Ei saakeli, nyt en kyllä malta enää odottaa ruissia ja tuota Tehistä. Näyttää kyllä settilista aika mainiolta. Sitähän on melkein lähdettävä myös Ankkaan katsomaan sitten sitä viimeistä. Mutta klubikiertue olis niin nannaa! =)
Musiikkimakunne???
Ughahaa, Nummirock 2009 on nyt valitettavasti (ja myös onneksi, kyllähän se nyt imee mehuja) loppunut ja täytyy myöntää että näistä kolmesta kokemastani Nummirockista tämä oli kyllä paras. Sää ei ollut yhtä hyvä kuin toissavuonna, mutta meininki oli. Viime vuodesta ei tarvitse edes puhua, paska sää ja mahataudin iskeminen veivät kaiken mielenkiinnon. Keskiviikkona ajeltiin kaverin kanssa kohti Nummijärveä ja puoli kasin maissa oltiin paikalla. Elo oli tuolloin vielä hiljaista leirintäalueella, mutta pienellä porukalla saimme ihan hyvät alkukekkerit pystyyn. Sellainen varovainen suojakänni ja kahdelta yöllä nukkumaan.
Torstaina puolen päivän maissa ylös, vahaväreillä kunnon abstrakti värimaalaus koko naaman alalle ja pitkät kalsarit farkkusortsien alle, sekä tietenkin Nilen huppari ja huivi pääkoppaan. Heviasuste 09 on valmis ja festareiden aikana sain yleisesti lempinimet "THC kostaja" ja "Sateenkaarimies". Koko päivän sai alkoholia pumpata vereen, sillä ensimmäinen bändi oli vasta kello 24.00, kun Rytmihäiriö alkoi takoa festaritunnelmaa kaljateltassa. Ja voi helvetti mikä meininki! Yleisö oli ihan sekaisin ja pitti oli väkivaltaisin missä olen ikinä ollut. Tämä ei ollut täysin hyvä asia, sillä sai koko ajan iskua jalkoihin ja kaksi kertaa kyynerpäästä nenään. Tämän takia astuin taka-alalle koko hommasta. Mutta keikka oli äärimmäisen tiukka.
Perjantaina tuli kaljan juonnin ohella tarkastettua Medeia, Diablo, Hatebreed, Torture Killer ja tietenkin Napalm Death. Medeia yllätti tiukkuudellaan, kuvittelin bändiä vähän erilaiseksi. Diablo oli perus Diablo, nähty mutta toimii edelleen livenä. Hatebreedistä nyt en oikestaan perusta juurikaan, mutta kyllä tuokin keikka livenä meni aika mallikkaasti. Torture Killer oli erittäin kova kalja-alueelta katsottuna, Forever Dead ehdottomana helmenä. Ja jestas sen basistin moshausta! Kalju nytkyy niin perkeleesti. Napalm Death tuli katsottua vain osasta keikkaa, sinänsä harmittaa mutta valintoja kun on tehtävä ja tällä kertaa valitsin "telttasessiot". Ja näin oli perjantai paketissa, itselleni viimeinen humalapäivä.
Niin, lauantaina oltiin selvinpäin, koska yöllä piti ajella kotia päin. Ihanat sunnuntaityövuorot. Onneksi väsymyksen ja veressä jäljellä olevan alkoholin vaikutuksesta olo oli edelleen varsin hyvä. Sekoilua ja pogoilua jatkui koko päivän ja sateenkaarimaski pysyi naamalla. Bändejäkin tuli katsottua ihan mukavasti, oikeastaan sain päiväni vasta käyntiin ja aivoni liikkeelle kun menin katsomaan Hornaa. On muuten tutustumisen arvoinen yhtye, vaikutuin itse melkoisesti yhtyeestä. Sai vain toljottaa ja ottaa mustan metallin iskua vasten kasvoja. Ja keikan jälkeen jäätelölle! Metallica Tribuutti oli aivan hieno kokemus myös, mutta harmi että keikka vähän lässähti loppua kohden. Nothing Else Matterssin olisivat voineet jättää keikalta pois ja mikä helvetin idea on soittaa Whiskey In The Jar? Eihän se ole edes Metallican biisi. Sehän on helvetti jo coverin coverin coveri. Öh. Amorphis oli hyvä livenä, mutta soittivat vähän turhan lujaa. Mutta vakuutuin täysin siitä että Joutsen on ihan uskomattoman hyvä laulaja. Sellaista murinaa saa harva aikaan ja voi jesus kun se puhdas laulu on väkevän ja vahvan kuuloista. Ihailtavaa. Arch Enemy piti sitten tarkastaa ihan mielenkiinnosta. Ja kyllä, Angela Gossow on äärimmäisen seksikäs ja pelottava nainen. Meininki oli keikalla hyvä, mutta niitä tilusooloja olisivat hiukan voineet rajoittaa. Ja muutkin kuin Gossow olisivat voineet riehua lavalla. Lopulta viimeisenä esiintyjänä oli Stam1na ja vaikka yhtyeen kuuntelu onkin nykyään hiukan vähentynyt, niin täytyy edelleen kehua taivaisiin yhtyeen livemenoa, ei jumalauta nämä herrat osaavat pistää hyvän keikan pystyyn. Porukkaa oli ihan saatanasti, bändi oli aivan humalassa ja sekoilun määrällä ei tuntunut olevan rajaa. Loppupäässä keikkaa Rey Mysterion näköisiä kavereita ryntää lavalle pelaamaan vittu sulkapalloa, joku sumapukuun pukeutunut mies riehuu heidän välissään ja joitain muita arvelluttavia tyyppejä menee lavalle myös pogoilemaan. Sitten he pistävät siellä pitin pystyyn ja lopulta Hyrdekin hyppää mukaan. Sitä oli hämmentävä ja ihana katsoa. Kaksi Reittiä, Yksi Suunta kruunasi koko keikan ja siitä oli hyvä lähteä ajelemaan tyytyväisin mielin kohti kotia. Olihan se vähän vaikea keskittyä hereillä pysymiseen, mutta onneksi kaveri oli ottanut jotain rauhoittavia niin häneltä lähti suht omituista juttua joka piti hereillä.
Näin. Nummirock meni erittäin putkeen tänä vuonna, sammumista ei tapahtunut ja oksentamista ei tapahtunut, sekä bändejä tuli kerrankin katsottua ihan kunnolla. Humalatila oli tästä huolimatta torstain ja perjantain erittäin korkea, mutta keskiviikon suojakänni teki hyvin tehtävänsä. Ensi vuotta odotellessa, toivon silloin yhtä hyväää menininkiä ja sellainen kunnon potin räjäyttäjä bändikään ei olisi ppahitteeksi.
Nyt nokka suunnataan kohti Helsinkiä. Huomenna se lähtee, koko vuoden odotetuin tapahtuma ja toivottavasti myös antoisin, kun Faith No More hyppää lavalle. Odotukset ovat tähtitieteelliset, mutta en epäile hetkeäkään etteikö yhtye pystyisi niitä lunastamaan. Ja tämän keikan jälkeen keskitytään perjantain keikkaan meidän omalla bändillämme, Alavuden parkkihallissa räjähtää!
np. Faith No More - King For A Day...Fool For A Lifetime
On se kesä vaan ihanaa aikaa!
Torstaina puolen päivän maissa ylös, vahaväreillä kunnon abstrakti värimaalaus koko naaman alalle ja pitkät kalsarit farkkusortsien alle, sekä tietenkin Nilen huppari ja huivi pääkoppaan. Heviasuste 09 on valmis ja festareiden aikana sain yleisesti lempinimet "THC kostaja" ja "Sateenkaarimies". Koko päivän sai alkoholia pumpata vereen, sillä ensimmäinen bändi oli vasta kello 24.00, kun Rytmihäiriö alkoi takoa festaritunnelmaa kaljateltassa. Ja voi helvetti mikä meininki! Yleisö oli ihan sekaisin ja pitti oli väkivaltaisin missä olen ikinä ollut. Tämä ei ollut täysin hyvä asia, sillä sai koko ajan iskua jalkoihin ja kaksi kertaa kyynerpäästä nenään. Tämän takia astuin taka-alalle koko hommasta. Mutta keikka oli äärimmäisen tiukka.
Perjantaina tuli kaljan juonnin ohella tarkastettua Medeia, Diablo, Hatebreed, Torture Killer ja tietenkin Napalm Death. Medeia yllätti tiukkuudellaan, kuvittelin bändiä vähän erilaiseksi. Diablo oli perus Diablo, nähty mutta toimii edelleen livenä. Hatebreedistä nyt en oikestaan perusta juurikaan, mutta kyllä tuokin keikka livenä meni aika mallikkaasti. Torture Killer oli erittäin kova kalja-alueelta katsottuna, Forever Dead ehdottomana helmenä. Ja jestas sen basistin moshausta! Kalju nytkyy niin perkeleesti. Napalm Death tuli katsottua vain osasta keikkaa, sinänsä harmittaa mutta valintoja kun on tehtävä ja tällä kertaa valitsin "telttasessiot". Ja näin oli perjantai paketissa, itselleni viimeinen humalapäivä.
Niin, lauantaina oltiin selvinpäin, koska yöllä piti ajella kotia päin. Ihanat sunnuntaityövuorot. Onneksi väsymyksen ja veressä jäljellä olevan alkoholin vaikutuksesta olo oli edelleen varsin hyvä. Sekoilua ja pogoilua jatkui koko päivän ja sateenkaarimaski pysyi naamalla. Bändejäkin tuli katsottua ihan mukavasti, oikeastaan sain päiväni vasta käyntiin ja aivoni liikkeelle kun menin katsomaan Hornaa. On muuten tutustumisen arvoinen yhtye, vaikutuin itse melkoisesti yhtyeestä. Sai vain toljottaa ja ottaa mustan metallin iskua vasten kasvoja. Ja keikan jälkeen jäätelölle! Metallica Tribuutti oli aivan hieno kokemus myös, mutta harmi että keikka vähän lässähti loppua kohden. Nothing Else Matterssin olisivat voineet jättää keikalta pois ja mikä helvetin idea on soittaa Whiskey In The Jar? Eihän se ole edes Metallican biisi. Sehän on helvetti jo coverin coverin coveri. Öh. Amorphis oli hyvä livenä, mutta soittivat vähän turhan lujaa. Mutta vakuutuin täysin siitä että Joutsen on ihan uskomattoman hyvä laulaja. Sellaista murinaa saa harva aikaan ja voi jesus kun se puhdas laulu on väkevän ja vahvan kuuloista. Ihailtavaa. Arch Enemy piti sitten tarkastaa ihan mielenkiinnosta. Ja kyllä, Angela Gossow on äärimmäisen seksikäs ja pelottava nainen. Meininki oli keikalla hyvä, mutta niitä tilusooloja olisivat hiukan voineet rajoittaa. Ja muutkin kuin Gossow olisivat voineet riehua lavalla. Lopulta viimeisenä esiintyjänä oli Stam1na ja vaikka yhtyeen kuuntelu onkin nykyään hiukan vähentynyt, niin täytyy edelleen kehua taivaisiin yhtyeen livemenoa, ei jumalauta nämä herrat osaavat pistää hyvän keikan pystyyn. Porukkaa oli ihan saatanasti, bändi oli aivan humalassa ja sekoilun määrällä ei tuntunut olevan rajaa. Loppupäässä keikkaa Rey Mysterion näköisiä kavereita ryntää lavalle pelaamaan vittu sulkapalloa, joku sumapukuun pukeutunut mies riehuu heidän välissään ja joitain muita arvelluttavia tyyppejä menee lavalle myös pogoilemaan. Sitten he pistävät siellä pitin pystyyn ja lopulta Hyrdekin hyppää mukaan. Sitä oli hämmentävä ja ihana katsoa. Kaksi Reittiä, Yksi Suunta kruunasi koko keikan ja siitä oli hyvä lähteä ajelemaan tyytyväisin mielin kohti kotia. Olihan se vähän vaikea keskittyä hereillä pysymiseen, mutta onneksi kaveri oli ottanut jotain rauhoittavia niin häneltä lähti suht omituista juttua joka piti hereillä.
