Foorumiarkisto

"MahtiAnkka" kirjoitti:
Metallica odotuksessa lähinnä sen takia, koska heidän uusi levynsä pitäisi sisältää elementtejä sekä Master of Puppetsista ja Saint Angerista. Myöskin kappaleiden pitäisi olla entistä pitempiä. Näillä eväillä tämä levy voi olla joko täydellinen katastrofi, tai todellinen aarre. Trujillon roolia ja vaikutusta myös odottelen innolla.

Olihan tota "juurille paluu" -bullshittiä jo viime levynkin aikoihin liikenteessä ja se nähtiin mitä ulos tuli. Ja tuosta biisien pituudesta sen verran, että viimisellä kolmella levyllä Metallican synti on nimenomaan ollut se että biisit ovat aivan liian pitkiä. Moni varsin mitäänsanomaton rallatus on venytetty pakosti sinne 7-8 minuutin kestoon. St. Angerilla oli kestoa 75 minuuttia ja tyyliltään albumi oli aika riisuttu, joten eipä homma erityisemmin toiminut, tosin eipä se toiminut Loadin ja Reloadin ylipitkissä bluesrockväännöissäkään.

"Kumiorava" kirjoitti:
St. Anger on minusta kaikkine raakoine autotallisoundeineen hyvinkin munakas paketti, tai ainakin huomattavasti munakkaampi kuin 90-luvun tuotanto. Ainakin katson miten se otetaan vastaan.

Toki saundit olisivat olleet mitä mahtavimmat jos musiikki itsessään olisi vastannut sitä samaa räväkkyyttä ja munakkuutta. Mutta kun biisit olivat pääasiassa tusinariffien sahausta, vauhtikompin pieksentää ja slipknot-melodisia kertosäkeitä, niin ei tuo yhdistelmä paljoa hurraa-huutoja aiheuttanut, ainakaan täällä suunnalla.

Kaikesta huolimatta Metallican uutta levyä tulee aina odotettua vaikka viimeisin hyvä levy onkin jo runsaan 15 vuoden takaa.

"Hyrkanos" kirjoitti:
VAikka kirkkaampi ääninen ja teknisempi äänen käyttäjä olikin, häviää Dickinson hevivokalistina reilusti DiAnnolle

Oli Di'Annon äänessä kieltämättä jotain komea särmää, mutta tyyliltään herra on aina ollut enemmän punk kuin metal, ja juuri ehkä sen takia herran vokalisoinnit sopivatkin Maidenin kahdelle ensimmäiselle levylle niin helvetin hyvin.
Eikä Bruce pääse lähellekään sitä samaa tunnetta ja tulkintaa esim. Phantomissa tai Wrathchildissa. Tosin, tuskin Di'Annonkaan ääni olisi Seventh Sonin ja vastaavien eeppisissä tulkinnoissa toiminut.
Molempi parempi, sanotaan näin.

Tulipa tässä muutama päivä sitten sellainen uutinen eteen, että Rage Against The Machine palaa yhteen yhden keikan ajaksi. Yhtyeen viralliset sivut julkisti tuon tiedon, ja siinä kerrotaan yhtyeen soittavan 29. huhtikuuta Coachella-festivaaleilla. Toivottavasti keikasta julkaistaaaaaaan dvd!

Ei helvetti Trollhammaren olet säälittävä. Laitat Triviumin logon avatariksi, mutta kun Kolmen Koplan suunnalta kuuluu hieman soraääniä, vaihdat äkkiä jonkun muun tilalle. Ja minkä otat tilalle? Tietenkin Iron Maidenin, jota juuri kehuttiin jollain näistä 5235 musiikkitopicista. Ja aivan turha sanoa, että olet aina ollut Maiden-fani, koska sillä se on täysin epäolennaista tässä. Mielestäni on naurettavaa valittaa toisten musiikkimausta, mutta vielä naurettavampaa, on kun yritetään kasvattaa sitä virtuaalipeenistä fanittamalla jotain tiettyjä bändejä vain siksi, että ne on cooleja. Ajattelin tuossa aiemmin tänään, että kuinkahan kauan tuo Trivium-logo mahtaa pysyä tuossa - Ei tarvinnut kauaa miettiä.

Ei kyse ollut siitä. Minun luonne vaan on semmoinen että vaihdan avatareja koko ajan. En minä välitä mitä muut on mieltä, vaikkei se ehkä siltä tunnukkaan. Olen fanittanut Bodomiakin jo 4 vuotta vaikka sitä dissataan koko ajan. Fanitan niin ikään Triviumia, ja olen jo pitkään fanittanut, ja muitten mielipiteet ei vaikuta avatar -valintoihini. Maiden on ollut kanssa jo pitkään fanituksen kohteena. Se nick on edelleen Inkfish.

"Maiden" kirjoitti:
Uskallan sanoa että kuulumme näihin harvoihin henkilöihin ketkä pitävät St. Angerista.

Ehkäpä näin, sillä minusta St. Anger on ihan jees paketti. Ei se toki mikään mestariteos ole, mutta jokin siinä iskee. Ei herrojen toki tarvitse tehdä toista samanlaista (sillä se tuskin enää olisi ihan jees), mutta tämä kokeilu toimi ainakin paremmin kuin 90-luvun kama, tosin sieltäkin löytyy pari hyvää biisiä. Ja kumma että Angeria pidetään nu-metal albumina. Joo, siellä ei ole sooloja, mutta siksikö se on nu-metalia? Tuskin.

Ja mää en ainakaan dissaa Bodomia. En mä kyllä niistä tykkääkään, mutta on maailmassa paljon huonompiakin hevibändejä.

Ja mää en ainakaan dissaa Bodomia. En mä kyllä niistä tykkääkään, mutta on maailmassa paljon huonompiakin hevibändejä.

Niinpä, ei Bodomissa sinänsä mitään vikaa ole, oikein mainio hevibändi, enemmän ärsyttää se, että kun tekivät coverin Ooops! I did it again biisistä, niin silloin alkoi olla coolia tykätä siitä, ainoastaan yhden biisin takia, ja ei sitten muusta tuotannosta välitetty. (kaiken lisäksi kyseinen biisi on paska)

"Genghis Khan" kirjoitti:
PS. Ja muutenkin toi clean vocals - growl -vaihtelu on totaalisen p****estä. Ehkä jossain vaihtoehtoisessa ja kokeellisessa musiikissa toimii, mutta ei todellakaan tuollaisessa mitäänsanomattomassa mukametalliräimeessä.

