Foorumiarkisto

Vuoden kovimmat levyt ehdottomasti..

T.I. - Paper Trail
- T.I.:n niskaan sataa todella paljon paskaa näiltä "aidon räpin" fanipojilta, mutta aivan sama. Paper Trail toimitti ja on selvästi vuoden parhaita levyjä. T.I. sekoittaa hyvin eri tunnetiloja ja tältä levyltä löytyy jotain joka tunteeseen.

Nas - Untitled
- Aivan hel-vetisti parempi kuin Hip Hop Is Dead. Nas ottaa kantaa rasismiin, mutta mukana myös muutama menevämpi biisi. Hero yksi vuoden parhaista biiseistä, ain't no doubt about it.

The Game - L.A.X
- Myös Game paransi todella paljon edellisestä lätystään. Ei kokonaisuutena ehkä ihan Nasin levyn tasolla, mutta pirun kovia biisejä löytyy kuten My Life, Never Can Say Goodbye, Bulletproof Diaries sekä Dope Boys.

Ice Cube - Raw Footage
- Toimii paremmin mitä enemmän kuuntelee. Kovia biisejä täynnä koko lätty ja kyllä Ice Cube vieläkin hoitaa homman kotiin.

Olihan niitä muitakin kovia kuten Immortal Techniquen The 3rd World, Eshamin Sacrificial Lambz, Akonin Freedom ja Suomesta Näkökulman Elä unelmaa tai kuole mukana ja Cheekin Kuka sä oot. Fintelligensin paluu nyt oli vähän pettmys, mutta ihan kelpo levy sekin.

Vuoden huonoimmat levyt ehdottomasti Kanye Westin 80's & Heartbreak ja Asan Loppuasukas. Harmittaa sinällään tuo Kanyen levy, koska kaverin aiemmasta tuotannosta olen tykännyt todella paljon, mutta tämä nyt ei toiminut ollenkaan.

Sama levykatsaus (Ei EP:itä eikä demoja):

20. Stam1na - Raja
19. See You Next Tuesday - Intervals
18. WhiteChapel - This Is Exile
17. Straight Reads The Line - The Author
16. Norma Jean - The Anti-Mother
15. Ligeia - Bad News
14. Pyhimys - Tulva
13. Perfidious Doom - The Illusion Within Creation
12. Veil of Maya - The Common Man's Collapse
11. Antagonist A.D. - We Are The Dead

10. Heaven Shall Burn - Iconoclast
09. Bleeding Through - Declaration
08. Opeth - Watershed
07. American Me - Heat
06. Turmion Kätilöt - U.S.C.H!
05. Emmure - The Respect Issue
04. Winds of Plague - Decimate The Weak
03. For The Fallen Dreams - Changes
02. After The Burial - Rareform
01. Misery Signals - Controller

Hieno päätös tulossa lomalle, keskiviikkona kahtomaan Swallow the Sunia Lutakkoon. Tai no, lomanpäätös ja lomanpäätös, koulu alkaa jo keskiviikkona, mutta kumminkin.

Edit. Soittivat alkuun Plague of butterfliesin kokonaan ja voin sanoa, että toimi aika vitun loistavasti.
Suosittelen katsastamaan, kun nyt vielä heittävät parit keikat Suomessa ennen Amerikan rundia.

Ennen kuin teen arvosteluni eräästä albumista, joka julkaistiin viime vuonna ja on vieläkin kovassa pyörityksessä, haluan kiittää enskaa, jonka The Doors -fanituksen ansiosta bändi on noussut kovaan kulutukseen. Aivan mahtavia kappaleita varsinkin sanoituksiltaan.

Mutta nyt se arvostelu.

Juju - Sekavuudesta Selvyyteen

Juju on siis suomalainen rap-artisti, jolla on ehkä hieman omaperäinenkin tapa heittää sanomisensa, joka on kolahtanut henkilökohtaisesti todella hyvin. Miestä kuulin ensimmäisen kerran kappaleessa "Ne ajat on ohi" ja myöhemmin hän on vieraillut Opaalin julkaisemalla lätyllä "Viisasten Kivi". Siinä hieman faktaa, mutta nyt miehen oman julkaisun kimppuun.

1. 22 Intro
Levyn aloittaa kappale, jossa tullaan kuulemaan miehen näkökulmasta omasta elämästään ja aloitusraidassa puhutaan myös "kamoista", jotka ovat hyvin esillä koko albumin ajan. Introsta saa siis hyvin selville, että mitä on luvassa.

2. Mun Purkki
Kun totesin, että mies tulee puhumaan paljon kannabiksesta ja muusta niin tässä päässään asian ytimeen ja mies saa kerrottua "ongelmasta" positiivisesta näkökulmasta. En silti voisi sanoa tämän rohkaisevan ketään aloittamaan polttamista. Pikemminkin saamaan ihmiset ajattelemaan, että mitä vikaa kasvatuksessa pikemminkin on.

Herään, avaan silmät, nään purkin tutul paikal,
tekis mieli iltapalaa, mut ku savut mieles aina,
moi kaikki, mä oon juju, oon kannabisti,
voin puhuu siitä suoraan, vaik oon lain mukaan vaan nisti,
täs on ongelma, mikä poistuu vaan laillistamalla,
tätä ei voi enään kauan pitää maan alla,
ei, meit on joka puolel, jopa vaik sun talkkari,
se on Suomen laki, mikä tekee susta narkkarin.

3. Joko-Ohi (Skit)
Tästä välistä löytää 1:16 pitkän pätkän, että mikä pointti on olla muusikko.

4. Yks Lisää
Nimestä voi päätellä, että tullaan kuulemaan päihteistä, mutta löytyy myös sanoituksia, joissa Juju toteaa, ettei eroa muista ihmisistä ja ei ole syytä karttaa toisia. Siinä on myös toinen aihe, jonka voisin sanoa olevan hyvin vahvasti esillä.

5. Mun Pitää
Stressi, nykyinen elämäntilanne ja kaikki asiat, jotka osaa vaivaa ihmisen jokapäiväistä elämää.

Paskaduunii paskaduunien perään,
pillereitä perä perään, suuhun tai nenään,
illal tai aamust heti ku herään,
veto lopus eikä jaksa vetää enää,
jaksa ketään enää,
ainoo mitä jaksan on vittu lepää enää,,
otetaan viimeinen erä, kiiltävä kehä,
viimeinen terä,
ja mä vittu lupaan et se on viimeinen kesä,
seison peilin edessä, itteni haluun kerää,
silti peilikuvast näkyy edelleen namusetä,
niin se kamusetä, paras kaveri ja apuu ketä,
tarvitsee, vaik en tarvitse sitä satuu enää,
anna latuu mitä pitää tehä,
fuck it, mä teen oman et voin kapuu sitä ja lisää elää.

6. Selvitys ft. Opa
Odotettavissa oli, että Opaali esiintyy myös Jujun albumilla ja tässähän mies nähdään heittämässä ehkäpä jopa parastaan. Molemmat selvittävät tässä asioita, meitä, teitä, minua, sinua ja päitään.

Biisi tekee selväks, toisin kuin me,
toisin kuin huumeet, toisinko ne,
raha täällä määrää, vitut mä tuista,
mä oon niin kuoseis, etten kumminkaan muista.

7. Hälytyskellot
Mitä pitäisi tehdä, kun on homma menee liian pitkälle? Tässä vastaus.

En tiiä mistä aloittaa,
nään tosi outoi unii yrittää mua tulee vasta varoittaa,
yritän siit valottaa,
en tiiä onneks ollenkaan, tää on vaikeeta sanoittaa,
kaiken se kadottaa,
huoletonta elämää, kun joka päivä on niin pajoissa,
kaiken se hajoittaa,
mihin kosken, jos en koske hajoisitte muuten vaan.

8. Kaikille (Skit)
Tällainen välipala löytyy tästä välistä. Tausta sopii tähän aivan loistavasti ja pätkällä on pituutta 1:16 kuten aikaisemmin ja siinä toistuu kaksi kertaa sanoma:

Tää on kaikille pajauttajille,
elämässä roikkuville,
kuinka moni haluu polttaa sille,
ai, ai, ai, ai.

Tää biisi on hei kaikille teille,
tää on kaikille poliiseille,
eiköhän sitten polteta sille,
ai, ai, ai, ai.

Yksi jointti menee Tampereelle,
toinen jointti menee Helsingille,
loput taitaakin mennä meille,
ai, ai, ai, ai.

9. Oodi
Kyseessä on kantaaottava "kesäbiisi", josta on myös tehty musiikkivideo. Aina, kun laitan soimaan niin nousee mieliala kummasti. Myös monet ovat sanoneet, että muistutan Jujua kuulemma aivan hirveästi pukeutumistyyliltäni ja tavoiltani. Levyn leikkaamattomassa versiossa on myös lopussa "pieni" pätkä, joka kuuluu näin:

Ne tietää paremmin mun asiani,
vaatii aluks yhen mist se lähtee,
ja sit kaks ja viisaat päät yhteen,
arvuutellaan, päätellään päättömästi,
spekuloidaan ja väitellään jäätävästi,
tehään absurdei johtopäätöksii niiku jotkut vitun siat konsanaan.

Mist lähtien yks plus yks on ollu kolme,
ja elämä ei oo mitään vitun matikkaa mulle,
noniin, lisää jengii ja sama paska jatkuu,
pikkupsykologei kaikki, voisin pistää ne vaan taskuu,
sit tarvii viel soppaan ne random-tyypit,
ne sinetoi koko paskan ja sit sust tulee joku tietty tyyppi.

Tarust tulee totta ja fiktiosta faktaa, minkä näille mahtaa,
kun ne vaan istuu porukassa ja suoltaa paskaa,
miks sut lyödään heti maahan, jos susta nasta tulee,
miks jutun aiheet on aina kaverit ja niistä paskapuheet,
kaikki on taikureita, tivoli on pystys,
mahdotonta korjaa, tekis mieli käyttää rystyy.

Lumipallo vyörii, ja jatkaa vyörymist,
mua pyörittää jo mut mä jatkan pyörimist,
ne poistaa muttereit tikapuista, eikä anna mun kiivetä,
mitä pienemmät piirit, sitä suuremmat on hiiret tääl,
tosimies kitkee ja itkee silmät kosteina,
jengi tajuu seuraukset kun joutuu itse oleen kohteena.

