Foorumiarkisto

"Smuliii" kirjoitti:
Raskaampaa musiikkia

(Yleinen kysymys kaikille) mitenkäs tuo musiikin raskaus mitataan? Joitain hevin raskauden mittareita olen ottanut selville, ja tulin siihen tulokseen että raskainta musiikkia koskaan on Venom, Slayer ja Megadeth (parhaimmillaan). Toisaalta, kaiken järjen mukaanhan termi viittaa klassiseen musiikkiin, tai kansanmusiikkiin, sillä musiikin yleinen jakohan on klassinen, folk ja kevyt musiikki.

"Hyrkanos" kirjoitti:
(Yleinen kysymys kaikille) mitenkäs tuo musiikin raskaus mitataan? Joitain hevin raskauden mittareita olen ottanut selville, ja tulin siihen tulokseen että raskainta musiikkia koskaan on Venom, Slayer ja Megadeth (parhaimmillaan). Toisaalta, kaiken järjen mukaanhan termi viittaa klassiseen musiikkiin, tai kansanmusiikkiin, sillä musiikin yleinen jakohan on klassinen, folk ja kevyt musiikki.

No siis, oman kuvitelmani mukaan raskas musiikki voi olla hyvinkin rauhallista, esimerkiksi Viikatteen cover kappale On Aivan Sama on hyvin rauhallinen, mutta äärimmäisen raskas. Rankka musiikki on sitten asia erikseen.

Ja yleisesti ottaenhan rankan musiikin rajan määritelmä kulkee käsi kädessä oman musiikkitietouden kanssa. Jotkut eivät lue esim. Funeris Nocturnumin kaltaista paahtoa musiikiksi, joten he eivät pidä sitä edes rankkana. Toiset ovat eri mieltä. Objektiivista rajaa onkin vaikeampi määritellä, mutta ei kai sekään mahdotonta ole.

Tosin, ketä kiinnostaa.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Tosin, ketä kiinnostaa.

No musiikkia kuuntelevia ihmisiä tietysti.

Selityksesi muuten muituttaa yhtä teoriaani raskaasta musiikista. Se on sitä, joka on niin raskasta, ettei sitä jaksa edes kuunnella. Tähän sopii hyvin se klassinenkin

"Hyrkanos" kirjoitti:
No musiikkia kuuntelevia ihmisiä tietysti.

Got that right.

"Hyrkanos" kirjoitti:
Selityksesi muuten muituttaa yhtä teoriaani raskaasta musiikista. Se on sitä, joka on niin raskasta, ettei sitä jaksa edes kuunnella. Tähän sopii hyvin se klassinenkin

Hmm, loppupeleissä melko looginen logiikka. Tosin havaitsenko ilmassa inhoa Viikatetta kohtaan?

Mun mielestä ehkä joku doom metal vois olla raskainta musiikkia, siis musiikillisesti. Esim. Timppa ja Niskalaukaus on raskasta musiikkia, eikä tässä tapauksessa pelkästään musiikkinsa tähden. Sama asia esim. Viikatteen kanssa. Se, joka minusta tekee biisistä musiikillisesti raskaan, on se, että riffit ovat laahaavia ja suuria. Täten esim. Slayerin hypernopea runttaus ei minusta ole raskaimmasta päästä, vaikka toki omalla tavalla raskasta onkin.

Sitten toki melko rauhallisetkin biisit voivat olla raskaita, jos ne luovat oikean tunnelman.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Tosin havaitsenko ilmassa inhoa Viikatetta kohtaan?

Tuskin, paitsi ehkä kuviteltua sellaista. En tiedä viikatteesta yhtään mitään, ainakaan jos kyse ei ole siitä työkalusta

"Hyrkanos" kirjoitti:
Tuskin, paitsi ehkä kuviteltua sellaista. En tiedä viikatteesta yhtään mitään, ainakaan jos kyse ei ole siitä työkalusta

Noh, ajattelinkin että et varmaan tarkoittanut omaa Viikate esimerkkiä sinun raskaana musiikkinasi, eli sitä ei siis voisi kuunnella.

Viikate, sehän on siis suomalainen yhtye, joka yhdistelee musiikissaan raskasta rockia, iskelmällistä rautalanka rockia, melankoliaa ja pohjolan tunnelmia. Jepaa.

Mun mielestä ehkä joku doom metal vois olla raskainta musiikkia, siis musiikillisesti. Esim. Timppa ja Niskalaukaus on raskasta musiikkia, eikä tässä tapauksessa pelkästään musiikkinsa tähden.

Jep, samoilla linjoilla. Doomi on kieltämättä, nyt kun mainitsit, yksi raskaimmista musiikkityyleistä.

Jos kuuntelijan kannalta lähdetään katsomaan, niin hyvä esimerkki raskaasta musiikista on suomalaisen Hornan uusimman levyn päätösraita Ääni Yössä. Kappale ei musiikillisesti ole kovinkaan raskas, ja se koostuu melko simppelistä blackmetal -riffistä. Ei siinä riffissä mitään, mutta kun se soi nonstoppina koko kappaleen keston eli 21 minuutin ajan. Kyllä oli tuskaa kuunnella se aikanaan läpi.

Doom Metal -genren droneen painottuvasta puolesta voisin mainita bändin nimeltä Sunn O))). En ole paria biisiä enempää tutustunut, mutta kuunnelkaapa esimerkiksi kappale NN O))), musiikillisesti se hipoo raskainta mahdollista. Pituutta silläkin on melko paljon eli 15 minuuttia. Täten kappaleen ollessa esim. saman toistoa, pituuskin on erittäin tärkeässä osassa musiikin raskautta.

Ei jumaliste, ihan tajutonta. Juuri katsoin Strapping Young Ladin For Those Aboot To Rock livekeikan vuodelta 2003. Aivan uskomatonta settiä. Devin vetää todella mallikkaasti livelaulannan, vaikka aluksi hiukan jännitti kuinka hän pystyy kilpailemaan levyäänensä kanssa (johtuen siitä, että hän käyttää monia lauluraitoja luoden eräänlaisen ääniseinän). Mahtavasti lähti korkeat kirkumiset, karjumiset, ärjymiset ja puhtaat osuudet. Puhtaissa osuuksissa hänen äänensä alkoi loppua kohden kuulostaa melko väsyneeltä, mutta hyvin veti loppuun asti. Ja Gene Hoglan, kertakaikkiaan niin uskomaton kaveri rumpujen takana ettei toista.

Pari hauskaakin juttua tapahtui. Setin loppupäässä vedetyn Detox kappaleen aikana hämmennyn hiukan, koska Devin yhtäkkiä lopettaa laulamisen ja katsoo kitaraansa. Itsekin huomasin tässä vaiheessa, että yksi kitaran kieli heiluu kitaran varren päässä. Devin vaan tuumaa, että "I think I´ve broken it!" ja jatkaa laulamista ja soittamista kitaralla, yhden kielen puuttumisesta huolimatta.

Toinen tapaus oli, kun viimeisessä kappaleessa Devin sanoi yleisölle, että nyt tarvittaisiin kertosäelaulaja seuraavaan Far Beyond Metal kappaleeseen, ja yksi jamppa sieltä sitten lavalle tallustaa. Hän ei osannut sanoja, hänen "laulamisensa" oli pahempaa kuin äänenmurroksessa olevan teinipojan puuduttamaton kiveksenleikkausoperaatio, ja välillä hän unohti laulaa silloin kun hänen piti. Se oli tosin vain hyvä asia. Biisin loputtua Devin tuumaa hänelle, että "You are gonna have to live with this for the rest of your life, now get the fuck of the stage!"

Mutta siis, ihan tajutonta settiä alusta loppuun. Nyt vituttaa vielä enemmän se, etten provinssissa ollut yhtyettä katsomassa.