Kappas, tämän nyt vasta bongasin. Täytyy kyllä olla aivan samaa mieltä, en tiedä mikä siinä on, mutta tuo ei todellakaan toimi. Juuri joku Trivium, Bullet For My Valentine sun muut, yritetään olla niin rankkoja, mutta loppupeleissä ollaankin vain surkuhupaisia tusinayrittäjiä. Munakkuus puuttuu ja täysin. Asiaa ei myöskään paranna se, että usein näiden yhtyeiden jäsenet ovat täydellisiä ihQ kansikuvapoikia, joilla saattaa olla goottihengessä mustat hiukset ja vaatteet. Ei näin.

Oma näkemykseni kunnon karjunnan ja puhtaiden vokaalien edustajasta on Devin Townsend. Eipä hän mihinkään metalcoreen kyllä sorrukaan. Ja eipä hän mikään kansikuvapoika kyllä olekaan:

Joopa joo. Tästä topicista on helppo lähteä, eli aloittakaamme taipaleemme voorumin tällä puolella.

Musiikkia tulee kuunneltua suurimmakseen osakseen metallia ja progea, ja sitäkin olen vasta äskettäin alkanut diggailemaan. Oikein räkäistä black- tai death-metallia en pysty syystä tai toisesta sietämään yhtään. Toki kummassakin genressä on omat huippunsa, joita pystyn jonkinverran kuuntelemaan, mutta siitä yhdestä (tai kahdesta) bändistä/biisistä ei kyllä eteenpäin enää mennä .

Bändeistä voisin ainakin mainita Pink Floydin, Rushin, Wintersunin, Kingston Wallin ja Amorphiksen.

Ja vielä Mahti Ankalle (tai jollekkin muulle asiaa tuntevalle henkilölle), olen tuosta Devin Townsendin soolotuotannosta alkanut kiinnostumaan viimeaikoina aina vaan enemmän. Olisikohan suositella hyvää aloituslevyä?

"Downfallen" kirjoitti:
Bändeistä voisin ainakin mainita Pink Floydin, Rushin, Wintersunin, Kingston Wallin ja Amorphiksen.

I salute you. Wintersuniin en tosin ole tutustunut ja tuo Amorphis on varsin mitäänsanomaton, mutta nuo muut ovat kyllä ihan asiallisia.

Ja HevyDevyyn voi varmaankin tutustua Terria -albumin myötä. Minun pitää tosin sanoa että Townsend ei kauheasti nappaa, mutta Terria on ihan jees, ainakin ne biisit mitä olen kuullut.

Ja siirrän vielä Roskakorista seuraavan puheenaiheen:

"Saimou" kirjoitti:
Ja ei, en ole mikään erityinen jrock-fani, mutta X Japania on tullut jonkun verran kuunneltua.

Joo, X Japan on toki varsin mukava, ainakin verrattuna nykyisiin j-rockbändeihin (joiden tavoite on enemmänkin se ihQhotyaoi-look eikä hyvä musiikki). Levyjä nyt tuskin löytää juuri mistään, mutta se mitä olen warettanut on kuulostanut hyvältä. Melodinen speed-metal voisi olle hyvä luokittelu bändin musiikille, joskaan mistään erityisen raa'asta meiningistä ei ole kyse. Myös sinfonisia ja progressiivisia elementtejä on mukana, hyvänä esimerkkinä 25-minuuttinen Art of Life.

Ja kun vauhtiin päästiin, niin rantinpa j-rockista vaikken genreä kauheasti tunnekaan. Jotenkin minua risoo näissä bändeissä tämä kauhea goottimeininkisynkistely, ja täydellinen epämunakkuus. No, ei kaiken miesten tekemän musiikin tarvitse olla munakasta, mutta tässä tapauksessa se vain ärsyttää. Ja kun musiikkikaan ei kiinnosta juuri yhtään. Onhan se erikoista ja vaihtoehtoista, mutta enemmänkin vain ilmönä. Dir en Greylla on kai jotain hyvää tuotantoa, mutta muu nyt on melko tylsää kuunneltavaa.

Ja toinen ärsytyksen aihe on fanit, jotka maanisesti palvovat idoleitaan. Siis ei mitenkään OMGitsTehBeatles vaan uhkaavat lähinnä tappoukauksilla jos nimi kirjoitetaan väärin - tai ainakin tällaisen kuvan olen saanut. Hidenkin nimi kirjoitetaan oikeasti kai pienellä (eli hide) ja Dir en Greyn nimessäkin on vissiin joku kikka jota ei vaan saa kirjoittaa väärin. Ja tuskin tulee yllätyksenä että 99% bändien faneista on tyttöjä.

Sori nyt jos joku täällä sattuu tykkäämään j-rockista, ja ihmeessä saa tulla korjaamaan mahdollisia epäkohtia.

Tuli tuossa tuo Maidenin A Matter Of Life And Death-levy hankittua ja yhteenvetona: Vallan loistava! Yksi parhaimmista Maiden levyistä koskaan. En niin Di'Annon äänestä pitänyt (paitsi Phantom Of The Opera biisissä) ja siksi minun mielestä Dickinsonilla on aivan mainio ääni tässä levyssä. Biisit ovat pitkiä ja tosi hyviä. Riffit ja rummut toimivat biiseissä.

Diggaileekos täällä kukaan Dying Fetus nimisestä pääasiassa Death Metal painoitteisestä jenkki yhtyeestä?
Ite hommasin vähä aika sitten yhteen Destroy The Oppposition ja kyllä tämä on yksi parhaimpia Dm levyjä mitä olen kuunnellu. Vie helposti voiton Cannibal Cörpsen pörinä saundeista ja löysistä rummuista. Tällä levyllä rummut ja kitara toimivat aivan saatana hyvin.

Parhaimpia biisejä on Praise the Lord,Destroy The Opposition,Born In Sodom,Pissing In The Mainstream.

Ör mur diee!

"Downfallen" kirjoitti:
Bändeistä voisin ainakin mainita Pink Floydin, Rushin, Wintersunin, Kingston Wallin ja Amorphiksen.

peesaan Kurrea.

"Downfallen" kirjoitti:
Ja vielä Mahti Ankalle (tai jollekkin muulle asiaa tuntevalle henkilölle), olen tuosta Devin Townsendin soolotuotannosta alkanut kiinnostumaan viimeaikoina aina vaan enemmän. Olisikohan suositella hyvää aloituslevyä?

Kurre tuossa jo sanoikin, mutta annetaas vähän lisäinfoa. 2001 vuoden Terria on selkeästi miehen paras tuotos (henk.koht. maailman neljänneksi paras albumi), todella toimivaa progressiivista tunnelmointia Devinin omaperäisellä tyylillä. Siitä itse lähdin aikoinaan ja sitä suosittelisin sinulle ensiksi.

