Foorumiarkisto

Ällös hauku Nightwishia.

"A.K." kirjoitti:
[nus]Se on 'Thrash'. [/nus]

Tulee usein sekotettua, kuten huomaat niin kaikissa muissa kohdissa kun mainitsin "thrashin" kirjoitin sen oikein.

"Hatebreeder" kirjoitti:
Ilmiselvästi vaikutteita Nightwishista. Ihan ok. Ehkäpä paras noista kolmesta. Niitä rumpujen lautasten iskuja voisi vähän rajoittaa. Millä ohjelmalla sinä noita biisejä teet?

Minulla ei ole kuin kolme erilaista lautassamplea koneella, ja nekin ovat aika perseestä. En muutenkaan jaksa kovin paljoa panostaa rumpusoundeihin. Jos oikein tarmoa riittäisi, niin voisin tietty jopa muokata niitä sampleja sen verran, etteivät ne kuuluisi joka kerta yhtä kovalla voimakkuudella, sillä se saa kompin kuulostamaan kovin konemaiselta. Teen kompit Fruity Loops 3:lla ja kaiken muun Cool Edit Prolla.

EDIT: Kysynpä nyt vielä tällä samalla viestillä onko kellään muulla käyttäjällä mikseri.netissä biisejä?

Jos artistia haetaan, niin Frederik on yksi suosikeistani. Mutta kuuntelen minä muutakin. Esimerkiksi: Franz Ferdinand, Gwen Stefani, Eric Prydz, Selin Dion ja Limp Bizkit.

"Eric Idle @ FCC Song" kirjoitti:
So fuck you dickhead Mr. Cheney too
Fuck you and fuck everything you do
Your pacemaker must be a fake
You haven't got a heart

Tuo kappale löytyy jostain Monty Pyhtonin sivuilta ( http://www.pythonline.com ). Mukavaa, että Idlekin jaksaa vielä vääntää ja asennettakin löytyy edelleen. Musiikki on ehkä hiukan yksipuolista, mutta kyllä sitä kuuntelee. On se parempaa kuin 90-luvun lopun kitarakappaleet...

Joka tapauksessa, tänään puhutaan Madnessista...

Madness on omituinen huumoribändi... musiikki tai sanoitukset eivät oikein ole hauskoja, mutta musiikki on yllättävän hyvää, vaikka tuollainen ska-vaikutteinen musiikki ei ehkä olekaan minun juttuni. Tosin, en ole ennenkään mitenkään rajoittanut makuani, joten miksi nytkään...

Pojilla on varmasti ollut hauskaa musiikkia ja videoita vääntäessä, mutta se ei välity riittävästi ainakaan minulle. Toisaalta, kunnon feelgood-musiikkia suurin osa materiaalista tuntuu olevan ja ymmärrän kyllä miksi bändi on menestynyt niin hyvin kuin on (vaikka brittien ulkopuolella se koskaan olekaan ollut erityisen tunnettu).

Joka tapauksessa, jälleen yksi bändi johon kannattaa tutustua. Tosin, samalla kannattaa muistaa, että kyseessä on bändi 80-luvulta.

Ellei sitten Metallican joitakin biisejä lueta trash metalliksi.

Metallica keksi koko Thrashmetallin. Yhdessä Slayerin ja Anthraxin kanssa. Tosin Slayerin ensimmäinen levy ei kyllä mitenkään kauhean thrash ole eli pisteet Metallicalle. Vaikuttavaa tietämystä.

"Lappis" kirjoitti:
Vaikuttavaa tietämystä.

Aistin ankaraa vittuilua.. Mutta mitäs tuosta. Myönnän, en ole kovinkaan hyvä kategorioimaan biisejä. No, taas opin jotain uutta.

Helvetti, taas tuli käytettyä ruokarahat johonkin hyödyllisempään, kun eksyin Anttilassa ruokaosaston sijaan selailemaan levyjä. Wasp:in Crimson idol ja Alice Cooperin The eyes of Alice Cooper tarttuivat mukaan. Ensimmäinen 9,95e:n hintalappunsa tähden ja jälkimmäinen edellisen aiheuttaman huuman ja jo pitkään hankintalistalla olonsa tähden. Eli maanantaihin asti syödään kaurapuuroa ja varastellaan lähimarketista elintarvikkeita tarpeen mukaan.

Asiaan: Crimson Idol on edelleen mielestäni yksi Waspin kovimpia levytyksiä, tulee ehkä toisena debyyttilevynsä jälkeen. Omistin kyseisen äänitteen jo 90-luvulla, mutta ilmeisesti joku henkilö päätti kestolainata levyn kotelostaan sitä ikinä palauttamatta. Näin on käynyt valitettavan monen muunkin äänitteen kohdalla. Veisivät sitten perkele vaikka koko paketin, tyhjät kotelot hyllyssä eivät ainakaan nostata mielialaa.

The eyes of Alice Cooper pyörii soittimessa koko ajan. Tietenkin vaatii enemmän kuuntelua, mutta tässä vaiheessa vaikuttaisi toimivan jo paremmin kuin edeltäjänsä Dragontown. Ja Aliceahan kannattaa mennä ehdottomasti katsomaan Tampereelle elokuussa, mikäli haluaa nähdä kuinka teatraalinen live show hoidetaan ihan oikeasti. Voin sanoa että jo pelkässä energisyydessään jää liian moni nuorempi jalkoihin.

[nus] Se on W.A.S.P [/nus]

Kuten voitte huomata, minä olen todella tarkka suosikkiyhtyeideni oikeinkirjoituksesta. Näppäilyvirheestä ei ollut kyse, joten oli pakko korjata.

Itsekkin W.A.S.P:ia tai WASP:ia hamasta nuoruudestani asti kuunnelleena voin myöntää tiedostaneeni kyseisen seikan ja olen myöskin huomannut nimensä kirjoitetun kummallakin tavoin aivan virallisella tasollakin. Niinpä otin oikeuden käyttää myöskin jälkimmäistä tapaa, kun se tuskin kuitenkaan estää ketään ymmärtämästä mistä yhtyeestä oikein onkaan kyse?

"Tzei-em" kirjoitti:

"Lappis" kirjoitti:
Vaikuttavaa tietämystä.

Aistin ankaraa vittuilua.. Mutta mitäs tuosta. Myönnän, en ole kovinkaan hyvä kategorioimaan biisejä. No, taas opin jotain uutta.

Ei suinkaan ankaraa, pieni kuitti vain.

Kill'Em all, Ride the lightning, Master of puppets ja ...And Justice of all koneeseen. Siinä on sellainen rässin nelikko, että harva bändi on samaan pystynyt. Varsinkin kaksi ensi mainittua ovat koko genren kulmakiviä. Ja mestariteoksia.
Ah tuota kasaria, musiikin kulta-aikaa.

