua. Tässä taisi ärsyttävä yleisö välillä häiritä. Mutta paremmin iski Apulannan Eikä vieläkään ole edes ilta kuten arvata saattoi. En odottanut Apulannalta niin hirveästi kun edellisen Lavuaarista-liven perusteella Apulanta tuntui toimivan paremmin joko studioalbumilta tai sitten ihan paikan päällä livenä nähtynä. Mutta tämäpä oli hyvä, vaikka olisin vähän monipuolisempaa biisilistaa kaivannut. Mutta kuten levyn nimestä voi päätellä, mentiin aika vahvasti alkuvuodesta ilmestyneen Eikä vielä ole edes ilta -levyn hengessä. Ei sillä, että tuo asia varsinaisesti levystä kuitenkaan yhtään huonompaa tekisi. Tällä levyllä taitaa olla biisejä neljältä keikalta (muistaakseni kahdelta Lahdesta ja kahdelta Helsingistä) ja ilahduttavasti eniten taitaa olla siltä Lahden keikalta, jonka itsekin näin. Eli on sitten jotain muistoa siitä, vaikka en tietysti osaisi normaalisti erottaa, että minkä olen kuullut livenä ja mitä en. Silloin nimittäin soittivat bonuksena akustisen minikeikan ennen varsinaisen alkua ja jo niistä neljä on päässyt tälle levylle. Mieluusti olisi kyllä saanut olla vaikka se puolisen tuntia kestänyt akustisesti soitettu setti tässä kokonaisuudessaan ja toiset puoli tuntia sitten perinteistä metelöintiä. Kovimmiksi biiseiksi väittäisin bändin kenties parasta live-biisiä eli Kalamiehen Toveria ja niitä akustisia Unenkansaa ja Odotusta.
Tänä vuonna on vielä tulossa kovasti odotettu Viikatteen Marraskuun lauluja II, Serj Tankianin Elect the Dead, Polkadot Cadaverin debyyttialbumi Purgatory Dance Party ja Vesa-Matti Loirin Inari. Tosin Loirin levyllä kiinnostaa enemmänkin yksittäiset biisit kun Ivalon kappaleistakin suurin osa oli sellaisia, että en alkuperäisversioista oikein välittänyt eikä Loiri niistä parempia saanut. Mutta ne pari parasta olivat kyllä erittäin hyviä.
01.11. Savonlinna, Happy Time Baari
02.11. Kuopio, Henrys Pub
03.11. Raahe, Raahesali
08.11. Kouvola, House Of Rock
09.11. Turku, VPK talo
10.11. Salo, Paradise Garden
11.11. Helsinki, Tavastia
Pari muutakin kiinnostavaa keikkaa on tässä syksyn aikana. Ylihuomenna Turo's Hevi Gee esiintyy tuossa parinsadan metrin päässä, joten täytynee käydä katsomassa. Lokakuun lopulla lisäksi Apulanta soittelee taas hyvissä ajoin loppuunmyydyllä Finlandia-klubilla ja sinne sain hankittua lipun viime hetkillä. Olisi ihan kiinnostavaa nähdä myös vaikkapa CMX tai Apocalyptica ja etenkin Viikate, mutta taidanpa jättää väliin kun näihin muihin menee jo kovasti rahaa. Viikate olisi kyllä muuten pakollinen, mutta se on yhteiskeikka Francinen ja jonkun The Creepshow'n kanssa. En halua maksaa 5e normaalia enemmän siitä, että näen normaalia vähemmän Viikatetta kun jakavat soittoajan sellaisten yhtyeiden kanssa, joita en halua nähdä. En tietenkään ole tutustunutkaan niihin, mutta tuomitsen nyt jo valmiiksi.
Ja kun alkuun pääsin niin ihmettelenpä vielä kiinnostavien albumien tulvaa näin syksyllä. Vuoden alkupuolella ei tullut paljon mitään levyjä, mistä osasin olla kiinnostunut, mutta nyt tosiaan tulee liikaakin. Ja lähes kaikki vieläpä suomalaisia. Siispä täytyy kommentoida niitä jokaista ainakin parilla sanalla. Klamydian uusin kuulosti vähän odotetustikin siltä, että olivat taas valikoineet levylle vanhempia tylsimpiä biisejään ja keksineet niille uudet nimet. Apocalyptican levy tuntuu olevan aika hyvä, mutta en varsinaisesti bändin faneja ole koskaan ollut, eikä tämäkään niin kovasti vakuuta, että tulisi kuunneltua paljoa. CMX:stä en ole juurikaan ennen välittänyt muutamia biisejä lukuunottamatta, mutta tuo Talvikuningas on oudolla tavalla erittäin hyvä levy. Näin siitä huolimatta, että scifitouhu ei kiinnosta yhtään enkä lyriikoista siksi välitä juuri ollenkaan. Erityisesti kohdat kuten "minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia" saavat irvistämään. Mutta joka tapauksessa hyvin toimiva kokonaisuus muuten eikä käy yhtään tylsäksi missään vaiheessa.