Näin. Nummirock meni erittäin putkeen tänä vuonna, sammumista ei tapahtunut ja oksentamista ei tapahtunut, sekä bändejä tuli kerrankin katsottua ihan kunnolla. Humalatila oli tästä huolimatta torstain ja perjantain erittäin korkea, mutta keskiviikon suojakänni teki hyvin tehtävänsä. Ensi vuotta odotellessa, toivon silloin yhtä hyväää menininkiä ja sellainen kunnon potin räjäyttäjä bändikään ei olisi ppahitteeksi.
Nyt nokka suunnataan kohti Helsinkiä. Huomenna se lähtee, koko vuoden odotetuin tapahtuma ja toivottavasti myös antoisin, kun Faith No More hyppää lavalle. Odotukset ovat tähtitieteelliset, mutta en epäile hetkeäkään etteikö yhtye pystyisi niitä lunastamaan. Ja tämän keikan jälkeen keskitytään perjantain keikkaan meidän omalla bändillämme, Alavuden parkkihallissa räjähtää!
np. Faith No More - King For A Day...Fool For A Lifetime
On se kesä vaan ihanaa aikaa!
Kesän festarireissut taitavat rajoittua tällä kertaa vain ensi viikonlopun Pitkä Kuuma Kesä -pläjäykseen, ja sinnekin menen vain sunnuntaina Atmospheren ja Immortal Techniquen (ehdottomasti underground hiphopin kaksi kovinta nimeä Dilated Peoplesin ohella) vuoksi. No, tuleepahan samalla nähtyä illan pääesiintyjä, Girl Talk, josta olen kuullut kehuja monilta tahoilta, ja kyllähän noilla festareilla yleensä tekee ainakin yhden tai kaksi "bongausta" - näin kävi viime kesän Tuskassa mm. Amon Amarthin kanssa.
No, vaikka Immortal Technique ja Atmosphere toki ovat aivan pakko nähdä (ja itse asiassa varsinkin jälkimmäisestä luulin, etten koskaan heitä livenä näkisi), jää tämä kesä vähäsen köyhäksi keikkojen osalta. Ruissiin en pääse tulemaan, missasin jo Ghostface Killahin keikan, Method Man ja Redman peruuttivat esiintymisensä, eikä loppukesälle ole tällä hetkellä tiedossa mitään kovia keikkoja. Voittekin päätellä last.fm-tunnukseni charteista kuinka isoja nimiä nuo missatut herrat olisivat minulle olleet.
Arctic Monkeysin Suomen keikkaa odotellessa.. :3
No, vaikka Immortal Technique ja Atmosphere toki ovat aivan pakko nähdä (ja itse asiassa varsinkin jälkimmäisestä luulin, etten koskaan heitä livenä näkisi), jää tämä kesä vähäsen köyhäksi keikkojen osalta. Ruissiin en pääse tulemaan, missasin jo Ghostface Killahin keikan, Method Man ja Redman peruuttivat esiintymisensä, eikä loppukesälle ole tällä hetkellä tiedossa mitään kovia keikkoja. Voittekin päätellä last.fm-tunnukseni charteista kuinka isoja nimiä nuo missatut herrat olisivat minulle olleet.
Arctic Monkeysin Suomen keikkaa odotellessa.. :3
Olen viimein löytänyt merkityksen termille täydellinen ilta ja kokenut sen myös. Kaisaniemen puistossa ilta ei viilentynyt eilen illalla, kun Faith No More täräytti keikkansa käyntiin From Out Of Nowhere kappaleella noin kello 20.17. (EDIT. Korjaus, keikka alkoi Peaches & Herb cover kappaleella Reunited, mieleni piti sitä ilmeisesti vain introna...Olihan siinä yhteenkuuluvuuden taikaa, aijai!) Jo siinä vaiheessa totesin kun herrat astelivat lavalle, että olen nähnyt elämältä tämän jälkeen jo tarpeeksi. Kaikki muu on plussaa. Noin puolitoista tuntiseen settiin mahtui magiaa mahan täydeltä ja taitaa mennä jopa Nilen toissavuotisen keikan ohi tämä keikka. Patton oli lavalla todellinen showmies, naureskelin jo ennen keikkaa kun soundcheckissa hänelle tuotiin mikki, särömikki ja vittu megafoni. Megafoni, voi jessus, tiesin siinä vaiheessa etten voi pettyä. Ja en pettynyt. Fiilis oli korkealla niin yleisöllä kuin bändilläkin, sitä kertoo jo se että he palasivat lavalle kaksi kertaa. Saimmepahan kuulla jopa We Care Alotin ja Pokerfacen (!). Elävä legenda on nyt koettu.
Vaan ei se ilta siihen jäänyt, euforian partaalle jatkettiin Apollossa, missä esiintyi aivan helvetin hyvä Pink Floyd cover bändi. Koko Dark Side Of The Moon soitettiin, Echoes soitettiin, Comfortably Numb soitettiin, Wish You Were Here (kappale) soitettiin...Keikka kesti varmaan pari tuntia ja kaikki siinä oli täydellistä. Saundit, soittajat, laulajat, kaikki. En voinut keholleni mitään, se vain liikkui musiikin ja alkoholin vaikutuksesta tanssilattialla, vaikka taisin välillä olla ainut joka siellä jorasi.
Kaksi maailmoja järisyttävän kovaa keikkaa samana iltana. Sanat eivät enää riitä tämän kuvailemiseen.
Vaan ei se ilta siihen jäänyt, euforian partaalle jatkettiin Apollossa, missä esiintyi aivan helvetin hyvä Pink Floyd cover bändi. Koko Dark Side Of The Moon soitettiin, Echoes soitettiin, Comfortably Numb soitettiin, Wish You Were Here (kappale) soitettiin...Keikka kesti varmaan pari tuntia ja kaikki siinä oli täydellistä. Saundit, soittajat, laulajat, kaikki. En voinut keholleni mitään, se vain liikkui musiikin ja alkoholin vaikutuksesta tanssilattialla, vaikka taisin välillä olla ainut joka siellä jorasi.
Kaksi maailmoja järisyttävän kovaa keikkaa samana iltana. Sanat eivät enää riitä tämän kuvailemiseen.
Vaikka itse en muutamien kokeilujenkaan jälkeen ole Faith No Moren hienoudesta vieläkään päässyt jyvälle, voin kyllä uskoa että kokemus oli kokonaisvaltainen. Onhan kyseessä kuitenkin bändi, jolla sentään on jotain syytä olla legendaarinen.
Legendaarisuutta saa nähdä Kaapelitehtaallakin ylihuomenna, Morrisseyn muodossa. Itse olen koko kevään tankannut miehen soolotuotantoa aika ahkeraan, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei se kuitenkaan ennätä kuin aniharvoin The Smithsin edelle. Uutukainen, Years of Refusal on periaatteessa ihan kelpo levy, mutta se nojaa melkein kokonaan maestron itsensä olemukselle. Joissakin sävellyksissä on potentiaalia, mutta mielikuvituksettomat sovitukset ja surkea soundi latistavat tunnelmaa. Pitää tuumia sitäkin, että missä vaiheessa paikalle menee, sillä tarkoituksena olisi päästä sopivan lähelle Morrisseyn kampausta.
Legendaarisuutta saa nähdä Kaapelitehtaallakin ylihuomenna, Morrisseyn muodossa. Itse olen koko kevään tankannut miehen soolotuotantoa aika ahkeraan, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei se kuitenkaan ennätä kuin aniharvoin The Smithsin edelle. Uutukainen, Years of Refusal on periaatteessa ihan kelpo levy, mutta se nojaa melkein kokonaan maestron itsensä olemukselle. Joissakin sävellyksissä on potentiaalia, mutta mielikuvituksettomat sovitukset ja surkea soundi latistavat tunnelmaa. Pitää tuumia sitäkin, että missä vaiheessa paikalle menee, sillä tarkoituksena olisi päästä sopivan lähelle Morrisseyn kampausta.
Metallia, rockia ja hiphoppia.
Jos vähän jotain perusteluja vaikka... ///T
Jos vähän jotain perusteluja vaikka... ///T
Faith No More takana
-Patton on aivan uskomaton
-Rumpukapula
-Rumpukapula
-Mukaan tarttui rumpukapula
-Rumpukapula jossa on Mike Bordinin nimmari ja teksti "Faith No More 2009"
-Rumpukapula
-Kapularumpu
-Rumpakula
-Rumapula
pallksadds
-Patton on aivan uskomaton
-Rumpukapula
-Rumpukapula
-Mukaan tarttui rumpukapula
-Rumpukapula jossa on Mike Bordinin nimmari ja teksti "Faith No More 2009"
-Rumpukapula
-Kapularumpu
-Rumpakula
-Rumapula
pallksadds
Jea, kolme yötä on nyt takana ja oli taas tuttuun tapaan kovat festarit ruissalossa. Harmikseni on pakko myöntää, että Slipknotista en muista yhtään mitään. Seuraavana päivänä olikin sitten absolutistinen linja ja toki koko festarien paras esitys - Asa ja Jätkäjätkät. Samanlaiseen tunnelmaan pääsivät vain SCB ja ehkä The Crash(mikä muuten oli oikein hieno keikka).
Perjantai oli vähän turhempi päivä muutenkin kun koko mesta oli täynnä finninaamaisia bändipaitanarukäsihevareita tarjonnasta johtuen. Onneksi suuri osa näistä oli kadonnut jo lauantaina. Ekan päivän negatiivisia viboja toki lisäsi kaamea kankkunen, joka onneksi loppui joskus neljän aikaan.
Mutta koska olen vittumainen jätkä, listaan toki TOP3 paskimmat bändit:
3. Joensuu 1685
2. Volbeat
1. Disturbed
Nyt nukkumaan ja aamulla kunnon suihkuun. Fruityness kärsii huomattavasti neljän päivän metsässä oleskelun jäljiltä.
PS.Faith No More oli ehkä jonkinlainen pettymys. Ei toki mikään surkea, mutta ei yltänyt festarien huippujen joukkoon.