Puhut kyllä asiaa. Justice olikin enemmän levy, jossa Metallica todisti pystyvänsä kovinkin tekniseen vääntöön, yhtyettä olivat ilkeät äänet väittäneet kovinkin soittotaidottomaksi kvartetiksi Rush:in yms. sen ajan tekniikkahirmujen rinnalla. Justice kyllä mielestäni todistaa moiset väittämät hyvinkin vääriksi, on paikoitellen sen verran progressiivista soitantaa levyllä ja bändi on tiukka kuin mikä. Ensimmäinen saamani Metallica-levy ja taidan kyllä arvostaa sen edelleen korkeimmalle, sen verran kovasti se juuri koulunsa aloittavaa poikaa järkytti, että rokin soitannan tiellä ollaan edelleen.

...And Justice of all koneeseen.

Pilkunnussintaa, mutta se on ...And Justice for all. Mutta ei anneta sen häiritä. Kova lättyhän tuo on, ei sitä käy kieltäminen. Varsinkin, kun tuolla levyllä on mielestäni yksi Metallican parhaimmista biiseistä, One nimittäin. Se on tullut kitaralla ränkättyä läpi lukemattomia kertoja, mutta silti siihen ei kyllästy. Toinen hyvä biisi on sitten tietty Black Albumin Nothing Else Matters, mutta siitä on thrash kaukana, joten ei siitä sen enempää.

Sepulturan "Beneath The Remains". I rest my case.

Tassa tuli nyt ostettua kasa levyja, ja nyt viikonlopun yli kun olen kuunnellut niin alustavia arvioita:

Agoraphobic Nosebleed - Altered States Of America

Sairasta. SAIRASTA. 100 biisia, pituudeltaan 4 sekuntia viiva vahan paalle puolentoista minuutin. Sanoitukset ovat... Miten taman nyt sanoisi... Itseasiassa koko bandi on kuin Propagandhi tai The Offspring potkaistuna totaaliselle alyvapaavaihteelle. Mieltapuristavaa grindcorea jossa 10-15 biisin ryppaat muodostavat omat tarinakokonaisuutensa (mm. "12 Days Of Sodom" ja muuta mukavaa)
Lopullinen arvio: Pakko kuunnella toistamiseen vaikka se repii korvia.

Nunwhore Commando 666 - Home Sweet Home

Vaikka miehet eivat osaa vaantaa nimia kappaleille, on musiikki huomattavasti parempaa kuin nimi antaa olettaa. Saatanallisen black metallin sijaan korviin hyokyy militaristista industrial metallia, joka on kuin Ministryn ja Pig Destroyerin ruma aparalapsi. Laulu on joko elaimellista murinaa tai korviaviiltavaa kiljuntaa, eika siita erota muuta kuin sanan "fuck" siella taalla. Silti, nautinnollista ainakin treenatessa.
Lopullinen arvio: Hemmetin hyva loyto

Bodies In the Gears of the Apparatus - Simian Hybrid Prototype

Pig Destroyerin kitaristi tuottamassa = sopii odottaa murhaa. Ja sita tama onkin. Parikymmenta minuuttia silkkaa grindcore-terroria joka jattaa kuulijan haukkomaan henkea. Levyn puolessavalissa minulle kehittyi narastysta, tosin en tieda johtuiko se lounasvoileivasta vai levysta. Mene ja tieda. Ehka lieva pettymys, silla odotin enemmankin death metalia, mutta kylla tamakin kelpaa.
Lopullinen arvio: Ei aivan sita mita odotin, mutta hyvaa silti.

Oktober Skyline - That's How Tripods Work

Sokko-ostos. Ei aivan niin murhaavaa kuin Bodies, mutta silti melko tyylipuhdasta grindcorea. Enemman samplausta ja yleista haahuilua kuin Bodiesilla tai Agoraphobic Nosebleedilla, mutta ei tata kevyeksi kuunteluksi erehtyisi luulemaan. Kait Oktober Skyline jossain vaiheessa tulee iskemaan, mutta That's How Tripods Work vasahti kun joutui soimaan Altered States Of American ja Simian Hybrid Prototypen peraan.
Lopullinen arvio: Ei iskenyt valittomasti, mutta toimii.

All Else Failed - This Never Happened

Vaihteluna monotoniseen grindcore-poljentaan tuli All Else Failed, jotka soittavat raskasta hardcorea ilman turhempia vempuloita. Vaikka levynkannet antavat odottaa jotain muuta, on meno kuitenkin tiukkaa ja musiikki vahvaa. Ei turhia lepotaukoja vaan vaantoa alusta loppuun.
Lopullinen arvio: Kannattava ostos

Soilent Green - A Deleted Symphony For The Beaten Down

Levy jota odotin eniten ja jonka takia edes vaivauduin Relapselle seikkailemaan... Ja samalla levy joka petti pahaten. Levylla ei taida olla MITAAN yhteista Meshuggahin "Future Breed Machine (Mayhem Versionin)" kanssa, mita alunperin odotin. Sen sijaan Soilent Green vetaa melko vanhan perikunnan death/thrash-metallihybridia, joka toimii. Hitaan kuolonmusiikin sijaan levysoittimesta tuli jotain joka voisi olla kotonaan Slayerin ja Sepulturan rinnalla.
Lopullinen arvio: Hyva levy, mutta aivan erilaista mita odotin.

By Night - Burn The Flags

Toinen sokko-ostos. Paketista paljastui levyllinen laadukasta skandinaavi-deathmetallia, joka taas kerran osoitti etta Ruotsissa osataan muutakin kuin peppuseksia. Iski erittain hyvin, ja melko varmasti positiivisin yllatys mita olen sokko-ostoksissa ikina kokenut.
Lopullinen arvio: Aarimmaisen hyva veto, joka miellytti.

Japanese Assault

37 biisia neljalta eri japskiyhtyeelta. Paaosittain Bodies In The Gear Of Apparatusin kaltaista grindcorea, ja valiin on sitten poljettu deathia, doomia ja kaikkea muuta. Neljasta bandista eniten miellytti kakkos- ja kolmosyhtyeet Muga ja Realized, kun taasen Senseless Apocalypse ja Swarrrm ovat vahan niin ja nain. Silti hyva lapileikkaus.
Lopullinen arvio: Hyva kokoelma.

Burnt By The Sun - Soundtrack To The Personal Revolution

Relapsen sivuilla tata mainostettiin jotenkin "math metalliksi" tai vastaavaa, mutta minun korviini se kuulostaa melko sovinnaiselta death/hardcore-kombinaatiolta. Hyva levy silti, ja biisit kuuntelee lapi ilman kovempia tuskia. Kuitenkin tassa vaiheessa korvat alkoivat vasya, joten voi olla etta BBTS tarvitee uuden kuuntelukerran.
Lopullinen arvio: Menettelee.

