Foorumiarkisto

Kreatorin debyytti Endless Pain kuuntelussa. Ja iskee yhä kuin tuhat volttia, aivan käsittämättömän tiukka ja raskas levy. Ilmestymisvuosi 1985 tuo levyn meiningille yhä enemmän kunniaa, deathmetallista ei ollut tuolloin tietoakaan(noh Possessedin Seven Churches ilmestyi, silti kuitenkin) mutta Mille ja kumppanit veisasivat todella brutaalia (dea)thrashia. Millen vokaalit ovat kaikessa karskiudessaan ehkä parhaimmat mihin ukko urallaan on kyennyt.
Vuonna 1985 Kreator oli planeetan rankin bändi, piste.

"Genghis Khan" kirjoitti:
Kreatorin debyytti Endless Pain kuuntelussa. Ja iskee yhä kuin tuhat volttia, aivan käsittämättömän tiukka ja raskas levy. Ilmestymisvuosi 1985 tuo levyn meiningille yhä enemmän kunniaa, deathmetallista ei ollut tuolloin tietoakaan(noh Possessedin Seven Churches ilmestyi, silti kuitenkin) mutta Mille ja kumppanit veisasivat todella brutaalia (dea)thrashia. Millen vokaalit ovat kaikessa karskiudessaan ehkä parhaimmat mihin ukko urallaan on kyennyt.
Vuonna 1985 Kreator oli planeetan rankin bändi, piste.

Kyllä vaan kyllä!

Tuota kuuntelisi vaikka maailman tappiin.

Eli mitä olette mieltä tästä loistavasta "death punk" bändistä?
Itse kuulin bändiä muutama kuukausi taaksepäin, ja jäin heti koukkuun. Ja itse bändin sanoituksista: Ne eivät ole vakavia. joten mielipiteitä tänne vaan.

Kaikkihan me tiedämme Wes Borlandin?

Kaveri perustanut uuden bändin nimellä Black Light Burns, jäseniä mm. entinen nine inch nails kaveri, ja tais olla myös Telefon Tel Avivista.. En muista nimiä.

No kuulin ensimmäisen julkaistun biisin, ei hassumpi, ei mikään loistotuotekaan.

niin... Musiikkimakuni on 1. monipuolinen metalli 2. klassinen!! (hah...olenkohan klassisen musan ainut kuluttaja täällä?)

Tässä pidin lomaa tietokoneista ja haalin koneelle levyjä. Cannibal Corpsen Tomb of the Mutilated, Toxic Holocaustia, Goretorturea, Mercyful Fatea ja Metaluciferia. Arvostelua tulee joskus.

W.A.S.P.
Kiss
Twisted Sister
Metallica
Motörhead
Slayer

Kyllä lähtee!

Jipii, kaverini on Stratovariuksen keikalla ja soitti juuri: Siellä vetivät Huntingia... Että on kivaa

Edit: Niin no, Strato, Lordi jne ovat kovia.

Edit2: minkä hiton takia minä ^ tuon pistin, olenhan minä tähän jo vastannut...

Jej,

Pelle Miljoona Karjaan Pub Norriksessa 15 päivä! Mikäli tiukkapipoportsarit eivät vedä ikärajaa pilviin, niin pitäisi varmaan käydä katsastamassa...

DMW: Miksei Täällä Humppa Soi? >> Hunting High and Low

Nyt kuuntelussa killswitch engagen viimeiset kaksi levyä. Onko tämä nyt sitten metalcorea, jotain vaikutteita death metalista on, melodisesta sellaisesta..? Joka tapauksessa usimmalla levyllä on pari pirun kovaa biisiä.

Vähän aikaa sitten pyörimään lähtenyt Rolling Stones -mainos tv:ssä, niin siinä soi se Rollaraiden biisi, mikä biisi on kyseessä?

En tiedä olenko sokea vai muuten vain nolo, mutta en löytänyt enää sitä top-10 biisit- topickia. Laitetaan sitten tänne tämän hetkinen top-10, joka on viime kerrasta muuttunut huimasti.

10. Nightwish - Beauty of the beast

Kyllä, tämä oli viimeksi toisena, mutta hiukan on pudonnut kärjestä. Loistava kappale neväthäles, ehkäpä ´Wishin paras. Pituutta löytyy se päälle 10 minuuttia ja kokonaisuutena biisi onkin hyvä, sillä se kertoo musikaalisesti pitkää tarinaa koko biisin ajan. En tarkoita vain sanoja, vaan musiikkia yleensä. Mietin hetken laittaisinko Dead boys poemin vai tämän kymmenenneksi, mutta päädyin tähän.

09. Iron Maiden - Fear of the Dark

Maiden on kova bändi ja tämä on mielestäni heidän paras tekele. Ne kitarakuviot ja soolot vain ovat niin loistavia, Dickinsonin laulusta puhumattakaan. Kaikki tämän biisin tietävät, joten en sen kummemmin analysoi.

08. Mokoma - Tämän maailman ruhtinaan hovi

TMRH:n nimikkobiisi ollen samalla myös levyn paras biisi. Mokomalla on asennetta enemmän kuin Chuck Norrisilla ja Uusiksella yhteensä, ja tämä kappale myös uhkuu asennetta. Toki suhteellisen rauhallinen kappale Mokoman rankimpiin tekeleisiin verrattuna, mutta kuitenkin todella laadukas ja monipuolinen kappale.