Perjantai oli vähän turhempi päivä muutenkin kun koko mesta oli täynnä finninaamaisia bändipaitanarukäsihevareita tarjonnasta johtuen. Onneksi suuri osa näistä oli kadonnut jo lauantaina. Ekan päivän negatiivisia viboja toki lisäsi kaamea kankkunen, joka onneksi loppui joskus neljän aikaan.
Mutta koska olen vittumainen jätkä, listaan toki TOP3 paskimmat bändit:
3. Joensuu 1685
2. Volbeat
1. Disturbed
Nyt nukkumaan ja aamulla kunnon suihkuun. Fruityness kärsii huomattavasti neljän päivän metsässä oleskelun jäljiltä.
PS.Faith No More oli ehkä jonkinlainen pettymys. Ei toki mikään surkea, mutta ei yltänyt festarien huippujen joukkoon.
Ruississa oltiin perjantaina ja lauantaina. Lauantaina klo 19:45 räjähti kyllä nii kovasti, että huhhu. On se Tehis vaan uskomattomassa kunnossa. Aivan törkeän kova keikka, toisesta rivistä tuli tuo koettua melkosessa paineessa. Hieman liian lyhyt ehkä, mutta festarit niin minkäs teet. Matin kitara ei vaan tahtonu välillä pelittää, mutta mies otti sen huumorilla ja heitteli sitä ilmaan vaan vaikka kuinka monesti. Oli pojat kyllä nii liekeissä ja soittointoa tuntui riittävän, Ei enempää blues, ei enempää downissakin soittivat sooloja loppuun melkeen 10 minsaa varmaan. Encoressakin Matti alkoi soittaa hetken tie on kevyttä ja kun Otto alko laulaa sitä nii Tero päätti katkaista tämän ja hakkasi lattiatomeja minkä jaksoi ja sittenhän sieltä kajahtikin ilmoille Pillitä Elli Pillitä.
Ja miten niin Disturbed oli paska Riveni? Vetivät mainion keikan kyllä. Tosin rupes keikan jälkeen vituttamaan nii armottomasti kaivellessani silmälaseja taskustani ja huomatessani niiden olevan paskana. Slipknot fiilikset meni siinä kyllä melko lailla, vaikka ihan hyvän keikan vetivätkin, välillä vaan ärsytti Coreyn liiallinen yleisön nuoleskelu aivan älyttömästi.
Ja miten niin Disturbed oli paska Riveni? Vetivät mainion keikan kyllä. Tosin rupes keikan jälkeen vituttamaan nii armottomasti kaivellessani silmälaseja taskustani ja huomatessani niiden olevan paskana. Slipknot fiilikset meni siinä kyllä melko lailla, vaikka ihan hyvän keikan vetivätkin, välillä vaan ärsytti Coreyn liiallinen yleisön nuoleskelu aivan älyttömästi.
Ja miten niin Disturbed oli p**ka Riveni?
Voin heittää oman näkemykseni Rivenin puolesta, eli varmaan sen takia koska Disturbed on paskaa. Toki bändiltä nyt löytyy pari ihan kelvollista rallia, mutta noin yleisesti ottaen on melkisen junnaavaa ja itseään toistavaa tavaraa. Mutta makunsa toki kullakin.
"DeadManWalking" kirjoitti:Ja miten niin Disturbed oli p**ka Riveni?
Voin heittää oman näkemykseni Rivenin puolesta, eli varmaan sen takia koska Disturbed on paskaa. Toki bändiltä nyt löytyy pari ihan kelvollista rallia, mutta noin yleisesti ottaen on melkisen junnaavaa ja itseään toistavaa tavaraa. Mutta makunsa toki kullakin.
No siis en itsekään sitä oikeastaan kuuntele, mitä niitä jtn vanhoja hyviä veisuja silloin tällöin ja Disturbed soitti juuri niitä melko paljonkin mitä halusinkin kuulla.
Disturbed soitti yhtä ja samaa biisia tunnin ja viisitoistaminuuttia päälle. Yhtä ja samaa biisiä. Jos bändin kaikki biisit kuulostavat samalta, se on paskaa. Vähän kuten uusi kotiteollisuus. Helvetistä Itään jälkeen ollaan soitettu yhtä ja samaa biisiä levytolkulla.
Bändin pitää kehittyä tai kuolla. Kaikki maailman huippuyhtyeet ja -artistit ovat kehittäneet itseään, muuttuneet. Tämä tosin yleensä johtaa perinteiseen "vanha oli parempaa" vikinään, mutta sekin on parempi juttu kuin soittaa samaa paskaa vuodesta ja levystä toiseen. Toki Disturbed ei mahdu tähän esimerkkiin, koska kyseisen bändin biisit ovat kaikki samaa hieman eri variaationa, maailman huippuyhtyeillä on kuitenkin ollut erilaisia biisejä jokaisella levyllä. Jos ensikertaa kuunteleva ei kykene erottamaan biisejä toisistaan, jotain on pahasti vialla.
Bändin pitää kehittyä tai kuolla. Kaikki maailman huippuyhtyeet ja -artistit ovat kehittäneet itseään, muuttuneet. Tämä tosin yleensä johtaa perinteiseen "vanha oli parempaa" vikinään, mutta sekin on parempi juttu kuin soittaa samaa paskaa vuodesta ja levystä toiseen. Toki Disturbed ei mahdu tähän esimerkkiin, koska kyseisen bändin biisit ovat kaikki samaa hieman eri variaationa, maailman huippuyhtyeillä on kuitenkin ollut erilaisia biisejä jokaisella levyllä. Jos ensikertaa kuunteleva ei kykene erottamaan biisejä toisistaan, jotain on pahasti vialla.
"Riveni" kirjoitti:
Disturbed soitti yhtä ja samaa biisia tunnin ja viisitoistaminuuttia päälle. Yhtä ja samaa biisiä. Jos bändin kaikki biisit kuulostavat samalta, se on paskaa. Vähän kuten uusi kotiteollisuus. Helvetistä Itään jälkeen ollaan soitettu yhtä ja samaa biisiä levytolkulla.
Bändin pitää kehittyä tai kuolla. Kaikki maailman huippuyhtyeet ja -artistit ovat kehittäneet itseään, muuttuneet. Tämä tosin yleensä johtaa perinteiseen "vanha oli parempaa" vikinään, mutta sekin on parempi juttu kuin soittaa samaa paskaa vuodesta ja levystä toiseen. Toki Disturbed ei mahdu tähän esimerkkiin, koska kyseisen bändin biisit ovat kaikki samaa hieman eri variaationa, maailman huippuyhtyeillä on kuitenkin ollut erilaisia biisejä jokaisella levyllä. Jos ensikertaa kuunteleva ei kykene erottamaan biisejä toisistaan, jotain on pahasti vialla.
Distubed:
*Skitta* = TÄTÄTÄTÄTÄTÄ-TTTTTTÄÄÄÄÄTTTÄÄÄÄ-TÄTÄTÄTÄTÄ.........
*Laulu* = ATATATATA BLADSTEIN HURRIKEINNATATATA............
^ eikös tuo päde kaikkeen nu metalliin.
Keikoista puheenollen, tämän kesän saldo nähtyjen bändien osalta tulee olemaan aika uskomaton. Jo plakkarissa Faith No More, Spiritus Mortis, Swallow The Sun, Rotten Sound, sekä tietenkin Nummessa yhteensä 11 bändiä tuli katsottua, mutta sitten on vielä tiedossa Sonispheressä Metallica, Mastodon ja Anthrax, sekä Ilosaaressa Risto, The Dillinger Escape Plan ja toivon mukaan myös Obituary. Tämä menee jo ihan hulluksi.
Mitäpä nyt omaan musiikkimakuun kuuluukaan;
- SlipKnot (MM. Duality, Before I Forget)
- Disturbed (MM. The Night, Ten Thousand Fists)
- Papa Roach (MM. Last Resort, Blood Brothers)
- Saliva (MM. Click Click Boom, Ladies & Gentlemen)
- Limp Bizkit (MM. Rollin', My Way)
- 50 Cent (MM. Candy Shop, Ayo Technology)
Muita Suosikkeja:
- Mudvayne
- Godsmack
- Snoop Dogg
- Lil Scrappy
- Eminem
- Rev Theory
- Apocalyptica
- Apulanta
- FloRida
- Nightwish
- Nickelback
- Fall Out Boy
Tämän hetken suosikki kipale:
Sick Puppies - You're Going Down (WWE Extreme Rules 2009 Theme Song)
E: Vituttaa saamaristi kun missasin Ruissin..
- SlipKnot (MM. Duality, Before I Forget)
- Disturbed (MM. The Night, Ten Thousand Fists)
- Papa Roach (MM. Last Resort, Blood Brothers)
- Saliva (MM. Click Click Boom, Ladies & Gentlemen)
- Limp Bizkit (MM. Rollin', My Way)
- 50 Cent (MM. Candy Shop, Ayo Technology)
Muita Suosikkeja:
- Mudvayne
- Godsmack
- Snoop Dogg
- Lil Scrappy
- Eminem
- Rev Theory
- Apocalyptica
- Apulanta
- FloRida
- Nightwish
- Nickelback
- Fall Out Boy
Tämän hetken suosikki kipale:
Sick Puppies - You're Going Down (WWE Extreme Rules 2009 Theme Song)
E: Vituttaa saamaristi kun missasin Ruissin..
"Riveni" kirjoitti:
Disturbed soitti yhtä ja samaa biisia tunnin ja viisitoistaminuuttia päälle. Yhtä ja samaa biisiä. Jos bändin kaikki biisit kuulostavat samalta, se on paskaa. Vähän kuten uusi kotiteollisuus. Helvetistä Itään jälkeen ollaan soitettu yhtä ja samaa biisiä levytolkulla.
On disturbedilla ihan hyviäkin biisejä, vanhemmilta levyiltä. Ellen ihan väärin muista, niin joskus lukioaikoina ja intissä niitä tuli kuunneltua. Eivät nekään biisit mitään mestariteoksia olleet, mutta ihan kelpo ralleja eivätkä sentään ihan sellaista geneeristä jumputusta kuin uusin levy. Viime kesänä työkavereiden kanssa odotimme kyseistä levyä jonkin verran, mutta levy petti oikeastaan kaikki odotukset. Koko levyn taso kiteytyy sen hittibiisiin, Indestructibleen, joka on käytännössä vain kasa riffejä läntättynä yhteen ilman, että biisissä olisi mitään koukkuja tai kliimaksia tai mitään.
Mitä Kotiteollisuuteen tulee, niin heillä on useita todella hyviä biisejä. Omia lemppareita ovat mm. Siemen alla routaisen maan, Tuonen Joutsen ja Satu peikoista. Eihän niissä missään mitään teknisiä kikkailuja ole, mutta melodiat, sanoitukset ja äänimaailma on pirun hyvin kohdillaan. Suurin osa muista biiseistä onkin sitten sitä väkisin väännettyä ja samalta keskenään kuulostavaa jumputusta.
