Tuskan lauantai oli melkoinen. Hypocrisy yllätti, Devin Townsend veti todella hyvin ja Nevermore olikin sitten täyttä platinaa. Ihmettelen tosin, jos Warrel Dane ei kuole 10 vuoden sisään, vaikutti jotenkin niin alkoholisoituneelta kuin vain olla ja voi. Mutta hyvin se veti jopa ne "harakka"-äänetkin.
Musiikkimakunne???
Kolme päivää tuskaa on ohi ja ei olisi voinut paremmin sataa euroa käyttää. Yhteensä koko reissussa kuluikin kolme-neljäsataa euroa, mutta siihen sisältyikin shoppailua, hotelli ja ruokaa. Levyjä tarttui 8 mukaan festarialueelta ja helsingistä yleensä. Muunmuassa Grand Maguksen, Anatheman ja Dark Tranquillityn uusimmat, Crowbaria ja Venomin Black Metal LP. Ja Obituary -paita.
Mutta itse festariin. Perjantailta tuli tsekkailtua Testament, Obituary ja Ziltoid-esitys. Painiakin tuli sivussa kuunneltua mutta keskittyä ei jaksanut. Rytmihäiriökin soi taustalla levyjä shoppaillessa, mutta oli niin ponnettoman kuuloista menoa että ei innostanut lähempää kuunnella. Testament oli kokonaisuudessaan oikein hyvä ja vauhdikas avaus omille festareille, tykkäsin keikasta kokonaisuudessa ja Chuck Billyn ääni viehätti paljon. Naisystävä nappasikin koko poppoon nimmarit myöhemmin samana päivänä. Seuraavana tuli Painia kuunneltua ja Same old Song jäi vahvasti suosikiksi vaikka melko kaukaa sitä kuunneltiinkin. Obituary oli kuitenkin päivän odotetuin esitys. Ja lunasti potin oikein hyvin. Vähän ehkä liikaa kaverit soitti uutta materiaalia, mutta hienoja biisejä kuultiin kyllä lukuisia(Slowly we Rot!!, Chopped in Half, Turned inside out, The End Complete ym.) Tardy oli todella kovassa vedossa koko illan ja meno oli älyttömän tiukkaa. Koko keikan aloitti debyyttialbumilta tuttu Find The Arise ukkosintrolla säestettynä. Se kertoo ihan tarpeeksi. Sain muuten Obituaryn nimmarit ja kättelin John Tardya. Onko Ankka kade?
Ziltoid The Omniscient oli taas loistava ja ennenkaikkea helvetin hauska. Ziltoid oli itse pääasiassa kokoajan isolla screenillä lavan vieressä heilumassa ja puhumassa, kävi korkeintaan kerran lavalla. Albumia noudatettiin tunnollisesti mutta pitkälle soittoajalle lisäiltiin myös kaikenlaista hauskaa dialogia ja hässäkkää. Musiikilliselta puolelta ihan kivaa, mutta kyllä muu show oli parempaa. Planet Shmasherin roolia veti saatana Chuck Billy. Se oli loistavaa.
"My name is Chuck Billy (The Planet Shmasher viitta päällä), and I fucking hate musicals!!" Hieno show kaikenkaikkiaan.
Lauantaina oli alkupäivä hesassa pyörimistä ja shoppailua. Hypocrisyn keikan aikoihin tultiin takaisin, vähän harmi kyllä myöhässä. Keikka oli älyttömän kova, Tägtren oli livenäkin uskomattoman hienoa kuultavaa, ja setistä murhaava Killing Art korjasi potin ehdottomasti.
Crowbar soitti seuraavaksi. Crowbar veti koko Tuskan parhaan keikan ja samalla yhden kaikkien aikojen parhaimmista keikoista joita olen ikinä nähnyt. Se vain oli niin hyvä. Kaverit eivät olleet käyneet Suomessa neljääntoista vuoteen. Yleisöä oli paljon ja tunnelma oli todella korkealla koko ajan. Kirk ja kumppanit olivat ihan liekeissä ja loistavia kappaleita tuli jatkuvasti. All I Had(I Gave), Conquering, New Dawn, The Lasting Dose muun muassa aiheuttivat itsessä suuria reaktioita. Silti koko keikan ja Tuskan paras veto oli ehdottomasti Planets Collide. Sitä tunnelmaa ei voi enää edes kuvailla. Jotain niin mahtavaa vaan. Kyllä Crowbar on pakko nähdä uudestaankin, ja jo yksinään se riitti tekemään Tuskasta rahojen arvoisen.
Loppuillasta tuli tsekattua Overkillin kisakunto ja se oli edelleen myös todella kova. Täysiä paahdettiin koko keikan ajan ja lavalla vanhat patut jaksoivat heilua. Settilistassa oli muunmuassa Elimination, Hammerhead, Overkill ja paria uudeltakin albumilta. Oikein energinen ja voimakas esitys tämäkin.
Illan pääesiintyjänä ollut Nevermore pelotti ja herätti hieman skeptisyyttä jo ennen keikkaa, Dane kun ei ole enää ihan entisensä ja uusi albumkin oli melkoinen pettymys itselle. Ei sitä sitten tultu katsottua kuin pari biisiä vaan, eikä sen jälkeen enää kiinnostanut. Warrel ei ole livenä kova, kaveri näytti vähän kärsivältä kokoajan enkä olisi ihmetellyt jos mies olisi ollut humalassakin. Pidättäydyn niissä parissa bändin levyssä, joista oikeasti pidän. Mastodon olisi ollut mukavempi.
Illalla tuli vielä klubilla tsekkailtua Dantesissa Helheim lähinnä siksi koska kyseessä oli hotellia lähin rokkibaari. Olihan se aika hauskaa, ikinä en black metallista ole piitannutkaan. Melkoista paahtoa mutta ei innostanut.
Sunnuntaina mentiin vasta viiden-kuuden aikaan paikalle kun ei kiinnostavia esiintyjiä Megadethin lisäksi oikein ollut. Cannibal Corpse veti potin festareiden tyhmimmästä ja turhimmasta keikasta. Siinä oli tunti sahausta jossa ei enää ollut edes järkeä. Lyriikat ovat ilmeisesti vain muodon vuoksi levyjen kansilehdissä, en nimittäin nähnyt tai kuullut musiikin soidessa laulajan suusta kuin yhtä äännettä. Pörinää siis vain koko keikka. Nile taas oli ihan hauskaa. Kolliasta sinne mentiin lähinnä vain kuuntelemaan eikä rumputyö ainakaan pettänyt. Muuten brutaali mättö nyt ei kiinnostanutkaan.
Megadeth oli hyvä. En ole ikinä ollut fani, en omista yhtyeen levyjä enkä kuuntelekaan itse, mutta keikka oli hyvä. Muutamia biisejä tunnistin, ja tuntui kyllä siltä että bändiä itseäänkin kiinnosti soittaa ja nauttivat fiiliksestä. Hyvä tapa lopettaa festarit ehdottomasti. Sitten vaan kotiin pitkästä aikaa nukkumaankin. Oli hieno viikonloppu ehdottomasti. Ehkä ensi vuonna uudestaan.
Mutta itse festariin. Perjantailta tuli tsekkailtua Testament, Obituary ja Ziltoid-esitys. Painiakin tuli sivussa kuunneltua mutta keskittyä ei jaksanut. Rytmihäiriökin soi taustalla levyjä shoppaillessa, mutta oli niin ponnettoman kuuloista menoa että ei innostanut lähempää kuunnella. Testament oli kokonaisuudessaan oikein hyvä ja vauhdikas avaus omille festareille, tykkäsin keikasta kokonaisuudessa ja Chuck Billyn ääni viehätti paljon. Naisystävä nappasikin koko poppoon nimmarit myöhemmin samana päivänä. Seuraavana tuli Painia kuunneltua ja Same old Song jäi vahvasti suosikiksi vaikka melko kaukaa sitä kuunneltiinkin. Obituary oli kuitenkin päivän odotetuin esitys. Ja lunasti potin oikein hyvin. Vähän ehkä liikaa kaverit soitti uutta materiaalia, mutta hienoja biisejä kuultiin kyllä lukuisia(Slowly we Rot!!, Chopped in Half, Turned inside out, The End Complete ym.) Tardy oli todella kovassa vedossa koko illan ja meno oli älyttömän tiukkaa. Koko keikan aloitti debyyttialbumilta tuttu Find The Arise ukkosintrolla säestettynä. Se kertoo ihan tarpeeksi. Sain muuten Obituaryn nimmarit ja kättelin John Tardya. Onko Ankka kade?
Ziltoid The Omniscient oli taas loistava ja ennenkaikkea helvetin hauska. Ziltoid oli itse pääasiassa kokoajan isolla screenillä lavan vieressä heilumassa ja puhumassa, kävi korkeintaan kerran lavalla. Albumia noudatettiin tunnollisesti mutta pitkälle soittoajalle lisäiltiin myös kaikenlaista hauskaa dialogia ja hässäkkää. Musiikilliselta puolelta ihan kivaa, mutta kyllä muu show oli parempaa. Planet Shmasherin roolia veti saatana Chuck Billy. Se oli loistavaa.
"My name is Chuck Billy (The Planet Shmasher viitta päällä), and I fucking hate musicals!!" Hieno show kaikenkaikkiaan.
Lauantaina oli alkupäivä hesassa pyörimistä ja shoppailua. Hypocrisyn keikan aikoihin tultiin takaisin, vähän harmi kyllä myöhässä. Keikka oli älyttömän kova, Tägtren oli livenäkin uskomattoman hienoa kuultavaa, ja setistä murhaava Killing Art korjasi potin ehdottomasti.