Hoglan on kyllä mainio.

Herrahan hälytettiin toissavuonna pikakomennuksella soittamaan Opethiin, bändin P-Amerikan kiertue loppuun kun rumpali Martin Lopez oli estynyt(Lopez'han taisi lopettaa tuon jälkeen bändissä soittamisen). Ja Hoglanhan paukutteli kannuja kuin olisi soittanut bändin kanssa ikänsä.
Ettei siihen ilmeisesti hirveän kauaa mennyt, että Gene sai bändin settilistan sisäistettyä. Ei muuta kuin respect ukolle.


np. King Crimson - Indoor Games

EDIT:

http://www.roadrunnerrecords.com/blabbermouth.net/news.aspx?mode=Article&newsitemID=64791
Eli edesmenneen Chuck Schuldinerin sisko julistaa Control Deniedin kauan odotetun kakkosalbumin ilmestyvän tänä vuonna. Rumaksi on tuokin vääntö kyseisen levyn oikeuksista mennyt, osapuolet ovat olleet vihoissaan toisille jo vuosikausia.
Toki alkaa tuo Control Deniedin levy odottelu menemään Chinese Democracyn -meiningiksi. Taisi olla juurikin viime vuoden alussa kun CD:n kakkoslevyä luvattiin kyseiseksi vuodeksi, silloin lupaaja taisi olla Chuckin äiti. Mutjoo, kattellaan.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Hoglan on kyllä mainio.

Herrahan hälytettiin toissavuonna pikakomennuksella soittamaan Opethiin, bändin P-Amerikan kiertue loppuun kun rumpali Martin Lopez oli estynyt(Lopez'han taisi lopettaa tuon jälkeen bändissä soittamisen). Ja Hoglanhan paukutteli kannuja kuin olisi soittanut bändin kanssa ikänsä. Ettei siihen ilmeisesti hirveän kauaa mennyt, että Gene sai bändin settilistan sisäistettyä. Ei muuta kuin respect ukolle.

Ohhoh, melkoinen sälli, pakko myöntää. Vahvistaa vain käsitystäni siitä, että hän todellakin on yksi parhaista rumpaleista maailmassa, ellei jopa paras. Kai Hahdon kanssa kilpailee minun kirjojeni miellyttävimpänä/parhaimpana rumpalina.

"Genghis Khan" kirjoitti:
http://www.roadrunnerrecords.com/blabbermouth.net/news.aspx?mode=Article&newsitemID=64791
Eli edesmenneen Chuck Schuldinerin sisko julistaa Control Deniedin kauan odotetun kakkosalbumin ilmestyvän tänä vuonna. Rumaksi on tuokin vääntö kyseisen levyn oikeuksista mennyt, osapuolet ovat olleet vihoissaan toisille jo vuosikausia.
Toki alkaa tuo Control Deniedin levy odottelu menemään Chinese Democracyn -meiningiksi. Taisi olla juurikin viime vuoden alussa kun CD:n kakkoslevyä luvattiin kyseiseksi vuodeksi, silloin lupaaja taisi olla Chuckin äiti. Mutjoo, kattellaan.

No enpä olisi uskonut, että se kesken jäänyt kakkoslevy ulos joskus tulisi. Saapi nähdä miten käy.

No mut hei, nyt lopetatte paskan puhumisen, ja mennään itse aiheeseen: VENOM! faktaa ja fiktiota Venomista

- Venom on kauheitten saatananpalvojien suosima heavy metal yhtye
- Venom on paheksuttavampi kuin Dimmu Borgir ja Kolmas Nainen yhteensä
- Venom aloitti brittihevin uuden aallon (tai sitten ehkä Motörhead, jos sen aaltoon haluaa lukea)
- Venom esiteltiin Suomessa ensimmäisen kerran Leo Mellerin saarnoissa ja kirjoissa. Leo Meller käytti Venomia esimerkkinä heavy metallin saatanallisuudesta. Tämän promon jälkeen Venomin levyjä aletttiin tuomaan Suomeenkin
- Venom on parasta heviä... KOSKAAN!!!

Eiks jee?

Heh, Venom on merkittävimpiä yhtyeitä metallin saralla, mutta siihen se melkein jääkin. Bändin uusin levy on kyllä melkoista kuraa, vaikka melko kiinnostava yleisaundi siinä onkin. Olisivat voineet jättää tekemättä.

Eikä ne 80-luvun klassikotkaan kovin ole sytyttäneet. Black Metallilla on tosin melko hienoja veisuja, kuten nimikkobiisi Black Metal. Oi voi, tulee vain mieleen eräs kauppamatka kaverini kanssa kesken koulupäivän, kun autossa soi tuo kappale todella lujalla, ja koulun pihaan tultuamme avaan ikkunan, laitan hupun päähän, otan erittäin ruman oksan käsiini (jep, latasin autoon oksan ennenkö lähdimme) ja säikäytin pelottavalla karjunnallani joukon yläastelaisia.

Ei tainnut pelote kuitenkaan onnistua kovin hyvin, he nimittäin vain nauroivat...

Venom toimii. Neljä ekaa levyä ovat ensimmäisen aallon black metallin parhaimmistoa ja sisältävät sellaisia loistoveisuja, kuten In League With Satan, em. Black Metal, Teacher's Pet, Countess Bathory, 20-minuuttinen At War With Satan ja Buried Alive. Ei lainkaan ihme, jos pelkkä bändin nimen maininta laittoi vanhemmat ihmiset pelkäämään 80-luvulla.

Livemenokin oli jotain pirullista. Muistuu tässä mieleen tarina, jonka mukaan Cronos keskittyi erään kappaleen aikana enemmän bassokitaransa hajoittamiseen kuin soittamiseen. Tuskinpa tuossa bändissä juuri kukaan oli priimussoittaja (tai edes hyvä sellainen), mutta se asenne korvasi kaiken.

Venomista kiinnostuneiden ei tarvi tänä päivänä harmitella Metal Blackin huonoutta, vaan katseen voi huoletta kääntää tamperelaiseen URN -bändiin. Vahvasti mennään Venomin yms. hengessä ja vokalisti Sulphurin ääni on mukavan cronosmainen. Puhumattakaan bändin uusimmasta levystä, Dawn of the Devastationista, joka on silkkaa murhaa.

Tällä hetkellä pyörii Possessedin Seven Churches eikä oikein tahdo iskeä. Näitä 80-luvun deathmetal-bändejä, ei tämä varsinaisesti huono ole, mutta kyllä veljensä Venom rokkaa aivan 100-0.

Kuitenkin, ehkä mielenkiintoisin tuttavuus lähiaikoina on Panteran levy Power metal vuodelta ei-tietoa. Cowboysia edeltävä levy ja musatyyli on nimensä mukaista. Kokonaisuutena kyllä hyvä, mutta kaikkein eniten iskee Anselmon loistava lauluääni tällä levyllä. Riffit ovat tässäkin rautaa, enkä todellakaan näe mitään syytä miksei tätä mainita puhuttaessa Panteran hyvistä levyistä. En ole oikein missään tuntunut törmäävän tämän mainitsemiseen.

Venom on kova siitä ei pääse mihinkään. Yhtye käytännössä aloitti äärimetallin(death, thrash, black) joten jo tuon takia jokaisen metallipään täytyy heitä kunnioittaa. Ja kuten Razorman tuossa jo totesikin, ovat bändin 80-luvun alun tuotokset priimakamaa. Ryyppyilta ilman 20-minuuttista At War With Satania ei ole onnistunut ryyppyilta ollenkaan.