Sen jälkeen ei varmaan olekaan niin väliä mihin levyihin tutustuu, mutta sanottakoon nyt muutama sananen niistä muistakin ihan vain suunnan antajaksi: Infinity on mitä ilmeisimmin herran työläin albumi, jossa on perinteisen "Devinmetallin/rockin" lisäksi kivoja elementtejä torvisoitosta, industrialista, elektronisesta musiikista ym.

Ocean Machine on ehkäpä vaikeiten lähestyttävä levy, sillä sen kappalemateriaali on melko epätasaista ja erikoista, mutta kunhan siihen sisälle pääsee, niin sen pitäisi toimia loistavasti.

Physicist on herran levyistä erikoisin, sillä se on selkeästi musiikillisesti rankempaa kuin muut levyt. Tämä johtuu varmaan siitä, että sen piti alunperin olla Strapping Young Ladin levy (samainen kokoonpano soittaakin kys. levyllä), mutta Devin teki siitä kuitenkin soololevynsä, koska se ei ollut SYL kaliiberilla tarpeeksi aggressiivinen. Loppupeleissä Physicist onkin musiikillisesti jossain herran soolon ja SYL:in tuotannon välimaastossa.

Mutta siis, Terrialla kannattaa lähteä liikenteeseen. Suosittelen myös tutustumaan Townsendin toisen yhtyeen, The Devin Townsend Bandin tuotantoon, mikäli soolokin nappaa. Melko samantyylisiä, vaikka selkeästi ovatkin erilaisia. Kaksi levyä on tältä yhtyeeltä ulos tullut, 2003 vuoden Accelerated Evolution ja 2006 vuoden Synchestra. Eritoten Synchestraa suosittelen.

"Kumiorava" kirjoitti:
Minun pitää tosin sanoa että Townsend ei kauheasti nappaa, mutta Terria on ihan jees, ainakin ne biisit mitä olen kuullut.

Hmm, taidan olla ainoa tällä laudalla näistä musiikkiheeboista, joka todella arvostaa ja nauttii Devinin tuotannon jokaisesta nurkasta. Me ei ymmärrä, senhän pitäisi toimia kuin häkä.

"Mahti Ankka" kirjoitti:

Kurre tuossa jo sanoikin, mutta annetaas vähän lisäinfoa. 2001 vuoden Terria on selkeästi miehen paras tuotos (henk.koht. maailman neljänneksi paras albumi), todella toimivaa progressiivista tunnelmointia Devinin omaperäisellä tyylillä. Siitä itse lähdin aikoinaan ja sitä suosittelisin sinulle ensiksi.

Juu, tuo Terria itseäkin alkoi ensimmäisenä kiinnostamaan, kun juttuja Townsendistä lueskelin. Olen täällä voorumillakin pyörinyt sen verran kauan ei-rekisteröityneenä, että tiedän että Ankalla on hyvä musiikkimaku (melko samanlainen kuin itsellänikin), joten varmaan olisin tuohon Terriaan tarttunut muutenkin .

Painunpas tästä levykauppaan, toivotaan että siellä tiedettäisiin asiasta jotakin .

Edit: Enpäs lähekkään, sehän meneekin kiinni viiden minuutin kuluttua.

Edit2: Terria tilattu . Nyt pitää vain odottaa.

Eipä tuo paljoa tarkoita. VAikka kirkkaampi ääninen ja teknisempi äänen käyttäjä olikin, häviää Dickinson hevivokalistina reilusti DiAnnolle

Mielestäni on saatanan turhaa verrata Maidenin laulajia keskenään.
Jokainen sopii aikansa Maideniin, that's it.

"Mostal0" kirjoitti:

Eipä tuo paljoa tarkoita. VAikka kirkkaampi ääninen ja teknisempi äänen käyttäjä olikin, häviää Dickinson hevivokalistina reilusti DiAnnolle

Mielestäni on s****nan turhaa verrata Maidenin laulajia keskenään.
Jokainen sopii aikansa Maideniin, that's it.

Et olisi voinut paremmin sanoa. En olisi voinut kuvitella DiAnnon vetävän Different Worldia tai Brighter Than A Thousand Suns:ia.

Puhumattakaan Blaze Bayleysta.

^ Miksi tuo hymiö? Eipä tuo Blaze mitenkään heikko vokalisti ollut, synkkä tulkitsija jopa ja se sopi mainiosti esim. X-Factorin tummaan ääni -ja teemamaisemaan. Ja se Maidenin tason notkahdus esim Virtual XI:lla ei todellakaan ollut Blazen vika, syitä voidaan etsiä ihan muista herroista ja tietenkin siitä että Dickinsonin ja Smithin panostus musiikista loisti, luonnollisesti, poissaolollaan.

"Genghis Khan" kirjoitti:
^ Miksi tuo hymiö? Eipä tuo Blaze mitenkään heikko vokalisti ollut, synkkä tulkitsija jopa ja se sopi mainiosti esim. X-Factorin tummaan ääni -ja teemamaisemaan. Ja se Maidenin tason notkahdus esim Virtual XI:lla ei todellakaan ollut Blazen vika, syitä voidaan etsiä ihan muista herroista ja tietenkin siitä että Dickinsonin ja Smithin panostus musiikista loisti, luonnollisesti, poissaolollaan.

Blaze ei olisi sopinut noihin kappaleisiin. Tosin hän veti Virtual XI:n Futurealin, Lightning Strikes Twicen ja Don't Look To The Eyes Of A Strangerin hyvin, ei siinä mitään. Mutta Brighter Than A Thousand Suns? No way.

Mutta Brighter Than A Thousand Suns?

No sama se on Brucella esim. Phantomin tai Charlotte the Harlotin kanssa, hell kahden ekan levyn kanssa kokonaan.
Päästään taas siihen pisteeseen että on paras vaan todeta, että jokainen laulajaa sopii bändin sen aikaiseen musiikkiin parhaiten. Di'Anno nwobhm'maiseen, Bruce monipuolisempaan ja Bayley sitten siihen synkkään Maideniin.

Sen verran kuitenkin vielä, ettei ollut Blazella ihan hirveän helppo paikka siirtyä tuosta vaan Maidenin vokalistiksi jo pelkästään bändin maineen takia, sitten kun lisätään vielä se että Harris kirjoitti uransa paskinta musiikkia, niin ainekset bändin uran heikoimpaan aikakauteen olivat enemmän kuin valmiit.

"Genghis Khan" kirjoitti:

Mutta Brighter Than A Thousand Suns?

No sama se on Brucella esim. Phantomin tai Charlotte the Harlotin kanssa, hell kahden ekan levyn kanssa kokonaan.
Päästään taas siihen pisteeseen että on paras vaan todeta, että jokainen laulajaa sopii bändin sen aikaiseen musiikkiin parhaiten. Di'Anno nwobhm'maiseen, Bruce monipuolisempaan ja Bayley sitten siihen synkkään Maideniin.