Kotiteollisuuden keikoilla ärsyttää, kun he eivät ikinä soita noita kolmea mainitsemaani kappaletta. Kolmella heidän keikallaan olen tainnut olla, eikä yhdelläkään niistä ole soitettu edes jotain noista biiseistä. Ja oletteko muuten huomanneet, että Kotiteollisuuden sanoituksissa vilahtaa sana "onnela" jossain muodossa varmaan joka toisessa biisissä?
Joku Hynystä tyylitajuisempi ja taidokkaampi kitaristi saattaisi kyetä ujottamaan KT:n kaltaiseen kitaravallijyräykseen jotain kuuntelijaa viehättäviä koukkuja.
No, onhan Jounilla toki hetkensä lyriikkapuolella ainakin välillä, sen rajatun otannalla perusteella mitä KT:ta olen kuunnellut.
Festarit ovat jäänet tänä kesänä tarkastamatta täysin, ainakin tähän mennessä. Pori Jazzeilla ehkä pitäisi Ted Curson tsekata maksullisista konserteista ja toki liuta ilmaiskonsertteja. Täytyy virittää kompakti viinipöhnä päälle ennen niitä.
Karmarock kiinnostaisi myös. Ehkä sinne, ehkä ei.
No, onhan Jounilla toki hetkensä lyriikkapuolella ainakin välillä, sen rajatun otannalla perusteella mitä KT:ta olen kuunnellut.
Festarit ovat jäänet tänä kesänä tarkastamatta täysin, ainakin tähän mennessä. Pori Jazzeilla ehkä pitäisi Ted Curson tsekata maksullisista konserteista ja toki liuta ilmaiskonsertteja. Täytyy virittää kompakti viinipöhnä päälle ennen niitä.
Karmarock kiinnostaisi myös. Ehkä sinne, ehkä ei.
"Genghis Khan" kirjoitti:
Joku Hynystä tyylitajuisempi ja taidokkaampi kitaristi saattaisi kyetä ujottamaan KT:n kaltaiseen kitaravallijyräykseen jotain kuuntelijaa viehättäviä koukkuja.
Niin. Tosin Kotiteollisuuden suosio perustuneekin sen musiikin yksinkertaisuuteen ja helppouteen. Vähän niinkuin tämän päivän pop-musiikki, mutta suomalaisen trendikkäästi metallisena versiona. Sitä paitsi Hynysellä on kohdeyleisöönsä nähden passeli imago ja karisma.
EDIT: Nyt kun rupesin miettimään, niin helposti pureskeltavasta ja suhteellisen sieluttomasta metallimusiikista on tosiaan tullut keskivertosuomalaisen uutta poppia. Oma avovaimokkeeni on oikeastaan täydellinen esimerkki tällaisen musiikin kuuntelijasta; murrosikäisenä kuunneltiin jotain paskaa, mutta siihen aikaan sen ikäiselle must-musiikkia, kunnes kuultiin ekan kerran joku metallibiisi, joka vei "mennessään". Ei tiedä musiikista mitään, mutta tykkää kuunnella. Inhoaa Britneytä kuuntelevia pissiksiä, mutta toisaalta kuuntelee itse hyvin helppoa musiikkia, kuten esim. Disturbedin uusinta, Kotiteollisuutta, Danko Jonesia tai Volbeatia (joka on muuten henk.koht. inhokki). Pitää itseään ehkä hieman rankkana, muttei kuitenkaan ihan hevarina.
"Tzei-em" kirjoitti:
Danko Jonesia
HEYYYY do you kiss on the first date? Danko Jones on kyllä ihan hyvä huumoribändi, vähän niinkuin Electric Six ja Tenacious D (tosin ei pääse näiden kahden, eikä varsinkaan jälkimmäisen, tasolle).
Niin, jokuhan totesi että nykyinen suomenkielinen metalli on vain iskelmää särökitaroilla.
Tottakai. Varsin helppo kuvitella kuinka laumat tylsämielisiä karjalappiscorollajamppoja kykenevät samaistumaan Hynysen imagoon.
Keikkakalenteriin uusi potentiaalinen lisäys! Kauko Röyhkä esiintyy parin sadan metrin päässä paikallisessa soolona ensi lauantaina. Jos sinne vaivautuisi kuuntelemaan.
Sitä paitsi Hynysellä on kohdeyleisöönsä nähden passeli imago ja karisma.
Tottakai. Varsin helppo kuvitella kuinka laumat tylsämielisiä karjalappiscorollajamppoja kykenevät samaistumaan Hynysen imagoon.
Keikkakalenteriin uusi potentiaalinen lisäys! Kauko Röyhkä esiintyy parin sadan metrin päässä paikallisessa soolona ensi lauantaina. Jos sinne vaivautuisi kuuntelemaan.
"Tzei-em" kirjoitti:
EDIT: Nyt kun rupesin miettimään, niin helposti pureskeltavasta ja suhteellisen sieluttomasta metallimusiikista on tosiaan tullut keskivertosuomalaisen uutta poppia. Oma avovaimokkeeni on oikeastaan täydellinen esimerkki tällaisen musiikin kuuntelijasta; murrosikäisenä kuunneltiin jotain paskaa, mutta siihen aikaan sen ikäiselle must-musiikkia, kunnes kuultiin ekan kerran joku metallibiisi, joka vei "mennessään". Ei tiedä musiikista mitään, mutta tykkää kuunnella. Inhoaa Britneytä kuuntelevia pissiksiä, mutta toisaalta kuuntelee itse hyvin helppoa musiikkia, kuten esim. Disturbedin uusinta, Kotiteollisuutta, Danko Jonesia tai Volbeatia (joka on muuten henk.koht. inhokki). Pitää itseään ehkä hieman rankkana, muttei kuitenkaan ihan hevarina.
Herranen aika toihan kiteyttää kaiken, mitä itse vihaan musiikissa. Kiitos tästä.
En tietenkään kykene tuomitsemaan kenenkään henkilökohtaisia mieltymyksiä, mutta ottaahan se päähän, kun ihmiset kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella kuunnellessaan jotain inhottavan geneeristä paskaa. Toki ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella sen takia, että kuuntelevat indiebändejä, joista kukaan ei ole koskaan kuullut, ovat myös ällöttäviä.
Välillä minun on vaikea kertoa musiikkimaustani ihmisille, koska kuuntelen lähinnä bändejä, joista keskivertotallaajalla ei ole juurikaan sanottavaa (Wilco? Ghostface? Josh Rouse? Midlake? RJD2? Arcade Fire? Flaming Lips? Portishead?). Mitä vittua sä sit kerrot näille pöpipäille? "Kuuntelen vähän kaikkee hehe" on kuitenkin niin paska vastaus, että jään usein vain monttu auki seisomaan kun joku tulee kysymään, että mikä musa saa sukat pyörimään mun kintuissa.
It ain't easy being sleazy.
Viime aikoina sydäntäni musiikin saralla ovat lämmittäneet mm. Animal Collectiven My Girls -biisi ja sen musiikkivideo, MF DOOMin Special Herbs -biitit, Television-yhtyeen Marquee Moon -biisi, Talking Headsin Remain in Light -levy, Kante Manfilan Diniya-biisi, Wilcon tuleva keikka ja idea siitä, että menen Flow Festivalin lauantaihin takki auki katsomaan, mitkä bändit on hyviä ja mitkä huonoja.
Onko muuten foorumilta porukkaa lähössä Qstockkiin? Itse oon ehkä menossa yhen kaverin kanssa. Niin ja onko kellään kokemuksia edellisvuoden Qstockeista? Jos on niin en pistäisi pahitteeksi, jos kertoisitte minkälainen meno siellä oli.
Vitun kova meno niin sisällä ku ulkonaki, joka vuosi olen ollut jollakin tapaa mukana. Tänä vuonna tuskin, kun on tämä asuinpaikka vähän kauempana.
Hieno on ollut meininki Qstockissa aina kun olen ollut siellä joko alueen sisä-(2005) tai ulkopuolella (2006 ja 2008, 2007:sta en muista olinko edes ulkopuolella). Esiintyjät ovat olleet huonoja joka vuosi kuten kaikilla muillakin festareilla, mutta eihän se menoa haittaa toki ollenkaan.
Tänä vuonna tuskin tulee mentyä vaikka eipä tuonne montaa kilometriä olisi matkaa. Tuskinpa olen edes Oulussa silloin, harmi sinänsä.
Tänä vuonna tuskin tulee mentyä vaikka eipä tuonne montaa kilometriä olisi matkaa. Tuskinpa olen edes Oulussa silloin, harmi sinänsä.
"Tirkka" kirjoitti:
Hieno on ollut meininki Qstockissa aina kun olen ollut siellä joko alueen sisä-(2005) tai ulkopuolella (2006 ja 2008, 2007:sta en muista olinko edes ulkopuolella). Esiintyjät ovat olleet huonoja joka vuosi kuten kaikilla muillakin festareilla, mutta eihän se menoa haittaa toki ollenkaan.
Tänä vuonna tuskin tulee mentyä vaikka eipä tuonne montaa kilometriä olisi matkaa. Tuskinpa olen edes Oulussa silloin, harmi sinänsä.
Siellä on Anthrax ja Stam1na. Kant go wroeng.
Tuohan sen sitten ratkaisi, että pakko sinne on päässä. (Siis ei Velon viesti, vaan Natun ja Tirkan.) Tosin en sisälle ala itseä maksamaan, melko kalliit liput. Mennä siihen ulos ottamaan 'pari olutta'.
Kattua vielä ne nukkumapaikat. Alustavasti suunniteltu, että mentäis joskus aamuauringon aikaan rannalle sammumaan, kun ei hirveästi ole varaa mihinkään mökkeihin.
Kattua vielä ne nukkumapaikat. Alustavasti suunniteltu, että mentäis joskus aamuauringon aikaan rannalle sammumaan, kun ei hirveästi ole varaa mihinkään mökkeihin.
Humppakeikat<3
Tänä viikonloppuna 2 ja ensi viikonloppuna myös 2 humppakeikkaa. Tänään olisi hääkeikka ja huomenna futisjuhlan jatkotanssit, ensi viikolla myös hääkeikka ja kesäteatterikeikka, joten taskurahaa tulee mukavasti ja helposti. Ainoa vaan, että harjoittelu on jäänyt hieman vähäiselle ja 3-4 tunnin keikkoja pitäisi vetää. Mutta eipä se rumpalille oo niin paha, vaikkei aina tiedä kappaletta. Ja eikä se haittaa vaikka varsinkin häissä soittaa hieman perseelleen ku kaikki on kumminkin niin päissään, ettei ne tajua.
Tänä viikonloppuna 2 ja ensi viikonloppuna myös 2 humppakeikkaa. Tänään olisi hääkeikka ja huomenna futisjuhlan jatkotanssit, ensi viikolla myös hääkeikka ja kesäteatterikeikka, joten taskurahaa tulee mukavasti ja helposti. Ainoa vaan, että harjoittelu on jäänyt hieman vähäiselle ja 3-4 tunnin keikkoja pitäisi vetää. Mutta eipä se rumpalille oo niin paha, vaikkei aina tiedä kappaletta. Ja eikä se haittaa vaikka varsinkin häissä soittaa hieman perseelleen ku kaikki on kumminkin niin päissään, ettei ne tajua.