07. System of a Down - Aerials

Riittävän yksinkertainen, mutta erittäin toimiva kappale Systeemiltä, joka tasapaksuudestaan huolimatta on yksi Systeemin parhaita kappaleita. Kaikki (tai ainakin luulisin) tämän biisin varmaankin tietävät, joten en ala sen kummemmin siitä mitään kertomaan. (Paitsi sen, että tämä biisi oli top 10-singlet listan kärjessä ties kuinka kauan Toxicityn tultua ulos.)

06. Megadeth - Hangar 18

Tässä Rust in peacen aikaisessa kappaleessa vingutetaan kitaraa mieltä järisyttävällä tavalla. Alusta loppuun biisi on todella menevä ja puolessa välissä biisiä meno vain hurjenee, kun koko loppubiisin kestävä kitarasoolo pääsee valloilleen. Jotain todella kaunista kuunneltavaa. Megadethin parhaita kappaleita.

05. Mokoma - Liiton loppu

"Ei kasvojeni uurteilla karehdi hymy edes vähäinenkään,
voi kasvojeni uurteilta lukea ihmishädän päiväkirjaa."

Hiukan tasapaksu, mutta siitä huolimatta aivan mahtava kappale Kurimukselta. Tämä on yksi synkimmistä kappaleista, mitä olen koskaan kuullut ja allekirjoittanut pitää todella paljon sellaisista kappaleista. Tämä biisi ei varmaankaan ansaitsisi paikkaansa täällä, jos biisin lopetus olisi erilainen. Tällä kappaleella on kuitenkin yksi vakuuttavimmista lopetuksista, mitä olen kuullut. Sitä on vaikea selittää, se täytyy kuulla itse. En yhtään ihmettele, miksi Annala ja pojat laittoivat juuri tämän kappaleen Kurimuksen päätöskappaleeksi.

04. System of a Down - Toxicity

Tämä kappale on loppujen lopuksi suhteellisen "normaali" Systeemin useimpiin kappaleisiin verrattuna ja sen vuoksi/siitä huolimatta yksi parhaista SoaD:in kappaleista, joka iskee edelleen, aina ja ikuisesti lujaa. Biisin alussa soiva kitarakikkailu addiktoi kuulijan jo totaalisesti kuuntelemaan koko kappale loppuun asti. Tämä biisi ei myöskään petä missään vaiheessa, vaan pitää fiiliksen yllä aina viimeiseen sointuun asti.

03. Mokoma - Kasvot kohti itää

Todellinen helmi ja melkeinpä Mokoman paras kappale. Ei liian mättöpitoinen, ei liian rauhallinen, vaan juuri sopivan rankka kappale, joka kohottaa fiilistä suuremmaksi ja suuremmaksi koko ajan loppua kohden mentäessä. What more can I say, erittäin toimiva kappale.

02. Viikate - Öljyvärejä

"Sain minä lahjaksi hautapaikan viereltä pihlajapuun,
sain minä lahjaksi hautapaikan mis ruoho sateella painautuu,
kivi on sileä vielä, vielä on koskematon,
liekö tuo lainassa sieltä, missä veräjä raollaan on,
kiveen kirjoittakaa: Olen valmiiksi vainaa..."

Haluaisin tässä ja nyt kuvailla Viikatetta yhdellä virkkeellä: Pääasiassa puhtaisiin ja komeisiin rautalanka kitarariffeihin, selkeään lauluun sekä arvoituksellisiin, epäkliseisiin ja synkkiin sanoituksiin perustuva kokonaisuus, jota on vaikea jäljitellä. Öljyvärejä on omasta mielestäni Viikatteen ehdottomasti paras kappale, jota voisi kuvailla sanoin karua, mutta kaunista. Todella hienot kitarakuviot ja todella synkät sanat tekevät tästä yhden parhaista hitaista biiseistä ikinä.

01. System of a Down - Chop Suey!

En usko, että luotat omahyväiseen itsemurhaani. Tämä on ehdottomasti Systeemin paras kappale ja pysyy lempibiisinä vielä pitkään. Tämä on vain todellinen taideteos. Alun viulusoitot, akustinen kitara ja komea rummutus nostavat jo mahtavaan fiilikseen ja biisin kunnolla alkaessa kuulijalle tarjotaan menevää kitarariffiä, yllättäviä (tai no kyseessä on SoaD, ehkei se olekaan niin yllättävää...) kohtia sekä mahtavaa laulamista. Koko biisin kruunaa kuitenkin sen lopetus, joka saa aina kylmiä väreitä aikaan. Serjin karismaattinen laulaminen lopussa on jotain todella mahtavaa, ja tähän yhdistetään vielä taustalle komea pianosoolo (vai miksikä sitä nyt voisi sanoa) muiden soittimien sekaan, niin homma on purkissa. Hiukan sekavasti sanottu, mutta toivottavasti ymmärsitte. Todellinen klassikko minun silmissäni.