Sen verran kuitenkin vielä, ettei ollut Blazella ihan hirveän helppo paikka siirtyä tuosta vaan Maidenin vokalistiksi jo pelkästään bändin maineen takia, sitten kun lisätään vielä se että Harris kirjoitti uransa paskinta musiikkia, niin ainekset bändin uran heikoimpaan aikakauteen olivat enemmän kuin valmiit.

Tosiaan, aina Brucen Phantomia kuunnellessa meinaa itku tulla silmään.

Tosiaan, aina Brucen Phantomia kuunnellessa meinaa itku tulla silmään.

No ei nyt sentään.
Bruce sitä paskasti vedä, ihan hyvä versio, mutta ei vaan pärjää sille tunnelmalle jonka Di'Anno siihen tuo tulkinnallaan.

np. Entombed - Blessed Be
Skandideathin klassikko, Clandestine, pyörityksessä. Potkii vanhaan malliin.

Tekemisen puutteessa: KAMELIN LEVYARVOSTELU partone!!!! Keskityn sitten enemmän taustatietoihin ja fiiliksiin kuin musiikillisiin "koukkuihin" ja tyylilajin selvittelyyn.. Ja arvostelu numero 1 on...


MEGADETH - RUST IN PEACE



Tämä on Megadethin neljäs levy, jota voidaan ainakin tietyissä määrin pitää bändin "läpimurtolevynä". Dave Mustaine kokosi jälleen uuden sakin kokoon tätä albumia varten, sillä vanha rumpali Chuck Behler ei pysynyt tahdissa, ja kitaristi Jeff Young ei vain soveltunut joukkoon. Basisti Dave Jr. sai jäädä, ja jäikin vuoteen 2002 asti, jolloin bändi hajosi.

Uudet nimet olivat siis saksalaissyntyinen Nick Menza, jazzmuusikko Don Menzan poika. Kitaristiksi asettui Marty Friedman, jonka Mustaine aluksi tosin torjui kaksivärisen tukan ja epäheavyn nimen takia. Onneksi Mustaine kuitenkin tuli järkiinsä, ja Megadeth sai erittäin taitavan kitaristin joukkoonsa.

Mielenkiintoisen miehistömuutoksesta tekee se, että Dimebag Darrel olisi tullut Megadethiin, mutta hän vaatimalla vaati että hänen veljensä Vinnie Paul tulisi mukaan. Ikävä kyllä Mustaine oli ehtinyt palkata jo Menzan, joten Dimebag ja Vinnie joutuivat pysymään Panterassa.

Mutta se siitä, isketäänpä itse levyn kimppuun. Aivan kaikkia biisejä en arvostele yksitellen.

Levyn avaa "Holy Wars... The Punishment Due" joka onkin yksi tunnetuimmista thrash-metalbiiseistä kautta maailman. Lyriikat kertovat sarjakuvahahmo Punisherista biisin toisessa osassa, ensimmäisen osan lyriikoista en ole oikein saanut selkoa. Kappaletta kuunnellessa on kunnon heavyfiilis, eikä voi olla muuta kuin kiitollinen Mustainelle että on lahjoittanut kuuntelijoille tälläista taivaallista ääntelyä. Moshasin kerran kännissä itselleni viikon niskakivut.

Seuraavaksi vuorossa on "Hangar 18", joka on soolojen täyttämä. Tämä ja myöhemmin tarkemmin arvosteltava "Tornado of Souls" ovat niitä kappaleita, joissa Megadeth näyttää parhaansa. Ja Megadethin paras on vitun hyvä. Vähemmän sooloista tykkäävälle biisi voi olla hieman vaikeaa kuunneltavaa, mutta minulle ainakin se on moshmoshmosh!

Tästä seuraa agressiivinen "Take no Prisoners", Mustainen kokaiiniaddiktiosta kertova "Poison Was The Cure" maaginen, omituinen "Five Magics", ja "Lucretia", josta nyt on melko vaikea ottaa selvää.

Enter "Tornado of Souls". Mustainen todellinen mestariteos. Lähes jokaiselle maailman miehelle tutuista naishuolista kertovassa kappaleessa soolot ovat yhtä tärkeässä osassa, kuin lyriikatkin. Ehkäpä Megadethin hankalimpiin ja mielenkiintoisimpiin kappaleisiin kuuluva, tätä nämä nykyajan ps-pennut eivät soittaa edes sillä Guitar Herolla. Vaikka tämä arvostelu ei saisi kiinnostusta heräämään Megadethiä kohtaan, suosittelen silti kuuntelemaan ainakin tämän biisin.

Yhdeksännes eli viimeinen kappale on albumin nimikkokappale, jossa rummut ovat erittäin tärkeässä osassa. Kappaleen rumpuraitoja ei melkeinpä kehtaa kuunnella, niin taitavia ne ovat. Ydinsotaa vastaan taistelevat lyriikat ovat hieman erilailla laulettu, mutta se vain lisää biisin hienoutta.

Lopuksi voisin sanoa että jokaisen itseään hevimieheksi väittävän pitäisi omistaa tämä levy. Jos et omista, niin painu ja osta lähimmästä levykaupasta

Lamb Of God conanissa helmikuun 9 päivä! Fock yeah!

Nyt kun näin Megadeth on aiheena, niin tässä tulevan levyn kansi.

Melko ristiriitaiset tunnelmat itselleni ainakin tuosta tulee. Ihan näppärän näköinen, mutta tuon enkelin ja pyssymiehen tilalla pitäisi olla se perinteinen old school Megadeth maskotti. Sitten takaa nuo enkelit vielä pois ja värejä hiukan synkemmiksi, niin johan alkaa toimia. Nyt tuo on liian fantasiamainen, eikä oikein sovi Megadethin tyyliin.

Tuossa äsken muuten vasta havaitsin, että tuo levyn nimi "United Abominations" viittaa yhdistyneisiin kansakuntiin. United (Abomi) Nations. Abominationshan tarkoittaa inhoa, tai jotain vastaavaa suoraan käännettynä. Näppärä nimi, pakko myöntää.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
enkelin ja pyssymiehen tilalla pitäisi olla se perinteinen old school Megadeth maskotti. Nyt tuo on liian fantasiamainen, eikä oikein sovi Megadethin tyyliin.