WAR Sampler

Boonusyllarina tallainen tuli paketin mukana. Kokoelma WAR-levymerkin alaisuudessa olevilta bandeilta, ja 15 biisissa kuullaan mm. Carnal Forgea, Eucharistia, Cryptopsya, In Thy Dreamsia ja Arch Enemya. Parhaimmat esitykset tulevat Carnal Forgelta, Arch Enemylta, Naglfarilta ja Arch Enemyn sivuprojektilta Armageddonilta. Paha kylla nayttaa silta etta Armageddonin levyja on yhta helppo saada kuin jaateloa helvetissa, joten se taitaa olla poissa laskuista. Mutta muut edellamainitut saavat melko varmasti lisata levyn tai kaksi kokoelmiini.
Lopullinen arvio: Iloinen yllari joka heratti ostohalut (taas)

"Tzei-em" kirjoitti:

...And Justice of all koneeseen.

Pilkunnussintaa, mutta se on ...And Justice for all. Mutta ei anneta sen häiritä. Kova lättyhän tuo on, ei sitä käy kieltäminen. Varsinkin, kun tuolla levyllä on mielestäni yksi Metallican parhaimmista biiseistä, One nimittäin. Se on tullut kitaralla ränkättyä läpi lukemattomia kertoja, mutta silti siihen ei kyllästy. Toinen hyvä biisi on sitten tietty Black Albumin Nothing Else Matters, mutta siitä on thrash kaukana, joten ei siitä sen enempää.

Oho? Aika paha moka. Kuinkahan väsyneenä olen kirjoitellut, kun tuollaisia sammakoita pääsee näppiksestä karkuun? Olen shokissa

Tämän vuoden Wrestlemanian teemalaulu oli kyllä aika kehno, kun vertaa vaikka viimevuotiseen. Siinä oli sentään vauhtia ja se sopi tapahtumaan kun nyrkki silmään. Silti jostain kumman syystä tämän vuoden theme song soi nytkin. Kohta alan varmaan pitämään tästä.

np. The Soundtrack of Our Lives - Big Time

Ostin tuossa pari päivää sitten AC/DC:n uuden 2DVD:n Family Jewelsin ja voin kyllä suositella, mikäli AC/DC:stä pidätte. Ja ihan tutustumiseenkin tuo sopii hyvin, 20 biisia molemmilta laulajilta (Brian ja Bon) eli vähän päälle 2½h mahtavaa showta ja musiikkia. Näin AC/DC:n uutta levyä ja mahdollista Suomen keikkaa odotellessa. Sori, meni vähän Off-topiciks.

"The Champion" kirjoitti:
Tämän vuoden Wrestlemanian teemalaulu oli kyllä aika kehno, kun vertaa vaikka viimevuotiseen. Siinä oli sentään vauhtia ja se sopi tapahtumaan kun nyrkki silmään. Silti jostain kumman syystä tämän vuoden theme song soi nytkin. Kohta alan varmaan pitämään tästä.

np. The Soundtrack of Our Lives - Big Time

Olet enemmän kuin oikeassa. 'Manian tunnus oli sen verran tussu, että oikein hävetti poikia, kun biisiä tapahtumalleen valitsivat. Hieman kovempi vääntö ei olisi tehnyt mitenkään pahaa, kun kuitenkin 'Maniasta on kyse.

Nsoi: Kumikameli - Saatana saapuu kotiin

Kuuntelin tuossa Maidenin tuotantoa Blaze Bayleyn ajoilta, ja nyt vasta tajusin kuinka helvetin paska laulaja Blaze on. Ei mitään tunnetta tai meininkiä siinä laulussa. Jopa levyllä tolkuttoman väkinäinen lauluääni. Mutta Bruce? Bruce on käsittämättömän loistava, aivan toista maata kuin Blaze tai minun epäsuosiossa oleva punkkikukko Paul Di'Anno. Sen uskomattoman suuren eron Brucen ja Blazen välillä huomaa esim. kappaleessa The Clansman. Clansman levyllä Blazen laulamana oli niin hirveä suoritus laulun osalta kuin vaan ikinä voi kuvitella. Mutta kun heti perään laittaa Rock In Rion soimaan, ei helvetti se Brucen laulu kuulostaa hienolta, aivan siltä kuin koko biisi oli tehty vain Brucea varten. Bruce hakkaa Blazen 100-0. Piste. Meni tosiaan off-topiciksi mutta oli pakko haukkua Blazea

Kuuntelin tuossa Maidenin tuotantoa Blaze Bayleyn ajoilta, ja nyt vasta tajusin kuinka h**vetin p**ka laulaja Blaze on. Ei mitään tunnetta tai meininkiä siinä laulussa.

Täytyy kuitenkin muistaa, että Blazella oli mahdottoman suuret saappaat täytettävinään. Tilannetta voisi verrata Priestin vastaavaan, kun Halford lähti soolouralle ja Tim Owens tuli tilalle.
Jos olet kuullut Blazen soolomateriaalia, niin olet varmasti huomannut ettei herra mikään sysipaska laulaja ole. Dickinsonin ääni on kuitenkin Maidenin ääni, senpä takia Blazen ehkä rauhallisempi/laiskahtavampi laulutyyli särähtää korvaan.
Juu ja totta muuten, Blazen aikaisen Maidenin kaikki levyt ovat perseestä, muutamaa biisiä lukuunottamatta.

tai minun epäsuosiossa oleva punkkikukko Paul Di'Anno.

Kukaan ei vedä Phantom of the Operaa paremmin kuin Di'Anno. Period.

Tuli pitkästä aikaa osteltua jotain levyjä, joten heti kommentoimaan...

Ostin jostain syystä Eminemin Encoren. Noh, syy on suhteellisen selvä. En ollut kuullut levyltä yhtään mitään ja eräs tuttavani väitti, että kyseessä on hyvin mielenkiintoinen konseptialbumi ja minulla on jonkinlainen heikko kohta konseptialbumeita kohtaan, olivat ne sitten loppujen lopuksi kuinka hyviä/surkeita tahansa. Eikä Eminem nyt niin hirveä artisti ole. Noh, mikä se konsepti nyt sitten oli? Levyn kansissa oli kyllä mielenkiintoinen idea, joka välittyy hiukan levyllä, mutta ei kovin paljoa. Ei tuota kunnon konseptilevyksi voi kyllä laskea. Ihan mielenkiintoinen se kuitenkin oli. Erityisest Mockingbird, jossa herra Mathers kertaa suhdettaan ex-vaimoonsa aivan toisenlaisessa valossa kuin noin yleensä ja kertoo todella hellyttäviä asioita, jotka saavat meikäläisen tapaisen vanhan kyynikonkin tuntemaan olonsa liikuttuneeksi.

Onneksi itselleni ei ole koskaan sattunut noin pahaa välirikkoa.

Tori Amosta ja Portisheadia en tässä kommentoi, mutta sitten on...

Nine Inch Nailsin uusi sinkku Hand That Feeds. Pistin jo uuden levynkin (With Teeth) ennakkotilaukseen, joten sekin putkahtanee postiluukusta sitten ensi kuun alusta.