Crowbar soitti seuraavaksi. Crowbar veti koko Tuskan parhaan keikan ja samalla yhden kaikkien aikojen parhaimmista keikoista joita olen ikinä nähnyt. Se vain oli niin hyvä. Kaverit eivät olleet käyneet Suomessa neljääntoista vuoteen. Yleisöä oli paljon ja tunnelma oli todella korkealla koko ajan. Kirk ja kumppanit olivat ihan liekeissä ja loistavia kappaleita tuli jatkuvasti. All I Had(I Gave), Conquering, New Dawn, The Lasting Dose muun muassa aiheuttivat itsessä suuria reaktioita. Silti koko keikan ja Tuskan paras veto oli ehdottomasti Planets Collide. Sitä tunnelmaa ei voi enää edes kuvailla. Jotain niin mahtavaa vaan. Kyllä Crowbar on pakko nähdä uudestaankin, ja jo yksinään se riitti tekemään Tuskasta rahojen arvoisen.
Loppuillasta tuli tsekattua Overkillin kisakunto ja se oli edelleen myös todella kova. Täysiä paahdettiin koko keikan ajan ja lavalla vanhat patut jaksoivat heilua. Settilistassa oli muunmuassa Elimination, Hammerhead, Overkill ja paria uudeltakin albumilta. Oikein energinen ja voimakas esitys tämäkin.
Illan pääesiintyjänä ollut Nevermore pelotti ja herätti hieman skeptisyyttä jo ennen keikkaa, Dane kun ei ole enää ihan entisensä ja uusi albumkin oli melkoinen pettymys itselle. Ei sitä sitten tultu katsottua kuin pari biisiä vaan, eikä sen jälkeen enää kiinnostanut. Warrel ei ole livenä kova, kaveri näytti vähän kärsivältä kokoajan enkä olisi ihmetellyt jos mies olisi ollut humalassakin. Pidättäydyn niissä parissa bändin levyssä, joista oikeasti pidän. Mastodon olisi ollut mukavempi.
Illalla tuli vielä klubilla tsekkailtua Dantesissa Helheim lähinnä siksi koska kyseessä oli hotellia lähin rokkibaari. Olihan se aika hauskaa, ikinä en black metallista ole piitannutkaan. Melkoista paahtoa mutta ei innostanut.
Sunnuntaina mentiin vasta viiden-kuuden aikaan paikalle kun ei kiinnostavia esiintyjiä Megadethin lisäksi oikein ollut. Cannibal Corpse veti potin festareiden tyhmimmästä ja turhimmasta keikasta. Siinä oli tunti sahausta jossa ei enää ollut edes järkeä. Lyriikat ovat ilmeisesti vain muodon vuoksi levyjen kansilehdissä, en nimittäin nähnyt tai kuullut musiikin soidessa laulajan suusta kuin yhtä äännettä. Pörinää siis vain koko keikka. Nile taas oli ihan hauskaa. Kolliasta sinne mentiin lähinnä vain kuuntelemaan eikä rumputyö ainakaan pettänyt. Muuten brutaali mättö nyt ei kiinnostanutkaan.
Megadeth oli hyvä. En ole ikinä ollut fani, en omista yhtyeen levyjä enkä kuuntelekaan itse, mutta keikka oli hyvä. Muutamia biisejä tunnistin, ja tuntui kyllä siltä että bändiä itseäänkin kiinnosti soittaa ja nauttivat fiiliksestä. Hyvä tapa lopettaa festarit ehdottomasti. Sitten vaan kotiin pitkästä aikaa nukkumaankin. Oli hieno viikonloppu ehdottomasti. Ehkä ensi vuonna uudestaan.
Kieltämättä harmittaa (myös Tardyn nimmari), etenkin Townsendin ja Crowbarin missaaminen koska niitä ei ole vielä nähty. Toki Nile, Obituary ja Megadeth olisivat olleet pirun kovia juttuja, mutta ne on kertaalleen jo nähty niin ei se niin suuri menetys ole. Mutta Ziltoid olisi ollut varmasti erittäin viihdyttävä keikka, etenkin kun siinä ilmeisesti vedettiin kunnon show meiningillä ja itse tykkään siitä levystäkin hemmetisti. DTB olisi varmasti myös ollut todella hieno kokemus lauantaina. Eniten Devinin jälkeen harmittaa Crowbar, ainut asia mihin siinäkin voin tuudittautua on se, että se olisi toiminut varmasti clubioloissa vielä paremmin.
Satoi tai paistoi, voin aina silti lohduttaa itseäni sillä että olen nähnyt Electric Wizardin. Ja jumalauta, se riittäisi vaikka ei koskaan olisi nähnyt mitään muita keikkoja.
Satoi tai paistoi, voin aina silti lohduttaa itseäni sillä että olen nähnyt Electric Wizardin. Ja jumalauta, se riittäisi vaikka ei koskaan olisi nähnyt mitään muita keikkoja.
Olisit Supa tullu Corpsen pittiin. Se oli silkkaa murhaa. Nimim. molemmat polvet auki. Ja itse ainakin lauloin mukana sillä keikalla. Itse taas en Crowbarista oikein lämmennyt sillä kuunneltuani sitä kymmenisen minuuttia en ollut varma oliko biisi edes vaihtunut joten päätin vaihtaa maisemaa. Bloodbath olisi myös kannattanut tsekata. Ei nimittäin ihan hetkeen tule välttämättä mahdollisuutta katsoa sitä bändiä uusiksi.
Mutta joo itse en perjantaina ollut ollenkaan paikalla aikatauluongelmien takia. Mutta lohduttelen itseäni sillä ajatuksella että Testamentin olen jo nähnyt ja Rytmihäiriön voi nähdä vielä melko monta kertaa. Ziltoid harmittaa tosin vaikka en juurikaan Townsendiä ole kuunnellut.
Mutta itse nautin olostani paljon. Megadeth veti todella hyvän setin ja ei Townsend projekti ainakaan kylmäksi jättänyt. Tosin Megadethissä auttoi melko paljon se että tunnistin jokaisen biisin. Ja osasin laulaa melkein kaikki sanasta sanaan. Dave Mustaine for president!
Mutta joo itse en perjantaina ollut ollenkaan paikalla aikatauluongelmien takia. Mutta lohduttelen itseäni sillä ajatuksella että Testamentin olen jo nähnyt ja Rytmihäiriön voi nähdä vielä melko monta kertaa. Ziltoid harmittaa tosin vaikka en juurikaan Townsendiä ole kuunnellut.
Mutta itse nautin olostani paljon. Megadeth veti todella hyvän setin ja ei Townsend projekti ainakaan kylmäksi jättänyt. Tosin Megadethissä auttoi melko paljon se että tunnistin jokaisen biisin. Ja osasin laulaa melkein kaikki sanasta sanaan. Dave Mustaine for president!
Kolme päivää tuli itsekin riehuttua Tuskaisessa auringonpaisteessa. Perjantaina tuli varsinaisesti katsottua Rytmihäiriö, joka veti kyllä melkosen hienon keikan. Keikan jälkeen piti jäädä varaamaan eturivin paikka STS:ää varten, STS eturivin headbang=parhautta. Taisi itse Kai Hahtokin tykätä suorituksesta, kun keikan jälkeen tuli ja ojensi kapulan käteen ja näytti peukkua. DVD:llekin tuli varmaan päästyä hyvällä tuurilla, koska sellaista kuvasivat. Viimeisenä oli vuorossa koko festareiden odotetuin keikka, uskomaton show kyllä tosiaan, Devin on kyllä ihme mies.
Lauantaina missasin Sotajumalasta pari ekaa biisiä, mutta keikka oli sen verran kova, ettei tuo juurikaan haitannut. Crowbarin olisin mielelläni nähnyt, mutta otin varman päälle ja menin katsomaan FM2000:sta, koska tiesin livemeiningin olevan kohillaan ja viime keikastakin oli jo jokunen aika. Enkä pettynyt, lauantain kovin ja meiningiltään koko Tuskan kovin keikka. Letkajenkat, humpat kuin normipitit kulki niin hienosti käsi kädessä, että tuli tanssahdeltua joka biisissä. FM:stä juoksin suoraan Deviniä katsomaan ja Addicted! lähti juuri soimaan, ihan hyville paikoille pääsin ja pystyin jopa nauttimaan aika paljonkin keikasta, vaikka olin ihan kuollu. Loistava settilista oli kyllä ja sopi aurinkoiseen säähän todella hyvin, oli melkoisen iloinen setti. Ainoa miinus oli setin lyhyys, tunti on kyllä aika lyhkänen aika, yleisömäärän perusteella olisi ansainnut kyllä helposti Nevermoren paikan päivän pääesiintyjänä, varsinkin Nevermoren ollessa melkoisen latistava. Tosin Nevermoressa lähdin jo puolessa settiä pois, ku oli niin tylsän kuuloista, odotin todella paljon enemmän. Ainiin, tulihan sitä Bloodbathia eli lähinnä Åkea seurailtua hieman.
Sunnuntai oli melko jäähdyttely päivä sitten, Turmion Kätilöt oli hyvä aloitus, W.A.S.P. oli melko laimea ja Megadeth oli tylsistyttävän alun jälkeen lopulta todella toimiva, Mustaine syttyi todella soittotuulelle ja puhui muutamat välispiikitkin jopa. Hieno lopetus Tuskalle.
Päivän muista bändeistä Cannibal Corpsea seurasin anniskelualueelta hieman ja oli kyllä aika kauheaa omaan makuuni, siitä siirryinkin sitten katsomaan Kolliaksen sound-checkiä ja lämmittelyä, joka osoittautui itse Nileä paljonkin mielenkiintoisemmaksi, puolitoista biisiä ja häivyin, ei iskenyt kyllä yhtään.
Kaikin puolin hieno reissu siis.