"Hyrkanos" kirjoitti:
Venom aloitti brittihevin uuden aallon (tai sitten ehkä Motörhead, jos sen aaltoon haluaa lukea)

Tämäkin on näitä ikuisuuskysymyksiä ja kaiketi nwobhm:n synty on vaikea ajoittaa ja rajata yhden yhtyeen tuotoksiin. Kuitenkin itse henkkoht lasken Venomin enemmänkin äärimetallin alullepanijaksi. NWOBHM:n metallin alkupään tärkeimmiksi yhtyeiksi laskisin Saxonin, Ravenin, Holocaustin ja tietenkin Iron Maidenin. Judas Priest oli vanhemman koulun bändi ja heidät voidaan laskea suureksi vaikuttajaksi nwobhm:iin. Samalla tavalla kuin tuo em. mainittu nelikko toimi vaikuttajana ennen kaikkea thrash-metallin syntyyn Bay Arealla.
Mitä Motörheadiin tulee niin Lemmyhan on sanonut yhtyeen olevan "rock 'n' roll band", joten Lemmy sanaan me uskomme.
Tärkein vaikutus mikä Motörheadilla on ollut metallin kehityksessä oli se evvk-asenne, jonka jenkkien thrashbändit oikeastaan omivat itselleen ja tuo asennehan on/oli 80-luvun thrashin tunnusmerkkejä aggressiivisen musiikin ohella.

"Mostal0" kirjoitti:
Tällä hetkellä pyörii Possessedin Seven Churches eikä oikein tahdo iskeä. Näitä 80-luvun deathmetal-bändejä, ei tämä varsinaisesti huono ole, mutta kyllä veljensä Venom rokkaa aivan 100-0.

Seven Churches ei olekaan millekään pumpulikorvahifistelijöille.
Kova levy, josta ne koukut kyllä löytyy kunhan jaksaa muutaman kerran ajatuksella kuunnella. "Slayer steroideissa" kuten joku tuosta levystä on joskus sanonut.
Possessedin osakkeita Venomiin verratessa laskee se että yhtye ei tuon levyn jälkeen koskaan päässyt lähellekkään tuon levyn loistokkuutta. Venom kuitenkin sai rypistettyä useammankin mainion levyn.

Mielipiteitä, mielipiteitä, mutta ihan jees saada pitkästä aikaa mielenkiintoista keskustelua.

PS. Ja Panteran Power Metal on kyl loistava levy. Kunnon speedmetallia kasarimeiningillä. Aika helvetin kaukana mistään glamista tai Bon Jovista, jollaiseksi kasari-Pantera usein lytätään. Toki se että Anselmo on mukana ensimmäistä kertaa tuo juurikin sen tarvittavan annoksen asennetta koko bändin touhuun.

Itseäni Venomissa lähinnä häiritsee monen biisin rakenne, sillä ne kuulostavat jotenkin niin huumorilla tehdyiltä, vaikka aikansa kovinta tavaraa ovatkin olleet. Yksinkertaisia riffejä, jotka kuulostavat kunnon jeajea rokkimeiningiltä, ei vain jotenkin sytytä. Hyvänä esimerkkinä Teachers Pet -kappale, sitä alkusoittoa ei varsinkaan voi ottaa tosissaan. Ihan mukiinmeneviä ne biisit ovat, mutta en voisi kuvitella itseäni kuuntelemassa yhtyettä päivittäin.

Tosin, olen kuunnellut vain Black Metallia, Metal Blackia ja Welcome To Hellia, ja niitäkin melko vähän, joten kunnon mielipidettä on paha antaa. Joka tapauksessa, arvostus yhtyettä kohtaan on valtava, koska todella merkittävästä yhtyeestä on kyse.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Itseäni Venomissa lähinnä häiritsee monen biisin rakenne, sillä ne kuulostavat jotenkin niin huumorilla tehdyiltä, vaikka aikansa kovinta tavaraa ovatkin olleet. Yksinkertaisia riffejä, jotka kuulostavat kunnon jeajea rokkimeiningiltä, ei vain jotenkin sytytä. Hyvänä esimerkkinä Teachers Pet -kappale, sitä alkusoittoa ei varsinkaan voi ottaa tosissaan. Ihan mukiinmeneviä ne biisit ovat, mutta en voisi kuvitella itseäni kuuntelemassa yhtyettä päivittäin.

Tosin, olen kuunnellut vain Black Metallia, Metal Blackia ja Welcome To Hellia, ja niitäkin melko vähän, joten kunnon mielipidettä on paha antaa. Joka tapauksessa, arvostus yhtyettä kohtaan on valtava, koska todella merkittävästä yhtyeestä on kyse.

Älä välitä, en minäkään Venomilta ole muuta kuullut kuin Black Metalin.

Tuohon Possessediin... Itseäni häiritsee tosiaan sellaiset aivan saatanan häröt sovitukset varsinkin rumpupuolella ja myös aivan saatanan tukkoiset soundit. Levy on tehty viis vuotta Black Metalin jälkeen ja soundit ovat mielestäni nimenomaan PUUROA, sillä huonolla tavalla. Bändi kuulostaa joltain nykyajan HC-punkilta. Black Metalilla löytyy sitä tunnelmaa, Seitsemällä Kirkolla ei.

EDIT: Mainitsin tuolla aikaisemmassa Death-keskustelussa miten olen kuullut vain Individualin ja Humanin. Sen jälkeen olen haalinut itselleni jok'ikisen levyn bändiltä. Symbolic on minun mielestäni lähes ylivoimaisesti paras. Yhdistää sitä melodisuutta ja monimutkaisuutta aka Sound of Perseveranse ja rujoutta ja mättöä aka Scream Bloody Gore. Leprosy nousee juuri samasta syystä korkealle, erotuksena Symboliciin on mielestäni se, että Symbolicilla riffit ovat kovempia ja myös biisit.

Hmm, ehkäpä pitäisi antaa Venomille kuitenkin se toinen mahdollisuus, kaikki ansaitsevat sen. Jospa ne neljä ensimmäistä levyä ainakin ottaisi kuunteluun jonkun ajan päästä, ja sanoisi sitten vasta mielipiteen. Possessed on myös yhtye, joka pitäisi Pestilencen kanssa ottaa kuunteluun.

Asiasta toiseen, olen jonkun aikaa nyt katsellut Mr. Bunglen levyjä netistä, mutta CDON:issa on vain California ja sekin melkein 20 euroa. Noh, tänään jostain syystä käväisin Platan sivuilla (yleensä en siellä asioi, niin kallista ja ei löydy niin hyvin kuin CDON:ista) ja yllätyksekseni siellä oli kaikki Bunglen levyt. Ja hinnatkaan eivät olleet pahat, ensimmäinen 12 euroa ja kaksi muuta 15 euroa per levy. Ostoon lähti heti.

"Mostal0" kirjoitti:
tseäni häiritsee tosiaan sellaiset aivan s****nan häröt sovitukset varsinkin rumpupuolella ja myös aivan s****nan tukkoiset soundit

Millä helvetillä saat Seven Churchesin saundeista tukkoset? Jokainen soitin kuuluu kuitenkin selvästi ja rummuissa on juuri mainiosti voimaa. Paljon paremmat saundit kuin esim. Deathin Scream Bloody Gorella, ja pitkälti juuri rumpujen ansiosta.

Bändi kuulostaa joltain nykyajan HC-punkilta.

Siis huonojen saundienko takia? Nuo saundithan ovat yksi suurimmista syistä miksi levyllä on niin mainio tunnelma. Mutta ei tuo sun heittos kaukana totuudesta edes ole, thrashiahan toi Seven Churches onkin entistä karummalla ja punkimmalla otteella
Ja juu rumpali Mike Sus, no hänenkaltaisiaan thrashi-apinoita oli tuon ajan bändeillä rummuissa suurimmalla osalla. Mutta jos haluaa rumpupornoa kuunnella niin sitten thrash ei ole oikea musiikinlaji(muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).