Jos musiikki on yhtä hyvää kuin edellisellä levyllä, ei ole mitään väliä vaikkei Rattlehead olekaan kannessa. Mutta mikä se Megadethin kansityyli sitten on? Itse en mitään kovin selkeää yhteneväisyyttä ole nähnyt (edes Rattlehead ei esiinny kaikissa aiemmissakaan). Lisäksi tuo kaupunki räjähdyksineen, sopii hyvin yhteen viimeisen Megadethin kansien kanssa. Toki Killing is my businessin yksinkertaisuus on mielestäni aina paras ratkaisu

"Hyrkanos" kirjoitti:
Jos musiikki on yhtä hyvää kuin edellisellä levyllä, ei ole mitään väliä vaikkei Rattlehead olekaan kannessa. Mutta mikä se Megadethin kansityyli sitten on? Itse en mitään kovin selkeää yhteneväisyyttä ole nähnyt (edes Rattlehead ei esiinny kaikissa aiemmissakaan). Lisäksi tuo kaupunki räjähdyksineen, sopii hyvin yhteen viimeisen Megadethin kansien kanssa. Toki Killing is my businessin yksinkertaisuus on mielestäni aina paras ratkaisu

Jep, näinhän se on kyllä. Tosin mitä olen tuon levyn livevedon youtubessa nähnyt kappaleesta Washington Is Next!, niin melko kylmäksi jätti. Ihan näppäriä, mutta kuluneita kitarariffejä, mutta suurimman kylmyyden jätti Mustainen laulu. Aivan käsittämättömän ponnettomasti ja vaisusti vain mumisee siihen mikkiin. Fiilis puuttui kokonaan. Kiva soolo tosin kipaleessa.

Jos tuon kappaleen pitäisi toimia levyn edustajana, niin ei päästä kyllä millään The System Has Failedin tasolle. Toivotaan kuitenkin, että saisivat jotain yhtä hienoa aikaiseksi.

EDIT. Kappas, joku Imperiumin foorumilla tuumasi, että Rattlehead löytyy toisesta pilvenpiirtäjästä. Ja kyllä, siellähän sen komeat kasvot loistavat, oikeanpuoleisessa rakennuksessa.

Siis tuo "pyssymieshän" on Vic Rattlehead. Tyyliä vain modernisoitu, taisi tuosta olla viime vuonna joku kilpailu Megadethin sivuilla (ukon uuden ilmeen kehittämisestä siis).

Ihan näppäriä, mutta kuluneita kitarariffejä, mutta suurimman kylmyyden jätti Mustainen laulu. Aivan käsittämättömän ponnettomasti ja vaisusti vain mumisee siihen mikkiin. Fiilis puuttui kokonaan. Kiva soolo tosin kipaleessa

Aikalailla soolon varassa elää se toinenkin levityksessä oleva biisi, Gears of War. Ihan jees kappale se puutteistaan huolimatta. Ja Mustainen vokalisointihan on perinteisesti varsin karmaisevaa livenä, ponnetonta narinaa. Tosin eipä tuo silti esim. Saunan keikalla haitannut juuri ollenkaan menoa ja meininkiä.

Jos tuon kappaleen pitäisi toimia levyn edustajana, niin ei päästä kyllä millään The System Has Failedin tasolle.

Itelle System on edustanut nimenomaan epätasaista levyä, albumi starttaa kovalla biisinipulla mutta meno hyytyy loppua kohden, pienet tyylirikot tuppaavat vaivaamaan lähes jokaista lopun biisiä, pahimpana esimerkkinä Truth Be Toldin karmaiseva kertsi.

Mutta johan tuota levyä on viime kesästä asti odoteltu, parit julkaisun lykkäämiset ovat pistäneet hieman ketuttamaan, mutta jos se tarkoittaa että levy viimeistellään huolella, niin siitä vaan. Toukokuun alku taitaa olla tämänhetkinen ajankohta.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Mustainen vokalisointihan on perinteisesti varsin karmaisevaa livenä, ponnetonta narinaa.

Karu totuushan on se, että Mustaine on äärimmäisen surkea laulajana (vaikka väittävätpä jotkut sitä vain "tyyliksi laulaa". Sen vuoksi varsin harva Megadethin biisi laulun varassa elää

"Hyrkanos" kirjoitti:
Karu totuushan on se, että Mustaine on äärimmäisen surkea laulajana (vaikka väittävätpä jotkut sitä vain "tyyliksi laulaa". Sen vuoksi varsin harva Megadethin biisi laulun varassa elää

No siis, Mustainehan etsi laulajaa aikoinaan Megadethia pystyyn laittaessaan, mutta koska sitä ei löytynyt, niin hänen piti laulaa itse. Mutta kyllä minulle itselleni ainakin juuri tuo Mustainen laulutyyli on se suurin tekijä, mikä Megadethissa viehättää.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Siis tuo "pyssymieshän" on Vic Rattlehead. Tyyliä vain modernisoitu, taisi tuosta olla viime vuonna joku kilpailu Megadethin sivuilla (ukon uuden ilmeen kehittämisestä siis).

Jaahas, melko erikoisen näköinen kyllä on. Itse en olisi hänen ulkoasua noin radikaalisti muuttanut.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Itelle System on edustanut nimenomaan epätasaista levyä, albumi starttaa kovalla biisinipulla mutta meno hyytyy loppua kohden, pienet tyylirikot tuppaavat vaivaamaan lähes jokaista lopun biisiä, pahimpana esimerkkinä Truth Be Toldin karmaiseva kertsi

Niin no, minun on vaikea sitä kovin objektiivisesti enää katsoa, sillä tuon levyn kautta tutustuin Megadethiin. Merkittävin ja nostalgisin albumi yhtyeeltä siis kyseessä, vaikka ei paras olekaan.

En jaksa millään etsiä, mikä oli tälläkin foorumilla tunnetun Lappiksen bändin nimi?

Nowen.

Kiitän Ankkaa. Tuli ostettua Toolin 10.000 days levy ihan pelkästään sinun muutaman mainintakertojen jälkeen. Aiemmin en tietääkseni edes ollut Toolia kuullut. Hyvä levy. Vielä ei ole ehtinyt kovasti pyöriä, joten en kykene tämän parempaa.

Ja toki tärkein pitää mainita. Lippu Ozzyn keikalle löytyy.

"minna" kirjoitti:
Kiitän Ankkaa. Tuli ostettua Toolin 10.000 days levy ihan pelkästään sinun muutaman mainintakertojen jälkeen. Aiemmin en tietääkseni edes ollut Toolia kuullut. Hyvä levy. Vielä ei ole ehtinyt kovasti pyöriä, joten en kykene tämän parempaa.

Ja toki tärkein pitää mainita. Lippu Ozzyn keikalle löytyy.

Ei ainoastaan hyvä, vaan erinomainen. Jos aluksi kuulostaa hyvältä, niin se kuulostaa loistavalta siinä vaiheessa kun pääset siihen kunnolla sisälle.