Lauantaina missasin Sotajumalasta pari ekaa biisiä, mutta keikka oli sen verran kova, ettei tuo juurikaan haitannut. Crowbarin olisin mielelläni nähnyt, mutta otin varman päälle ja menin katsomaan FM2000:sta, koska tiesin livemeiningin olevan kohillaan ja viime keikastakin oli jo jokunen aika. Enkä pettynyt, lauantain kovin ja meiningiltään koko Tuskan kovin keikka. Letkajenkat, humpat kuin normipitit kulki niin hienosti käsi kädessä, että tuli tanssahdeltua joka biisissä. FM:stä juoksin suoraan Deviniä katsomaan ja Addicted! lähti juuri soimaan, ihan hyville paikoille pääsin ja pystyin jopa nauttimaan aika paljonkin keikasta, vaikka olin ihan kuollu. Loistava settilista oli kyllä ja sopi aurinkoiseen säähän todella hyvin, oli melkoisen iloinen setti. Ainoa miinus oli setin lyhyys, tunti on kyllä aika lyhkänen aika, yleisömäärän perusteella olisi ansainnut kyllä helposti Nevermoren paikan päivän pääesiintyjänä, varsinkin Nevermoren ollessa melkoisen latistava. Tosin Nevermoressa lähdin jo puolessa settiä pois, ku oli niin tylsän kuuloista, odotin todella paljon enemmän. Ainiin, tulihan sitä Bloodbathia eli lähinnä Åkea seurailtua hieman.
Sunnuntai oli melko jäähdyttely päivä sitten, Turmion Kätilöt oli hyvä aloitus, W.A.S.P. oli melko laimea ja Megadeth oli tylsistyttävän alun jälkeen lopulta todella toimiva, Mustaine syttyi todella soittotuulelle ja puhui muutamat välispiikitkin jopa. Hieno lopetus Tuskalle.
Päivän muista bändeistä Cannibal Corpsea seurasin anniskelualueelta hieman ja oli kyllä aika kauheaa omaan makuuni, siitä siirryinkin sitten katsomaan Kolliaksen sound-checkiä ja lämmittelyä, joka osoittautui itse Nileä paljonkin mielenkiintoisemmaksi, puolitoista biisiä ja häivyin, ei iskenyt kyllä yhtään.
Kaikin puolin hieno reissu siis.
Oliko Lou Reed hyvä?
Ei. Vaan Lou Reed on yhä hyvä. Hänen soolotuotantonsa kuuntelemisen rajoittaminen Transformeriin on suuri musiikillinen vääryys, jonka kuulija kykenee itselleen tekemään.
Kun vielä popkulttuuriteokset, Trainspotting etunenässä, Loun tuotannon tason rajoittavat kyseiseen levyyn, on soppa valmis. Kyyninen newyorkilaispaskapää on paljon enemmän.
Ei. Vaan Lou Reed on yhä hyvä. Hänen soolotuotantonsa kuuntelemisen rajoittaminen Transformeriin on suuri musiikillinen vääryys, jonka kuulija kykenee itselleen tekemään.
Kun vielä popkulttuuriteokset, Trainspotting etunenässä, Loun tuotannon tason rajoittavat kyseiseen levyyn, on soppa valmis. Kyyninen newyorkilaispaskapää on paljon enemmän.
Jalometalli kirjoitti:
PERJANTAI 13.08.2010
15.00 GATES OPEN
15.30 - 16.30 MACHINA IS (INDOOR STAGE)
16.30 - 17.30 INFERIA MS (MAIN STAGE)
17.30 - 18.30 RYTMIHÄIRIÖ IS
18.30 - 19.45 DESTRUCTION MS
19.45 - 20.45 DREAM EVIL IS
20.45 - 22.00 SUFFOCATION MS
22.00 - 23.00 MACABRE IS
23.00 - 00.30 CARCASS MS
00.30 - 01.30 LORD VICAR IS
LAUANTAI 14.08.2010
13.00 GATES OPEN
14.00 - 14.45 SADISTIK FOREST IS (INDOOR STAGE)
14.45 - 15.45 FORCED KILL MS (MAIN STAGE)
15.45 - 16.30 COPROLITH IS
16.30 - 17.30 URN MS
17.30 - 18.30 BLACK CRUCIFIXION IS
18.30 - 19.45 MELECHESH MS
19.45 - 20.45 DEMILICH IS
20.45 - 22.00 GORGOROTH MS
22.00 - 23.00 ROSS THE BOSS IS
23.00 - 00.30 TRIPTYKON MS
00.30 - 01.30 ANGEL WITCH IS
Ai jumankauta kun olisi ihanteelliset aikataulut, kaikki oleelliset bändit vasta myöhemmin iltapäivällä. Triptykon ja Carcass luonnollisesti pääesiintyjinä viimeiset ulkolavalla ja kaikki muut oleelliset bändit sopivasti ennen niitä. Demilich, Melechesh ja Suffocation noin tärkeimpinä.
Tässä pitää alkaa vähän punnitsemaan. Olisi nääs isoveljen tuparit Helsingissä tuolloin myös ja Mikkelissä olisi Jurassic Rock, johon saisin ilmaislipun, mutta jossa nyt ei esiintyjät kuitenkaan päätä huimaa. Jalometalli oli tarjonnaltaan ihan unelma, mutta matkaa on Mikkelistä se 450 kilometriä niin laittaa vähän miettimään.
Mutta Triptykon pimeässä elokuun illassa olisi jotain uskomatonta.
LEGENDAARINEN THE FALL ENSI KERTAA SUOMEEN
Su 3.10.2010 Tampere, Klubi
Ma 4.10.2010 Helsinki, Tavastia
Brittiläinen vaihtoehtorocklegenda The Fall saapuu tulevana syksynä ensimmäistä kertaa 34-vuotisen uransa aikana Suomeen. Keväällä ”Your Future Our Clutter” -albumin julkaissut yhtye nousee 3. lokakuuta nokkamiehensä Mark E. Smithin johdolla Tampereen Klubin lavalle, ja seuraavana iltana bändi esiintyy Helsingin Tavastialla.
Vuonna 1976 Prestwichin kaupungissa perustettu The Fall on yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä brittiläisiä vaihtoehtoyhtyeitä. The Fall oli myös yhdessä aikalaistensa Joy Divisionin, Wiren ja Public Image Ltd:n kanssa synnyttämässä post-punkiksi kutsuttua musiikkityyliä. Yhtyeen musiikilliset juuret ovat The Velvet Undergroundin esipunkissa, Captain Beefheartin kierossa bluesissa, Canin krautrockissa ja 60-luvun autotallipunkissa, mutta pitkän uransa aikana yhtye on flirttaillut jopa countryn, drum and bassin ja IDM:n kanssa. Nykyisellään The Fallin tunnistettava, tiukka ja ekonominen soundi sijoittuu garagepunkin ja krautrockin välimaastoon.
The Fall on pitkän uransa aikana julkaissut yhteensä huimat 28 studioalbumia usealla maineikkaalla levymerkillä Rough Tradesta Matadoriin. Kokoonpanon viimeisin pitkäsoitto ”Your Future Our Clutter” ilmestyi huhtikuussa brittiläisen Dominon (mm. Arctic Monkeys, Pavement, Franz Ferdinand) kautta. Suuri kaupallinen menestys on aina kiertänyt The Fallin, mutta yhtyeen vaikutus vaihtoehtoiseen musiikkimaailmaan on ollut suunnaton. Yksi yhtyeen suurimmista faneista oli edesmennyt radiolegenda John Peel, jonka kuuluisan lausahduksen mukaan ”The Fall on aina erilainen, aina samanlainen”. Peelin ohella sadat artistit Nirvanasta Pavementiin ja Nick Cavesta LCD Soundsystemiin ovat nimenneet brittikokoonpanon yhdeksi merkittävimmistä esikuvistaan.
Vokalisti Mark E. Smith on vuosien varrella lukuisia kokoonpanomuutoksia läpikäyneen The Fallin kiistaton nokkamies ja ainoa alkuperäisjäsen. Värikkäänä persoonana tunnettu Smith on myös julkaissut kaksi sooloalbumia, tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Gorillaz-yhtyeen kanssa, lukenut Englannin valioliigan jalkapallotuloksia sekä näytellyt tv-ohjelmissa ja elokuvissa. Miehen omintakeisten sanoitusten aiheet vaihtelevat huumeiden käytöstä työttömyyteen ja yliluonnollisista ilmiöistä aikamatkustamiseen.
The Fallin Suomen keikat toteutetaan Fullsteam Agencyn ja Sue-lehden yhteistyönä.
LIPUT:
Myyntiin pe 9.7.2010 klo 9.00
Aivan tolkuton keikkasyksy tulossa. Killing Joke, Jex Thoth, Einstürzende Neubauten ja vielä The Fall.
Onkos kukaan tämän foorumin rap-diggailijoista harkinnut lähtevänsä kuun lopussa järjestettävälle Wu-Tang Clanin keikalle? Meikäläistä himottaisi kyllä kovasti lähteä tarkastamaan menot, mutta kun ei yksin viitsisi raahautua paikalle...
Käsittääkseni liputkin on jo myyty loppuun, joten haaveiluksihan tuo jää.
Coca kirjoitti:
Käsittääkseni liputkin on jo myyty loppuun, joten haaveiluksihan tuo jää.
Ei ole vielä loppuunmyyty. Takuuvarmasti menisin paikalle, mutta satunpa olemaan valtion palveluksessa kyseisenä tiistaina.
Tuskasta etenkin Devin Townsend jäi harmittamaan aivan käsittämättömästi. Uskon että musikaali oli unohtumaton. Onneksi edes provinssirockiin pääsin tämän vuoden kesäfestareista. Olin viimeviikonloppuna finn Hits festeissä töissä ja ei perkele kun Turmion Kätilöt ja Rotten Sound ovat kovia live-esiintyjiä, pidin kovasti. Kätilöiden nimmarit ja juliste lähti mukaan ja bäkkärilläkin pääsin käymään.
Näin nopeasti kiteytettynä oma festarikesä.
Ja joo, tällä hetkellä näyttäää siltä, että edessäni on ainakin 2 nosturin keikkaa tänä vuonna edessä, toivon mukaan molemmat toteutuvat:
Näin nopeasti kiteytettynä oma festarikesä.