Kappaletta olen jo kehunut muualla, sen lisäksi limited digipakissa oli myös video. Niidenkin suuri fani olen.

Tämän lisäksi, jos jollain on kiinnostusta remixaukseen ja löytyy Mac, niin http://www.nin.com/current takaa löytyy raakaversio Hand That Feedsistä, jota saa vapaasti remixata. En tiedä noista tiedostomuodoista mitään, joten en mene takaamaan, etteikö sen käsittely onnistuisi myös Windowsilla, mutta totuus on se, että media kannattaa tehdä Macilla. Kokoa filellä oli 70 megaa, joten siihen on jo saatu aika hyvin sisältöä. Tiedä sitten paljonko tuollaiset raakaversiot sitten normaalisti vievät tilaa (joku täältä voinee kertoa).

Tuo ei siis ole mikään uusi idea, mutta tuo on ensimmäinen kerta, kun joku joka on myynyt jo miljoonia levyjä, on tehnyt mitään tuon tapaista.

Kyllä se mun musamaku menee tolle Saliva/Fozzy osastolle... Mainittakoon, että Salivan "Always" on yksi parhaita kappaleita, jonka olen kuullut. Se oli joskus vähän aikaan sitten jonkun PPV:n tunari... En just muista minkä...

Kuulin menneellä viikolla että Aleksi Sariola (Salkkareitten Ken) on ruvennut muusikoksi. Ja eihän tuo yhtään hullummalta kuulostanut, oikeastaan hyvää musiikkia, enkä olisi uskonut että Aleksilla on noin hyvä lauluääni. Tosin nimi on aika mauton, mutta ei se pahaa tee. Olen kuullut kylläkin vain Punaista biisin, mutta sekin kuulosti jo hyvältä. Jos muut biisit on hyviä, voisin harkita jopa levyn ostoa.

Np: Illi - Punaista.

"Trollhammaren" kirjoitti:
Kuulin menneellä viikolla että Aleksi Sariola (Salkkareitten Ken) on ruvennut muusikoksi. Ja eihän tuo yhtään hullummalta kuulostanut, oikeastaan hyvää musiikkia, enkä olisi uskonut että Aleksilla on noin hyvä lauluääni. Tosin nimi on aika mauton, mutta ei se pahaa tee. Olen kuullut kylläkin vain Punaista biisin, mutta sekin kuulosti jo hyvältä. Jos muut biisit on hyviä, voisin harkita jopa levyn ostoa.

Np: Illi - Punaista.

Salatuissa elämissä Kentsua näytellyt Aleksi Sariola julkaisee ensimmäisen singlensä ´Punaista´ 27.4. nimellä Illi. Single on ensimmäinen julkaisu syksyllä ilmestyvältä albumilta. ´Punaista´ on soinut radiossa jo viikkoja. Kappaleen on tuottanut Aleksin pitkäaikainen ystävä Elastinen.

Lapsuudenystävät Illi ja Elastinen ovat tunteneet toisensa noin 2-vuotiaista asti. Lapsuusaikojen lempinimi Illi on pysynyt Aleksin mukana. Musiikkia he ovat tehneet yhdessä jo kolme vuotta. Yhteinen tekijä on kiinnostus RnB ja Hip-hop musiikkia kohtaan. Elastinen vastaa tuotantopuolesta ja Illi säveltää ja sanoittaa biisit itse. Lopputuloksena syntyy sielukasta suomenkielistä RnB-musiikkia.

Illi on tätä ennen vieraillut useilla Rähinä Recordsin julkaisuilla, joista tunnetuin on Fintelligenssin menestyssingle `Vaan Sil On Väliä´. Illin henkilöllisyys on kuitenkin pidetty salassa jotta musiikki puhuisi puolestaan. Illin levyn julkaisee Rähinä Records Oy:n uusi, juuri perustettu levymerkki Alarm Entertainment.

Ah... The Smiths. Toisaalta, helvetin yksipuolinen ja tylsä bändi, toisaalta monta loistavaa kappaletta, joiden kanssa voi rauhassa potea masennusta.

Case 1: Unloveable. Doom Generationissa mainitaan, että joku päähenkilöiden tuttu käytti tätä kappaletta soundtrackina itsemurhalleen. Tälle on ollut usein käyttöä. Ei siis soundtrackina omalle itsemurhalleni, vaan nimenomaan masennuksen potemiseen. Suomalaiset tuntuvat hallitsevan masennuksen purkamisen melankolisen musiikin avulla ja minua se ainakin aina auttaa.

Toisaalta, ei pidä mennä kuuntelemaan tätä, jos on hyvällä tuulella. Se saattaa vetää hiukan alas.

Case 2: Shoplifters of the World Unite. Niinpä. Pointti jää hiukan avoimeksi, mutta kai siinä on kysymys erilaisuudesta ja siitä selviämisestä. Tai sitten Morrissey vain on kleptomaani. Eihän sitä koskaan tiedä.

Case 3: How Soon Is Now. Pakottaa minut aina palaamaan ihmisten pariin, kun olen eksynyt liian pitkäksi aikaa omaan maailmaani. Tästä oli cover Charmedin (?) tunnuskappaleena ja se nosti kappaleen jossain määrin yleisön tietouteen.

The Smithsillä on ollut paljon vaikutusta esim. Bluriin ja Suedeen, mutta mistään legendasta ei kyllä ole kyse. Siihen statukseen vaaditaan hiukan enemmän hyvää materiaalia ja vähemmän paskaa.

Sitten toisenlaista nostalgiaa: Van Halen.

Tuli Van Halen: Video Hits postista... David Lee Roth -videot ovat aivan ykkösiä 80-luvun turhaa tavaraa, jossa on kuitenkin jo yritystä ja siksi ne ovat ihan mielenkiintoisiakin. Jump ja Hot for Teacher. 'Nuff said.

Myöhemminkin tuli joitain ihan mielenkiintoisia videoita, mutta ei kyllä samaa tasoa. Sammy Hagarilla ei vain ole samaa yritystä kuin Rothilla.

Right Now on taas sitten oma lukunsa. "Right now people are having unprotected sex". No shit. Pitääkö jollekulle kertoa jotain kukista ja mehiläisistä? "Right now God is killing moms and dogs because he has to". WTF? Muuten kyllä VMAn parhaan videon palkinnon arvoinen.

Olen asiaa jo jonkin aikaa pähkäillyt omassa yksinäisyydessään ja ei kenenkään yllätykseksi asiasta ei tullut sitten yhtään mitään.