Menkää nyt vittuun pään sisältä, se ei oo teidän asia,
ja nää ihmiset tietää sen ite, nää vitun vasikat.

10. Salapoliisi ft. Basso-Japo
Tämä kappale on oma suosikkini. Syynä se, että osaan liittää itseni hyvin sanoihin. Tiedä sitten, että mitä voisin sanoa. Aivan loistava. Kertosäe erottuu upeasti ja herättää hieman mahtipontisuutta sisällä.

Kerään osii palapeliin, sieltä ja täältä,
mun on pakko tulla ryömien pois, heikolta jäältä,
pikkuhiljaa kuva alkaa muodostua mun eteen,
omast elämäst menee yli puolet oodin eteen (?),
päivät on sekaisin, kuukaudet myös,
vuosist ei puhuta, kun turha on työ,
oon nuori ja saatan olla vielä noviisi,
mut mä oon oman elämäni salapoliisi.

11. Ne Ei Onnistu (Skit)
Tässä tapauksessa 0:16 sanoja kertoo enemmän kuin yksi kuva(us).

Täällä Suomessa rap-scene on niin liian kylmä,
täällä huomenna viel, mut saatan olla sitten tyhmä,
vihdoinkin mus on tapahtunut jotain ihmeen hyvää,
kerro miks kävi näin, vaik ei mul oo yhtään hynää,
opin kirjoittamaan ja vielä ilman lyijykynää,
yksi levyshoppari ja saattaa lyijyä mut syvää,
mielikuva pyssystä, se aikoo ampua mut hyväks,
...ampua mut hyväks,
- mutta ei, ne ei onnistu.

12. Kuumotuselämää
Tässä on toinen kappale, joka on uponnut syvälle ja pidän helvetisti kuinka kappaleessa arvuutellaan jotain, mutta ei anneta selville mitä.

Vaik rima oiskin maassa, pystyy senkin alittaa,
jos vituttaa niin kyllä tämä poika jaksaa valittaa.

Tuossa on pieni pätkä johon pystyy samaistua hyvin tai ainakin itse onnistuin siinä. Jos on hyvä syy valittaa niin miksi olla hiljaa, ja kunhan ei luovuta niin kaikki on mahdollista.

Kuumotuselämää... Ne vaatii mua heräämään...

13. Eläintarha ft. Pyhimys
Kappale ei ole CD:n parhaimmistoa, mutta kappaleen voi kuunnella helposti useammankin kerran. Pyhimys nostaa osakkeita mukavasti ja antaa väriä omalla tavallaan raitaan. Rauhalliseen kertosäkeeseen sopii mainiosti akustinen kitara. Eipä siinä sitten muuta.

14. Elämä Opetti
Mitä on tehnyt ja mitä voisi tehdä toisin? Mieti sitä.

Mä en jaksa keittoo enää,
mä en jaksa paskan läpän heittoo enää,
mä en jaksa sikiöasentoo alla peiton enää,
mä en jaksa sitä enää,
ja mikä parasta, mun ei tarvii sitä enää,
ja miks mun tarvis, mä voin valita toisin,
en jaksa enää valittaa, vaik valittaa voisin,
en aio enää alittaa rimaa, vaik alittaa voisin,
elämä opetti, en tekis mitään nyt toisin.

15. Uudelleensyntynyt
Ja kun miettimiset on mietitty niin voidaankin käsitellä asioita uudesta näkökulmasta.

Mut vedettiin jättimäisestä vessanpöntöstä alas,
yksin pitkin putkii vedes niinku jättimäinen valas,
sit se putki sylkäs mut pihalle, iho kananlihalle,
- mä olen uudelleensyntynyt.

Mun piti erottaa mut itseni geimist,
mun piti nähdä mut itseni peilist,
mun piti nousta ja kasvaa siit teinist,
mun piti päästä eroon niist sulkeutuvist seinist.

Jättimäinen käsi laskee mun kehtoo,
se kehto onkin vehreä lehto,
mä elän, enkä mä lähde itseni perään,
vaan se on ainoa ehto,
- mä olen uudelleensyntynyt.

Mun piti erottaa tosi pois leikist,
mun piti siirtää se totuus pois feikist,
tos taas ei ollukkaan kilonsaanti heikis,
mut ne samat larppaa vieläkin mun reitil.

16. Uskon
Tässä kaivataan menneeseen ja ei olla aivan tyytyväisiä nykytilanteeseen. Mies on tullut uskoon ja kuvainnollisesti kasvanut aikuiseksi teinipojasta.

17. Aika Ei Oo Vielä
Mitä kaikkea nyt on saatu aikaan ja mitä kaikkea on vielä luvassa. Mietiskelyä omasta ja muiden näkökulmasta.

18. 23 Outro
Lopetus kertoo hyvin kuunnelleen henkilön (eli minun) olotilasta.

Vaik mä istun himas yksin, enkä tee mitään,
mul on kevyt fiilis, joka säteilee sisään,
murheet ja huolet ei tunnu vaan enään missään,
tätä fiilistä voisi tilata vielä lisää.

Tuossa viitattiin siis oikeasti aineisiin, mutta oli pakko ottaa esille.

- Nyt levyn jälleen kerran läpi kuunnelleena täytyy todeta, että Juju on hieno artisti ja uskaltaa sanoa mielipiteensä avoimesti. Musiikista en voi valittaa, sillä levylle ei ole yhtään oikeasti huonoa kappaletta. Kaiken kruunaa tämä olotila, joka syntyy jokaisella kerralla Outron loppusointuja kuunnellessa. Olosta tulee hieman haikea, mutta silti onnellinen. Sisältäni pulppuaa uskomaton mielihyvän tunne. Henkinen orgasmi. Sanoinkuvailematonta. Mielessäni hailahtelee vain yksi ajatus. "Joskus tulee tehtyä virheitä elämässä, mutta niistä voi aina oppia."

Arvosanaksi annan täyden 10. Mahtavaa... Aivan mahtavaa.

Laitetaan tämä vuosikatsaus tännekin. Also available here.

Näin saimme jälleen vuoden täydeltä erinäistä äänellistä kulttuuria, vaihtelevalla tasolla. Itse en koko vuoden aikana oikein ehtinyt perehtyä tämän hetken musiikkitarjontaan kotimaata lukuunottamatta, ja kotimaan tarjonnastakin tuli seurattua lähinnä sitä maanalaista puolta. Tämä takia en myöskään ehtinyt menneenä vuonna hankkia kovinkaan paljon vuoden tarjontaa edustaneita äänitteitä, mutta yritetään nyt valottaa jollain lailla.

Kuitenkin, musiikkivuosi sillä saralla, jota minä seuraan, on ollut hyvä. Kuusumun Profeetta, Paavoharju ja Joose Keskitalo julkaisivat uudet levynsä. Ja tuli sitä hyvää materiaalia muualtakin. Keikoilla tuli myös käytyä ennätyksellinen määrä. Tämä tosin johtuu siitä, että täytin 18 syyskuussa, joten sen jälkeen klubikeikoilla juokseminen muotoutui yhdeksi harrastuksistani. Ja toki viime vuonna tuli myös tutustuttua isoon luitaan uusia, toinen toistaan mahtavampia bändejä. Menneiltä vuosikymmeniltä nykypäivään.

Vaikka musiikin laittaminen paremmuusjärjestykseen on ainakin minulla mahdotonta, täytyy myöntää, että yksi levy viime vuoden musiikkitarjonnasta on ylitse muiden. Nimittäin Joose Keskitalon Joose Keskitalo ja Kolmas maailmanpalo. Miehen kolmas pitkäsoitto sisältää uskonnollista symboliikkaa, kuolemaa ja bluespaatosta. Tämä levy on samalla armoton ja raaka, mutta paikkapaikoin häkellyttävän kaunis. Vähän kuin Neil Youngin Tonight’s the Night. Joose on tämän hetken vahvimpia lauluntekijöitä.

Kuusumun Profeetan Lyhtykuja on bändin huonoin levy. Tämä on tosin aika raskaasti sanottu, sillä se on siitä huolimatta erittäin hyvä. Mutta koska bändin taso on koko sen olemassaolon aikana ollut ainutlaatuisen ensiluokkaista, ei tämä, soundillisesti totaalisen täyskäännöksen hämyisestä kabareejazzista kylmään, suorastaan gootahtavaan syntikkaprogeen tehnyt teos aivan nouse aiempin teosten tasolle. Soundit tosin sopivat levyn synkähköön tunnelmaan, joten sikäli ratkaisu toimii. Joten kyllä se vuoden parhaita levyjä on kaikesta huolimatta.

Teosto-pääpalkinto meni viime vuonna oikealle miehelle. Asa teki Jätkäjätkät –yhtyeensä kanssa parhaan suomirap-albumin koskaan. Loppuasukas vie koko genren täysin uusiin mittoihin, vähän samaten kuin Dälek, joka teki hiphopista avant-gardea. Asa taas teki hiphopista folkia. Levyllä yhdistyy slaavilainen melankolia, balkanilaiset rytmit ja Asan nerokas lyriikka. Lopunajan merkkejä ennustavalla levyllä vierailevat muunmuassa soullaulaja Marjo Leinonen ja underground-runoilija J.K. Ihalainen.

Omfalos Renaissance on yksi mielenkiintoisimpia musiikkiprojekteja tällä hetkellä. Sen ydinjoukkoon kuuluvat Mika Rättö, säveltäjä Harri Kerko ja runoilija Jussi K. Niemelä. Kollektiivin debyyttialbumi kulkee nimellä Miekka ja kirsikankukka, ja sillä vierailee porukkaa Sami Kukasta David Bowien pianistiin, Mike Garsoniin. Levyä on vaikea kuvailla, mutta se liikkuu ambientin, avant-garden ja modernin klassisen välimaastossa. Hieno teos se on siitä huolimatta.