Joo tältä se näyttäisi. Voitte hämääntyä ja luulla, että kuuntelen vain näitä bändejä, mutta näin ei asia ole. Laitetaan nyt sitten vielä lista bändeistä, mitä kuuntelen:

System of a Down
Viikate
Mokoma
Megadeth
Metallica
Iron Maiden
Nightwish
A.Aallon rytmiorkesteri
Martti Servo & Napander
The Exploited
Rage against the machine
Timo Rautiainen & Trio niskalaukaus
Charon
Stratovarius
Children of Bodom
Eläkeläiset
Klamydia
Pink Floyd
Peer Günt
Stam1na
Rotten Sound
Barathrum
Venom
ym.
ym.
ym.

Kuuntelen siis melkein mitä vain, myös death-metal ym. hiukan tavallista rankempi menee.

kun koko loppubiisin kestävä kitarasoolo pääsee valloilleen

Tuo puolet biisistä kestävä Mustainen ja Friedmanin soolokaksintaistelu on kyllä mahtava. Siitä sietäisi Ynkän ja kumppanienkin ottaa mallia kuinka tehdään oikeasti toimiva(t) soolo(t).

np. Morbid Angel - Chapel of Ghouls

"Mahti Ankka" kirjoitti:
06. Megadeth - Hangar 18

Tässä Rust in peacen aikaisessa kappaleessa vingutetaan kitaraa mieltä järisyttävällä tavalla. Alusta loppuun biisi on todella menevä ja puolessa välissä biisiä meno vain hurjenee, kun koko loppubiisin kestävä kitarasoolo pääsee valloilleen. Jotain todella kaunista kuunneltavaa. Megadethin parhaita kappaleita.

Ai joku näkee asian noinkin. Rust In Peacen kaltaisessa lähes täydellisessä hevilevyssä Hangar 18 jää melko vaisuksi, joskin jotenkin vielä sopii joukkoon.

"Genghis Khan" kirjoitti:

kun koko loppubiisin kestävä kitarasoolo pääsee valloilleen

Tuo puolet biisistä kestävä Mustainen ja Friedmanin soolokaksintaistelu on kyllä mahtava. Siitä sietäisi Ynkän ja kumppanienkin ottaa mallia kuinka tehdään oikeasti toimiva(t) soolo(t).

Uu, tosiaan siinähän onkin monikko.

"Hyrkanos" kirjoitti:
Ai joku näkee asian noinkin. Rust In Peacen kaltaisessa lähes täydellisessä hevilevyssä Hangar 18 jää melko vaisuksi, joskin jotenkin vielä sopii joukkoon.

Niin no makuasiahan se loppujen lopuksi on. Tuo levy on kyllä todella mahtava ja itse pidän Hangar 18 yhtenä sen parhaista biiseistä.

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Niin no makuasiahan se loppujen lopuksi on. Tuo levy on kyllä todella mahtava ja itse pidän Hangar 18 yhtenä sen parhaista biiseistä.

Biisi on varastettu Metallican Call of Ktulusta

^Alun riffi on toki sama kuin Ktulun vajaan minuutin kohdalla tuleva riffinpoikanen(oisko 00:47 tarkka aika). Mutta Mustaine sattuu olemaan yksi Call of Ktulun tekijöistä joten siinä mielessä tuo varastaminen on vähän kyseenalaista.

Päivitystä musiikkitilanteeseen:

Nykyään on ruvennu uppoamaan Sepultura, Kreator, Arch Enemy, In Flames, Stratovarius, Sonata Arctica ja... AMORPHIS!

Metallica
Judas Priest
Iron Maiden
Megadeth
Dio
Black Sabbath
Lordi
Guns 'n' Roses
Cradle of Filth

Kuuntelen toki monia muita bändejäkin, mutta niiltä on koneella vain yksi-kolme biisiä yleensä.

Jaahas, Neil Youngilta uutta materiaalia ihan lähiaikoina. Isäni sai eilen kaveriltaan tekstiviestin, jossa hän sanoi juuri kuuntelevansa Youngin uutta "Living With War" -levyä. Oli siinä hieman ihmettelemistä, kun juurihan tuli Prairie Wind, eikä tästä olla puhuttu missään. Syy on siinä, että ensimmäiset pätkät julkaistiin vasta toissapäivänä ja levy nauhoitettiin neljä viikkoa sitten. Kyseessä on siis eräänlainen protestilevy, jonka kaikki biisit ollaan kirjoitettu tämän vuoden puolella, eli varmaankin jonkinlainen Youngin ahaa-elämys. Äänimaailmaltaan karu, jossa d-viritetyt kitarat soivat täydellä säröllä. Herran kotisivuilla lisää juttua asiasta.

np. Neil Young - Let's Impace the President

oonpa tuota legendaa kuullut, mutta nyt näin sitten itsekin että Neil Youngilla on kamalat sivut. Mutta niin on Johannes Paavali toisellakin

Eilen tuli koettua paras keikka hetkeen aikaan, kun Mokoma asteli Kauhajoen Kasinon lavalle noin vartin yli 11 illalla. Tunnelma oli katossa ja muutamia tönijöitä lukuunottamatta fiilis oli mahtava ja yleisö repeää liitoksistaan, kun keikka aloitetaan vakuuttavasti Valapatolla. Uskomatonta moshausta näkyi joka puolella. Valapaton jälkeen en tarkkaan muista biisien järjestystä, mutta he soittivat kokonaisuudessaan kaikki Laulukunnaitten biisit ja muutamia biisejä Kurimukselta ja Ruhtinaalta. Todellisia fiiliksen nostattamisbiisejä olivat Tästä on hyvä jatkaa, Punainen kukko, Minä elän, Vade retro Satana, Pahaa verta, Kuu saa valtansa auringolta, etc etc, en voi edes jatkaa sillä loppujen lopuksi kaikki biisit olivat fiiliksen nostattajia. Annala myös heitti nasevan heiton yhteen väliin ja se meni jotakuinkin näin: "Antaa noiden tuolla (osoittaa diskoon, mikä on erikseen esiintymislavasta) keikuttaa perseitään, mutta me jatketaan täällä!"