Noniin, nyt on viimein aikaa kirjoitella hiukan Ilosaarirockista. Tosiaan viime perjantaina lähdettiin ajelemaan kohti Joensuuta ja joskus kello 23.00 oltiin paikalla. Siitä nopiaa kaljaa naamariin ja suojakänniä päälle lauantaita varten. Ei perjantaina juurikaan sen kummempaa tapahtunut.
Lauantaina lähti railakkaasti homma käyntiin, ensin kävin aamulla kaupassa ja joskus kymmenen maissa tuntui hyvältä aloittaa juominen ja laittaa tämän kesän virallinen kasvomaalaus naamalle. 6 tuntia siinä olikin aikaa kiskoa ennen ensimmäistä keikkaa, joka oli tietysti Risto. YleX teltassa oltiinkin sitten 6 tuntia myöhemmin jo aika vahvassa humalatilassa ja kofeiinipillereiden alaisuudessa, joten arvata saattaa että joraamista ei lopetettu missään vaiheessa keikkaa. Discopallon aikana olin aivan ekstaasissa, kun koko täyteen ahdettu teltta tanssi, siis aivan kaikki tanssivat! Ihan mahtava meininki. Noh, Riston jälkeen lähdettiin kaverin kanssa anniskelualueelle rauhoittumaan ja tulipahan siinä samalla Stam1nan keikka katsottua kauempaa. Hyvä meno, mutta en jaksanut sen kummemmin enää seurailla kun sen jo Nummessa näin ja muutenkin se on nähty jo niin monesti. Kalja-alueelta takaisin leirintään ja hiukan Smirnoff vodkaa sekä kuumaa kaljaa (oikeasti kuumaa, teltassa mukavasti paahtunutta, silti yllättävän hyvää). Seuraava keikka oli vasta kello 20.00 ja se olikin sitten tämän kesän ehdottomasti parhaimpia keikkoja, jolle vain Faith No More veti vertoja. Kyseessä tietenkin jenkkien kaaosmetalliporukka The Dillinger Escape Plan. DEP räjäytti pankin, pitissä oli aivan saatanan hullua ja yleisö alkoi seota jo ihan täysin puolessa välissä keikkaa, bändistä nyt puhumattakaan. Levyltä DEP toimii erinomaisesti, mutta livenä tuommoinen kaaos saa aivan uuden käsitteen. Soittivatpahan onneksi myös uusimman Ire Works levyn rauhallisemman ja eeppisemmän Mouth Of Ghosts kappaleen, oikein pianistin roudasivat erikseen lavalle. Olin monttu auki ja onneni kukkuloilla, yhtyeen paras biisi. Pakko vielä muuten laulaja Puciatoa hehkuttaa, mies vetää livenä vähintään yhtä komiasti kuin levyltä. Äänialaa ja laulutyylejä riittää. Illalla menin sitten vielä yksikseni Ilosaaren Metelli klubille katsomaan Insomniumia, Swallow The Sunia ja Obituarya. Kaikki olivat todella kovia, Obituary tietenkin paras. Niskat olivat aivan jumissa tuon keikan jälkeen. Keikan jälkeen leirintään hehkuttamaan ja juomaan kaljaa.
Sunnuntaina tuli katsottua vähemmän bändejä, oikeastaan vain hiukan matkaa Apocalyptikaa (joka oli aika laimeaa katseltavaa) ja Maria Gasolinaa rentolavalla, joka oli kyllä melko mielenkiintoinen tapaus. Sitten mentiin parin tyypin kanssa rentolavan viereiseen DJ bailumestaan joraamaan ja annettiin kyllä kaikkemme. Ikinä en ole jalalla niin koriasti laittanut, ei tarvitse kyllä puoleen vuoteen tanssia. The Haunted jäi harmikseni väliin, ei vain jaksanut lopulta lähteä tiukan aikataulun ja yleisen laiskuuden takia. Mutta kaljaa tuli vedettyä aika mukavasti, Kozelin tumma oli varsin erinomaista kylmänä kebabrullan jälkeen.
Ainiin, saattoi olla että tapasin myös elämäni naisen, harmi vain että kadotin hänet Kotiteollisuuden yleisön ihmismassaan. Hän oli kaunis, hän avasi puheen ensimmäisenä ja meillä natsasi yhteen heti. Puhuimme Nilen keikoista, death metallista yleensäkin ja kaikesta mahdollisesta. Tapaaminen oli lyhyt mutta lämmin, harmittaa että hän katosi sillä tavalla. Todellinen metallinainen, joka pukeutui normaalisti yleisien goottityylien sijaan. Ah, haikeus ja tuska.
Maanantaikin meni vielä vahvasti itselläni, aloin paluumatkalla kiskoa kaljaa ja jatkoin kotona tunnelmia viskin kanssa, kuten mitä soi topikissa mainitsinkin. Puoli kolmelta lopulta nukkumaan ja seuraavana päivänä töihin. Siinä meni taas yksi kesän festari vähän liiankin nopeasti, mutta laatuaikaa oli lähes koko ajan. Nummirockia ei tosin aivan voittanut, mutta lähellä kävi. Nyt pitäisi vielä Sonisphereen lähteä käymään lauantaina ja sen jälkeen viimeiseksi kesän festariksi taitaa jäädä Jalometalli Oulussa. Siltä odotankin sitten todella paljon, esiintyjäkaarti on aivan omaa luokkaansa. Electric Wizard, Atheist, Hail Of Bullets, Spiritus Mortis, Nifelheim, Voivod, Asphyx, Rotten Sound, Torture Killer...Aijai. Sitä odotellessa.
Niin joo, tässä on se tämän kesän kasvomaalaus (hiukan jo haalistuneena tosin) mistä puhuin:
THC kostaja iskee.
Lauantaina lähti railakkaasti homma käyntiin, ensin kävin aamulla kaupassa ja joskus kymmenen maissa tuntui hyvältä aloittaa juominen ja laittaa tämän kesän virallinen kasvomaalaus naamalle. 6 tuntia siinä olikin aikaa kiskoa ennen ensimmäistä keikkaa, joka oli tietysti Risto. YleX teltassa oltiinkin sitten 6 tuntia myöhemmin jo aika vahvassa humalatilassa ja kofeiinipillereiden alaisuudessa, joten arvata saattaa että joraamista ei lopetettu missään vaiheessa keikkaa. Discopallon aikana olin aivan ekstaasissa, kun koko täyteen ahdettu teltta tanssi, siis aivan kaikki tanssivat! Ihan mahtava meininki. Noh, Riston jälkeen lähdettiin kaverin kanssa anniskelualueelle rauhoittumaan ja tulipahan siinä samalla Stam1nan keikka katsottua kauempaa. Hyvä meno, mutta en jaksanut sen kummemmin enää seurailla kun sen jo Nummessa näin ja muutenkin se on nähty jo niin monesti. Kalja-alueelta takaisin leirintään ja hiukan Smirnoff vodkaa sekä kuumaa kaljaa (oikeasti kuumaa, teltassa mukavasti paahtunutta, silti yllättävän hyvää). Seuraava keikka oli vasta kello 20.00 ja se olikin sitten tämän kesän ehdottomasti parhaimpia keikkoja, jolle vain Faith No More veti vertoja. Kyseessä tietenkin jenkkien kaaosmetalliporukka The Dillinger Escape Plan. DEP räjäytti pankin, pitissä oli aivan saatanan hullua ja yleisö alkoi seota jo ihan täysin puolessa välissä keikkaa, bändistä nyt puhumattakaan. Levyltä DEP toimii erinomaisesti, mutta livenä tuommoinen kaaos saa aivan uuden käsitteen. Soittivatpahan onneksi myös uusimman Ire Works levyn rauhallisemman ja eeppisemmän Mouth Of Ghosts kappaleen, oikein pianistin roudasivat erikseen lavalle. Olin monttu auki ja onneni kukkuloilla, yhtyeen paras biisi. Pakko vielä muuten laulaja Puciatoa hehkuttaa, mies vetää livenä vähintään yhtä komiasti kuin levyltä. Äänialaa ja laulutyylejä riittää. Illalla menin sitten vielä yksikseni Ilosaaren Metelli klubille katsomaan Insomniumia, Swallow The Sunia ja Obituarya. Kaikki olivat todella kovia, Obituary tietenkin paras. Niskat olivat aivan jumissa tuon keikan jälkeen. Keikan jälkeen leirintään hehkuttamaan ja juomaan kaljaa.
Sunnuntaina tuli katsottua vähemmän bändejä, oikeastaan vain hiukan matkaa Apocalyptikaa (joka oli aika laimeaa katseltavaa) ja Maria Gasolinaa rentolavalla, joka oli kyllä melko mielenkiintoinen tapaus. Sitten mentiin parin tyypin kanssa rentolavan viereiseen DJ bailumestaan joraamaan ja annettiin kyllä kaikkemme. Ikinä en ole jalalla niin koriasti laittanut, ei tarvitse kyllä puoleen vuoteen tanssia. The Haunted jäi harmikseni väliin, ei vain jaksanut lopulta lähteä tiukan aikataulun ja yleisen laiskuuden takia. Mutta kaljaa tuli vedettyä aika mukavasti, Kozelin tumma oli varsin erinomaista kylmänä kebabrullan jälkeen.
Ainiin, saattoi olla että tapasin myös elämäni naisen, harmi vain että kadotin hänet Kotiteollisuuden yleisön ihmismassaan. Hän oli kaunis, hän avasi puheen ensimmäisenä ja meillä natsasi yhteen heti. Puhuimme Nilen keikoista, death metallista yleensäkin ja kaikesta mahdollisesta. Tapaaminen oli lyhyt mutta lämmin, harmittaa että hän katosi sillä tavalla. Todellinen metallinainen, joka pukeutui normaalisti yleisien goottityylien sijaan. Ah, haikeus ja tuska.
Maanantaikin meni vielä vahvasti itselläni, aloin paluumatkalla kiskoa kaljaa ja jatkoin kotona tunnelmia viskin kanssa, kuten mitä soi topikissa mainitsinkin. Puoli kolmelta lopulta nukkumaan ja seuraavana päivänä töihin. Siinä meni taas yksi kesän festari vähän liiankin nopeasti, mutta laatuaikaa oli lähes koko ajan. Nummirockia ei tosin aivan voittanut, mutta lähellä kävi. Nyt pitäisi vielä Sonisphereen lähteä käymään lauantaina ja sen jälkeen viimeiseksi kesän festariksi taitaa jäädä Jalometalli Oulussa. Siltä odotankin sitten todella paljon, esiintyjäkaarti on aivan omaa luokkaansa. Electric Wizard, Atheist, Hail Of Bullets, Spiritus Mortis, Nifelheim, Voivod, Asphyx, Rotten Sound, Torture Killer...Aijai. Sitä odotellessa.
Niin joo, tässä on se tämän kesän kasvomaalaus (hiukan jo haalistuneena tosin) mistä puhuin:
THC kostaja iskee.