Parhaan ulkomaisen nimeä kantaa ainakin toistaiseksi sellainen albumi kuin Jex Thoth, samannimiseltä yhtyeeltä. Kyseessä on amerikkalainen psykedeelistä doom metallia vahvassa retrohengessä soittava viisikko. Mielenkiintoiseksi sen tekee upea naislaulaja, jonka taiteilijanimestä bändin nimi koostuukin (vaikka ennen bändi kulki nimellä Totem). Ei tämä välttämättä ole mikään mestariteos, mutta debyytiksi todella lupaava. Levyn kannen on taiteillut Reverend Bizarresta tuttu Sami Albert ”Witchfinder” Hynninen, ja kiitoslistassa mainitaan Circle, että ei tämäkään kauhean kauas suomalaisista piireistä mene.

Toki näiden erinomaisten levyjen lisäksi viime vuonna julkaistiin myös muuta mainitsemisen arvoista. Paavoharjun toinen levy Laulu laakson kukista on tyyliltään samantyyppinen kuin loistava debyytti Yhä hämärää. Se jää kuitenkin edeltäjänsä varjoon, ollessaan silti ihan kelpo levy. YUP julkaisi yhdennentoista pitkäsoittonsa Vapauden kaupungit kesän korvalla. Kriitikoilta se sai tylyn tuomion, ja myönnettäköön, että levy ei ole bändin parhaimmistoa. Mutta sillä on hetkensä. Eleanoora Rosenholm julkaisi niin ikään toisen levynsä, Älä kysy kuolleilta, he sanoivat. Jotenkin en ole vieläkään täysin sisäistänyt tätä bändiä, vaikka se tuntuu olevan yksi hetken trendikkäimmistä. Livenä bändi on kyllä oivallinen, mutta levyllä toimii aina välillä. Voisi vielä mainita Reverend Bizarren ja Rättö ja Lehtisalon split-vinyylin, joka ei varsinaisesti ole albumi, mutta erittäin toimiva parikymmenminuuttinen.

Sitten on myös levyjä, joista en vielä osaa muodostaa kokonaiskäsitystä ja levyjä, joita en ole vielä ole edes hankkinut. Kuten Circlen Hollywood. Yleensä hankin Circlen uudet levyt ensi kädessä, mutta koska tämä ilmestyy lähiaikoina vinyylinä, ajattelin odottaa siihen. Netistä kuulemieni pätkien perusteella kyseessä on bändin ”helpoin” levy, mutta Radio Nova –ystävällistä materiaalia on turha odottaa. Moonsorrow’n Tulimyrsky on toinen, joka pitäisi jossain vaiheessa hankkia.

Vaiheessa olevista levyistä lupaavimman kuuloinen on The Mars Voltan The Bedlam in Goliath, joka jatkaa bändin äkkiväärää kohkausta jopa – jos mahdollista – vieläkin omituisempaan suuntaan. Myös ambient-folkia väsäävän sattumalta vastaan tulleen amerikkalaisen yhden naisen projektin Grouperin levy Dragging a Dead Deer Up a Hill vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Sitten on myös vuoden ehkä omintakeisin metallijulkaisu, eli japanilaisen Quest for Bloodin levy Quest for Blood With Yukihiro Isso. Se on siis jotain black metalliin päin menevää, mutta Yukihiro Isson hysteerisellä huilulla varustettuna. Tästäkin on vaikea sanoa vielä mitään. Ja sitten on vielä myös Sigur Rósin Með suð í eyrum við spilum endalaust, joka eittämättä poikkeaa jonninverran yhtyeen aiemmasta tuotannosta, mutta paikkapaikoin toimii paremmin kuin Takk... .

Sitten voisi mainita vielä menneen vuoden keikoista. Sen huippuhetkinä muistuvat mieleen ehkä Neil Young Hartwall-areenalla, Värttinä Tavastialla ja Rättö ja Lehtisalo + Keuhkot Korjaamolla. Näiden lisäksi tuli todistettua muun muassa Värttinä kaksi kertaa aiemmin, Bob Dylan, Bruce Springsteen, Kuusumun Profeetta, Eleanoora Rosenholm kahdesti, Om, Pharaoh Overlord, Asa ja YUP kahdesti. Sikäli vuosi 2008 tosiaan oli ikimuistoinen keikkavuosi, koska niitä bändejä tuli nähtyä enemmän kuin koskaan ennen. Enpä ollut Olympiastadionillakaan käynyt sitten vuoden 1996 ja Michael Jacksonin, josta minulla on enää hämäriä muistikuvia. Tällä kertaa konsertoimassa oli siis Springsteen.

Menneenä vuonna tuli myös tutustuttua moniin hienoin bändeihin, vähän sieltä täältä. Onnistuneimpina löytöinä voisin pitää The Smithsiä, Joy Divisionia, Talking Headsia ja Cornelis Vreeswijkiä. Muut edustavat 70- ja 80-lukujen taitteessa syntynyttä post-punk-aaltoa, kun taas Vreeswijk on länsinaapurin ehkä arvostetuin lauluntekijä. The Who’ta en varsinaisesti voi pitää tämän vuoden löytönä, koska bändi on ollut tuttu jo vuosia. Tänä vuonna se tosin vasta iski, ja aika lujaa iskikin.

Sitten myös kansanmusiikki-innostukseni laajeni, ja siltä rintamalta tulikin etsiskeltyä vähän kaikkea, mitä vastaan tuli. Huomasin, että muun muassa Latviassa tehdään nykyään aika menevää folkia. Myös neofolk tuli jokseenkin tutuksi Suomen Tenhin ja brittiläisen Siebenin kautta, mutta sitäkin pitäisi opiskella lisää. Klassinen musiikki avautui minulle myös ehkä hieman laajemmin, jälleen myös paljolti kotimaisella saralla. Einojuhani Rautavaara nousi jopa lempisäveltäjäkseni.

Vuosi 2008 toi mukanaan myös ainakin kolme harmittavaa menetystä. Pink Floydin kosketinsoittaja Richard Wright kuoli 15. syyskuuta, basisti Pekka Pohjolan menetimme 27. marraskuuta ja Samla Mammas Mannan kosketinsoittaja-hanuristi Lars Hollmer poistui keskuudestamme joulupäivänä 25.12. Äärimmäisen hienoja ja kunnioitettavia muusikoita kaikki, jotka ehdottomasti lähtivät liian varhain. Levätköön he rauhassa.

Katsaus vielä tähän vuoteen. Ainakin Joose Keskitalo, Eleanoora Rosenholm ja Kuusumun Profeetta julkaissevat uutta materiaalia. Viimeksimainitulta on tulossa myös DVD, kuin myös Circleltä ja Absoluuttiselta Nollapisteeltäkin. Alkuvuosi näyttää myös erittäin lupaavalta keikkojen suhteen. Tulevana lauantaina on jo vuorossa ensimmäinen, kun elokuvateatteri Orionissa esitetään Mika Taanilan elokuva Pori-elokuva, Circlen esittäessa taustamusiikkia. Bändi esiintyy myös Nosturissa Kalevalanpäivänä 28.2. Muuhun kevään satoon kuuluu muun muassa Kuusumun Profeetta taas kerran, Röyhkä & Rättö ja Lehtisalo, Omfalos Renaissance, Sébastien Tellier, Jethro Tull, Jean-Michel Jarre ja Morrissey. Eli kova keikkakevät tulossa.

Tässä tämä vuosikatsaus taisi olla. Vähän pitkäksi venähti, mutta olipahan tarpeeksi perusteellinen. Kiitos ja anteeksi.

Noniin nyt on viime vuoden parhaiden levyjen tai enemmänkin suosikkilevyjeni aika liian pitkän listan muodossa. En pitänyt yhtäkään viime vuonna ilmestynyttä levyä loistavana, mutta nämä kaikki olivat vähintään hyviä. Oikeastaan sijoituksilla on hyvin vähän merkitystä. Heitin mukaan tökerösti kokoelmat ja live-levytkin, jotka arvioin kokonaisuuden tason sijaan enemmänkin sen mukaan, että kuinka tarpeellinen lisä ne ovat muun tuotannon rinnalle. Pistin vielä joka levystä linkin biisiin, joka tapauksesta riippuen edustaa hyvin levyn tyyliä tai on muuten helposti kiinnostusta herättävä.

Vuoden suosikkilevyni siis käy ilmi listasta, mutta sitä ennen lyhyesti muutama kunniamaininta muissa kategorioissa:
Vuoden parhaaksi biisiksi Von Hertzen Brothersin Bring Out The Sun (So Alive) ja Oasiksen Falling Down ovat hyvinkin tasavahvoja ehdokkaita, mutta taitaa VHB viedä voiton niukasti. Vuoden paras tarttuva biisi, josta ei muka saisi pitää, on selkeästi Britney Spearsin Womanizer. Vuoden paras keikka oli selkeästi Eläkeläisten, Kumikamelin ja Pahojen Agenttien yhteiskeikka Tavastialla. Parhaaksi musiikkivideoksi uskaltaisin väittää varmasti mielipiteet jakavan Weezerin Pork and Beansin.

18. Sielun Veljet - Kansan parissa 2
Sielun Veljiltä julkaistaan näihin aikoihin yhteensä neljä livealbumia. Kaksi niistä ilmestyi viime vuoden lopulla ja kuten terävimmät varmaan arvaavatkin, tämä on niistä toinen. Encorea lukuunottamatta levyn sisältö koostuu Tuomari Nurmion biiseistä, mikä onkin omasta näkökulmastani levyn suurin heikkous kun en oikein osaa niistä innostua. Minulle ok, mutta Tuomarista pitäville varmasti oikein hyvä levy.
Huda Huda (liven versiota ei valitettavasti löytynyt)

17. Rivers Cuomo - Alone: The Home Recordings of Rivers Cuomo
Weezerin nokkamies Rivers Cuomo julkaisi viime vuonna pari levyllistä vanhoja ennen julkaisemattomia kappaleitaan. Tarkoituksena ei selvästi ollut kasata tasokasta myyntimenestystä, vaan tarjota faneille harvinaisuuksia. En tiedä olenko fani, mutta minulle useimmilla biiseillä ei ollut arvoa vain harvinaisuusasteen takia. Pari hyvää biisiä löytyy ja loput toimivat ihan hyvin taustalla soidessa.
I was made for you (Alkuperäistä ei valitettavasti löytynyt, joten on tyytyminen jonkun satunnaisen henkilön sisänsä ihan kohtalaiseen tulkintaan)