Mutta kun Mokoman pojat tallustelevat lavalta pois yleisön huutaessa vuorollaan bändin nimeä ja vuorollaa tätä kuuluisaa "we want more!"-huutoa, niin olo oli haikea, vaikka olin lähes varma, että he palaavat vielä lavalle. Voi pojat millä tavalla mieleni räjähtikään, kun he tulivat takaisin ja paukauttavat Kasvot kohti itää soimaan. Huhhuh.

Keikan jälkeen sain kaikkien nimmarit viiden euron seteliin (muuta paperia ei ollut), mutta silti harmitti, koska parilla kaverillani oli mukana Laulukunnaitten levyyn kuuluva vihkonen (jossa on biisien sanat ja herrojen kuvat...miksikä sitä nyt sanotaan) ja he saivat kaikkien nimmarit tuohon vihkoseen omien pärstöjensä kohdalle. Olen kateellinen. Noh, laitoin viisi eurosen varmaan talteen levyn pahvikotelon sisään. Niin joo Mokoman paitakin tuli ostettua. Hiat ovat hiukan lyhyet, mutta ei haittaa.

Ensimmäistä kertaa olin Mokomaa katsomassa ja todella mahtavaa oli. Provinssissa uudestaan...

Tällä hetkellä (viimeiset 2 vuotta) Guns N' Roses on ollut se ykkös bändi. Pari päivää sitten rupesin kuuntelemaan Kid Rockia (American Bad Ass!). Sitte jonkinverran tulee kuunneltua Maidenia. Mutta Guns N' Fuckin' Roses 4ever.

Olen täysin missannut tämän, maaliskuisessa Decades Rock Live -show'ssa Alice In Chains vetäisi keikan, kitaran varressa oli Duff McKagan ja vokaalit Them Bonesiin ja Would? :iin vetäisi itse herra Philip Anselmo.
http://www.badongo.com/file/291405
Linkin takaa löytyy bootlegit kyseisistä vedoista, tosin paskalaatuisena, mutta mielenkiintoisen tästä tekee se että tämä on Anselmon ensimmäinen julkinen esiintyminen sitten Dimen kuoleman jälkeen.
Ainakin machobullshit luonnistuu yhä edelleen ukolta.

Jaa enpä oo tainnu tänne postata. no postataan sitten.

Enimmäkkssen kuuntlene kahdenlaista musiikkiä, räppiä ja heviä.

Räpissä sanoitukset ja flow ovat tärkeimmät, mutta taas hevissä tykkään kuunnella enemmän musiikia, kun ei sitä oikein voi lauluksi sanoa. No räppiä olen kuunnellut siitä asti kun olen kuunnellut musiikkia ja ostanut omia levyjä. Heviin olen tutustunut vasta tämän vuoden puolella. aika tasaisesti tulee molempia kuunneltua riippuu vähän päivästä.
Täsäsä joatin Räppiä mitä kuuntelen:
-NWA
-Wu-tang
-Cage
-Necro
-Eazy-E
-Method Man
-Redman
Ja hevii:
-Slipknot
-Death
-Slayer
-MArilyn Manson
-heaven Shall Burn

"blazekillah187" kirjoitti:
Räpissä sanoitukset ja flow ovat tärkeimmät, mutta taas hevissä tykkään kuunnella enemmän musiikia, kun ei sitä oikein voi lauluksi sanoa.

Eh? Onhan se hauskaa, että tällaisiakin mielipiteitä löytyy. Kyllä se on se räppi, jota voisi vähemmän lauluksi sanoa.

"Mahti Ankka" kirjoitti:

"blazekillah187" kirjoitti:
Räpissä sanoitukset ja flow ovat tärkeimmät, mutta taas hevissä tykkään kuunnella enemmän musiikia, kun ei sitä oikein voi lauluksi sanoa.

Eh? Onhan se hauskaa, että tällaisiakin mielipiteitä löytyy. Kyllä se on se räppi, jota voisi vähemmän lauluksi sanoa.

Samaa mieltä Mahti Ankan kanssa. Räppi on vain sanojen latelemista, ei siinä ole laulua nähtykään. Ainoa räppäri josta pidän on Snoop Dogg, sitä sietää kuunnella. Hevibändien laulu on juuri sitä parasta, miekkosilla on niin komeat ja vahvat äänet, että kyllä sitä ihan mielikseen kuuntelee. Kiljuminen ja karjuminen taas on asia erikseen, sitä ei voi ehkä lauluksi sanoa, ellei siitä itse tee laulua, mutta kyllä sitäkin miljoona kertaa mieluummin kuuntelee kuin "yo yo mä oon kulmakunnan kovin gangsta ja tää on mun tarina" ja plaaplaaplaa. Paskaa.