Ja joo, tällä hetkellä näyttäää siltä, että edessäni on ainakin 2 nosturin keikkaa tänä vuonna edessä, toivon mukaan molemmat toteutuvat:
Ti 14.09.2010, ovet 19:00, 27€, S/K18
MISFITS (USA)
+support
Pe 26.11.2010, ovet 21:00, 18€, S/K18
JOB FOR A COWBOY (USA)
ANNOTATION OF AN AUTOPSY (UK)
TRIGGER THE BLOODSHED (UK)
Uujea, ensi viikonloppuna on sitten Oulu 187. Ehdottomasti paras räp/hip hop tapahtuma nykyaikana. Onko foorumin puolelta ketään tulossa?
ViiZei kirjoitti:
Uujea, ensi viikonloppuna on sitten Oulu 187. Ehdottomasti paras räp/hip hop tapahtuma nykyaikana. Onko foorumin puolelta ketään tulossa?
Euro-neekerien maakunta yhdistys.
Nikizu kirjoitti:ViiZei kirjoitti:
Uujea, ensi viikonloppuna on sitten Oulu 187. Ehdottomasti paras räp/hip hop tapahtuma nykyaikana. Onko foorumin puolelta ketään tulossa?
Euro-neekerien maakunta yhdistys.
Mielummin kuin trendi-pussihousujen Pipefest.
ViiZei kirjoitti:Nikizu kirjoitti:ViiZei kirjoitti:
Uujea, ensi viikonloppuna on sitten Oulu 187. Ehdottomasti paras räp/hip hop tapahtuma nykyaikana. Onko foorumin puolelta ketään tulossa?
Euro-neekerien maakunta yhdistys.
Mielummin kuin trendi-pussihousujen Pipefest.
Siksipä oma tieni luultavasti johtaa Blockfestiin :wink:
MR.Off Topic kirjoitti:
Siksipä oma tieni luultavasti johtaa Blockfestiin :wink:
Njääh, aivan liian kaukana ja Oulussa on parempia artisteja =P~
Ps. Muista olla Kymppilinjan keikalla aivan lärvit ettet vaan muista siitä mitään :)
ViiZei kirjoitti:MR.Off Topic kirjoitti:
Siksipä oma tieni luultavasti johtaa Blockfestiin :wink:
Njääh, aivan liian kaukana ja Oulussa on parempia artisteja =P~
Ps. Muista olla Kymppilinjan keikalla aivan lärvit ettet vaan muista siitä mitään :)
Ekalle päivälle toivotaan, että Petri vetää viimeisenä, jotta saa läksiä vihtuun.
Jos laittas ekaa kertaa aikoihin jotain musatopiciinkin.
Tällä hetkellä soitossa Hatebreedin Supremacy, joka on soinut autossa viimeisen kolmen kuukauden aikana lähes jatkuvasti (eli siis aina kun mp3-soittimesta on akku loppu yms.) Heräteostoksena sen otin ja muutti kyllä käsitykseni pomppumetallista aika totaalisesti. Uskomattoman vihaista ja tiukasti soitettua. Lyyrinen anti on ehkä heikohkoa, mutta vittuako ainakaan minä sellaisilla kun itse musiikki murtaa leukoja. Paikoin löytyy ehkä lievää itseääntoistavuutta, mutta se koskee ehkä yhtä tai kahta biisiä kahdestatoista. Yksi kovimpia levyjä, mitä olen kuullut aikoihin.
Kovimpana "uusien" bändien levyistä ikinä pidän Rytmihäiriön Surmantuojaa. Vanha Rytmihäiriö ei ole koskaan sen kummemmin iskenyt, mutta Surmantuojalle lisääntyneet crossover-vaikutteet saivat minutkin kiinnostumaan. Tämä jos mikä on vihaista, prkl. Kaikki biisit ovat tasavahvoja ja turpaanvetäviä pläjäyksiä. Ainiin, lyriikka on ehkä parasta, mitä Suomesta on ikinä tullut.
Tällä hetkellä soitossa Hatebreedin Supremacy, joka on soinut autossa viimeisen kolmen kuukauden aikana lähes jatkuvasti (eli siis aina kun mp3-soittimesta on akku loppu yms.) Heräteostoksena sen otin ja muutti kyllä käsitykseni pomppumetallista aika totaalisesti. Uskomattoman vihaista ja tiukasti soitettua. Lyyrinen anti on ehkä heikohkoa, mutta vittuako ainakaan minä sellaisilla kun itse musiikki murtaa leukoja. Paikoin löytyy ehkä lievää itseääntoistavuutta, mutta se koskee ehkä yhtä tai kahta biisiä kahdestatoista. Yksi kovimpia levyjä, mitä olen kuullut aikoihin.
Kovimpana "uusien" bändien levyistä ikinä pidän Rytmihäiriön Surmantuojaa. Vanha Rytmihäiriö ei ole koskaan sen kummemmin iskenyt, mutta Surmantuojalle lisääntyneet crossover-vaikutteet saivat minutkin kiinnostumaan. Tämä jos mikä on vihaista, prkl. Kaikki biisit ovat tasavahvoja ja turpaanvetäviä pläjäyksiä. Ainiin, lyriikka on ehkä parasta, mitä Suomesta on ikinä tullut.
Metalcore-kiistelystä tuli taas mieleen että kaikki musiikin genrekyttääjät ovat ihan täysiä ääliöitä jotka eivät tajua mistään mitään. Eimullamuutamoi.
Tirkka kirjoitti:
Metalcore-kiistelystä tuli taas mieleen että kaikki musiikin genrekyttääjät ovat ihan täysiä ääliöitä jotka eivät tajua mistään mitään. Eimullamuutamoi.
"Vittu vain *genre X* on oikeaa musiikkia" vs. "Genre? HEH, mä kuuntelen MUSIIKKIA en GENREJÄ B)"
pata tässä on kattila morjens
EDIT: ehkä vastaus on... jossain...
... keskellä?
Bushmeister kirjoitti:Tirkka kirjoitti:
Metalcore-kiistelystä tuli taas mieleen että kaikki musiikin genrekyttääjät ovat ihan täysiä ääliöitä jotka eivät tajua mistään mitään. Eimullamuutamoi.
"v***u vain *genre X* on oikeaa musiikkia" vs. "Genre? HEH, mä kuuntelen MUSIIKKIA en GENREJÄ B)"
pata tässä on kattila morjens
EDIT: ehkä vastaus on... jossain...
... keskellä?
Lähinnä siis tarkoituksena oli puuttua tuohon iänikuiseen genren alagenrejen hinkkaukseen ja siihen miten sitä jaksetaan vatvoa mitä genreä joku musiikki on. Mulle on ihan sama se minkälaista musiikkia joku kuuntelee mutta väittely siitä mitä genreä joku musiikki on, nyt vaan on niin saatanan väsynyttä.
Ja muutenkin, mitä tuumaisit siitä jos joku sanoisi sinulle katsovansa ainoastaan kauhuleffoja ja kieltäytyvänsä ehdottomasti katsomasta trillereitä vain siksi koska ne eivät ole kauhuleffoja?
Tirkka kirjoitti:
Ja muutenkin, mitä tuumaisit siitä jos joku sanoisi sinulle katsovansa ainoastaan kauhuleffoja ja kieltäytyvänsä ehdottomasti katsomasta trillereitä vain siksi koska ne eivät ole kauhuleffoja?
"Vittu vain *genre X* on oikeaa musiikkia" vs. "Genre? HEH, mä kuuntelen MUSIIKKIA en GENREJÄ B)"
"Vittu vain *genre X* on oikeaa elokuvaa" vs. "Genre? HEH, mä katselen ELOKUVIA en GENREJÄ B)"
yase.
EDIT: kultainen... keskitie...
ei...
... täytyy ajaa... ojaan...
Mä veikkaan että se kultainen keskitie tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että "ihan sama mitä kuuntelen mutta tiedän varmuudella että metalcore on kammopaskaa". 8)
Marshallsaaret kirjoitti:
Mä veikkaan että se kultainen keskitie tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että "ihan sama mitä kuuntelen mutta tiedän varmuudella että metalcore on kammopaskaa". 8)
"mä tiedän ja muut ei"-tie paras tie
Bushmeister kirjoitti:Marshallsaaret kirjoitti:
Mä veikkaan että se kultainen keskitie tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että "ihan sama mitä kuuntelen mutta tiedän varmuudella että metalcore on kammopaskaa". 8)
"mä tiedän ja muut ei"-tie paras tie
isot alku kirjaimet ja jäsenyys
Velocity kirjoitti:Bushmeister kirjoitti:Marshallsaaret kirjoitti:
Mä veikkaan että se kultainen keskitie tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että "ihan sama mitä kuuntelen mutta tiedän varmuudella että metalcore on kammopaskaa". 8)
"mä tiedän ja muut ei"-tie paras tie
isot alku kirjaimet ja jäsenyys
sisä luku taito
Bushmeister kirjoitti:Velocity kirjoitti:Bushmeister kirjoitti:
"mä tiedän ja muut ei"-tie paras tie
isot alku kirjaimet ja jäsenyys
sisä luku taito
epä onnistunut muka hauskuus
Velocity kirjoitti:Bushmeister kirjoitti:Velocity kirjoitti:
isot alku kirjaimet ja jäsenyys
sisä luku taito
epä onnistunut muka hauskuus
turha jankkaus vitsistä joka meni yli hilseen niin että humahti vain
Käyttäjämoderointi
Molemmilta kirjoitusoikeudet pois ja 2 viikon pakollinen kielioppiharjoittelu ennenkuin ne annetaan takaisin. 8)
Molemmilta kirjoitusoikeudet pois ja 2 viikon pakollinen kielioppiharjoittelu ennenkuin ne annetaan takaisin. 8)
Ja vielä ihmettelette mun asennetta foorumin musiikkikeskusteluihin. :?