"Genghis Khan" kirjoitti:
Millä helvetillä saat Seven Churchesin saundeista tukkoset? Jokainen soitin kuuluu kuitenkin selvästi ja rummuissa on juuri mainiosti voimaa. Paljon paremmat saundit kuin esim. Deathin Scream Bloody Gorella, ja pitkälti juuri rumpujen ansiosta.

Rummuissa ei se basari kuulu juuri ollenkaan. Anyway, Black Metalin soundit ovat PUUROA hyvällä tavalla. Seven Churchesin soundit ovat PUUROA huonolla tavalla ja menevät IMO liian puuroksi, jotta se loisi niitä tunnelmia.

Bändi kuulostaa joltain nykyajan HC-punkilta.

Siis huonojen saundienko takia? Nuo saundithan ovat yksi suurimmista syistä miksi levyllä on niin mainio tunnelma.

Lue ylhäältä. Nuo sovitukset ovat kanssa eräs asia mikä tekee siitä sellaisen HC-punkin kuuloisen.

BTW, ei tämä huono ole, minä olen vain liian nuori.

"Mostal0" kirjoitti:
Rummuissa ei se basari kuulu juuri ollenkaan. Anyway, Black Metalin soundit ovat PUUROA hyvällä tavalla. Seven Churchesin soundit ovat PUUROA huonolla tavalla ja menevät IMO liian puuroksi, jotta se loisi niitä tunnelmia.

Kyllä se basari siellä nakuttaa. Herää kysymys että minkämoista versiota olet oikein kuunnellut. Seven Churchesin saundeissa ei ole mitään valitettavaa miltään osin, ehtaa 80-luvun thrashmeininkiä. Enkä tuota Black Metal -vertausta tajua, koska paljon jykevämmältä Seven Churchesin saundit kuulostaa.

Tuo hc-punkiin vertaaminen(joka on ilmeisen negatiivinen asia sun mielestäsi) ja samalla Venomin kehuminen verrattuna Possessediin on varsinkin erikoista. Ei tarvi kovin ihmeellinen fakiiri olla etteikö kuulisi kummalla se paketti on soiton kannalta paremmin kasassa.

Mutta joo, jollet diggaa niin sitten jätät kuuntelematta. Ei oo multa pois.

Nyt sitten meni muutama minuutti sitten tilaukseen tuo Wierd Alin uusin lätty "Straight outta Lynwood" jo waretettuna versiona kuunneltuna kuulosti todella hyvältä. Taas alkaa sama vanha CDON. com levynehjyyspelkotila.

Joskus puhuin tuolla keikat alueella kavereiden bändistä nimeltä Grist.
Tässä olisi poikien mySpace-sivusto, siellä mm. kolme biisiä heiltä:
http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=114735541

Ydinaukio-yhtye on julkaissut uuden biisin!

Ladattavissa täältä.

"Kumiorava" kirjoitti:
Ydinaukio-yhtye on julkaissut uuden biisin!

Ladattavissa täältä.

Hieno veisu, josta itse ainakin pidin. Nyanssivaihtelut toivat mukavaa syvyyttä kappaleeseen ja syntikalla tehdyt monet äänet loivat mukavan tunnelman kappaleelle.

Jokatapauksessa, risujakin täytyy hiukan antaa. Vaikka nyanssivaihtelut loivatkin oman tärkeän elementtinsä kappaleelle, niin
tuossa loppuvaiheen kliimaksissa esiin tuli kenties liikaa forttea, sillä täytyi säätää volumea hiukan pienemmälle. Eipä tämä mikään iso juttu ole, mutta ehkä lievemmälläkin vaihtelulla olisi selvitty, tai jopa parannettu kappaleen laatua hienoisesti. Toinen mikä iski korvaan välillä oli hiukan töksähtävät saundit ja joidenkin soittimien lievä epätasapainoisuus. Nämä aiheuttivat kappaleelle lievää sekavuutta, vaikka mistään ratkaisevan suuresta ei ole kyse. Kenties teit sen tarkoituksella, mene ja tiedä.

Mutta siis, kaikenkaikkiaan varsin kelpo kappale, vaikka siitä ensimmäisestä pidänkin enemmän.

EDIT. Lisättäköön kuitenkin se, että näin demotason kappaleeksi ja vieläpä yksin tehdyksi tämä on todella vakuuttava kappale. Keep up the good work!

Oma musiikkimakuni on melko vaihtelevaa.
Enimmäkseen kuuntelen rokkia ja gangsta-rappiä, mutta melkein kaikki muukin menee.
Lempibändejäni/artistejani ovat Rage Against The Machine, YUP, Tupac (R.I.P.)
ja Children of Bodom. Muita hyviä ovat esim. Red Hot Chili Peppers, Ice Cube ja Pink Floyd.

Lemppari levyjäni ovat Rage Against The Machinen "Rage Against The Machine" ja "Evil Empire", Tupacin paras on "Strictly 4 my Niggaz", Pink Floydin "Dark side of the moon" ja YUP:n "Lauluja metsästä".

Että sellaista...

"Mahti Ankka" kirjoitti:

Jokatapauksessa, risujakin täytyy hiukan antaa...

Joo, sain tuolla Mikserinkin puolella hieman kritiikkiä tuosta, ja kyllä tuo kohta itseänikin hieman häiritsi... Kun en mikään studioteknikko ole, en juuri tuota miksausta vielä hallitse, niin laitetaan tuo "meluisuus" vaikka sen piikkiin.

No niin, tuo "yksin tehty" nyt on sinänsä yksi ja sama, sillä suurin osa noista kohdista oli vain random pimputtelua, ja koko biisi oli melkolailla improvisoitu. No, voisi joskus jopa ihan säveltää...

np. Frank Zappa - Peaches en Regalia

Arsen pyynnöstä tiiviste suuresta progesodasta (hypettäminen on sitten mukavaa), ja ajattelin luontevimpana vaihtoehtona tehdä tälle ihan oma aiheen, ettei se huku tuonne musatopikin syövereihin. Tämän topikin tarkoitus ei ole kuitenkaan käsitellä pelkästään tätä väittelyä, vaan ajatuksena on myös puhua progesta näin yleensäkin (ettei tämä aivan tähdenlennoksi jäisi).

Noniin Arse, jatkosota alkakoon heti kun olet siihen valmis. We have done our part.

Väite:

En minä sitä kiellä, etteivätkö progemuusikot tuntisi kaikki tyypilliset kikat, joilla tunteita saa irti. Kyllähän Pink Floyd niistä on repinyt kaiken mahdollisen irti. Se ei silti tarkoita, että musiikilla olisi sielua. Päinvastoin. Se on vain osoitus siitä, että musiikin sielu joudutaan korvaamaan jollain muulla.

Vastaväitteet:

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Okei, ja nyt voitkin kuvailla omin sanoin musiikin sielua, haluaisin kovasti tietää.

"Kumiorava" kirjoitti:
Siis... Väitätkö tosissasi, että Pink Floyd on sielutonta ja tekemällä tehtyä? Ymmärrän toki mikäli ne alkuaikojen kokeilut eivät iske (minä kyllä tykkään kovasti), mutta esim. Dark Side of the Moonia ei yksinkertaisesti voi sanoa sieluttomaksi. Se ei vaan... ole eettisesti oikein.

Väite:

Jep... siellä oli 40 000 ihmistä, mutta Rushin käyttäminen esimerkkinä, on melkoisen liioiteltua. Otetaanpa huomioon, että Rush oli 80-luvulla kuitenkin hyvin radioystävällinen bändi ja silloin he kokivat myös kovimman suosionsa. Kappas, se setti sisälsi heidän isoimmat radiohittinsä... Mitä siitä voidaan päätellä? Sen verran, että Riossa on nostalgian haluisia riittämiin ja rock on suosittua.