Mutta sitten meikäläisen taas päivittynyt musiikkimaku. Muutama loistava yhtye:
SLIPKNOT
Killswitch Engage
Trivium
Alice In Chains
Rage Against the Machine
Bloc Party
Louis XIV
Sepultura
Murderdolls
Raptori
Faith No More
Beyond All Reason
Stone Sour
The Knob
We Are Scientists
Union Underground
Otep
Zebrahead
+ ehkä sata muuta. En jaksa listata enempää, tuossa nuo tällä hetkellä mieluisimmat.

Eli kuten varmaan huomattavissa, aika laidasta laitaan menee musamaku. Melkein kaikki uppoaa, iskelmät, teinipoppi, amispoppi, räppi ovat niitä joista en pidä. Tykkäilen kovasti countrystakin 8D
Suomenkielinen musa ei tosin oikein uppoa, Raptori on yks hyvin harvoista poikkeuksista, se on niin legenda. Raptorista tulee aina helvetin hyvä mieli.

No sii ei ollu tarkotus puhua pahaa hevistä mielestäni hevissä on se soittaminen parasta tietty jotkut osaavat laulaa ja taas jotkut ei.

No räppi ei ole ehkä laulua, mutta ei se tavallaan ehkä yritäkkään olla. no taas räpiss ei oikein nuo biitit kiinnosta ku ne yleensä ei ole hyvin tehty. Paras yhdistelmähän se olisi, että Metallia taustalle ja joku siihen räppäämään.

"blazekillah187" kirjoitti:
No sii ei ollu tarkotus puhua pahaa hevistä mielestäni hevissä on se soittaminen parasta tietty jotkut osaavat laulaa ja taas jotkut ei.

No räppi ei ole ehkä laulua, mutta ei se tavallaan ehkä yritäkkään olla. no taas räpiss ei oikein nuo biitit kiinnosta ku ne yleensä ei ole hyvin tehty. Paras yhdistelmähän se olisi, että Metallia taustalle ja joku siihen räppäämään.

Jotkut osaa, jotkut ei, totta.
Ja jos metallia taustalle ja siihen joku räppäämään, niin onhan näitä tapauksia useita. Korn menisi varmaan tällaisesta, Knotkin jopa tietyissä biiseissä.

^Faith No More sen jo aloitti kultaisella 80-luvulla, joten mikään uusi juttu se ei siis tosiaan ole.

"FirEndien" kirjoitti:

"blazekillah187" kirjoitti:
No sii ei ollu tarkotus puhua pahaa hevistä mielestäni hevissä on se soittaminen parasta tietty jotkut osaavat laulaa ja taas jotkut ei.

No räppi ei ole ehkä laulua, mutta ei se tavallaan ehkä yritäkkään olla. no taas räpiss ei oikein nuo biitit kiinnosta ku ne yleensä ei ole hyvin tehty. Paras yhdistelmähän se olisi, että Metallia taustalle ja joku siihen räppäämään.

Jotkut osaa, jotkut ei, totta.
Ja jos metallia taustalle ja siihen joku räppäämään, niin onhan näitä tapauksia useita. Korn menisi varmaan tällaisesta, Knotkin jopa tietyissä biiseissä.

Rage against the machine yhtenä parhaana esimerkkinä. Siinä on räpistä tehty taidetta.

"Mahti Ankka" kirjoitti:

"FirEndien" kirjoitti:

"blazekillah187" kirjoitti:
No sii ei ollu tarkotus puhua pahaa hevistä mielestäni hevissä on se soittaminen parasta tietty jotkut osaavat laulaa ja taas jotkut ei.

No räppi ei ole ehkä laulua, mutta ei se tavallaan ehkä yritäkkään olla. no taas räpiss ei oikein nuo biitit kiinnosta ku ne yleensä ei ole hyvin tehty. Paras yhdistelmähän se olisi, että Metallia taustalle ja joku siihen räppäämään.

Jotkut osaa, jotkut ei, totta.
Ja jos metallia taustalle ja siihen joku räppäämään, niin onhan näitä tapauksia useita. Korn menisi varmaan tällaisesta, Knotkin jopa tietyissä biiseissä.

Rage against the machine yhtenä parhaana esimerkkinä. Siinä on räpistä tehty taidetta.

Niin on, unenpuutteen takia unohdin sen tuosta viestistäni. De La Rocha on mieletön esiintyjä. Eikä ole häiritsevää räppiä, missään mielessä. RATM on vaan niin kurko kuin voi olla. Ja keikoilla aina mieletön meininki (minä en ole ollut, mutta olen nähnyt). RATMin muodossa räppiä kuuntelee enemmän kuin mielellään.

Jos nyt hyvää räppiä haluatte, niin RATM on toki hyvä esimerkki, mutta mm. Don Johnson Big Band, Paleface ja Giant Robot ovat myös loistavia. Nämä NWA:t, Wu-Tangit ynnä muut Tupacat eivät kyllä nappaa yhtään, vaikka tietynlaisia uranuurtajia ovatkin. Sitten on nämä 50 Centit ja sellaiset, joita ei räpiksi voi edes kutsua, sen verran kamalaa musiikin väärinkäyttöä se on. Ja joku Kanye Westikin yrittää olla niin "poliittinen" - täyttä paskaa senkin biisit on.