16. Iiro Rantala New Trio - Elmo
Trio Töykeitä en helposti arvattavista syistä koskaan kuunnellut, mutta nytpä on Rantala tehnyt jotain uutta. Mukana on beatboxaaja Felix Zenger ja kitaristi Marzi Nyman, eikä muuta tarvitakaan. Tuloksena on erikoinen ja kiinnostava levy, joka ei kuitenkaan itselleni ole sellainen, mitä kovin innokkaasti kuuntelisi moneen kertaan. Satunnaisesti kuunnteltuna kuitenkin hauskaa vaihtelua.
Shit Catapult

15. Tuvalu - Viimeiset hetket ovat käsillä!
Tuvalu on niitä hyvin harvoja minulle uusia bändejä listalla. Albumi tarjoaa paikoittain hyvin energistä progressiivista rockia ja toisinaan ties mitä muutakin tuoden jo teemansakin vuoksi vahvasti mieleen CMX:n Talvikuninkaan. Yhtäläisyys on varmaan puhdas sattuma kun levyjä on tehty samoihin aikoihin. Lyriikat eivät ole tässäkään tapauksessa ihan minun juttuni, mutta ne onkin helppo jättää sivuosaan. Muuten levy onkin aika mukavaa kuunneltavaa, mutta ei kyllä varmasti kaikkien mieleen.
Maantieteelliset rajat

14. Pahat Agentit - Kukkia poikkeaville
Urkupunktrion debyyttialbumi on aika mielenkiintoinen ja hauska (vaikkei niin saisi sanoa) tapaus. Jos tämä on ainakin Eläkeläisistä tutuille Ema Hurskaiselle ja Jake Romppaiselle sivuprojekti, niin sellaisena tämän koen kuulijoillekin. Itse en ainakaan osaa nostaa Pahoja Agentteja muiden nykyisten hyvien bändien joukkoon, mutta tämä toimii mukavana välipalana silloin tällöin nautittuna.
Hevinpaskaa

13. Eläkeläiset - Humppa United
Eläkeläisten albumeiden sisältöä ei onneksi tarvitse selvittää aina uudestaan. Minkäänlaista uudistumista en odota tai kaipaa, mutta taitavat Eläkeläisten oikein hyvien albumeiden ajat olla ohi. Levyltä jäi käteen yksi keskimääräistä selkeästi parempi biisi, joka sekin oli tehty muutama vuosi sitten, mutta luvat saatiin vasta nyt. Uusista humpista on hankala tehdä hyviä, kun alkuperäiset biisitkään eivät ole enää niin hyviä ja toisaalta humppaversioista hankalampi innostua kun alkuperäisbiisit eivät ole kovin merkittäviä. 90-luvun Zeppelin ym. -covereilla vähän hemmoteltiin kuuntelijat pilalle. Onneksi bändin live-kunnossa ei ole yhtään mitään vikaa.
Äkäinen Eläkeläinen

12. Kumikameli - Sulaa Kultaa
Sulaa kultaa on 13 viimeisintä vuotta Kumikamelin urasta kattava kokoelmalevy varustettuna kolmella uudella biisillä. Mainio paketti Kumikameliin tutustumista harkitseville, mutta jos bändi kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua levyihin erikseen ja silloin tämän arvo on lähinnä kolmessa uudessa biisissä. Ja GoreKhan, ei tule mieleen Kotiteollisuus tästä.
Tuomittu Juntiksi

11. Rivers Cuomo - Alone II: The Home Recordings of Rivers Cuomo
Cuomo julkaisi loppuvuodesta vielä toisen vastaavanlaisen levyn kuin tuo ensimmäinen. En kyllä yhtään luottanut sen hyvyyteen kun ensimmäinen kiinnosti vain osittain, mutta tämähän olikin parempi. Ei tämä silti ole suositeltava muille kuin Weezeriä kovasti kuunnelleille.
My brain is working overtime

10. Uriah Heep - Wake the Sleeper
Rohkaisin itseni kuuntelemaan Uriah Heepin uutta levyä, vaikka äärimmäisen rajoittuneesti olen heidän uran alkupuolen levyjä ehtinyt kuulla. Ymmärtääkseni tämä on edellisiin levyihin verrattuna hieman raskaampaa, mikä ei haittaa yhtään, vaikka bändi ikääntyykin. En tiedä miksi, mutta onhan se mukavaa kun hyvää klassista rockia ilmestyy nykyäänkin, vaikka sitä tekisikin sama bändi kuin 35 vuotta sitten, ja se kuulostaisi aika lailla samalta kuin silloin.
Tears of the World

9. Sielun Veljet - Kansan parissa 1
Livealbumi kuten tuo toinenkin osa, mutta selkeästi paremmilla biiseillä eli siis omilla. Siekkarithan oli mainio livebändi, joten muuta vikaa ei ole kuin se, että olisin vain toivonut mieluummin tämän dvd:nä. En sitten tiedä onko minkä verran kuvamateriaalia ja mistä.
Volvot ulvoo kuun savuun

8. Dog Fashion Disco - Beating A Dead Horse, to Death... Again
DFD:n hajoamisesta on jo kauan, ja tämän levyn sisällön voikin arvailla levyn nimen perusteella. Kyseessä ei ole tavanomainen kokoelmalevy, vaan kokoelma aiemmin julkaistuja harvinaisuuksia, aiemmin julkaisemattomia biisejä ja live-vetoja, joista kaikki miellyttävät kahta yhden kuuntelun jälkeen turhaa vitsibiisiä lukuunottamatta. Suositeltava levy bändin muut albumit jo aiemmin läpi käyneille.
Rebel Yell

7. Edu Kehäkettunen & DJPP - Hyvän olon konsultit
Edun tuotanto jaksaa olla sitä lähes ainoata kiinnostavaa suomalaista räppiä, vaikka Taakibörstan tasolle hän ei yksin tai seurassa ole enää päässytkään. Tämäkin on Lentäjän koiran tavoin hyvä levy, vaikka jotenkin heikkoudeksi pitää laskea se, että parhaat biisit olivat kuunneltavissa jo hyvin pitkään ennen levyn ilmestymistä, joten ilmestyessään levy ei enää vakuuttanut niin vahvasti muulla sisällöllään.
Kullii

6. Sugababes - Catfights And Spotlights
Sugababes on nykyään valitettavasti vain yhden askeleen päässä persoonattomasta tyttöpopbändistä kun jäljellä on vain yksi alkuperäisjäsen. Se nyt olosuhteiden pakosta riittää minulle, joten levy kiinnosti. Parhaat vuodet ovat heilläkin ohi, joten tämä on enemmänkin hyvä kepeän popin nälän poistaja kuin milloin tahansa kuunneltava mainio levy.
Girls

5. Apulanta - Kuutio (kuinka aurinko voitettiin)
Tästä jotain aika pitkästi kirjoitinkin, joten nyt en. Tyylin puolesta on otettu askel parempaan, mutta biisien tason puolesta keskinkertaisempaan suuntaan. Pettyneempikin voisin olla, mutta tätä on silti mukava kuunnella moneen kertaan ja se kai se olennaisin asia on.
Kuution palaset

4. Oasis - Dig Out Your Soul
Tämä oli minulle yksi vuoden kiinnostavimmista levyistä etukäteen. Ongelmaksi muodostui se, että sen ilmestymisaikaan ei vaan ollut intoa kuunnella tämäntyyppistä musiikkia. Siksi tehokas kuuntelu jäi aika vähiin ja vielä en ainakaan uskalla tätä korkeammalle albumia sijoittaa. Useimmat biisit olen huomannut oikein hyviksi, mutta vielä puuttuu koko paketin ymmärtäminen kokonaisuutena.
Falling Down

3. Ismo Alanko Teholla - Blanco Spirituals
Alanko lähti monen Säätiö-vuoden jälkeen kokeilemaan taas jotain uutta ja mukaan tarttui Säätiöstäkin tuttu lyömäsoitinvelho Teho Majamäki. 2007 näkemäni keikat nostivat odotukset korkealle kun kokoonpano toimi niin loistavasti. Vihdoin helmikuussa ilmestyi levy, joka ei ainakaan pettänyt. Tuloksena oli raikkaan kuuloinen levy, joka oli hyvinkin erilainen kaiken muun suomalaisen musiikin kanssa. Ei tämä Alangon parhaan tuotannon tasolle yllä, mutta voiko sellaista varmaankin lähes parinkymmenen albumin jälkeen odottaakaan. Suurin heikkous on aikalailla kamala 2X1=1, josta piti sitten vielä tehdä sinkku Jonna Tervomaan kanssa.
Seitsemän päivää

2. Von Hertzen Brothers - Love Remains The Same
2007 ilmestynyt Approach rakensi ihan valtavat odotukset uutta albumia kohtaan, eikä varsinaisesti ollut yllätys, että ne odotukset eivät ihan täyttyneet. Omalla kohdallani ongelmaksi muodostui raju epätasaisuus. Siinä missä levyn alkupuoli on loistava, tuntuu loppupuoli taas pääasiassa täytekamalta alkuun verrattuna. Itseäni ei yhtä paljoa haittaisi, jos alku olisi heikompi ja loppu parhautta, mutta on aina jotenkin vaikeata löytää motivaatiota kokonaisten albumien kuuntelemiseen, jos kaikki hyvä on kuultu jo alussa. Ehkä vähän liioitellen tuon esille levyn loppupuolen keskinkertaisuuden, koska onhan tämä nyt kuitenkin listan kakkonen ja paikkansa ansaitsee.
Freedom Fighter

1. Weezer - Red Album
Tämä ei ole vuoden paras albumi edes omasta mielestäni. Kävi vaan niin, että oli erittäin hankala löytää ykköseksi sopivaa levyä. Siispä päädyin siihen, jota oli kaikkein mukavinta kuunnella ja jota kuuntelinkin eniten. Toki tuossa auttaa se, että Weezer sopii kesään ja kesäkuussa tämä ilmestyikin. Red Album oli mukava poikkeus vuosien saatossa pahasti keskinkertaistuneeseen Weezerin tuotantoon. Parhaiden levyjen tasolle ei toki ylletty, mutta Red Album oli onnistunut koostumus varhaisempien vuosien tyyliä aikuistuneille soittajille vielä sopivalla tavalla. Loistavat Pinkerton ja Blue Album ovat kuitenkin ihan omassa sarjassaan, joten Weezerin tutustuvien on turvallisempaa aloittaa niistä.
Pork and Beans

http://www.youtube.com/watch?v=J3exw0PZOlM

Viime kevään Norjan matkaltamme varusmiessoittokunnan kanssa, jessus minä rakastuin tuon naisen lauluun! Tämä on Norjan TV:stä otettu, tulee koko Tattoo tapahtuma nyt keväällä DVD:lle, ehdottomasti pitää ostaa. Harmi että soittimet jäivät tuossa laulun varjoon, se kymmenien pasuunoiden kaunis ylijyräys olisi ollut mahtavaa kuunneltavaa. Kyllä se tuolta laulun takaa vähän erottuu, mutta pääasiassa näyttäisi vain trumpetti ja huilu kuuluvan edes jotenkin.