//LARP
Haa, ei sentään. Sauvat ja hatut puuttuvat, tosin oli minulla Nummirockissa ruman vihreät pitkät kalsarit farkkusortsien alla. Ilosaaressa ei onneksi helteiden takia tarvinnut.
Pitkät kalsarit + shortsit = vintage grunge.
*Astuu ulos paskahuussista*
Viime aikoina olen suurimmaksi osin kuunnellut CBGB's -skenen punk-hylkiöitä.
*Takaisin ineen*
PS. Ja toki Manic Street Preachersin alku-uran vainoharhaiset, vasemmistolaiset ja energiset levytykset ovat iskeneet. Kuten myös baggy/madchester ja ja ja... Vaavi. Uuden aallon orkesterin basistilaulajana sattui vaikuttamaan aikoinaan, turkulaisille varmasti varsin tuttu, Iku Viitanen. Asiallinen punk-ilmaisu, tosin sehän oli jo selvää ennen Vaaviin tutustumista.
np. Vaavi - Kun rakkaus kuolee
*Astuu ulos paskahuussista*
Viime aikoina olen suurimmaksi osin kuunnellut CBGB's -skenen punk-hylkiöitä.
*Takaisin ineen*
PS. Ja toki Manic Street Preachersin alku-uran vainoharhaiset, vasemmistolaiset ja energiset levytykset ovat iskeneet. Kuten myös baggy/madchester ja ja ja... Vaavi. Uuden aallon orkesterin basistilaulajana sattui vaikuttamaan aikoinaan, turkulaisille varmasti varsin tuttu, Iku Viitanen. Asiallinen punk-ilmaisu, tosin sehän oli jo selvää ennen Vaaviin tutustumista.
np. Vaavi - Kun rakkaus kuolee
Kyllä, Metallica tuli koettua viimein. Keikka oli kokemuksena hämmentävä, aluksi vitutti, sitten hiljalleen lämpesi ja lopulta oli helvetin hyvä meno. Miksi näin? Kaksi syytä: Saundit ja se vitun Ulrich.
OK, saundeissa ei varmastikaan ollut mitään vikaa siellä miksauskopin läheisyydessä, mutta kun olimme keikan alussa noin 10 metrin päässä lavasta, niin kaikki kuulosti ihan kauhealta. Hetfieldin ääni kuuluu jotenkuten, kitaroita ja bassoa ei kuulu juuri yhtään, mutta sitten Ulrichin matalat tomit ja basari murskaavat kaiken alleen. Rintakehässä jytkyy. Ja kaikista parasta oli se, että Ulrich soitti sitä basaria ihan päin helvettiä. Oikeasti, olisi osunut edes joskus rytmilleen. Näinpä siis varmasti hyvin tiukka aloitusnelikko Battery, Creeping Death, Harvester Of Sorrow ja Fade To Black (muistaakseni ne olivat nämä) menivät kutakuinkin ohi vallitsevan kaaoksen ansiosta.
Tämän jälkeen siirryimme taaemmas ja alkoi kuulostaa jo paljon paremmalta, vaikka edelleen se basari iski läpi. Korvatulpat sitten vain aseteltiin puolittain korviin, jotta äänimassa ei blokkautuisi ihan täysin. Ilman tulppia ei kärsinyt kuitenkaan olla. En nyt sen kummemmin enää biisijärjestystä muista, mutta täytyy keikasta mainita vielä. Uusia biisejä taisivat soittaa jotain 4-5 kappaletta ja ne toimivat yllättävän hyvin. Onneksi painottivat parhaimpiin, vaikkakin The Day That Never Comesin loppu oli puuduttavaa kuunneltavaa. Aivan kuten levylläkin. Broken, Beat And Scarred toimi taas jytäriffinsä ansiosta erinomaisesti, loput olivat viihdyttäviä. Pakko muuten mainostaa tässä välissä James Hetfieldiä, äijä oli kyllä todella kovassa kunnossa (toisin kuin Lars - vittu). Lauloi todella komeasti koko keikan ajan ja tuntui olevan fiiliksissä. Komppauksesta nyt ei tarvitse edes mainita.
Keikan positiivisin yllättäjä oli Nothing Else Matters & Enter Sandman kaksikko. Illan jo hämärtyessä oli mahtava katsoa liekehtivään yleisöön Nothingin aikana ja suurena plussana Hetfieldin oktaavihypyt kertsissä sekä lopun muunneltu kitarasoolo, josta Sandman sitten lähti soljuvasti käyntiin ilotulitteiden kera. Todella hyvin toimivat, vaikka vähän kuluneita kappaleita jo ovatkin.
Keikan kohokohtina täytyy mainita Master Of Puppets, Blackened ja One. Puppets oli tiukka kuin aina, Blackened oli koko keikan tiukin veto ja One oli äärimmäisen kova siitä huolimatta, että Lars teki ehkä elämänsä surkeimmat "tuplabasari" suoritukset lopun ryminässä. Ensin menee ihan hyvin, toisella kertaa hapuilee jo ihan miten sattuu, kolmannella kerralla herra päättää puolittaa tuplien iskumäärän, neljännellä yrittää jälleen oikeaoppisesti mutta epäonnistuu eeppisesti ja loppu oli samanmoista räpellystä. Mutta Hetfieldin sahaus, ah kuinka orgaanista. Ulrich: haista vittu. Reenaa joskus.
Lopulta keikka päättyi kunnon yleisönhuudatukseen Seek & Destroyn muodossa ja äänihän siinä meni sitten yhden biisin aikana. Mukavan seksikkään viskikäheyden sain. Harmi että se kesti vain puoli tuntia. Kokonaisuudessaan keikka oli erinomainen, siitä huolimatta että paikkavalinnan takia alku meni päin helvettiä ja Ulrich veti ihan miten sattuu. Trujillo ja Hetfield ovat äijiä, mutta Kirk taas voisi kehitellä jotain uutta sooloihinsa kromaattisten lasku/nousutilujen ja wahwahin sijaan.
Rahan arvoinen keikka ehdottomasti.
OK, saundeissa ei varmastikaan ollut mitään vikaa siellä miksauskopin läheisyydessä, mutta kun olimme keikan alussa noin 10 metrin päässä lavasta, niin kaikki kuulosti ihan kauhealta. Hetfieldin ääni kuuluu jotenkuten, kitaroita ja bassoa ei kuulu juuri yhtään, mutta sitten Ulrichin matalat tomit ja basari murskaavat kaiken alleen. Rintakehässä jytkyy. Ja kaikista parasta oli se, että Ulrich soitti sitä basaria ihan päin helvettiä. Oikeasti, olisi osunut edes joskus rytmilleen. Näinpä siis varmasti hyvin tiukka aloitusnelikko Battery, Creeping Death, Harvester Of Sorrow ja Fade To Black (muistaakseni ne olivat nämä) menivät kutakuinkin ohi vallitsevan kaaoksen ansiosta.
Tämän jälkeen siirryimme taaemmas ja alkoi kuulostaa jo paljon paremmalta, vaikka edelleen se basari iski läpi. Korvatulpat sitten vain aseteltiin puolittain korviin, jotta äänimassa ei blokkautuisi ihan täysin. Ilman tulppia ei kärsinyt kuitenkaan olla. En nyt sen kummemmin enää biisijärjestystä muista, mutta täytyy keikasta mainita vielä. Uusia biisejä taisivat soittaa jotain 4-5 kappaletta ja ne toimivat yllättävän hyvin. Onneksi painottivat parhaimpiin, vaikkakin The Day That Never Comesin loppu oli puuduttavaa kuunneltavaa. Aivan kuten levylläkin. Broken, Beat And Scarred toimi taas jytäriffinsä ansiosta erinomaisesti, loput olivat viihdyttäviä. Pakko muuten mainostaa tässä välissä James Hetfieldiä, äijä oli kyllä todella kovassa kunnossa (toisin kuin Lars - vittu). Lauloi todella komeasti koko keikan ajan ja tuntui olevan fiiliksissä. Komppauksesta nyt ei tarvitse edes mainita.
Keikan positiivisin yllättäjä oli Nothing Else Matters & Enter Sandman kaksikko. Illan jo hämärtyessä oli mahtava katsoa liekehtivään yleisöön Nothingin aikana ja suurena plussana Hetfieldin oktaavihypyt kertsissä sekä lopun muunneltu kitarasoolo, josta Sandman sitten lähti soljuvasti käyntiin ilotulitteiden kera. Todella hyvin toimivat, vaikka vähän kuluneita kappaleita jo ovatkin.
Keikan kohokohtina täytyy mainita Master Of Puppets, Blackened ja One. Puppets oli tiukka kuin aina, Blackened oli koko keikan tiukin veto ja One oli äärimmäisen kova siitä huolimatta, että Lars teki ehkä elämänsä surkeimmat "tuplabasari" suoritukset lopun ryminässä. Ensin menee ihan hyvin, toisella kertaa hapuilee jo ihan miten sattuu, kolmannella kerralla herra päättää puolittaa tuplien iskumäärän, neljännellä yrittää jälleen oikeaoppisesti mutta epäonnistuu eeppisesti ja loppu oli samanmoista räpellystä. Mutta Hetfieldin sahaus, ah kuinka orgaanista. Ulrich: haista vittu. Reenaa joskus.
Lopulta keikka päättyi kunnon yleisönhuudatukseen Seek & Destroyn muodossa ja äänihän siinä meni sitten yhden biisin aikana. Mukavan seksikkään viskikäheyden sain. Harmi että se kesti vain puoli tuntia. Kokonaisuudessaan keikka oli erinomainen, siitä huolimatta että paikkavalinnan takia alku meni päin helvettiä ja Ulrich veti ihan miten sattuu. Trujillo ja Hetfield ovat äijiä, mutta Kirk taas voisi kehitellä jotain uutta sooloihinsa kromaattisten lasku/nousutilujen ja wahwahin sijaan.
Rahan arvoinen keikka ehdottomasti.
Metallica on paska. Kuuntelisitte vaikka Poisonia.
np. Poison - Every Rose Has Its Thorn
np. Poison - Every Rose Has Its Thorn
^ Ohi aiheen, mutta Rokkarille morsian on loistavaa viihdettä.
"Marshallsaaret" kirjoitti:
...Television-yhtyeen Marquee Moon -biisi, Talking Headsin Remain in Light -levy...
Kivaa, joku muukin on oivaltanut Televisionin. Itselleni bändi tosin ei ole tuota Marquee Moon -levyä tutumpi, mutta eipä ole hassumpi teos. Etenkin juuri nimikkobiisi on loistava. Levy ei oikein ensiksi tuntunut toimivan, mutta pikkuhiljaa alan sisäistää sitä. Remain in Lightin loistavuudesta ei pitäisi taasen olla mitään epäselvyyttä.