Vastaväitteet:

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Miten niin liioiteltua? Setti sisältää kovimmat radiohitit, kuten yli 20 minuuttisen 2112-kappaleen, joka on kuin luotu radiosoittoon! Ja täytyy muistaa, että kappaleita oli 36, tottakai kaikki massasuosikit menevät mukaan. Luulenpa kuitenkin, ettei Rush ollut suosittu vain nostalgian tai radioystävällisyytensä takia. Tuo heittoni nyt oli muutenkin vain kärjistetty vastalause omaasi vastaan.

"Kumiorava" kirjoitti:
Niin, mehän kaikki tiedämme että mm. Natural Science on mainosradioystävällinen, kuin myös 2112. Tokihan mukana on niitä popimpiakin biisejä, mutta luulisin että suurin osa yleisöstä osasi laulaa kaiken mukana, eikä pelkästään niitä hittejä. Sitäpaitsi, milloin olet kuullut että yleisö laulaa mukana instrumentaalissa? YYZ on aivan upeaa kuultavaa.

Väite:

Jos halutaan puhua progen suosiosta, niin kai sitä nyt voisi ottaa vaikka Emerson, Lake & Palmerin 30 miljoonan levymyynnin, mutta se kertoo meille vain sen verran, että kun 70-luvulla vaihtoehdot olivat: a) disko ja b) proge, jonka ihmiset uskoivat jollain tavalla paikkaavan heidän rakkaan Beatlesinsa menetystä, niin valinta ei ollut kovin vaikeaa. Kun vaihtoehtoja sitten tuli 70-luvun lopulla, ihmiset tarttuivat niihin massoittain ja sen jälkeen proge onkin melko pitkälti polkenut paikoillaan.

Vastaväitteet:

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Proge on itseisarvo. Ei sen ole tarkoitus kehittyä. Toki nykyinen proge ei pääse 70-luvun tasolle, mutta mitä sitten? Se on ajatonta musiikkia.

"Kumiorava" kirjoitti:
Öh, kaikki ihmiset eivät ajattele laumassa, joten rohkenen epäillä, että ELP nousi suureen suosioon vain siksi, että tarvittiin Beatlesin korvike. Tokihan ihmismassat ovat helppoja ohjailtavia, mutta Yes ja Genesis olivat tietyiltä osin paljon popimpia kuin ELP. Ja tokihan ihmiset rupesivat kuuntelemaan punkkia ynnä muuta, koska massojen keskuudessa proge oli muoti-ilmiö, kuten myös punk ja sitä seurannut kasarihevi ja -poppi.

Väite:

Voitaneen olettaa, että Wikipedian artikkeli progesta on jonkun progefanin kirjoittama? Hyvä.

Vastaväitteet:

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Ja pointtisi oli? Proge vaatii ymmärrystä. Ilman sitä se saattaakin kuulostaa kikulinvenyttämiseltä. Muusikot sattuvat ymmärtämään musiikista paljon enemmän kuin tavalliset kuuntelijat, joten he osaavat tulkita progea paremmin. Ei se kuuntelijaltakaan mahdottomuuksia vaadi, et vain ilmeisesti ole sinne päässyt, tai sitten sinulla ei vain riitä mielenkiinto.

"Kumiorava" kirjoitti:
En viitsi sanoa "sä et vaan ymmärrä!!", mutta mutta... Kuten Ankka sanoi, proge vaatii ymmärtämistä, ja myönnän, muusikot saattavat ymmärtää sitä paremmin. Mutta kun sinä käsittääkseni kuuntelet myös klassista musiikkia melkolailla, joten siinä tapauksessa sinun ei olettaisi olevan noin jyrkkä.

Väite:

Mikä on mahtipontisuuden ja kikkelinvenyttelyn ero?

Vastaväitteet:

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Mahtipontisuudessa on tunnetta mukana, kikkelinvenyttely on muuten vain mukavaa puuhaa. Mitä eroa on tunteikkaalla ja sielullisella musiikilla?

"Kumiorava" kirjoitti:
Otetaan esimerkiksi vaikka Sibelius. Jos Finlandia ei ole mahtipontinen teos, niin mikä sitten? Oliko hän pelkkä säälittävä kikkelinvenytteljä? Eipä tainnut olla. Tuon perusteella rock-muusikot eivät saa poiketa siitä kolmen soinnun menosta moniulotteisempaan suuntaan (esim. ottaa vaikutteita klasarista) ja tehdä hieman mahtipontisempaa menoa, koska silloin se on kikkelöintiä? Onko se vain klasarisäveltäjien yksinoikeus?

Ja sitten vielä läjä erillisiä otteita väittelystä:

Väite:

Mitä edistyksellistä siinä sitten on, että palataan kymmeniä tai satoja vuosia taaksepäin? Lisäksi, jos se on niin edistyksellistä, niin miksi sen vaikutus jäi "kehityksessä" melko vähäiseksi. Lisäksi meillä on edelleen niitä progebändejä, jotka aloittivat jo 60- ja 70-luvuilla. Voidaanko niiden musiikin katsoa kehittyneen (eikä vain muuttuneen).

Vastaväite:

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Joskus on palattava taaksepäin, että osattaisiin mennä eteenpäin. Ja edelleen, proge on itseisarvo.

Väite aiheesta Pink Floydin kappaleet ja niiden tunteellisuus:

Lasketaanko ärtymys?

Vastaväite aiheesta Pink Floydin kappaleet ja niiden tunteellisuus:

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Anna palaa Frank.

Väite:

Lisäksi meillä on edelleen niitä progebändejä, jotka aloittivat jo 60- ja 70-luvuilla. Voidaanko niiden musiikin katsoa kehittyneen (eikä vain muuttuneen).

Vastaväite:

"Kumiorava" kirjoitti:
No, Yes nyt on jossain määrin jäänyt junnaamaan, mutta King Crimson on minusta osannut uusiutua ja kehittyä monella lailla. Ainakin bändin musiikillinen tarjonta on vuosien saatossa ollut todella laajaa. Jos ItCotCK oli sinfonista paatosta, oli Lizard salonkijazzia, Red heviä ja sinfoniaa sekoittavaa, Discipline taiderockia, ja sitten 90-luvulla tehtiinkin jo melko heviä kamaa. Harva bändi on osannut kokeilla noin paljon erilaisia tyylejä. Ja koska Ankka ehti ennen, peesaan häntä toteamalla että proge on ajatonta.

Väite aiheesta progefanien muusikkous:

Helpostihan niitä löytyy, jos roikkuu oikealla foorumilla. Jos tätä foorumia pidetään mittarina, niin painin fanittaminen on enemmistön taipumus.

Vastaväite aiheesta progefanien muusikkous:

"Kumiorava" kirjoitti:
Löytyyhän niitä, kun oikeilla foorumeilla pyörii, mutta mitä tekemistä sillä on, että painin fanittaminen muka olisi enemmistön taipumus? Eihän progeakaan fanita kuin murto-osa ihmisistä, sama asia painin kanssa.

Väite:

Sen verran myönnytystä tein, että käytin Last.fm:ää aamulla kuunnellakseni sieltä King Crimsonin, Yesin ja Genesiksen naapureita radiosta... eivätpä juuri vakuuttanut. Lähinnä vahvistivat käsitystäni.

Vastaväitteet:

"Genghis Khan" kirjoitti:
No et voi itsekään uskoa siihen että progebiisi iskisi ensimmäisellä kertaa, siinä sivussa kuunneltuna.
Ja asennekin taisi olla luokkaa "kuuntelenpa kuinka olematonta paskaa tämä on".

"Kumiorava" kirjoitti:
Ks. Khanin viesti.