Kaunis kappale, norjalainen uskonnollinen kansanlaulu. Se fiilis Tattoon finaalissa (johon tuokin kappale kuului) 900 muun soittajan (plus kuoron) kanssa oli varsin ainutlaatuista.

Springsteenin uusi lätyskä ollut tässä kuuntelussa jo pariin otteseen, ja hyvinhän bossi edelleen jammailee. Suosikeiksi levyltä ovat nousseet Outlaw Pete, My lucky day, Good eye ja tietenkin The Wrestler. Ei mielestäni ehkä ihan noussut edellisen levyn Magicin tasolle, jossa diggailin erityisesti nimikkobiisin lisäksi mm. Devil's arcadesta, Gypsy bikerista ja Last to diesta, mutta hyvä levy tämäkin on.

Kusen hunajaa aika pahasti tällä hetkellä. Oon ihan sekasin. Vihdoinkin se tapahtuuu, mitä oon 5-vuotiaasta asti odottanut. TEHOSEKOITIN keikkailee kesällä! Ruissiin ja Tammerfesteille ainakin menossa, vitti ku ikä ei riitä Himokselle. Tehiksen comeback piristi päivää aika lailla.

Mulla on ihan auki vielä mihin yhteen festariin aion kesällä mennä. Provinssin ulkomaalaisesiintyjistä yksi himottaa suuresti (August Burns Red, loistava livebändi, kerran nähty) mutta sitten loput onkin aika heikkoa. Noh, toivotaan että Provinssiin tulisi enemmän kuin yksi hyvä niin kehtaa maksaakin. Muiden festareiden esiintyjiälistoja odotellessa.

"Volga" kirjoitti:
Kusen hunajaa aika pahasti tällä hetkellä. Oon ihan sekasin. Vihdoinkin se tapahtuuu, mitä oon 5-vuotiaasta asti odottanut. TEHOSEKOITIN keikkailee kesällä! Ruissiin ja Tammerfesteille ainakin menossa, vitti ku ikä ei riitä Himokselle. Tehiksen comeback piristi päivää aika lailla.

Kovin innoissani olen myös. 1996 tai 1997 bändiin tykästyin, kerran heidät ehdin keikalla nähdä 2002 ja nyt kiinnostaisi nähdä ehkä enemmän kuin koskaan. Siitä erikoinen bändi kyseessä, että pidän siitä vuosi vuodelta koko ajan enemmän, vaikka uutta materiaalia ei ole tullut vuosikausiin. Ovat varmaan Suomen aliarvostetuin yleisesti tunnettu bändi ainakin myyntiluvuiltaan mitattuna.

Mutta niin. Lievä pettymys kun ei ole tiedossa keikkaa Lahdessa, vaikka juuri täällä pitäisi olla se comeback-keikka. Toki olen tottunut jo siihen, että ei täällä ole mitään. Ei oikein festarit kiinnosta kun olen sen verran ronkeli musiikin suhteen, että harvoista festareita kiertävistä bändeistä pidän yhtään, eikä huvittaisi parin kiinnostavan takia maksaa hirveätä hintaa. Tässä vaiheessa veikkaisin, että Tammerfestiin saattaisin olla ehkä menossa, jos ei tule parempaa tietoa muista itselleni sopivammista esiintymisistä.

Tää antaa kuvaa musiikkimaustani.

Tänään kuuntelin Porcupine Tree:n The Sky Moves Sideways levyn kävellessäni kauppaan ja takaisin(n. 1.5 km isolle kaupalle). Täytyy kyllä sanoa että melkoinen "Journey" on kyseessä. Pitääkin kuunnella sitä juuri nyt .*pistää f00bar2000:sen päälle*

Ja juuri tulin sisälle pieneltä iltakävelyltä(raitista ilmaa 15 min = parempaa aikaa sisällä 3h) ja kuuntelin Opeth:in Hessian Peel-kappaleen, joka todella oli pilkkopimeää metsää tarpoessa melkoinen kokemus. Vielä hiljalleen tippuva lumi loi tunnelmaa vielä enemmän. Ei sitä oikein osaa kuvailla, tavallaan vapaa fiilis, toisaalta pelottaa ja muuten vaan on hienoa.

Ainoa kokemus mikä vie edelle on kahden aikaan yöllä keskellä metsää kuunneltu Toolin Viginti Tres. Täytyi yhdessä kohtaa ottaa kuulokkeet pois ja about taistella metsää vastaan ja katsoa ettei siellä ole ketään. Todella outo kokemus, tuntuu aivan kuin olisi tulossa hulluksi, pelottaa niin pirusti.
Tässä siis kyseinen kappale;
http://www.youtube.com/watch?v=rLOwhigl1bU

Varsinkin kohta 3:25, jonka jälkeen pian lähti kuulokkeet pois.

Tuo on muuten aika jännä ilmiö tosiaan, että minkälaisia tunnelmia musiikki voi luoda eri paikoissa. Itse satuin kerran pyöräilemään erästä melko tuttua, mutta kuitenkin harvoin käyttämääni hiekkatietä joskus toissa syksynä alkuillasta, ja alkuillathan ovat lokakuun lopussa jo aika pimeitä. Yllättävän vaikutuksen sai Moonsorrow'n biisi Pimeä aikaan, kun poljin koko ajan lujempaa lähes pilkkopimeällä hiekkatiellä - ja ajoin ilman valoja tietenkin.

Sitten yksi vähän ei-niin-pelottavia fiiliksiä aikaan saanut tapaus sattui samana syksynä marraskuussa, kun satuin harhailemaan Kulosaaressa valokuvailemassa. Tämäkin oli siinä illan korvalla, niin oli kyllä hemmetin jännä fiilis kun kuuntelin Paavoharjun Yhä hämärää -levyä, ja Kalasataman valot heijastuivat jo hieman jäässä olevalle merelle.

Ja yksi parhaista hiihto-soundtrackeista on Agallochin The Mantle -levy, varsinkin jos vähän hämärtää ja puissa on paljon lunta.

Toolista vielä sen verran, että vaikken musiikille ole koskaan mitenkään aivan liikaa lämmennyt (ihan hyvä bändi kyllä, mutta ei ole koskaan kamalasti iskenyt), niin siitä huolimatta heidän innovatiivisuutensa on hämmästyttävää. Tietenkin voidaan olla monta mieltä siitä, kuinka tarpeellista musiikissa tuo raitojen kanssa hinkkaaminen ja yhdistely on, mutta kyllä se ainakin on jotain uutta ja mielenkiintoista. Heidän musiikkinsahan on jo ihan taidetta. Ja voin kyllä uskoa että Viginti Tresin kuunteleminen keskellä pimeää metsää tuo aika jännän fiiliksen, vähän samoin kuin Faaip De Oiad.

Tänään onkin ollut mielenkiintoinen päivä koskien isojen yhtyeiden ja artistien ensi kesän Suomessa tapahtuvaa konsertointia.

Ensinnäkin:
Madonna.

Itse en kyseisen artistin musiikista välitä tuon taivaallista, mutta onhan se hienoa että tämän kokoluokan artisti tulee tänne Jumalan selän taakse esiintymään. Lippujen hinnat nyt ehkä ovat mitä ovat, mutta iso juttu silti.

Tuossa tämän päiväisessa lipunmyynnissähän tapahtui sitten kaikkea mielenkiintoista. Osalle halukkaista ei saatu myytyä lippuja ollenkaan, osa osti tai varasi lippuja liikaa, ja osa itki onnesta kun sai liput. Ne, jotka jäivät lipuitta, ei kannata vielä vaipua täyteen epätoivon suohon, sillä lippuja tulee vielä lisää myyntiin. Toisaalta en sitten tiedä onko tuokin uutinen jo menettänyt uutisarvonsa, eli mahdollisesti liput ovat sitten kokonaan lopussa.
Täytyy sen verran kyllä sanoa, että melkoista perseilyähän tuo lippujen myynti oli ollut.

Toinen, kenties vielä suurempi juttu, eli:
Metallica-festarit Porissa!

Iso juttu. Tämän kokoluokan tapahtuma Suomessa? Mukana siis muitakin todella kovan luokan bändejä, esimerkiksi Linkin Park. Lippujen myynti alkaa maanantaina 16. helmikuuta Lippupalvelussa, eli todennäköisesti jonkun sortin ongelmia tullaan tuossakin tapauksessa näkemään.
Keikkapäivä siis 25. heinäkuuta Porin Kirjurinluodolla. Tuleekohan tuosta päivästä yleinen "Pori ei ole sittenkään perseestä" -päivä?

Tulossa jälleen kerran kaikkien aikojen keikkakesä?

Tuosta lippupalvelun paskasysteemistä tehtiin vasta nyt uutinen? Anteeksi vaan, mutta olette pahasti myöhässä. Lippupalvelu on aivan perseestä. Puhelimella et lippuja varmasti saa, netissä tuuripeliä, joten varmemmin saat kun menet jonottamaan yömyöhäisellä lippupalvelun myymälän eteen. Näin ollen koko lippupalvelun sähköinen systeemi on oikeastaan täysin turha.

Mielelläni Metallicaa menisin katsomaan, mutta kun lippujen hinnat ovat taivaissa (90/180 euroa) ja kun ketään sukulaisia ei Porissa asu, tulisi reissu todella kalliiksi. Ellei sitten GoreKhan majoita minua saunan lauteille..

Taidanpa mennä mieluummin katsomaan pellepainia Helsinkiin, koska siellä asuu sukulaisiakin. Ja saan sieltä mahdollisesti kesätöitäkin suhteiden avulla.