Viime aikoina Kentin musiikki on ruvennut iskemään (syistä joista ei nyt puhuta) ja koska vanhemmat levyt ovat näköjään taas julkaistu halpissarjassa olisi luultavasti oiva hetki panostaa uuden (tai siis vanhan) musiikin hankintaan. Ongelmana vain on ollut minkä levyn menisin hankkimaan, lomamatkaa varten kun pitäisi säästää niin ei kovin montaa levyä viitsisi ostaa samalla kertaa, ei vaikka kyse olisi halvemmista levyistä. Ares meni mainitsemaan levykokoelmansa Soapboxissa ja hetken mielijohteesta käväisin jälleen vilkaisemassa kyseistä listaa ja mitä muuta eteeni tulikaan kuin viisi (5) kappaletta Kentin levyä. Koska olen joissain asioissa oppinut luottamaan Areksen arvostelukykyyn pidinkin sopivana kysyä häneltä tässä suosituksia.

Isolan hankin silloin kun "Om du var här" oli kova sana, kuuntelin aikani ja sitten se jäi. Hiljattain annoin Isolalle uuden mahdollisuuden ja tajusin että tässähän on yllättävän kova levy joka kantaa paljon pidemmälle kuin pelkkään hittipiisiin asti. Erinäisiä kappaleitta on mp3-kokoelmaani kertynyt mutta ei niin paljoa että lähtisin niiden perusteella levyä ostamaan. Ainoa levy jonka kappaleisiin en ole millään lailla tutustunut on se ensimmäinen.

Joten Ares, sinä kun olet jokaikisen levysi yhdessä vaiheessa arvostellut, pystyt varmaan antamaan jonkinlaisia vinkkejä, kehotuksia ja ostosuosituksia Kentin levyjen suhteen. Luottamukseni on sinussa.

Tietysti jos joku muu on riittävästi tutustunut Kentin tuotantoon (mitä kyllä joistain syistä epäilen jonkin verran) niin hänen neuvonsa ovat myös hyväksyttyjä, neuvoista riippuen mahdollisesti jopa tervetulleita.

Ensisijaisesti suosittelisin kai Hagnesta Hilliä. Itselläni on importversio (englanniksi), mutta sovitukset toimivat paremmin alkuperäisellä. Tämänhän jälkeen bändi päättikin lopettaa käännökset.

Myös Vapen & Ammunition on hyvä, mutta vain jos pitää ruotsalaisesta melankoliasta, joka ei ainakaan itselleni 'kolahda' niin hyvin kuin vanha kunnon suomalainen masennusmusiikki.

Nuo vanhat levyt olivat hiljattain CDONissa halvalla (joku Kent-kampanja). En tiedä ovatko enää. Tuo hiljattain taisi olla viime viikolla, mutta se alennusviidakko on sitä luokkaa, että en nyt juuri viitsinyt sinne eksyä.

2x CD = 7,95/kpl. Postituskulujen myötä ei se niin erikoisen halvaksi tullut jos vertaa Keskon omistamien liikkeiden hintoihin ansaitsemani alennuksen myötä mutta koska leffatililleni oli jäänyt ylimääräiset parisenkymmentä euroa joita en ollut hokannut laskea mukaan budjettilaskelmiini ajattelin pistää rahan hyötykäyttöön ja tilata Hagnesta Hillin ja Verkligenin.

Hagnesta Hillin puhtaasti suosituksesi myötä (uskallan antaa jopa kehua koska olen tuskaisen tietoinen siitä että tästä suunnasta annetut kehut (saati sitten moitteet) eivät millään tavalla vaikuta egoosi) ja Verkligenin siitä syystä että se muistaakseni oli Kentin läpimurtolevy Ruotsissa.

Tarkempia tuntoja ruotsi-melankoliasta siis mahdollisesti myöhemmin tällä viikolla.

Niin ja import-versioihin ei kosketa. Olen ainakin Om du var här- ja Musik non stop -kappaleista kuullut käännetyt versiot ja ne eivät vedä millään vertoja alkuperäisille. Mutta onhan se toki mukavaa että ruotsi-kammoisetkin suomalaiset voivat nauttia hyvästä musiikista.

Pitää nyt mainostaa --> www.mikseri.net/harhakuva. "Nettitutun" matskua, huikeaa settiä, heti lataamaan.

Vielä 20 minuuttia sitten vitutti raskaasti, nyt elämä taas hymyilee. Tullessani kotiin minua odotti paksuhko kirje platta.netistä... Sisältö: Nine effing Inch effing Nailsin uusi levy... jonka virallinen julkaisupäivä on huomenna... Itse asiassa levyn kansissa luvattu 'complete information' osoitteessa http://www.nin.com/with_teeth on vielä postaamatta. Itse CDn kansissa onkin sitten järkyttävän vähän informaatiota. Kappaleiden nimet löytyy ja levyn, tietenkin, sekä tuottajien. Siinä se sitten suunnilleen onkin. Jotenkin helvetin pelkistetty verrattuna aiempiin.

Musiikki on ollut toistaiseksi pettymys, ainakin kolmen ensimmäisen kappaleen osalta, mutta todennäköisesti tämä vaatii vain jälleen kerran kunnon pureskelua ennen kuin siitä pystyy nauttimaan kunnolla. Niin kävi kaikkien edellistenkin levyjen kanssa, enkä pidä sitä välttämättä mitenkään erityisen huonona asiana.

Reznor täyttää pian 40, joten hänestä ei taida enää koskaan olla rocktähdeksi...

EDIT: Levy parani aika nopeasti ensimmäisen kolmen kappaleen jälkeen... nyt voi jo suositella.

Tulipa tuossa tutustuttua oikein kunnolla Anthrax -nimiseen bändiin.

Aivan mahtavaa musiikkia. Jotkut kappaleet jopa peittoavat Metallican monet biisit sairaan hyvällä meiningillään. Suuri osa Metallican kappaleista on liian "vihaisia", mutta Anthrax vetää ne loistavan rennolla meinigillä. Lempikappaleeni on Cadillac Rock Box, joka nyt ei ole niin thrashia, mutta mainiota musaa silti. Fueled on myös oikein kiva. Be All End All on sitten enemmän näitä vitutuskappaleita, joita pitää soittaa täysillä, vaikkakin edelleen suosin Metallican Damage Inc.'iä ja Trapped Under Icea hyvinä vitutusbiiseinä. Joey Belladonnalla on myös mielenkiintoinen ääni, joka ei sovi, mutta taas välillä sopii thrashiin. Hän vetää välillä todella jaymzmäisesti, toisin kuin Anthraxin entinen laulaja, Neil Turbin, joka välillä vetää hyivn brucedickinsonmäisesti, esim. Soldiers Of Metal -kappaleessa (lol, mainoita adverbejä ).

Mutta joo, Ilosaaressa varmaan nähdään.