Siinä pääpiirteittäin, loput pikkujutut saat etsiä itse. Näiden merkitys on kuitenkin varsin pieni.

Juu, voisinpa luetella bändit, joista tällä hetkellä tykkään eniten. En jaksa hirveitä perusteluja listata, pientä kuitenkin.

-Metallica
On vaan niin mahtava bändi. Taidan olla hieman nobo, kun en juurikaan pidä tuosta "karummasta" Metallicasta, vaan enemmän uppoaa tuo kevyempi (tyyliä Nothing else matters). Toivottavasti Metallica-fanit eivät nyt lynkkaa minua.

-Lordi
Tämä se iskee kuin miljoona volttia.

-KISS
Sama kuin edellisessä.

-Yö
Eroaa kenties hieman joukosta, mutta on helposti parhaita bändejä tällä hetkellä, ollut suosikkimusaani pitkään muutenkin.

-Apocalyptica
Selloheviä, upeaa. Varsinkin nuo 'tallica-coverit.

-Sentenced
Kenties tämän hetken numero uno. Sanoitukset purevat, vaikka ovatkin "hieman" synkkiä. En pidä juurikaan tuosta Taneli Jarvan ajan Sentencedistä, vaan paremmin uppoaa tuon Ville Laihialan ajan kappaleet. Yksi parhaita (ellei jopa paras) suomalaisen metallimusiikin bändejä.

np. Sentenced - With bitterness and joy.

Dude, you´ve got lot to learn.

Viikatteen uusin lätty kerran kuunneltu läpi ja todella positiivisen kokemus oli. Odotukset täyttyivät ja nyt on mukavampi lähteä kunnolla levyyn pureutumaan. Huhtikuussa Viikatteen poppoo tulee myös vetämään keikan paikalliseen hotelli Puustelliin, voitte arvata kuinka innoissani olen. Puku päälle, jaloviinaa ja eturivi.

Mastodonin Blood Mountainia olen myös viime aikoina kuunnellut suuren hypetyksen takia. Aluksi kuulosti melko tavalliselta, mutta nyt jo muutaman kuuntelukerran jälkeen on alkanut avautua. Kyllä on kehunsa ansainnut, todella lupaavalta vaikuttaa tähän mennessä.

Dude, you´ve got lot to learn.

Hyvin paljon mahdollista, mutta näillä mennään. Kaiken lisäksi, ajatukseni musiikkia kohtaan ovat kehittyneet huomattavasti viimeisen vuoden aikana, joten koko ajan ollaan menossa eteen päin. Ehkä.

Minäkin voisin kertoa minkälaisesta musiikista pidän.
Lempibändejäni ovat:
Muse
-Ei voi muuta sanoa, kuin mahtava bändi, itselläni on melkein koko tuotanto, joitain b-puolia lukuunottamatta. Ei turhaan the killersin pojat sanoneet mtv music awardseissa voitettuaan parhaan rock-bändin tittelin: "Tämä olisi kuulunut kyllä Muselle, mutta eivät olleet ehdolla."

Depeche Mode
-Kunnon vanhaa synapoppia, aah. Martin Gore on kyllä loistava biisintekijä. Gahanin laulu vielä täydentämässä settiä niin hyvä tulee.
Vanhat hitit: Enjoy the silence, personal jesus, everything counts ovat vieläkin kovaa tavaraa.

Muita bändejä, joita kuuntelen paljon:
-Queen
-W.A.S.P
-Popeda
-Lord Est
-Client

Kuuntelen aikalailla kaikenlaista musiikkia, hevistä, räppiin. "Örinähevi" ja tuommoinen todella raskashevi ei oikein iske, eikä kyllä mitkään Antti Tuiskutkaan.

"Volga" kirjoitti:
Muse
-Ei voi muuta sanoa, kuin mahtava bändi, itselläni on melkein koko tuotanto, joitain b-puolia lukuunottamatta. Ei turhaan the killersin pojat sanoneet mtv music awardseissa voitettuaan parhaan rock-bändin tittelin: "Tämä olisi kuulunut kyllä Muselle, mutta eivät olleet ehdolla."

Otanpa kantaa. Hienoa toki, että et pelkkää heviä luukuta, kuten n. 90% foorumin muusta porukasta, mutta Muse ei kyllä ole sinänsä uponnut. No, en oo kyllä kuunnellutkaan sillä korvalla, mutta lähinnä laulajan ääni/laulutyyli riittää siihen että en juurikaan jaksa kuunnella. Toki voisin ottaa ihan kunnolla kuunteluun, mutta kun tuo ns. "taide-yninä" on varsin ärsyttävä laulutyyli, verraten esim. Radioheadiin. No, on se aina paljon parempi kuin joku The Killers.

Noista muista bändeistä lähinnä Queen on tuttu. Varsin hienoa musiikkia, vaikken mikään fani olekaan. Mutta Pate Mustajärvi on kyllä yksi Suomen suurimmista pelleistä. :p

Niin, sellaista vois vielä sanoa, et Moonsorrow'n uuden levyn voisi hankkia joskus. Kuulemma aika hyvä.

np. Kari Peitsamo - Sunnuntai

Pate on kyllä oikein perus tuulipukujuntti. Ei voi muuta ukosta sanoa.
Muse pitäis kyl tsekata, ne muutamat tv:ssä pyörineet videobiisit ovat herättäneet mielenkiinnon jossakin määrin.
Se western-video on hemmetin cool.

np. Risto - Rukous

"Genghis Khan" kirjoitti:

Se western-video on hemmetin cool.

Knights of Cydonia on kyllä uuden levyn parhaimpia kappaleita.

"Kumiorava" kirjoitti:
mutta lähinnä laulajan ääni/laulutyyli riittää siihen että en juurikaan jaksa kuunnella

No Bellamyn laulu on välillä tuollaista "kirkumista", jonka takia ihmiset eivät tykkää hänestä...

Itsekin olen hiukan välttänyt törmäystä Museen, mutta tämä johtunee ennakkoluuloista. Ne kappaleet mitä olen kuullut, ovat ainakin olleet melko laadukkaita. Eritoten jo Khanin mainostama länkkäriveisu videolla varustettuna on tyylikäs, vaikka melko aktiivisesti MTV:llä onkin pyörinyt. Joku Knights of Cydonia se oli tai jotain vastaavaa.

[insert aasinsilta]

Koulumme oleskelutilassa siis pyörii koko ajan MTV, ja aina sieltä toivoisi jotain kuuntelemisen arvoista, mutta harvoin sitä suodaan. Sitten juuri sen kerran kun en ole paikalla, sieltä näytetään Faith No Moren Epic. Siis jumalauta yli 17 vuotta vanha video, ei sellaisia näytetä enää MTV:llä. Kaverini siitä vain mainitsi, kun olen hänelle kovasti FNM:a hypettänyt. Sitten kun saavuin paikalle, niin sieltä tuli jälleen kanavan perinteistä gangsta skeida tarjontaa. On se niin väärin.

Ei sillä, että tällä yhtään mitään merkitystä elämääni olisi, mutta hyvät musavideot piristävät kummasti päivää.

Nyt joltain Fait No More tietäjältä *köh, Ankka* apuja. Olen tilaamassa Angel Dustia, mutta sitten en osaa päättää tilatako The Real Thing vai King For A Day? Vai pitäiskö vain tilata kummatkin? Eihän tuosta nyt tulisi kuin 8€ lisää hinta. Mitäs sanoitsitte?