Normaalin tavan mukaan tulee tänäkin vuonna käytyä sellaisilla festareilla, missä kukaan muu ei käy. Tai no Tammerfestistä en mene sanomaan, joskin en valitettavasti nähnyt Yötä ja Popedaa, vaan sen sijaan yhden Kari Peitsamon neljästä keikasta Klubin terassilla ja Klubilla Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalon performanssin vihdoinkin. Kaustisen paras veto taas oli ehdottomasti Kimmo Pohjonen Maamoottorisinfonioineen. Maatalouskoneiden jyskeen ja psykedeelisten hanurimelodioiden liitto kuulostaa niin kierolta, ettei se voi olla muuta kuin loistavaa. Faces alkaa huomenna ja kestää loppuviikon, että eiköhän sielläkin tule pistäydyttyä. Sitten oli puhe mennä vielä Tukholmaan parin viikon päästä, siellä kun järjestetään Stockholms Kulturfestival.
Nyt kuuntelussa Meshuggahin Obzen, ja ihmetyttää miten levy voi olla näin brutaali ja kevyt yhtä aikaa. Levyhän on täyttä rääkynää ja mättöä, mutta sitä ei ole ollenkaan "paha"/"epämukava" kuunnella. Esim. Emperorin mättölevyt ovat jotenkin todella raskasta kuunneltavaa, mutta tämä vain on... kevyttä. Emt, go figure.
"The Blasterpiece" kirjoitti:Ehkä paskin lause koskaan tällä foorumilla.
Metallica on p**ka. Kuuntelisitte vaikka Poisonia.
Ja Metallican Porin keikka olisi ollut enemmän kuin mielenkiintoinen olla todistamassa. Ja voin kuvitella kuinka 60 000 ihmistä huutaa yön pimeydessä Seek & Destroyta Jamesin käskystä... Huh, saan kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta. Helsingissä väkeä oli 'vain' 14 000 ja meteli oli hurjaa jo silloin.
Oli se Porin keikka ihan hyvä. Eniten kyllä v****tti Lerssi. Ja toiseks eniten se että Anthrax peru. Se oli kova takaisku. Todella kova. Ja se että Machine Headin kitaristi pyörty kesken keikan. Melkonen failfest kyllä koko tapahtuma loppujen lopuksi. Ei tosin järjestäjien syytä.
Jalometalli sitten tuli ja meni. Monia bändejä tuli katsottua, sikaria tuli vedettyä enemmän kuin koskaan ja tunnelma oli jotakuinkin kolkkoa. Kylmä ilma ja ihmeellinen tehdasalue festarina. Ihan hyvä meininki siis.
Perjantaina tultiin noin puoli seitsemän maissa Nallikarin leirintäalueelle, joka oli turhan kaukana Jalometallin alueesta. Plus siellä ei oikeasti ollut juuri ketään. Kaupunkifestareiden varjopuolia. Jonkunmatkaa kaljaa siinä naamaan ja kahdeksan maissa taksia odottelemaan, mukavien Kuopiolaisten kanssa menimme samaan tilataksiin ja heidän kanssa sitten vietimme laatuaikaa alueellakin. Ensimmäinen tärkeä bändi räjäytti heti jo potin, Hail Of Bullets oli juurikin niin kova kuin se antaa levyllä odottaa. Berlin/Ordered Eastward lopetus oli täydellinen, Van Drunen oli kunnossa ja meninki oli mukaansatempaavaa. Todella hyvä keikka. Tämän jälkeen kalja-alueelle (emme vielä perjantaina huomanneet ottaa narikkaan omia juomia, tuli kalliiksi) ja Voivod tuli sieltä seurattua. Newstedia menin innoissani katsomaan, mutta selvisikin ettei hän edes soita tuolla keikalla. Jalometallin pahin pettymys. Keikka oli kuitenkin ihan jees, ei siitä nyt niin mahdottomasti irti saanut kun ei yhtyettä ole juurikaan kuunnellut, mutta kova meno tuntui olevan. Perjantain päätti sitten paikallinen voimapommimme Spiritus Mortis sisätiloissa ja kilpailee kyllä loistavuudessaan Hail Of Bulletsin kanssa vahvasti. Albert oli liekeissä, kaveri oli puolet keikasta alasti lavalla ja välillä hieroi penistään oikein urakalla. Monesti yritti housuja jalkaan mutta epäonnistui siinä useammin. Keikan jälkeen tarttui (viimein) yhtyeen paitakin mukaan. Kehtaa nyt Alavudellakin käyskennellä taas.
Lauantaina kymmeneltä ylös ja kaljaa naamaan. Torture Killeriä piti mennä katsomaan mutta ei sitten keretty. Rotten Sound taas kerittiin katsomaan ja se oli aivan hyvä päivän aloitus. Jokseenkin oli vaan vähän porukkaa ja auringonpaiste ei oikein luonut vaadittavaa tunnelmaa keikalle, siksi keväinen Firebox keikka oli Seinäjoella paljon parempi. Keikan jälkeen ulos kaljaa juomaan (tällä kertaa omilla eväillä) ja lopulta Asphyxia katsomaan. En tuohonkaan yhtyeeseen ole kerennyt tutustumaan oikein hyvin, joten jäi Hail Of Bulletsin varjoon ikävästi. Kunnon väsymyskin söi vähän fiilistä keikan aikana. Hyvä keikka kuitenkin. Harmittaa että Nifelheim jäi väliin ruokatauon takia, mutta kaippa sitä voi pitää hyväksyttävänä menetyksenä. Asphyxin jälkeen taas kaljaa naamariin ja Atheistia odottelemaan ja se keikka olikin tämän päivän siihen astisesta tarjonnasta ehdottomasti paras. Kyllä se on vaan kova bändi, basistin jammailu oli hienoa katseltavaa. Tämän jälkeen jälleen kaljaa nassuun ja vähän bändipaitojakin katselemaan. Tavattiimpa jonossa Mortiksen kitaristi Maijalan Jussikin, vanha opo setämme. Mukava oli pitkästä aikaa rupatella. Valmistautuminen henkisesti ja fyysisesti illan grande finaaliin alkoi tämän jälkeen jälleen ulkona kaljan ja Smirnoffin parissa.
On vaikea lähteä kuvailemaan sitä mitä tapahtui aikavälillä 0:30-1:30. Electric Wizardin keikkaa odotettiin eniten koko viikonloppuna ja se odotus palkittiin, se jopa ylittyi moninkertaisesti. En ikinä humalassa polttele juurikaan mitään, mutta tuon keikan aikana tuntui siltä että on pakko polttaa jotain, joten kiskoin siinä 4 Hofnarin filtteritöntä Aroma sikaria putkeen, jonka jälkeen tosin iski tärinä (saattoi johtua myös kofeiinipillereistä) ja sekin piti lopettaa. Tämä tunnin mittainen keikka oli maaginen, en ole koskaan kokenut mitään vastaavia viboja millään keikalla. Liikuin keikan aikana tuskin yhtään, ihastelin vain monttu auki taustavalojen psykedeelistä yhtymistä yhtyeen lavatoimintaan ja ah siihen musiikkiin. Ja nautin antaumuksella Aroman ihanasta mausta. Koko keikan ajan olo oli uskomattoman raukea ja tyhjentynyt, noin lähelle transsia en ole koskaan päässyt enkä tuksin koskaan tule pääsemään. Wizardin keikka oli yksinkertaisesti täydellinen, sen aiheuttamat fiilikset jatkuivat vielä seuraavaan aamuunkin asti. Sellaista sisäisen rauhan tilaa harvoin saavuttaa, mutta Electric Wizard kykeni tuomaan autuaan rauhan sielulleni. Haahuilimme keikan jälkeen Oulun keskustassa taksia etsien hiukan epävarmoina siitä miten pääsisimme takaisin leirintään, mutta se ei jaksanut stressata siinä mielentilassa yhtään. Omalla mittapuullaan Wizardin keikka oli paras kokemani asia koskaan. Ei pelkästään keikka, vaan myös asia. Se ei ollut enää pelkkä keikka, se oli suoranainen mielentila konkreettisessa muodossa. Te jotka ette nähneet tätä ilmiötä, olen syvästi pahoillani puolestanne.
Näin se Jalometalli sitten meni, Electric Wizardin varastaessa shown oikeutetusti täysin. Täytyy muuten vielä mainita festarin yleisöstä, en ole ikinä törmännyt tuollaiseen yleisöön millään metallifestarilla. Kunnon kasarihengessä oli suurin osa porukkaa, täyteen ahdetut rässiliivit, pillifarkut ja asukokonaisuuteen täysin sopimattomat tennarit valtasivat katukuvan. Mistä ihmiset niitä tennareita repii? Eihän tuolaisia ole varmaan edes tehty 80-luvun jälkeen. Se oli hienoa katseltavaa.
Summaus viikonlopusta: Humalassaa oltiin, meininki oli kovaa ja kolkkoa ja rahaa paloi noin 200 euroa.
Ensi vuoden toiseksi pääesiintyjäksi paljastettiin sitten suhteellisen kova nimi. Carcass valtaa teatrian vuonna 2010, pitänee päästä paikalle, Tuskassa kun viime vuonna jäi väliin.
Perjantaina tultiin noin puoli seitsemän maissa Nallikarin leirintäalueelle, joka oli turhan kaukana Jalometallin alueesta. Plus siellä ei oikeasti ollut juuri ketään. Kaupunkifestareiden varjopuolia. Jonkunmatkaa kaljaa siinä naamaan ja kahdeksan maissa taksia odottelemaan, mukavien Kuopiolaisten kanssa menimme samaan tilataksiin ja heidän kanssa sitten vietimme laatuaikaa alueellakin. Ensimmäinen tärkeä bändi räjäytti heti jo potin, Hail Of Bullets oli juurikin niin kova kuin se antaa levyllä odottaa. Berlin/Ordered Eastward lopetus oli täydellinen, Van Drunen oli kunnossa ja meninki oli mukaansatempaavaa. Todella hyvä keikka. Tämän jälkeen kalja-alueelle (emme vielä perjantaina huomanneet ottaa narikkaan omia juomia, tuli kalliiksi) ja Voivod tuli sieltä seurattua. Newstedia menin innoissani katsomaan, mutta selvisikin ettei hän edes soita tuolla keikalla. Jalometallin pahin pettymys. Keikka oli kuitenkin ihan jees, ei siitä nyt niin mahdottomasti irti saanut kun ei yhtyettä ole juurikaan kuunnellut, mutta kova meno tuntui olevan. Perjantain päätti sitten paikallinen voimapommimme Spiritus Mortis sisätiloissa ja kilpailee kyllä loistavuudessaan Hail Of Bulletsin kanssa vahvasti. Albert oli liekeissä, kaveri oli puolet keikasta alasti lavalla ja välillä hieroi penistään oikein urakalla. Monesti yritti housuja jalkaan mutta epäonnistui siinä useammin. Keikan jälkeen tarttui (viimein) yhtyeen paitakin mukaan. Kehtaa nyt Alavudellakin käyskennellä taas.