EDIT: Jaa-a, kiitos tiedosta, GK. Noh, laitetaan sen piikkiin, että Anthraxiin tutustuin vasta tuossa ennen vappua. Kieltämättä melko samanlaiset äänet IMO.

mutta välillä on huomattavissa myös brucedickinsonmäisyyttä, esim. Soldiers Of Metal -kappaleessa

Tuo kappale on ensimmäiseltä levyltä, Fistful of Metalilta, ja silloin mikin varressa viiletti Neil Turbin -niminen kaveri.
Herra ääni kantaa kyllä todella korkealle. FoM on mainio debyyttilevy mainiolta bändiltä, eikä vähiten juuri Turbinin takia.


CDON.comista lähti tänään tilaukseen Blue Öyster Cultin neljä ensimmäistä albumia. Kampanjan myötä hinta oli 4,95 euroa per lätty.
Ja odottelen myös Venomin DVDn saapumista. Kenties jo huomenna...

"Ares" kirjoitti:
Reznor täyttää pian 40, joten hänestä ei taida enää koskaan olla rocktähdeksi...

Eihän 40 ole vielä mikään ikä rock tähdelle, sillä monet rock tähdet ovat jo päälle 40. Esimerkiksi Mick Jagger, joka on jo kuusissa kymmenissä.
Ja suomalaisista tulee mieleen Hanoi Rocks kaksikko Michael Monroe ja Andy McCoy, sekä myös jo pitkän uran tehnyt Pate Mustajärvi, joka täyttää ensi vuoden heinäkuussa 50.

"The Man" kirjoitti:
Eihän 40 ole vielä mikään ikä rock tähdelle, sillä monet rock tähdet ovat jo päälle 40. Esimerkiksi Mick Jagger, joka on jo kuusissa kymmenissä.

Ja koska hän sai viimeksi jotain hienoa aikaan? Alamäki 60- ja 70-luvuilta on ollut aika nopeaa.

Ja suomalaisista tulee mieleen Hanoi Rocks kaksikko Mickhael Monroe ja Andy McCoy, sekä myös jo pitkän uran tehnyt Pate Mustajärvi, joka täyttää ensi vuoden heinäkuussa 50.

Kukaan näistäkään ei ole ollut enää pitkään aikaan kunnossa.

Ehei, aidon rocktähden pitää kuolla alle 30-vuotiaana. Joka tapauksessa, Trent Reznor on pian 40. Henkilölle, jonka kappaleet perustuvat aika pitkälti aggressioon, tuo on korkea ikä. Miten olla enää uskottavasti aggressiivinen, kun maha alkaa jo kasvaa keski-iän myötä? Reznorkin on alkanut kerätä massaa päästyään kokaiinista eroon.

Näin kolmannella kuuntelukerralla, hän ei ole vielä menettänyt otettaan, mutta toisaalta, tuntuu jo nyt, että tämä ei ole samalla tavalla kestävä levy kuin aiemmat, jotka ovat olleet melko jatkuvassa kuuntelussa jo pitkään (Pretty Hate Machine, Broken ja Downward Spiral jo kymmenisen vuotta).

Joka tapauksessa, aika harva artisti kestää yli 40-vuotiaana. Al Jourgensen on alkanut mennä alaspäin, Robert Smith on mennyttä, Andrew Eldricht ei ole saanut mitään aikaan yli 10 vuoteen ja niin edelleen. Toisaalta, New Order on edelleen hyvässä vedossa ja David Bowie on tehnyt monet parhaista kappaleistaan viidenkympin paikkeilla.

"The Man" kirjoitti:
Hanoi Rocks kaksikko Mickhael Monroe ja Andy McCoy, sekä myös jo pitkän uran tehnyt Pate Mustajärvi, joka täyttää ensi vuoden heinäkuussa 50.

Ihan Michael Monroe vaan.

Tuli mieleen Pate Mustajärvestä, että onko hän se Popedan laulaja? En tiedä. Onhan niitä useita jotka ovat päälle 50, esim. Matti Servo.

"Trollhammaren" kirjoitti:
Matti Servo.

Ihan Martti vaan.

"Ares" kirjoitti:

"The Man" kirjoitti:
Eihän 40 ole vielä mikään ikä rock tähdelle, sillä monet rock tähdet ovat jo päälle 40. Esimerkiksi Mick Jagger, joka on jo kuusissa kymmenissä.

Ja koska hän sai viimeksi jotain hienoa aikaan? Alamäki 60- ja 70-luvuilta on ollut aika nopeaa.

Mick Jaggerin otin tuohon lähinnä esimerkkinä, joka tuli ensimmäisenä mieleen. Onhan meinaan noita vanhoja rock tähtiä muitakin ja jotkut ovat kyllä saaneet jotakin jopa aikaan ihan 2000-luvulla esim. Ozzy joskaan ei ihan yhtä loistavia kuin aikoinaan 70- 80 luvulla.

Ehei, aidon rocktähden pitää kuolla alle 30-vuotiaana.

Tuostakin voidaan olla montaa mieltä, vaikka kyllähän nopeammin tulee legendaariseksi mikäli kuolee nuorena, mutta kyllähän Elviskin kuoli 40 vuoden iässä (muistaakseni) Eli kyllähän rock tähden elämässä pitää olla dramatiikkaa, mutta kuolema onkin jo toinen asia.

"Trollhammaren" kirjoitti:
Tuli mieleen Pate Mustajärvestä, että onko hän se Popedan laulaja?

Kyllähän se Pauli Antero on Popedassa jo lähes 30 vuotta toiminut Popedan solistina ja on toinen perustaja jäsen (toinen oli Ilpo Ainiala).

Uuh, Venomin Live in London -DVD saapui tänään postissa.
Tunnin pituinen keikka(Hammersmithista vuodelta 1985) tuli juuri katsottua ja täytyy sanoa että meno oli triolla pirun kova. Välillä tuntui että lavalla oli enemmän menoa kuin itse yleisössä. Kaiken kaikkiaan setti oli ihan ok-tasoa, oli kyseessä mikä bändi tahansa niin keikkasetti ei ikinä miellytä kaikkia, joukossa oli muutama minulle tuntematon biisi mutta toki mukana oli myös klassikot kuten Black Metal, Buried Alive, In Nomine Satanas ja Welcome to Hell. Kaipaamaan jäin erityisesti Angel Dustia, In League with Satania sekä One Thousand Days in Sodomia.
Kaiken kaikkiaan lätty oli kuitenkin hintansa väärti.
Venom näyttää kaikille muille bändeille mallia kuinka soitetaan helvetin intensiivinen keikka.
Toki herrojen meininkiä täytyy seurata pienellä camp-hengellä, 20 vuotta on kuitenkin musiikin maailmassa pitkä aika ja paljon on ehtinyt tapahtua.
Jos tähtiasteikolla pitäisi antaa jokin arvosana niin se lienisi jotain ***1/2 -luokkaa

Oma musamaku on aika laaja tässä muutama esimerkki.

Sentenced
Stam1na
Kotiteollisuus
Within Temptation
Neljä Ruusua
Maj Karma
Queen
Metallica
Apulanta

"Kameli" kirjoitti:

"Trollhammaren" kirjoitti:
Matti Servo.