"Merovingi" kirjoitti:
Tuosta lippupalvelun paskasysteemistä tehtiin vasta nyt uutinen?

Kyseessä ei ole lippupalvelu vaan Lippu (http://www.lippu.fi/PublishedService. Mielestäni ainakin aivan huono uudistus siirtää myynti tuonne...

Minulle tosin tuon Lippu.fi'n sähellys on tullut lähinnä hyvänä asiana, kun sain liput Morrisseyn keikalle päivää ennen kuin ne tulivat edes myyntiin. Springsteenin lipunmyynti oli saanut sivuston sekaisin ja siellä oli avautunut jonkinlainen porsaanreikä tuon Morrisseyn suhteen. Siinä tuli sitten puolivahingossa tilattua liput itselleen. Soitin sinne oikein ja kysyin, että mistä on kyse, ja siellä sanoivat vain että koska maksu on jo tilillä, niin eipä tässä muuta kuin liput postiin.

"4 Real" kirjoitti:

"Merovingi" kirjoitti:
Tuosta lippupalvelun paskasysteemistä tehtiin vasta nyt uutinen?

Kyseessä ei ole lippupalvelu vaan Lippu (http://www.lippu.fi/PublishedService. Mielestäni ainakin aivan huono uudistus siirtää myynti tuonne...

Nimenomaan, itsehän en Lippupalvelusta tuossa omassa viestissäni puhunut muuta kuin sen, että se hoitaa lipunmyynnin tuossa Metallica-festareissa. Olisin toki voinut asian ilmaista selvemmin.

"Merovingi" kirjoitti:
Mielelläni Metallicaa menisin katsomaan, mutta kun lippujen hinnat ovat taivaissa (90/180 euroa) ja kun ketään sukulaisia ei Porissa asu, tulisi reissu todella kalliiksi.

Se on 89/160.

Ihme itkemistä on monessa paikassa ollut noista lippujen hinnoista (en nyt puhu sinusta Vingi). Kun ottaa huomioon, millainen kattaus bändejä tuonne on tulossa, niin 89 euroa ei todellakaan ole paha hinta. Esimierkkinä nyt vaikka Metallica, Linkin Park ja vaikkapa Lamb of God (joka tosin on omasta mielestäni paskaa).

Jostain olen sellaisen käsityksen saanut, että tuo 160e maksava lippu olisi joko kaksi kappaletta lippuja, tai sitten se sisältäisi jonkun VIP-passin, majoitukset tms. Kun kysymyksessähän on kuitenkin festarit, niin tuskinpa sinne myydään eri hintaluokkaa olevia lippuja? Vai onko katsomoalue sitten rajattu jollain tavalla?

Esimakua
http://www.youtube.com/watch?v=1QP-SIW6iKY&fmt=18

Arviolta 2 miljoonaa siis katsomassa tuossa.

"Velocity" kirjoitti:
Esimakua
http://www.youtube.com/watch?v=1QP-SIW6iKY&fmt=18

Arviolta 2 miljoonaa siis katsomassa tuossa.

Onko muuten oikeasti kaksi miljoonaa ihmistä? Itse kuulin viimeksi tänään, että ilmakuvan perusteella on laskettu, että kyseinen määrä oli siinä 1-1,5 miljoonan tietämillä.

Oli miten oli, tuo pätkä on kyllä jotain niin messiaallista, ettei paljon välitä. Tuossa tapauksessa voi olla aika huima ero, näetkö bändin etu- vai takarivistä...

EDIT:
1,6 miljoonaa ihmistä erään lähteen mukaan.

Eikös tuo Porin Kirjurinluoto vedä kutakuinkin yhtä paljon kuin Tallinnan laululava? Itse olin tuolla Tallinnassa katsomassa Metallican keikkaa ja kyllähän se oli aikamoinen fiilis, kun koko alue oli täynnä. Porttienkin takana oli satoja ihmisiä ja tuon alueen takana oli about 20-kerroksinen talo, josta katsottiin kyseistä keikkaa. Jos teillä on mahdollisuus mennä tuonne Poriin niin suosittelen kyllä; se on paljon hienompi kokemus kuin joku stadion-keikka.

Porilaisia kun olen niin helposti sinne kirjuriin pääsisin. Tosin raha on ongelma ellen sitten jotenkin sitä saa hankittua. Metallica minua ei tosin kiinnosta ollenkaan mutta Lamb of God ja Linkin Park kiinnostaisi. Toivotaan että tulisi vielä jotain muutakin ettei tarvitsisi kauheata hintaa kahdesta bändistä maksaa.

"Stefa" kirjoitti:
Porilaisia kun olen niin helposti sinne kirjuriin pääsisin. Tosin raha on ongelma ellen sitten jotenkin sitä saa hankittua. Metallica minua ei tosin kiinnosta ollenkaan mutta Lamb of God ja Linkin Park kiinnostaisi. Toivotaan että tulisi vielä jotain muutakin ettei tarvitsisi kauheata hintaa kahdesta bändistä maksaa.

Ja muista, tuonne ei vain "mennä". Se on se 15 minuutin myynti-aikana kun nuo ovat viimeistään menneet kaikille mahdollisille ulkomaisille yrityksille ja nopeimmille faneille.

"Velocity" kirjoitti:
Se on se 15 minuutin myynti-aikana kun nuo ovat viimeistään menneet kaikille mahdollisille ulkomaisille yrityksille ja nopeimmille faneille.

Tai henkilöille, jotka harrastavat seuraavanlaista toimintaa:
http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=98012899

"Tzei-em" kirjoitti:

"Velocity" kirjoitti:
Se on se 15 minuutin myynti-aikana kun nuo ovat viimeistään menneet kaikille mahdollisille ulkomaisille yrityksille ja nopeimmille faneille.

Tai henkilöille, jotka harrastavat seuraavanlaista toimintaa:
http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=98012899

Tuohon hintaan nuo tuskin menivät, viime Metallica-keikan lipputrokarit saivat pahasti nokkiinsa kun fanit huusivat niitä feikki-accounteilla johonkin 1000€:hen. Ei voi muuta kuin vihata trokareita.

Aivan. Perkeleen K-Kauppias ja Valio kun vie multa mahdollisuuden ostaa maitoni suoraan suosikkimaatilaltani :(

"Riveni" kirjoitti:
Aivan. Perkeleen K-Kauppias ja Valio kun vie multa mahdollisuuden ostaa maitoni suoraan suosikkimaatilaltani

Olishan se toki kiva jos McDonald's ja Hese ostaisi kaupat tyhjiksi ranskanperunoista, hampurilaisista, limpparista ja jäätelöstä ja myisi omissa ravintoloissaan kyseisiä tuotteita hintaan 200 euroa per ateria. Eläköön markkinatalous!

"Riveni" kirjoitti:
Aivan. Perkeleen K-Kauppias ja Valio kun vie multa mahdollisuuden ostaa maitoni suoraan suosikkimaatilaltani

Ehhh... ehkä huonoin mahdollinen markkinataloutta puolustava esimerkki olettaenkin, että oli silkka provo.

"Tirkka" kirjoitti:

Olishan se toki kiva jos McDonald's ja Hese ostaisi kaupat tyhjiksi ranskanperunoista, hampurilaisista, limpparista ja jäätelöstä ja myisi omissa ravintoloissaan kyseisiä tuotteita hintaan 200 euroa per ateria. Eläköön markkinatalous!

Ah, mutta mikä heitä estää? Ei mikään muu kuin tarjonnan määrä. Ongelmahan on siinä, että kysyntä ylittää tarjonnan huomattavassa mittakaavassa. Samanlaista bisnestä se trokaus on kuin pörssikin, nopeat ja valppaimmat rikastuvat koska kysyntä nostaa hintoja. Ranskalaisvertauksesi ontuu, koska niiden kysyntä ei ylitä tarjontaa. Trokari on kuin välittäjä tai maahantuoja, joka määrittelee hinnan juuri kysynnän mukaan. Ei niiistäkään kukaan mitään valita vaikka perustuu aivan samaan periaatteeseen.

Lähtökohta on se, että lippuja on alunperin myyty polkuhintaan kysyntään nähden, epäterveesti siis. Niitä ei ole hinnoiteltu markkinoiden ehdoilla vaan mielivaltaisesti. Jos hinnat olisivat markkina-arvojen mukaiset (n. 300 euroa), ei tätä ongelmaa olisi lainkaan.

Ongelman aiheutti siis epävapaa markkinatalous mitä trokrien saama raha sitten tasoittaa.

"Riveni" kirjoitti:
Ranskalaisvertauksesi ontuu, koska niiden kysyntä ei ylitä tarjontaa. Trokari on kuin välittäjä tai maahantuoja, joka määrittelee hinnan juuri kysynnän mukaan. Ei niiistäkään kukaan mitään valita vaikka perustuu aivan samaan periaatteeseen.

Lisäsin ranskanperunat tuonne jälkikäteen, koska hampurilaisravintolat myyvät niitä. Myyväthän ne kahviakin, mutta sitä ei tarvinnut lisätä koska kahvi on kaikissa ravintoloissa nykyäänkin ryöstöhintaista.

Ja minunhan ei ollut tarkoituskaan valittaa trokareiden hinnoista, vaan vastata omaan typerään provoosi maitokaupasta yhtä typerällä provolla. Eihän sinua kukaan estä marssimasta lähimmälle maitotilalle ja kysymästä isännältä josko tämä suostuisi myymään sinulle tonkallisen maitoa kunhan siellä lypsetään lehmät seuraavan kerran. Eiköhän se myisi, kunhan vain tarjoaisit enemmän kuin Valio. Et vaan takuulla haluaisi sitä maitoa sellaisenaan, koska se olisi varsin epämiellyttävää juoda. Sen sijaan kaupan hampurilaiset tai Madonnan keikkaliput ovat ihan syömäkelpoista tavaraa ihan sellaisenaan muualtakin kuin siltä kiskurihinnalla myyvältä trokarilta/mäkkäriyrittäjältä ostettuna.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/arkistot/kulttuuri/2009/02/799858

Vahvasti meni sitten festarit loppuun asti, ja hieman pidemmällekin. Taitaa olla mukavat lähivuodet pojalla edessä. Järjestääköhän vielä tapahtumia?