Tuo metalcorekeskustelu aiheutti vähän hymähdyksiä. Ei vaan meinaa jaksaa enää kiinnittää huomiota noihin. Törky on hyvää.
Mutta mitäpäs mitäpäs, meillähän oli Ilosaarirock tässä viikonloppuna, siitä voisin vähän turista, oli sen verta tapahtumarikas ja hieno reissu. Perjantaina päästiin pienten jäätymisten jälkeen lopulta alueelle leiriytymään ja känniähän oli pumpattu jo hyvä tovi Jyväskylästä asti, ensimmäisen ajovuoron herkkuja. Sekoilua piisasi leirinnässä kun mitään bändejähän ei vielä tuolloin alueella ollut ja aloitusklubeille ei jaksanut mennä. Kunnon känni ja valmistautuminen lauantaihin, hienoa oli.
Ja lauantaina tuli herättyä jo seitsemältä, kiitos paahtavan auringon ja meiluavan naapurileirin. No ei se mitään, uiminen herätti päivään ja kaljan kittaaminenhan alkoi jo hyvissä ajoin. Festarin korkkasi lopulta sitten Viikate kello 13.00 päälavalla ja oli todella hyvä keikka, vaikka vähän turhan paljon soittivatkin vain uusia biisejä. Mutta vierailevat tähdet (joita en tunnistanut) ja koko köörin yhdessä vetämät Mana Mana coverit Maria Magdalena ja Vaarallista pelastivat paljon. Koskaan ei ole Viikate kokonaan Mana Manaa soittanut ennemmin minun kuullen. Viikatteen jälkeen piti mennä kalja-alueelle vähän Mokomaa pitkästä aikaa katsomaan, mutta ei jaksanut vakuuttaa. Ei vain jaksa. Takaisin leirintään sekoilemaan ja tekemään "Dunwicheja" (leipää jossa on porolevitettä, muikkua, chilitonnikalaa ja meetvurstia, oma resepti). Pienet nokosetkin tuli nurmikolla otettua ja tämän takia Katatonia jäi osittain katsomatta, mutta eipä se nyt niin hyvä ollut edes loppujen lopuksi. Absoluuttinen Nollapiste taasen oli, varsin pätevää meininkiä Sue-lavalla. Onpahan tuokin pumppu nyt todistettu livenä. Viimeisenä tulikin lauantaina sitten katsottua päivän pääesiintyjä Bad Religion ja vaikka en bändiä ole kuunnellut niin livemeininki oli kovaa ja tunnelma kohdallaan, porukkaa oli helvetisti. Ja sitte jatkettiinkin tissuttelulla leirinnässä.
Sunnuntaina nukuttiinkin sitten vähän myöhempään, mutta uimisella se päivä lähti silti käyntiin. Ensimmäinen tarkastettava bändi kun oli vasta Boban I Marko Markovic Orkestar rentolavalla kello 17.00 ja tämä olikin tähän astisen festarin kovin keikka. Totaalisen mahtavan tanssittavaa torvimusiikkia auringonpaisteessa hiekkarannalla, aivan helvetin kova meno. Oli varmasti myös jäätävän näköistä kun menin välillä sinne järveen istuskelemaan niin että vain pääni näkyi veden pinnalla. Niinku joku Dunwich sammakko säätänä. Tzjäh. Kova oli meno. Vaan menohan yltyi rekkalavalla kun Rytmihäiriö veti keikkansa, tämä jäikin sitten ainoaksi täyspäiseksi mättökeikaksi koko festareilla ja pitihän sitä mosh pitissäkin pyörähtää. Tämän jälkeen piti vielä Circleä mennä mielenkiinnosta katsomaan vaikka en vielä yhtyeeseen ole tutustunutkaan, mutta on pakko myöntää että se meni itellä vähän yli hilseen. Laskuhumala alkoi iskeä jo kolmannessa peräkkäisessä keikassa vahvasti ja se bändin aloitus kaikessa epämääräisessä älämölössään joka tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan oli minulle liikaa. Siispä hämmennyin ja menin leirintään tinttaamaan lisää viunaa.
Ja siinähän sitten vietettiinkin laatuaikaa hyvä tovi mahtavassa seurassa kalja kourassa, sillä seuraava esiintyjä oli vasta kello 22.15 päälavalla, kun festareiden pääesiintyjä ja ehdottomasti odotetuin bändi Faith No More nousi lauteille. Ja on myönnettävä, että oli parempi keikka kuin viime vuonna Kaisaniemessä, vaikka silloin siinä olikin sitä "neitsytmatkan" tuntua. Fakta on kuitenkin se, että Ilosaaren päälava oli FNM:lle ihan helvetin hyvä keikkapaikka ja täysin ihmisistä täyteen ahdettu alue (niin kaljaalue kuin lavan edustakin) sekä pimeys loivat ihan omaa tunnelmaansa keikalle. Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa myös se, että olin sijoittunut tällä kertaa miksauskopin läheisyyteen (joka oli tällä kertaa vähän lähempänä kuin Kaisaniemessä, näki bändiäkin) joten saundit kuulostivat todella hyviltä ja bändi tuntui olevan myös viime vuotta paremmassa soittokunnossa. Toki se suurin syy keikan erinomaisuudelle oli uskomattoman hyvä settilista (The Real Thing encorena, kusin hunajaa), sekä se, että Mike Patton oli ihan ilmiliekeissä. Häneltä lähti koko ajan hyvää läppää ja hänen riehumisensa oli helvetin viihdyttävää katsottavaa. Hän meni yeisön sekaan crowd surffaamaan, hän sihisi eturivin naaman edessä irvisty päällä megafoniin (se oli oikeasti helvetin hämmentävää, tuli repeiltyä kunnolla), hän veti yleisön lippuja maahan koska vihasi niitä, hän pölli kameramieheltä kamerna ja lähti kuvaamaan yleisöä samalla kun lauleskeli...Ihan tajuttoman hieno meininki! Puolitoista tuntia energistä ja helvetin tunnelmallista settiä omalta suosikkibändiltä festareiden päätteeksi, ei voi parempaa toivoa. Ehdottomasti paras keikka tänä vuonna, kilpailee viime vuoden Electric Wizardin kanssa myös parhaan keikan tittelistä vahvasti mutta en loppujen lopuksi osaa näistä enää päättää, oli niin erilaiset kokemukset. Elämän tähtihetkiä joka tapauksessa.
Yöllä tulikin sitten vettä, ei ollut hienoa. Ja tänään paluumatkassa kesti taas jäätävät 9 tuntia, kunnon säätämistä, jäätämistä ja haaluilua. Ja uskomattoman monta kolarivaaratilannetta, ihme ettei kukaan kuollut. Mutta festarit oli kerrassaan upeat ja Faith No Moreen oli heino päättää oma festarikesäni 2010, enää en ole mihinkään menossa. Ja alkaa kenties tämä koko festareissa ravaaminen olla jo taakse jäänyttä elämää, voi olla etten ensi kesänä enää ole missään festareilla. Sehän toki riippuu aina elämäntilanteesta, mutta merkit ovat ehkä menossa tähän suuntaan. Mikäpä olisikaan hienompaa lopettaa oma festareilla ravaaminen kuin Faith No Moren viimeiseen keikkaan? Ei parempaa voi keksiä. Mutta Ankka kiittää ja kumartaa Ilosaarea, helvetin kovat pirskeet oli, niin bändien kuin yleisen sekoilunkin osalta.
Mutta mitäpäs mitäpäs, meillähän oli Ilosaarirock tässä viikonloppuna, siitä voisin vähän turista, oli sen verta tapahtumarikas ja hieno reissu. Perjantaina päästiin pienten jäätymisten jälkeen lopulta alueelle leiriytymään ja känniähän oli pumpattu jo hyvä tovi Jyväskylästä asti, ensimmäisen ajovuoron herkkuja. Sekoilua piisasi leirinnässä kun mitään bändejähän ei vielä tuolloin alueella ollut ja aloitusklubeille ei jaksanut mennä. Kunnon känni ja valmistautuminen lauantaihin, hienoa oli.
Ja lauantaina tuli herättyä jo seitsemältä, kiitos paahtavan auringon ja meiluavan naapurileirin. No ei se mitään, uiminen herätti päivään ja kaljan kittaaminenhan alkoi jo hyvissä ajoin. Festarin korkkasi lopulta sitten Viikate kello 13.00 päälavalla ja oli todella hyvä keikka, vaikka vähän turhan paljon soittivatkin vain uusia biisejä. Mutta vierailevat tähdet (joita en tunnistanut) ja koko köörin yhdessä vetämät Mana Mana coverit Maria Magdalena ja Vaarallista pelastivat paljon. Koskaan ei ole Viikate kokonaan Mana Manaa soittanut ennemmin minun kuullen. Viikatteen jälkeen piti mennä kalja-alueelle vähän Mokomaa pitkästä aikaa katsomaan, mutta ei jaksanut vakuuttaa. Ei vain jaksa. Takaisin leirintään sekoilemaan ja tekemään "Dunwicheja" (leipää jossa on porolevitettä, muikkua, chilitonnikalaa ja meetvurstia, oma resepti). Pienet nokosetkin tuli nurmikolla otettua ja tämän takia Katatonia jäi osittain katsomatta, mutta eipä se nyt niin hyvä ollut edes loppujen lopuksi. Absoluuttinen Nollapiste taasen oli, varsin pätevää meininkiä Sue-lavalla. Onpahan tuokin pumppu nyt todistettu livenä. Viimeisenä tulikin lauantaina sitten katsottua päivän pääesiintyjä Bad Religion ja vaikka en bändiä ole kuunnellut niin livemeininki oli kovaa ja tunnelma kohdallaan, porukkaa oli helvetisti. Ja sitte jatkettiinkin tissuttelulla leirinnässä.