"Kumiorava" kirjoitti:
Jos nyt hyvää räppiä haluatte, niin RATM on toki hyvä esimerkki, mutta mm. Don Johnson Big Band, Paleface ja Giant Robot ovat myös loistavia. Nämä NWA:t, Wu-Tangit ynnä muut Tupacat eivät kyllä nappaa yhtään, vaikka tietynlaisia uranuurtajia ovatkin. Sitten on nämä 50 Centit ja sellaiset, joita ei räpiksi voi edes kutsua, sen verran kamalaa musiikin väärinkäyttöä se on. Ja joku Kanye Westikin yrittää olla niin "poliittinen" - täyttä paskaa senkin biisit on.

50 Cent ja Snoop Dogg on musiikkia kohderyhmälle "Da niggas in da hood".

"Velocity" kirjoitti:
50 Cent ja Snoop Dogg on musiikkia kohderyhmälle "Da niggas in da hood".

En puhu känkstaa, mitä tarkoittaa hood?

Nyt taas hiukan yleistetään. Mennäänpäs joitain (kymmenkunta) vuosia takaisin Snoop Doggin tuotannossa ja havaitset, että hän ei oli aito gangsta rappari joskus.

RATM ei tehnyt rappia, vaan rapcorea (joskus puhutaan rap metalista tai rap rockista). Se, että kappale sisältää rappia, ei tee kappaleesta rappia.

Myöskään Giant Robot ei ole rappia. Se on ehkä tavallaan lähellä hip hoppia, mutta se on kuitenkin pohjimmiltaan dancea.

Don Johnson Big Band vähäisen kokemukseni (Cow'n 'tron) perusteella hip hoppia, mutta vaikutteita on muualta niin paljon, että sitä ei voi kovin hyvänä esimerkkinä tyylilajista pitää.

Palefacesta en sano mitään.

Anyhow, tätä on toistettu minun ja varmasti muidenkin toimesta jo aika paljon, mutta ilmeisesti ei vieläkään riittävästi. Rap on kuten mikä tahansa muukin musiikkigenre. Sillä on hyviä edustajia ja sillä on huonoja edustajia. Tämä pätee heviin, tranceen, fusion jazziin, iskelmään, purkkapoppiin ja varmasti pätee myös pop rapiin. Kysymys on vain siitä, että onko teillä riittävästi halua, aikaa ja munaa kuunnella jotain, mikä on normaalin musiikkiskaalanne ulkopuolella. Yleisesti ottaen on parempi katsella tällaisissa tapauksissa taaksepäin, koska jos sieltä löytyy levyjä, jotka ovat edelleen suosittuja ja kuunneltuja, niin niissä saattaa hyvinkin olla jotain kuuntelemisen arvoista. Jonkin tällä hetkellä vahvana olevan aallon edustajat on usein unohdettu jo viiden tai kymmenen vuoden päästä kokonaan.



Hood as in neighborhood.

"Kumiorava" kirjoitti:

"Velocity" kirjoitti:
50 Cent ja Snoop Dogg on musiikkia kohderyhmälle "Da niggas in da hood".

En puhu känkstaa, mitä tarkoittaa hood?

Hood tarkoittaa periaatteessa aluetta,.

"Ares" kirjoitti:

Palefacesta en sano mitään.

Paleface on funkkia tai jotain vastaavaa räpsanoituksilla, ainakin tätä nykyä. Nimittäin taustamusiikkia ei voi ainakaan normiräpiksi/hiphopiksi sanoa.

50 Cent ja muut eivät ole musiikkia, ne on rahastusta. Aivan kuten A-Teens ja muut flopit. Vaikka kylläkin 50 Cent on hyvää, pakko myöntää, muttei esim. Eminemin tasoa.

"Ares" kirjoitti:
RATM ei tehnyt rappia, vaan rapcorea (joskus puhutaan rap metalista tai rap rockista). Se, että kappale sisältää rappia, ei tee kappaleesta rappia.

Paitsi että rapmetal on periaatteessa suuren kansan suosiossa dead. Eikä ainkaan RATMin Guerilla Radio mitää rapmetalia muistaakseni ole. Limp Bizkit vielä piti rap sanoituksilla höystettyä metalia yllä, mutta yhä harvenevassa määrin, esim. Results May Varylla on pari räpillä höystettyä biisiä, loput tavallista laulamista.

"Ares" kirjoitti:
RATM ei tehnyt rappia, vaan rapcorea (joskus puhutaan rap metalista tai rap rockista). Se, että kappale sisältää rappia, ei tee kappaleesta rappia.

Noniin tuo on kyllä tiedossa, ei vain muistanut sitä metallia sinne perään laittaa. Räppiä kuitenkin jossain muodossa.

"Ares" kirjoitti:
Anyhow, tätä on toistettu minun ja varmasti muidenkin toimesta jo aika paljon, mutta ilmeisesti ei vieläkään riittävästi. Rap on kuten mikä tahansa muukin musiikkigenre. Sillä on hyviä edustajia ja sillä on huonoja edustajia. Tämä pätee heviin, tranceen, fusion jazziin, iskelmään, purkkapoppiin ja varmasti pätee myös pop rapiin. Kysymys on vain siitä, että onko teillä riittävästi halua, aikaa ja munaa kuunnella jotain, mikä on normaalin musiikkiskaalanne ulkopuolella. Yleisesti ottaen on parempi katsella tällaisissa tapauksissa taaksepäin, koska jos sieltä löytyy levyjä, jotka ovat edelleen suosittuja ja kuunneltuja, niin niissä saattaa hyvinkin olla jotain kuuntelemisen arvoista. Jonkin tällä hetkellä vahvana olevan aallon edustajat on usein unohdettu jo viiden tai kymmenen vuoden päästä kokonaan.