Annoitte minulle hyvän idean luetteloida bändejä mitä kuuntelen paaljon:

Bullet For My Valentine
- Bändin musiikkiin tutustuin NHL06:sen sound trackissä jossa oliheidän biisi 4 Words. Innostuin tämän jälkeen ja aloin warettaa bändiltä lisää musiikkia ja olen todella paljon pitänyt bändistä. Matthew Tuck on loistava laulaja. Bändi on noussut suosikkibändikseni.
Suosikkibiisejä: Tears Don't Fall, Room 409, Hit The Floor

In Flames
- Tulee ihan BFMV:n perässä. Olen Soundtrack To Your Escape levyn kautta päässyt In Flamesin suureksi faniksi. Come Clarity levy oli pettymys? Ei minun mielestäni. Jopa nimikkobiisi Come Clarity iski minuun kuin salama. Anders Fridenin lauluääntäon haukuttu monessa eli paikassa mutta minä pidän.
Suosikkibiisejä: Dead Eternity, Dead Alone, Take This Life

Turmion Kätilöt
- Teille muille ikävä kyllä omasta mielestä parhaimpia kotimaisia bändejä. Olen jo ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen tykähtynyt bändiin. Ensimmäinen biisi mitä kuulin oli Verta ja Lihaa. Hoitovirhe on hitusen parempi kuin uudempi Pirun Nyrkki mutta Pirun Nyrkistäkin löytyy monia kovia biisejä. Myös EP Niuva 20 oli kovan luokan levy.
Suosikkibiisejä: Pirun Nyrkki, Irstauden Ilosanoma, Teurastaja

Marilyn Manson
- Marilyn Mansoniin tutustuin kun koneelta löytyi isäpuolen warettamana kaikki Mansonin levyt. Kuuntelin tuota ensimmäisetä levyä ja sen jälkeen olen kuunnellut paljon Mansonia. Mansonilla on loistavia covereitakin On Highway To Hell levyllä. Mm. Type O'Negativen My Girlfriends Girlfrend, Black Sabbathin Iron Man, AC/DC:n Highway To Hell ja muutakin. En Mansonista itse pidä erikoisemmin mutta musiikki on vain kultaa korvilleni. Kaikki levyt.
Suosikkibiisejä: The Beautiful People, Burning Flag, Dogma

Stam1na
- Ehkäpä koko Suomen paras bändi noin "nuoreksi" bändiksi. Molemmat levyt löytyvät levyhyllyltä ja pakko sanoa että kovaa kamaa on molemmat. Stam1nan soittotyyli mm. Paperinukessa on mielenkiintoinen ja muutenkin bändi on mielenkiintoinen. On kova kilpailija Mokoman rinnalle joka on myös yksi Suomen parhaimmista bändeistä.
Suosikkibiisejä: Paperinukke, Sananen Lihasta, Kaksi Reittiä Yksi Suunta

Machinae Supremacy
- Olen hankkinut heidän sivulta kaikki heidän Webographypuolen albumit ja seuraavaksi levyhyllylle pitää saada Redeemer levy sillä bändin musiikki on ehdottomasti mahtavaa musiikkia. Innostuin jo heti ensimmäisestä biisistä mitä heiltä kuulin ja on minun suosikkibiisini heiltä. Origin v2. Commodore 64 äänet ovat hyvin saatu sekaan tuohon musiikkiin ja laulajan ääni on mahtava.
Suosikkibiisejä: Origin v2, Dreadnaught

Sitten on niitä muitakin hyviä bändejä:
- Nirvana
- Juice Leskinen
- Ruoska
- Klamydia
- Rammstein
- Ensiferum
- Mudvayne
- Cannibal Corpse
- Ja jne.

Sitten vielä viimeaikoina olen alkanut tutustua Rob Zombien ja Deathstarssien musiikkiin ja olen kyllä pitänyt niistä ihmeellisen paljon. Pitää niitäkin warettaa lisää ennen levyjen ostoa.

"4 Real" kirjoitti:
Nyt joltain Fait No More tietäjältä *köh, Ankka* apuja. Olen tilaamassa Angel Dustia, mutta sitten en osaa päättää tilatako The Real Thing vai King For A Day? Vai pitäiskö vain tilata kummatkin? Eihän tuosta nyt tulisi kuin 8€ lisää hinta. Mitäs sanoitsitte?

Tilaa molemmat, mutta mikäli et vielä noihin kahteen ole tutustunut, niin suosittelisin The Real Thingiä ensin. Se on vähintäänkin yhtä hyvä kuin King For a Day, mutta ei niin vaikeasti sisäistettävä. Angel Dustiahan ei voita mikään, mutta kaikki FNM:n neljä viimeisintä levyä ovat enemmän kuin hankkimisen arvoisia.

Sattuikos kukaan kuuntelemaan YleX:ää noin tunti sitten? Viikatteen Kaarle oli haastateltavana ja hän kertoi omasta nuoruudestaan musiikin parissa. Miehen osakkeet nousivat silmissäni kyllä entisestään, sillä hänen lempiyhtyeihinsä kuului mm. Death ja Entombed. Myös Agents oli listalla, mikä on enemmän kuin hienoa. Eipä tarvitse ihmetellä, miksi Viikatteen musiikki on rautalankaista raskasta rockia.

Sanoi pitävänsä myös grindcoresta, hänen arvostus on nyt kyllä jotain tähtitieteellistä.

Kertokaa minulle, että mikä ihme siinä black metallissa viehättää? Miksi ihmisten on pakko sitä tehdä, saatika kuunnella?

Ja tarkoitus ei ollut loukata ihmisiä, jotka harrastavat black metalia, pyydän anteeksi jo nyt jos tuon tein.

EDIT: ja tämä viesti nyt tuli hieman puskista, mutta kuitenkin.

"DeadManWalking" kirjoitti:
Kertokaa minulle, että mikä ihme siinä black metallissa viehättää? Miksi ihmisten on pakko sitä tehdä, saatika kuunnella?

Ja tarkoitus ei ollut loukata ihmisiä, jotka harrastavat black metalia, pyydän anteeksi jo nyt jos tuon tein.

EDIT: ja tämä viesti nyt tuli hieman puskista, mutta kuitenkin.

Katsos hommahan on se, että omia synkkiä ja negatiivisia ajatuksiaan ja puoliaan voi kanavoida musiikin kautta. Black metal, for instance, on synkkyytensä tähden erittäin varteenotettava vaihtoehto tähän. Varsinkin hyvin uskontokriittisille ihmisille. Kyllähän sitä itsekin tulee black metallia silloin tällöin kuunneltua mm. Funeris Nocturnumin ja Dark Funeralin merkeissä. Itse tosin suosin enemmän musiikkia, jossa black metal on vain yksi elementti. Yksi parhaista kavereistäni kuuntelee kuitenkin pääasiassa black metallia, joten hänen kauttaan olen tuohon tyylilajiin hiukan paremmin päässyt perillekin.

Itse en taas ymmärrä, kuinka joku voi kuunnella Lordia täyspäiväisesti. Oikeasti. Eikö siihen todellakaan kyllästy?

EDIT. En jaksa uutta viestiä tehdä, mutta juu, otin tuon Lordin nyt vain esimerkkinä. Kyllä minä siihen ainakin aikoinaan kyllästyin.

Itse en taas ymmärrä, kuinka joku voi kuunnella Lordia täyspäiväisesti. Oikeasti. Eikö siihen todellakaan kyllästy?

Ei
Ja kuten varmasti osaat lukea, kuuluu valikoimaani muutakin kuin Lordi.

Itse en blackmetallin suurkuluttajiin kuulu, mutta omalla kohdallani kyseisessä tyylissä viehättää se armoton primitiivisyys, aggressiivisuus, kylmyys, pimeys... tota voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Eikä ehkä sulle asiaa valota, mutta uskoisin että moni joka kuuntelee genreä kokee samanlaisia fiiliksiä siitä.