Sunnuntaina nukuttiinkin sitten vähän myöhempään, mutta uimisella se päivä lähti silti käyntiin. Ensimmäinen tarkastettava bändi kun oli vasta Boban I Marko Markovic Orkestar rentolavalla kello 17.00 ja tämä olikin tähän astisen festarin kovin keikka. Totaalisen mahtavan tanssittavaa torvimusiikkia auringonpaisteessa hiekkarannalla, aivan helvetin kova meno. Oli varmasti myös jäätävän näköistä kun menin välillä sinne järveen istuskelemaan niin että vain pääni näkyi veden pinnalla. Niinku joku Dunwich sammakko säätänä. Tzjäh. Kova oli meno. Vaan menohan yltyi rekkalavalla kun Rytmihäiriö veti keikkansa, tämä jäikin sitten ainoaksi täyspäiseksi mättökeikaksi koko festareilla ja pitihän sitä mosh pitissäkin pyörähtää. Tämän jälkeen piti vielä Circleä mennä mielenkiinnosta katsomaan vaikka en vielä yhtyeeseen ole tutustunutkaan, mutta on pakko myöntää että se meni itellä vähän yli hilseen. Laskuhumala alkoi iskeä jo kolmannessa peräkkäisessä keikassa vahvasti ja se bändin aloitus kaikessa epämääräisessä älämölössään joka tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan oli minulle liikaa. Siispä hämmennyin ja menin leirintään tinttaamaan lisää viunaa.
Ja siinähän sitten vietettiinkin laatuaikaa hyvä tovi mahtavassa seurassa kalja kourassa, sillä seuraava esiintyjä oli vasta kello 22.15 päälavalla, kun festareiden pääesiintyjä ja ehdottomasti odotetuin bändi Faith No More nousi lauteille. Ja on myönnettävä, että oli parempi keikka kuin viime vuonna Kaisaniemessä, vaikka silloin siinä olikin sitä "neitsytmatkan" tuntua. Fakta on kuitenkin se, että Ilosaaren päälava oli FNM:lle ihan helvetin hyvä keikkapaikka ja täysin ihmisistä täyteen ahdettu alue (niin kaljaalue kuin lavan edustakin) sekä pimeys loivat ihan omaa tunnelmaansa keikalle. Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa myös se, että olin sijoittunut tällä kertaa miksauskopin läheisyyteen (joka oli tällä kertaa vähän lähempänä kuin Kaisaniemessä, näki bändiäkin) joten saundit kuulostivat todella hyviltä ja bändi tuntui olevan myös viime vuotta paremmassa soittokunnossa. Toki se suurin syy keikan erinomaisuudelle oli uskomattoman hyvä settilista (The Real Thing encorena, kusin hunajaa), sekä se, että Mike Patton oli ihan ilmiliekeissä. Häneltä lähti koko ajan hyvää läppää ja hänen riehumisensa oli helvetin viihdyttävää katsottavaa. Hän meni yeisön sekaan crowd surffaamaan, hän sihisi eturivin naaman edessä irvisty päällä megafoniin (se oli oikeasti helvetin hämmentävää, tuli repeiltyä kunnolla), hän veti yleisön lippuja maahan koska vihasi niitä, hän pölli kameramieheltä kamerna ja lähti kuvaamaan yleisöä samalla kun lauleskeli...Ihan tajuttoman hieno meininki! Puolitoista tuntia energistä ja helvetin tunnelmallista settiä omalta suosikkibändiltä festareiden päätteeksi, ei voi parempaa toivoa. Ehdottomasti paras keikka tänä vuonna, kilpailee viime vuoden Electric Wizardin kanssa myös parhaan keikan tittelistä vahvasti mutta en loppujen lopuksi osaa näistä enää päättää, oli niin erilaiset kokemukset. Elämän tähtihetkiä joka tapauksessa.
Yöllä tulikin sitten vettä, ei ollut hienoa. Ja tänään paluumatkassa kesti taas jäätävät 9 tuntia, kunnon säätämistä, jäätämistä ja haaluilua. Ja uskomattoman monta kolarivaaratilannetta, ihme ettei kukaan kuollut. Mutta festarit oli kerrassaan upeat ja Faith No Moreen oli heino päättää oma festarikesäni 2010, enää en ole mihinkään menossa. Ja alkaa kenties tämä koko festareissa ravaaminen olla jo taakse jäänyttä elämää, voi olla etten ensi kesänä enää ole missään festareilla. Sehän toki riippuu aina elämäntilanteesta, mutta merkit ovat ehkä menossa tähän suuntaan. Mikäpä olisikaan hienompaa lopettaa oma festareilla ravaaminen kuin Faith No Moren viimeiseen keikkaan? Ei parempaa voi keksiä. Mutta Ankka kiittää ja kumartaa Ilosaarea, helvetin kovat pirskeet oli, niin bändien kuin yleisen sekoilunkin osalta.
Musen keikalta kotiuduttu, oli kyllä uskomattoman paljon parempi, kuin viime lokakuun areenakeikka. Tosin saattaa johtua suurelta osin siitä, että nyt olin melko edessä pomppimassa, enkä takakaarteen yläkatsomossa ja sit settilista oli melko uskomaton, olivat onneks jättäneet uudelta levyltä ny setistä pois biisejä, jäi siis tilaa paljon paremmille biiseille. Muutamat biisit jäivät tietty harmittamaan ja oli jonkin verran samoja jameja kuin lokakuussakin, mutta mitä niitä hyviä jamiriffejä vaihtamaan. Niin ja House Of The Rising Sun oli kyllä parhautta.
Kävi muuten aika hyvä mäihäkin ennen keikkaa. Ovethan avautu jo neljältä, mut ite menin vasta siinä viiden jälkeen alueelle. Kävin kusella, ostin paidan ja sit, vittu etukarsina, arvatkaapa olinko muistanu semmosta tsydeemiä ollenkaan. Kävin yrittää sisään, nii järkkärit sano vaa et täynnä. Sit kysyin, et onko mitää mahollisuuksia päästä sisään vielä, nii ne sano et ehkä jossain vaiheessa. Iski pieni vitutus. Jäin siinä sitten onneks jonottamaan nii ei menny ku 5-10 minsaa ku ne laski taas muutamia sisään, minut mukaanlukien, joten pääsin lopulta onneks aika loistavalle paikallekin.
Kävi muuten aika hyvä mäihäkin ennen keikkaa. Ovethan avautu jo neljältä, mut ite menin vasta siinä viiden jälkeen alueelle. Kävin kusella, ostin paidan ja sit, vittu etukarsina, arvatkaapa olinko muistanu semmosta tsydeemiä ollenkaan. Kävin yrittää sisään, nii järkkärit sano vaa et täynnä. Sit kysyin, et onko mitää mahollisuuksia päästä sisään vielä, nii ne sano et ehkä jossain vaiheessa. Iski pieni vitutus. Jäin siinä sitten onneks jonottamaan nii ei menny ku 5-10 minsaa ku ne laski taas muutamia sisään, minut mukaanlukien, joten pääsin lopulta onneks aika loistavalle paikallekin.
Kiinnosti vitusti teidän raporttinne. Ai että kun on mukava lukea niitä juttuja. Huh huh, jännää. Ehkä otan nämä tarinoinnit talteen. Vai että sellaista oli? Oisitte nyt kuvailleet hieman tarkemmin, että se fiilis olisi välittynyt vielä vähän paremmin.
Kuuntelette kaikki aivan paskaa musiikkia. Tiedä mistään mitään. Lukkoon tämä topic nyt jo. Jack D, toimi. Pyydän. TOIMI.
Kuuntelette kaikki aivan paskaa musiikkia. Tiedä mistään mitään. Lukkoon tämä topic nyt jo. Jack D, toimi. Pyydän. TOIMI.
Elitisti-indien saa muuten saman tien vetää vessasta alas.
randomdude kirjoitti:
Elitisti-indien saa muuten saman tien vetää vessasta alas.
Mitä tarkalleen on elitisti-indie? Pliis vastaa hei, tahdon kuulla tämän "genren" määritelmän.
Marshallsaaret kirjoitti:randomdude kirjoitti:
Elitisti-indien saa muuten saman tien vetää vessasta alas.
Mitä tarkalleen on elitisti-indie? Pliis vastaa hei, tahdon kuulla tämän "genren" määritelmän.
jos tämän pilkkasanan määritelmäksi on muuttunut jokin muu kuin "sai 9.0 tai enemmän Pitchforkilta" niin olen hyvin pettynyt.
(ei sillä että tuo on mikään genre se kertoo vain siitä että Pitchfork on järkyttävää luettavaa)
Bushmeister kirjoitti:
(ei sillä että tuo on mikään genre se kertoo vain siitä että Pitchfork on järkyttävää luettavaa)
Pitchfork ottaa itseänikin usein kaaliin itsetietoisuudellaan, mutta levyarvosteluissa klassikkotutka on aika hyvä. En todellakaan pidä Kid A -levyä maailmankaikkeuden parhaana, mutta kannattaa tsekata uusista levyistä esim. pitchforkin kehuma LCD Soundsystemin This Is Happening -levy. Sitäpaitsi oma kaikkien aikojen suosikkilevyni Wilcon Yankee Hotel Foxtrot on pitchforkin asteikolla 10,0, joten kai heidän toimituskuntansa mielipiteet jotenkin omiani heijastelevat.
En ole Pitchforkiin pahemmin tutustunut, mutta tuntuu ainakin siltä, että ne bändit joista olen kuullut kuhistavan netissä paljonkin, ovat ensimmäisenä olleet kyseisellä sivustolla hehkutettuina. Ja koska haluan ainakin jotekin yrittää roikkua uuden musiikin kannassa kiinni, tulee noita nimiä aina silloin tällöin laitettua korvan taakse. Nykyihmisellehän kaikki on tehty niin sietämättömän helpoksi, joten ei sitten muuta kuin Spotify auki ja hipster-viidakon läpikoluaminen alkakoon.