Kilpailee minun kirjoissani vuoden 2006 parhaana levynä Mastodonin Blood Mountainin kanssa.

"minna" kirjoitti:

Ja toki tärkein pitää mainita. Lippu Ozzyn keikalle löytyy.

Kavereiden kanssa piti Ozzya mennä katsomaan, Lippupalvelusta vastattiin n. 9.13 ja lippujen myynti alkoi klo. 9.00, liput oltiin myyty tuohon mennessä loppuun. Perkele.

"DeadManWalking" kirjoitti:

Kavereiden kanssa piti Ozzya mennä katsomaan, Lippupalvelusta vastattiin n. 9.13 ja lippujen myynti alkoi klo. 9.00, liput oltiin myyty tuohon mennessä loppuun. p****le.

Riippuen toki jos tahdoit vaan kentälle niin oli myyty loppuun. Muuten lippuja oli kuitenkin ,kun lisää katsomoitakin otettiin käyttöön.
Itse en päässyt läpi ollenkaan, mutta lippupalvelun pisteestä sitten sain.

"minna" kirjoitti:

"DeadManWalking" kirjoitti:

Kavereiden kanssa piti Ozzya mennä katsomaan, Lippupalvelusta vastattiin n. 9.13 ja lippujen myynti alkoi klo. 9.00, liput oltiin myyty tuohon mennessä loppuun. p****le.

Riippuen toki jos tahdoit vaan kentälle niin oli myyty loppuun. Muuten lippuja oli kuitenkin ,kun lisää katsomoitakin otettiin käyttöön.
Itse en päässyt läpi ollenkaan, mutta lippupalvelun pisteestä sitten sain.

Sanoin, että varaisin 5 lippua Ozzy Osbournen keikalle. "Valitettavasti se on jo myyty loppuun" kuului vastaus.

No niitä jokatapauksessa tuli kuitenkin lisää. Olisiko tullut tuossa puolen jälkeen tms.
Ei kuitenkaan nuo kaikki katsomot alusta lähtien olleet käytössä.

Tuli tässä kuunneltua Devin Townsendiltä "Vampira" niminen biisi ja oli niin helvetin hienon kuulloista, että tekee mieli ostaa joku miehen levyistä. Joten kysyisin, että mikä levy kannattaisi ostaa?

P.S: Odotan vielä vastausta Last.Fm aiheeseen.

"Merovingi" kirjoitti:
Tuli tässä kuunneltua Devin Townsendiltä "Vampira" niminen biisi ja oli niin h**vetin hienon kuulloista, että tekee mieli ostaa joku miehen levyistä. Joten kysyisin, että mikä levy kannattaisi ostaa?

Terria.

"Kumiorava" kirjoitti:

"Merovingi" kirjoitti:
Tuli tässä kuunneltua Devin Townsendiltä "Vampira" niminen biisi ja oli niin h**vetin hienon kuulloista, että tekee mieli ostaa joku miehen levyistä. Joten kysyisin, että mikä levy kannattaisi ostaa?

Terria.

Mitäs biisejä sisältää? Voisi esikuunnella.

"Merovingi" kirjoitti:
Mitäs biisejä sisältää? Voisi esikuunnella.

Mulla ei kyllä ole aavistustakaan mistä tuota voisi esikuunnella, mutta biisilista on seuraava:

1. Olives (3:21)
2. Mountain (6:32)
3. Earth Day (9:35)
4. Deep Peace (7:34)
5. Canada (6:53)
6. Down and Under (3:43)
7. The Fluke (7:18)
8. Nobody's Here (6:54)
9. Tiny Tears (9:13)
10. Stagnant (5:25)
11. Universal (5:29)

Mainittakoon, että itse en ole herran fani enkä omista tätä levyä, mutta kuulopuheen ja muutaman irtobiisin perusteella kyseessä on kyllä varsin mukava levy.

"Kumiorava" kirjoitti:

"Merovingi" kirjoitti:
Mitäs biisejä sisältää? Voisi esikuunnella.

Mulla ei kyllä ole aavistustakaan mistä tuota voisi esikuunnella.

Radio.Blog.Club

Mainittakoon, että itse en ole herran fani enkä omista tätä levyä, mutta kuulopuheen ja muutaman irtobiisin perusteella kyseessä on kyllä varsin mukava levy.

Sitten odotan musiikkihomojen kuningasta: Mahti-Ankkaa~!

"Merovingi" kirjoitti:

Sitten odotan musiikkihomojen kuningasta: Mahti-Ankkaa~!

Ankkahan tuossa edellissivulla jo Terriasta jotakin mainitsikin minun kyseltyäni asiaa häneltä. Annetaan Ankan hoitaa tarkemmat puhumiset, mutta sitä ennen sanon vaan, että hommaa se levy. Itse rakastuin siihen ensikuulemalta.

"Merovingi" kirjoitti:
Tuli tässä kuunneltua Devin Townsendiltä "Vampira" niminen biisi ja oli niin h**vetin hienon kuulloista, että tekee mieli ostaa joku miehen levyistä. Joten kysyisin, että mikä levy kannattaisi ostaa?

P.S: Odotan vielä vastausta Last.Fm aiheeseen.

Huomio se seikka, että Vampira on The Devin Townsend Bandin kappale, ei miehen soolotuotannon. Mutta siis miehen tekemä joka tapauksessa.

Ja osta se Terria, Kurre listasi jo kappaleet, mutta sanottakoon vielä, että massiviseen noin 70 minuutin levyyn mahtuu mm. kaksi lähes 10 minuuttista veisua, Earth Day ja Tiny Tears, joista ensimmäinen on minulle se paras biisi levyllä ja itseasiassa koko miehen tuotannossa. Heck, tuo kappalehan menee jopa lähelle kärkeä kaikkien maailman kappaleiden joukosta. Tuo kappale myös kuvastaa Terriaa melko mainiosti. Todella tunnelmoivaa ja sykähdyttävää metallia/rockia, jossa on paljon vaikutteita progesta ja hiukan jopa industrialista.

Mikäli haluat tuon Vampiran sisältävän levyn käsiisi, niin se on sitten Devinin bändin Synchestra levyllä. Mutta älä ylläty, tuo kappale on ainoaa laatuaan kyseisellä levyllä, sillä lähes jokainen kappale eroaa musiikillisesti melko radikaalisti toisistaan, vaikka niissä kaikissa on se tietty tekijä, mikä sovittaa ne tuohon levyyn täydellisesti.

Noiden jälkeen hommaat nämä tässä järjestyksessä: Physicist, Accelerated Evolution (myös Devin Townsend Bandin), Ocean Machine, Infinity.