Ihan Martti vaan.

Pilkunnussija.

"JackTheRipper" kirjoitti:
Stam1na

Pitää kyllä todeta, että ihmetyin aika paljon kun kuuntelin Stam1nan musaa, se oli parempaa mitä luulin. Hyvä bändi minusta. Hevin ystäville Stam1na on juuri oikea bändi.

Mazzy Star .

Kuunnelkaa, kokekaa ja rakastukaa.

dltd

Joo, saatta olla turha viesti, mutta.

Ladatkaapa (tai ostakaa se levy, tosin en ole varma, onko tämä biisi levyllä ollenkaan) Megadethin versio Metallican Batterysta. Biisi on muuten loistava (kuten alkuperäinenkin), mutta Mustainen ääni tässä biisissä on aivan kauhea, mutta tahatonta komiikkaa sisältävä. Kuulostaa jonkinlaiselta Axl Rosen, Virve Rostin ja Rushin laulajan (en muista nimeä) sekoitukselta.

Taattua laatua.

Eipäs pilailla Megadethin ja Mustainen kustannuksella, koska narina-Dave pieksee perseelle kaiken maailman jeajea-Hetfieldejä!
Nyt kun on Megadeth-fanin velvollisuus suoritettu, niin jatketaanhan...

Rushin laulajan (en muista nimeä)

Geddy Lee.

Onhan se Mustaine oikein hyvä laulaja, persoonallisen äänen omaava, mutta tuossa biisissä se vain kuulostaa pöljältä. Ja Megadethän on loistava bändi. Esim. She-Wolf, varsinkin sen bout 8 minuuttinen liveversio (taisi olla Rock in Riosta), ja kaikki muutkin Cryptic Writingsin biisit ovat mahtavia, paitsi Have Cool, Will Travel ja Almost Honest, jotka ovat melko mitäänsanomattomia. Tuskin CW on Megadethin paras levy, mutta minä pidän siitä paljon (ehkä siksi, että se on ainoa Daven porukan levy jonka omistan ).

Ikävä kyllä Megadeth ei ole tehnyt Batterysta coveria. Kyseessä on joku muu yhtye.

Kyllä se minun mielestäni on Dave. Ainakin kuulostaa Davelta, ja en tiedä ketään muuta jolla olisi edes läheskään samanlainen ääni.

"Kumiorava" kirjoitti:
Joo, saatta olla turha viesti, mutta.

Ladatkaapa (tai ostakaa se levy, tosin en ole varma, onko tämä biisi levyllä ollenkaan) Megadethin versio Metallican Batterysta. Biisi on muuten loistava (kuten alkuperäinenkin), mutta Mustainen ääni tässä biisissä on aivan kauhea, mutta tahatonta komiikkaa sisältävä. Kuulostaa jonkinlaiselta Axl Rosen, Virve Rostin ja Rushin laulajan (en muista nimeä) sekoitukselta.

Taattua laatua.

Ikävä kyllä Megadeth ei ole tehnyt Batterysta coveria. Kyseessä on joku muu yhtye.

Kyllä se minun mielestäni on Dave. Ainakin kuulostaa Davelta, ja en tiedä ketään muuta jolla olisi edes läheskään samanlainen ääni.

MKan kanssa samoilla linjoilla. Livenä on saattanut joskus vetästä(jota epäilen sitäkin vahvasti), mutta kaiken sen jälkeen mitä Mustaine ja Metallica ovat menneisyydessä kokeneet, en jaksa uskoa että Mustaine olisi saanut heiltä suostumusta levyttää kyseistä kappaletta(ainakaan kovin halvalla )

Esim. She-Wolf, varsinkin sen bout 8 minuuttinen liveversio (taisi olla Rock in Riosta), ja kaikki muutkin Cryptic Writingsin biisit ovat mahtavia. Tuskin CW on Megadethin paras levy, mutta minä pidän siitä paljon.

Juu, She-Wolfin live-versio on kyllä todella mainio.
Pitkälti samaa mieltä olen kanssasi CW:stä, onhan se popimpaa kuin mikään MD:n levy ennen sitä, mutta jotenkin sillä levyllä on musiikin poppimaisuus ja raskaus saatu ihanteelliseen tasapainoon. Ja ei kiekolta tosiaan löydy yhtään huonoa biisiä, heikompia toki on sattunut joukkoon mutta kokonaisuutena varsin tasokas julkaisu.
Omat suosikit Megadethilta lienevät levyt Killing is My Businessista aina Youthanasiaan asti. Oikeastaan kaikki levyt ovat tutustumisen arvoisia ja varsin tasokkaita, kamalaa Riskia lukuunottamatta.
Ja se She-Wolfin live-versio on Rude Awakening-livelevyltä, jonka keikka on Arizonasta(muistaakseni, Jenkeistä kuitenkin).

"Trollhammaren" kirjoitti:

"Kameli" kirjoitti:

"Trollhammaren" kirjoitti:
Matti Servo.

Ihan Martti vaan.

Pilkunnussija.

Nyt osui pilkka kyllä omaan nilkkaan.

Sain viimein aikaiseksi noin viikko sitten hankkia (enemmän tai vähemmän laillisin keinoin) lisää Metallican albumeja, mm. Ride The Lightning ja Reload, ja täytyy tunnustaa, että Reload ja muutenkin uudempi Metallica kolahti kyllä huomattavasti paremmin kuin Master Of Puppets tai Ride The Lightning...

Old school Metallica -fanit, nyt saatte käydä kimppuuni.

"Tzei-em" kirjoitti:

"Trollhammaren" kirjoitti:

"Kameli" kirjoitti:

"Trollhammaren" kirjoitti:
Matti Servo.

Ihan Martti vaan.

Pilkunnussija.

Nyt osui pilkka kyllä omaan nilkkaan.

Sain viimein aikaiseksi noin viikko sitten hankkia (enemmän tai vähemmän laillisin keinoin) lisää Metallican albumeja, mm. Ride The Lightning ja Reload, ja täytyy tunnustaa, että Reload ja muutenkin uudempi Metallica kolahti kyllä huomattavasti paremmin kuin Master Of Puppets tai Ride The Lightning...

Old school Metallica -fanit, nyt saatte käydä kimppuuni.

Itse pidän vanhemmasta tuotannosta enemmän esimerkiksi One on todella loistava biisi. Kyllä uusiltakin levyiltä löytyy hyviä kappaleita. Nämä ovat taas niitä makuasioita joista ei kannata kinata.

"Tzei-em" kirjoitti:

"Trollhammaren" kirjoitti:

"Kameli" kirjoitti:

"Trollhammaren" kirjoitti:
Matti Servo.

Ihan Martti vaan.

Pilkunnussija.

Nyt osui pilkka kyllä omaan nilkkaan.