Ja kuuntelemallani blackmetallilla viittaan siis varhaiseen Bathoryyn, Darkthroneen, Immortaliin jne. Nimenomaan bm:n aggressiivisiin bändeihin, bläkkiksen sinfoninen ja melodinen suuntaus ei nappaa yhtään.


np. Joe Esposito - You're The Best Around

WAX ON! WAX OFF!

"Genghis Khan" kirjoitti:
Itse en blackmetallin suurkuluttajiin kuulu, mutta omalla kohdallani kyseisessä tyylissä viehättää se armoton primitiivisyys, aggressiivisuus, kylmyys, pimeys... tota voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Eikä ehkä sulle asiaa valota, mutta uskoisin että moni joka kuuntelee genreä kokee samanlaisia fiiliksiä siitä.

Ja kuuntelemallani blackmetallilla viittaan siis varhaiseen Bathoryyn, Darkthroneen, Immortaliin jne. Nimenomaan bm:n aggressiivisiin bändeihin, bläkkiksen sinfoninen ja melodinen suuntaus ei nappaa yhtään.

Perkeles, nyt kun otit tuon sinfonisen bläkkiksen esille, niin Emperor iskee ainakin sillä saralla itseeni. Pienissä annoksissa se toimii loistavasti, mutta pidemmän päälle alkaa olemaan melko puuduttavaa.

Kovasti muuten tämä kaverini on puhunut juurikin Immortalista (eritoten sen musiikkivideoista)ja Darkthronesta. Itse en ole orkestereja kuullut, mutta kaverini kertoi yhdestä tyypistä, joka kehui Darkthronea suhinaksi, josta tulee pää kipeäksi jos kauan kuuntelee. Mene ja tiedä.

Niin ja DMW, lue edellinen viestini.

"Mahti Ankka" kirjoitti:

"DeadManWalking" kirjoitti:
Kertokaa minulle, että mikä ihme siinä black metallissa viehättää? Miksi ihmisten on pakko sitä tehdä, saatika kuunnella?

Ja tarkoitus ei ollut loukata ihmisiä, jotka harrastavat black metalia, pyydän anteeksi jo nyt jos tuon tein.

EDIT: ja tämä viesti nyt tuli hieman puskista, mutta kuitenkin.

Katsos hommahan on se, että omia synkkiä ja negatiivisia ajatuksiaan ja puoliaan voi kanavoida musiikin kautta. Black metal, for instance, on synkkyytensä tähden erittäin varteenotettava vaihtoehto tähän. Varsinkin hyvin uskontokriittisille ihmisille. Kyllähän sitä itsekin tulee black metallia silloin tällöin kuunneltua mm. Funeris Nocturnumin ja Dark Funeralin merkeissä. Itse tosin suosin enemmän musiikkia, jossa black metal on vain yksi elementti. Yksi parhaista kavereistäni kuuntelee kuitenkin pääasiassa black metallia, joten hänen kauttaan olen tuohon tyylilajiin hiukan paremmin päässyt perillekin.

Itse en taas ymmärrä, kuinka joku voi kuunnella Lordia täyspäiväisesti. Oikeasti. Eikö siihen todellakaan kyllästy?

EDIT. En jaksa uutta viestiä tehdä, mutta juu, otin tuon Lordin nyt vain esimerkkinä. Kyllä minä siihen ainakin aikoinaan kyllästyin.

Kyllästyy tietenkin. Levyjä on vingutetty paljon, mutta kaikki musiikki käy pitkän päälle tylsäksi. Loppuuko fanittaminen? EI. Vaikka olen aina pitänyt Lordista, pidän myös Toolista, Diablosta, Mokomasta, Stam1nasta, Saxonista, Manowarista, Opethista jne. En minäkään ole mikään pop-raiskattu-homo vaikka Lordi meneekin(ja vuodesta 02, ei 06). Metalli menee 101 %, rock menee tietyissä määrin, pop ei, rap:sta menee yksi biisi: Notorious B.I.G - Big Poppa. Kaikki muut rap-biisit ovat paskaa.
Dat's about it.

Juu Black Metal on omasta mielestä melko hyvä tyylilaji vaikka kaikki haukkuu sitä pelkästään epämääräiseksi kiljunnaksi. Saisivat ne ihmiset paiskata kiveksensä oven väliin. Emperorin musiikki on helkutin hyvää musiikkia. Jos nyt parasta Black Metal bändiä etsiskelen niin se on Satyricon. Mother North on kyllä loistava biisi kuten on uuden tuotannon K.I.N.G ja The Pentagram Burns. Vaikka nyky-Satyricon ei kauheasti Blackilta kuulosta mutta on se hyvää.

np. Marilyn Manson - Burning Flag

"MahtiAnkka" kirjoitti:
Itse en ole orkestereja kuullut, mutta kaverini kertoi yhdestä tyypistä, joka kehui Darkthronea suhinaksi, josta tulee pää kipeäksi jos kauan kuuntelee. Mene ja tiedä.

Darkthronen musiikillinen historia on harvinaisen mielenkiintoinen. Bändin debyytti vuodelta 1991, Soulside Journey, on puhdasta teknispainoitteista deathmetallia.
Kun taas kakkoslevy(ja kiistaton blackmetal-klassikko), A Blaze In The Northern Sky, sekin vuodelta 1991, on jo sitä mistä bändi on tunnettu. Eli juurikin tuota aggressiivista ja primitiivistä blackmetallia karuilla saundeilla varustettuna. Necrosäröjä ei säästellä
Ensijärkytys saattaa kyllä olla aikamoinen ja oli itelläkin, mutta ajan myötä levystä oppii pitämään. Intron jälkeen käyntiin kunnolla pärähtävä Kathaarian Life Code kuulostaa enemmän kuin joku käynnistäisi nuhapumpun-Taunuksen kuin musiikilta.
Oma viehätys siis yhtyeen musiikissakin on, vaikka itse en hirveän usein bändiä kuuntele. Tietyissä fiiliksissä toimii komiasti.

Itse olen aina pitänyt enemmän blackthrashista, kahden genren parhaat puoleet toimivat yhdessä paremmin kuin osiensa summa. Sodomin In the Sign of Evil -EP sekä Sepulturan Bestial Devastation EP ja Morbid Visions -debyytti ne kyseisen tyylisuunan varhaisimmat ja melkeinpä edelleen parhaimmat edustajat.
Ei tietenkään sovi unohtaa Absua, Deströyer 666:tta tai Nifelheimia.
Itselle varsin mieluista musiikkia tuolta äärimetallin sekametelisopasta.

"Velocity" kirjoitti:
Kaikki muut rap-biisit ovat paskaa.

En oo kyllä ikinä tajunnu tätä(kään) asennetta, joka on varsin yleinen metallia kuuntelevien ihmisten joukossa. Harvemmin niitä parhaimpia rokki -ja metallibiisejäkään MTV:llä soitetaan, joten kannattaa räpin suhteen tutkia muutenkin kuin pintaa raapaisemalla.

Tuli tässä vaan mieleen että EDITiä en jaksa käyttää joten:

Emperorin ja Satyriconin ohella minulle menee myös mysteerinen Burzum. Eikös äijä ole vielä vankilassa kun puukotti Mayhemin kitaristia(ko)? Burzumin musiikki on sinänsä ihmeellisen kuuloista sillä ihminenhän tekee yksin musiikkinsa. Jesus Tod on erittäin hyvä biisi jos Burzumin musiikkiin haluaa tutustua.

Ja sitten yksi bändi jota tuskin ihan Blackiksi lasketaan. Dimmu Borgir. Yksi parhaista omasta mielestäni. Omistan bändin paidan jonka ostin pari kuukautta sitten ja uusi Stormblåst levy löytyy levyhyllystä ja myös Death Cult Armageddon. En pidä niin vanhasta Dimmusta.