"DeadManWalking" kirjoitti:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/arkistot/kulttuuri/2009/02/799858

Vahvasti meni sitten festarit loppuun asti, ja hieman pidemmällekin. Taitaa olla mukavat lähivuodet pojalla edessä. Järjestääköhän vielä tapahtumia?

Kannattaa moiset hommat jättää ammattilaisille. Muutenkin näyttää siltä, että on heti loikattu isoihin bändeihin eikä edetty "luonnollisesti" pienempien tapahtumien ja esiintyjien kautta.

Ja tottakai on toki vielä (varsin todennäköinen) vaihtoehto, että 18-vuotias on tyhmyyksissään saatu sumutettua firman syntipukiksi muiden, oikeiden avainhenkilöiden luistaessa vastuusta rahoineen. Sen verran tyhmää porukkaa "metallipiireissä" oman kokemuksen perusteella pyörii, että aivan helposti joku on tarpeeksi vajaa syntipukiksi tietämättään ryhtyäkseen. Lisäähän se meinaan famea porukoissa kun on "promoottori".

Mitä mitä, metallikulttuurin ihmisethän ovat oikein leppoista porukkaa. Harvoinpa muilla kuin metallifestareilla porukka voi harmittomasti mennä jauhamaan paskaa ja provosoimaan toisille leirialueille ilman että saa turpaansa. Jos tämän pahempaa sattuu, niin se on jo kumma. Mutta onhan siellä toki idioottejakin seassa, aina niitä löytyy.

Mitä tulee Frostbite tapaukseen, niin on kyllä ihan käsittämätöntä säätöä. Miten homman voi edes kusta noin pahasti.

En minä idiooteista siinämielessä puhunutkaan, vain oikeasti tyhmistä ja yksinkertaisista ihmisistä, helposti johdateltavista. Ei tyhmyys kenestäkään mulkkua tee, useimmiten päinvastoin. Monet yksinkertaiset ihmiset ovat todella mukavia ja hyväntahtoisia. Ei toki voi kaikkiin yleistää.

Pointtini oli se, että metalli-ihmiset usein ovat erittäin fiksua porukkaa ja ajattelevat asioita vähän syvällisemmin. He tajuavat että se on vitun urpoa lähteä räkkyämään, kun voisi vain juoda kaljaa, jutella filosofisesti ja nauttia musiikista. Näin yksi esimerkki toki.

Onhan meillä sitten näitä tyyppejä, jotka pukeutuvat ja käyttäytyvät niin, että niillä on jonkinlainen tarve todistella jotain. Ja sitä urpoakin porukkaa löytyy, mutta veikkaisinpa että suhteessa vähemmän jos lähtee vertaamaan johonkin hip hop kulttuuriin. Ei ollut provo.

Niin no, en yleistäkkään näkemystäni perus bändipaita-liehuletti hevareihin vaan lähinnä juuri näihin fanaattisempiin verkkopaita-neonrasta-nahkahame-rautanaamio tyyppisiin "erilaisiin".

Mutten silti perus trashmiehiäkään kovin fiksuina miltään kantilta pidä. Joku voi ottaa rauhassa nokkiinsa, mutta näin se asia vain on.

Muutenkaan en tosin ymmärrä mitään aktiivista musiikin mukaan pukeutumista ylipäänsä. Itse olen ollut varmasti silmiinpistävä näky monilla metallikeikoilla sinisissä farkuissa, kirkkaassa t-paidassa ja vitivalkoisessa hupparissa. Mutta musiikkia kunnellaan, ei pueta päälle.

Niitä ääripukeutujia on melko harvassa, niitä vain sattuu näkemään festareilla aika usein kun ne pakkautuu samaan paikkaan. Eräs Keskisen aikainen työkaverini (nainen) viime vuoden Nummirockissa oli pukeutunut goottityyliin ja hänellä oli pääkallo sauva mukana. Siis sauva, mitä helvettiä? Kai sen kanssa oli sitten mukava tepsutella. Toinen esimerkki on tämä kasarirässi tyyli, missä suositaan piukkoja farkkuja ja kunnon old school rässiliiviä, pitkää tukkaa unohtamatta. En ehkä itsekään välttämättä semmoisten kanssa menisi juttelemaan...

Mutta bändipaidat on ihan käteviä, niistä saa festareilla kummasti puheenaiheen pystyyn. Ja voi kätevästi välttyä joutumasta juttelemaan väärien ihmisten kanssa, kun saa "valita" jutteleeko Burzum paitaan pukeutuneen vai Trivium paitaan pukeutuneen kanssa. Väittelyt on ihan urpoa myös festareilla, itse pointti miksi siellä ollaan voi helposti unohtua jos innostuu väittelemään ja sitten festari onkin ohitse.

Ja se on thrash.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Pointtini oli se, että metalli-ihmiset usein ovat erittäin fiksua porukkaa ja ajattelevat asioita vähän syvällisemmin. He tajuavat että se on v***n urpoa lähteä räkkyämään, kun voisi vain juoda kaljaa, jutella filosofisesti ja nauttia musiikista. Näin yksi esimerkki toki.

Onhan meillä sitten näitä tyyppejä, jotka pukeutuvat ja käyttäytyvät niin, että niillä on jonkinlainen tarve todistella jotain. Ja sitä urpoakin porukkaa löytyy, mutta veikkaisinpa että suhteessa vähemmän jos lähtee vertaamaan johonkin hip hop kulttuuriin. Ei ollut provo.

Mun kokemuksen mukaan kyllä ne räp/hiphop -porukat on järjestään paljon rennompia ja fiksumpia ja muiden musiikkimaun paremmin huomioon ottavia kuin se metalliporukka. Ainakaan täkäläisessä hevikapakassa ei uskalla mennä edes juttelemaan vieraammalle porukalle, taatusti tulee turpaan. Niille lökäpöksyisille hiphop-tyypeille kyllä uskaltaa sanoakin yleensä jotain baarissa ja festareilla eikä yleensä tarvitse pelätä että toinen hyökkäisi kimppuun.

Ja mitä muiden musiikkimaun hyväksymiseen tulee niin metallimiehet ovat sillä alalla varmasti niitä pahimpia puristeja; suurelle osalle ainakin osa muista genreistä tuottaa suurta kärsimystä jos kuulee yhdenkin biisin ja heti alkaa narina paskasta musasta. Jälleen kerran tässä kehun sitä hiphopsakkia; vaikka eivät toisen musamausta tykkäisikään niin harvemmin niiltä kuulee sitä "vittu mitä paskaa" -whineä mitä metallisteilta kuulee jatkuvasti.

Itse en pidä sinänsä yhtään hiphopista tai räpistä, mutta kokemukseni sellaisen musiikin kuuntelijoista ovat lähes järjestään positiivisia, jota ei tosiaan voi sanoa niinkään yleisesti metallimusiikin kuuntelijoista. Tarkoitus ei toki ole haukkua kaikkia metallin kuuntelijoita joten älä ota henkilökohtaisuutena (älkääkä muutkaan metallista pitävät), tämä on vain minun kokemukseni.

EDIT: Tuosta itse uutisesta vielä pakko sanoa kun en äsken muistanut: En voi tajuta mikä tuon tyypin sai alunperin lähtemään tuohon musiikkifestarin perustamiseen kun hänellä ei selvästikään ollut MINKÄÄNLAISTA kokemusita tai taloudellista pohjaa lähteä tuollaiseen hommaan mukaan? Väkisinkin tulee mieleen että lieneekö ollut tarkoituksena tulla uudeksi Kalle Keskiseksi, tajuamatta että Keskisellä oli promoottoriksi ryhtyessään takana perheyritys ja sen myötä jonkinlainen taloudellinen tuki ja ainakin jossain määrin myös kokemusta keikkojen järjestämisestä. Toivottavasti tästä hommasta nyt muut wannabe-festarijärjestävät ottavat opikseen ainakin sen että ei kannata yrittää haukata liian isoa palaa heti ensi yrittämällä jos ei ole mitään kokemusta hommasta.

"Tirkka" kirjoitti:


Itse en pidä sinänsä yhtään hiphopista tai räpistä, mutta kokemukseni sellaisen musiikin kuuntelijoista ovat lähes järjestään positiivisia, jota ei tosiaan voi sanoa niinkään yleisesti metallimusiikin kuuntelijoista. Tarkoitus ei toki ole haukkua kaikkia metallin kuuntelijoita joten älä ota henkilökohtaisuutena (älkääkä muutkaan metallista pitävät), tämä on vain minun kokemukseni.

Meilläpäin on vähän toisinpäin. Hip-hopparit ovat niitä "yo me ollaan gangstoja tapetaa teiät vitu homohevarit", mutta se voi johtu teini-iästä...

Viisaita metallimiehiä ovat ne yli 18-vuotiaat joilla ei ole mitään sitoutumista omaan pukeutumiseensa. Eli ei mitään 14-v Slayer-poikia.

"Jers1" kirjoitti:
Meilläpäin on vähän toisinpäin. Hip-hopparit ovat niitä "yo me ollaan gangstoja tapetaa teiät vitu homohevarit", mutta se voi johtu teini-iästä...

Teinit on sellaisia aina, riippumatta musiikkimausta. Ei sillä itse musiikilla ole siinä mitään osaa eikä arpaa vaan näyttämisen halusta tuo johtuu. Tuollaisia löytyi jo silloin kun olin itse yläasteella (1994-97), vaikka käytännössä kukaan ainakaan meilläpäin ei kuunnellut silloin räppiä vielä. Metallia kyllä, mutta ei sitäkään tuolla asenteella. Syy oli siis ihan puhtaasti siinä murrosiässä ja nuoruudessa. Kyllä ne siitä rauhoittuvat kun aikuistuvat. Jos eivät rauhoitu niin tuskin aikuistuvatkaan ainakaan henkisesti.

"Velocity" kirjoitti:
Viisaita metallimiehiä ovat ne yli 18-vuotiaat joilla ei ole mitään sitoutumista omaan pukeutumiseensa. Eli ei mitään 14-v Slayer-poikia.