Tämä on kyllä totta. Minulla on kavereita, jotka kiven kovaa väittävät, ettei räppi ole musiikkia, vaikka todellisuudessa he ovat vain kuulleet musiikki TV:n suoltamaa scheissea ja tekevät sen perusteella päätöksensä. Henkilökohtaisesti myönnän, että tunnen olemassa olevia ja jo hajonneita bändejä vain hiukan, vaikka kuuntelenkin kaikennäköistä musiikkia. Olen elänyt pimennossa aina vuoteen 2005 asti, jolloin aloin kunnolla vasta tutustua musiikin historiaan (ellei oteta huomioon aikoinani käymiä musiikkiopiston teoriatunteja...you know, klassismi, renessanssi, romantiikka etc.) 2005-vuonna ostin myös ensimmäisen levyni (mikä on sinänsä saavutus pitkittää näinkin kauas) ja nyt levyjä löytyy lähemmäs parikymmentä. Olen myös vuoden aikana tutustunut suhteellisen moneen uuteen genreen ja bändiin. Tuoreimpana tuttavuutena on Venom. Prosessi on hidas, mutta edistystä tapahtuu.

50-Centiin tylsistyin kun hänen biisinsä tuntuvat olevan kaikki jotain tyyliin "hillutaan klubilla, naiset tanssii, vedetään viinaa ja pajautellaan ruohoa jne jne jne". Eminem on todellakin paljon parempaa kuin Fifty. Sanoitukset varsinkin ovat loistavia.

Kanye West on noussut listoillani aivan kärkikastiin. Kanyen Soundi on jotain aivan uniikkia. Ja hän tuottaa aivan uskomattoman hyvää musiikkia.

Listani menee:

1.) The Game
2.) Kanye West
3.) 2Pac
4.) Snoop Dogg/Dr. Dre
5.) Jay-Z
...Eminem, Wu Tang, N.W.A., Ice-T, Ice Cube, Xzibit...

Olen tässä viime aikoina tehnyt itselleni jopa yllättävän aluevaltauksen musiikissa. En ole täysin varma, mitä genreä tämä bändi edustaa, mutta veikkaan death- tai black-metallia. Bändi on Rotten Sound ja aion täsä ja ny arvostella heidän uusimman levynsä, Exitin, joka ilmestyi vuonna 2005. Aloittakaamme.

Exit



Tämä on ehkä erikoisin levy, mitä olen koskaan kuunnellut. Levyn kokonaispituus on vähän vajaa 30 minuuttia ja biisejä löytyy 18. Voitte ihan itse päätellä, mikä on kappaleiden keskivertopituus. Tämän levyn, kuten monen muunkin Rottenin levyn, vetonaula löytyy rummuista. Rumpali (EDIT) Kai hallitsee rummut kyllä todella nokkelasti ja en ole ikinä kuullut niin komeaa ja nopeaa rummutusta kuin Rottenilla. Aivan mahtavan kuuloista. Kitara ja basso ovat myös hyvin vakuuttavat, vaikka ne eivät kovin suureen rooliin pääsekkään missään vaiheessa. Oman mielenkiintoisen elementtinsä luo myös Keijon mielipuolinen laulu, joka tuo todellista rankkuutta biiseihin. Levy alkaa mielenkiintoisesti kappaleella Exit, jossa alku on erikoista ja hiljaista...no...ääntä, jonka sekaan on saatu psykoottisia kauhuääniä. Tätä jatkuu, kunnes kuuluu aseen lataus ja heti perään armotonta mättöä, joka kestää hetken aina laukaukseen asti. Sinänsä hieno hiukan yli minuutin kestävä aloitus levylle. Tämän jälkeen jokainen kappale on varmaa mättöä todella nopeilla ja välillä hiukan rauhallisimmillakin kappaleilla. Kaikki kappaleet kuulostavat samanlaisilta, mutta toisalta taas hyvin erilaisilta. Joissakin kappaleissa ei ole laulua juuri ollenkaan, kuten alle minuutin kestävä tiivis Slay ja hyvin rauhallinen XXI. Omat suosikkini ovat erittäin nopea Burden, hyvin samantyylinen Sell your soul ja levyn päätöskappale, hiukan edellisiä rauhallisempi (ja ainut yli 4 minuuttia kestävä kappale) The Weak, jossa pari viimeistä minuuttia on pelkkää suhinaa jonka loppuun on lyöty vielä pikainen mätötys. Erikoinen ratkaisu, mutta toimii minusta.

Kaikenkaikkiaan levy on uskomattoman nopeatempoinen. Kappaleiden lyhyydestä johtuen tähän ei voi kyllästyä ja levyn kuuntelemiseen meneekin yksi kullin luikaus. Erittäin tiivis, toimiva ja ennen kaikkea rankka lätty, jota jaksaa kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan. Jos vähääkään pidätte kunnon mätöstä, tutustukaa ihmeessä Rotteniin.