Eläkeläiset ansaitsee oman kappaleen. Ilmestyi nimittäin yli kymmenen vuoden jälkeen taas livelevy nimeltään Humppakonsertto. Odotukset olivat aika kovia ja täytyy sanoa, että ihan vähän jouduin pettymään. Tunnelma ei välittynyt jostain syystä niin hyvin kuin In Humppa We Trustilla, joten levy ei ollut täydellinen lohdutus näinä synkkinä päivinä kun bändi pitää välivuotta. Mutta joka tapauksessa pirun hyvä levy kyseessä. Levyn kovimmat biisit ovat ennalta-arvattavasti bändin kaksi parasta live-biisiä eli Laakista Humppa ja Vihaan Humppaa sekä kauniin haikea Syksy. Levyllä on materiaalia usealta viime vuoden keikalta, joista kaksi näin paikanpäällä Helsingissä. Siispä mukavaa muisteltavaa tämä tuo harmaaseen syksyyn.
Levy-yhtiö julkaisi kerralla kaksi livelevyä. Jarkko Martikaisen levyä pidin suhteellisen hyvänä, mutta kenties innostun enemmän kun jaksan siihen uudempaan studioalbumiin paremmin tutustua. Tässä taisi ärsyttävä yleisö välillä häiritä. Mutta paremmin iski Apulannan Eikä vieläkään ole edes ilta kuten arvata saattoi. En odottanut Apulannalta niin hirveästi kun edellisen Lavuaarista-liven perusteella Apulanta tuntui toimivan paremmin joko studioalbumilta tai sitten ihan paikan päällä livenä nähtynä. Mutta tämäpä oli hyvä, vaikka olisin vähän monipuolisempaa biisilistaa kaivannut. Mutta kuten levyn nimestä voi päätellä, mentiin aika vahvasti alkuvuodesta ilmestyneen Eikä vielä ole edes ilta -levyn hengessä. Ei sillä, että tuo asia varsinaisesti levystä kuitenkaan yhtään huonompaa tekisi. Tällä levyllä taitaa olla biisejä neljältä keikalta (muistaakseni kahdelta Lahdesta ja kahdelta Helsingistä) ja ilahduttavasti eniten taitaa olla siltä Lahden keikalta, jonka itsekin näin. Eli on sitten jotain muistoa siitä, vaikka en tietysti osaisi normaalisti erottaa, että minkä olen kuullut livenä ja mitä en. Silloin nimittäin soittivat bonuksena akustisen minikeikan ennen varsinaisen alkua ja jo niistä neljä on päässyt tälle levylle. Mieluusti olisi kyllä saanut olla vaikka se puolisen tuntia kestänyt akustisesti soitettu setti tässä kokonaisuudessaan ja toiset puoli tuntia sitten perinteistä metelöintiä. Kovimmiksi biiseiksi väittäisin bändin kenties parasta live-biisiä eli Kalamiehen Toveria ja niitä akustisia Unenkansaa ja Odotusta.
Tänä vuonna on vielä tulossa kovasti odotettu Viikatteen Marraskuun lauluja II, Serj Tankianin Elect the Dead, Polkadot Cadaverin debyyttialbumi Purgatory Dance Party ja Vesa-Matti Loirin Inari. Tosin Loirin levyllä kiinnostaa enemmänkin yksittäiset biisit kun Ivalon kappaleistakin suurin osa oli sellaisia, että en alkuperäisversioista oikein välittänyt eikä Loiri niistä parempia saanut. Mutta ne pari parasta olivat kyllä erittäin hyviä.
Olen Goner kanssasi kyllä samaa mieltä siitä, että suomalaiset yhtyeet ovat hallinneet laadullaan tätä vuotta. Vaikka ne albumit joihin itse olen tutustunut ovatkin melko erilaisia kuin sinulla, mutta tämähän vain vahvistaa väitettä. Turisas, Swallow The Sun, Moonsorrow, Viikate, Reverend Bizarre, kaikkien näiden julkaisut kuuluvat vuoden parhaisiin julkaisuihin. Ja Viikatteen Marraskuun kakkonen on vielä julkaisematta, kuten myös Mokoman uusi.
Kyllähän toki ulkomailtakin on tullut vahvoja julkaisuja, kuten Nine Inch Nailsin Year Zero, Nilen Ithyphallic, Behemothin The Apostasy, ynnä muuta, mutta pakko on sanoa että suomalainen musiikki on ollut paljon mielenkiintoisempaa tänä vuonna. Kahtoo ny vielä mikä on tilanne loppuvuonna.
Kyllähän toki ulkomailtakin on tullut vahvoja julkaisuja, kuten Nine Inch Nailsin Year Zero, Nilen Ithyphallic, Behemothin The Apostasy, ynnä muuta, mutta pakko on sanoa että suomalainen musiikki on ollut paljon mielenkiintoisempaa tänä vuonna. Kahtoo ny vielä mikä on tilanne loppuvuonna.
Puhuttaessa Kummajaispastorista (tuo uusi levy pitänee hankkia pikaisesti), NWOFHMFoorumilta bongasin seuraavaa:
Ilmestyy kuulemma 2007/2008 taiteessa, eli tämähän on vallan mielenkiintoista... Pakko tutustua Reverend Bizarreen enemmänkin.
"Albert Witchfinder bändin foorumilla" kirjoitti:
UPDATE:
The final addition to the list of coming RB splits: Rättö ja Lehtisalo! No one can say we would not go with a style!
Ilmestyy kuulemma 2007/2008 taiteessa, eli tämähän on vallan mielenkiintoista... Pakko tutustua Reverend Bizarreen enemmänkin.