Ja jos se rankempi Devin nappaa, niin kaikki Strapping Young Lad albumit haltuun alkaen The New Blackista Alieniin, Cityyn, SYL-albumiin ja lopulta yhtyeen debyyttiin (oikeasti miehen sivusooloprojekti), eli Heavy As A Really Heavy Thingiin.

Ja last.fm, rekisteröidyt sinne, laatat sen ohjelman koneelle ja alat kuuntelemaan musiikkia sillä soittimella mihin yhdistit last.fm plugin ja se tallentaa kuuntelemasi kappaleet omalle sivullesi, josta voit katsella mitä olet kuunnellut ja kuinka paljon. Käsittääkseni siellä voi myös kuunnella nettiradioita tai jotain vastaavia, itse en ole tuohon puoleen niin perehtynyt.

Että näin.

Kiitoksia vastauksesta ankka.

Eli Last.fm:stä EI voi ladata musiikkia koneelle? Thats bad.

GoreKhanin tavoin kasasin listan mielestäni viime vuoden kovimmista levyistä, vaikka vähän myöhässä tuleekin tämä. Jätän musiikin kuvailun vähemmälle, koska olen siinä huono. Tylysti pistin pari kokoelmalevyä tuonne mukaan. Järjestys on enemmän suuntaa antava, koska mielipiteet vaihtelevat sen mukaan mitä tekee kulloinkin mieli kuunnella.

10. Magyar Posse - Random Avenger
Edellinen levy Kings of Time oli sen verran kova, että odotukset olivat kai liian suuret kun tämä ei mielestäni sen tasolle yltänyt. Joissakin arvosteluissa on väitetty tätä paremmaksi, joten ehkä kyse on vain minusta. Vaikka tämä ei vastaavan tasoinen elämys olekaan, niin varsin hieno kokonaisuus tämäkin on ja pari biisiä erottuvat yksilöinäkin edukseen. Ei albumiin liity, mutta Whirlpool Of Terror And Tensionin musiikkivideo on myös mainio.

9. Stoner Kings - Fuck The World
Enpä ole tätä pitkään aikaan kuunnellut, joten en yksityiskohtia muista. Tämän kanssa kävi kuitenkin kuten Random Avengerille eli edellinen albumi Brimstone Blues nosti odotukset liian korkealle. Muutamaa oikein hyvää biisiä lukuunottamatta Brimstone Bluesin heikoinkin kappale on kovempi kuin nämä. Silti näin äijämäiselle menolle on aina tilausta kun raskaampi musiikki tuppaa olemaan turhan usein kovin munatonta ja siksi tämäkin albumi toimii hienosti. Miinuksena tosin muistaakseni jollain biisillä vieraileva naislaulaja, joka melkein vie koko levyn uskottavuuden.

8. Ismo Alanko Säätiö - Ruuhkainen Taivas
Parinkymmenen albumin jälkeen Alanko tekee vieläkin melkein Suomen parasta musiikkia. En ole ehtinyt läheskään kaikkiin levyihin kokonaisuudessaan tutustua, joten en voi kunnolla vertailla, mutta tyylinsä puolesta tämä tuntuu olevan aika perinteistä Alankoa. Mikään tämän biisi ei tosin yllä hänen parhaiden tasolle. Lähimmäksi yltää Miksi Arki Näyttää Tältä? joka kaatuu ainoastaan hirveän huonoon kertosäkeeseen. Siispä levyn ehkä parhaiksi nousevat mukaansatempaavat ja helposti mieleen jäävät Paskiainen ja Savolainen Tiibetissä. Muutama täytebiisi estää tätä nousemasta listalla korkeammalle.

7. Kumikameli - Simsalabim
Kumikameli on myös pitkän linjan bändi ja vaikka lasken Eläkeläiset Kumikamelin parhaaksi saavutukseksi, on Kumikameli tehnyt myös hyvää musiikkia. Se toimii mainiona vaihtoehtona Eläkeläisille erilaisuutensa vuoksi, mutta ei jää vain vaihtoehtoiseksi bändiksi vaan etenkin kieron huumorin takia löytää ihan omankin paikkansa minun musiikkimaussani. Levyllä on 17 varsinaista kappaletta ja etenkin useiden kuuntelukertojen jälkeen täytyy todeta, että kaikki biisit ansaitsevat paikkansa. Piilobiisi eli levyn 18. kappale on ihan oma tapauksensa. Papukaijasta on leikelty kusipäät-osuus ja tehty siitä 21-minuuttinen biisi, jossa sanotaan arviolta 1600 kertaa "kusipäät". Hieno ja hauska levy tämä.

6. Peeping Tom - Peeping Tom
Koska Pattonin tuotannosta itse pidän eniten Mr. Bunglesta, tuntuu tämä kovasti popimpi aika isolta hyppäykseltä. Sepä ei haittaa, koska tämä toimii. GoreKhanin kanssa olen eri mieltä epätasaisuudesta. Itse pidän levyä aika tasaisen vahvana, josta toki erottuu muutama erityisen hyvä biisi kuten kuuluukin. Mielenkiinnolla odottelen jatkoa.

5. Sugababes - Overloaded: Singles Collection
Melkein täysin kokoelma tämä. Tämän sijoittaminen tähän on hölmö ratkaisu, mutta yhtä paljon katuisin mitä tahansa sijaa, koska kokoelmia on hölmö verrata muihin. Sugababes on 2000-luvun selkeästi kovin pop-bändi ja tämä kokoelma on melkein täynnä menevää ja mukavaa musiikkia Overloadista uusiin biiseihin. Nimittäin kaksi uuttakin kappaletta tässä on. Ihan hyviä nekin, vaikka ne varsinaiset hitit maistuvat itselleni paremmin. Bändin etuna on vielä se, että he eivät ole rumia miehiä.

4. Eläkeläiset - Humppasirkus
Taas palattiin covereiden pariin tällä levyllä ja aika hienosti palattiinkin. Vaikka omat biisitkin olivat hyviä, on näissä lainakappaleissa se jokin mikä toimii erityisesti. Ei tämä heidän parhaita levyjään ole, mutta valtavasti täytyy kunnioittaa kun tässä vaiheessa onnistuvat tekemään parhaan biisinsä ja vielä CoB:n biisistä. Ikinä en olisi uskonut. Vihaan Humppaa on etenkin livenä aivan huikea. Viinaa Hanuristille maistuu myös kovasti ja onhan tuossa pari muutakin helmeä. Valitettavasti on myös pari väkinäisempää rallia, mutta kohtuutonta olisi odottaa tasaista laatua ja uusia ideoita jokaiseen biisiin kun bändin tyyli on kuitenkin pysynyt aika samana aina.