Arvosana: ****

Ilman varsinaista tietoa, kappaleiden pituuksista ja muusta kuvauksestasi päätellen, kyseessä on grindcore-bändi.

"Ares" kirjoitti:
Ilman varsinaista tietoa, kappaleiden pituuksista ja muusta kuvauksestasi päätellen, kyseessä on grindcore-bändi.

Tuo muuten voi pitää hyvinkin paikkansa. Mietin itsekkin tuota vaihtoehtoa jälkikäteen. Nyt täytyy selvittää, jäi vaivaamaan.

EDIT.

"Wikipedia" kirjoitti:
Rotten Sound on vuonna 1993 perustettu vaasalainen grindcore-yhtye, jonka musiikissa on myös paljon vaikutteita thrash metalista.

Yhtyeen uusin albumi Exit kävi Suomen virallisen albumilistan sijalla 22.

Eli aivan oikeaan osuit.

Hä? Vaasalainen bändi, jolla on jo kolmetoista vuotta ikää ja jonkinlainen hitin tapainen levykin... enkä minä ole koskaan kuullut. Jännää.

Rotten Sound on varsin hienoa kuunneltavaa livenä. Suosittelen tsekkaamaan mikäli äijät kotikaupunkiinne eksyvät keikkailemaan. Räminää ja pauketta koko rahan edestä :)

"Mahti Ankka" kirjoitti:
Rumpali Sami hallitsee rummut kyllä todella nokkelasti ja en ole ikinä kuullut niin komeaa ja nopeaa rummutusta kuin Rottenilla.

En ole täysin varma, mutta mielestääni Exitin rummut soitti herra nimeltä Kai Hahto. Sami on siis bändin nykyinen rumpali, joka korvasi Hahdon hänen lähdettyä bändistä noin kolmisen kuukautta sitten. Ison aukon jätti mennessään; tiedä sitten miten kyseinen Sami pystyy näin isot saappaat täyttämään.

Mr. Hahto on yksi Suomen parhaista rumpaleista , ellei jopa paras. Herra vaikuttaa myös yhtyeessä nimeltä Wintersun.

Joo, Sami Latva on ollut porukoissa vasta pari kuukautta. Vaikutti enenn Deathboundissa, jota en ole kuullut, mutta kuulemma hyvä paukuttaja.

Hahto on tosiaan omaa luokkaansa. Rotten Sound iskee jotenkin, mutta ei mikään ylosuosikki. Exit on toki kovaa kamaa. Livenä Rotiskot ovat <3

No juu en ole kovin paljoa vielä kereennyt perehtymään Rotteniin, joten erehdyksiä on varmasti sattunut. Katsoin vain nykyiset jäsenet ja ajattelin, että tämä nykyinen rumpali on sama. Muutta näitähän sattuu, enkä aio tällä kertaa hävetä tätä huomenna.

Taidan olla ainoa joka täällä kuuntelee kunnolla räppiä. Mutta kuuntelen sitä parempaa räppiä ei mittä koruneekeri 50 pennin paskaa.
Parhaimpia ovat tai mitä kuuntelen eniten on

Jay-z loistava Mc
Notorius B.i.g
Tupac ei ehkä paras mc , mutta koskettavat lyriikat
Eazy-e
Dr Dre
Snoop Dogg siis eka levy The Doggystyle
Spice 1
Compton`s most wanted

Nytten taas on tullut kuunneltua Alice Cooperia (ts. sitä niin sanottua Alice Cooper Groupia, jonka laulaja oli alkuaikoina vielä Vincent Furnier). Pelkkää paskaa on nykyajan provosoijat verrattuna johonkin Alice Cooperiin joka teki lauluja aiheista jotka on liian vaikeita norjalaisille nahkapoplari miehille. Lisäksi se itse musiikki on loistavaa.

Luultavasti koskaan ei samanlaista sekameteli soppaa ole tehty samalla taidolla ja tyylillä kuin Alice Cooper( Group)in biiseissä. Tyyli kun vaihtelee hard rockista jazziin ja musikaaliin, kiertäen maailman musiikin kautta.

Jos joskus kiinnostaa parilla kappaleella oppia ymmärtämään mistä alkuperäisessä Alice Cooper yhtyeessä oli kyse, niin Hollowed Be My Name, Muscle Of Love ja Blue Turk ne biisit.

Tokihan joku Poison on ihan hyvä biisi, mutta hukkuun kasarihevi massaan, eikä pääse lähellekään Alice Cooper yhtyeen tuotantoa. Kun Alice Cooper alkoi tarkoittamaan sooloartistia, tuli pääosaan kauhu show, ja musiikki vähän jäi hälkeen (joskaan ei silti huonoa ollut).

^Jeah, AC:n 70-luvun materiaali pieksee muutenkin varsin keveästi kasarin poisonit yms.

TJEU: Halo of Flies, Elected, Welcome to My Nightmare, Billion Dollar Babies.

Poikkeus vahvistaa säännön tässäkin tapauksessa ja Trashin Hell is Living Without You on AC:n kasarituotannon helmi ja em. biisien tasolla.

Nyt kuuntelussa Destructionia, Deicideä ja Exodusia. Kiitän Khania.

Arvostelua joskus.

EDIT: Nyt myös Sepulturaa