Tässä empiirisessä kokeessa olen vain tullut siihen tulokseen, että suurin osa hypestä kestää todellakin vain sen 15 minuuttia, jonka jälkeen se katoa keskiverron loputtomaan harmaaseen massaan. Esimerkiksi kovasti suitsutetut The Drums ja The xx (on muuten omaperäisimpiä nimiä ikinä) kuulostivat lähinnä vaivaannuttavalta kasariestetiikan kierrättämiseltä, ja ensinmainitun biisimateriaali oli täysin yhdentekevää. Animal Collectiven Merriweather Post Pavilionkaan ei ole jaksanut oikein napata, vaikka sen pitäisi olla niin hurjan hieno mestariteos. Cariboun Swim vaikutti tosin ihan lupaavalta - omituista ja tummasävyistä elektroa, pitänee tutustua enemmänkin.
Mutta toki tämä sama Pitchfork-osasto on tarjoillut myös kerrassaan loistavaa musiikkia. Esimerkiksi The National ja Fleet Foxes ovat ehdottomasti tämän hetken suosikkibändieni joukossa. Ja se aiemmin parjaamani Wilco on tällä hetkellä Last.fm-profiilini soitetuin bändi 12 kuukauden ajalta. Bändi ei mielestäni edelleenkään onnistu erinomaisten levykokonaisuuksien tekemisessä - vain hyvien siis, eli YHF on yhä yliarvostettu levy - mutta hyviä yksittäisiä biisejä sen tuotannosta löytyy vaikka millä mitalla. Tästä on todisteena myös taannoinen Pakkahuoneen keikka, joka oli todella loistavaa meininkiä alusta loppuun.
Mutta nyt kuitenkin visiitti 42 vuoden päähän:
Silver Apples - s/t
Silver Apples oli 60-luvun Suicide. Se oli kotoisin New Yorkista, siinä oli kaksi jäsentä, ja se teki musiikkia, joka oli täysin muusta ajasta, paikasta ja maailmasta. Yhtyeen erikoisuus oli sen laulajan, Simeon Coxen rakentama omituinen, lähinnä avaruusaluksen komentosillalta näyttävä "The Simeon" -niminen syntetisaattori, jonka oskillaattoripulpukselle loi raamit Danny Taylor rumpusetteineen. Etenkin tämä debyyttialbumi minimalistisine ja hypnoottisine äänimaailmoineen on kokeellisen musiikin ehdoton klassikko, ja vaikuttanut populaarimusiikin niin eksperimentaalisella kuin konventionaalisemmalla puolella.
Tässä empiirisessä kokeessa olen vain tullut siihen tulokseen, että suurin osa hypestä kestää todellakin vain sen 15 minuuttia, jonka jälkeen se katoa keskiverron loputtomaan harmaaseen massaan. Esimerkiksi kovasti suitsutetut The Drums ja The xx (on muuten omaperäisimpiä nimiä ikinä) kuulostivat lähinnä vaivaannuttavalta kasariestetiikan kierrättämiseltä, ja ensinmainitun biisimateriaali oli täysin yhdentekevää. Animal Collectiven Merriweather Post Pavilionkaan ei ole jaksanut oikein napata, vaikka sen pitäisi olla niin hurjan hieno mestariteos. Cariboun Swim vaikutti tosin ihan lupaavalta - omituista ja tummasävyistä elektroa, pitänee tutustua enemmänkin.
Mutta toki tämä sama Pitchfork-osasto on tarjoillut myös kerrassaan loistavaa musiikkia. Esimerkiksi The National ja Fleet Foxes ovat ehdottomasti tämän hetken suosikkibändieni joukossa. Ja se aiemmin parjaamani Wilco on tällä hetkellä Last.fm-profiilini soitetuin bändi 12 kuukauden ajalta. Bändi ei mielestäni edelleenkään onnistu erinomaisten levykokonaisuuksien tekemisessä - vain hyvien siis, eli YHF on yhä yliarvostettu levy - mutta hyviä yksittäisiä biisejä sen tuotannosta löytyy vaikka millä mitalla. Tästä on todisteena myös taannoinen Pakkahuoneen keikka, joka oli todella loistavaa meininkiä alusta loppuun.
Mutta nyt kuitenkin visiitti 42 vuoden päähän:
Silver Apples - s/t
Silver Apples oli 60-luvun Suicide. Se oli kotoisin New Yorkista, siinä oli kaksi jäsentä, ja se teki musiikkia, joka oli täysin muusta ajasta, paikasta ja maailmasta. Yhtyeen erikoisuus oli sen laulajan, Simeon Coxen rakentama omituinen, lähinnä avaruusaluksen komentosillalta näyttävä "The Simeon" -niminen syntetisaattori, jonka oskillaattoripulpukselle loi raamit Danny Taylor rumpusetteineen. Etenkin tämä debyyttialbumi minimalistisine ja hypnoottisine äänimaailmoineen on kokeellisen musiikin ehdoton klassikko, ja vaikuttanut populaarimusiikin niin eksperimentaalisella kuin konventionaalisemmalla puolella.
Genghis Khan kirjoitti:
Kiinnosti vitusti teidän raporttinne. Ai että kun on mukava lukea niitä juttuja. Huh huh, jännää. Ehkä otan nämä tarinoinnit talteen. Vai että sellaista oli? Oisitte nyt kuvailleet hieman tarkemmin, että se fiilis olisi välittynyt vielä vähän paremmin.
Kuuntelette kaikki aivan paskaa musiikkia. Tiedä mistään mitään. Lukkoon tämä topic nyt jo. Jack D, toimi. Pyydän. TOIMI.
peppukipeys ei ole oikeutus käyttäjämoderointiin F.Y.I. heh 8)
Pitää vain avautua yhdestä kappaleesta, joka vain iski niin pahasti kun näin sen Spotifyn Top Listin 7. kuunneltuimpana kappaleena. Ja se on Train:in "Hey, Soul Sister". Siis tuossa kappaleessa ei ole YHTÄÄN MITÄÄN. JA SE MYY IHAN VITUSTI!=!=! PARADOOOOOKKKS
Ei varmaan tarvitse selittää mitä haen takaa, mutta kuvottaa ajatus että näin yksinkertaisella musiikilla voi myydä niin vitusti.
http://www.youtube.com/watch?v=A9Z-WK4st-M
Lady Gaga on oikeasti taitava ja persoonallinen muusikko, jolla on oikeasti toimivia kikkoja kappaleissa, eikä ole ainakaan oman kuulemani perusteella sortunut autotunen käyttöön etc. Tällaisen artistin menestyksen ymmärrän ja kunnioitan sitä, mutta ei jumalauta kun jollain Trainin Soul Sisterillä voi rikkoa billboardeja.
Ja vielä esim. Katy Perryn California Gurls, joka on täysi kopio hyvin myyneestä, täysin paskasta ja porttoutta uhkuvasta Keshan Tik Tok-kappaleesta, on tällä hetkellä Billboard Hot-100 listan 2.sijalla. How do they get away with this shit?!?!?
Ei varmaan tarvitse selittää mitä haen takaa, mutta kuvottaa ajatus että näin yksinkertaisella musiikilla voi myydä niin vitusti.
http://www.youtube.com/watch?v=A9Z-WK4st-M
Lady Gaga on oikeasti taitava ja persoonallinen muusikko, jolla on oikeasti toimivia kikkoja kappaleissa, eikä ole ainakaan oman kuulemani perusteella sortunut autotunen käyttöön etc. Tällaisen artistin menestyksen ymmärrän ja kunnioitan sitä, mutta ei jumalauta kun jollain Trainin Soul Sisterillä voi rikkoa billboardeja.
Ja vielä esim. Katy Perryn California Gurls, joka on täysi kopio hyvin myyneestä, täysin paskasta ja porttoutta uhkuvasta Keshan Tik Tok-kappaleesta, on tällä hetkellä Billboard Hot-100 listan 2.sijalla. How do they get away with this shit?!?!?
Suurin osa noista tämän päivän kuumista hipster-bändeistä on yksinkertaisesti sanottuna tylsiä. Särmätöntä taustamusiikkia, josta puuttuu (yli)yrityksestä huolimatta(tai juuri sen takia!) kaikenlaiset mielenkiintoiset koukut.
Pahimpina esimerkkeinä: Vampire Weekend ja tuo jo Kurrenkin mainitsema The xx.
Hissimusiikiksi kelpaavaa läpsytystä.
Pahimpina esimerkkeinä: Vampire Weekend ja tuo jo Kurrenkin mainitsema The xx.
Hissimusiikiksi kelpaavaa läpsytystä.
Velocityn viestiin viitaten: Kyllähän tuollaiset näennäispirteät rallatukset myy, yksinkertaisia koukkuja ja "kivasti" laulava jannu.
Ehkä eniten huvittuneisuutta Spotifyssa on herättänyt Stromae-nimisen onnelajumputtajan nähtävästi uusimman hitin mainokset, joissa kyseistä kappaletta pidetään "kesän pirteimpänä hittinä". Ja se muutaman sekunnin pätkä jonka olen tuosta kuullut, koostuu lähinnä monotonisesta miesäänestä ja vuvuzelalta kuulostavasta tööttäysmelodiasta. Että ihan pirtein hittikö?
Ja eipä noita suuria myyntilukuja nyt sen kummoisemmin kannata ihmetellä, onhan meilläkin joku Marja Tyrni. Kehotan pelihousujen repimisen sijaan vain eristäytymistä tuollaisesta maailmasta, sillä pärjää kohtuuhyvin.
Vampire Weekend on muuten niin ikään aivan tappotylsä bändi. Ei voi ymmärtää hypeä. Talking Heads teki muutenkin nuo afropopit paljon paremmin 30 vuotta sitten.