3. Von Hertzen Brothers - Approach
VHB oli tämän vuoden suurin yllättäjä. Bändistä kuulin vasta kun GoreKhan tätä levyä taisi suositella. Muistaakseni pari tuntia sen jälkeen olin levyn kuunnellut ja suhteellisen vakuuttunut. Levyn loistavuus aukeni toki vasta useiden kuuntelukertojen jälkeen eikä ole vieläkään käynyt tylsäksi. Magyar Possen tavoin kokonaisuus on tässä hyvin tärkeä asia, mutta useimmat kappaleet toimivat hienosti yksinkin. Etenkin lähes 10-minuuttinen Kiss a Wish on yksi vuoden parhaista biiseistä. Kannattaa kuunnella albumiversio, koska tuo typistetty musiikkivideoversio ei toimi yhtä hyvin. Tämä levy olisi ihan hyvin voinut olla listan ykkösenä.

2. Dog Fashion Disco - Adultery
Joskus tästä jotain kirjottelinkin eikä mielipiteet eivät ole muuttuneet. DFD:n paras levy, joka on ehkä VHB:n Approachiakin paremmin onnistunut kokonaisuus. Se erottaa tämän myös DFD:n vanhemmasta tuotannosta. Loistava levy ja etenkin tämän jälkeen harmittaa valtavasti kun Adultery luultavasti jäi bändin viimeiseksi.

1. The Beatles - Love
Tämä on tietysti kokoelmalevy, mutta ei ollenkaan perinteinen. Tässäkin pitää toistaa, että hölmöä vertailla kokoelmia studioalbumeihin, mutta käytän tekosyynä sitä, että tässä ollaan vanhoista biiseistä tehty jotain uutta. Niitä on nimittäin miksailtu yhteen ja erinäisillä keinoilla on luotu uudenlainen äänimaisema, jonka ansiosta vanhat biisit kuulostavat samalla tutuilta ja uusilta. Suurin saavutus on siis se, että loistavista biiseistä on tehty vielä parempia. Nämä eivät korvaa vanhoja, mutta ovat täydellinen lisä vanhojen rinnalle. Mukana on suurimpia hittejä ja harvinaisempia tapauksia sopivassa suhteessa siten, että laatu ei kärsi eikä levy toisaalta kuulosta vain hittikokoelmalta. Love on kliseinen nimi levylle, mutta Beatles onkin ainoa bändi, joka sitä voi ehdottomasti käyttää. Lisäksi love on aika hyvä sana kuvaamaan sitä tunnelmaa, joka levylle on luotu, jotta se on saatu kuulostamaan tuoreelta ja yhtenäiseltä.

Pari muutakin levyä pitää mainita. Pink Floyd -kitaristi David Gilmourin soololevy On An Island oli aika hyvä, mutta loppujen lopuksi nimikkokappale oli ainut mikä albumilta jäi mieleen ja mikä tuntui merkittävältä. Tosin On An Island sitten olikin loistava ja yksi vuoden parhaista biiseistä. Gilmour ilmeisesti tarvitsee Watersin, jotta saa useampia täysosumia levylle. Toinen listalta tippunut on Vesa-Matti Loirin Ivalo, joka sisältää Veskun tulkintoja suomirock-biiseistä. Levyn kohtaloksi koituu epätasaisuus, koska useita biisejä en ollut ennen kuullutkaan enkä niistä oppinut välittämään. Sen sijaan esimerkiksi Juicen Pyhä Toimitus ja Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt ovat onnistuneet tässä loistavasti. Saisi Loiri tehdä ainakin toisen vastaavan levyn, jotta voisin sitten yhdistellä itse parhaat biisit yhdeksi erittäin hyväksi levyksi. Varmaan joku hyvä albumi viime vuodelta unohtui mainita, mutta tuossa taisi olla ne olennaisimmat.

Chris Cornell has dropped the bomb. In a press release sent out to announce the release of Cornell’s new solo album Carry On (out May 1st) the singer also announces he’s leaving Audioslave. “Due to irresolvable personality conflicts as well as musical differences, I am permanently leaving the band Audioslave,” Cornell said. “I wish the other three members nothing but the best in all of their future endeavors.”

Without Chris Cornell, Audioslave is just three guys who used to be in Rage Against the Machine before they were in Audioslave, so this almost certainly means the band is on the brink of an official breakup.

But what if there’s someone out there to save them? Who could step out of the shadows and lead three 90s rockers into the future with a new, fresh version of the supergroup?

We nominate Sammy Hagar, Mark Lanegan, Ed Kowalczyk, James Iha or Peter Gabriel.

Who would you pick?
-- Rolling Stone

Eipä tässä kauheasti voi mitään sanoa... Audioslaven levyjen taso meni hieman alaspäin jokaisessa levyssä, mutta loistavaa musiikkia se teki. Nyt ei voi muuta kuin toivoa, että Cornellin levy olisi hyvä, ja että Rage Against The Machine palaisi aktiivisesti yhteen.

Puuh ja plääh joku RATM. Soundgardenin reunion-mahdollisuudet nousivat juuri ainakin vähän.

Tosin Matt Cameronin Pearl Jam -kannuttelut taitavat kyllä lyödä kapuloita rattaisiin. Mutjoo olishan se komiaa jos yksi 90-luvun kovimmista rockbändeistä palais, Soundgardenista siis puhe luonnollisesti.

Rage Against The Machinehan vetää ainakin vielä yhden keikan Coachellassa, ja toivoisin tosiaankin että tämä ei olisi mikään "One night stand", vaan että bändi vetäisi vaikka jonkun maailmankiertueen ja tekisi uuden levyn.
Tosin RATM:n uudemmat levyt eivät ole olleet läheskään yhtä hyviä kun vanhat, mutta vetäisivätpähän keikkoja

EDIT: Niin, ja tässä linkki RATM:n sivuille, jossa tuo juttu lukee...

Enpä itse välttämättä toivoisi RATM reunionia, toistaisivat itseään vain liikaa. Itse ainakin pidän The Battle Of Los Angelesia ja debyyttiä yhtyeen vahvimpina teoksina, vaikka ovat ne muutkin ihan kelpo materiaalia.

Soundgardeniin en voi vielä kantaa ottaa, olen vasta yhden levyn yhtyeeltä kuullut, se tosin ainakin säväytti jossain määrin. Ehkäpä pitäisi jälleen ottaa kuunteluun, onhan se kuitenkin asetettu samalle linjalle Alice In Chainsin ja Nirvanan kanssa, joten luultavasti siitäkin saisin vakituisen kuuntelun kohteen.

http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/musiikki.shtml/506399?metallica

Tuonne on pakko päästä!!

EDIT: Päivä on 15.7 ja isälläni alkaa kesäloma seuraavana päivänä, joten saatan todellakin päästä tuonne konserttiin, kunhan saan liput.