Sain viimein aikaiseksi noin viikko sitten hankkia (enemmän tai vähemmän laillisin keinoin) lisää Metallican albumeja, mm. Ride The Lightning ja Reload, ja täytyy tunnustaa, että Reload ja muutenkin uudempi Metallica kolahti kyllä huomattavasti paremmin kuin Master Of Puppets tai Ride The Lightning...

Old school Metallica -fanit, nyt saatte käydä kimppuuni.

Old school-fani olen, mutta löydän mä paljon hyvää tästä Load-ja ReLoad-akselistakin. Itseasiassa tuossa on kaksi helvetin hyvää heavyROCK-levyä kyseessä. Jos kannessa lukisi jokin toinen nimi kuin Metallica, nuo levyt olisivat huomattavasti laajemmin arvostettuja kuin nyt.

tässä tapauksessa Metallican lukeminen kansissa on kirous. Bändin historia on sitä luokkaa, että harva Old School-fani nuo levyt on itselleen ostanut.
Kuuntelin levyt lävitse tuossa pari kuukautta sitten ja onhan siellä hitosti loistavia biisejä. Nimenomaan heavyrock-biisejä, ei mitään metallibiisejä.

Alkuviikosta postista sitten kolahti tupla-annos ruotsalaista "bättrefolk-poppia" kiitos cdon.comin ja pettynyt en ole lainkaan. Päinvastoin, se todisti että alustava kiinnostukeni Kentiin oli täysin perusteltua ja länsinaapurin suomalaisin yhtye osaa todella asiansa.

Muistan lukeneeni että Verkligen oli Kentin läpimurtolevy Ruotsissa ja sen kuunneltuani en ollenkaan ihmettele. Kaikki uudemman Kentin parhaat puolet ovat jo esillä henkilökohtaisista ja säästelemättömistä sanoituksista reippaaseen kitarankäyttöön ja hyviin melodioihin. Tunnelma on kylläkin selkeästi kevyempi kuin myöhäisemmillä julkaisuilla, nopea tempo peittää alussa alleen sävyltään synkemmät sanoitukset eikä tunnelma ole aivan liian masentava. Ja kolmantena kappaleena eteen tuleekin suorastaan hengästyttävän kaunis Gravitation. Hieman jopa harmittaa että ruotsalaiset ovat saaneet nauttia jostain näin hienosta kauan ennen kuin edes tiesin yhtyeen olemassaolosta.

Äänimaailma on aavistuksen viimeistelemätön, mikä ei ole pelkästään huono asia. Kappaleissa on tietynlaista vilpittömyyttä joka usein katoaa huolellisen tuottamisen myötä. Kappaleiden tyyli vaihtelee mukavasti haikeasta hieman nopeatempoisempaan vaikkakaan positiiviseksi levyn tunnelma ei missään vaiheessa nousekaan.

Hagnesta Hill onkin sitten aivan toisenlainen tapaus, se ei missään vaiheessa edes vahingossa päästä kuulijaansa tulemaan iloiseksi ja muistuttaa enemmän välissä olevaa Isolaa kuin edeltäjä Verkligen. Kaihoisaa, riipaisevaa, surullista, näistä ei ole kevyt ja iloinen tunnelma tehty. Vauhdikkaita kappaleita on vähemmän eivätkä nekään pysty Verkligenin vastaavien tavoin peittämään sanoitusten murheellisuutta. Hagnesta hill on todellakin puhdasta ruotsalaista melankoliaa ja kuulemani perusteella meillä on paljon yhteistä länsinaapurimme kanssa. Stanna hos mig ja pelottavan hienosti loppuva Stoppa mig Juni (Lilla ego) iskevät aivan samalla tavalla kuin parhaimmat kotimaiset melankoliabiisit. Musik non stop jää ainoaksi hittiaineksia osoittavaksi kappaleeksi mutta kokemukseni perusteella tasaisimmissa yleensä on hieman vähemmän hittikappaleita.

Hagnesta hill ei säästele laisinkaan, synkkä tunnelma alustetaan jo ensimmäisessä kappaleessa ja siitä ei ylöspäin enää nousta. Rehellinen ja tinkimätön levy jonka avulla ei kotipippaloita pelasteta mutta yksin kuunneltaessa iskee kuin Korkeajännitys.

Vaikutuksen Kent siis teki, lisää on hankittava. Pelkään että debyyttijulkaisu ei nouse seuraavien tasolla joten taidan odotella sen hankkimista siihen että olen täysin myyty ja en pety enää mihinkään. B-sidor -kokoelmalta löytyy yhä ehdoton suosikkibiisini Utan dina andetag (syistä joista ei vieläkään puhuta) mutta lukemani perusteella kyseessä on kohtalaisen epätasainen paketti, mikä ei sinänsä yllätä koska kyseessä on nimenomaan sinkkujen "b-puolia". Vaihtoehdoiksi jäänee siis ilmeisesti enemmän Verkligenin kaltainen Vapen & ammunition tai Hagnesta hillin kaltainen uusin Du & jag döden. Valintoja, valintoja.


Näistä ostoksista oli muutakin hyötyä vain kuin yhden uuden loistavan yhtyeen löytäminen. En ole ostanut vakituisesti musiikkia pitkään aikaan ja ehdin melkein unohtaa kuinka paljon hienompi kokemus on kuunnella alkuperäisiä levyjä. mp3:siin verrattuna kunnon cd suorastaan pakottaa keskittymään joka kappaleeseen ja löytämään ne henkilökohtaiset helmet, tietokoneelta ei yleensä jaksa keskittyä kuin niihin valmiiksi hyväksi tietämiinsä kappaleisiin. Jos kerta köyhänä opiskelijana tuntui löytyvän rahaa vähintään yhteen levyyn kuukaudessa, on se kumma jos kohtalaisen hyvin toimeentulevana proletaarina ei sitten sitä rahaa irtoaisi musiikkiharrastukseen.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana, hakusanoilla Kent ja Verkligen rakkaan Areksemme levylista löytyy jo toiselta sivulta.

Jos joku tänne asti jaksoi (katselen sinua Ares, koska sinulle tämä(kin) kysymys on pääosin suunnattu) niin jälleen kaipaan lisätietoja. CMX julkaisi kaksi esikoislevyään Gold-paketteina muutama vuosi sitten ja koska olin jo ehtinyt ostaa ne alkuperäiset cd-julkaisut en pitänyt oleellisena uusien julkaisuiden hankkimista. Lisä-EP:t eivät riittäneet ostosyyksi, varsikin kun Musiikin ystävälliset kasvot +5 on tullut myös hankittua. Mutta sitten satuin lukemaan jostain arvostelusta että kyseiset on levyt on myös remasteroitu ja soundit olisivat paljon paremmat alkuperäisiin verrattuna. Haluaisinkin siis tietää onko soundissa niin paljon eroa että minun kannattaisi harkita Gold-painosten hankintaa? Mahdolliset vertailukohdat äänitiedostojen muodossa olisivat myös tervetulleita.