Lauantaina kymmeneltä ylös ja kaljaa naamaan. Torture Killeriä piti mennä katsomaan mutta ei sitten keretty. Rotten Sound taas kerittiin katsomaan ja se oli aivan hyvä päivän aloitus. Jokseenkin oli vaan vähän porukkaa ja auringonpaiste ei oikein luonut vaadittavaa tunnelmaa keikalle, siksi keväinen Firebox keikka oli Seinäjoella paljon parempi. Keikan jälkeen ulos kaljaa juomaan (tällä kertaa omilla eväillä) ja lopulta Asphyxia katsomaan. En tuohonkaan yhtyeeseen ole kerennyt tutustumaan oikein hyvin, joten jäi Hail Of Bulletsin varjoon ikävästi. Kunnon väsymyskin söi vähän fiilistä keikan aikana. Hyvä keikka kuitenkin. Harmittaa että Nifelheim jäi väliin ruokatauon takia, mutta kaippa sitä voi pitää hyväksyttävänä menetyksenä. Asphyxin jälkeen taas kaljaa naamariin ja Atheistia odottelemaan ja se keikka olikin tämän päivän siihen astisesta tarjonnasta ehdottomasti paras. Kyllä se on vaan kova bändi, basistin jammailu oli hienoa katseltavaa. Tämän jälkeen jälleen kaljaa nassuun ja vähän bändipaitojakin katselemaan. Tavattiimpa jonossa Mortiksen kitaristi Maijalan Jussikin, vanha opo setämme. Mukava oli pitkästä aikaa rupatella. Valmistautuminen henkisesti ja fyysisesti illan grande finaaliin alkoi tämän jälkeen jälleen ulkona kaljan ja Smirnoffin parissa.
On vaikea lähteä kuvailemaan sitä mitä tapahtui aikavälillä 0:30-1:30. Electric Wizardin keikkaa odotettiin eniten koko viikonloppuna ja se odotus palkittiin, se jopa ylittyi moninkertaisesti. En ikinä humalassa polttele juurikaan mitään, mutta tuon keikan aikana tuntui siltä että on pakko polttaa jotain, joten kiskoin siinä 4 Hofnarin filtteritöntä Aroma sikaria putkeen, jonka jälkeen tosin iski tärinä (saattoi johtua myös kofeiinipillereistä) ja sekin piti lopettaa. Tämä tunnin mittainen keikka oli maaginen, en ole koskaan kokenut mitään vastaavia viboja millään keikalla. Liikuin keikan aikana tuskin yhtään, ihastelin vain monttu auki taustavalojen psykedeelistä yhtymistä yhtyeen lavatoimintaan ja ah siihen musiikkiin. Ja nautin antaumuksella Aroman ihanasta mausta. Koko keikan ajan olo oli uskomattoman raukea ja tyhjentynyt, noin lähelle transsia en ole koskaan päässyt enkä tuksin koskaan tule pääsemään. Wizardin keikka oli yksinkertaisesti täydellinen, sen aiheuttamat fiilikset jatkuivat vielä seuraavaan aamuunkin asti. Sellaista sisäisen rauhan tilaa harvoin saavuttaa, mutta Electric Wizard kykeni tuomaan autuaan rauhan sielulleni. Haahuilimme keikan jälkeen Oulun keskustassa taksia etsien hiukan epävarmoina siitä miten pääsisimme takaisin leirintään, mutta se ei jaksanut stressata siinä mielentilassa yhtään. Omalla mittapuullaan Wizardin keikka oli paras kokemani asia koskaan. Ei pelkästään keikka, vaan myös asia. Se ei ollut enää pelkkä keikka, se oli suoranainen mielentila konkreettisessa muodossa. Te jotka ette nähneet tätä ilmiötä, olen syvästi pahoillani puolestanne.
Näin se Jalometalli sitten meni, Electric Wizardin varastaessa shown oikeutetusti täysin. Täytyy muuten vielä mainita festarin yleisöstä, en ole ikinä törmännyt tuollaiseen yleisöön millään metallifestarilla. Kunnon kasarihengessä oli suurin osa porukkaa, täyteen ahdetut rässiliivit, pillifarkut ja asukokonaisuuteen täysin sopimattomat tennarit valtasivat katukuvan. Mistä ihmiset niitä tennareita repii? Eihän tuolaisia ole varmaan edes tehty 80-luvun jälkeen. Se oli hienoa katseltavaa.
Summaus viikonlopusta: Humalassaa oltiin, meininki oli kovaa ja kolkkoa ja rahaa paloi noin 200 euroa.
Ensi vuoden toiseksi pääesiintyjäksi paljastettiin sitten suhteellisen kova nimi. Carcass valtaa teatrian vuonna 2010, pitänee päästä paikalle, Tuskassa kun viime vuonna jäi väliin.
"Mahti Ankka" kirjoitti:
On vaikea lähteä kuvailemaan sitä mitä tapahtui aikavälillä 0:30-1:30. Electric Wizardin keikkaa odotettiin eniten koko viikonloppuna ja se odotus palkittiin, se jopa ylittyi moninkertaisesti. En ikinä humalassa polttele juurikaan mitään, mutta tuon keikan aikana tuntui siltä että on pakko polttaa jotain, joten kiskoin siinä 4 Hofnarin filtteritöntä Aroma sikaria putkeen, jonka jälkeen tosin iski tärinä (saattoi johtua myös kofeiinipillereistä) ja sekin piti lopettaa. Tämä tunnin mittainen keikka oli maaginen, en ole koskaan kokenut mitään vastaavia viboja millään keikalla. Liikuin keikan aikana tuskin yhtään, ihastelin vain monttu auki taustavalojen psykedeelistä yhtymistä yhtyeen lavatoimintaan ja ah siihen musiikkiin. Ja nautin antaumuksella Aroman ihanasta mausta. Koko keikan ajan olo oli uskomattoman raukea ja tyhjentynyt, noin lähelle transsia en ole koskaan päässyt enkä tuksin koskaan tule pääsemään. Wizardin keikka oli yksinkertaisesti täydellinen, sen aiheuttamat fiilikset jatkuivat vielä seuraavaan aamuunkin asti. Sellaista sisäisen rauhan tilaa harvoin saavuttaa, mutta Electric Wizard kykeni tuomaan autuaan rauhan sielulleni. Haahuilimme keikan jälkeen Oulun keskustassa taksia etsien hiukan epävarmoina siitä miten pääsisimme takaisin leirintään, mutta se ei jaksanut stressata siinä mielentilassa yhtään. Omalla mittapuullaan Wizardin keikka oli paras kokemani asia koskaan. Ei pelkästään keikka, vaan myös asia. Se ei ollut enää pelkkä keikka, se oli suoranainen mielentila konkreettisessa muodossa. Te jotka ette nähneet tätä ilmiötä, olen syvästi pahoillani puolestanne.
All sprite... oletko varma ettei niissä sikareissa ollut jotain muuta?
"Mahti Naakka" kirjoitti:
Ensi vuoden toiseksi pääesiintyjäksi paljastettiin sitten suhteellisen kova nimi. Carcass valtaa teatrian vuonna 2010, pitänee päästä paikalle, Tuskassa kun viime vuonna jäi väliin.
Holy shit, ensi vuonna näkyy.
Jos on Carcass paikalla ensi vuonna Jalometallissa niin olen kyllä paikalla takuu varmasti. Ellen ole kuollut/rahaton/jossain muualla.
Miksiköhän tunsin pettymyksen aallon, kun Ankka kertoi poltelleensa...
... Hofnar-sikareita!
... Hofnar-sikareita!
Depeche Mode suomeen 02.02.10. Nähdään siellä!
"Kameli" kirjoitti:
Miksiköhän tunsin pettymyksen aallon, kun Ankka kertoi poltelleensa...
... Hofnar-sikareita!
Tarkoitus oli hommata jotain muuta, mutta se ei sitten loppuviimein enää onnistunutkaan joten piti turvautua köyhän miehen versioon.
EDIT. Tässä vielä Wizardin settilista. Eipä siihen tuntiin montaa stonerdoom rallia mahtunut:
1. Witchcult Today
2. Satanic Rites of Drugula
3. Return Trip
4. The Chosen Few
5. We Hate You
6. Funeralopolis
...Mutta sitäkin timanttisempaa materiaalia. Erityisesti setin aloittava uuden levyn aloitusraita Witchcult Today sekä keikan päättävä Dopethronen mahtipökäle Funeralopolis olivat silkkaa timanttia livenä.
Voi jumankauta että korpeaa Electric Wizardin missaaminen, korpeaa niin maan perkeleesti. Vuosikausia tullut odoteltua kyseistä live-esiintymistä, mutta rahapulahan se iskee aina reissaamisen jälkeen eikä olis kyllä muutenkaan hotsittanut lähteä ajamaan heti reissusta tultua Hkistä Ouluun. Toivon mukaan EW eksyy Suomeen lähivuosina.
Mutta lauantaina Samael Nosturissa! Samael on yksi ikuisia suosikkeja, vaikka viimeisin levy olikin nolostuttavan huonoa skeidaa. Kunhan tajuavat olla soittamatta uusimpia biisejä Nosturissa ja pysyttelevät vanhoissa laatuveisuissa, niin aijai
!
Mutta lauantaina Samael Nosturissa! Samael on yksi ikuisia suosikkeja, vaikka viimeisin levy olikin nolostuttavan huonoa skeidaa. Kunhan tajuavat olla soittamatta uusimpia biisejä Nosturissa ja pysyttelevät vanhoissa laatuveisuissa, niin aijai
!
Voipi olla ettei EW kovin usein Suomeen eksy, Oborn kun on itsekin sanonut että vihaa keikkailua ja yrittää parhaansa mukaan erkaannuttaa Electric Wizardin muusta maailmasta. Harvinaista herkkua oli, pahoittelen että kiersin veistä haavassa hehkutuksellani.
Mutta oli se vain juurikin niin kova.
Mutta oli se vain juurikin niin kova.
Katselin tuossa juuri Rammsteinin uusimman musiikkivideon ja voin todeta sen olevan hämärä. Tai no niinkuin musiikkivideoksi. Pornona se olisi mennyt ihan hyvin. Mitä nyt hieman häiritsi se kosketinsoittaja transuna siinä. Mutta juu ihan hyvältä kuulosti vaikka kitarasoundi oli melko ohut. Ei ollut sellaisia jyräkitaroita kuin vanhemmilla levyillä. Ei läheskään. Mutta juu ihan kivahan se oli. Keksinpähän hämärimmän tarkoituksen ikinä redtubelle: sieltä voi katsoa musiikkivideoita.
"The Rocker" kirjoitti:
Katselin tuossa juuri Rammsteinin uusimman musiikkivideon ja voin todeta sen olevan hämärä...
Ja julkisuus on taattu. Ei ole ensimmäinen foorumi, jolla asiaa käsitellään.
"edgecution" kirjoitti:"The Rocker" kirjoitti:
Katselin tuossa juuri Rammsteinin uusimman musiikkivideon ja voin todeta sen olevan hämärä...
Ja julkisuus on taattu. Ei ole ensimmäinen foorumi, jolla asiaa käsitellään.
Ei eikä taatusti viimenen. No sama äijähän ohjannu mm. legendaarisen Smack My Bitch Up videon ja Man Gegen Mannin joka on vähemmän legendaarinen.