Ehkä eniten huvittuneisuutta Spotifyssa on herättänyt Stromae-nimisen onnelajumputtajan nähtävästi uusimman hitin mainokset, joissa kyseistä kappaletta pidetään "kesän pirteimpänä hittinä". Ja se muutaman sekunnin pätkä jonka olen tuosta kuullut, koostuu lähinnä monotonisesta miesäänestä ja vuvuzelalta kuulostavasta tööttäysmelodiasta. Että ihan pirtein hittikö?
Ja eipä noita suuria myyntilukuja nyt sen kummoisemmin kannata ihmetellä, onhan meilläkin joku Marja Tyrni. Kehotan pelihousujen repimisen sijaan vain eristäytymistä tuollaisesta maailmasta, sillä pärjää kohtuuhyvin.
Vampire Weekend on muuten niin ikään aivan tappotylsä bändi. Ei voi ymmärtää hypeä. Talking Heads teki muutenkin nuo afropopit paljon paremmin 30 vuotta sitten.
Vampire Weekendin musiikin vertaaminen esim. Talking Headsiin tai Paul Simoniin on masentavaa, kun VW:llä on 3-4 kelpo rallia ja yksi hyvä levy (ja floppikakkosalbumi ilman mitään uutta tarjottavaa) ja verrokit ovat popmusiikin hall of fame -osastoa. Ei missään nimessä kaiken hypetyksen arvoinen bändi, mutta kyllähän tuota debyyttiä kuuntelee.
The xx onkin sitten vähän mielipiteitä jakava bändi. Itse tykkään heidän debyytistään, mutta ymmärrän myös täysin jos nämä melko lailla samankuuloiset ja laahaavat biisit saavat jonkun suorastaan raivon partaalle ennakkohypen jälkeen. No, mennään flow'hun katsomaan livenä ja dumataan vasta sitten.
GK on vallan oikeassa siinä, että särmää näillä läpsyttelijöillä saisi olla lisää. VW voisi yrittää keksiä jotain uutta jos haluavat uransa menestyksekkäänä jatkuvan. Xx:lle puolestaan voisi povata ihan valoisaa tulevaisuutta, kun muusikot ovat hädin tuskin kahtakymmentä ja tekevät jo noinkin kypsää materiaalia.
Orava, Animal Collective -hypeä en itsekään ymmärrä, mutta jos ei tykkää My Girls -rallista on kyllä jotain päässä vialla.
Live-Wilco muuten potkii kovaa munille, kun vastaan tulee albumeilta kuultua muistuttava, mutta miehekkäämpi, rockimpi, herkempi ja karismaattisempi yhtye ihka aidon oikuttelevan laulajapersoonan kanssa. Viime vuoden huvilateltan keikan näin itse, tämänvuotinen kiertue jäi näkemättä, kun ei huvittanut matkustaa 400 kilometriä keski-Italiaan yhden keikan takia.
Laitetaan nyt vielä pari lyhyttä musiikkiajatusta tähän viime aikojen kuuntelusta:
- Uusi Midlake on paska.
- Olen alkanut arvostaa saman bändin taannoista naiivihkoa debyyttialbumia, Bamnan & Silvercorkia suuresti viime aikoina.
- Hercules and Love Affair on loistava livenä, mutta tylsä levyllä. Ainoa mp3-soittimeen ottamisen arvoinen biisi on hieno Blind.
- Petoksen Törkeimmät petokset -tuplaälppäriä olen popittanut jonkin verran. Karua kamaa. Petoksella on suomiräpin neljänneksi huonoin flow (Seyed Alin, Ässän ja Raimon jälkeen), mutta huomiotaherättävää sanottavaa riittää ja se tuntuu tulevan suoraan sydämestä. Etenkin miehen Liisanpuisto-feattiraita, aito kesähitti Iso Kolmonen on hilpeä ja aiheellisesti mediakriittinen (!) Ketä kiinnostaa pt. 2 potkii lujaa.
- Dinosaur Jr:n cover Miracle Legionin The Backyard -biisistä on loistava.
- Uusi Kemmuru on epätasainen, mutta muutama biisi jytää. Oma suosikkini on Tikiksen Prince.
- Kohta uusi Ruudolf, jonka highlight lienee ainakin nimen perusteella kappale "Wu-Tang Clan is the best".
The xx onkin sitten vähän mielipiteitä jakava bändi. Itse tykkään heidän debyytistään, mutta ymmärrän myös täysin jos nämä melko lailla samankuuloiset ja laahaavat biisit saavat jonkun suorastaan raivon partaalle ennakkohypen jälkeen. No, mennään flow'hun katsomaan livenä ja dumataan vasta sitten.
GK on vallan oikeassa siinä, että särmää näillä läpsyttelijöillä saisi olla lisää. VW voisi yrittää keksiä jotain uutta jos haluavat uransa menestyksekkäänä jatkuvan. Xx:lle puolestaan voisi povata ihan valoisaa tulevaisuutta, kun muusikot ovat hädin tuskin kahtakymmentä ja tekevät jo noinkin kypsää materiaalia.
Orava, Animal Collective -hypeä en itsekään ymmärrä, mutta jos ei tykkää My Girls -rallista on kyllä jotain päässä vialla.
Live-Wilco muuten potkii kovaa munille, kun vastaan tulee albumeilta kuultua muistuttava, mutta miehekkäämpi, rockimpi, herkempi ja karismaattisempi yhtye ihka aidon oikuttelevan laulajapersoonan kanssa. Viime vuoden huvilateltan keikan näin itse, tämänvuotinen kiertue jäi näkemättä, kun ei huvittanut matkustaa 400 kilometriä keski-Italiaan yhden keikan takia.
Laitetaan nyt vielä pari lyhyttä musiikkiajatusta tähän viime aikojen kuuntelusta:
- Uusi Midlake on paska.
- Olen alkanut arvostaa saman bändin taannoista naiivihkoa debyyttialbumia, Bamnan & Silvercorkia suuresti viime aikoina.
- Hercules and Love Affair on loistava livenä, mutta tylsä levyllä. Ainoa mp3-soittimeen ottamisen arvoinen biisi on hieno Blind.
- Petoksen Törkeimmät petokset -tuplaälppäriä olen popittanut jonkin verran. Karua kamaa. Petoksella on suomiräpin neljänneksi huonoin flow (Seyed Alin, Ässän ja Raimon jälkeen), mutta huomiotaherättävää sanottavaa riittää ja se tuntuu tulevan suoraan sydämestä. Etenkin miehen Liisanpuisto-feattiraita, aito kesähitti Iso Kolmonen on hilpeä ja aiheellisesti mediakriittinen (!) Ketä kiinnostaa pt. 2 potkii lujaa.
- Dinosaur Jr:n cover Miracle Legionin The Backyard -biisistä on loistava.
- Uusi Kemmuru on epätasainen, mutta muutama biisi jytää. Oma suosikkini on Tikiksen Prince.
- Kohta uusi Ruudolf, jonka highlight lienee ainakin nimen perusteella kappale "Wu-Tang Clan is the best".
Marshallsaaret kirjoitti:
- Petoksen Törkeimmät petokset -tuplaälppäriä olen popittanut jonkin verran. Karua kamaa. Petoksella on suomiräpin neljänneksi huonoin flow (Seyed Alin, Ässän ja Raimon jälkeen), mutta huomiotaherättävää sanottavaa riittää ja se tuntuu tulevan suoraan sydämestä. Etenkin miehen Liisanpuisto-feattiraita, aito kesähitti Iso Kolmonen on hilpeä ja aiheellisesti mediakriittinen (!) Ketä kiinnostaa pt. 2 potkii lujaa.
Mihin unohtu Erä-Koira? Vai lasketaanko sitä edes räppäriksi :lol: Uusi Kemmuru iskee yhtä lujaa kuin kehumatta paras. No okei vähän huonommin, mutta joo ei mulla muuta.
Puhuva kone...
Kumiorava kirjoitti:
Velocityn viestiin viitaten: Kyllähän tuollaiset näennäispirteät rallatukset myy, yksinkertaisia koukkuja ja "kivasti" laulava jannu.
Ehkä eniten huvittuneisuutta Spotifyssa on herättänyt Stromae-nimisen onnelajumputtajan nähtävästi uusimman hitin mainokset, joissa kyseistä kappaletta pidetään "kesän pirteimpänä hittinä". Ja se muutaman sekunnin pätkä jonka olen tuosta kuullut, koostuu lähinnä monotonisesta miesäänestä ja vuvuzelalta kuulostavasta tööttäysmelodiasta. Että ihan pirtein hittikö?
Ja eipä noita suuria myyntilukuja nyt sen kummoisemmin kannata ihmetellä, onhan meilläkin joku Marja Tyrni. Kehotan pelihousujen repimisen sijaan vain eristäytymistä tuollaisesta maailmasta, sillä pärjää kohtuuhyvin.
Vampire Weekend on muuten niin ikään aivan tappotylsä bändi. Ei voi ymmärtää hypeä. Talking Heads teki muutenkin nuo afropopit paljon paremmin 30 vuotta sitten.
Juuri kaverin kanssa keskiviikkonan naurettiin kun sitä radiossa sanottiin kesän pirteimmäksi biisiksi, siis ei jumalauta, se on niin masentavan ja monotonisen kuuloista paskaa joka on aivan liian hidas toimiakseen millään tavalla.
Mahti Ankka kirjoitti:
Puhuva kone...
Haters gonna hate. [-(
Kyllähän 2000-luvulta löytyy mainioita indiepläähbändejä. The Nationalin Boxer on upea levy ja omat suosikkini My Morning Jacket ja Gaslight Anthem ovat erittäin päteviä yhtyeitä.
My Morning Jacketin Librarian lienee 2000-luvun paras biisi.
My Morning Jacketin Librarian lienee 2000-luvun paras biisi.
Genghis Khan kirjoitti:
My Morning Jacketin Librarian lienee 2000-luvun paras biisi.
Now that is one BOOOOOOOLD statement.