Minulla oli opiskelijakämpässä kämppiksenä metallimies joka oli 25-vuotias eikä kyllä suhtautunut ei-metallimusiikkiin yhtään sen kypsemmin kuin ne 14-vuotiaat slayerpojat. Kyseessä oli muuten oikein fiksu ja mukava jätkä mutta musiikkityyleistä ei kannattanut edes alkaa keskustelemaan kun lähes aina muu paitsi metalli (ja oikeastaan se kevyempi metallikin) oli paskaa, lukuunottamatta niitä päiviä jolloin hän kuunteli Trancea. Sitäkin oli harvoin. Eli ei se viisas musiikinkuuntelu aina iästä riipu.

Minulla on Tirkka kyllä ihan erilaisia kokemuksia. En tunne yhtäkään metalli-ihmistä jonka kanssa ei voisi keskustella muustakin kuin metallista, kyllä niistä jokainen lähes järjestään jotain muutakin kuuntelee. Ja on ihan pakko kysyä, oletko ikinä mennyt juttelemaan näillä metalli-ihmisille baarissa? Veikkaisin että voisi olla hyvinkin lämmin vastaanotto, riippuen aina toki tietysti siitä kuinka lähellä oma ajatusmaailma on heidän kanssaan. Yleensä sellaiset tyypit alkavat vain ärsyttämään jos ei ole oikeasti mitään puhuttavaa mutta tullaan silti puhumaan...

Lökäpöksy hoppareista on hyviä ja huonoja kokemuksia. Enemmän huonoja.

Tulipa tuosta hevarit vastaan hopparit keskustelusta mieleen. Ainakin omien kokemuksieni mukaan hevi- ja rockihmiset ovat sikäli fiksumpia, että he ovat jokseenkin syvällisempiä ihmisiä. Hopin, trancen, yms. mainstreamin kuuntelijoiden ei tarvitse vaivata päätään kuunnellessaan tätä baila baila -jytkytystä. Joskus tuntuu, etteivät he ainakaan paljoa muuta ajattelekkaan kuin bailaamista ja shoppailua, ja arvomaailma on muutenkin kuin suoraan MTV-ohjelmista opittua.

Toisaalta kyllä, tuntuu että varsinkin perinteiset hevimiehet ovat ainakin jossain määrin kovin ahdasmielisiä juuri musiikin suhteen, kun taas muiden tyylien kuuntelijat suvaitsevat muitakin genrejä kuin vain sitä omaansa.

Jep jep.

Taitaapi ainakin suomessa juuri nyt metallimusiikki olla mainstreamimpaa kuin trance tai hoppi, näin on ollut jo jonkin aikaa. Tottakai musiikin suurin syöpä, rnb, on suosiossaan omaa luokkaansa, mutta poppimetalli tulee heti hyvänä kakkosena. Trance ja techno ovat varsin marginaalisia metallin suosion rinnalla ja näin on hiphop musiikkikin.

Niin kyllähän metalli on Suomessa ehkä jopa suositumpaa kuin räpit ja trancet ja muut, mutta kyllä tuollaisen kaiken NRJ-musan mieltäisin ennemmin mainstreamiksi kuin metallin. Tokihan on esim. Metallicat ja Kotiteollisuudet, jotka nyt eivät suosionsa takia ole niin marginaalisia.

Minun mielestäni on turha puhua fiksuista hevi-ihmisistä tai typeristä hoppari-ihmisistä. Toki stereotyyppi löytyy molemman musiikkityylin faneista (hevarit ovat joko niitä äijiä jotka syövät raakaa lihaa ja juovat verta tai sitten niitä hiljaisia, introverttejä tyyppejä jotka vetäytyvät omiin nurkkauksiinsa kuuntelemaan MP3-soittimistaan "örinäheviä"; hopparit muotia seuraavia, ekstroverttejä ja "naisia kaatavia" jannuja), mutta kun ongelma on siinä, että nämä stereotyypit muovautuvat median käsissä. Kuinka monta kertaa hevareita on pidetty lehdissä, televisiosarjoissa, -uutisissa tai -mainoksissa viisaina ja asiallisina heppuina verrattuna siihen, kuinka monta kertaa heitä on leimattu vajaaälyisiksi raakalaisiksi, jotka ostavat kaupasta pelkkää kaljaa ja makkaraa ja vetäytyvät sitten muiden rumien ja haisevien kavereidensa kanssa viettämään kovaäänistä ja brutaalia saunailtaa? Sama juttu on hoppareilla. Termistä hoppari tulee kansalle heti mieleen se median muovaama huonokäytöksinen, rajojarikkovasti pukeutuva huligaani, joka pommaa rakennuksien seiniin omat merkkinsä ja diilaa huumeita ostoskeskuksien parkkihalleissa. Itse asiassa jokaisesta fanikannasta löytyy tällainen stereotyyppi; psykedeelistä rokkia ja happorokkia kuuntelevia hemmoja pidetään auttamattomasti pilveä pössyttelevinä, luontoa rakastavina ja muusta kansasta alempana olevina hippeinä; iskelmän ja humpan ystävät tuomitaan siltä seisomalta niiksi navetoissa rypeviksi pettereiksi ja jari-anteroiksi, jotka ajavat traktorilla päivät pitkät, haisevat pahalta ja juovat ruokajuomanakin koskenkorvaa; goottimusiikista pitäviä kansalaisia katsotaan pimeyttä, manalaa ja ties mitä palvovina ja rakastavina muukalaisina, joiden kanssa ei tulisi vaihtaa edes pikaista katsetta.

Miksei näitä stereotyyppejä sitten voisi muka käyttää, "pitäväthän ne joka tapauksessa paikkansa". Sen lisäksi, että ne ovat niitä median luomia tapauksia, ovat ne harvat yksilöt, jotka ovat omaa fanitustaan rankinten tuoneet esiin, lähes aina niitä hemmoja, joiden mukaan koko fanibeissi maalautuu suuntaan tai toiseen – ja usein nimenomaan siiheen toiseen, jotta media saa revittyä niistä mahdollisimman värikästä ja puhuttavaa settiä irti. Fanikansan kuva ei siis perustu sen mukaan, millainen se ihan oikeasti on, vaan pikemminkin sen mukaan, millaisena eräät äärimmäistapaukset ovat sen median silmiin saaneet tuotua – ollaanhan me kaikki (poislukien ne äärimmäistapaukset) pohjimmiltamme kuitenkin niitä ihan tavallisia tallaajia, joihin törmäämme festareilla, keikoilla ja baareissa ja toteamme, ettei se gootti tai hoppari tai hevari nyt ihan sellainen – jollaista olin odottanut – ollutkaan. Itse en mitään suurenmoista keikkahistoriaa omista, mutta ainakin sen kokemuksen mukaan, jonka olen käymieni keikkojen perusteella todennut, vastaa yhtä stereotyyppistä raakalaishevaria tai huligaanihopparia yli satoja "tavallisia tapauksia".

Tjoo, antakaa anteeksi, jos tämä meni ohi aiheen ja kuulosti tyhmältä. Nousuhumalan ja väsymyksen piikkiin, eikö niin?

Musiikkikeskustelut musiikkitopikkiin.

Pieni välikommentti tähän:

"Riveni" kirjoitti:
Tottakai musiikin suurin syöpä, rnb, on suosiossaan omaa luokkaansa,

Rnb on muuten aivan hirvittävää paskaa. En jaksa valittaa musiikkigenrejen paskuudesta, mutta voi hyvä luoja, ei tätä voi ymmärtää, perkeleen timppalandinytkytystä, jota kuullessaan tekee mieli panna haulikolla. Pari päivää sitten kun satuin katsomaan Grammy-awardseja, niin päätin, että yksi uudenvuodenlupauksistani on eristäytyä vieläkin enemmän sellaisesta maailmasta. Siis voi jeesus.

Ja rnb'tähän ei saa missään tapauksessa sekoittaa rhytm n' bluesiin.

</kuumehoureinen avautuminen>

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Minulla on Tirkka kyllä ihan erilaisia kokemuksia. En tunne yhtäkään metalli-ihmistä jonka kanssa ei voisi keskustella muustakin kuin metallista, kyllä niistä jokainen lähes järjestään jotain muutakin kuuntelee. Ja on ihan pakko kysyä, oletko ikinä mennyt juttelemaan näillä metalli-ihmisille baarissa? Veikkaisin että voisi olla hyvinkin lämmin vastaanotto, riippuen aina toki tietysti siitä kuinka lähellä oma ajatusmaailma on heidän kanssaan. Yleensä sellaiset tyypit alkavat vain ärsyttämään jos ei ole oikeasti mitään puhuttavaa mutta tullaan silti puhumaan...

Lökäpöksy hoppareista on hyviä ja huonoja kokemuksia. Enemmän huonoja.

Pakko myöntää että en ole kyllä kovin usein uskaltanut mennä juttelemaan. Muutaman kerran olen istuskellut kavereiden kanssa samassa porukassa jossa on ollut sitten näitä metalli-ihmisiä, ja silloin on jäänyt huono kuva kyseisistä tyypeistä. Otanta on siis pienehkö, mutta enpä minä nyt tosiaan tarkoittanutkaan yleistää että kaikki metallia kuuntelevat tyypit olisivat ääliöitä, mutta monesta paljon metallia kuuntelevasta on jäänyt huono mielikuva tuon suvaitsevuuden suhteen.

Hoppareista minulla kyllä kokemusta vielä vähemmän; pari naapuria aiemmasta kämpästä olivat hoppareita ja osoittautuivat huonon ensivaikutelman jälkeen ihan hyviksi tyypeiksi, samoten kuin muutama kaverin kaveri jotka myös olivat hoppareita. Mutta tällaista vastaavaa olen kuullut muiltakin joskus että hopparit ovat monesti mukavampia tyyppejä kuin mitä yleisesti ajatellaan, ja että hevarit ovat toisinaan hyvinkin sisäänpäinlämpiävää porukkaa. Mutta onhan sitä poikkeuksia jokaisessa porukassa.

Ja Riveni on oikeassa, R'n'B on totaalista paskaa. Ärsyttää jopa että siitä käytetään tuota nimeä koska eihän sillä ole paljoakaan tekemistä varsinaisen Rhytm and Bluesin kanssa vaan se on enemmänkin hiphopin ja soulin välimuoto. Kammottavaa kuultavaa yhtäkaikki, harmi vain se on nykyisin suuresti muodissa jenkeissä ja sitä kautta myös täällä. Se toinen jenkkien suosikkityyli, Country viehättää itseäni paljon enemmän.